Kannabiksen käyttäjät eivät muodosta sosiaaliselta taustaltaan tai huumeiden käyttötavaltaan yhtenäistä ryhmää. Tähän tulokseen tuli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen kollegoineen tutkittuaan käyttäjien toimintaa väestökyselyvastausten pohjalta.
– Asia on aika lailla päinvastoin. Käyttäjät tulevat hyvin erilaisista taustoista ja yhteiskunnallisista kerroksista. Käyttäjiä esiintyy eri ikäluokissa ja heidän käyttötapansa vaihtelevat suuresti.
Tämä sama pätee muihinkin huumeiden viihdekäyttäjiin. Yle pyysi Pekka Hakkaraista hahmottelemaan erilaisia huumeiden viihdekäyttäjien perustyyppejä, joita löytyi kahdeksan. Perustyypit menevät osittain limittäin.
Käyttö alkoi konemusiikkijuhlista
Kolmikymppinen Jonna (nimi muutettu) työskentelee vakituisessa työssä pääkaupunkiseudulla, ja samalla hän on myös huumeiden viihdekäyttäjä.
– Aloin jo aika nuorena kulkea konemusiikkijuhlissa, joilla aivan oikeutetustikin on maine huumepiireinä. Omat kokeiluni lähtivät sieltä. Mutta viihdekäyttäjiä on muuallakin.
Jonna aloitti kannabiksen käytöllä, josta hän siirtyi niin sanottuihin bilehuumeisiin, kuten MDMA:han, huumesieniin ja LSD:hen.
– Olen vain muutaman kerran kokeillut Suomessa aika yleistä piriä eli amfetamiinia, mutta olen hyvin skeptinen sen terveysvaikutusten suhteen. Se esimerkiksi aiheuttaa paljon helpommin riippuvuutta.
Myös kokaiiniin Jonna on törmännyt erityisesti Etelä-Euroopassa. Siihen Jonna ei kuitenkaan itse halunnut koskea, koska hän koki, että käyttäjien persoonallisuus muuttui. Heistä tuli "dorkia", joita oli rasittavaa katsella vierestä selvin päin.
Jonna itse katsoo, että hänen huumeidenkäyttönsä on hyvin hallinnassa. Hän pitää välillä puolen vuoden taukoja käytössä, välillä kolmen kuukauden.
– Psykedeeliset aineet, joita kaveripiirissämme käytämme, ovat sellaisia, että niihin tulee toleranssi nopeasti. Niitä ei voi käyttää kahta–kolmea vuorokautta kauemmin, koska ne eivät enää vaikuta sen jälkeen. Jos haluaisi jatkaa, pitäisi aina ottaa vähintään tupla-annos, eikä se siltikään toimisi.
Hän kuitenkin sanoo varoituksen sanan, että nämäkin aineet ovat huonoja pahan olon tai henkisen huonovointisuuden lievittämiseen, koska ne voivat vahvistaa mielipahaa.
– Kyllähän ihmiset hakevat päihteistä nimenomaan hyvää oloa. En lähtisi antamaan esimerkiksi psykedeelisiä aineita ihmiselle, joka on itsetuhoinen.
Pakko kysyä Jonnalta, miksi hän sitten ylipäätään käyttää aineita, vaikka hän tietää, että niihin liittyy monenlaisia riskejä. Jonna vastaa, että vaikka hän on nähnyt monenlaisia huumeisiin liittyviä ongelmia, hänellä itsellään on ollut aineista pääasiassa hyviä kokemuksia.
– Psykedeeliset aineet auttavat näkemään, miten koet oman itsesi ja suhteesi ulkomaailmaan. Tripistä voi myös tulla tunne, että kaikki on yhteydessä kaikkeen. Se voi olla aika terapeuttinen kokemus.
Päihdehuollon parissa toimivan A-Klinikka Oy:n toimitusjohtaja Kaarlo Simojoki painottaa, että satunnaiskäyttöön liittyy aina riski.
– Perustelen sitä sillä, että tietty osa satunnaiskäyttäjistä aina siirtyy ongelmakäyttäjiksi. Yksi keskeinen syy on se, että vaikka riippuvuus mielletään helposti fyysiseksi vieroitusoireineen kaikkineen, niin kyllä psyykkinen ulottuvuus on hyvin keskeinen riippuvuuden synnyssä.
Simojoki ottaa esimerkiksi seuraavanlaisen tilanteen: Satunnaiskäyttö sattuu riittävän monta kertaa psyykkisesti hankalaan elämäntilanteeseen ja kun käyttäjä saa lohdutuksen tai unohduksen päihteestä, mieli muistaa tämän.
– Päihteestä tulee seuraavalla kerralla paljon helpompi ja nopeampi tapa helpottaa omaa oloa kuin se, että keskustelee ja prosessoi ongelmia. Päihde helpottaa oloa kuitenkin vain hetkellisesti, joten syntyy helposti tarve käyttää uudelleen. Tässä piilee riski sille polulle, että syntyy riippuvuus ja ongelmakäyttöä.
