Vuonna 2015 Helsingin yliopistosairaalan lastenpsykiatrian osastolla diagnosoitiin 51 vakavaa syömishäiriötä. Iältään sairastuneet lapset olivat 6 – 13 -vuotiaita. Tänä vuonna diagnooseja on toukokuuhun mennessä annettu jo 31.
Luvut ovat kokonaiskuvaan suhteutettuna pieniä, mutta muutos aiempiin vuosiin on huomattu terveydenhuollossa.
Syömishäiriöitä esiintyy aikaisempaa nuoremmassa iässä.
Yhteydenottoja huomattavasti enemmän kuin ennen
Helsingissä toimivan Syömishäiriökeskuksen sairaanhoitaja Merja Ruhala kertoo ilmiön näkyneen heidän palvelevassa puhelimessaan.
– Sanotaanko, että 2010-luvun vaihteesta alkaen lasten syömishäiriöistä on tullut yleisempiä. Meidän terapiayksikköömme tulee yhä enemmän yhteydenottoja lasten vanhemmilta.
Alalla 17 vuotta työskennellyt Ruhala on huomannut muutoksen omakohtaisesti.
Hänen mielestään vanhemmat ovat nykyään kiinnostuneempia ja reagoivat nopeammin muuttuviin tilanteisiin. Sen sijaan ammattihenkilöiden tietous syömishäiriöistä on vielä osittain kirjavaa.
– Ennen vanhaan diagnosoitiin selkeästi esimerkiksi anoreksiaa ja bulimiaa. Nykypäivänä syömishäiriöiden oireet voivat olla vaikeammin määriteltävissä. Olisi todella tärkeää, että syömishäiriötäkin osattaisiin katsoa monimuotoisesti – ettei mahdollisuuksina olisi vain ne anoreksia ja bulimia.
Nirsoilu ei aina tarkoita syömishäiriötä
Kaikki huonosti syövät lapset eivät ole syömishäiriöisiä.
Yhtä ja ainoaa normaalia syömistapaa ei ole olemassa, painottaa Helsingin sosiaali- ja terveysviraston ravitsemusterapeutti Sirpa Juntunen.
– Lapsilla jokainen päivä vaihtelee. On arkea, pyhää, juhlatilanteita. Normaalia ruokailua ei voi tarkasti määritellä, mutta yksittäiset kieltäytymiset ruoasta eivät tarkoita syömishäiriötä.
Syytä huoleen on vasta, jos ruoasta kieltäytyminen, syömättömyys tai nirsoilu ovat toistuvia ja lapsen kasvuun vaikuttavia ongelmia.
Näihin ongelmiin voidaan puuttua kouluterveydenhuollossa.
– Ravitsemusterapeutille voi tulla kouluterveydenhuollon kautta. Meidän tehtävämme on käydä läpi lapsen syömishistoriaa, arvioida ravintoaineiden saantia ja ehdottaa tarvittavia muutoksia ruokavalioon. Suunnitelman toteutumista seuraavat kouluterveydenhuollon ammattilaiset. Jos ongelmat jatkuvat, voidaan kirjoittaa lähete erikoissairaanhoitoon, kertoo Juntunen.
Lähetteen saavat lapset ovat edelleen harvassa, sillä yleensä syömisongelmat saadaan ratkottua yhdessä vanhempien kanssa.
Juntunen kehottaa vanhempia aktiivisesti estämään syömisongelmien synnyn omalla toiminnallaan.
– Mitä positiivisemmaksi ruokailutilanteen saa tehtyä, sitä positiivisempi on lapsen suhtautuminen ruokaan. Tärkeintä on ottaa rennosti ja tehdä syömisestä iloinen asia.
Kouluterveydenhoitajan tarkastuksiin ovat vanhemmatkin tervetulleita
Ensimmäinen askel kohti diagnoosia on usein koululääkärin vastaanotto.
Syömishäiriöt ovat huomattavasti yleisempiä teini-ikäisillä, mutta koululääkäri Hannaleena Eerola on kohdannut syömisongelmia myös ala-asteella.
– Erityisesti viides-kuudesluokkalaiset tytöt voivat kokea painonsa ongelmallisena. Murrosiässä painoa mietitään ja lapset nostavat syömiseen liittyviä asioita enemmän esille vastaanottokeskusteluissa.
Lasten painoa ja syömistä seurataan kouluissa sekä opettajien että kouluterveydenhuollon toimesta.
Ala-asteen aikana lapsille tehdään kaksi laajaa terveystarkastusta, joihin kutsutaan myös vanhemmat mukaan. Ensimmäisellä ja viidennellä luokalla tehtäviä laajoja tarkastuksia lukuun ottamatta vanhemmat harvoin osallistuvat lasten terveystarkastuksiin.
– Kun terveydenhoitaja kyselee lapselta itseltään syömisestä, voivat vastaukset olla värittyneitä. Lapset saattavat vastata sen mukaan, mitä he ajattelevat, että terveydenhoitaja toivoo kuulevan.
Eerola toivookin vanhemmilta rohkeaa yhteydenottoa kouluterveydenhuoltoon, jos pienintäkään huolta lasten syömisestä syntyy.
– Kouluterveydenhoitajaan kannattaa ottaa herkästi yhteyttä, jos miettii, mikä on normaalia ja mikä ei. Usein syömishäiriö voi tulla hiipien - lapset osaavat olla ovelia asian suhteen.