Koulupäivien aloitusta myöhennetään Tampereella. Ensi syksystä alkaen Tampereen perusopetuksessa kaikki koulut alkavat aikaisintaan kello 8.15–8.45.

Tutkimustulosten mukaan murrosikäisten koulupäivän olisi hyvä alkaa myöhemmin kuin kahdeksalta. Siitä syystä Tampereen kaupunki suosittelee, että yläkoululaisen koulu alkaa aikaisintaan puoli yhdeksältä.

Tampereella taustalla oli kaupunginvaltuutettu Aila Dündar-Järvisen (sd.) valtuustoaloite. Koulujen myöhentämistä on pohdittu myös muualla Suomessa.

Kävimme kysymässä Tampereen Sammon koulussa, miltä myöhäisemmät aamut tuntuvat.

Käytävällä vastaan tulevat seitsemäsluokkalaiset Emilia Erholtz, Etta Kuusinen ja Peppi Vallenius. Heidän koulunsa alkaa kolmena aamuna kahdeksalta. Kahtena on aamutreenit ennen koulua.

– Kyllä minä ainakin ihan tykkäisin, jos ei tarvisi tulla kahdeksalta kouluun, Peppi Vallenius sanoo.

Hän tulee liikuntapainotteiseen kouluun Nokialta. Kahdeksan aamuina joutuu heräämään ennen kuutta.

– Herään joskus 5.40, koska asun Nokialla. Minulla on ensin aamujää, normaalisti tulen bussilla kouluun.

Koulun alkaminen myöhemmin auttaisi Valleniusta, koska hänelle ei tulisi niin kiire kouluun.

Myös Tampereella asuvat kaverit kiittävät muutosta.

– Itsellä jää usein lähtö viime tinkaan. Jos koulu alkaa myöhemmin, ehtisi paremmin ja saisi nukuttua paremmin, kun ei olisi niin kova stressi siitä, että saa nukuttua tarpeeksi, Etta Kuusinen sanoo.

"Kaikki vaan suunnilleen nukkuu"

Nuorten mukaan kahdeksan aamut näkyvät tunneilla.

– Joskus voi olla tosi levotonta siksi, että voi olla väsynyttä tai sitten kukaan ei jaksa tehdä mitään, kaikki vaan suunnilleen nukkuu. Varsinkin aikaisina aamuina tai aamutreeniaamuina huomaa kyllä sitä väsymystä, Etta Kuusinen sanoo.

Milloin on kaikkein pirtein aika opiskella, milloin menee oppi parhaiten päähän?

– Ehkä siinä kymmenen maissa tai siinä kun on aamuväsymykset jo ohi, Emilia Erholtz sanoo.

Muutamissa Tampereen kouluissa aamuja on jo myöhennetty. Osassa kouluja tunnit voivat alkaa yhdeksältä aamulla. Opettajien mukaan oppilaat ovat vastaanottavaisimmallaan aamun ensimmäisillä tunneilla.

Kieltenopettaja Kirsi Ahtola uskoo, että koulupäivien myöhentäminen lisää oppilaiden virkeyttä.

– Aika usein aamupäivän tunnit ovat rauhallisempia, että pystytään paljon paremmin käymään asioita läpi, jos verrataan vaikka perjantain kahdesta kolmeen ruotsin tunnilla.

Parhaimmat tunnit opettaa ovat Ahtolan mukaan kello 9–11.

– Kahdeksasta yhdeksään on uneliasta porukkaa.

Ei ihan simppeli asia

Siirto myöhempään koulupäivään ei ole ihan yksinkertaista. Alakouluissa on usein jakotunteja. Jos koulu alkaa yhdeksältä, toisen ryhmän tunnin alkavat vasta kymmeneltä. Myös koulukyydeistä voi tulla ongelmia.

Myös pienten koululaisten aamut yksin pitenisivät, jos vanhemmat ovat työssä.

Kokonaan koulupäivien aloittaminen vasta yhdeksältä edellyttäisi erityisesti yläkouluikäisillä kaupungin mukaan niin useita tunti- ja ryhmävaihtoehtoja, että koulupäivät jatkuisivat jopa kello 17:ään. Tämä vaikeuttaisi oppilaiden harrastamista.

Rehtori Maaret Tervonen sanoo, että monella Sammon koulun oppilaalla alkaa treenit jo kolmelta iltapäivällä.

– Tämä vaikeuttaa nuorten pääsemistä harrastuksiin. Meidän on pakko miettiä uutta päiväjärjestystä. Tämä ei ole ihan simppeli asia.

Etta Kuusinen toivoo, että koulupäivät eivät veny.

– Treenit alkavat jo alkaisin. Jos treenit myöhästyvät, nukkumaanmeno myöhästyy.

Rauhallisin tunti

Sammon koulussa suurin ongelma tulee ruokailun säätämisestä.

– Ruokala on pieni ja meillä syö vajaat 800 oppilasta joka päivä. Aikataulu on todella tiukka jo nyt, se tulee olemaan haastavin asia, rehtori Tervonen sanoo.

Tervosen mukaan vartti tai puoli tuntia aikaisemmin ei ole kuitenkaan kynnyskysymys. Tärkeintä on, ettei koulupäivä veny liikaa.

– Aamutunnit ovat usein rauhallisia. Oppilaat ovat väsyneitä, mutta kahdeksan tunti on yleensä rauhallisin tunti. Iltapäivällä verensokeri laskee eikä oppi mene perille ja on levotonta, Tervonen sanoo.

Lue lisää:

Tampereella aloitetaan ensi syksynä koulupäivät nykyistä myöhemminTampereella aloitetaan ensi syksynä koulupäivät nykyistä myöhemmin

Kahdeksan kouluaamuista luopuminen etenee Helsingissä: "Teini-ikäisille liian aikaisia"

Kouluun vasta yhdeksäksi? Unitutkija: "Parantaisi kaikkien elämänlaatua ja koulusuorituksia"

Helsinki lykkäsi päätöstä kouluaamujen myöhäistämisestä – "Asia on paisunut massiiviseksi"

Suomen ympäristökeskus (SYKE) antoi tänään julkisuuteen tiedotteen, jollaista ei ole tehty noin 15 vuoteen.

Pohjavedet ovat nyt niin alhaalla, että SYKE kehottaa etenkin omien kaivojen varassa asuvia sekä pienten vesiosuuskuntien osakkaita tarkkailemaan vesitilannettaan ja arvioimaan veden säästämistarpeitaan. Viimeksi vastaava kehotus tehtiin kuivana vuonna 2002-2003, muistelee hydrogeologi Mirjam Orvomaa Suomen ympäristökeskuksesta.

Paniikista ei ole kuitenkaan kyse.

– Haluan korostaa, että emme halunneet painaa paniikkinappulaa. Halusimme kehottaa miettimään asiaa ja ennakoida sitä, että ei oltaisi tilanteessa, jossa on oikeasti kova paikka, Orvomaa sanoo.

SYKE muistuttaa kaivonomistajia tarkkailemaan sekä veden määrää että laatua nyt tehostetusti. Nyt jo kannattaa miettiä myös sitä, mitä tekee, jos vesi kaivosta loppuu.

Pienissä pohjavesiesiintymissä veden pinnan vaihtelu on nopeampaa kuin suuremmissa esiintymissä. Orvomaa tietää, että joistakin kaivoista vesi on jo loppunut.

– Korostan, että ne ovat yksittäistapauksia. Meillä 90 prosenttia ihmisistä asuu kantaverkoston parissa.

Kuivaa keväälläkin?

SYKEn mukaan pohjaveden korkeus on suuressa osassa maata 20-55 senttimetriä alle ajankohdan keskiarvon. Rannikkoalueiden ja maan lounais- sekä keskiosien pienissä ja keskisuurissa muodostumissa pohjavedet voivat olla jopa 40-100 senttimetriä keskiarvoja alempana.

Jos nyt ei saada sateita vaan pysyvä talvinen sää alkaa aikaisin, pohjavedet voivat olla keväälläkin keskimääräistä selvästi alempana.

Maan jäädyttyä ja sateen tullessa lumena, pohjavettä ei enää juurikaan muodostu ja pohjaveden pinnat alkavat laskea kulutuksen ja pohjavesivalunnan mukaisesti.

– Lumen vaikutus alkaa sitten keväällä, jos sulanta tapahtuu niin, että vesi pystyy imeytymään maaperään, Orvomaa sanoo.

SYKEn mukaan pohjaveden pinnankorkeus laskee maalis-huhtikuuhun mennessä keskimäärin 20-40 senttimetriä.

Ennätysrouta luvassa?

Kuivuus saattaa ennakoida talvelle ennätysroutaa.

Pohjavesi varastoi lämpöä maaperään ja jos sen pinnat ovat ylhäällä, ei routakaan pysty painumaan kovin syvälle.

– Nyt maan kosteusvaje on suuri ja maaperä kuiva, joten routa voi painua ennätyssyvälle, kun ylemmissä maakerroksissa ei ole lämmittävää tekijää, Mirjam Orvomaa sanoo.

Myös vesijohtoverkoston kunto ja pakkaseristys kannattaa siis varmistaa nyt.

Pohjavesitilanteen kehittymistä voi seurata netissä.

Pohjois-Savon käräjäoikeus käsitteli tänään perjantaina tapausta, jossa mies liikkui Kuopion keskustassa räjähteiden kanssa.

Ensimmäisen kerran mies oli liikkunut toukokuussa ydinkeskustassa mukanaan yksi räjähde. Noin kolmekymmentävuotias kuopiolainen kuljetti räjähdettä repussa.

Hän jäi kiinni, koska hän yritti mennä kirveen ja puukon avulla yksityisasuntoon Haapaniemellä. Mies ei tuntenut henkilöä, jonka asuntoon hän yritti päästä sisälle. Naapurit soittivat poliisille, jotka löysivät miehen repusta räjähteen.

Poliisi vangitsi miehen toukokuun viimeisenä päivänä ja häntä pidettiin vangittuna elokuun puoliväliin saakka.

Muutaman viikon jälkeen, elokuun viimeisenä päivänä mies jäi jälleen poliisin haaviin. Tällä kertaa häneltä löytyi kaksi pommia.

Itä-Suomen syyttäjäviraston kihlakunnansyyttäjä Heikki Ylisirniö kertoo sivullisten soittaneen poliisille, koska mies aiheutti häiriötä elokuun viimeisenä päivänä. Poliisien tullessa paikalle mies lähti karkuun. Karkulaisen perään usutettiin poliisikoirat, joiden avulla mies saatiin satimeen. Poliisin tutkiessa miehen reppua sieltä löytyi kaksi räjähdettä.

Tälläkin kertaa mies oli liikkunut Kuopion keskustassa räjähteet mukanaan.

Kaikki kolme pommia olivat kotitekoisia. Pommeissa oli sisällä ruutia ja ne toimivat sähkönalleilla.

Puolustusvoimat hävitti pommit Rissalassa ja Sotinpurolla. Syyttäjän mukaan pommit aiheuttivat ison räjähdyksen ja aiheuttivat vaaraa yleiselle turvallisuudelle Kuopiossa, kun mies kanniskeli niitä repussaan.

Mies on myöntänyt teot. Syyttäjän mukaan mies ei pystynyt kertomaan motiivia teoilleen. Pommien kanniskeluun voi syyttäjän mukaan vaikuttaa päihteiden sekakäyttö.

Syyttäjä vaatii miehelle vähintään vuoden ja kymmenen kuukauden rangaistusta. Syytetty oli vankeudessa tähän päivään saakka. Käräjäoikeus laski miehen vapaalle jalalle odottamaan tuomiota.

Tuomio on määrä langettaa ensi viikon perjantaina.

Yhdysvalloista Suomeen rantautunut kulutusjuhla Black Friday sai tänä vuonna uuden tekijän, kun YK:n lastenjärjestö Unicef lanseerasi Jemenin lasten Black Friday -kampanjan.

Torstaina puoli kahden aikaan iltapäivällä käynnistetty kampanja keräsi ensimmäisen 24 tunnin aikana pelkästään Facebookin keräystyökalun välityksellä 100 000 euroa. Perjantai-iltaan mennessä Facebook-keräys oli tuottanut jo yli 150 000 euroa. Kokonaisuudessaan rahaa oli kerätty Facebookissa, Unicefin nettisivuilla ja tekstiviesteillä yli 200 000 euroa.

– Summa on ihan ennätyksiä rikkova. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään äkillinen luonnonkatastrofi, joka koskettaisi läheisesti suomalaisia. Emme ole tällaisia lahjoitusmääriä tottuneet näin lyhyessä ajassa saamaan, Unicefin viestintäpäällikkö Kirsi Haru iloitsee.

– 100 000 eurolla pystymme hankkimaan 294 118 pussia maapähkinätahnaa, joka riittää 6 667 vakavasti aliravitun lapsen hoitamiseen, Haru kertoo tarkasti.

Alle viisivuotiaan akuuttia aliravitsemusta voidaan hoitaa kahden viikon maapähkinätahnakuurilla, jossa lapselle annetaan sitä kolme pussia päivässä. Harun mukaan tuolla kuurilla voidaan pelastaa lapsen henki vakavan aliravitsemuksensa tilasta.

Yhdellä eurolla saa kolme pussia maapähkinätahnaa, joten noin 15 eurolla saa yhdelle lapselle kahden viikon maapähkinätahnat.

– YK:n lastenjärjestönä vastaamme Jemenissä myös vesihuollosta, lasten hätäapuravitsemuksesta, koulunkäynnin jatkumisesta ja rokotuksista. Meillä on tosi laajat vastuut tässä kriisissä. Kerätty raha menee kaikkeen tähän työhön, mutta olemme laskeneet sen näiden maapähkinäpussien hinnalla. Siitä saa hyvän kuvan, kuinka monta lasta pystytään auttamaan, Haru kertoo.

Haru sanoo, että kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Suomen Unicef käyttää Facebookin rahankeräystyökalua.

Vastaava Black Friday -kampanja on ollut käynnissä myös muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa keräys aloitettiin maanantaina ja perjantai-iltapäivään mennessä se oli tuottanut noin 220 000 euroa. Norjan Unicef aloitti keräyksensä tiistaina ja ylitti perjantaina 250 000 euron rajapyykin. Tanskassa keräyksen potti on jäänyt noin 20 000 euroon.

Tavoitteena 300 000 euroa

Kun suomalaisten auttamisenhalu osoittautui varsin kovaksi, panokset kovenivat. Facebookin keräyksessä tavoitesumma oli aluksi 20 000 euroa, joka tuli täyteen Harun mukaan muutamassa tunnissa. Seuraava tavoite, 100 000 euroa, täyttyi vuorokaudessa ja perjantaina iltapäivällä tavoite nostettiin 300 000 euroon.

– Ajateltiin, että jatketaan ensi viikolle asti tätä kampanjaa, kun se leviää kulovalkean tavoin eri kanavissa. Haluamme antaa myös niille ihmisille mahdollisuuden lahjoittaa, joita siihen ovat toiset kutsuneet mukaan.

Haru uskoo, että 300 000 euroa voi hyvinkin tulla täyteen, koska jo ensimmäisen vuorokauden aikana Unicef keräsi 150 000 euroa eri kanavista. Facebookin lisäksi rahaa voi lahjoittaa Unicefin verkkosivujen kautta tai tekstiviestillä.

– Meillä on pieni haaste siinä, että jos Ruotsi ja Norja ovat keränneet alkuviikosta sen 200 000 euroa, niin kyllä me voidaan vähän paremmaksi laittaa. Meidän alkutahti on paljon kovempi kuin heillä. 300 000 euroa on täysin mahdollinen tavoite.

Haru kiittelee Facebookin keräystyökalua, mutta uskoo, että keräyksen kohde kuitenkin ratkaisee enemmän.

– Ei joka kampanja varmaan näin hyvin pärjää, vaan sen pitää osua hetkeen ja ihmisiä puhuttelevaan sekä koskettavaan tilanteeseen, että näin kova tulos syntyy. Elämä on mustaa lapsille Jemenissä joka perjantai ja joka päivä.

400 000 lasta kuolemassa nälkään

Yle Uutiset kertoi keskiviikkona, että Liki 85 000:n alle viisivuotiaan lapsen arvellaan kuolleen äärimmäiseen nälkään ja tauteihin Jemenissä sen jälkeen kun konflikti kiihtyi huhtikuussa 2015. Unicefin Kirsi Haru kertoo, että Jemenissä on tällä hetkellä 400 000 hengenvaarallisesta aliravitsemuksesta kärsivää lasta.

YK:n mukaan nälänhätä uhkaa Jemenissä nyt 14 miljoonaa ihmistä. Pelastakaa Lapset järjestön mukaan näistä viisi miljoonaa on lapsia.

Lue myös:

Jemenin kriisissä kuollut pikkulapsia yhtä paljon kuin Suomessa syntyy vauvoja liki puolessatoista vuodessa – 85 000 lasta kuollut nälkään ja tauteihin

Kun Jemen suistui tuhoon ja nälkään, maailma seurasi katseella – aikajana näyttää kriisin käännekohdat

Suomi ei myönnä enää asevientilupia Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin

Korjattu 21.38: Facebook-keräyksen tavoite oli aluksi 20 000 euroa, josta se nostettiin aiemmin mainittuun 100 000 euroon saman päivän aikana.

Joensuun uusi tori on graniittipintainen ja sen pääväri on punainen, Karelia Red. Torin pinnan peittävät punaiset laatat on louhittu Ylämaalta ja mustat Varpaisjärveltä. Punainen ja musta myös torinpinnassa toistavat näin myös Karjalan värejä.

Torin uusiminen maksoi Joensuun kaupungille noin 4 miljoonaa euroa. Pelkästään kaupungin osuus vei 33 henkilötyövuotta. Urakoitsijoita on useita, joista suurimman työn teki päällystysurakoitsija.

Torin keskellä on kesäisin juokseva juomavesilähde, josta voi täyttää omaan vesipulloonsa joensuulaista vesijohtovettä.

– Joensuun vettä on sanottu maailman parhaaksi, kehaisee kaupunginsinööri Ari Varonen.

Kaupunkilaisia on puhuttanut rakennusvaiheessa torilava, jonka hinnaksi tuli yli miljoona euroa. Lava on kaksisuuntainen, siitä voi esiintyä niin Kauppakadun suuntaan kuin torillekin. Lavan valaistus on kiinteä ja sen väri vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Torilavan materiaaleina on mm. kiveä, kuparia ja terästä.

– Lavassa on erityistä ihan kaikki, ulkonäkö, muoto ja materiaalit. Ei tällaista ole missään muualla, tämä on maailman hienoin ja ihan uniikki. Tämäkin on tehty kestämään säät, vuodet ja ihmiset, kaupungininsinööri Ari Varonen kertoo.

Joensuun torin pinta oli aiemmin asfaltoitu, nyt se on päällystetty 73 300 kivilaatalla. Torin halki kulkee taidemuseolta kaupungintalolle Siniseksi virraksi kutsuttu väylä, joka saa nyt portin myös Vapaudenpuiston puolelle.

Vesilähteessä on reunoilla on käytetty useita kivilajeja, pääaineksena olevan graniitin lisäksi. Lisäksi torilla on 450 polkupyörätelinettä, joista 350 on katettu. Istumapaikkoja on niin torin keskellä vesilähteen äärellä kuin reunoillakin. Graniittipenkit ovat jykeviä, ne saavat keväällä päälleen puiset päällykset.

Joensuun torin ympäristössä tehdään vielä muutaman viikon ajan katutöitä torin avautumisen jälkeen. Siltakatu muuttuu kävelyalueeksi Kirkkokadulta Torikadulle. Rantakadun ja Siltakadun kiertoliittymään tulee ympäristötaideteos "Tuohi."

Torin ympäristön kohennuksiin käytetään 2,5 miljoonaa torirakentamisen lisäksi. Kaikkiaan kaupunki on käyttänyt 6,5 miljonaan euroa torin ja sen ympäristön rakentamiseen.

– Tämän torin pitäisi kestää ainakin 100 vuotta, lausuu kaupunginsinööri Ari Varonen.

”Meidän suvussahan sitä riittää: On Jumala, humala, materialismi, perheväkivalta, perintöriitoja ja mielenterveysongelmia. Alkoholismi, jota on yritetty lakaista maton alle.

Suku on jakautunut erilaisiin uskonnollisiin ja poliittisiin kuppikuntiin.

Etäiset, katkenneet välit ovat myös valtava helpotus. Kun arvomaailma on erilainen, ei ole juurikaan sanottavaa.”

Maarian teksti kiteyttää ongelmat, jotka aiheuttavat tulehtuneita sukulaissuhteita.

Yle Perjantai pyysi yleisöä kertomaan, minkälaista on olla suvun musta lammas ja kysyi samalla, pitääkö sukulaisista tykätä? Katso parhaat tarinat videolta:

Toimitukseen tulvi traagisia tarinoita erilaisista elämänkohtaloista. Moni kokee, että paras lääke kipeisiin sukulaisuhteisiin on täydellinen välirikko.

Monta syytä välirikkoon

Välien katkeamisen taustalla voi olla koulutus tai kouluttamattomuus, taloudellinen asema, poliittinen arvomaailma, uskonto tai sukupuolinen suuntaus.

Nimimerkki Eri kirjoittaa näin:

”Olen suvun musta lammas: ainoa yliopisto-opiskelija, autisti, muunsukupuolinen, aseseksuaali, feministi, vasemmistolainen, vapaaehtoisesti lapseton ja paljon muuta.

Sukulaisista ei todellakaan tarvitse tykätä, varsinkaan jos he laukovat rasistisia ja homofobisia kommentteja.

Välien katkaiseminen sukulaisiin tekee välillä oikein hyvää.”

Suvun musta lammas kertoo olevansa tekijä ennemmin kuin lukija:

”Olen menestyneempi työelämässä kuin siskoni, joka väitteli tohtoriksi. Ja auta armias, kun löysin puolisoni, joka on pakana! Enemmän olen saanut elämästäni, kun en ole kumarrellut sukua.

Toki menen esimerkiksi hautajaisiin, mutten enää jaksa kuunnella arvostelua tatuoinneistani, raskauden keskeytyksestä ja eronneen miehen kanssa perheen perustamisesta.”

Erilaiset arvomaailmat

Anonyymi kirjoittaa olevansa äärioikeistolaisesta suvusta, jossa naureskellaan kaikille eri puoluekantaa, ihonväriä tai ajattelutapaa edustaville.

”Ylimielisyys, kilpailu ja suorittaminen ovat keskiössä. Onneksi minulla on laaja ystäväpiiri, joka on korvannut perheen.”

Talvikin tie pikkukaupungin sosiaalisten paineiden keskellä on ollut kivulias:

”On ollut raskasta olla taiteellisesti suuntautunut, herkkä yksilö suvussa, jolle urheilullisuus ja epämiellyttävä puurtaminen ovat olleet ihmisarvon synonyymejä. Olen kokenut syntyneeni väärään paikkaan ja väärään aikaan. Sukuni on vasta viime polven aikana kohonnut maanviljelijöistä maistereiksi.

Tunsin jo varhain olevani viallinen ja arvoton. Tunteilleni ja mielipiteilleni naurettiin. Olen sittemmin katkaissut välit käytännössä koko sukuun. Se oli elämäni paras päätös oman hyvinvointini kannalta.

Olen alkanut kukoistaa: epämääräinen pahoinvoinnin tunne on poissa ja olen tasapainossa itseni kanssa.”

Rikkaus ja köyhyys

Katsoja Vantaalta nostaa esiin rahan.

”Jos suvussa on rikkautta ja köyhyyttä, ihmiset ajautuvat kauaksi toisistaan. Valtaa käytetään väärin, rahattomat alistetaan vähättelemällä ja nöyryyttämällä.”

“Lähes kaikki riidat ovat saaneet alkunsa rahasta tai materiasta, oli kyse sitten eurosta tai suuremmasta summasta”, Anonyymi kirjoitta.

Tarinoista nousee viesti: kaikkein lähimmät ovat usein kaikkein pahimmat. Sisar, joka manipuloi sukulaisiaan ja sisaruksiaan, toinen, jonka lapset ovat parempia kuin sisarusten ”kakarat”. Veli, joka käyttää vanhaa äitiä taloudellisesti hyväksi ja josta on tehty rikosilmoitus,

”Sukulaiset ovat mukavia – valokuvissa”, Hanski jatkaa aiheesta.

”Parempi pitää hyvät välit eli pitkä etäisyys sukulaisiin, kuten naapurin edesmennyt setä tuumasi”, hän lisää.

Äidit ja isät

Oma lukunsa ovat vaikeat suhteet vanhempiin, monilla nimenomaan äitiin. Martta kokee, ettei koskaan vastannut äitinsä kuvaa tyttärestä siksi, että muistuttaa liikaa isäänsä.

”Äiti eristi minut sukulaisista, sain omituisen lapsen leiman. Sukuni ei iloinnut lapsistani. Ensimmäisen kerran laitoin välit poikki äitiin noin 25 vuotta sitten, kun hän kohteli lapsiani samoin kuin minua.

Lasteni isä menehtyi, mutta äiti ei halunnut tavata lapsiani. Siskoni mustamaalasi minua myös sukulaisille. Sitten tuli kateus: asuntoni, ammattini ja harrastukseni olivat vääriä.

Viisi vuotta sitten lopetin kaiken yhteydenpidon äitiini. Olen todella helpottunut, että irrottauduin huonosta, henkisesti väkivaltaisesta äitisuhteesta. Elämä on hienoa, kun saa valita ympärilleen välittävät ihmiset”.

Toinen kirjoittaja-äiti ja äitinsä tytär jakaa Martan kokemukset todeten: "huh, onneksi se on ohi". Hänellä on kuitenkin suhde isäänsä:

”Isäni on aina ollut muista erillään ja niinpä olemme lähentyneet kovasti. Olen saanut häneltä ihania ohjeita viime vuosina, esimerkiksi: ympäröi itsesi elämässä hyvillä ihmisillä”.

”Väärä” puoliso

Myös avioliitot aiheuttavat närää suvuissa – etenkin, jos puoliso on ulkomailta. Tarja kertoo, että viimeinen niitti sukulaisille oli ”ero täydellisestä aviomiehestä ja uusi liitto nuoremman, ulkomaalaisen miehen kanssa”.

Lätkämamalla menivät välit poikki veljen perheen kanssa, kun hän nai irakilaisen miehen:

”Veljeni ja erityisesti hänen vaimonsa pelkäävät erilaisuutta. Suren sitä, etten enää näe veljeni lapsia, eivätkä minun lapseni näe serkkujaan. Sukujuhlissa veljeni ei puhunut meille mitään.”

Mustaksi lampaaksi päätyi myös Rocketcat löydettyään tyttöystävän, jota perhe ei hyväksy. Uudelle puolisolle tehtiin selväksi, että tämä on ja pysyy ulkopuolisena.

”Välit poikki, pärjäämme oikeastaan paremmin ilman heidän hyljeksimistä ja jatkuvaa niskaan hengittämistä.

Suvun kanssa on vedettävä raja siihen, missä kulkee suvun kunnioittaminen ja mistä oma alue alkaa. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä omalla kustannuksellaan.”

Uskonto ja seksuaalisuus

Moni päätyy mustaksi lampaaksi uskonnon vuoksi.

”Kaikki äitini sukulaiset katkaisivat välit perheeseemme. Syy: äiti suku oli helluntailaisia, isä ei ollut. Toinen kaamea syy: minä olin tulossa jo ennen hääpäivää. Kyllä tuntuu, että valkoisena esiintyneet sukulaiseni ovat olleet susia lampaiden vaatteissa”, kirjoittaa Hannele.