Tytöt kokeilevat jo teineinä
Myös Jonna on nähnyt näitä ongelmia. Hän on kokenut, että eniten ongelmia huumeiden käytön kanssa ja sitä kautta myös mielenterveyden kanssa on niillä, jotka ovat aloittaneet kokeilut nuorina.
– Jos aloittaa myöhemmin ja käyttää pieniä määriä, se ei vaikuta merkittävästi elämän laatuun. Ne, jotka kaivavat itselleen kuoppaa, ovat usein aloittaneet jo ennen 18 vuoden ikää.
THL:n Pekka Hakkarainen kertoo, että nuorilla tytöillä voi teini-iässä olla enemmän kokeiluja kuin pojilla, tyypillisesti kannabista, lääkkeitä yhdistettynä alkoholiin.
– Tytöt usein silloin liikkuvat vanhempien poikien kanssa, jotka "opastavat" heitä. Mutta tytöt usein lopettavat kokeilunsa, kun lähestytään 20 vuoden ikää. Pojat vasta "pääsevät vauhtiin" 18 vuoden iässä, kun elämässä tulee vapaa vaihe kotoa irtautumisen jälkeen.
Pekka Hakkaraisen mukaan huumeiden viihdekäyttö yleensä loppuu viimeistään, kun käyttäjä lähestyy 35 ikävuotta.
– Elämän muut asiat, kuten koulutus, työssä pärjääminen, perheellistyminen ja ylipäätään elämänmuotojen vakiintuminen johtavat siihen, että huumeidenkäyttö jää pois.
Viihdekäytön muuttumiseen ongelmakäytöksi vaikuttavat puolestaan elämän erilaiset ongelmat, jotka "heiluttelevat" elämää. Tällaisia voivat olla esimerkiksi epäonnistumiset koulussa, parisuhteessa tai töissä. Myös työn muuttuminen epämielekkääksi tai työttömyys voivat vahvistaa käytön muuttumista hallitsemattomaksi.
– Joillain myös vauhdikas elämä, jota pitää buustata piristeillä, vahvistaa tätä kehitystä. Vauhtia ei saada enää muuten kuin kemikaaleilla, Pekka Hakkarainen kuvailee.
Norja suunnittelee rangaistuksista luopumista
Joissain maissa on viime vuosina joko laillistettu tai ainakin ryhdytty suunnittelemaan joidenkin huumeiden laillistamista. Yhdysvaltojen Kaliforniassa avattiin vuodenvaihteessa kannabismyymälöitä, jotka on suunnattu juuri viihdekäyttäjille. Norjan parlamentin eli suurkäräjien enemmistö kannattaa sitä, että huumeidenkäytön rankaisemisesta luovuttaisiin.
Jonnan mielestä kaikki huumeet pitäisi laillistaa kokonaan, vaikka hän itse ei suhtaudu kaikkiin huumeisiin myönteisesti.
– Suuri osa sairaalatapauksista liittyy siihen, että kokematon käyttäjä vetää jotain muuta kuin on luullut tai sitten vahvempaa ainetta kuin on kuvitellut. Olen nähnyt festivaaleilla tapauksia, joissa on hengenlähtö ollut lähellä. Tällaiset tapaukset voitaisiin estää sillä, että huumeiden myynti olisi valtion kontrolloimaa. Samalla tuhottaisiin kansainvälinen huumerikollisuus.
Jonna ei koe moraalisena ongelmana sitä, että hän toimii nykylainsäädännön aikana laittomasti.
– Suurin vaikutus tässä on sillä, että osa aineista on rikollisliigojen maahantuomia ja minä tavallaan viihdekäyttäjänä tuen sitä. Muuten pidän käyttämistäni aika lailla yksityisasiana, koska en aiheuta kenellekään muulle mitään harmia.
Viihdekäyttäjiä myös päihdehuollon asiakkaina
A-Klinikka Oy:n toimitusjohtaja Kaarlo Simojoki ei mielellään ylipäätään puhuisi huumeiden viihdekäytöstä vaan mieluummin satunnaiskäytöstä, koska viihdekäyttö "kuulostaa liian positiiviselta".
Huumeiden viihdekäyttö näkyy myös päihdehuollon parissa työskentelevien arjessa eri tavoin.
– Meillä on potilaita, joilla on ollut yksittäinenkin aiempi kontakti sote-palveluihin monta vuotta sitten, jolloin satunnaiskäyttöön ei ole puututtu tai sitä on jopa saatettu vähätellä. Osa sitten palaa vuosien kuluttua meille hoitoon aktiivikäyttäjinä.
Päihdeklinikoille hakeutuu asiakkaita muun muassa silloin, kun esimerkiksi lähipiiri reagoi satunnaiseen käyttöön. Käyttäjän psyykkinen oma vointi saattaa myös heikentyä tai sitten hän huomaa, että huumeiden käyttö lisääntyy eikä se olekaan enää täysin hallinnassa.
– Osa asiakkaista tulee lisäksi hoitoon sitä kautta, että on sattunut jotain. Käyttäjä joutuu esimerkiksi päivystykseen, ja sieltä on joku ohjannut hänet jatkohoidon pariin.
Aiheesta lisää: