Autojen ruostesuojausta on vähennetty ja yhtenäistetty Euroopan markkinoilla.

Autoalan ruosteensuojaliikkeiden keskusliiton mukaan syitä ovat EU:n päästötavoitteet, jotka tekevät ruostesuojauksen tehtailla mahdottomaksi, sekä se, että Suomen markkinoille päätyy niin pieni osa uusista autoista, että valmistamisessa ei oteta huomioon Suomen vaativia olosuhteita.

Perussuojaus koskee nykyään käytännössä vain saumoja. Autojen korirakenteet ovat kuitenkin aiempaa kestävämpiä ja samoin suojausaineet ovat kehittyneet.

Katsastusasemalla ruosteenestokäsittelyä alustalle suositellaan etenkin, jos autoa on tarkoitus pitää pidemmän aikaa.

– Ruosteenestokäsittely pitäisi tehdä mieluiten heti uudelle autolle. Auton alusta on aikalailla muovien peitossa ja katsastuksen yhteydessä emme välttämättä pysty alustarakennetta kovin hyvin näkemään, kertoo Etelä-Pohjanmaan Katsastuksen päällikkö Juha Taipale.

Suojausmenetelmien muuttumisen vahvistaa myös Veho Oy Mercedes-Benzin maahantuonnista teknisen palvelun päällikkö Jorma Laakkonen.

– On ne toki muuttuneet. Tavoitteena valmistajilla on, että korit suojataan mahdollisimman hyvin ja kestävästi. Toisaalta samanaikaisesti pitää ottaa huomioon ympäristöasiat ja kustannukset. Sinkkikäsittelyllä saadaan perusmetalli suojattua, jolloin se ei ole niin altis korroosiolle ja ruostumiselle, Laakkonen toteaa.

Laakkosen mukaan autoissa todetaan nykyään vähemmän korroosiovikoja. Suomeen tuotaviin autoihin tehdään kuitenkin vielä lisäsuojauksia suolauksen ja kiveniskujen takia.

– Tämä koskee vain tiettyjä malleja ja se riippuu myös valmistajatehtaasta. Kaikki tehtaat ei tätä tee, mutta se voidaan tehdä tietyille markkinoille tarkoitetuille autoille erillisessä käsittelykeskuksessa Saksassa, Laakkonen sanoo.

Jarruputket usein ensimmäisenä vaarassa

Suomen suolatuilla teillä syntyy kuitenkin lähes väistämättä pintaruostetta. Jos suojaus ei ole riittävän hyvä, saattavat esimerkiksi jarruputket ruostua.

Talviajan tiesuolaus lisää ruostumisvaurioita ja asiantuntijatkin suosittelevat jossain tapauksissa suojauskäsittelyä ja auton puhtaanapitoa alustapesua myöden.

– Ruoste vaurioittaa jarruputkia ja niitä joudutaan vuosien saatossa vaihtamaan. Jarruputket saattavat nopeastikin ruostua puhki ja se on turvallisuusriski, jatkaa Juha Taipale.

Jorma Laakkosen mukaan autojen perussuojaus on yleensä kunnossa, mutta jotkut asiakkaat kyselevät lisäsuojauksista.

– Asiakkaat, jotka asuvat sellaisten teiden varrella, joilla syntyy suolan ja hiekan takia ulkoista rasitusta, kysyvät täydentävistä suojauksista. Toki se on mahdollista ja jopa suositeltavaa, jos olosuhteet ovat ulkoisen rasituksen kannalta sellaiset.

Säännöllinen huollattaminen ja autosta muutenkin huolen pitäminen on tärkeää.

– Säännöllinen tarkastaminen on avainasemassa. Ulkoisten kiveniskujen kannalta nopea huomaaminen ja korjaaminen on tärkeää korroosion etenemisen kannalta, selventää Jorma Laakkonen.

– Valmistusmateriaalit ovat kestävämpiä nykyään, mutta kyllä sitä ruostetta kuitenkin syntyy helposti, jos ruostesuojausta ei ole. Ruostesuojauksen väheneminen on tapahtunut yleisellä tasolla ja jotkut automerkit ruostuvat edelleen herkemmin, sanoo Juha Taipale.

Säännöllinen pesu ja huolenpito riittävät pitkälle

Innokkaimmat autoilijat vaihtavat menopeliä muutaman vuoden välein. Toiset sijoittavat autoon ja haluavat pitää sen omistuksessaan mahdollisimman pitkään.

Isoja eroja ruostesuojauksessa ei kuitenkaan enää ole esimerkiksi Saksasta tuodun käytetyn auton ja Suomen markkinoille tuodun uuden auton välillä.

– Tänä päivänä on vähemmän jouduttu juttelemaan ruostesuojauksesta. Osa siitä tietysti kysyy, mutta jos sadasta autonostajasta noin viisi kysyy niin se kuvaa tuota suhdetta, kertoo pitkään Saksasta autoja Suomeen tuoneen Bayerncarin automyyjä Tuomas Nukala.

Miksi se on näin, että vähemmän kysytään?

– Autoja pestään ja fiksataan usein ja pidetään muutenkin hyvää huolta. Ruostesuojaus on ehkä siinä suhteessa vähentynyt ja säännöllisellä pohjapesulla ruosteen voi saada pysymään poissa, Nukala toteaa.

Ruostesuojausta voi Jorma Laakkosen mukaan parantaa vaikka autolla olisi ajettu jo muutama vuosi. Oleellista on, että suojaus tehdään puhtaalle pinnalle.

– Jos vaurioita havaitaan, on tärkeää, että alkaneet korroosiovauriot saadaan tarkasti poistettua.

Aiheesta aiemmin: Ruostepommi uhkaa - uusikin auto kannattaa ajaa suojaukseen

Aiheesta voi keskustella 19. heinäkuuta kello 22 saakka.

Jo viikkoja Keski-Pohjanmaalla jatkunut kuivahko kausi koettelee vilja- ja nurmipeltoja, arvioidaan ProAgria Keski-Pohjanmaasta.

Tilanne on vaikea erityisesti rannikon hiekka- ja hietamailla. Esimerkiksi Lohtajalla joillain lohkoilla osa viljasadosta on menetetty. Toisesta säilörehusadosta on paikoin jopa puolet menetetty.

Viime vuosina viljelijöitä on koeteltu vuoroin kuivuudella, vuoroin märkyydellä.

– Useampi kehno nurmisato aiheuttaa tiloille lisäkustannuksia ja tuo loven kannattavuuteen, jos rehua on ostettava muualta, harmittelee ProAgria Keski-Pohjanmaan kasvintuotannon asiantuntija Otto Hihnala.

Viime kesänä kuivuus koetteli etenkin eteläistä Suomea. Ennätyksellisen kuuma heinäkuu verotti viljasatoa myös Keski-Pohjanmaalla. Sato jäi tuolloin maakunnassa noin 80 prosenttiin normaalista.

"Sadekaan ei enää täysin pelasta"

Lohtajalainen viljelijä ja koneurakoitsija Tapani Orjala myöntää, että hänen pelloillaan paras sato on mennyt, vaikka vielä keväällä näytti hyvältä.

– Kaurapellolla varsi on nilkkaan asti, kun normaalisti vilja ulottuu lanteille saakka. Sadekaan ei enää satoa täysin pelasta, mutta ainakaan ei tule lisävauriota, pohtii Orjala.

Alueelliset vaihtelut ovat suuria. Orjalalla on peltoja myös sisämaassa Toholammilla, sieltäkin löytyy lohkoja, joilla kuivuus on jatkunut pitkään.

– Pellon pohja halkeilee kuin autiomaa, harmittelee Orjala.

Keski-Pohjanmaalla viljasato on jäämässä sekä laadullisesti että määrällisesti normaalia pienemmäksi.

– Huippusatoon ei enää päästä, kohtuulliseen on vielä mahdollisuudet, toteaa ProAgria Keski-Pohjanmasta teknologian ja kasvintuotannon asiantuntija Jouni Huhtala.

Muualla maassa tilanne on parempi

Muualla maassa tilanne ei ole yhtä huono. ProAgrian johtavan asiantuntijan Sari Peltosen mukaan kesäkuun kuivuus leikkasi parhaat sadot, mutta yleisesti kasvustojen näkymät ovat hyvät.

– Myös toinen nurmisato on lähtenyt valtaosin hyvään kasvuun. Sateita on saatu vaihdelle 50–150 millimetriä heinäkuun ensimmäisen viikon jälkeen, mutta vaihteluahan on paikallisesti, kertoo Peltonen.

Vähäiset sateet ovat harventaneet keskipohjalaispeltojen kasvustoa ja lisänneet myös tautiriskiä.

Osin vilja on myös versonut, eikä sivuversoista muodostu jyviä. Osa tähkistä saattaa jäädä kokonaan tyhjiksi.

Keski-Pohjanmaalla tuotetaan pääasiassa rehuviljaa, mutta myös jonkin verran ohraa, kauraa ja vehnää elintarviketeollisuuden käyttöön.

Kaksi opiskelijaa jatkaa sotahistoriallisten kohteiden etsimistä Käsivarren Lapissa. Opiskelijat Aleksi Rikkinen ja Emil Sillanpää aloittivat toisen maailmansodan aikaisen Sturmbock-puolustuslinjan kartoittamisen viime kesänä. Tuolloin linnoituskohteita löytyi yli 1900.

Opiskelijat kertovat löytäneensa laserkeilauksen ja arkistolähteiden avulla satoja uusia linnoituskohteita, joita he laittavat kartalle heinä-elokuussa.

– Tänä vuonna kartoituksen pääpainopisteet ovat Sturmbock-linjan pohjoispuolen Norjan rajalle yltävissä asemissa, selustan laajoissa huoltoalueissa sekä suomalaisten asemissa Markkinan kylässä, Emil Sillanpää sanoo tiedotteessa.

Avoin data apuna

Rikkinen ja Sillanpää käyttävät työssään Maanmittauslaitoksen avointa ilmakuva- ja laserkeilaustietoa.

Laserkeilaus on kolmiulotteinen mittausmenetelmä. Keilain – tässä tapauksessa lentokoneen pohjaan asetettu mittauslaite – lähettää laserilla tuotettuja valopulsseja, jotka kohteeseen osuessaan heijastuvat vastaanottimeen. Laserkeilaus tuottaa ympäristöstä suuren joukon pisteitä, joita kutsutaan pistepilviksi. Pistepilvistä voidaan tuottaa erilaisia pintamalleja, kuten korkeusmalli koko Suomesta.

Rikkinen on työstänyt Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistosta tarkemman pintamallin, jolloin kohteita peittävä kasvillisuus ei haittaa pinnanmuotojen tulkintaa.

Menetelmällä on löydetty useita historiallisia kohteita tai kivikautisia asuinpaikkoja ympäri maailmaa.