Myös Nimetön purkaa pahaa oloaan uskonnollisesta suvusta, joka ei hyväksynyt eroa alistavasta miehestä.

”Kun en taipunut painostukseen, äitini ilmoitti, että kotiin ei ole asiaa ellet palaa miehesi luokse. Sen koommin en ole äidistä kuullut. Sisareni ei katso päinkään, ei sano sanaakaan. Sitten on tätejä, jotka lähettävät törkeitä tekstiviestejä.

Minulla on vain suru. Minulla ei ole perhettä eikä sukua enää. Minulla ei ole äitiä. Äitini on jääkuningatar.”

Nimimerkki EmmalJunga kertoo, että välit toisen puolen sukuun katkesivat, kun hän kertoi biseksuaalisuudestaan.

”Suku on vanhollinen ja jossakin määrin uskonnollinen. Olin noin kymmenen vuotta kaapista ulostulon jälkeen eristettynä suvusta. Vain sen takia, kuka olen ja ketä rakastan.”

”Perustin oman suvun”

Yle Perjantai sai postia myös heiltä, jotka surevat huonoja välejä suvun kanssa ja pelkäävät yksinäistä loppuelämää. Toisilla on vakavia kokemuksia mielen sairauksista, päihteistä, väkivallasta ja seksuaalisesta kaltoinkohtelusta.

Kaikista tarinansa lähettäneistä suurin osa on kirjoittaa, että välien katkaiseminen oli valtava helpotus.

”Minusta tuli tänä vuonna täti, mutten ole vieläkään saanut kutsua siskoni luokse, vaikka olimme ennen äärettömän läheiset. Nykyään en tunnista häntä samaksi siskokseni.

Kävin suruprosessin läpi huomatessani, etten enää koe kuuluvani perheeseen, johon synnyin. Saan elää omannäköistä elämää ihanan mieheni kanssa sellaisena kuin haluan ilman pakottavia sukukokoontumisia”, kirjoittaa JennyWhite.

”Kaiketi tästä pitäisi kokea huonoa omaatuntoa, mutta ainoa tunne on helpotus – ei enää sukujuhlia sen porukan kanssa, jonka seurassa ei halua olla”, tunnustaa Lumikki75.

Eulalia on samaa mieltä:

”Jos tapaamisesta jää vain paha mieli ja kiukku, niin miksi kiusata itseään? Sukuaan ei voi valita, mutta ystävät voi!”

Olavi on erkaantunut suvustaan, eikä ole enää vuosiin osallistunut sukunsa häihin tai hautajaisiin - “hyvin olen pärjännyt näinkin”, hän toteaa.

”En kelvannut suvun seurapiirihäihin, koska minulla ei ollut pukua. Sain kuulla olevani ahne ja rupusakkia. Päätin perustaa oman suvun”, Heikki kirjoittaa.

Perjantai: Pitääkö sukulaisista tykätä? Suvun onni ja kirous. Vieraina näyttelijä Kristiina Halkola, toimittajat Susani Mahadura ja Katarina Baer sekä psykoterapeutti Katriina Järvinen. Perjantai-dokkari: Kiva kun olet olemassa. Yle TV1 perjantaina 23.11. klo 21.05 alkaen ja Yle Areena.

Lue myös:

Miten ihminen päätyy suvun mustaksi lampaaksi? Pitääkö sukulaisista tykätä? Kerro meille kokemuksistasi

Valtiovarainministeriö on aloittanut laajan Aurora-nimisen hankkeen, jossa selvitetään tekoäly- ja lohkoketjuteknologioiden hyödyntämistä hyvinvointipalveluissa.

Valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Jouko Salonen kertoo Ylelle, että Suomen pitää kiireellisesti tutkia, miten uusilla nousevilla teknologioilla ja niin sanotulla polettitaloudella (token economy) voidaan luoda kestävää arvoa.

Lohkoketjulla tarkoitetaan vertaisverkossa toimivaa hajautettua tietokantaa, jonka tietoja ei voi muuttaa jälkikäteen. Teknologian tunnetuin sovellus on kryptovaluutta bitcoin.

Salosen mukaan Aurora-hanke ei liity sote-uudistukseen tai perustulokokeiluun, vaan siihen miten valtionhallinto voi käyttää uutta teknologiaa palveluissaan.

– Toki monet hyvinvointipalveluista ovat myös sote-palveluita. Meidän hankkeessa on pilotteja jatkuvan oppimisen alueella ja yksinkertaisia elämäntapahtumiin liittyviä pilotteja. Ne eivät ole varsinaisesti soten ydintä, Salonen sanoo.

Elämäntapahtumilla tarkoitetaan ihmisen elämän taitekohtia, jossa tämä muuttaa harkitusti elämänsä suuntaa. Salosen mukaan esimerkkejä elämäntapahtumista ovat esimerkiksi se, kun nuori muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle tai aikuinen vaihtaa työpaikkaa.

Tekoäly keskustelee asiakkaan kanssa

Auroran tavoitteena on kehittää teknologista ekosysteemiä, jossa oppivien tietokonejärjestelmien avulla luodaan älykkäitä palveluita ihmisille.

– Siellä tekoäly arvioi monella tasolla tilannetta ja keskustelee asiakkaan kanssa. Tässä on mielestäni aika kunnianhimoisia teknisiä tavoitteita.

Yksi selvityksen aihe Aurora-hankkeessa on, voitaisiinko hyvinvointipalveluissa jotenkin hyödyntää lohkoketjuteknologiaan perustuvia tokeneita eli kryptorahakkeita. Työnimenä tällä selvityksellä on Aurora welfare token.

– Esiselvitysvaiheessa on aiheellista tutkia, millä tavalla tekoälyä ja oppivia järjestelmiä soveltavat arvoketjut tuottavat arvoa, miten arvontuotantoa mahdollisesti voitaisiin tukea hajautetuilla teknologioilla, joita lohkoketju ja siihen liittyvät token-mallit ovat.

Salosen mukaan he ovat tähän mennessä hahmotelleet kolme mahdollista tapaa hyödyntää kryptorahakkeita. Yksityiskohdat token-malleista ovat vielä alkutekijöissään.

Kolme ehdotusta tokeneille

Tällä hetkellä todennäköisimmältä vaikuttavassa mallissa niin sanottu hyödyketoken toimisi palvelujärjestelmän sisäisenä arvon mittaamisen välineenä, eikä näkyisi kansalaisille juuri millään tavalla.

– Palvelutuottajien välisen vuorovaikutuksen tokenissa saattaa olla ihan selvittämisen arvoisia mahdollisuuksia, Salonen toteaa.

Toinen mahdollinen malli liittyy kryptorahakkeiden hyödyntämiseen hajautetun organisaation hallinnassa.

– Meillä ei ole olemassa kovin ketteriä ja hyviä hajautettujen yhteistoimintarakenteiden hallintamekanismeja. Varmaan siihen pitää jollakin tavalla esiselvityksessä ottaa kantaa.

Kolmas vaihtoehto olisi kansalaisten jollain tavalla palveluissa käyttämä perustulo-tyyppinen kryptorahake. Salonen pitää tätä vaihtoehtoa kuitenkin kaukaisempina, eikä halua spekuloida sitä enempää tässä vaiheessa.

Esiselvitysvaiheessa on tarkoitus myös ottaa kantaa siihen, sopisiko palvelujärjestelmään paremmin julkinen avoin lohkoketju kuten esimerkiksi Ethereum vai jokin ulkopuolisilta suljettu lohkoketjujärjestelmä.

Testijärjestelmä auki helmikuussa

Salosen mukaan Aurora-hankkeen verkostoon kuuluu ainakin 170 ihmistä, jotka edustavat monenlaisia organisaatioita. Mukana on väkeä kaupungeista, työmarkkinajärjestöistä, oppilaitoksista, Kelasta, Verohallinnosta, pörssiyhtiöistä ja tekoälyalan startup-yrityksistä.

Auroralle on myönnetty miljoonan euron määräraha viime kesäkuun lisäbudjetissa.

Salosen mukaan rahoitus on mitoitettu niin, että hankkeen selvitystyö olisi valmis helmikuussa 2019. Silloin myös on tarkoitus pilotoida teknisesti toimivaa järjestelmää, jossa jonkin elämäntapahtuman ympärille on muodostettu palveluverkko.

Salosen mukaan tavoitteena on, että he voisivat esitellä Aurora-hankkeen tuloksia ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen muodostettavalle uudelle hallitukselle, joka voisi halutessaan hyödyntää tuloksia.

Ministeriö kertoi projektista keskiviikkona ja torstaina järjestetyssä Blockchain Summit Helsinki 2018 -tapahtumassa. Hanke on osa suomalaisten julkisten palveluiden digitalisointitavoitetta.

Savonlinnan heinäkuisen surmajutun käsittely alkoi Etelä-Savon käräjäoikeuden Savonlinnan istuntosalissa perjantaina. Miestä syytetään ensisijaisesti taposta ja hautarauhan rikkomisesta.

32-vuotias savonlinnalaismies ja 29-vuotias mikkeliläisnainen olivat seurustelleet keväästä alkaen. Surmaa edeltävänä iltana he olivat olleet yhdessä samoissa juhlissa. Miehen asunnon yön tuntien tapahtumasarja johti naisen kuolemaan ilmeisesti muutamien minuuttien kuluessa.

Oikeudessa kuultiin perjantaina syytettyä. Mies on esitutkinassa tunnustanut muun muassa lyöneensä naisystäväänsä kolmesti nyrkillä kasvoihin ja piilottaneensa ruumiin syyttäjän kuvaamalla tavalla. Hän on kuitenkin kiistänyt syyllistyneensä tappoon tai hautarauhan rikkomiseen.

Asian käsittely jatkuu ensi viikon perjantaina asianomistajien ja todistajien sekä mahdollisesti vielä syytetyn kuulemisella. Perjantaina kuultiin syytettyä.

Mies pahoinpiteli uhrin kuoliaaksi, sulloi ruumiin autoon ja kuljetti tämän Juukaan. Matkalla syytetty poikkesi huoltoasemalla ja Joensuussa. Ajomatkaa kertyi reilusti yli 150 kilometriä.

Useat mediat, muun muassa Iltalehti ovat kertoneet, että ovat kertoneet, että uhri ja syytetty odottivat surmahetkellä yhteistä lasta.

Naisystävänsä Savonlinnassa surmannut mies piilotti ruumiin metsään kaivamaansa kuoppaan

Helsingin Hagelstamillakäytiin eilen kiinnostava huutokauppa, jossa omistajaa vaihtoi Reidar Särestöniemen (1925-1981) merkittävimpiin teoksiin kuuluva maalaus Kielto ja kaipaus.

Illan korkein huuto kertoo, että Särestöniemi on modernin suomalaisen taiteen kysytyimpiä nimiä juuri nyt. Torstain huutokaupan kovin hinta, 80 000 euroa, maksettiin juuri Reidar Särestöniemen teoksesta Kielto ja kaipaus. Lähtöhinta oli 60 000 euroa.

Tiettävästi korkein Särestöniemen taulusta koskaan maksettu hinta on 140 260 euroa. Maalaus on ”Omakuva ja Ilves”. Ennätys tehtiin viime huhtikuussa Stockholms Auktionsverk Oy:n huutokaupassa Helsingissä.

– Tällä hetkellä Särestöniemen teokset ovat erittäin kysyttyjä. Voi sanoa, että hän on ehkä jopa huutokauppamaailman yksi kuumimpia nimiä modernissa suomalaisessa taiteessa, arvioi Stockholms Auktionsverkin taide-asiantuntija Helena Laakso.

Laakson mukaan kysyntä näkyy siinä, että Särestöniemen taulujen hinnat ovat nousseet kovasti viime vuosina.

Rakkausteema vain harvassa taulussa

Nyt huutokaupattu kahta syleilevää karhuhahmoa esittävä öljymaalaus Kielto ja kaipaus kertoo taiteilija Reidar Särestöniemen rakkaussuhteesta toiseen mieheen. Taulu on maalattu vuonna 1967 jolloin homoseksuaalisuus oli vielä kriminalisoitu Suomessa.

– Taulu on yksi Särestöniemen merkittävimpiä teoksia. Se on aiheeltaan tärkeä. Siinä kuvataan hänen rakkaussuhdettaan runoilija Yrjö Kaijärveen. Tätä teemaa hän on käsitellyt reilussa kymmenessä maalauksessa – se on aika pieni osuus hänen tuotannostaan, sanoo Särestöniemi museon johtaja Tuija Alariesto.

Taulun esittelyssä Hagelstamin verkkosivulla on sitaatti Särestöniemen rakkauskirjeestä, jossa tämä pyytää Kaijärveä tulemaan kotoisan koiraskarhun luo, jolla on palvova katse ja sydämessä lämmin pesä Sinulle.

Särestöniemi myi tauluja vuorineuvoksille, liikemiehille, poliitikoille. Jopa Urho Kekkonen vieraili ja saunoi Särestössä. Särestöniemen taiteeseen ihastui myös Arne Berner, liikemies ja liberaalisen kansanpuolueen kansanedustaja sekä moninkertainen ministeri 70- ja 80-luvuilla. Syleileviä karhuja esittävä teos päätyi juuri hänelle.

Hagelstamin taideasiantuntija Mikael Schnitt kertoo, että Berner osti taulun suoraan taiteilijalta käydessään Lapissa puoli vuosisataa sitten.

– Taulu on maalattu vuonna -67 ja oli samana vuonna Tukholmassa näyttelyssä. Sen jälkeen se palasi Särestöön ja vuonna -69 Arne Berner osti sen. En ole varma, että oliko Kekkonen mukana sillä matkalla, mutta silloin se on ostettu. Taulusta löytyy alkuperäinen kuitti, kertoo Schnitt.

