Yleisönosastojen ja some-keskustelujen ohihuutelu on ajoittain niin kovaa, että voidaan puhua jo aktiivimalli-raivosta. Mallia puolustavat ja sitä arvostelevat ihmiset näyttävät elävän eri todellisuuksissa. SAK järjestää helmikuussa mielenosoituksen aktiivimallia vastustamaan, kokoomuksen Juhana Vartiaisen mukaan "mikään ei muutu jos kukaan ei suutu".
Ylen tänään julkaisemasta kyselystä selviää, että työttömien aktiivimallin takana ovat vahvimmin kristillisdemokraattien, kokoomuksen ja keskustan äänestäjät. Sen sijaan kaikkien muiden puolueiden kannattajissa, sinisistä vihreisiin ja RKP:stä vasemmistoliittoon, aktiivimallia vastustetaan enemmän kuin kannatetaan, eniten vasemmistossa.
Kun tutkailee kyselyyn vastanneiden sosioekonomista taustaa hiukan lähemmin, huomaa, että riitelijät todella elävät eri todellisuuksissa.
Selkein yhteys mallin vastustumiseen ei ole puoluepoliittinen vaan hyvin arkinen: se liittyy yksinkertaisesti siihen, onko vastaaja töissä vai ei. Työttömistä 82 prosenttia ei hyväksy aktiivimallia. Ja käänteisesti: työttömistä vain 13 prosenttia hyväksyy sen.
Taloudellista nousua odottavat kannattivat mallia eniten, ja vastaavasti vähiten sitä kannattivat ne, jotka arvioivat taloustilanteensa huononevan.
Tässä näkyy todellisuuksien ero. Jos ei muista, miltä tuntuu pelko siitä, ettei ehkä koskaan työllisty, voi yhden päivän työttömyyskorvauksen puolustaminen kuulostaa joutavanpäiväiseltä. Kun elää päivärahalla, aktiivimalli alkaa kuulostaa kannustimen sijaan uhkaukselta.
Myös eri ikäiset elävät työllistymisen näkökulmasta eri todellisuuksissa.
Myönteisimmin aktiivimalliin suhtautuvat alle 25-vuotiaat. Nihkeimpiä ovat 50-64 vuotiaat eli ne, joilla on tilastollisesti huonoin todennäköisyys työllistyä. Jos on jäämässä pitkäaikaistyöttömäksi, sitä enemmän malli toimii pikemminkin rankaisu- ja säästökeinona kuin työllistäjänä.
Säästäminen ei ole mallin tarkoitus, vaan työllistäminen, siitä muistutti valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) viimeksi lauantaina kokoomuksen puoluevaltuuston kokouksen yhteydessä.
Todistetusti keppi voi toimia työllistäjänä. VATT:n tilasto osoittaa, että kun ansiosidonnaisen päivärahan kesto lyheni 2017, lyheni myös työttömyyden kesto.
Aktiivimallissa on myös porkkana niille, jotka työllistyvät nopeasti. Porkkanaa pääsevät rouskuttamaan ne, jotka työllistyvät alle kolmessa kuukaudessa ja saavat siten kaksi työttömyysrahapäivää enemmän aikaisempaan verrattuna.
Parhaat mahdollisuudet työllistyä nopeasti on niillä, joilla on hyvä koulutus. Korkeakoulutettujen Akavassa nyt voimassa olevaan aktiivimalliin suhtaudutaankin peruspositiivisesti, ja selvästi SAK:ta ja STTK:ta suopeammin.
Politiikka-kortin sijaan aktiivimallista riitelijöiden kesken voisikin pelata sosiologia-kortin: suhtautuminen aktiivimalliin vaihtelee sen mukaan, kumpaan ryhmään mielessään samaistuu: kurinpidon kohteisiin vai valtaa käyttävään kurinpitäjään, joka on huolissaan muiden kurittomuudesta.
Kuten sosiaalipsykologian ikivihreä klassikko, Stanfordin vankilakoe osoitti, ihminen samastuu salamannopeasti siihen rooliin ja tilanteeseen, jossa hänen arkitodellisuutensa pyörii.
Kokeessa vanginvartijoiksi roolitetut psykologian opiskelijat alkoivat käskyttää ja rangaista vangeiksi pukeutuneita ja selleihin teljettyjä opiskelijakavereitaan, koska heille annettiin siihen valta. Mitä kauemmaksi ihmisten todellisuudet irtaantuvat toisistaan, sitä pahempaa ohihuutelua on aktiivimallin jatkovalmisteluihinkin luvassa.