12 000 saksalaista sotilasta

Saksalaiset rakensivat Käsivarteen kymmeniä kilometrejä pitkän Sturmbock-puolustuslinjan toisen maailmansodan aikana. Lapin sodan aikana asemassa oli yli 12 000 saksalaista sotilasta. Taisteluita alueella käytiin vuoden 1945 tammikuuhun asti.

– Sturmbockista pohjoiseen ei pääse enää edes maastoautolla. Liikumme mönkijällä, kumiveneellä ja jalkaisin parhaimmillaan kymmeniä kilometrejä päivässä, Sillanpää kertoo.

Nuoret julkaisevat projektin tulokset myöhemmin kuluvan vuoden aikana avoimena verkkoaineistona. Rikkisen ja Sillanpään tavoitteena on tieteellisten tulosten lisäksi herättää myös nuorempien sukupolvien kiinnostusta sotahistoriaan.

Projektia tukevat Sotavahinkosäätiö, Kaatuneiden muistosäätiö sekä Maanpuolustuksen kannatussäätiö.

Projektin etenemistä voi seurata Instagram-tilillä Forgotten Fronts.

Yksittäisen kuluttajan valinnat eivät yksinään riitä pysäyttämään ilmastonmuutosta, mutta suuryritysten ja teollisuuden ohella myös kuluttajien valinnoilla on väliä.

Lähes 70 prosenttia Suomessa syntyvistä päästöistä on peräisin kotitalouksien kulutuksesta.

Erilaisten laskurien ja elämäntapatestien avulla voi saada kuvan siitä, kuinka paljon itse kuormittaa ilmastoa. Myös Yle on laatinut oman ilmastolaskurin, jonka avulla voi vähentää omaa ilmastokuormaansa.

Useimmissa laskureissa tiedot syötetään itse, mikä saattaa johtaa todellisuuden kaunisteluun. Syksyllä kaunistelun aika on kuitenkin monelle ohi, kun kaupan alan jätti S-ryhmä alkaa näyttää ostetun ruoan hiilivaikutukset kuluttajille Omat ostot -palvelussa.

– Tavoitteenamme on tarjota apua ja työkaluja kuluttajille siihen, miten he voivat tarkastella ruokaostosten ilmastovaikutuksia ja pienentää niitä tulevaisuudessa, sanoo SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen.

Omat ostot -nettipalveluun tallentuu S-etukortin avulla kerättyjä tietoja ja sivustolle tunnistaudutaan verkkopankkitunnuksilla. Palvelusta näkee tällä hetkellä eriteltyinä esimerkiksi vihannesten tai alkoholijuomien ostot. Syyskuussa palveluun lisätään ruokaostosten tuoteryhmäkohtainen hiilijalanjälki.

– Siellä näkyy esimerkiksi liha, kala, hedelmät, vihannekset, eli käytännössä kaikki isommat tuotekategoriat, mitä asiakas on ostanut ja niiden hiilijalanjälki, sanoo SOK:n tuoteomistaja Vesa Riihelä.

Riihelän mukaan Omat ostot -palvelulla on tällä hetkellä 150 000 käyttäjää ja määrä kasvaa noin 25 000–30 000:lla joka kuukausi.

Hiilijalanjäljen arviointi on haastavaa

Luonnonvarakeskus Luke on koonnut S-ryhmälle tuoteryhmätasoiset ilmastovaikutukset hiililaskuria varten.

– Olemme pyrkineet tuottamaan mahdollisimman yhdenmukaisella tavalla vertailukelpoiset arviot eri ruokatuoteryhmille. Käytämme elinkaariarvioinnilla tehtyjä ilmastovaikutusarvioita. Emme ole tässä yhteydessä laskeneet uusille tuotteille hiilijalanjälkiä, vaan muodostaneet olemassa olevien tutkimusten ja tieteellisten julkaisujen ja kirjallisuuden pohjalta tuoteryhmille ilmastovaikutusarviot, sanoo Luken tutkija Hannele Pulkkinen.

Hiilijalanjälkien arvioiminen ei ollut Pulkkisen mukaan yksinkertaista.

– Kirjallisuuslähteistä löytyy hyvin eri tavoin laskettuja hiilijalanjälkiarvioita erilaisille tuotteille. Laskennan menetelmiä on pitänyt yhdenmukaistaa, ja lisäksi valita juuri SOK:n tuoteryhmille sopivia hiilijalanjälkiarvioita, Pulkkinen kertoo.

Ilmastoasiat nousivat yhtä tärkeiksi kuin terveys- ja hyvinvointinäkökulmat. Suurin osa on sitä mieltä, että hiilijalanjälki ruoan osalta kiinnostaa. SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen

Ruoan alkutuotanto vaikuttaa päästöihin eniten.

– Paljon puhutaan pakkauksista ja kuljetuksesta, mutta niiden vaikutukset ovat pieniä. Eniten vaikuttaa tuotteiden raaka-aineet, ei välttämättä edes niiden tuotantomaa.

S-ryhmän hiililaskurissa on huomioitu maataloustuotanto, jalostus, pakkaukset ja kuljetukset aina kaupan portille asti. Maankäytön muutoksia ja hiilivarastoja ei ole huomioitu.

Ruoan hiilijalanjälki kiinnostaa

SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen kertoo, että ilmastoasiat korostuivat S-ryhmän asiakaskyselyissä viime vuonna.

– Ilmastoasiat nousivat yhtä tärkeiksi kuin terveys- ja hyvinvointinäkökulmat. Suurin osa on sitä mieltä, että hiilijalanjälki ruoan osalta kiinnostaa.

Myös Helsingin Hakaniemessä torilla ystäviensä kanssa kahvittelevan Hanna Vehkalahden mielestä kulutuksesta aiheutuvan hiilijalanjäljen seuraaminen on hyvä idea.

– Seuraan omaa kulutustani rahan puolesta ja hiilijalanjälkeäkin. Olen valinnut, että olen kasvissyöjä ja pyrimme kotona vähentämään muovipakkausten käyttöä. Hiililaskuri auttaisi kaupassa päätösten tekemisessä, Vehkalahti sanoo.

Tiina Haahtavirta sanoo myös pohtivansa ruokaostostensa hiilijalanjälkeä.

– Perheen kanssa päätettiin, että meillä on kaksi kasvisruokapäivää viikossa. Uskon, että käyttäisin hiililaskuria. Silloin saisi tuntumaa omaan kulutukseen. Matkustaessa olen käyttänyt hiililaskuria, mutta en ruoan suhteen.

– Yhden hengen huushollissa en varmaan ala seurata kovin tarkkaan. Ihan mielenkiinnon vuoksi olen matkojen hiililaskureita käyttänyt. On tärkeä miettiä, minkälaisen jäljen me tänne jätämme, pohtii Kari Inkilä.

Omien ruokaostostensa hiilijalanjälkeä voi S-ryhmän palvelussa aluksi vertailla keskivertosuomalaisen hiilijalanjälkeen.

– Jatkossa samaan talouteen kuuluvien henkilöiden tiedot pystytään katsomaan yhdessä, jos kaikki antavat siihen luvan. Silloin talouden sisällä voi vertailla, SOK:n Vesa Riihelä sanoo.

Riihelän mukaan on myös mahdollista, että palveluun voi jatkossa lisätä omaan kulutukseen liittyviä tavoitteita.

– Haluamme määrittää tätä asiakkaiden kanssa. Jos haluaa lisätä kasvisten tai kalan kulutusta, niin pystyy itselleen asettamaan tavoitteita. Jatkossa ehkä siinä vaiheessa, kun on kaupassa, voisi saada muistutuksen siitä, mitä tulee ostaa, jotta pysyy tavoitteessaan.

Tutkijoiden mukaan pelkästään kuluttajien panos ei riitä

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Marja Salo pitää S-ryhmän hiililaskuri-ideaa kiinnostavana.

– Kaikki ratkaisut, jotka lisäävät kulutuksen läpinäkyvyyttä, ovat hyviä kuluttajien tietoisuuden lisäämisessä erityisesti silloin, kun tieto kytkeytyy arkeen, Salo sanoo.

Myös Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkija Senja Laakso innostuu ideasta.

– Monet netissä olevat hiilijalanjälkilaskurit antavat aika suurpiirteisen tiedon. Omista ostoksista saatu tieto tekee omasta hiilijalanjäljestä paljon konkreettisemman, Laakso sanoo.

Molemmat ovat kuitenkin varovaisia arvioimaan, kuinka suoraviivaisesti tiedon lisääminen johtaa kuluttajien toiminnan muutokseen.

– Kulutus toimii tietyissä rajoissa ja siihen vaikuttaa minkälaisia tuotteita on tarjolla. Hiililaskureita käyttävät usein ihmiset, jotka ovat jo muuttaneet omaa kulutustaan. On tärkeää miettiä, miten saadaan se tosi iso joukko ihmisiä, jotka eivät osaa tai halua käyttää tällaisia, muuttamaan kulutustaan kestävämpää suuntaan, Laakso sanoo.

– En luottaisi siihen, että kaikki muuttuu, kun kuluttajilla on tieto hiilijalanjäljestä, Salo sanoo.

Hän vertaa tietoa ruokaostosten hiilijalanjäljestä elintarvikkeiden ravintosisältömerkintöihin.

– Meillä on todella pitkään ollut ravintosisältömerkinnät tuotekohtaisesti elintarvikkeissa. Olen miettinyt, että ovatko ne yksin pelastaneet meidät elintapasairauksilta. Vaikka meillä on paljon tietoa, se ei yksin auta. Tarvitsemme monenlaisia ohjauskeinoja.

Kuluttajien valintoihin voi kaupoissa vaikuttaa esimerkiksi hinnalla, tuotevalikoimalla ja asettelulla.

– Monet lukevat myös asiakaslehtiä, eli reseptien kautta voi vaikuttaa. Koulu- ja työpaikkaruokailu on myös iso asia, Laakso sanoo.

Lue myös:

Alle 30-vuotiaat syövät ylijäämälounaita ja kompensoivat päästöjään – Ja siksi he ovat kestävän arjen edelläkävijöitä, sanoo Sitra

Lopettaisinko juuston syömisen vai vaihtaisinko sähköautoon? Kokeile Ylen ilmastolaskurilla, mitkä teot sopivat sinulle ja mikä vaikutus niillä on päästöihin

Jätä sipsipussi ostamatta – siitä säästyvät eurot ja uusi kännykkäsovellus lupaavat ratkaista ilmastokriisin

Hannu Luukisen puhelin on soinut tänä kesänä vilkkaasti. Ja kun puhelin soi, on soittajalla ollut usein suuri huoli.

Limingassa asuva Luukinen on mehiläistarhaaja ja Suomen Mehiläishoitajain Liiton hallituksen puheenjohtaja, mutta myös yksi monista tarhaajista, jotka ottavat kiinni karanneita mehiläisparvia.

Parvia on ollut tänä kesänä koko maassa liikkeellä poikkeuksellisen paljon, kertoo Suomen Mehiläishoitajain Liiton mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkala, mutta muistuttaa samalla, että vuosittainen vaihtelu on suurta.