Hagelstamin nettisivuilla on kopio Helsingin Osakepankin pankkikuitista, jonka mukaan Arne Berner maksoi Reidar Särestöniemelle 4 800 markkaa. Kuitin tietoja sarakkeessa on kirjoitus maksu taulusta 2 karhua.

Teos oli vuosikymmenet Bernerien perheellä kotona. Viimeiset kahdeksan vuotta se on ollut Bernerien perillisten deponoimana Kittilän Särestössä Särestöniemi-museossa.

Taideasiantuntija Schnitt toimi eilisen huutokaupan meklarina. Myös hänen mukaansa Särestöniemi on kysytty taiteilija, jonka teoksia on tarjolla vain vähän.

Kielto ja kaipaus -taulun ostaja ei Schnittin mukaan ollut eilisessä huutokauppatilaisuudessa paikalla eikä ostaja halua ainakaan tässä vaiheessa julkisuuteen.

Kysyntä on vain voimistunut

Huutokauppatalo Bukowskin taideasiantuntijan Laura Pohjolan mukaan Särestöniemen kysyntä on vahva ja voimistunut viime vuosina. Suosituimpia ovat 60-luvun lopun ja 70-luvun teokset.

– Suosituimman aikakauden ja aiheiden vasarahinnat öljyväritöille ovat karkeasti haarukassa 40 000–70000 euroa. Pastellityöt ja varhaistuotanto liikkuvat muutamissa tuhansissa euroissa, sanoo sähköpostihaastattelussa Bukowskin taideasiantuntija Laura Pohjola.

Pohjolan mukaan kysyttyjä Särestöniemen maalauksia ovat monimerkityksiset eläinaiheet ja omakuvat, voimakasväriset Lapin maisemat sekä toisaalta sävyiltään herkemmät huurrekoivikkoaiheiset maalaukset.

Särestöniemen suosiosta markkinoilla kertoo sekin, että hän oli yksi väärennetyistä taiteilijoista vasta oikeudessa puidussa suuressa taideväärennysvyyhdessä.

Reidar Särestöniemi kuoli 56-vuotiaana vuonna 1981 kotonaan Kittilän Särestössä. Taiteilijan koti ja ateljee ovat nykyään yleisölle avoin Särestöniemi-museo. Taiteilijan teosten määrä on kaikkiaan noin 1500. Noin kolmannes teoksista on museon hallussa.

Ioncell-kuidusta on tänä syksynä tullut tunnettu, kun paljastui, että Linnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla rouva Jenni Haukio pukeutuu Ioncell-kuidusta valmistettuun pukuun. Haukion juhlapuvun kangas on valmistettu suomalaisesta koivusta saatavasta liukosellusta, joka on peräisin Stora Enson Joensuun tehtaalta.

Vantaan Heurekassa pääsee lauantaina sormeilemaan valmista Ioncell-kangasta Tulevaisuuden palasia – kiertotaloutta –tapahtumassa. Aalto-yliopiston asiantuntijat esittelevät Ioncell-menetelmää ja sen eri vaiheita yhdessä Stora Enson edustajien kanssa.

– Yhden päivän tapahtumalla annetaan maistiaisia tulevasta näyttelytarjonnasta, tapahtumakoordinaattori Siina Vasama tiedekeskus Heurekasta

Ioncell-kuitu on suomalainen keksintö. Menetelmä on kehitetty Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. Tällä uudella menetelmällä voi valmistaa kangasta esimerkiksi puusta, jätetekstiileistä, sanomalehdistä tai vanhoista pahvilaatikoista.

Kiertotalous teemana Heurekan syksyllä 2019 avautuvassa näyttelyssä

Kierrättäminen, uudet tuotantomenetelmät ja ympäristöarvojen vaaliminen ovat yhä enemmän esillä myös näyttelytoiminnassa. Lauantain tapahtuma on ennakointia ensi vuoden näyttelysuunnitelmille.

Heurekassa avautuu loka-marraskuussa 2019 kiertotalouteen erikoistunut näyttely ja sen ympärillä järjestetään myös teemaan liittyviä tapahtumia.

– Näyttelyllä on sama teema kuin tänä viikonloppuna, mutta näyttelyn lopullinen nimi on vielä työn alla, Vasama kertoo.

Näyttelyä on suunnittelemassa tutkijoita ja yritysten edustajia. Tuotteiden rinnalla esitellään perinteiseen tapaan myös tiedettä ja valmistusmenetelmiä.

Kiertotalous-teema kiinnostaa laajemminkin. Vasaman mukaan Suomeen toteutettua näyttelyä tarjotaan hyvin todennäköisesti vuokralle myös ulkomaille eri tiedekeskuksiin.

Yhteistyötahoina ovat muun muassa Aalto-yliopisto, HSY, Kierrätyskeskus, Luonto-Liitto, Metsäteollisuus ja MTK.

Lue lisää

Jenni Haukion uusi juhlapuku sitoo hiiltä – kankaan kekseliäs kuitu voidaan valmistaa vaikka pahvilaatikoista

Taksiuudistuksella halutaan lisää autoja liikenteeseen eikä pelkästään nykyisten palvelujen jakautumista uudelleen. Alan vapautuminen ja hintakaton poistuminen ovatkin tuoneet etenkin Helsinkiin ja suurimpiin kaupunkeihin uusia toimijoita välityskeskusten ulkopuolelta ja monia matkapuhelinsovelluksia taksin tilaamiseen.

Ensimmäinen pikkujoulusesonki maaliskuisen alkoholilain ja heinäkuisen taksilain uudistuksen jälkeen testaakin ensi kerran kunnolla taksilain toimivuuden. Aamuyön tunteina suurimmat ruuhkat ja taksimyllytys pyörii Helsingin rautatieaseman tienoilla, vaikka pääkaupunkiseudulla liikkuu nelisen tuhatta taksia.

Mutta pitkiä jonoja on luvassa muuallakin pikkujouluöinä: kaikkien kaupunkien taksitolpilla ja -asemilla.

Maaseudulla ei tarvita yökerhokyytejä, päiväkerhot riittävät

Maaseudulla pikkujouluruuhkista ei ole tietokaan ja päivystysvelvollisuuden poistuttua monet maaseututaksit hurauttavatkin kaupunkikeskustojen ruuhkia helpottamaan.

– Pikkujoulujuttu täällä maalla on erilainen, mitä te kaupunkilaiset funtsaatte. Kylän ja kunnan ikärakenne on sellainen, että kyyditettävät eivät enää yökerhoa tarvitse, päiväkerho riittää, hymähtää kohta 50 vuotta ja kuusi miljoona kilometriä taksilla ajanut Veijo Arkko Hankasalmelta.

– Kaupungeissa ihmiset lähtevät pikkujouluilemaan ravintolaan, kun firmat tarjoavat heille ruokailun. Sen jälkeen lähdetään villinä ja vapaana sekoilemaan pitkin kaupunkia, kuvailee Arkko.

Hankasalmella on vain yksi ravintola ja sinne pikkujoulun viettäjiä matkaa naapuripaikkakunnista firman kyydeillä.

– Valomerkin jälkeen he palaavat omilla kyydeillään kotikonnuille. Tämä vain hiljentää maaseututaksin toimintaa.

Vapaa hinnoittelu hämmentää asiakkaita

Kaupungeissa riittää vipinää, tunkua ja ruuhkaa varsinkin yön paluuliikenteessä, kun joukkoliikenne on pysähtynyt ja taksiasemille kertyy jonoja. Jyväskylässä kyytejä tarjoavat perinteisinä toimijoina Jytaksi 160 autolla ja Keski-Suomen Aluetaksi noin 300 autolla.

– Taksialan muutos aiheuttaa hämmennystä, kun tolppalähdöissä on autoilla vapaa hinnoittelu, myös tutuilla ja perinteisillä takseilla. Moni yllättyy, jos ei muista lähtiessä varmistaa hintaa tai hinnanmääräytymisperustetta, millä pääsee kotiin, arvioi Jytaksin toimitusjohtaja Esa Niemi Jyväskylästä.

Takseista on löydyttävä hintatiedot ja asiakas voi sopia hinnan etukäteen. Asiakas voi aina myös valita taksin, jos tolpalla on useampia autoja. Mutta jos tolpalla on pitkä jono, siihen ei kannata tilata erikseen taksia.

– Siinä voi tulla jonkun sortin taistelu kenen kyyti se sitten onkaan, muistuttaa Jytaksin tilauskeskuksesta vastaava tuotantopäällikkö Pia Pärnänen ja korostaa vielä hinnan sopimisesta ennen matkaa.

– Joku voi tulla vuolemaan kultaa sesongin aikana ajatuksella, että ajan vain muutamana iltana vuodessa ja otan rahan mikä sieltä on tulossa. Luotetaan siihen, että asiakkaat eivät valitse palvelua etukäteen, vaan sumeilematta hyppäävät mihin tahansa kyytiin, lisää toimitusjohtaja Harri Holttinen Keski-Suomen Aluetaksista.

Hintaneuvottelu vielä outoa

Liikenteen turvallisuusviraston Trafin tieliikennejohtaja Marko Sillanpää arvioi, että taksamittareihin tottuneet asiakkaat eivät ole vielä oppineet neuvottelemaan hinnoista ennen matkaa. Aina kun matkan hinta on ylittämässä sata euroa, kuljettajan on kerrottava siitä asiakkaalle etukäteen.

Sillanpää ei vahvista oletusta, että nyt olisi meneillään taksiyrittäjien pudotuskisa.

– Kun markkinat avautuivat, niin moni pyrkii tuomaan palveluja, joilla olisi kysyntää. Erilaisia juttuja liikkuu kyllä ylilyönneistä ja väärinkäytöksistä, mutta Trafiin ja Kilpailu- ja kuluttajavirastoon ei ole tullut yksilöityjä ilmoituksia, joita olisi voitu tutkia.

Iltalehdessä Lähitaksin toimitusjohtaja Juha Pentikäinen varoittaa villistä kilpailusta. Lähitaksilla on Etelä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla välitettävänä noin 1 500 autoa. Pentikäisen mukaan sesonkiliikenteessä on runsaasti yrittäjiä, jotka saattavat kiskoa matkoista ylihintoja. Osa autoista toimii ilman taksivaloa ja taksamittaria, koska niitä ei enää vaadita.

Vältä tolpalla jonottamista ja taksin nappaamista lennosta

Kaikkien kaupunkien pikkujouluruuhkissa pätevät samat neuvot kuin Helsingissä. Kannattaa välttää ydinkeskustan taksitolppia ja lennosta napattavia takseja, koska ne saavat rahastaa miltei mitä vaan.

Vuosi sitten eli ennen taksiuudistusta Yle listasi Helsingin keskustasta viisi taksitolppaa, joiden jonoja kannattaa välttää. Helsingin Sanomat kertoi vastikään keinoista saada taksi alle ruuhka-aikaan.

– Kannattaa pikkasen jaksaa kävellä keskustan alueelta syrjemmäksi ja tilata sinne taksi kännysovelluksella tai soittamalla, vinkkaa Pia Pärnänen Jytaksista.

Sovelluksista onkin pikkuhiljaa tulossa taksien päätilauskeino. Trafin tilastoinnin mukaan niiden käyttö on kaksinkertaistunut vuodessa ja kasvu jatkuu reippaana.

Tällä hetkellä taksimarkkinoilla on sovelluksia jo toistakymmentä. Eniten pääkaupunkiseudulla, jossa uusimmat ovat venäläisen ison toimijan Yandexin Yango ja Lähitaksin Taksini -sovellus. Esimerkiksi Jyväskylässä on käytössä ainakin kuusi sovellusta: Jytaksi, Taksi Keski-Suomi, Valopilkku, Menevä, Menoksi ja Kyyti.

Puolestaan Helsingin seudulla Lähitaksi lanseerasi oman Taksini-sovelluksen saatuaan lähtöpassit Taksiliiton Valopilkku-sovelluksesta.

Trafi: sovelluksissa paljon hyvä puolia

Sovellukset ovat asiakkaan näkökulmasta kokonaan uusi palvelukanava. Niiden hyvä puoli on se, että ne pystyvät välittämään nopeammin ja enemmän tilauksia, kuin puhelinpalvelut.

Vaikka sovellusten määrä hämmentää asiakkaita, niin Trafin tieliikennejohtaja Marko Sillanpää vakuuttaa, että niiden käytössä on järkeä ja niitä kannattaa vertailla. Osa niistä toimii vain tietyillä alueilla.

– Maailma on menossa sovellusten suuntaan ja niissä on monia hyviä puolia. Hinnat ja hinnoitteluperusteet pystyy katsomaan etukäteen. Matkan päättyessä useimmista sovelluksista tulee sähköpostiin kuitti, josta löytyy veloituksen perusteet ja ajettu matka kuvattuna kartalla. Ja bonuksena monissa voi suoraan antaa palautetta saamastaan palvelusta, luettelee Sillanpää.

Harri Holttinen löytää lisää hyviä puolia.

– Voit odottaa taksin saapumista lämpöisessä tai ruuhkattomassa paikassa ja kyydin voi maksaa jo ennalta, jolloin kustannusriskiä ei tule.

Taksien tarkkaa määrää ei enää tiedetä

Taksiala on selvästi virkistynyt, sillä uusia taksiliikennelupia ja taksin kuljettajalupia on tullut paljon. Tarkkaa määrää ei Trafikaan tiedä, sillä aikaisemmin oli vain yksi lupa ja yksi auto. Nyt yhdellä luvalla voi olla liikenteessä autoja vaikka kuinka paljon.

– Taksinkuljettajaluvat ovat selvästi lisääntyneet, joten palvelua on enemmän tarjolla kuin aikaisemmin, arvioi Marko Sillanpää Trafista.

Lievää tasoitusta taksien ruuhkahuippuihin toi alkoholilain uudistus maaliskuun alussa. Ravintoloiden aukioloaikoja vapautettiin ja sen seurauksena taksin tarve ja ruuhkahuippu jakaantuu pidemmälle ajalle aamuyön tunteina.

