Kuhmon rajavartioasemalla puhaltaa yhden miehen uusi tuuli. Nuoremman rajavartijan titteliä kantava Sami Kuikka on ensimmäinen suoraan kurssilta palkattu rajavartija 10 vuoteen Kuhmon rajavartioasemalla.
– Ylpeydellä kannan tätä titteliä. On kunnia olla työssä Suomen puolustamisen hyväksi, mies hehkuttaa kahden viikon työkokemuksen jälkeen.
Kuikka ei suinkaan jää ainoaksi uudeksi työntekijäksi, sillä seuraavan kahden vuoden aikana Kainuun rajavartiostoon on mahdollisuus palkata 16 rajavartijaa suoraan kurssilta. Kainuun vastuulla on kolmannes itärajan valvonnasta, eli 406 kilometriä.
Vahvistusta kursseilta saavat myös Lappi ja Pohjois-Karjala sekä Kaakkois-Suomi. Näistä Kaakkois-Suomi on jo ohjannut henkilöstöään apua tarvinneille vartiostoille, joten nyt apu maksetaan takaisin. Kaikkiaan rajan valvontaa vahvistetaan 150 henkilöllä seuraavien kahden vuoden aikana.
Sami Kuikka kehuu koulutusta hyväksi, mutta työ itsessään tuo mukanaan mausteet.
– Laki ja asetukset tulivat kurssilta, mutta työhön kuuluu paljon myös viranomaisyhteistyötä, erityisesti poliisin ja pelastustoimen tehtäviä. Aluksi kokeneemmat ovat perehdyttäneet minua alueeseen eli paikkojen nimiin ja siihen, millaisia asioita missäkin yleensä tapahtuu.
Kuhmon rajavartioaseman päällikkö Jouko Kinnunen toteaa, että Kuikalla on iso ja haasteellinen alue hoidettavanaan.
– Kuhmon rajavartioasemalla on noin 20 henkilöä töissä ja valvottavana on muun muassa 114 kilometriä metsäistä ja osin vaikeakulkuista rajaa. Tehtäviä ja vaatimuksia on tullut koko ajan lisää väen vähetessä, joten Kuikan tulo on myös iso viesti omalle väelle siitä, että aurinko paistaa jälleen. Kuhmon raja-aseman vahvuus nostetaan lähivuosina noin 25 henkilöön.
Kainuun rajavartiostolla on rajavartioasemia Kuhmon lisäksi Kortesalmella, Kuusamossa, Suomussalmella ja Vartiuksessa. Kansainvälisiä rajanylityspaikkojakin on valvottavana neljä eli Vartius ja Kuusamo sekä Kajaanin ja Kuusamon lentokentät. Työntekijöitä on Kainuun Rajavartiostossa kaikkiaan 200, joten yksin ei 406 kilometrin rajaosuutta tarvitse valvoa.
Säästöissä miehiä korvattiin tekniikalla ja liikkuvuudella
Suomen rajojen tilanne oli varsin rauhallinen ja vakaa vielä vuonna 2012. Rajavartiolaitokselle asetettiin tuolloin 28 miljoonan euron säästövelvoite toteutettavaksi vuosien 2014–2017 aikana. Säästöt tarkoittivat myös ohennusta itärajan valvontaan.
– Säästöjen toteuttaminen suunniteltiin tarkasti, mutta käytännössä se tarkoitti itärajalla paikoin jopa 40 prosentin vähennystä valvontahenkilöstöön vuoden 2012 tasoon verrattuna. Henkilöstömäärän supistuessa lisättiin muun muassa valvontakameroiden määrää ja liikkuvuutta sekä kehitettiin toimintatapoja ja taktiikkaa, sanoo apulaiskomentaja Heikki Koponen Kainuun rajavartiostosta.
Koposen mukaan teknologia auttaa reagoinnissa, mutta kamerat eivät korvaa ihmisiä rajatilanteen muuttuessa.
– Ennustettavuus rajatilanteen kehityksestä on vaikeutunut ja reagointiaika lyhentynyt. Turvapaikanhakijoiden tulo vuonna 2015 nosti esiin tarpeen löytää rajavalvontaan henkilöstöä nopeasti. Toimivaltaisia rajamiehiä ei löydy suoraan siviilistä ja rajamiehen kurssi kestää vuoden, joten esiin nousi ajatus hiljattain eläkkeelle jääneiden kutsumisesta takaisin töihin.
Eläköityneistä rajamiehistä onkin hyvät kokemukset.
– He tuntevat alueen jo työvuosiltaan, ja asetukset ja vaatimukset ovat vielä tuoreessa muistissa. Nopealla perehdytyksellä heidät voi ottaa työhön hyvinkin pikaisella aikataululla, kertoo Kuhmon rajavartioaseman päällikkö Jouko Kinnunen.
EVP-pooli onkin tarkoitus pitää reservinä jatkossakin.
– Vaikka olemme saaneet lupauksen siitä, että eläköityminen korvataan meille täysin, ei henkilöstömäärä käänny rajuun kasvuun. Jos esimerkiksi turvapaikanhakijoiden määrän merkittävä lisääntyminen edellyttäisi rajavalvonnan pidempiaikaista tehostamista, silloin tarvitaan reserviä, sanoo apulaiskomentaja Heikki Koponen.
Nuoret ja vanhat sulassa sovussa
Nuorempi rajavartija Sami Kuikka tuumailee, että työ vanhempien ammattilaisten kanssa opettaa paljon.
– Täällä opetetaan varsinaisen valvonnan lisäksi myös esimerkiksi korjaamaan moottorikelkkaa tai laittamaan pitkospuita. Vaimokin on tyytyväinen, kun osaan sitten kotonakin tehdä jotain.
Työtä tehdään positiivisella vireellä. Vanhemmat rajavalvojat eivät ole langettaneet Kuikalle tauotonta kahvinkeittovuoroa tai muuta kujetta.
– Oikeastaan aivan liian kilttejä ovat olleet, joten eiköhän sieltä jotain jäynää vielä ole tulossa. Tai sitten ovat iloisia, että keltanokalle voi kertoa sen vanhan tarinan, jota muut eivät enää jaksa kuunnella, nauraa Kuikka.