Syitä runsaalle parveilulle on monia.

Alkukesän suotuisa sää antoi vauhtia mehiläispesien nopealle kehitykselle ja parveiluinnolle. Lämmin kevät ja pajun hyvä kukinta saivat pesät vahvistumaan nopeasti, mutta sen jälkeen tullut kylmempi jakso pysäytti medenkeruun. Kun sää taas muuttui lämpimämmäksi, alkoi myös parveilu.

Sään lisäksi myös harrastuksen suosion kasvu on voinut vaikuttaa parvien määrään. Luukisen mukaan Suomessa on enemmän pesiä kuin koskaan, ja myytävästä pesäkalustosta on ollut hetkittäin pulaa. Uudet tarhurit eivät aina myöskään hallitse kaikkia konsteja parveilun ehkäisemiseksi.

– Parveilu on pari vuotta ollut vähäisempää, mutta kyllä tämä kesä on ollut kokeneellekin tarhurille työläs, Luukinen pohtii.

Mehiläishoidon neuvojan Maritta Martikkala korostaa mehiläishoitajan kokemuksen merkitystä. Pesää on osattava lukea, ja esimerkiksi lisätilan oikea-aikainen antaminen on tärkeää, sillä ahtaus on yksi tekijä, joka saa mehiläiset suunnittelemaan parveilua.

Pyydystys kannattaa jättää ammattilaiselle

Kun parvi ilmestyy pihamaalle, se on vaikuttava näky. 10 000–15 000 tuhannen mehiläisen parvi voi säikäyttää pahemman kerran.

Parveilu on mehiläisten luontainen tapa lisääntyä. Mehiläisyhteiskunta jakautuu kahtia, kun pesä tekee itselleen uuden emon ja vanha emo lähtee etsimään uutta pesää parven mukana.

Mehiläistarhauksessa ei kuitenkaan haluta mehiläisten parveilevan vapaasti, vaan tarhaaja pyrkii jakamaan pesät hallitusti etukäteen.

Jos parvi ilmestyy pihaan, on viisainta soittaa mehiläistarhaajalle, joka voi tulla hakemaan parven talteen. Lista parvia kiinniottavista tarhaajista löytyy Suomen Mehiläishoitajain liiton sivuilta.

Suojapuvulla varustettu tarhaaja voi parhaimmillaan napata parven talteen muutamassa minuutissa, Hannu Luukinen sanoo.

– Maallikon ei kannata yrittää myrkyttää, savustella eikä hätyytellä parvea. Tilanteesta selviää helpoimmin, kun pyytää ammattilaisen paikalle.

Mehiläistarhaajat eivät saa palkkiota parvien hakemisesta, mutta pelastetusta ja laatikkoon saadusta parvesta voi saada lisäpesän omaan tarhaan.

Mehiläisparven kiinniottamisesta puhutaan myös laissa, ja laki mehiläisistä on lähes kolmesataa vuotta vanha. Hannu Luukisen mukaan se on peräisin Ruotsin vallan ajalta, vuodelta 1734. Parven kiinniottajalla on lain mukaan yllättävänkin suuria oikeuksia.

Esimerkiksi puun, johon parvi on asettunut, saa kaataa, jos se ei ole rauhoitettu tai hedelmäpuu. Tietoja siitä, onko lakia enää viime vuosien aikana sovellettu, ei esimerkiksi Maritta Martikkalan korviin ole kuulunut.

Oletko törmännyt isoihin mehiläisparviin kesällä? Osallistu keskusteluun kello 22.00 saakka.

Joutsenon Korvenkylässä on vuotanut jätevettä valtatie 6:n viereiseen tekolampeen. Lampi sijaitsee pellolla lähellä Lappeenrannan ja Imatran rajaa.

Puhdistamatonta jätevettä on viime syksystä lähtien valunut yhteensä 13 000 kuutiometriä.

– Puhdistamatonta jätevettä on valunut lampeen noin 50 kuution vuorokausitahdilla kahdeksan kuukauden ajan, vahvistaa Lappeenrannan Energiaverkkojen veden verkostopäällikkö Sami Väisänen.

Ylivuotoa alettiin epäillä lähellä sijaitsevan pumppaamon vuosihuollon yhteydessä. Asia tutkittiin maanantaina ja ylivuodon määrä vahvistettiin tänään perjantaina.

Ylivuodon on aiheuttanut viemäriverkoston tukkeuma, joka on korjattu.

– Tapahtuneen toistumisen ehkäisemiseksi ylivuotoputkeen asennetaan hälytin pikimmiten, sanoo Väisänen.

Vuodon haittoja aletaan selvittää

Korvenkylän vedenottamo sijaitsee noin puolen kilometrin päässä lammesta pohjavesialueella.

Vedenottamon ja lammen välissä on vettä läpäisemätön savikerros, joten vedenotolle ei arvioida aiheutuvan vaaraa.

Väisänen kertoo, että lammesta otetaan sedimenttinäytteitä kuun vaihteessa.

– Harkitsemattomalla näytteenotolla saatetaan aiheuttaa haittaa lammen purkuvesistölle, mikäli vuosien saatossa kapseloitunut pohjasedimentti häiriintyy ja veden virtaus vie sen mukanaan, sanoo Väisänen.

Tehtävien tutkimusten perusteella suunnitellaan tarvittavat kunnostustoimenpiteet. Lampeen päätyneen kiintoaineksen poistaminen on myös harkittava tarkoin samoista syistä.

Lappeenrannan Energiaverkkojen tiedotteen mukaan vuodosta ei ole aiheutunut vaaraa seudun vedenotolle. Vedenottamon vedenlaatua seurataan normaalisti.

Tekolampi ei kuulu kunnallistekniikkaan

Tekolampi on aikoinaan kaivettu Korvenkylän kunnallistekniikan rakentamisen yhteydessä 1960-luvun puolivälissä ja lampeen on ohjattu Korvenkylän asuinalueen jätevedet.

Kunnallisteknisestä käytöstä tekolampi on poistettu vuosia sitten.

Kaakkois-Suomen ensimmäiset kirjamessut ovat käynnistyneet Kouvolan Myllykoskella. Ensimmäisenä päivänä eli torstaialkuiltaan mennessä tapahtumassa oli käynyt arviolta 600 ihmistä.

Tapahtuman taustalla on ohjelmajohtaja Tarja Tornaeuksen mukaan ajatus siitä, että perinteisten kirjamessujen konsepti pitää räjäyttää.

Tornaeuksen mielestä isot kirjamessut ovat kaoottisia, eivätkä enää ihmisläheisiä. Ne ovat muuttuneet hänen mukaansa kirjojen alennusmyynneiksi, joissa huomio kiinnittyy vain bestsellereihin ja julkkiksiin.

– Olemme pyrkineet eroon kiireisestä rytmistä. Esityksensä jälkeen kirjailijat saavat jäädä juttelemaan lukijoidensa kanssa ja signeeraamaan kirjaa niin pitkäksi aikaa kuin haluavat. Lavaesiintymisissä ei ole liukuhihnameininkiä, Tornaues sanoo.

Kirjailija Olli Sarpo on yksi messujen noin sadasta esiintyjästä. Hän toimii messuilla sekä haastattelijana että haastateltavana. Lisäksi hän on muun muassa mukana työpajassa, jossa kirjoitetaan yleisön kanssa.

Sarpon mukaan kirjamessut ovat kirjailijoille merkittäviä, sillä ne tarjoavat mahdollisuuden päästä esille. Avajaispäivänä hän oli opiskelijoiden haastateltavana. Haastattelun jälkeen Sarpon piiritti lauma ihmisiä, joilla oli paljon kysymyksiä kirjailijalle.

– Tuntui aivan äärettömän mukavalta. Kirjasta kysytään aika paljon. Usein kyselijät ovat kirjoittajia, ja he kysyvät, miten minä kirjoitan ja miksi tällaisia aiheita.

Kirjailijoiden ja lukijoiden kohtaamisia Sarpo kuvailee elintärkeiksi.

– Kirjailijalle on ensiarvoisen tärkeää kuulla lukijan ääni, koska ilman lukijoita ei juuri kannata kirjoja kirjoittaa.

Messuja järjestetään jatkossa joka toinen vuosi

Kaakkois-Suomen ensimmäisten kirjamessujen ohjelmistossa on työpajojen lisäksi muun muassa kirjailijahaastatteluja, keskustelutilaisuuksia, kirjamarkkinat ja kirjailijaristeilyjä. Kirjallisuus myös yhdistyy muuhun taiteeseen kuten musiikkiin ja kuvataiteeseen.

Kirjamessujen pääpaikka on Myllykosken Kulttuuritalo Wanha Rautakauppa. Tapahtuma eroaa muista messuista myös siinä, ettei sitä järjestetä yksistään hallissa, vaan tapahtumaa on myös ulkona. Ohjelmajohtaja Tarja Tornaeus sanoo, että Myllykosken tapahtuma onkin ikään kuin kirjamessujen ja kesätapahtuman välimuoto. Ihmiset tulevat tapahtumaan lomafiiliksellä.

– Kun istuu alas pöydän äärelle syömään muurinpohjalettuja, saattaa kirjailija istua samaan pöytään, hän kuvailee.

Tornaeus kertoo, että tapahtumalla halutaan kehittää seutua kulttuurin avulla. Kaakkois-Suomen kirjamessut on tavoitteena järjestää jatkossa joka toinen vuosi. Välivuosina on määrä järjestää pienempiä tapahtumia.

Kaakon kirjamessut -yhdistys on saanut tapahtuman järjestämistä varten Kulttuurirahastolta 40 000 euroa. Lisäksi Kouvolan kaupunki on myöntänyt tapahtumalle 15 000 euroa markkinointitukea.

Kaakkois-Suomen kirjamessut jatkuvat Kouvolassa sunnuntaihin 21.7.2019 saakka.

Walt Disney Animation Studios tekee pohjoissaamenkielisen version Frozen 2 -elokuvasta.

Saamenkielinen versio on tulos Saamelaisen parlamentaarisen neuvoston, Saamelaisneuvoston ja Walt Disney Animation Studiosin yhteistyöstä. Frozen 2 -elokuvan tekijät ovat vierailleet Saamenmaalla ja saanet neuvoja elokuvaan saamelaiselta työryhmältä.

Frozen 2 -elokuvan tekijät ovat vierailleet Suomessa, Norjassa ja Islannissa hankkimassa tietoja elokuvaa varten. Tuottaja Peter Del Vecho kertoo, että ryhmä vieraili monissa paikoissa ja tapasi monia ihmisiä, muun muassa saamelaisia.

– Se vaikutti meihin syvästi, kertoo Del Vecho.

Del Vechon mukaan taustatyö on ensiarvoisen tärkeää, jotta saadaan rakennettua mielikuvituksellisia mutta uskottavia maailmoja. Frozen 2 -elokuvan trailerissa liikutaan ruskan väreissä hehkuvissa metsissä, joihin on voitu saada innoitusta Saamenmaan maisemissa.