– Lakimuutos oli meidän kannata positiivinen, kun ruuhkahuipun aika leveni. Toiset jaksavat juhlia aamukuuteen saakka, syövät aamupalan aina auki olevalla huoltoasemalla ja jatkavat juhlimista, kun ravintoloita aukeaa kello 9. Se hiukan poistaa normaalia ruuhkaa, kertoo Esa Niemi Jyväskylästä.

– Pikkujouluissa ovat kerta vuoteen liikkuvat asiakkaat suurina massoina liikkeellä ja he toimivat tietysti toisella lailla. Sitä tässä vähän pelätään.

Taksilain toteutuminen tarkassa seurannassa

Taksiuudistuksesta ei ole vielä kulunut puoltakaan vuotta, joten markkinat eivät ole vielä muovautuneet lopulliseen muotoonsa. Eduskunta edellyttää, että Valtioneuvosto raportoi vuoden vaihteessa ensimmäisen kerran taksilain toteutumista eli suoritemääristä, hinnoista ja palvelutasosta.

Seuraavan kerran raportoidaan parin-kolmen vuoden päästä. Lisäksi Trafi kerää tasaiseen tahtiin ministeriölle tietoja ja teettää tutkimuksia.

– Kun saadaan tietoja lakiuudistuksen liikkeelle lähdöstä, niin poliittiset päättäjät ja ministeriö voivat tehdä johtopäätöksiä, kertoo Marko Sillanpää.

Kun maaseudulla ei enää ole päivystysvelvollisuutta, niin taksit voivat lähteä palvelemaan kaupunkikeskustojen asiakkaita ja maaseudulla voi tulla taksipula.

– Jos epäilee, että taksia ei saa silloin kun tarvitsee, niin kannattaa tilata auto ennakkoon joko välityspalvelusta tai suoraan tutulta taksiyrittäjältä, vinkkaa Sillanpää.

Hankasalmelainen taksikonkari Veijo Arkko ennustaa, että maaseudulle ei tule jatkossakaan liikaa taksitarjontaa.

– Todennäköistä on, että ei tänne ensimmäisenä ole Uber tai mikään muukaan tulossa. Uber-miehelle voi tulla täältä hiljaisuudesta äkkiä kiire ihan muualle.

Muusikko Kari Kuuva kuoli keskiviikkona 21. marraskuuta Riihimäen sairaalassa, kertoo Iltalehti.

Kuuva sairasti keuhkosyöpää.

Kari Kuuva levytti pitkällä urallaan seitsemän studioalbumia, joista viimeinen, muusikon omaa nimeä kantanut albumi ilmestyi vuonna 2013. Yksi menestyneimmistä Kuuvan itse esittämistä lauluista on Tango Pelargonia., joka julkaistiin vuonna 1964.

Kuuvan tuotoksista tunnetuimpia ovat kuitenkin laulut, joita hän teki toisille laulajille. Tällaisia ovat esimerkiksi Sammy Babitzinin Syksyn sävel -voittaja Daa-da Daa-da vuodelta 1972 sekä Frederikin Jos jotain yrittää (Harva meistä on rautaa) vuodelta 1970.

Lue lisää

Muusikko Kari Kuuva Ylen Elävässä arkistossa

Rosa Kettumäen ja Sean Ricksin vieraiksi Yle Perjantain lähetykseen saapuvat näyttelijä, isoäiti Kristiina Halkola, toimittaja, natsien lapsenlapsi Katarina Baer, suomalais-srilankalainen toimittaja Susani Mahadura ja psykoterapeutti Katriina Järvinen.

Yle Perjantai pohtii suvun merkitystä ja sitä, onko ihmisellä oikeus hylätä epämiellyttävät sukulaisensa, vai velvollisuus pitää verisukulaisiinsa yhteyttä.

“Suvun vaietut asiat aiheuttavat kipua jälkipolvissa”

Katarina Baer sai lapsena tietää, että hänen saksalaiset isovanhempansa olivat ihailleet Hitleriä toisen maailmansodan aikana. Baerin isoisästä tiedettiin, että hän oli menehtynyt Natsi-Saksan joukoissa rintamalla, mutta sen tarkempia yksityiskohtia perheessä ei tunnettu.

Kun Baer työskenteli kirjeenvaihtajana isovanhempiensa kotikaupungissa Berliinissä 2010-luvun alussa, hän päätti perehtyä isoisänsä vaiettuun tarinaan. Natsiarkistoista paljastui, että isoisä oli ollut “hyvin aktiivinen ja positiivinen natsi”, kuten ylemmät sotilaat asiakirjoissa isoisää kuvailivat. Baer oppi myös rakkaasta isoäidistään vaiettuja puolia.

– Meille lapsenlapsille hän oli ollut lämmin, ihana mummo. Mutta sitten kirjeenvaihdosta paljastuikin, että myös isoäiti oli ollut aktiivinen natsipuolueessa, Baer kertoo.

Katarina Baer kertoo haastattelussa sukututkimuksensa vaiheista:

Katarina Baer tutki kaksi vuotta isovanhempiensa elämää ja kirjoitti kirjan He olivat natseja.

– Olen saanut kirjastani paljon kiitosta ja on käynyt selväksi, että tarina suvun salatusta menneisyydestä on monelle suomalaiselle omakohtainen asia, Baer kertoo.

Hän kokee oman identiteettinsä eheytyneen, kun sukuhistorian puuttuvat palaset loksahtivat paikoilleen.

– Usein suvun vaietussa menneisyydessä on jotakin kipeää ja vaikeaa, joka voi aiheuttaa kipua tiedostamatta myös jälkipolvissa. Kun suvun historia sitten paljastuu, se voi eheyttää perhettä ja sen jäseniä, sekä luoda uutta yhteenkuuluvuuden tunnetta, Baer sanoo.

Seitsemän lapsenlapsen mummo

Näyttelijä, isoäiti Kristiina Halkolalla on ihania kokemuksia sukulaisistaan. Hän kertoo olevansa sukurakas isoäiti, joka nauttii mummoudesta seitsemän lapsenlapsen kanssa. Sukulaissuhteet ovat aina olleet elämässä keskiössä, tukena ja turvana.

– Ympärilläni on aina ollut siskoja, veljiä ja serkkuja, joihin olen voinut turvata ja heihin voi aina myös luottaa, Halkola kuvailee.

Halkolan mukaan sukulaisten pitäisi olla keskenään rehellisiä ja avoimia, jotta suhteet toimivat.

– Jos annetaan kuva, että kaikki ovat nuhteettomia, se asettaa tarpeettoman kovan riman itselle. Ei pidä piirtää pyhimyksiä seinälle, Halkola sanoo.

Milloin suku on pahin?

Mitä tapahtuu, jos ei tulekaan toimeen omien lasten, vanhempien, sisarusten, miniän, appiukon, tai muiden sukulaisten kanssa? Miten ihminen päätyy suvun mustaksi lampaaksi?

Kysymyksiin lähetyksessä vastaa Kaikella kunnioituksella – Irtiottoja vanhempien vallasta -kirjan kirjoittaja ja psykoterapeutti Katriina Järvinen.

– Enää ei ole pakko sietää mitä tahansa, ainakaan, jos haikara on pudottanut väärään sukuun, Järvinen sanoo.

Pitääkö vanhempia kunnioittaa missä tilanteessa tahansa, ja milloin on syytä katkaista välit? Psykoterapeutti pohtii kysymystä ihmisen voimavarojen mukaan.

– Kun kokee, että toinen ihminen vie kaiken ajan ja kaikki mehut, voi olla syytä katkaista välit.

Buddhalainen suhtautuminen sukuun

Toimittaja Susani Mahaduralla on sukua niin Suomen savossa kuin Sri Lankallakin. Mahaduran kahdessa kotimaassa sukulaisiin suhtaudutaan hyvin eri tavalla.

Mahaduran oma sukukäsitys on muuttunut paljon sen jälkeen, kun hän on aikuisena tutustunut srilankanlaisiin isovanhempiinsa ja serkkuihinsa.

Illan lähetyksessä Mahadura pohtii, mitä suomalaiset voisivat oppia Sri Lankan buddhalaisten suhtautumisesta sukulaisiin?

Perjantai-dokkarina esitämme Roosa Maskosen ohjaaman Kiva kun olet olemassa, joka kertoo Aaron, hänen isänsä Esan ja Eero-papan kastematkasta Jäämeren rannalle.

Yle Perjantai: Pitääkö sukulaisista tykätä? perjantaina 23. marraskuuta suorana TV1:llä klo 21.05 alkaen ja Yle Areenassa.

Perjantai-uusinnat sunnuntaisin kello 15.05 ja tiistaisin kello 22.50.

Helsingin Kalasatamassa syyskuussa avatun kauppakeskus Redin käynnistysvaikeudet eivät ole ennenkuulumaton ilmiö. Pääkaupunkiseudun suurten kauppakeskusten edustajat kertovat Ylelle, että alkutaival on aina hiukan kivinen.

Yleinen arvio on, että kävijämäärien asettuminen vähintään tyydyttävälle tasolle kestää käytännössä kahdesta kolmeen vuotta, joskus pidempäänkin. Redin kohdalla on jo parin kuukauden aikana ehditty uutisoida lukuisista vaikeuksista liittyen muun muassa paikan sokkeloisuuteen, riittämättömiin opasteisiin ja yleiseen asiakaskatoon.

Jokaisen kauppakeskuksen kohdalla kenties merkittävimmäksi tekijäksi nousi soittokierroksella sijainti.

Vakiintuneen kauppapaikan merkitys

Espoolainen kauppakeskus Sello avattiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen avajaiset nähtiin vuonna 2003, ja toinen vaihe valmistui syksyllä 2005. Nykyiseen laajuuteensa Sello muotoutui käytännössä vasta 2008.

Leppävaarassa sijaitsevan Sellon taivalta helpotti merkittävästi se, että keskus nousi 1970-luvulla rakennetun Maxi-marketin tilalle, joten sijainti oli suurelle yleisölle tuttu jo pitkältä ajalta.

Sellon nykyinen toimitusjohtaja Matti Karlsson toimi alussa kauppakeskusjohtajana ja hänen mukaansa aloitus oli vaihteleva.

Avajaishuomion myötä kävijöitä piisasi runsaasti, mutta pian asiakasvirrat alkoivat hiipua. Joulusesonki nosti myyntiä uudelleen, ja sen jälkeenkin Sellossa koettiin nousuja ja laskuja kävijämäärissä, kunnes päästiin melko vakaaseen tilanteeseen.

Ei ole sattumaa, että kauppakeskuksia avataan usein syksyllä. Aikataululla tähdätään juuri joulusesongin alkuun, jotta myyntiin tulisi tervetullut piikki heti ensikuukausina.

– Ostokäyttäytymisen muutos tapahtuu hitaasti, ihmiset ovat aika perinteisiä kaupassa kävijöitä, Karlsson kuittaa.

Kolmisenkymmentä vuotta kauppakeskustoiminnassa mukana olleen Karlssonin mukaan yksikään kauppakeskus ei ole heti lähtenyt kiitoon, vaan toiminta vaatii sitkeyttä ja kärsivällisyyttä.

– Sellossakin oli aikamoista vääntöä se alku. Vuokralaisten kanssa käytiin jatkuvaa vuoropuhelua, ja aika usein kauppakeskuksen johto sai kuulla kunniansa. Yrittäjäksi lähdetään usein tietyllä itseluottamuksella, ja kun kaikki ei mene kuten kuvitellaan, asiat saattavat kärjistyä.

Kaupungin palvelut yhtenä vetonaulana

Toinen espoolaisten suosima kauppakeskittymä on Matinkylässä sijaitseva Iso Omena, joka avattiin vuonna 2001.

Myös Ison Omenan alku oli hitaanpuoleinen, mutta hiljalleen kauppapaikka alkoi löytää yleisönsä ja vakiintui etenkin lähialueen asukkaiden suosimaksi palvelukeskukseksi.

Ison Omenan liiketoimintajohtaja Sanna Yliniemi sanoo, että Espoon kaupungin tarjoamat palvelut, kuten kirjasto sekä monipuoliset sosiaali- ja terveyspalvelut, ovat merkittäviä vetovoimatekijöitä. Myös Sellon yhteydessä toimii kaupunginkirjasto.

– Mielestäni ei ole mitenkään poikkeuksellista, että asiakkaat eivät alussa löydä paikalle. Varsinkin tällaisessa kilpaillussa ympäristössä, jossa asiakkailla on vaihtoehtoja, kulutuskäyttäytymisen muuttuminen vie aikaa. Haastavaa se on erityisesti sellaisessa ympäristössä, missä kaupunkirakenne ei ole vielä valmis.

Kaupunkirakenteen keskeneräisyyden katsotaan olevan juuri Redin ongelma, sillä Kalasatama on vielä melko uusi asuinalue, joka on kasvavassa murrosvaiheessa. Redin ympärillä joka suunnassa on uutuuttaan kiiltäviä rakennuksia ja alueita sekä toisaalta myös luotaantyöntävää rakennustyömaata. Ympäristö muuttuu koko ajan.

Myös Iso Omena koki suuren muodonmuutoksen vuosina 2016 ja 2017, jolloin avattiin runsaasti lisää liiketilaa esimerkiksi ravintolamaailman laajentuessa. Samoihin aikoihin kauppakeskuksen yrittäjät tuskailivat länsimetron aloituksen viivästymistä.

Metroyhteyden vihdoin käynnistyttyä Ison Omenan kävijämäärät kasvoivat entisestään.

– Vielä pari vuotta sitten kävijöitä oli yhdeksän miljoonaa, nyt aletaan olla jo 20 miljoonassa. Tämä on ollut vakiintunut kauppapaikka jo pitkään. Ihmiset löytävät tänne, ja olemme saavutettavissa niin autolla, julkisilla liikennevälineillä kuin kävellenkin, Yliniemi sanoo.

