Kalevi Ahonen sai idean karkottimeen vanhasta tavasta häätää räkättirastaita marjapensaista. Hän muistaa lapsuudesta, kuinka marjojen kypsyessä ammuttiin yksi räkättirastas ja ripustettiin se roikkumaan mansikkamaalle. Muut räkättirastaat välttelivät paikkaa, ja mansikat saivat olla rauhassa.
Tämä muistui Ahosen mieleen, kun hän mietti merimetsojen karkottamiseen tapaa, joka ei häiritsisi muita lintuja, mutta pitäisi merimetsot poissa.
– Lähes kaikki muut karkottimet karkottavat myös muut linnut, Ahonen sanoo.
Rannikon asukkaat kokevat kasvavan merimetsokannan haittana. Kalastajat ja merimetsot taistelevat samoista kalansaaliista. Mökkiläiset taas haluavat häätää rauhoitetun linnun haju- ja ympäristöhaittojen takia. Lintujen pienet pesimäluodot peittyvät valkoiseen ulosteeseen, ja niiden puusto kuolee vähitellen. Merimetso on rauhoitettu.
Kokeilu hääti merimetsot
Karkotinta on testattu Airiston-Velkuan kalastussalueella keväällä 2016. Lintujen häirintään tietylle alueelle saatiin lupa ely-keskukselta. Painokuvia kokeiltiin luodoilla, joilla oli aiempina vuosina ollut merimetsoyhdyskuntia. Merimetsot eivät pesineet häirintäalueella, vaan siirtyivät muualle.
– Karkottimet toimivat erinomaisen hyvin, kalataloussuunnittelija Timo Saarinen Airiston-Velkuan kalastusalueelta kertoo.
Hän sanoo, että oikein ripustettuna kuva näyttää ihmisenkin silmään hyvin aidolta.
– Näyttää siltä, että merimetso haistaa siinä jotain vaaraa.
Ajoitus on tärkeä
Painokuvat vietiin luodoille keväällä, kun merimetsot aloittelivat pesien rakentamista. Häirintää sai tehdä merimetsojen munintaan asti. Saarinen uskoo, että myös häirinnän aloituksen ajoituksella on merkitystä
– Oikeaan aikaan oikeilla välineillä linnut saadaan siirtymään muualle.
Alueella on kokeiltu myös muita häirintäkeinoja, esimerkiksi äänikarkottimia ja nauhoja.
– Niihin verrattuna Ahosen kehittämä karkotin on erittäin tehokas. Kokemus oli vielä odotuksiakin parempi, sanoo Saarinen.
Linnut eivät vähene, vaan siirtyvät
Linnut saadaan häirinnällä siirtymään muualle.
– Kannan kokoa tämä ei rajoita millään tavalla, Saarinen huomauttaa.
Saarinen uskoo myös, että kun karkottimet on poistettu ja poikasten on tulevina vuosina aika etsiä pesäpaikkoja, mikään ei estä niitä valitsemasta saaria, joilta linnut on aiemmin saatu lähtemään.
Karkotin on kokonaan merikarvialaista työtä. Paikallinen painotalo Tepe Paino on painanut tietokoneella eri kuvista kootun kuvan tarrapinnoitteelle, joka on liimattu kennolevylle. Ensimmäinen versio karkottimesta tehtiin kankaasta, mutta se todettiin pian kalliiksi ja huonosti kestäväksi.
Idea käyttöön muuallakin
Laitteen kehittäjä Kalevi Ahonen ajattelee, että karkottimen ideaa voisi käyttää muidenkin lintulajien karkottamisessa. Samaa mieltä on tutkija Mari Pohja-Mykrä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.
– Eläimeen on rakennettu tosi syvään se, että se tunnistaa kuolleen lajitoverin ja kokee sen uhkana. En näe mitään syytä, miksei tämä olisi erityisen oivallinen karkotusmenetelmä mille tahansa linnulle, josta halutaan pistemäisesti eroon, Pohja-Mykrä sanoo.
Hän mainitsee mahdollisina käyttökohteina naakkojen poistamiseen karjasuojista, kalasääskien karkottamisen kalankasvatuslaitoksilta ja valkoposkihanhien häätämisen puistoista.
Pohja-Mykrän mukaan on väistämätöntä, että merimetso siirtyy sisämaahan, ellei kannan kokoa rajoiteta.
– Karkotinta voisi käyttää sielläkin, sanoo Ahonen.
Riittää, että sen saa ripustettua jonnekin. Kun kuva roikkuu, tuuli liikuttaa sitä luonnollisesti, ja merimetso välttelee paikkaa.
Hanna Pehkonen
Kirjoittaja on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opiskelija, joka työskenteli Yle Porin toimituksessa.