Saamelaiskäräjien ja Saamelaisneuvoston puheenjohtajat Tuomas Aslak Juuso (Suomen Saamelaiskäräjät), Åsa Larsson-Blind (Saamelaisneuvosto), Aili Keskitalo (Norjan Saamelaiskäräjät) ja Per-Olof Nutti (Ruotsin Saamelaiskäräjät) iloitsevat saamenkielisestä versiosta yhteisessä lausunnossaan.

– Olemme ylpeitä ja kiitollisia yhteistyöstä Disney Animationin kanssa. Olemme iloisia, kun saamelaislapsille annetaan mahdollisuus nähdä Frozen 2 omalla äidinkielellään. Olemme hyvin tyytyväisiä, kun voimme kertoa nämä uutiset nyt, kun YK juhlii Kansainvälistä alkuperäiskielien vuotta.

Walt Disney Animation Studios aloittaa pian casting-prosessin, jolla etsitään näyttelijöitä Frozen 2 -elokuvan pohjoissaamenkieliseen versioon. Saamenkielisen version pitäisi suunnitelmien mukaan ilmestyä samaan aikaan kuin muut pohjoismaiset versiot, eli joulukuussa 2019.

Raivoisa painallus, mutta puolillaan oleva hiuslakkapullo ei pihahdakaan. Tavaraa pullossa on, mutta suutin on tukossa. Suuttimen huuhtelu veden alla tai muut vippaskonstit eivät tuota toivottua lopputulosta, joten ei auta muu, kuin hyväksyä väistämätön. Painepakkaus on roskiskamaa, lakkoineen kaikkineen.

Tavallisen kuivajätteen keskelle hiuslakkapullolla ei kuitenkaan ole mitään asiaa.

En tiedä miten hiuslakat yms. kosmetiikka pitäisi kierrättää, siksi joutuvat sekajätteeseen. Pyrin käyttämään tuotteet loppuun, mutta osa aina vanhenee ja menee sisältöineen roskiin. Kauneusvinkit-kanavan käyttäjä

– Kuivajätteet päätyvät nykyään poltettavaksi jätevoimaloihin ja siellä ne ovat ihan oikeasti aiheuttaneet räjähdys- ja tulipalovaaratilanteita. Väärin lajitellut aerosolit ovat painepakkauksia. Siellä on sisällä herkästi syttyvää ainetta, kertoo asiakaspalvelu- ja viestintäpäällikkö Mari Ilvonen Etelä-Karjalan Jätehuollosta.

Jos purkki on täysin tyhjä, voi pullon suuttimen irrottaa muovinkeräykseen ja itse purkin sijoittaa metallinkeräykseen. Hiuslakan lisäksi painepakkauksissa myydään muun muassa deodorantteja, muotovaahtoja ja muita hiustuotteita.

Pakkaus on varmuudella tyhjä, kun purkki ei päästä pihaustakaan painaessa ja hölskyteltäessä.

Miten kosmetiikka kuuluu kierättää?

Selvitimme, miten kosmetiikasta syntyvät jätteet tulee kierrättää. Kysyimme myös kosmetiikan käyttäjiltä, miten tunnollisia kierrättäjiä he ovat.

Vastaukset kerättiin Jodel-viestipalvelun kauneusvinkit-kanavalta. Kanavalla tuhannet kosmetiikkaan ja meikkeihin vihkiytyneet vaihtavat ahkerasti kauneusvinkkejä.

Metallinkeräys: Varmuudella tyhjät metalliset painepakkaukset, pinsetit ja ripsentaivuttimet.

Iholle, mutta ei roskikseen

Kylpyhuoneen kaapista löytyy lukuisia purkkeja, joiden sisältöä läträämme huoletta iholle, hiuksiin ja kynsiin. Moni purkki kuitenkin on käytöstä poiston jälkeen vaarallista jätettä.

Niistä tulee ongelma, josta ei pääse eroon oman taloyhtiön jätekatoksessa. Vaarallinen jäte luokitellaan ihmiselle ja ympäristölle haitalliseksi, ja sellaisia ovat esimerkiksi hiuslakat, partavaahdot, kynsilakat ja hajuvedet.

Aivan vaivatonta vaarallisen jätteen kierrättäminen ei ole, sillä keräyspisteet sijaitsevat useimmiten keskustojen ulkopuolella sijaitsevilla lajitteluasemilla.

Tiedän miten pitää kierrättää ja jos en ole varma, niin etsin tiedon. Pyrin täyttämään tuotteet loppuun ennen kuin osan uutta. Jos jokin tuote ei sovi, annan sen eteenpäin mieluummin kuin heitän pois. Kauneusvinkit-kanavan käyttäjä

Jotkut kosmetiikkamerkit ja kosmetiikkaa myyvät kaupat ottavat vastaan omien merkkiensä tyhjiä purkkeja, joita vastaan voi saada ilmaistuotteita tai alennusprosentteja. Ainakin Sokos kertoo verkkosivuillaan ottavansa vastaan myös vanhoja hajuvesiä ja kynsilakkoja.

Lajitteluasemalta vaarallinen jäte päätyy poltettavaksi.

― Meiltä ne lähtevät Riihimäelle Fortumille, jossa ne käsitellään erilaisissa käsittelyprosesseissa. Niistä saadaan hyödynnettyä lämpöenergiaa lämmöksi ja sähköksi, kertoo Mari Ilvonen.

Vaarallinen jäte: painepakkaukset, joissa tuotetta on jäljellä, kynsilakat, kynsilakan poistoaine, muotovaahto, hajuvedet.

Onko kierrättämisellä merkitystä?

Kierrättämisen tarkoitus on säästäää ympäristöä ja vähentää myös jätteiden hävittämisestä aiheutuvaa saastetta.

Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston jätehuoltojärjestelmien professori Mika Horttanainen on avannut kierrättämistä esimerkiksi Suomen kuvalehden Energiamurros-blogissa. Horttanainen havainnollistaa asiaa nelihenkisen esimerkkiperheen kautta. Hän kertoo, että suomalainen tuottaa vuodessa keskimäärin 12 kiloa metallijätettä ja 39 kiloa muovijätettä vuodessa.

Tiedän miten kierrätetään ja pyrin niin tekemään. Kaappeihin jää kaikenlaista, mutta yritän vähitellen käyttää loppuun. En ole kovin nuuka jonkun rasvan päiväyksistä. Mutta hirveästi on kosmetiikkaa. Kauneusvinkit-kanavan käyttäjä

Jos nelihenkinen perhe alkaisi kierrättää vuosittain metallijätteensä, säästäisi se kasvihuonepäästöjä saman verran kuin 1 000 kilometriä autolla ajoa. Se tarkoittaa lähes Helsingin ja Saariselän (1 063 kilometriä) välistä etäisyyttä.

― Jos taas sama keskimääräinen perhe saisi mahdollisuuden kierrättää muovijätteensä (noin 39 kiloa per henkilö) muovin valmistukseen, vähentyisivät kasvihuonekaasupäästöt vastaavasti 1 600 kilometrin vuosittaisen ajomatkan verran.

Muovinkeräys: tyhjät ja puhtaat muovipakkaukset, muoviset kannet ja suuttimet.

Muovia, lasia ja muita aineksia

Päivittäiskosmetiikassa on paljon myös tuotteita, jotka hävitetään sekajätteen mukana. Oleellista on usein se, onko tuote tyhjä vai täysi. Tyhjän purkin voi huuhdella ja kierrättää oikeaoppisesti.

Muovinen rasvatuubi kuuluu muovinkeräykseen ja metallikorkki metallinkeräykseen. Puhtaus on tärkeää, sillä likainen tuote voi homehtua, mikä voi vaikuttaa uusiopakkauksen laatuun. Jos kosmetiikkapurkki on hankalasti puhdistettava, on se järkevin viedä kuivajätteeseen.

– Jos kovin paljon alkaa vedellä pesemään, niin se ympäristöhyöty kärsii siitä, sanoo laatu- ja ympäristöpäällikkö Heidi Oksman-Takalo Etelä-Karjalan Jätehuollosta.

Minulla on aina seuraava tuote valmiina, en jotenkin kestä sitä, että jokin tuote on loppu. Kauneusvinkit-kanavan käyttäjä

Kosmetiikkapakkauksissa käytettävä lasi on useimmiten käsiteltyä opaalilasia, joka ei kuulu normaaliin lasinkeräykseen, vaan kuivajätteeseen.

– Lasipurkeissa harvoin on mitään merkintöjä, mutta sellainen nyrkkisääntö on, että keräykseen kelpaavat elintarvikelasit, joissa on ollut syötävää tai juotavaa. Lasin värillä ei ole merkitystä, Ilvonen sanoo.

Kuivajäte: Ripsivärit, luomivärit, huulipunat ja muut meikit. Peilit, likaiset muovipakkaukset, opaalilasiset pakkaukset, vanupuikot.

Arvokkaita raaka-aineita

Paljon kosmetiikkaa huuhdotaan myös viemäriin. Vaaralliseksi luokiteltavat nesteet, kuten hajuvedet, eivät viemäriin kuulu. Mutta viemäriin päätyy päivittäin saippuaa, meikkiä ja kuorintavoidetta.

Jätevetenä ne kulkevat jätevedenpuhdistamolle, jossa suurimmasta osasta moskasta hankkiudutaan eroon. Ei kuitenkaan kaikesta, sillä edistyneimmätkään tekniikat eivät pysty puhdistamaan kaikkea jätevettä.

Erityistä huolta luonnolle aiheuttavat haitalliset mikromuovit, joita on myös kosmetiikasta. Suomalaisessa kosmetiikassa mikromuovittomuudesta kertoo Joutsenmerkki.

Hiuslakan osalta selvää, muuten menee sekajätteeseen. Pitäisi perehtyä tähän. Käytän tuotteet loppuun. Kauneusvinkit-kanavan käyttäjä

Mikromuoveja sisältävää kosmetiikaa tullaan tulevaisuudessa myös rajoittamaan. Euroopan kemikaalivirasto ECHA on suunnitellut EU:n laajuista mikromuovien rajoittamista. Rajoitukset tulevat voimaan asteittain.

Kosmetiikan osuus mikromuovien päätymisestä vesistöön on noin prosentin luokkaa kaikesta mikromuovista. Kosmetiikan sisältämän muovin voi tarkistaa kosmetiikan tuoteselosteesta tai erityisten kännykkäsovellusten avulla.

Alan asiantuntijoilla on selvä näkemys siitä, miksi jokaisen pitäisi kierrättää.

― Nykyään jätteet nähdään arvokkaana raaka-aineena. Kone ei koskaan pysty samaan lajittelutasoon kuin ihminen, muistuttaa asiakaspalvelu- ja viestintäpäällikkö Mari Ilvonen Etelä-Karjalan jätehuollosta.

Biojäte: Pumpuli. Huomioi kuitenkin, että esimerkiksi pumpuli, jolla on poistettu kynsilakkaa, kuuluu kuivajätteeseen.