Asiakkaita tarvitaan viikon jokaisena päivänä

Helsingin kauppakeskuksista Kampin keskus on yksi keskeisimmistä sekä sijainniltaan että saavutettavuudeltaan.

Kamppi on ydinkeskusta-aluetta, jonka läpi kulkee päivittäin valtava määrä ihmisiä. Kävijämäärillä mitattuna Kamppi onkin Suomen suurin kauppakeskus.

– Viime vuosi oli Kampin historian paras: 42,8 miljoonaa kävijää. Olemme samalla Pohjoismaiden vilkkain kauppakeskus, vaikka tänä vuonna kävijäennuste pyörii noin 35 miljoonassa, sanoo kauppakeskusjohtaja Tiina Fågel.

Hän korostaa, että kauppakeskukset tarvitsevat asiakkaita seitsemänä päivänä viikossa. Fågelin mukaan sijainti on kaikki kaikessa. Kauppakeskittymän välittömässä läheisyydessä on oltava riittävästi potentiaalisia asiakkaita.

– Hankaluuksia tulee, jos palvelut tulevat siinä vaiheessa, kun kyseinen asuntoalue ei ole vielä valmis. Tätä on tapahtunut Suomessa monesti aiemminkin, Fågel sanoo.

Fågel toteaa, että kilpailijoillekin toivoisi aina positiivista alkua. Hänen mielestään Redistä käyty keskustelu on kääntynyt valitettavan negatiiviseksi hyvin nopeasti, varsinkin sosiaalisessa mediassa.

Kilpailutilanteen Kampin kauppakeskusjohtaja näkee vain hyväksi asiaksi.

Alku oli vaikea myös Kampilla: Kauppakeskusta kritisoitiin muun muassa hankalista hissijärjestelyistä ja puutteellisista opasteista. Monet Kampissa aloittaneet yrittäjät olivat sitä mieltä, että heille oli luvattu liikoja ja osa joutui laittamaan lapun luukulle jo varhaisessa vaiheessa.

Katso tästä video Kampin keskuksen syntyvaiheista ja alkuvaikeuksista (Ylen Elävä Arkisto).

Jatkuvaa kehitystä ja asiakkaiden toiveisiin vastaamista

Sijainti voi olla kilpailuetu myös silloin, kun kauppakeskus nousee hieman syrjemmälle kaupunkien keskustoista. Tästä on hyvänä esimerkkinä Vantaan Pakkalassa, Vantaanportin yritysalueella sijaitseva Jumbo. Se avattiin juuri ennen vuosituhannen vaihdetta.

Kehä 3:n varteen rakennettu Jumbo haki asiakaskuntaansa muutaman vuoden ajan, kunnes etenkin autoilijat ja osaltaan myös läheisen Helsinki-Vantaan lentoaseman matkustajat löysivät tiensä kauppakeskukseen.

Nyt Jumbo on ollut euroilla mitattuna Suomen suurin kauppakeskus jo kuusi vuotta peräkkäin, kertoo kauppakeskusjohtaja Olli Lehtoaro.

– Meille sijainti Kehä kolmosen kupeessa on ollut etu, kun lähimaastossa ei ole kovin paljon kilpailua, Lehtoaro sanoo.

Vuonna 2008 viereen avattiin viihdekeskus Flamingo, joka on osoittautunut hyväksi vetonaulaksi yhdessä kauppakeskuksen palvelujen kanssa. Tästä huolimatta myös Jumbon on jatkuvasti luotava nahkansa uudelleen.

– Viime vuonna uudistettiin ja kehitettiin esimerkiksi pysäköinnin ohjausjärjestelmää, sisäänkäyntejä, wc-tiloja, valaistusta ja yleistä viihtyisyyttä. Kaiken aikaa kehitytään ja kehitetään, jotta oltaisiin kiinni ajassa.

"Pääkaupunkiseutu kasvaa Porvoon verran joka vuosi"

Pääkaupunkiseudulla katseet alkavat kääntyä Helsingin Pasilaan, jonne avataan kauppakeskus Tripla syksyllä 2019.

Tripla sijaitsee vain noin kolmen kilometrin päässä Redistä, jonka alkuvaikeuksien paljastuttua moni on spekuloinut myös Triplan kohdalla sitä, riittääkö asiakkaita.

– Minulla on turvallinen olo, että pääsemme nopeasti hyvään kävijämäärätasoon, sanoo Triplan kauppakeskusjohtaja Pirjo Aalto.

Hänen mukaansa noin 15 miljoonaa kävijää vuodessa on luku, johon voi olla tyytyväinen. Sen saavuttamiseen voi tosin vierähtää vuosi jos toinenkin. Toisaalta Aalto toteaa, että kävijämäärän luotettava mittaaminen on hankalaa, sillä Pasilan vilkas rautatieasema on osa kauppakeskusta.

– Olemme tehneet paljon ennakkomarkkinointia, ja sijaintimme on hyvä. Mutta tietenkin kauppapaikan vakiintuminen on aina vaikea juttu ja kävijämäärät vaihtelevat vuosien varrella.

Lähikilpailija Redille Aalto haluaa antaa työrauhan. Samalla hän korostaa, että uusien tulijoiden on syytä miettiä sijainti erityisen tarkasti ja kiinnittää huomiota huolelliseen konseptiin, jolla erotutaan kilpailijoista.

Aalto uskoo, että uusille kauppakeskuksille riittää kysyntää.

– Tänne pääkaupunkiseudulle muuttaa Porvoon verran kansaa joka vuosi. Tasapaksua ei kuitenkaan saa olla, eli konseptoida täytyy hyvin tarkasti. Elämyspuoli on välttämätön, kun ihminen käyttäytyy nykyään niin, että yhdessä mennään kahville, museoon, syömään tai vaikka pelaamaan beach volleyta, Aalto sanoo.

Lue myös:

Redin asiakkaat listasivat keinoja, joilla vaikeuksissa rämpivä kauppakeskus voitaisiin pelastaa – näin Redi vastaa (21.11.2018)

Onko asiakaskadosta kärsivä kauppakeskus Redi liian sokkeloinen? "Ongelma tulee ehkä siitä, että kaikilla hisseillä ei pääse kaikkiin kerroksiin" (19.11.2018)

Asiakkaat ovat kaikonneet kauppakeskus Redistä – yrittäjän mukaan tilanne on katastrofi ja konkurssi uhkaa (16.11.2018)

Helsingin uusi kauppakeskusjätti Redi saa kovaa kritiikkiä kaupunkilaisilta – "Todella sekava ja sokkeloinen, vaikea löytää mitään" (24.9.2018)

Naapurit saattoivat katsella kummissaan, kun Sari Hukkanen pujotteli moottoripyörällä keilojen lomitse päivästä toiseen kotinsa lähellä olevalla tiellä. Autotallikäännöstä hän harjoitteli tekemällä keiloista neliön, jonka sisällä pyörä oli saatava kääntymään kokonaan ympäri. Hiljaisella sivutiellä hän juoksi hiki valuen moottoripyörää työntäen.

Kun Hukkanen kevättalvella 2016 oli saanut moottoripyöräkortin, alkoi treeni, johon kuului edellä mainittujen lisäksi saliharjoittelua, juoksua ja hiihtoa.

Päämäärä siinsi liikennepoliisina työskentelevän Hukkasen silmissä: päästä moottoripyöräpoliisiksi.

Kolme naista läpäissyt kokeen

Sari Hukkanen on harvinaisuus. Moottoripyöräpoliisin pääsykokeisiin on vuosien varrella osallistunut vain kymmenen naista. Kolme heistä on läpäissyt kokeen. Suurimmalla osalla naisista yritys on kariutunut kokeen fyysiseen osioon.

Ensimmäinen pääsykokeen läpäissyt oli Taru Niemelä, joka valmistui moottoripyöräpoliisiksi vuonna 2013. Toisena naisena seulan läpäisi Minna Kastren, joka valmistui vuonna 2017.

Naisten vähäisyys alalla sai myös Hukkasen epäröimään. Hän päätti soittaa Kastrenille.

– Hän sanoi, että treenaamalla siitä selviää. Itse ajattelin, että jos ekalla kerralla menee pipariksi, niin yritetään seuraavana vuonna entistä raivokkaammin.

Jännitys olikin pilata kokeen moottoripyörän käsittelyosion.

Ennen fyysisiä kokeita syötiin lihakeittoa. Kai siksi, että sitä olisi helppo oksentaa Sari Hukkanen

Suomessa työmarkkinat ovat jakautuneet vahvasti mies- ja naisenemmistöisiin aloihin.

Poliiseista yli 80 prosenttia on miehiä. Naisten ja miesten ammateista puhutaan, jos ammatin edustajista yli 90 prosenttia on naisia tai miehiä.

Tällainen ammatti on esimerkiksi palomies. Heistä noin 96 prosenttia on miehiä. Kerttu Ylimartimo on yksi kymmenestä pelastajatutkinnon suorittaneesta naisesta.

Jo pienenä Ylimartimolla oli kaksi toiveammattia: ensihoitaja tai palomies. Hän valitsi ensihoitajan. Hänellä oli yhteisillä työkeikoilla palomiesten kanssa ja työ alkoi kiehtoa entistä enemmän.

Hän kuitenkin epäröi, olisiko hänestä työhön. Vasta kun työkaverit olivat pitkään kannustaneet ja lähes painostaneet Ylimartimoa seuraamaan unelmaansa, hän päätti hakea pelastajakoulutukseen.

Yleensä penkkipunnerrukset ovat naisten kompastuskivi pääsykokeissa. Ylimartimoa huoletti kuitenkin enemmän eräs toinen osio kokeessa.

Suomi kuuluu tässä asiassa Itä-Euroopan kanssa samaan joukkoon. Tuija Koivunen

Hakeutuminen omalle sukupuolelle epätyypilliselle alalle ei ole helppoa. Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksessa työskentelevän tutkijatohtori Tuija Koivusen mukaan ihmisten valintoja rajoittaa se, mikä on kulttuurisesti hyväksyttyä.

Koivusen mukaan Suomessa työmarkkinat ovat eriytyneet poikkeuksellisen voimakkaasti mies- tai naisvoittoisiin aloihin.

– Suomi kuuluu tässä asiassa Itä-Euroopan kanssa samaan joukkoon, muissa Pohjoismaissa eriytyminen ole näin voimakasta. EU:kin on tästä Suomea huomautellut.

Hänen mielestään julkisessa keskustelussa asiaa on kuitenkin vaikea ottaa esille. Hänen mukaansa Suomessa on juututtu ajatukseen, että täällä vallitsee jo sukupuolten välinen tasa-arvo ja keskustelu asiasta päättyy siihen.

– Esimerkiksi Ruotsissa keskustellaan paljon ja avoimesti sukupuoleen liittyvistä asioista. Siellä on myös paljon pitkäjänteisiä hankkeita työelämän segregaation ehkäisemiseksi. Suomessa hankkeet ovat olleet lähinnä projektiluonteisia eikä kukaan muista niiden lopputulemia.

Huomionarvoista on Koivusen mukaan sekin, että ajan saatossa miesvaltaiset ammatit, kuten lääkäri tai opettaja, ovat naisistuneet, mutta toisinpäin tällaista muutosta ei ole tapahtunut.

– Siinä voi olla syynä se, että naisten alat ja ammatit ovat vähemmän arvostettuja ja samalla huonommin palkattuja.

Naisten uralla etenemistä estää tunnettu termi: lasikatto. Lasiliukuportaat on ehkä huonommin tunnettu ilmaisu. Se tarkoittaa sitä, että naisvaltaisen alan ainokaiset, kuten esimerkiksi lastentarhanopettajana toimiva mies ylennetään lastentarhan johtajaksi ennen kuin hän huomaakaan.

Miehisillä työpaikoilla työskentelevät naiset raportoivat enemmän syrjintäkokemuksista kuin miehet, jotka ovat töissä naisenemmistöisellä alalla.

Naiset myös joutuvat todistelemaan omaa osaamistaan, mutta miesten kompetenssia ei yhtä helposti epäillä. Tai mikä vielä parempaa: miehen tietämättömyys voi olla jopa sympaattista.

– Puhelinmyyjänä toimiva mies kertoi, että oli lehtimyyjänä myynyt naistenlehteä, josta hän ei tiennyt mitään. Puhelimessa asiakkaat alkoivat auttaa häntä, kertoivat tuotteesta ja tekivät myyntityötä hänen puolestaan. Hänen tietämättömyytensä koettiin herttaiseksi.

Naisenemmistöisellä alalla miehuudesta voi olla hyötyä. Koivusen mukaan naiseudesta puolestaan on harvoin etua miesenemmistöisellä työpaikalla. Eivätkä Sari Hukkanen ja Kerttu Ylimartimo sitä kaivanneetkaan. He eivät ole halunneet eivätkä saaneet erityiskohtelua naiseutensa vuoksi.

Salit ovat täynnä kovakuntoisia ja voimakkaita naisia. Kerttu Ylimartimo

Sekä Sari Hukkanen että Kerttu Ylimartimo olivat kuulleet, kuinka vaikeaa naisten on päästä moottoripyöräpoliisiksi ja palomieheksi. Ylimartimon mukaan voikin olla niin, että pääsykokeiden vaikeuden korostaminen pelottaa potentiaalisia hakijoita.

– Salit ovat täynnä kovakuntoisia ja voimakkaita naisia. Ei kokeen fyysistä osuutta pidä aliarvioida, mutta ei myöskään yliarvioida. Eikä sen läpäiseminen vaadi naiselta kilpaurheilu-uraa.

Pelastusopiston rehtori Mervi Parviainen on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa naisia lannistetaan liikaa ennen kuin he ovat edes yrittäneet.

– Usein julkisuudessa sanotaan, että niin ja niin moni nainen ei läpäise testiä. Mutta ei sitä läpäise moni mieskään. Testi on rankka, jos ei ole treenannut, mutta turha sitä on mystifioida.

