Helsingin kaupunginvaltuuston pikkujouluissa tanssittiin ennen joulua kansantansseja. Pelimanniorkesteri säesti, viini virtasi.
Kauppatorin kupeessa, kaupungintalon empire-salissa oli railakas tunnelma ja pormestari Jan Vapaavuori (kok.) hyvällä tuulella. Kristallikruunujen alla hän antoi itselleen armollisen arvosanan 8,5. Kiitettävä, mutta parannettavaa on.
Kauas ei arvosana osunut, sillä Ylen tekemässä kyselyssä Helsingin kaupunginvaltuutetut antoivat pormestarin ensimmäisestä kaudesta arvosanan 8. Toki hajonta oli melkoinen, neljästä kymmeneen, mutta keskiarvo kahdeksan.
Pormestari Vapaavuori on arvosanaansa tietenkin tyytyväinen. Kausi ei ole alkanut huonosti, mutta aina on parantamisen varaa.
– Se on hyvä arvosana, varsinkin kun ottaa huomioon, että sen on isolta osalta antaneet kilpailijat, Vapaavuori kommentoi.
Yle kysyi Helsingin kaupunginvaltuutetuilta arvosanan lisäksi avoimin kysymyksin Vapaavuoren johtamistyylistä - mitä hyvää Vapaavuoren johtamistyylissä on ja mitä huonoa.
Yli puolet 85 valtuutetusta, 47 valtuutettua, vastasi.
Vastaajilta kysyttiin puolue, mutta vastaajille luvattiin, että heidän puoluetaustansa ei tule ilmi, jos siitä voisi jotenkin tunnistaa vastaajan. Osa vastaajista oli jo aiemmin kertonut, etteivät halua vastata, jos heidät tunnistaa.
Pormestari Vapaavuori oli tietoinen kyselystä, mutta vakuutti, ettei ole itse siihen vastannut.
Kysely lähetettiin kaupunginkanslian avustuksella jokaiselle valtuutetulle kaksi kertaa.
Vastaukset olivat anonyymeja.
Tulokset osin yllättivät: kiiltokuvamainen pormestari onkin ristiriitainen hahmo. Negatiivista palautetta antoi kaikista valtuutetuista noin kolmasosa.
Myös pari kokoomuslaista löysi huonoja puolia, tosin vain hieman yli puolet kokoomuksen edustajista vastasi kyselyyn.
– Täytyisi rohkaista heitäkin olemaan aktiivisempia, Vapaavuori kommentoi kokoomuslaisten vähäistä osallistumista kyselyyn.
Ylimielisyys ärsyttää
Mitä valtuutetut sitten kritisoivat? Ennen kaikkea ylimielisyyttä. Ja itsevaltaisia otteita.
Asiaa kuvattiin muun muassa näillä sanoin: itsevaltias, jyrä, aurinkokuningas, julma, diktaattorimainen, autoritäärinen, jyräävä.
"Ei kuuntele valtuutettuja pätkääkään."
"Helsingissä poliittinen päätöksenteko perustuu ryhmien väliseen yhteistyöhön, mutta Vapaavuori ottaa mielellään kunnian itselleen."
"Kaupunki on yhteisö eikä yhden miehen show."
"Kyky kuunnella muiden näkemyksiä vaatii vielä tsemppausta."
"Hän ei kunnioita valtuustoa ja leikkii aurinkokuningasta."
"Vapaavuori ei ymmärrä, että valta tulee kaupunkilaisilta valtuustolle ja sitten vasta hänelle."
"Aiemmin Helsingin päätöksenteko oli läpinäkyvämpää. Pajunen hyväksytti monia sellaisia päätöksiä valtuuston pj:llä tai ryhmäjohtajilla, jotka Vapaavuori päättää nyt ihan itse, muille hiiskumatta."
"Pyrkii antamaan kuvan, että kuuntelee ja kokoaa eri näkökulmia. Tosiasiassa ohjaa päätöksentekoa vahvasti omien tai puolueensa tavoitteiden suuntaan. "
"Miinuksena hienoinen ylimielisyys valtuustoa kohtaan ja kärsimättömyys."
"Itsevaltiaan otteet ihmetyttävät. "
"Yrittää luoda kuvan itsevaltiaasta. Hänen pitää kuitenkin nauttia valtuuston luottamusta. Toivoisin enemmän yhteistyökykyä."
Ylimielisyys oli usean valtuutetun mielestä juuri välinpitämättömyyttä valtuuston työtä kohtaan. Sitä, ettei pormestari tunnu viihtyvän valtuuston istunnoissa, vaan ravaa enemmän edustamassa ja kissanristiäisissä.
"On poissa valtuustosta paljon. Esimerkiksi puheenjohtaja Kousa tuli takaisin prinssin illalliselta, mutta Vapaavuori ei tullut."
"Pormestarin toivoisi olevan läsnä valtuuston kokouksissa enemmän, usein poissa."