Kaappeihin on kerääntynyt ylimääräistä jonkun verran, mutta olen ottanut projektiksi käyttää loppuun tuotteita, enkä osta uutta ennen kuin yksi on loppu. Kierrätys tuntuu vähän vaikealta. Hiuslakan tiedän, HSY:n sivuilla on hyvä haku onneksi. Kauneusvinkit-kanavan käyttäjä

Treenaa kierrättämistä Ylen testillä. Testaa, oletko sinä lajittelun supersankari.

Oulun yliopiston Giellagas-instituutin opiskelija Máren-Elle Länsman on selvittänyt kandidaatintyössään veganismia ja on haastatellut työhönsä kolmea saamelaista vegaania. Vegaaniruokavalio perustuu kasvispohjaiseen ruokaan, joka ei sisällä eläinperäisiä ruokia.

– Tutkielmassani tuli ilmi, että sámevegaani tarkoittaa sellaista vegaania, joka on saamelainen ja syö vegaaniruokavalion mukaan. Vegaaniruoan lisäksi sámevegaani syö myös poronlihaa, riistaa tai muita eläinperäisiä tuotteita, mitkä tulevat Saamenmaalta tai lähistöltä, kertoo Máren-Elle Länsman.

Máren-Elle Länsmanin tutkielman mukaan sámeveganismi on tapa yhdistää saamelaisuus ja veganismi. Jokainen valitsee elintapansa ja tavan syödä, ja veganismia on mahdollista käsitellä omin tavoin.

– Keskeiset tulokset olivat ne, että sekä vegaanit että sámevegaanit aloittivat ruokavalionsa suurin piirtein samalla tavalla tai samoista syistä. Syyt olivat eettisiä, ekologisia ja terveydellisiä syitä, sanoo Länsman.

Máren-Elle Länsman on pohtinut jatkavansa tutkimusaiheella, mutta hän ei ole vielä varma jatkaako hän aiheen käsittelyä pro gradu -työssään.

Syömme kasvisruokaa, mutta kuitenkin samalla syömme luonnon kaloja ja lihaa. Anne Olli

Saamelaisnuoret Sara Keränen ja Anne Olli kertovat, että sámevegaani-käsite on heille tuttu entuudestaan. Länsmanin tutkielman mukaan he ovat sámevegaaneja, kun he syövät vapaana luonnossa kasvanutta lihaa ja kalaa.

– Kyllä me olemme ystävien kanssa vähän vitsailleet, että on sámevegaani kun porohan on kuin sieni. Syömme kasvisruokaa, mutta kuitenkin samalla syömme luonnon kaloja ja lihaa, kertoo Anne Olli.

Sara Keräsen mukaan ei ole sama asia syödä lihaa, joka on kasvanut luonnossa vapaana kuin erikseen ruoaksi kasvatettua ja tuotettua lihaa. Anne Olli myös näkee, että luonnossa kasvanut liha on eri asia kuin ruuaksi tuotettu liha.

– Kyllähän se on eri asia kun kuitenkin tietää, että eläimellä on ollut hyvä elämä siellä metsässä ja se ei ole joutunut katsomaan vain seiniä koko elämäänsä, Olli pohtii.

Sara Keränen on taas puolestaan joutunut selittämään, minkä takia hän on valinnut vegaanisen ruokavalion. Hänen mukaansa pohjoisessa voi olla haastavaa syödä vegaaniruokavalion mukaisesti, koska tuoreita kasviksia ja vihanneksia ei ole niin paljoa saatavilla ja veganismi ei ole yhtä yleistä kuin kaupungeissa.

– Olen kyllä monta kertaa joutunut selittämään, että miksi olen vegaani ja minkä takia en syö tätä enkä tuota, selostaa Keränen.

Máren-Elle Länsmanin tutkielman voit lukea täältä.

Kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi luokitellun kurtturuusun myynti- ja maahantuontikielto astui voimaan kesäkuun alussa. Myös kurtturuusun kasvatus on kiellettyä kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen, 1. kesäkuuta 2022 lähtien.

Oulussa, Jyväskylässä, Tampereella ja Turussa kolmen vuoden siirtymäajan uskotaan olevan realistinen. Sen sijaan pääkaupunkiseudulla siirtymäaika tulee tekemään tiukkaa.

– Kolme vuotta on lyhyt aika. Ei se käsin lähde sieltä, vaan konetyötäkin joudutaan tekemään. Luulisin, että siihen saa menemään parisataatuhatta euroa, Korkeasaari Zoon kiinteistön- ja ympäristönhoidon johtaja Hanna Kurki toteaa.

Myöskään Helsingin ja Espoon kaupungeilla ei uskota kolmen vuoden siirtymäajan riittävän. Ongelmallista on, että laji ei lähde yhtä helpolla kuin se leviää.

Hiekkarannoilla kurtturuusu kykenee levittäytymään läpitunkemattomiksi tiheiköiksi vaakajuurakkonsa avulla ja syrjäyttämään siten täysin alkuperäisen merenrantalajiston. Kasvustot voivat laajentua jopa hehtaarien kokoisiksi ja haitata myös rantojen virkityskäyttöä.

Pääkaupunkiseudun vihertoimen vastaavat kokoontuvat syksyllä puimaan tulevaa vieraslajitaistoa.

– Kaunishan tämä olisi. Mutta jo vuodesta 2018 sitä on täältä poistettu ja silti se on leviämässä tuonne veden rajaan. Jos emme poistaisi tätä, niin parissa vuodessa tämä ranta olisi täynnä kurtturuusua, Espoon kaupungin vihertuotantopäällikkö Anne Mannermaa sanoo ja katselee kurtturuusujen valloittamaa Toppelundin hiekkarantaa.

Oulussa, Tampereella ja Turussa siirtymäaika riittänee

Oulussa kolmen vuoden siirtymäajan uskotaan riittävän kurtturuusun hävittämiseen, sillä Pohjanmaalla laji ei ole ehtinyt levitä yhtä laajalle kuin eteläisessä Suomessa. Myöskään erityisiä määrärahoja kurtturuusun hävittämiseen ei todennäköisesti tarvita.

Kaupungin tavoitteena on edetä normaalin kunnossapitobudjetin puitteissa.

– Viimeisenä vuonna voidaan tarkistaa tilannetta, jos esimerkiksi joitain isompia pensasryhmiä pitäisi uusia, mutta tarkempaa tietoa ei niistä vielä ole, Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen ylläpitovalvoja Niina Toivonen täsmentää.

Myös lupiinin osalta ollaan Oulussa levollisia. Kurtturuusun tavoin sen levinneisyys on pohjoisessa niukempaa kuin eteläisemmässä Suomessa. Toivosen mukaan kiitos kuuluu innokkaille talkoolaisille, jotka ovat katkoneet lupiinien kukintoja ja estäneet näin haitallisen vieraslajin leviämistä.

– Tällä viikolla on tullut tieto jo kolmesta talkooporukasta, Toivonen kertoo.

Vaikka Tampereella kurtturuusua on kaupungin ympäristösuunnittelija Jyrki Lehtimäen mukaan kohtuullisen paljon, suunnitelmaa kurtturuusun hävittämiseksi ei ole vielä tehty. Kolmen vuoden määräaikaa pidetään kuitenkin Tampereella realistisena.

– Kun suunnitelmat on tehty, on hyvinkin mahdollista, että kurtturuusu saadaan hävitettyä tavoiteajassa, Lehtimäki arvioi.

Turussa kurtturuusutilannetta kartoitetaan parhaillaan. Turussa kurtturuusua on kuitenkin verrattain vähän, eikä sitä ole kaupungin toimesta koskaan istutettu kovin innokkaasti.

Turun kaupungin kunnossapitopäällikkö Mari Helin arvelee, että kurtturuusun kitkeminen ja uusien kasvien istuttaminen niiden tilalle kustantanee noin 50 000 euroa.

– Jos sitä löytyy, se poistetaan, Helin sanoo.

Oulun tavoin myös Tampereella, Turussa ja pääkaupunkiseudulla vieraslajien kitkemistä edistävät aktiivisten kaupunkilaisten luotsaamat torjuntapartiot.

Jyväskylässä lupiinit suurempi riesa kuin kurtturuusut

Jyväskylässä kurtturuusua aletaan kitkeä syksyn aikana. Myös siellä siirtymäajan uskotaan riittävän.

– Uskoisin, että kurtturuusun kanssa pääsemme hyviin tuloksiin hallinnoimillamme alueilla tämän kolmen vuoden aikana. Kustannusarviota ei tällä hetkellä ole tehty, mutta kokonaisuudessaan puhutaan vähintään 100 000 eurosta, Jyväskylän kaupungin viherpalvelupäällikkö Tuija Pajunen kertoo.

Kurtturuusujen lisäksi hävitettäväksi on määrätty erityisesti tienvarsilla rehottavat lupiinit, jotka on niin ikään luokiteltu kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. Lupiinin osalta tilanne on Jyväskylässä haastavampi. Levinneisyys on Pajusen mukaan suurta.

– Lupiinin siemenet säilyvät maaperässä vuosikymmeniä. Lupiinia on jo nyt hävitetty paikoitellen niittämällä ennen kukintaa ja tätä lisätään. Tämä tuo lisäkustannuksia, mutta niitä ei ole laskettu.

Pajusen mukaan myös kuntalaiset ovat käärineet hihat ja ryhtyneet hävityshommiin. Jyväskylän kaupunki on järjestänyt yhteistyössä Japa ry:n kanssa vieraslajien hävitystalkoita. Lisäksi Jyväskylä on mukana viisivuotisessa Viekas Life -hankkeessa, jossa kaupunki selvittää lampaiden hyödyntämistä haitallisen jättipalsamin tuhoamisessa.

Ympäristökysymyksiä herättävää torjunta-ainetta glysofaattia Jyväskylä ei aio vieraslajien hävityksessä käyttää.

– Jyväskylässä luottamushenkilöt ovat tehneet viime vuonna päätöksen glyfosaatittomuudesta eli glyfosaattia emme kaupungin omassa haitallisten vieraslajien hävityksessä käytä.

Lue seuraavaksi:

Näin tunnistat kielletyn kurtturuusun

Vieraslajiasiantuntijan neuvo: Nyt keräämään lupiinikimppuja ja näivettämään kurtturuusuja

Suojelupoliisi on toukokuussa keskeyttänyt tutkinnat ulkoministeriön verkkoihin kohdistuvista hyökkäyksistä.

Supo keskeytti tutkinnan, koska rikosepäilyä ei voitu kohdistaa kehenkään henkilöön, kertoo suojelupoliisin viestintäasiantuntija Minna Passi.

– Tutkinta koski kahta erillistä tapausta, joissa molemmissa oli peruste epäillä valtiollisia toimijoita. Supo tutki tapauksia kahtena törkeänä vakoiluna.

Viestintäasiantuntija sanoo, että rikosoikeudelllisen vastuun kohdentaminen oli hankalaa.