Palomiehen ammatilla on Parviaisen vahvat miehiset perinteet, jotka voivat olla myös kahlitsevia. Parviainen pohtii, että ehkä jo palomies-nimikkeen pääte ohjaa ajattelemaan ammattia miehille tarkoitettuna.

– Kyllähän tämä pohdinta tuntuu välillä hölmöltä, mutta kyllä puhetavalla ja asioiden nimillä on merkitystä. Tutkintonimikekin on nykyään pelastaja.

Parviaisen mukaan naisten vähyys alalla ei sinällään ole ongelma. Ongelma on siinä, jos ennakkoluulot rajaavat pois niitä naisia, jotka haaveilevat ammatista ja olisivat sille soveltuvia.

– Oman kokemukseni mukaan kaikkein parhaiten työ on sujunut sellaisessa työpaikassa, jossa on sekä miehiä että naisia, eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä.

Kerttu Ylimartimon mukaan pelastusalalla on viime aikoina puhuttu paljon siitä, kuinka alalle saataisiin enemmän naisia ja maahanmuuttajataustaisia. Ammatin näkyvyyttä voi lisätä hänen mukaansa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Sillä, miten me rivimiehet käyttäydymme töissä ja työn ulkopuolella sekä miten puhumme työstämme, on suuri merkitys alan näkyvyyden ja kiinnostavuuden kannalta.

Penkistä minuutissa 25 toistoa 45 kilolla

Pelastajakoulutuksesta nostetaan usein esiin penkkipunnerrukset, joiden nähdään estävän naisia pääsemästä koulutukseen. Testissä penkkipunnerruksia on tehtävä 45 kilolla vähintään 25 toistoa minuutissa.

Ylimartimo oli kuitenkin luonut pohjan hyvälle lihaskunnolle jo lapsuudessaan työskennellessään perheensä maatilalla ja harrastamalla monipuolisesti liikuntaa.

Hänen suurin huolensa pääsykokeen fyysisessä osiossa olikin Cooperin-juoksutesti eli 2 800 metriä rupeama kahdessatoista minuutissa.

– Juoksu vaati eniten. Yksi kaveri laati juoksutreenin, jonka avulla selvisin juoksutestistä.

Puolen kilometrin juoksu moottoripyörää työntäen

Moottoripyöräpoliisiksi hakeutuvan on puolestaan pystyttävä nostamaan kyljelleen kaadettu 250 kiloa painava moottoripyörä.

Pyörää on lisäksi työnnettävä yhteen suuntaan 230 metriä, käännyttävä ja kuljettava sama matka toiseen suuntaan. Aikaa tähän on kolme minuuttia, joten pyörän kanssa on pakko juosta.

– Se siinä oli hauskaa, että fyysiset jutut tehtiin kirjallisen kokeen ja käsittelyharjoituksen jälkeen. Ennen niitä syötiin lihakeittoa. Kai siksi, että sitä olisi helppo oksentaa, Hukkanen nauraa.

Hukkasta jännitti eniten käsittelykoe. Suurimmalla osalla moottoripyöräpoliiseiksi hakevista on taustallaan useamman vuoden moottoripyöräharrastus.

Hukkanen sen sijaan oli hankkinut kortin vasta pääsykoetta edeltävänä vuonna. Harjoituskierroksilla keilat kuitenkin pysyivät pystyssä ja pyörä viivojen sisällä.

– Siitä tuli jes-olo, että kyllä tästä selvitään. Mutta kun kello laitettiin käyntiin ja alettiin laskea virhepisteitä, niin alkoi keilatkin kaatua.

"Olimme kuin yhtä suurta perhettä"

Sekä Hukkanen että Ylimartimo kehuvat ryhmähenkeä. Muilta hakijoilta sai tukea ja tsemppausta. Kokeen läpipääsy oli molemmille naisille hieno hetki.

– Kova työ oli tuottanut tulosta ja olin onnellinen ja helpottunut, että se meni hyvin, Hukkanen kuvaa.

Ylimartimostakin tuntui hyvältä, mutta samalla Torniosta uudelle paikkakunnalle Kuopioon muutto jännitti. Hän mietti, kuinka muut kurssilaiset suhtautuisivat naiseen ja joutuisiko hän sen vuoksi todistelemaan, että pärjää siinä missä muutkin.

– Kaikki suhtautuvat tosi hyvän ja olimme kuin yhtä suurta perhettä. Sain paljon hyviä ystäviä.

Miehet kävivät päivän ajot läpi saunan lauteilla ja itse kävin ne läpi puolisoni kanssa. Kerttu Ylimartimo

Koulutuksessa Kerttu Ylimartimosta oli mukava huomata, että mukana oli hänen lisäkseen myös toinen nainen.

– Joistakin asioista vain on helpompi puhua naisen kanssa.

Hukkasen ryhmässä muita naisia ei ollut. Hän soitti moottoripyöräpoliisina edelleen toimivalle Minna Kastrenille ja kyseli hänen kokemuksistaan.

– Miehet kävivät päivän ajot läpi saunan lauteilla ja itse kävin ne läpi puolisoni kanssa. Toki myös kurssikavereiden kanssa vaihdettiin ajatuksia, mutta onhan se vähän erilaista olla naisena joukossa.

Molemmat toivottaisivat lisää naisia tervetulleeksi omille työpaikoilleen, mutta eivät helpottaisi pääsykokeita.

– Sitten naiset varsinkin olisivat huonommassa asemassa miehiin nähden. Ja olisihan se nyt noloa, jos pyörä kaatuu työtehtävän aikana, etkä pysty sitä nostamaan, Hukkanen huomauttaa.

Ylimartimon mukaan tärkeintä on, että työturvallisuudesta ei tingitä. Palomiehen työssä yksi tärkeimmistä asioista on, että työkaverin kykyihin ja voimiin luottaa tiukassakin tilanteessa.

– Pahimmassa tapauksessa joudut raahaamaan työkaverisi ulos palavasta talosta täysissä varusteissa. Siitä pystyykö työkaverisi tuohon, ei saa työtehtävään lähtiessä olla mitään epävarmuutta.

"Päivääkään en ole valintaani katunut"

Ylimartimo on virkavapaalla työstään perustason ensihoitajana Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä. Hän valmistui Pelastusopistosta viime joulukuussa ja sai toukokuussa palomiehen sijaisuuden Kuopiosta Pohjois-Savon pelastuslaitokselta.

– Tämä työ on yllättävää, tässä saa auttaa ihmisiä ja bonuksena tulee vielä mahtava työyhteisö. Päivääkään en ole valintaani katunut.

Hukkanen puolestaan on ehtinyt työskennellä moottoripyöräpoliisina Kuopiossa vain yhden kesän, joka jäi mieleen erityisesti kuumuudestaan.

– Moottoripyöräpoliisin varusteissa oli hiestä ihan läpimärkä eivätkä mitkään juomamäärät tuntuneet riittävän. Työvuoron jälkeen ei enää salille huvittanut mennä.

Hukkasen ensimmäinen työtehtävä oli nuorten mopoilijoiden tapaamiseen, mopomiittiin osallistuminen, mikä jännitti tuoretta moottoripyöräpoliisia.

– Kaikki sujui hyvässä hengessä ja hyvällä mielellä ajeltiin.

Työkaverit ei välitä sukupuolesta, mutta muita ihmetyttää

Sekä Hukkasen että Ylimartimon työyhteisössä naisten sukupuoli ei ole aiheuttanut ihmettelyä. Se ei ole oikeastaan noussut esiin ollenkaan.

– Ja on todella hyvä, että ei ole noussut. Olen yksi muiden joukossa, Ylimartimo kuvailee.

Sen sijaan yleisön edustajia sukupuoli on kiinnostanut. Hukkasen mukaan ihmiset ovat hämmästelleet myönteiseen sävyyn sitä, että moottoripyöräpoliiseina työskentelee myös naisia.

– He ovat kysyneet, oletko ensimmäinen nainen moottoripyöräpoliisina ja minkälaiset pääsykokeet olivat. Niiden maine on kiirinyt kauas. Moni on pohtinut, että miten niistä voi selvitä.

Ylimartimon mukaan yksi vanhempi mies tokaissut pelastustehtävän aikaan, että ”nainenko sieltä tulikin”. Ylimartimo ei kuitenkaan kokenut tilannetta loukkaavaksi.

– Itsekin voisin synnytyssalissa todeta mieskätilöstä, että mieskö sieltä tulikin.

Lue lisää:

Analyysi: Palomiehiksi haluttaisiin enemmän naisia, mutta pääsykokeiden kuntotesti on ajalta, jolloin ei haluttu

Pete Parkkosen edellinen albumi julkaistiin vuonna 2014. Seuraavana vuonna syntyi poika, ja elämä oli täyttä keikkarumbaa ja television kilpailuohjelmia. Takana oli voitto niin Tanssi tähtien kanssa -kisasta kuin Tähdet tähdet -ohjelmastakin. Mistään ei kuitenkaan tuntunut saavan otetta, kun ystävä ehdotti Parkkoselle terapiaa.

– Minä en siinä vaiheessa kyseenalaistanut ajatusta ollenkaan. En ollut ajatellut että menisin, mutta en myöskään että en menisi. Lähdin katsomaan millaista se on, ja jälkeenpäin voin suositella sitä kyllä kaikille.

Terapiakäynnit tuntuivat Parkkosesta kuin omat puheet kyseenalaistavaan peiliin katsomiselta. Tuntui siltä, että asiat alkoi saada järjestykseen.

– Suuri juttu oli niinkin helpolta kuulostava asia, että tekee enemmän niitä asioita joista pitää, ja työntää pois niitä asioita, joista ei pidä. Nyt minulla on tosi hyvä olla.

Terapiassa käynti sai Parkkosen miettimään myös ikää ja seestymistä.

– Jos nyt on näin hyvä olla, niin kuinka hyvä on olla esimerkiksi nelikymppisenä, kun silloin varsinkin tietää, mitä oikeasti haluaa ja mistä pitää.

Uuden levyn teemoina rakkaus ja itsensä löytäminen

Pete Parkkosen uusin albumi Pete julkaistiin perjantaina 23.11. Puoli seitsemän -ohjelmassa vieraana olleen Parkkosen mukaan mukana on paljon lauluja rakkaudesta, mutta myös oman itsensä löytämisestä.

– Tämän kolmen vuoden aikana, kun levyä on tehty, olen kasvanut myös itse enemmän, kuin koko aiemmassa elämässä yhteensä.

Parkkonen kokee, että eniten kasvua on tapahtunut itseluottamuksessa.

– Itseensä uskomisessa, avoimuudessa, onnellisuudessa ja sen etsimisessä. Itsensä löytäminen on tapahtunut suuresti näinä vuosina. Koko ajan oppii itsestään ja löytää uusia puolia, ja nyt se prosessi on lähtenyt vahvasti käyntiin.

Ensi vuoden alusta alkaen Suomessa ei enää ole Liikenteen turvallisuusvirasto Trafia, Liikennevirastoa eikä Viestintävirastoa.

Liikennevirastosta tulee Väylävirasto, ja lisäksi se luopuu kaikista tehtävistä, jotka eivät suoraan liity väylänpitoon. Tehtävät annetaan uudelle Liikenne- ja viestintävirasto Traficomille, johon liittyvät myös Viestintävirasto ja Trafi.

Liikenneviraston nykyiset liikenteenohjaus- ja hallintapalvelut muutetaan osakeyhtiöksi, ja toiminta siirtyy uuteen valtion erityistehtäväyhtiöön, Traffic Management Finlandiin.

Väylävirastossa on noin 400 työntekijää, ja uudessa Traficomissa heitä on noin 900.

Traficomin pääjohtaja on tarkoitus nimetä tämän kuun aikana. Virastojen palvelut jatkuvat keskeytyksettä muutoksista huolimatta.

”Puudutusainetta kivulle.” Siten kuvailee addiktoitunutta seksikäyttäytymistään moni terapeutin sohvalle istunut seksiriippuvainen.

Seksuaaliterapeutti Karoliina Vuohtoniemi on erikoistunut seksiriippuvuuden hoitamiseen. Hän arvioi Suomessa olevan noin 70 000 enemmän tai vähemmän seksiriippuvaista aikuista. Tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta Suomen kanssa samankaltaisissa maissa, kuten Britanniassa, seksiaddiktio koskettaa noin viittä prosenttia aikuisväestöstä.

Vuohtoniemen mukaan suurin osa heistä vaikenee ongelmastaan.

– Moni ajattelee, että ihmisten pitäisi vain ryhdistäytyä. Jotkut ovat sitä mieltä, että addiktiosta puhuminen on vain seksikielteisten ihmisten paasausta: kyllähän ihmisten pitäisi saada olla villejä ja vapaita ja tehdä mitä haluavat, myös sängyssä.

Asia on toki näin silloin kun kyse on omasta valinnasta ja elämäntavasta. Seksiaddiktio ei kuitenkaan ole valinta vaan vakavasti otettava terveysongelma, Vuohtoniemi lisää.

Seksiriippuvuus koskettaa myös tuhansia naisia

Seksiaddiktioon liittyvä häpeä estää ihmisiä puhumasta siitä. Moni taistelee ongelmansa kanssa vuosia ennen kuin hakee apua. Vuohtoniemi on erityisen huolissaan addiktiosta kärsivistä naisista, joita on hänen mukaansa paljon.

– Usein naiset sanovat mieluummin olevansa rakkausaddikteja. Olisi hyvä myöntää, että pakonomaisen seuran etsiminen on ongelma. Toivon, että naiset uskaltaisivat lähteä hakemaan apua.

Moni asiakas kuvaa, että addiktoitunut seksikäyttäytyminen on kuin puudutusainetta kivulle, ja nimenomaan henkiselle kivulle. Karoliina Vuohtoniemi, seksuaaliterapeutti

Riippuvaisuus läheisyydestä ja ihmissuhteista nähdään hyväksyttävämpänä kuin seksistä. Kyseessä on kuitenkin ihan samantyyppinen riippuvuus. Myös hoitokeinot ovat samat kuin seksiriippuvuudessa.

