Kumisaappaat. Sininen kokopuku. Muovinen esiliina. Myssy. Lasit. Maski. Hanskat.
Oikeushammaslääkäri Vivian Visnapuu vetää työasua päälleen Tyksin Medisiina-rakennuksen pukuhuoneessa. Pukuhuoneen puolelta hän astuu itselleen tuttuun työympäristöön, ruumiinavaussaliin.
Visnapuu on tottunut kalman tuoksuun.
– Hajujen kanssa pitää oppia elämään. Avaussalissa on oma spesifi hajunsa.
Hän kuvailee työpaikkaansa normaaliksi. Ruumiinavaussali on yksinkertainen ja siisti tila, vainajia ei ole tällä kertaa läsnä.
Salissa huomion kiinnittävät metalliset tutkimuspöydät. Vivian Visnapuun tavallisena työpäivänä yhdellä tai useammalla pöydällä makaa vainaja.
– Tämä on ihan tavallista työtä. On sitten tapahtunut henkirikos tai itsemurha, vainajan henkilöllisyys pitää varmistaa. Toki työssä on omia yksityiskohtia, joita ei muissa työpaikoissa ole.
Oikeushammaslääkäri tekee tutkimuksia sekä kuolleille että eläville. Hän avustaa poliisia esimerkiksi vainajan henkilöllisyyden varmistamisessa. Myös muiden viranomaisten, kuten maahanmuuttoviraston pyytämät turvapaikanhakijoiden oikeuslääketieteelliset ikäarviotutkimukset kuuluvat oikeushammaslääkärille.
Koen, että voin vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Vivian Visnapuu
– Tunnistan vainajan myös esimerkiksi silloin, jos ihminen on kuollut tulipalossa, hänet löydetään vuosien jälkeen menehtyneenä kotoaan tai jos itsemurhassa on tapahtunut jotain kasvoille.
Elokuussa Vivian Visnapuu osallistui Turun joukkopuukotuksen tutkimuksiin kollegansa kanssa.
– Arkityöni on sitä, että saan poliisilta soiton. Yleensä en tiedä, minkälainen työ edessä odottaa tai milloin poliisin soitto tulee.
Visnapuun mukaan töihin on joskus lähdettävä pika-aikataululla. Kiireellinen tutkintatehtävä oli juuri Turun joukkopuukotus, joka tapahtui perjantaina 18. elokuuta. Keskusrikospoliisi otti yhteyttä Visnapuuhun sunnuntai-iltana. Heti maanantaiaamuna piti olla valmis lähtemään tutkimuspaikalle.
Oikeushammaslääkäri tekee hampaistolle kliinisen- ja röntgentutkimuksen. Tutkimuksesta saatuja tietoja hän vertailee oletetun uhrin elinaikaisiin tietoihin, kuten röntgenkuviin ja potilasmerkintöihin. Poliisin tehtävänä on etsiä lääkärille elinaikaiset tiedot esimerkiksi sen alueen terveyskeskuksesta, missä oletettu uhri on asunut.
– Poliisi ottaa yhteyttä omaisiin vasta, kun vainajan henkilöllisyys on varmistunut. Sen jälkeen on edessä väestörekisterimuutokset ja hautausluvat. Koen, että voin vaikuttaa yhteiskunnallisesti, Visnapuu toteaa.
Kotikuolema, palanut tai luuranko
Kuolema on tullut 43-vuotiaalle Vivian Visnapuulle läheiseksi. Hän on työskennellyt oikeushammaslääketieteen parissa vajaat kymmenen vuotta ja opettanut muun muassa anatomisia ruumiinavauksia Turun yliopistossa lähes 20 vuotta. Tutkittavana voi olla itsemurhan tehnyt, palanut tai hukkunut vainaja – ehkä pelkkä pääkallo, josta pehmytkudos on osittain mädäntynyt.
– Kuolleet eivät koskaan valita, Visnapuu toteaa hymyillen.
Hän vakavoituu nopeasti.
– Arvostan kuollutta ihmistä yhtä lailla kuin elävää. Olen tehnyt työtäni sen verran kauan, etten ajattele kuolemaa.
Visnapuu kokee, että ainakin nuorempi väki on vieraantunut kuolemasta. Hän tiedostaa, että kuolemaan ja oikeushammaslääkärin työhön liittyy salaperäisyyttä ja mystiikkaa.
– Esimerkiksi ennen vanhaan, kun ihmisiä haudattiin, arkut olivat auki.
Nykyään ihmiset eivät juuri näe kuolemaa.
– Sen huomaa jopa lääketieteen opiskelijoista, jotka ensimmäisen kerran kohtaavat kuolleen tai kuolevan ihmisen. Kyllä siinä on pelko monen kasvoilta ihan nähtävissä.
Ensimmäisen kuolleen tutkittavan muistaa
Oikeushammaslääkärien harvalukuiseen joukkoon erikoistuu helsinkiläinen Sanna Tuormala.
– Tuskin tässä vaiheessa kenelläkään tulee eteen tilannetta, ettei kykene katsomaan esimerkiksi hirttäytynyttä ihmistä, 41-vuotias Tuormala toteaa.