Yllättävintä vastauksissa on se, että pormestari Vapaavuoren kauden väitetään olleen riitaisa. Ja Vapaavuoren väitetään myös huutaneen alaisilleen. Häntä syytetään myös vanhakantaisesta, maskuliinisesta johtamistyylistä.
"Riitojen määrä on lisääntynyt aiemmasta."
"Kausi on ollut aika riitaisa."
Pormestari hämmentynyt väitteistä
Pormestari Jan Vapaavuori ottaa kritiikin rauhallisesti vastaan.
Hän kiistää kuitenkaan huutaneensa alaisilleen, eikä tunnista itseään pitämässä yllä vanhan koulukunnan maskuliinisia valtarakenteita.
– Olen vaativa esimies ja on varmasti mahdollista, että jotkut alaiseni eivät aina ole siitä innoissaan. Mutta en tunnista, että olisin ikinä huutanut alaiselle, Vapaavuori sanoo.
Vapaavuori sanoo, että isot organisaatiot, kuten Helsinki tarvitsevat aina vaativia johtajia.
– Totta kai se (johtaminen) on taitolaji. Että samaan aikaan pitää osata olla vaativa, mutta kuitenkin tavalla, joka sitouttaa ja innostaa ihmisiä tekemään työtä samaan suuntaan. Sehän on ehkä johtajuuden isoin haaste.
Mutta maskuliiniset valtarakenteet ovat Vapaavuorelle vielä oudompia.
– Olen kovin hämmentynyt tällaisista väitteistä. Minulla on kaksi avustajaa, kumpikin naisia, ja apulaispormestarit ovat naisia. Ja yhtään palaveria ei ole pidetty saunassa, Vapaavuori perustelee.
Riitojen olemassa olon Vapaavuori myöntää. Tukkimiehenkirjanpitoa hän ei ole pitänyt, mutta riidat kuuluvat pormestarin mielestä normaaliin politiikkaan.
– Samassa kaupunginhallituksessa istuu poliitikkoja kaikista puolueista. Totta kai silloin on paljon näkemyseroja, ja riitojakin tulee, Vapaavuori summaa.
Dosentti puolustaa johtamistyyliä
Helsingin yliopiston valtio-opin dosentti Turo Virtanen pitää Vapaavuoren johtamiskäyttäytymisestä esitettyjä käsityksiä melko tavallisina ja ymmärrettävinä. Valtaa ja johtajuutta tutkinut Virtanen sanoo, että hyvin usein käsitys johtajasta jakautuu.
– Usein on niin, että johtajasta esitetyt mielipiteet kärjistyvät myönteisiin ja kielteisiin puoliin. Se johtuu siitä, että ihmisillä on hyvin erilaisia näkemyksiä hyvästä johtajuudesta. Ja kun on kyse valtuutetuista, heidän puoluetaustansa voi tietysti myös vaikuttaa, Virtanen sanoo.
Virtanen muistuttaa, että samalla asialla voi olla kaksi eri puolta. Tarmokas, rohkea, nopea ja suoraviivainen johtamistyyli ei välttämättä ole kaikkien mieleen. Osa haluaa käyttää enemmän aikaa päätöksentekoon, ja ottaa keskusteluun mukaan useampia toimijoita.
– Osallistavan tyylin kannattajat kritisoivat yleensä nopeatempoista johtamista.
Nopeatempoisuuteen ja tarmokkuuteen liittyy Virtasen mukaan yleensä myös se, että johtaja on määrätietoinen luonne. Hän haluaa edistää omaa linjaansa vaikeuksista ja vastarinnasta välittämättä. Jos keskustelulle ei jätetä tarpeeksi aikaa, määrätietoisuus voidaan tulkita ylimielisyydeksi ja vahvat mielipiteet riidanhaluisuudeksi. Joku voi puhua itsevaltaisestakin käyttäytymisestä.
– Näen vastakkaisissa tulkinnoissa myös keskinäisriippuvuutta. Ei voi olla molempia yhtä aikaa: nopea ja suoraviivainen ja samalla kaikkien kannattama, Virtanen lisää.
Poliittista johtamista arvostellaan usein nimenomaan siitä, että se on hidasta.
– Ehkä Vapaavuori on vähän kärsimätön jo tässä vaiheessa uraansa. Veikkaan, että Vapaavuori on lopen kyllästynyt erinäköisiin kompromissivenytyksiin ja iltalypsyihin, joita valtakunnan politiikassa on ollut enemmänkin, Virtanen sanoo.
– Saattaa olla, että Vapaavuori haluaa käyttää poliittisen mandaattinsa maksimaalisesti. Pitäisin tätä kyselyssä esiintullutta kritiikkiä ymmärrettävänä sivuvaikutuksena sille, että johtaja haluaaa saada aikaan tärkeitä muutoksia mahdollisimman tehokkaasti, Virtanen sanoo.
Huutaminenkin voi olla monitulkintainen
Virtasen mukaan väitteet siitä, että Vapaavuori ylläpitäisi maskuliinista, vanhakantaista johtamistyyliä, voi tulkita monella tapaa.