Sexpossa työskentelevä Karoliina Vuohtoniemi kääntää ja toimittaa parhaillaan Suomen oloihin sopivaksi ensimmäistä suomenkielistä kirjaa seksiriippuvuuden hoitamisesta. Alkuperäinen teos on alan brittiläisen uranuurtajan Paula Hallin kirjoittama.

Vaihtuvat kumppanit tai pornon katselu eivät kerro addiktiosta

Milloin aktiivinen seksielämä tai seuranhaku sitten menee addiktion puolelle? Riippuvuudesta puhutaan silloin, kun seksuaalinen käytös tai ajatukset alkavat olla pakonomaisia ja normaalia elämää häiritseviä.

Pahimmillaan esimerkiksi äärimmilleen menneestä kumisaapasfetissistä kärsivä ei voi sadepäivänä mennä ulos, koska näkee ympärillään pelkkiä saappaita.

– Addiktiosta on kyse kun seksikäyttäytyminen aiheuttaa henkilölle itselleen ongelmia, eikä hän ongelmista huolimatta pysty lopettamaan kyseistä käyttäytymistä, Vuohtoniemi selittää.

On tärkeää tehdä ero normaaliin seksuaalisuuteen kuuluvan toiminnan ja addiktoituneen toiminnan välillä.

Kun on oikein syvällä syövereissä, niin seksiin liittyvä toiminta ei enää tuota nautintoa. Käyttäytyminen on pakonomaista. Karoliina Vuohtoniemi, seksuaaliterapeutti

Riippuvuuksien hoitoon erikoistuneen A-klinikkasäätiön määritelmän mukaan seksuaalisen toiminnan haitat määrittelee yksilö oman kokemuksensa perusteella. Samankaltaista toimintaa voi ilmetä myös hallittuna, normaaliin seksuaalisuuteen kuuluvana.

Aktiivinen seksielämä, vaihtuvat kumppanit, usein toistuva pornon katselu ja vaikka päivittäinen itsetyydytys eivät siis automaattisesti tarkoita seksiriippuvuutta. Mutta jos pornoa on pakko katsoa kesken työpäivän ja se häiritsee työtehtävien hoitamista, tai jos kaikki rahat menevät maksullisen seksin ostamiseen, on syytä huoleen.

Riippuvuuden taustalla muuta kuin vilkas seksivietti

Karoliina Vuohtoniemi muistuttaa, että pohjimmillaan seksiriippuvuudessa on kyse jostain muusta kuin seksistä. Ylipäänsä erilaiset riippuvuudet palvelevat monia tarkoituksia. Jollekin se ”valittu huume” sattuu olemaan seksi, jollekin toiselle uhkapelit tai alkoholi.

Addiktion syntyyn vaikuttavat muun muassa addiktion kohteena olevan asian vapaa saatavuus, koetut traumat lapsuudessa tai varhaisaikuisuuden parisuhteissa, omat traumat ja lapsuudessa mahdollisesti syntyneet kiintymyssuhdevauriot.

– Todella moni asiakas kuvaakin, että addiktoitunut seksikäyttäytyminen on kuin puudutusainetta kivulle, ja nimenomaan henkiselle kivulle.

Meillä on sukupolvi, joka on syntynyt nettimaailmaan ja loputtoman pornon tarjontaan. Karoliina Vuohtoniemi, seksuaaliterapeutti

Aina taustalla ei tarvitse olla traumoja. Addiktio voi olla myös opittu tapa. Seksiriippuvuutta voi ruokkia myös lapsena ja nuorena saatu puutteellinen tai kielteinen seksuaalikasvatus.

– Joku on voinut vaikka oppia, että kun on surkea ja yksinäinen olo, niin porno ja itsetyydytys auttavat. Ahdistus helpottaakin hetkeksi, ja toimintaa lähdetään helposti toistamaan aina, kun paha olo yllättää.

Aluksi opittu tapa voi toimia ja tuottaa nautintoa. Mutta hyvä vaikutus katoaa, jos toiminta alkaa hallita elämää liikaa.

– Kun on oikein syvällä syövereissä, niin seksiin liittyvä toiminta ei enää tuota nautintoa. Käyttäytyminen on pakonomaista ja sen avulla yritetään kestää sisällä olevaa pahaa oloa.

Laadukas seksuaalikasvatus ennaltaehkäisee seksiriippuvuutta

Arviolta 70 000 suomalaista kärsii siis jonkinasteisesta seksiriippuvuudesta. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että peliriippuvaisia arvioidaan olevan noin 130 000. Peliaddiktiosta on viime aikoina alettu avoimemmin puhua, mutta seksiaddiktiosta vaietaan yhä.

Ruokkiiko meidän aikamme sitten seksiriippuvuutta? Yhteiskunnan sanotaan olevan läpikotaisin erotisoitunut ja seksi tunkee tajuntaan bussipysäkkien vaatemainoksissakin. Pornoa on tarjolla loputtomasti. Myös asenteet ovat muuttuneen vapaamielisemmiksi, ja ihmisiä kannustetaan tutkimaan ja kehittämään omaa seksuaalisuuttaan.

Vuohtoniemi ei suoraan allekirjoita seksiriippuvaisten määrän hurjaa lisääntymistä. Hän arvioi, että ilmiössä on enemmänkin kyse siitä, että addiktioon osataan jo vähitellen hakea apua. Ongelma on sitä kautta alkanut tulla näkyvämmäksi.

Nuorten seksuaalikasvatuksen laadusta Vuohtoniemi kyllä kantaa huolta.

– Meillä on sukupolvi, joka on syntynyt nettimaailmaan ja loputtoman pornon tarjontaan. Vanhemmat kyllä rajaavat ruutuaikaa, mutta eivät välttämättä osaa puhua seksistä ja pornosta nuorille sopivaan aikaan ja sopivalla tavalla.

Seksiriippuvuutta voidaan hoitaa

Seksiriippuvuuden kanssa ei kannata jäädä yksin. Apua ja vertaistukea on saatavilla. Ensimmäinen ja tärkein askel on tiedostaa, että omassa käytöksessä kaikki ei ole ihan kohdallaan.

– Itseltään voi kysyä mitä ongelmia addiktoitunut seksuaalikäyttäytyminen aiheuttaa. Mieti myös, haluatko jatkossa toimia samalla tavalla.

Ongelmaan voi hakea apua vertaistuesta, esimerkiksi Nimettömät seksiaddiktit -sivustolta. Ajatuksistaan voi keskustella myös ammattiauttajien kanssa.

Seksuaaliterapeuttina Karoliina Vuohtoniemi lähtee asiakkaan kanssa purkamaan riippuvuuden kehää.

– Riippuvuus etenee kuuden vaiheen kautta. On toimintavaihe, katumus ja yritys saada tilanne hallintaan. Sitten ajattelee kaiken olevan hyvin, kunnes repsahtaa jälleen toimintavaiheeseen.

Terapian avulla pyritään vaikuttamaan jokaiseen vaiheeseen miettimällä, mitä tunteita niiden taustalla on. Käytöksen muuttaminen on mahdollista vasta, kun tiedostaa tunteet toiminnan takana. Seksiriippuvaista on siis aivan yhtä turha kehottaa vain ryhdistäytymään, kuin alkoholistia käskeä panemaan korkki kiinni.

Testaa, onko seksikäyttäytymisesi addiktoitunutta: Päihdelinkin seksiriippuvuustesti

Apua ja vertaistukea seksiriippuvuuteen: SAA Suomi, nimettömät seksiaddiktit

Joensuun konservatorion salissa soi Cheek.

Juhlakonsertti on loppusuoralla, ja nuoret puhallinsoittajat tulkitsevat bändin kanssa yhtä räppärin hittikappaleista.

– Todennäköisesti ensimmäinen kerta, kun tässä salissa soitetaan Cheekiä, Joensuun konservatorion va. rehtori Otto Korhonen hymyilee.

On tultu kauas ajoista, jolloin konservatoriossa oli tilaa vain klassiselle musiikille.

Musiikinopetuksessa perusasiat ovat pysyneet samoina vuosikymmeniä. Tunneilla opetellaan teoriaa, laulamista tai soittotaitoa sekä yhdessä musisoimista. Muutos on tapahtunut ajatusmaailmassa.

Otto Korhonen muistaa ajan, jolloin esiintymään pääsivät vain lahjakkaimmat ja taitavimmat. Käytännössä oppilaan tuli saada vuositutkinnosta tietyt pisteet ja näin todistaa olevansa konservatorion maineen veroinen.

Nyt lavalle kannustetaan kaikkia konservatorion oppilaita pienistä musiikkileikkikoululaisista ammattimuusikoiksi tähtääviin opiskelijoihin.

– Jokaisen oppilaan esitys on yhtä arvokas. Toki huiput ja ammattilaiset ansaitsevat edelleen oman arvonsa, mutta meille harrastaminen on yhtä tärkeää, Otto Korhonen vahvistaa.

Enää ei odoteta, että kaikki tähtäävät huipulle. Tämä näkyy opetuksessa.

Esiintyminen on osa opetusta ja tärkeä kannustin

Vielä pari vuosikymmentä sitten musiikinopetus eteni tarkasti tiettyjen askelmien ja aikataulun mukaan. Nyt opetusta voidaan räätälöidä harrastajan omien tavoitteiden ja mielenkiinnon mukaan.

Se ei tarkoita, että tavoitteellisuudesta olisi luovuttu. Konservatorioiden ja musiikkiopistojen tehtävänä on antaa taiteen perusopetusta (Opetushallitus), johon tavoitteellisuus ja tasolta toiselle eteneminen on sisäänrakennettuna.

Esimerkiksi tasokonsertit kuuluvat edelleen opetussuunnitelmaan.

– Olemme vapautuneet hyvinkin tarkoista vaatimuksista, mitä missäkin konsertissa kuuluu soittaa. Tavoitteellisuus on siis edelleen tärkeää, mutta kaikki eivät etene samaa raidetta, Otto Korhonen tiivistää.

Soitinta saatetaan kokeilla kuukausi tai pari, kun aiemmin jaksettiin yrittää jopa kaksi tai kolme vuotta. Jarmo Kähkönen

Hänen mukaansa tasokonsertit ovat tarpeen jo siitä syystä, että ne pitävät yllä motivaatiota. Opitut taidot tulevat konserteissa huomioiduiksi ja näkyviksi.

Esiintyminen on itsessään tehokas kannustin. Se on yksi syy, minkä takia esiintymisestä on tullut erottamaton osa musiikinopetusta tasosta riippumatta.

– Jos ilmoittaisimme, että sinä et lavalle pääse, niin harjoittelu kävisi äkkiä tylsäksi, Otto Korhonen toteaa.

Soittotaitoa ei voi saavuttaa ilman ahkeraa harjoittelua. Pitkäjänteinen työskentely on kuitenkin käynyt entistä työläämmäksi, sillä ympäröivä yhteiskunta ruokkii lyhytjänteisyyttä.

12-vuotias Mitro Zitting on soittanut kontrabassoa puolet elämästään. Aina soittoläksyt eivät innostaisi, mutta vanhemmat muistuttavat ja soittavat itse kaverina.

– Haluan vain soittaa ja pysyä orkesterissa, Zitting kertoo tavoitteekseen.

Musiikki kilpailee lasten ja nuorten ajasta

Joensuun konservatorion viulunsoiton opettaja Jarmo Kähkönen kertoo huomanneensa, ettei oppimisen eteen jakseta ponnistella entiseen tapaan. Moni lopettaa soittamisen ennen kuin oikein ehtii edes aloittaa.

– Soitinta saatetaan kokeilla kuukausi tai pari ja sitten luovuttaa, kun aiemmin jaksettiin yrittää jopa kaksi tai kolme vuotta, Kähkönen sanoo.

Aina kyse ei ole lyhytjänteisyydestä. Jarmo Kähkönen kertoo, että monella hänen oppilaistaan on musiikin rinnalla urheiluharrastus tai kaksi. Harjoituksia voi olla kuudesti viikossa ja soittotunnit siihen päälle.

Aikaa itsenäiselle soittoharjoittelulle ei yksinkertaisesti ole.

– Lapset ovat erilaisia. Jotkut jaksavat rumban, mutta kyllä me tunnistamme myös väsyneitä lapsia ja nuoria, Kähkönen toteaa.

Lyhytjänteisessä maailmassa musiikkiharrastuksen merkitys kasvaa.

13-vuotias Malviina Tarnanen on soittanut oboeta kaksi vuotta. Uuden oppiminen on ollut kivaa, mutta parasta soittamisessa on sen tuoma rauha.

– Muut ajatukset häviää ja voi vain soittaa, Tarnanen kuvaa.

Joensuun konservatorion va. rehtori Otto Korhonen uskoo, että keskittymiskyky on tulevaisuudessa valttikortti.

Jos soitto- tai lauluharrastuksen ansiosta oppii työskentelemään pitkäjänteisesti, on siitä iloa muualla elämässä, kuten työelämässä tai vaikka parisuhteessa.

Suomessa on samaan aikaan sekä työttömyyttä että kasvava työvoimapula.

Seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana tekoäly muuttaa suomalaista työelämää niin, että jopa 15 prosenttia työpaikoista katoaa, arvioi hallituksen kesällä valmistunut tekoälyraportti.

Sadasta suomalaisesta 44 tekee töitä, arvioivat asiantuntijat Ylen jutussa viime viikolla. Jotta hyvinvointiyhteiskunta toimisi, työllisyysastetta eli työssäkäyvien osuutta pitäisi saada ylöspäin.

Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että työn muutos nopeutuu entisestään ja yhä useampi joutuu opettelemaan uusia taitoja tai kokonaan uuden ammatin.

Onko sinulla kokemusta alan vaihtamisesta? Teemme juttua, johon keräämme lukijoiden kokemuksia alanvaihdosta. Kerro oma tarinasi alanvaihdosta alla olevan lomakkeen avulla.