Hän muistaa hyvin ensimmäisen kerran, kun itse kohtasi kuoleman – lääketieteellinen ruumiinavaus oli osa hammaslääkärin perusopintoja.
– Todellakin muistan. Muistan hajun. Opiskelijaryhmässä se oli kaikille jännittävä tilanne.
Tuormala on valmistunut hammaslääkäriksi 15 vuotta sitten ja hän suorittaa oikeushammaslääkärin erityispätevyyttä työn ohessa. Suomessa oikeushammaslääkäreitä on vain 20. Pätevyyden suorittaminen tuli mahdolliseksi vuonna 1999.
– Ihmisestä itsestä riippuu, kuinka intensiivisesti pystyy tutkintoa suorittamaan. Ei ole mitään rajattua aikaa tutkinnon tekemiseen, Tuormala sanoo.
Hän on osallistunut muun muassa Vivian Visnapuun pitämälle oikeushammaslääketieteen luennolle. Erityispätevyyden saamiseksi vaaditaan kurssimuotoista opiskelua ja paljon käytännön kokemusta – läsnä on oltava vähintään 10 erityyppisessä oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa. Niitä ovat muun muassa kotikuolema, mädäntynyt vainaja, ampumiskuolema ja luuranko.
Kun näen kuolleen ihmisen, jotenkin tunnen, että siinä on ihmisen kuori – sielu ei ole läsnä. Sanna Tuormala
– Avaustilanteissa opetus on käytännöllistä. Erikoistuva saa kokemusta erilaisista tilanteista.
Sanna Tuormala pitää kuoleman näkemistä hyvin henkilökohtaisena asiana.
– Kun näen kuolleen ihmisen, jotenkin tunnen, että siinä on ihmisen kuori – sielu ei ole läsnä.
Tuormala on jo ehtinyt osallistua useisiin ruumiinavauksiin.
– Jos ensimmäisessä ruumiinavauksessa olisi tullut ilmi, etten pysty tai halua tätä, en olisi koskaan lähtenyt oikeushammaslääketieteen alalle. Kuoleman näkemiseen on jo tottunut.
Alan ihminen valmis kuoleman kohtaamiseen
Elämänkokemus auttaa oikeushammaslääkärin työssä. Sekä Vivian Visnapuu että Sanna Tuormala puhuvat suojamuurista, jonka avulla työssä on mahdollista sulkea pois epäolennaiset ajatukset.
– Työ ei seuraa kotiin, saati uniin, Visnapuu vakuuttaa.
Oikea asenne mahdollistaa työnteon.
– Siihen kasvaa ammatillisen kokemuksen myötä, Tuormala pohtii.
Tuormalan mielestä konkreettisessa työssä ei ole enää niin tunteella mukana, kun on toiminut pitkään hammaslääkärinä.
– Tietenkin työ on myös tunteissa oleva asia, mutta ehkä siihen suhtautuu enemmän kiinnostavana tilanteena. Jos olisin opiskeluaikana lähtenyt tähän ihan kylmiltään, se olisi voinut olla aika paha asia.
Tälle alalle hakeutuva on valmis kohtaamaan kuoleman. Vivian Visnapuu
Kymmenittäin vainajia tutkinut Vivian Visnapuu vertaa oikeushammaslääkäriä lentäjään.
– Ei lentäjäksikään hae ihminen, joka pelkää korkeita paikkoja. Tälle alalle hakeutuva on valmis kohtaamaan kuoleman. Itse en kuitenkaan totu kuoleman takana oleviin tarinoihin.
Visnapuun mukaan alalle päätyvät juuri Sanna Tuormalan kaltaiset henkilöt, joilla on jo pitkä kliininen työkokemus.
– Työtä ei ehkä oteta niin henkilökohtaisesti, kun on hoitanut paljon potilaita.
Raskaana oleva tutki vauvasurmia
Yksi työtehtävä, joka ajoittui erityiseen aikaan oikeushammaslääkäri Vivian Visnapuun elämässä, oli Oulussa vuonna 2014 paljastuneiden vauvasurmien tutkinta. Poliisi löysi kerrostalon kellarista viiden lapsen ruumiit. Äiti tuomittiin viidestä taposta Rovaniemen hovioikeudessa.
Visnapuu tuli itse äidiksi surmatutkinnan ja sitä seuranneen oikeusprosessin aikana. Hän kuului asiantuntijaryhmään, joka muun muassa määritti kuolleena löydettyjen vauvojen iät. Visnapuu toimi asiantuntijana myös vauvasurmien oikeudenkäynnissä.
Rautainen ammattilainen kertoo, että Oulun tapaus on jäänyt ehkä eniten mieleen ja tuli vastaan kotisohvalla.
– Kun Oulun vauvasurmista oli kulunut kolme vuotta, näin tapausta käsittelevän teemaohjelman tv:ssä.
Tuolloin hän kävi läpi kokonaisuutta mielessään ja katsoi tapahtumia etäämmältä.
– Vajaan kahden vuoden ajanjakso vauvojen löytymisestä oikeudenkäyntien päättymiseen asti vilisi silmieni edessä vähän toisenlaisesta näkökulmasta.