– Vastuun kohdentaminen oli vaikeaa, kun taustalla epäiltiin olevan valtiollisia toimijoita.

Passin mukaan tutkinta avataan uudelleen välittömästi, jos uusia asiaan vaikuttavia seikkoja ilmenee. Silloin tapauksen tutkintavastuussa on keskusrikospoliisi.

Lue lisää:

Ulkoministeriön tietohallintopäällikkö salaisten tietojen verkkovakoilusta: "Kaikki on mahdollista"

Perjantaina päättynyt keskustelutapahtuma SuomiAreena keräsi Poriin järjestäjien mukaan viiden päivän aikana noin 73 000 kävijää.

Tapahtuman yleisöennätys on parin vuoden takaa, jolloin kävijöitä oli tuhat enemmän.

– Olemme suorastaan hämmästyneitä, että oikukkaasta säästä huolimatta yhteiskunnallinen keskustelu keräsi näin paljon ihmisiä paikalle, sanoo SuomiAreenan vastaava tuottaja, Mediahubin sisältöliiketoimintajohtaja Mari Haavisto.

SuomiAreenan pääteemoina olivat tänä kesänä tulevaisuuden osaaminen ja innovaatiot. Tilaisuuksia oli 200 ja niissä 1 000 puhujaa.

Sosiaalisessa mediassa tapahtuma kiinnosti aiempaa enemmän.

Esimerkiksi Twitterissä SuomiAreenan tavoittavuus tuplaantui. Perjantai-iltapäivään mennessä tavoittavuus oli yli 18 miljoonaa, kun se oli viime vuonna koko viikolla 9 miljoonaa.

Ensi vuoden Suomi Areenassa puhutaan ainakin kestävästä kehityksestä. Ensi vuoden muut teemat ja yhteistyökumppanit kerrotaan syksyn aikana.

Porin kaupunki ja Mediahub järjestävät Suomi Areenan ensi kesänä jo 15. kerran.

Lempääläiset lehmät pääsivät nauttimaan elävästä musiikista viime lauantaina, kun muusikko William Suvanne soitti niille saksofonia hääkeikan tauolla.

Ei mennyt kauaa, kun laitumella laiduntavat lehmät saapuivat juoksujalkaa katsomaan, mistä on kyse.

– Se oli ihan mieletöntä! Oli upeaa saada jakaa kulttuuria eri lajien välillä ja yleisö diggaili intensiivisesti musiikista, Suvanne sanoo.

Videon perusteella lehmät syttyvät Gerry Raffertyn Baker Streetille, mutta Vaaleanpunaisen pantterin The Pink Panther Theme ajaa ne kauemmaksi.

– Nyt se on täydellisesti todistettu, että Baker Street on lehmien keskuudessa suuri hitti. Lehmät ovat myös oivaltaneet, että tenorisaksofoni on soittimien kuningas, Suvanne sanoo ylpeänä.

Musiikkia ja laulua on perinteisesti käytetty karjan kutsumiseen. Usein kutsuhuuto koostuu yhdestä sanasta ja sävelestä, joita toistetaan. Ilmeisesti puhallinsoittimen ääni muistuttaa lehmien korvissa etäisesti kutsuhuutoa.

"Cowboyt olisivat päässeet helpommalla"

Videon kuvannut muusikko Jussi Humaljoki kertoo, että kaksikko sai idean Youtube-videosta, jossa amerikkalainen maanviljelijä Derek Klingenberg soittaa pasuunaa niityllä ja lehmät saapuvat paikalle.

Humaljoki arvelee, että sosiaalinen paine selittää lehmien käyttäytymistä. Kun yksi innostuu, on muiden seurattava. Siihen, miksi juuri puhallinsoitin tuntuu kiinnostavan lehmiä, Humaljoki ei osaa antaa vastausta.

– En tiedä lehmistä sen enempää, mutta voisin kuvitella, että niitä kiinnostavat kaikki uudet jutut. Varmaan entisajan cowboyt olisivat päässeet helpommalla, jos he olisivat hankkineet saksofonit, Humaljoki sanoo.

Humaljoen mukaan videolla näkyy vain osa tapahtumista. Lehmät jäivät kuuntelemaan pitkiäkin aikoja konserttia ja seurasivat soittajaa, kun tämä lähti kävelemään.

Lue aiheesta lisää:

Karjan kutsuhuudot kaikuvat kansanperinteenä

Karjan kutsumahuudot

Ihmisen mukana tavalla tai toisella Suomeen kulkenut kasvi on vieraslaji. Pihapiiriin koristeeksi hankittu kasvi, pensas tai puu voi kuitenkin siemenien tai juurenkappaleiden avulla etsiytyä paikoille, joissa ne pääsevät valloilleen.

Toukokuun lopussa Suomessa monin paikoin tuttu kurtturuusu julistettiin hävitettäväksi. Maassamme on kuitenkin suuri määrä lajeja, jotka eivät tänne kuulu.

Alla olevassa testissä sinun pitää erottaa kolmen kuvan joukosta haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu kasvi.

Testin lähteenä on käytetty vieraslajit.fi-sivustoa ja Luontoportti-sivustoa.

Vieraslaji uhkaa levitessään alueen alkuperäisiä kasveja ja niistä riippuvaisia hyönteisiä ja perhosia. Tämä oli syynä siihen miksi esimerkiksi kurtturuusu on paitsi EU:n myös Suomen kansallisen haitallisten vieraslajien listalla.

Kurtturuusu on haitallinen etenkin merenrannoilla ja muuallakin kuin Suomessa.

– Se on valtavan haitallinen kasvi. Esimerkiksi Tanskassa on hiekkarantoja, joissa kurtturuusupensaikot ovat peittäneet paitsi rannat myös niillä sijainneet mökitkin alleen, sanoo ylitarkastaja Harri Helmisaari Suomen ympäristökeskuksesta.

Vieraslajit voivat myös risteytyä kotoisten lajiemme kanssa ja hävittää alkuperäisen lajin kokonaan.

Näin on käynyt alkuperäisluontoon kuuluvalle metsäomenapuulle, joka on risteytynyt pihoilla tuttujen tarhaomenapuiden kanssa. Nyt tarhaomenapuu on haitallinen vieraslaji Ahvenanmaalla, jossa vielä löytyy uhanalaista metsäomenapuuta (Malus sylvestris).

– Jos haitallisen vieraslajin torjuntaan tai leviämisen ehkäisyyn herätään ajoissa, niin vahingot eivät kasva liian suuriksi, sanoo Helmisaari.

Lisää haitallisia vieraslajeja ja ohjeita niiden kanssa toimimiseksi osoitteesta vieraslajit.fi

Lue lisää juttuja vieraslajeista:

Vieraslaji lupiini leviää tienvarsilta myös metsiin – "Osittain näyttää siltä, että peli on menetetty"

Vieraslajien poisto luonnosta vie Oulussa ainakin kolme vuotta

Vieraslajien hävittämiseen etsitään tehokkaita keinoja

Esperanton maailmankongressi käynnistyy lauantaina Lahdessa. Viikon kestävään tapahtumaan on etukäteen ilmoittautunut noin 900 osallistujaa eri puolilta maailmaa.

Esperanton loi 1800-luvun lopulla nuori puolanjuutalainen silmälääkäri Ludwik Zamenhof. Doktoro Esperanto, suomeksi Toiveikas Tohtori, halusi luoda puolueettoman ja valtasuhteista vapaan kielen. Zamenhofin nimimerkistä muotoutui myös nimi maailman tunnetuimmalle keinotekoiselle kielelle.

Valtasuhteiden välttäminen on edelleen arvossaan kieltä puhuvien keskuudessa. Kongressin tiedottaja Jukka Pietiläinen toteaa, että keskustelu esperantoksi on tasavertaisempaa kuin kansalliskielillä käytävä.

Pietiläinen sanoo, että esperantoa puhuttaessa ihminen otetaan ihmisenä, eikä jonkun kansan edustajana.

– Vaikka puhun hyvin englantia, esperantoa puhuessa tuntuu, että puhun omaa kieltäni. Voin itse muokata sitä. En ole riippuvainen siitä, mitä kielen alkuperäiset puhujat ovat päättäneet kielestään.

Esperanton etuna pidetään sen helppoa rakennetta ja sanastoa, joka perustuu 500 kantasanaa. Sanastoon ovat vaikuttaneet latinan tytärkielet, mutta kieliopissa on paljon slaavilaisia vaikutteita.

Suomessa neljännen kerran

Maailmankongressin ohjelmassa on luentoja, konsertteja, esperantoksi opastettuja retkiä ja lasten leiri. Myös suomi ja saamen kielet ovat esillä. Heti kongressin aluksi valitaan uusi puheenjohtaja Esperanton maailmanliitolle.

Kongressin tärkeintä antia on yhteisöllisyys ja se, että harrastajat pääsevät käyttämään esperantoa. Suomen esperantoliiton puheenjohtaja Tuomo Grundström sanoo, että kokoontuminen halutaan nähdä ennemmin kulttuurifestivaalina kuin tiedetapahtumana.

Tapahtuma järjestetään Suomessa neljännen kerran. Jukka Pietiläinenkertoo, että Lahti valikoitui kongressin paikaksi monesta syystä. Valintaan vaikutti muun muassa Lahden matkailutoimijoiden aktiivisuus.

Yhteensä kongressi on järjestetty 104 kertaa. Taukoa on ollut maailmansotien aikaan.

Puhujien määrää on vaikea arvioida

Esperanton puhujien määrää on vaikea arvioida. Jukka Pietiläinen arvioi, että kieltä hyvin osaavia on tuskin enemmän kuin 10 000 puhujaa.

– Toisaalta voi olla 100 000 sellaista, jotka kieltä ovat opiskelleet.

Kielen puhujien määrä on laskenut Euroopassa viimeiset 30 vuotta, vaikka suurin osa puhujista asuu edelleen länsimaissa. Samaan aikaan kiinnostus on kasvanut Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.

Pietiläinen sanoo, että laskeva innostus Euroopassa on pulmallinen Esperanton maailmanliiton taloudelle.

– Rikkaissa maissa kielenharrastus on vähentynyt, mikä merkitsee jäsenmaksutulojen pienentymistä.

Vanhankaupungin vesivoimala on Helsingin vanhin käytössä oleva voimalaitos. Nyt paikalliset kalastusjärjestöt ovat aikeissa tehdä kantelun vuonna 1876 valmistuneen, sen jälkeen sata vuotta toimineen ja vuonna 2000 uudelleen käyttöön otetun padon purkamiseksi. Asiasta uutisoi Svenska Yle.

Kantelun perimmäiseksi syyksi Vaelluskalan, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön ja Virtavesien hoitoyhdistyksen edustajat kertovat voimalaitoksen ja padon vahingollisuuden vaelluskaloille.