– Usein puhutaan maskuliinisista valtarakenteista, kun viitataan autoritäärisyyteen.
Vapaavuorta syytettiin kyselyssä myös huutamisesta alaisilleen. Tämä ei dosentti Virtasen mukaan olisi mitenkään poikkeavaa.
– En ole kuullut, että poliittiset johtajat yleensä huutaisivat, mutta eihän se harvinaista ole, jos miettii Jorma Ollilaa tai Nalle Wahlroosia. Toimitusjohtajilla huutaminen on välillä kuulunut tapoihin.
– Se että on tunteet pelissä johtamisessa, ei ole väärin. Kyllä johtajakin voi olla vihainen. Mutta jos huutaminen olisi toistuvaa, silloin voi miettiä, onko se hyvää käytöstä.
Virtasen mukaan yksittäinen huuto ei ole katastrofi: kaikkea voi pyytää anteeksi ja vika voi olla myös alaisessa.
–Jos on todella moukka ja loukkaava, eikä anna suunvuoroa, en ihmettele, jos joku silloin huutaa olemaan hiljaa, Virtanen lisää.
– Kun ei tiedä mistä on ollut kyse, on vaikea sanoa mitään. Ja sanoisin, että jos valtuutetut sanoo näin, siinä on paljon huhupuhetta mukana.
Pormestaria kehutaan nopeaksi ja rohkeaksi
Mutta sitten ne positiiviset asiat pormestarista. Nopea, rohkea, tarmokas, päättäväinen.
Jan Vapaavuori sai melkein 30 000 ääntä kuntavaaleissa. Historiallinen luku. Sellaisella äänisaaliilla on jo lupa viedä asioita omaan suuntaan, mutta toisaalta se vaatii myös nöyryyttä vastustajien edessä.
Helsingin valtuutetut kuvailevat Vapaavuorta nimenomaan tehokkaaksi ja nopeaksi, määrätietoiseksi ja reiluksi. Hänen sanotaan myös toisaalta kuuntelevan kaikkia ja olevan tasapuolinen. Valtuutetut sanovat Vapaavuoren myös tuoneen uutta virtaa Helsingin kaupungin päätöksentekoon. Kehuja tuli neljä kommenttia enemmän kuin risuja. Näin häntä muun muassa kehutaan.
"Turha vatuleeraaminen on poissa."
"Mukautuu kulloiseenkin tilanteeseen."
"Hän ei lukkiudu neuvottelutilanteissa, vaan osaa tarvittaessa myös muuttaa etenemismallia tuloksiin päästäkseen."
"Puolustaa Helsinkiä myös maan hallituksen suuntaan."
"Selkeät linjaukset, ottaa rohkeasti kantaa."
"Konsensukseen pyrkiminen."
"Hän on onnistunut saamaan Kokoomuksen varsin konservatiivisen ryhmän taipumaan varsin liberaaleihin ja vihreisiin päätöksiin."
"Selkeä johtajuus, asiat tulevat hoidetuksi jämptisti eteenpäin."
"Kuuntelu, aito kiinnostus muiden mielipiteistä."
"Päätöksenteon toimivuus on parantunut merkittävästi, mikä on tietysti myös koko uudistuksen ansiota."
"Vapaavuorella on jämäkkä ote ja pitkän poliittisen kokemuksen takia hän osaa viedä monimutkaisia poliittisia prosesseja maaliin. Vapaavuoressa on valtiomiesainesta, seuraava Sauli Niinistö."
Vapaavuori kuuntelee myös positiiviset palautteet.
Mutta hän ei olisi kokenut poliitikko, valtiomiesainesta, ellei hän sanoisi:
– Totta kai kaikki kritiikki pitää ottaa vakavasti ja miettiä miten omaa juoksua voi parantaa.
– Olennaista on, että meidän tulee löytää yhteisymmärrys isoissa asioissa, vaikka ollaankin eri tavalla ajattelevia ihmisiä.
– Jatkossa isojen asioiden osalta pitää panostaa siihen, että käydään enemmän pohjustuskeskusteluja eri ryhmien välillä ennen kuin mennään eteenpäin.
Mutta takaisin valtuuston pikkujouluihin. Vapaavuori tanssii kansantansseja, pelimanniorkesteri soittaa yhä. Puoli vuotta Helsingin pormestarina takana ja kolme ja puoli vuotta vielä edessä. Helsingin strategia on syksyn aikana taputeltu, seuraavan vuoden budjetti kasassa, moskeijahanke kuopattu - paperittomille tuli valitettavasti laajemmat terveyspalvelut, ajattelee Vapaavuori, mutta joulu on nyt edessä. Jos erimielisyyksiä puolueiden välillä syksyllä olikin, nyt niitä ei tanssilattialla huomaa. Vapaavuori uhittelee ja kävelee tanssinopettajan käskyjen mukaan kristallikruunujen alla, muiden valtuutettujen joukossa.
Keväällä aletaan sitten kunnolla hommiin.