Nuoret hakeutuvat mielenterveyshoitoon entistä herkemmin. Tämä näkyy koko maassa nuorille kirjoitettujen psykiatriseen erikoissairaanhoitoon kirjoitettujen lähetteiden määrän kasvuna.
Joillakin paikkakunnilla kasvu on ollut jopa ennätysmäistä. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla nuorten, eli 13–20-vuotiaiden, psykiatristen lähetteiden määrä kasvoi viime vuonna 40 prosenttia edellisvuosiin verrattuna.
Hoitoon hakeutuvat nuoret kärsivät pääasiassa ahdistuksesta ja masennuksesta, mutta myös pakko-oireista ja itsetuhoisuudesta, kuten viiltelystä.
Miksi apua haetaan entistä enemmän?
Nuorisopsykiatrian lähetteiden määrän kasvu ei kuitenkaan tarkoita, että mielenterveysongelmat olisivat lisääntyneet, toteaa Helsingin yliopiston nuorisopsykiatrian professori Mauri Marttunen.
– Määrällisesti ongelmia on kutakuinkin saman verran kuin ennen. 10–15 vuoden aikana ehkä tyttöjen masennusoireilu on vähän lisääntynyt.
Marttusen mukaan lähetteiden määrässä on näkynyt kasvua jo reilun kymmenen vuoden ajan. Hän arvioi, että taustalla on kulttuurin muutos: nuoret hakeutuvat herkemmin hoitoon kuin aikaisemmin.
– Tämä on myönteinen asia. Silloin, kun on hätä, haetaan apua, eikä siihen liity enää niin suurta kynnystä.
Samaa mieltä on Keski-Pohjanmaan keskussairaalan psykiatriasta vastaava ylilääkäri Matti Kaivosoja.
– Todennäköisesti onkin niin, että nykyään apua saavat sellaiset potilaat, jotka ennen jäivät hoitamatta, Kaivosoja sanoo.
"Kouluterveydenhuoltokin tarvitsee psykiatrisia hoitajia"
Nuoret ovat siis oppineet hakemaan apua, mutta ongelmia koituu siitä, että palveluja ei ole saatavilla riittävästi.
Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan keskussairaalan psykiatriselle poliklinikalle on saatu lisää hoitajia, mutta psykiatriapula jarruttaa lääkäreiden palkkaamista.
Helsingin yliopiston nuorisopsykiatrian professori Mauri Marttunen näkisi mielellään enemmän mielenterveyspalveluita myös terveydenhuollon perustasolla, eli esimerkiksi terveyskeskuksissa ja kouluterveydenhoidossa.
– Jos kouluissa olisi psykiatrisia erikoissairaanhoitajia, oireiluun pystyttäisiin puuttumaan mahdollisimman varhain. Sillloin ongelmia on helpompi hoitaa, ja esimerkiksi masennus ei ehkä kehittyisi vakavaksi masennukseksi. Tällöin potilas ei välttämättä päätyisi ollenkaan erikoissairaanhoitoon, Marttunen toteaa.