– Vesivoimalaitoksen turbiinit ovat erityisen ongelmallisia – ne murskaavat kalat pieniksi paloiksi. Kalat eivät myöskään pysty uimaan vapaasti ylä- ja alavirtaan, Henrik Kettunen Vaelluskala ry:stä toteaa Svenska Ylen haastattelussa.

Lisäpontta kalastusyhdistysten mahdolliselle kantelulle tuo voimalan vesitalousluvan puute.

Svenska Ylen tietojen mukaan voimalatoiminnan aloittaminen uudelleen vuonna 2000 näyttäisi perustuvan 1800-luvun puolivälissä laadittuun lupakirjeeseen ja sen perusteella vuonna 1999 tehtyyn Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen eli elyn päätökseen. Kirjeestä kuitenkin selviää, että lupa on myönnetty ainoastaan padolle, ei sähköntuotannolle.

Näin ollen voimala on saattanut pyöriä vuosikymmeniä luvatta.

Professori: "Ely-keskuksen lausunto ei kelpaa"

Viranomaiset ja etujärjestöt voivat tehdä kantelun, jos ne epäilevät jonkun tahon rikkovan vesilakia. Tällöin aluehallintovirasto selvittää tilanteen ja antaa tarvittaessa huomautuksen lakia rikkovasta toiminnasta.

Myös tutkija vahvistaa, että vankkaa pohjaa ja siten lupaa sähköntuotantoon ei Vanhankaupungin voimalaitoksella näillä näkymin ole.

– Toimijalla pitää olla vesitalouslupa vesivoimalaa varten. Jopa 150 vuotta vanha päätös voi olla voimassa ja vastata lupaa, se on vesilain perusperiaate, toteaa ympäristöoikeuden professori Antti Belinskij Itä-Suomen yliopistosta.

– Ely-keskuksen lausunto ei kelpaa, hän lisää.

Helen: "Päätöksen perustuttava kulttuurihistoriallisiin ja ekologisiin arvoihin"

Vielä on epäselvää, voidaanko noin 150 vuotta vanhaa patolupaa katsoa oikeudeksi sähköntuotantoon. Avoimeksi jää myös kysymys siitä, onko vesivoimala lainmukainen.

Voimalaitos on Helsingin kaupungin omistama: energiayhtiö Helen vuokraa sitä ja ylläpitää sen toimintaa. Voimalaitoksen yhteydessä sijaitsevaa patoa hallinnoi sen sijaan Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY.

Helenin vastuullisuusasioista ja edunvalvonnasta vastaava Maiju Vestergren myöntää, ettei vesitalouslupaa ole.

– Mutta meillä on ely-keskuksen lausunto vuodelta 1999. Siinä todetaan, että voimme käyttää vesivoimalaa ilman toimilupaa niin kauan kuin vedenkorkeus ja virtaukset eivät muutu. Olemme hyvin tarkkoja lupa-asioista ja tuolloin on varmasti katsottu, että tämä ely-keskuksen lausunto riittää, Vestergren sanoo.

Vestergrenin mukaan padon ja voimalaitoksen tulevaisuutta koskevan päätöksen tulisi perustua kulttuurihistoriallisiin ja ekologisiin arvoihin.

Varsinainen energiantuotanto on Vanhankaupungin vesivoimalaitoksella vaatimatonta: voimalan sähköteho on vain 0,2 megawattia, kun esimerkiksi Salmisaaren voimalaitoksen teho on 800-kertainen. Kaukolämmön tuotantoa ei ole laskettu tähän vertailuun mukaan.

Vanhankaupungin vesivoimalan yhteydessä toimii myös Helenin ylläpitämä Voimalamuseo.

– Mielestämme voimalaitos itsessään on melko merkityksetön sähköntuotannolle. Olemme valmiita myös sulkemaan voimalaitoksen, Vestergren kertoo.

Näillä näkymin Helen ei ole hakemassa vesitalouslupaa voimalalleen. Vestergrenin mukaan toimenpiteistä päätetään vasta sitten, jos kantelu todella tehdään.

Vanhankaupungin kalastusperinteet ulottuvat 1300-luvulle

Myös kalastusjärjestöjen edustajat pitävät vesivoimalaitoksen rakennuksia kulttuurihistoriallisesti merkittävinä mutta muistuttavat, että kalastusperinteet ulottuvat alueella jo ajalle ennen vesivoimalaa.

– Kalat ovat nousseet Vantaalle kymmeniätuhansia vuosia – ei sitäkään historiaa sovi unohtaa. Vaikka voimalaitos otettaisiin pois käytöstä, historialliset rakennukset voisivat silti jäädä, Vantaan Virtavesien hoitoyhdistyksen Kari Stenholm sanoo.

Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön Markku Marttisen mielestä kulttuurihistoria ja Museovirasto ovat saaneet asiaa tutkittaessa liian paljon painoarvoa.

– Kalastushistoria on unohdettu. Täällä on kalastettu jo 1300-luvulla. Ajatelkaa, miten kaunista täällä olisi, jos koski olisi täysin auki.

Henrik Kettunen Vaelluskala ry:stä viittaa puolestaan ankeriaan historiaan.

– Ankeriaat ovat luonnollisesti nousseet Tuusulaan saakka. Jo 100 vuotta sitten on todettu, että ankeriaat menevät palasiksi, kun ne vaeltavat alas Vanhankaupunginkosken ääreen, Kettunen kertoo.

Vanhankaupunginkosken itäisessä haarassa virtaa kuitenkin koski, jossa kalat voivat vapaasti uida ylös ja alas. Kettusen mielestä se ei riitä.

– Vaelluskalat, kuten taimen ja lohi, suosivat uomaa, jossa virtaa eniten. Tässä tapauksessa ne suosivat läntistä uomaa, jossa vesivoimala sijaitsee, hän toteaa.

Alkuperäinen juttu on luettavissa Svenska Ylen sivuilla. Toimittajana Lukas Rusk.

Ilmastomuutos oli yksi puhutuimmista aiheista keskustelutapahtuma SuomiAreenassa tällä viikolla. Pyysimme Porissa liikkuneita vääntämään rautalangasta, mitä ilmastonmuutokselle heidän mielestään pitäisi tehdä.

Kuurosokea Aarne Pirkola puhuu tulkkinsa Emma-Leena Oravan kautta. Pirkolan tavasta aistia maailmaa julkaistiin maanantaina VR-elämys, ja miehen henkilökuva tuli julki keskiviikkona.

Tehtävä ei ole helppo, mutta hiljalleen teräslanka vääntyy tunnistettavaan muotoon.

Pirkola pitelee käsissään pientä polkupyörää. Hänen vastauksensa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi liittyy ihmisten kulkuneuvoihin.

– Ei pitäisi käyttää autoja tai lentokoneita, ei mitään mikä saastuttaa. Olisi tärkeää pyöräillä.

Pirkola tunnustaa lentomatkustamisen omaksi ilmastopaheekseen. Hän soimaa itseään myös liiallisesta muovin käyttämisestä.

– Poden vähän huonoa omaatuntoa ja tulee surullinen fiilis, että näin ei saisi tehdä. Pitäisi lopettaa lentäminen ja kierrättää enemmän.

Pienet teot ovat jo kuitenkin vakiintuneet osaksi Pirkolan arkea. Hän on vähentänyt energiankulutusta ja syö entistä enemmän kasvisruokaa.

Teräksinen lanka hakee muotoaan. Ylen kuuluttaja Anna-Liisa Tilus ei mieti pitkään, vaan vääntää suuren sydämen.

– Olen tällainen tunteellinen siili, Tilus naurahtaa askarrellessaan.

Tiluksen mielestä tekeminen pitää aloittaa kuuntelemalla omaa sydäntään. Pitää kiinnittää huomiota siihen, millä liikuu, mitä vaatteita käyttää ja minkälaista ruokaa laittaa.

– Sellaisia pieniä asioita, joita jokainen meistä voi tehdä.

Tilus on jo puolen vuoden ajan kävellyt kaikki työmatkat ja pohtii, olisiko aika myydä turhakkeena seisova auto pois. Hän myös lajittelee muovit ja roskat entistä tarkemmin.

Viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner tarttuu tehtävään reippaasti ja määrätietoisesti.

– Tehtävä on helppo. Laitetaan langat päät yhteen.

Jungner puhuu suljetusta kierrosta.

– Ilmastonmuutoksen torjumisessa on kyse suljetusta kierrosta, jossa ilmastoon vapautuu suurin piirtein saman verran aineita, kuin mitä sieltä palautuu biomassan käyttöön. Tämä on tavoite.

Ettei mene liian korkealentoiseksi, Jungner yksinkertaistaa ajatuksensa.

– Käytännössä jos jokainen suomalainen lopettaisi tänään lihansyönnin, koko Suomen ilmastohaaste olisi sillä hoidettu. Ei tarvita sen kummempia tekoja.

Toimitusjohtajan oma ruokavalio ei ole vielä täysin lihaton. Hän syö kanaa, mutta ei enää naudanlihaa.

– Naudanlihan ympäristövaikutukset ovat katastrofaaliset.

Omalla ruokavaliollaan Jungner kertoo kompensoivansa omaa ilmastopahettaan lentämistä.

– Matkoja on kertynyt tänä vuonna jo viisi. Tosin olen lentänyt vain Euroopaan. Ei tule huonoa omaatuntoa, kompensoin muulla. En syö naudanlihaa enkä juo maitoa.

Myös kirjailija Nina Honkasen käsissä teräksinen lanka taittuu ympyrän muotoon. Kirjailija kertoo, että olisi helpompi pistää ajatuksensa sanoiksi kuin askarrella. Honkanen ei juuri arvosta omia käsityötaitojaan.

– Yritän miettiä, pitäisikö tästä tehdä aurinko. Symbolisesti sydämen aurinko. Sydämen sivistys ja ymmärrys, Honkanen maalailee.

Lopullinen tulkinta on monimuotoinen.

– Maapallo, aurinko tai symboli ihmisen viisaudelle. Jokainen sanamme ja valintamme vaikuttavat siihen, miten voimme ja miten maapallo voi. Tästä tulikin muistutus siitä, että olemme osa suurempaa kehrää.

Honkanen ei pidä siitä, että ilmastonmuutoksella pelotellaan liikaa.

– On pelottelua ja maailmanlopun meininkiä. Halutaan olla niin ehdottomia. Toisten mielestä koko ilmastonmuutos on huuhaata. Asiaan pitäisi suhtautua kiihkottomasti ja syyllistämättä, mutta vähättelemättä.

Honkanen kertoo liikkuvansa lähinnä kävellen ja pyöräillen, välillä julkista liikennettä käyttäen. Kun esikoinen muutti Roomaan, Honkanen osti lapsensa 20 vuotta vanhan auton.

– Olen tällainen vellihousu, että en ihan koko ajan pysty toteuttamaan vastuullista käyttäytymistä. Ei se ole yksinkertainen juttu, ja siksi en heitäkään kiveä mihinkään suuntaan.

Matias Marttinen on uusi kokoomuksen kansanedustaja Satakunnasta.

– Se on selvä asia, mitä ilmastonmuutokselle pitäisi tehdä. Mutta onkin eri asia, miten esitän asian rautalangalla, Marttinen pohtii.

Teräksinen lanka vääntyy lopulta neliöksi, koska maapallon lämpötilan nousu olisi saatava tiettyjen raamien sisään.

– Päästöt, joita tuotamme ilmakehään ja ympäristöön, pitäisi rajata. Muuten tulevat sukupolvet, minun lapseni ja lapsenlapset ja heidän jälkeläisensä joutuvat elämään kurjissa olosuhteissa.

Marttinen pyrkii käyttämään paljon julkista liikennettä. Hän tekee töitä sen eteen, että energiantuotanto uudistuu ja päästöt vähenevät.

Ilmastopaheensa Marttinen tiedostaa ja tunnustaa. Monen muun tavoin Marttisen syntisin ilmastopahe on lentomatkustaminen.

– Olen tehnyt vuodessa muutaman ulkomaanmatkan. Lentämistä en ole kokonaan lopettanut. Nostan käden virheen merkiksi pystyyn.

Marttinen puolustaa kuitenkin lentoyhtiöitä, joiden toiminta on hänen mielestään menossa vastuullisempaan suuntaan.

– Ala on mennyt vastuullisempaan suuntaan. Tuetaan metsänkasvatusta ja kehitetään biopolttoaineita, jotka tuottavat vähemmän päästöjä ilmakehään.

Kokkola Cupin kentän laidalla seisoo mies, joka antaa käskyjä suomeksi ja tanskaksi. Mikko Laukka on turnauksessa pelaavan kööpenhaminalaisen BK Heklan 11-vuotiaiden tyttöjen jalkapallojoukkueen valmentaja ja joukkueenjohtaja.

Alun perin hänen tarkoituksensa ei ollut lähteä mukaan, mutta vaimo päätti toisin.

Neljä vuotta sitten esikoulun ilmoitustaululla oli lappu, jossa etsittiin pelaajia ja apuvalmentajia joukkueeseen. Vaimo ehdotti, että isä ja tytär aloittaisivat yhteisen harrastuksen.

– Sanoin, etten ehdi, kun olen koko ajan töissä. Mutta vaimo sanoi, että on se nyt hemmetti, jos et voi kerran viikossa tulla viideksi kotiin, jotta ehdit treeneihin!

Ensimmäisissä harjoituksissa seuran tyttövalmentaja katsoi Laukan toimintaa ja sanoi, että hyvinhän se menee. Jatka siitä.

– Jäin huonon tanskan kieleni kanssa suu auki, mutta siitä se lähti ja mukavaa on ollut, mies summaa.

Mikko Laukka on itse pelannut jalkapalloa pikkupojasta B-junioriksi ja jääkiekkoa 25-vuotiaaksi. Tanskan pienissä seuroissa on tyypillistä, että valmentaja on Laukan tapaan jonkun isä tai äiti.

Harjoittelu itsessään ei Tanskassa paljon eroa Suomen oloista.

– On tekniikkaharjoittelua, syöttöjä ja sitten vähän pelataan: kaksi kahta vastaan ja yksi yhtä vastaan, se on hyvin samanlaista.

Apua valmennukseen saadaan isommista seuroista, joille pikkuseurat kasvattavat pelaajia. BK Hekla syöttää poikapuolella pelaajia FC Kööpenhaminan pelaajapolkuun ja tyttöpuolella naisten liigaseura BSF:ään.

– Viime keväänä FCK:n ammattivalmentajat vetivät tytöille yhden harjoituksen viikossa. Joka toinen viikko muutama BK Heklan pelaaja käy BSF:n talenttikoulussa, Laukka selvittää.

BK Hekla on lähes 100-vuotias jalkapalloseura, mutta tyttöjunioreita sillä on ollut vasta vähän aikaa. Kun Laukka aloitti valmentamisen, seurassa oli 15 tyttöä. Nyt heitä on 150, ja kuten muuallakin Tanskassa tyttöpelaajien määrä lisääntyy koko ajan.

Suosioon on vaikuttanut naisfutiksen näkyvyys ja menestys. Tanskan pääsy vuoden 2017 EM-finaaliin toi naispelaajia, joihin samaistua.

– Kasvu laittaa omat rajansa fasiliteeteille. Esimerkiksi kentät alkavat loppua, mutta se on positiivinen haaste, Laukka toteaa.

Hyggeilyä

Tanskalaisessa jalkapallossa panostetaan yhteisöllisyyteen. Jokaisella seuralla on oma klubitalo biljardipöytineen ja kenttäalueineen. Seurat myös järjestävät paljon erilaisia tapahtumia.

– BK Heklan tyttöpuolen yhteishenki on älyttömän hyvä. Me saatamme grillata yhdessä sadan tytön voimin tai pidämme yhteistreenit, johon osallistuvat suurin piirtein kaikki seuran tyttöpelaajat. Sitten niiden päälle joku slush ice- tai pehmiskone, niin saadaan tanskalaista hyggeä siinä samalla, Laukka kuvailee.

Sosiaalinen liima syntyy myös turnauksissa. BK Heklan mukana Kokkola Cupiin tuli pelaajia, valmentajia, vanhempia ja sisaruksia. Joukkue viettää Kokkolassa viikon ja majoittuu Laukan vanhempien mökille.

– Haluamme pelata jalkapalloa, uida ja heitellä frisbeetä ja hyggeillä kavereiden kanssa, Pihla Laukka ja Alba Mickelborg suunnittelevat.

Miten paljon koulujen ja varhaiskasvatuksen katsomuskasvatukseen pitäisi kuulua uskonnollisuus?

Tästä keskusteltiin SuomiAreenan paneelissa, johon osallistuivat Vesalan koulun johtava opettaja Suaad Onniselkä, filosofian ja elämänkasvatuksen opettaja Arno Kotro Helsingistä, opetushallituksen erityisasiantuntija Kirsi Tarkka ja evankelisluterilaisen kirkon kasvatus- ja perheasiain johtaja Jarmo Kokkonen.

Suaad Onniselkä on sunnimuslimi ja hänen näkemyksensä katsomuskasvatukseen on, että sen pitäisi lähteä lapsen omista tarpeista kodin arvojen pohjalta. Onniselän koulun tehtävä ei ole uskon vahvistaminen, mutta koulutuksen on hyvä huomioida lapsen oma uskonto.

Nykyinen, usein monikulttuurinen kouluympäristö vaatii opettajilta uusia taitoja ymmärtää ja opettaa erilaisista taustoista tulevia oppilaita.

– Kirkolla ei pitäisi olla sijaa kouluopetuksessa. Nykyisin katsomusopetus nähdään liian yksipuolisesti uskonnollisena asiana, Arno Kotro sanoo.

Kotro haluaisi, että koulu kertoisi laajemmin vaikkapa humanismista tai tieteellisestä maailmankäsityksestä.

Vaikka tunnustuksellinen uskonnonopetus ei enää kuulu opetusohjelmiin, evlut-kirkolla on edelleen vahva ote koulumaailmaan. Usein joulu- tai kevätjuhliin kuuluu osana jumalanpalvelus.

Ohjeistus antaa paljon tilaa paikalliselle harkinnalle

Opetushallitus on Kirsi Tarkan mukaan antanut ohjeet, miten uskonnollisia tilaisuuksia voidaan kouluissa järjestää. Vanhemmilla pitää aina olla näistä tieto ja koululla vanhempien suostumus. Paljon jää paikallsien harkinnan varaan, mitä tilaisuuksia järjestetään.

Arno Kotron mukaan voi edelleen käydä niin, että kirkkoon kuulumattomat joutuvat pienenä ryhmänä toisarvoiseen tilanteeseen, kun muut menevät joulukirkkoon. Elämänkatsomustiedon opiskelijoita tuupitaan osallistumaan uskonnontunneille.

Kotro muuttaisi nykyisen katsomuskasvatuksen kaikille yhteiseksi elämänkatsomustiedon opetukseksi riippumatta siitä, kuuluuko kirkkoon vai ei. Se ei olisi uskontopohjaista, vaan lähtisi lasten omasta elämismaailmasta. Tässä katsomuskasvatuksessa pohdittaisiin maailmankuvaa ja oman identiteetin rakentumista.

"Katsomuksellinen sivistys on itsensä ja muiden kunnioittamista"

Kirkon varhaiskasvatuksesta vastaava Jarmo Kokkonen arvioi katsomuksellisen sivistyksen olevan itsensä ja muiden kunnioittamista. Sellaista sydämen sivistystä.

Moni seurakunta on koulujen tiivis kumppani ja kirkolla riittää tarjontaa, jonka koulut saavat käyttöönsä yhdellä puhelinsoitolla. Kirkonmenojen järjestäminen kouluissa tai päiväkodeissa on kuitenkin jo ohi.

Kokkonen muistutti, että Suomessa uskonto mielletään usein kunkin yksityisasiaksi. Mutta juuri uskontoon kohdistuu usein esimerkiksi vihapuhetta.

Muslimina Suaad Onniselkä tietää, miten hänen oma uskontonsa mielletään muualta tulevaksi oudoksi uhaksi, vaikka Suomessa elää aivan tavallisia kansalaisia, jotka elävät rauhallisesti uskonsa kanssa.

Jos ihminen kokee olevansa yhteiskunnan ulkopuolella, niin silloin alkaa kyteä viha ja syyllisten etsintä. Viha tarttuu myös lapsiin ja esimerkiksi eri uskonnolliset ryhmät joutuvat viharikosten kohteeksi.

– Parasta vihan torjuntaa on syrjäytymisen estäminen, Arno Kotro sanoo. Hän on opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, mutta korostaa esittävänsä tässä omia mielipiteitään.

Samaa Suvivirttä veisataan vuodesta toiseen

Miltei joka kevät nousee keskustelua siitä, voiko kevätjuhlassa laulaa Suvivirttä. Niin joutuu armas aika. Johtava opettaja Suaad Onniselkä kehottaa, että laulakaa vain Suvirttä. Silti hänestä on hyvä muistaa, että kaikki suomalaiset eivät vietä joulua.

Monissa kouluissa puhutaan pariakymmentä kieltä ja taustalla on monta erilaista kulttuuria.

Kaiken uskonnollisuuden karsiminen koulujen juhlista on Arno Kotron mukaan hysteeristä.

– Suvivirsi on valittu suosituimmaksi koululauluksi, Jarmo Kokkonen sanoo.

Monelle tuo laulu liittyy mukavaan muistoon kesäloman alkaessa. Paula Vesala on samaan säveleen tehnyt Suvilaulun, joka on paikoin otettu käyttöön. Sen sanoituksesta uskonnollisuus on karsittu pois.

Suvivirren tunteminen on toki osa suomalaista kulttuuriperintöä ja koulun tehtävä on välittää oppilaille käsitys maailman uskonnoista ja niiden keskeisistä viesteistä.