Sanapari metsän monimuotoisuus ponnahtaa esille keskusteluissa, joissa pohditaan hakkuiden tarpeita tai metsien tulevaisuutta. Mutta mitä monimuotoisuus tarkalleen ottaen tarkoittaa?
Monimuotoisuus toimii kolmella eri tasolla.
Ensimmäinen taso kertoo sen, minkälaisia elinympäristöjä meillä on. Seuraava taso kuvaa lajien monimuotoisuutta eli kuinka monta lajia elinympäristöjen sisällä elää. Kolmas taso kätkee lajin sisäisen geneettisen monimuotoisuuden eli millainen on lajin synnynnäinen rakenne ja kirjo.
Kaikki nämä kolme elementtiä ovat tärkeitä ja yhdessä niitä kutsutaan monimuotoisuudeksi. Silti keskusteluissa tarkoitetaan usein pelkästään lajien monimuotoisuutta.
– Korkea monimuotoisuus tarkoittaa siis yleensä sitä, että lajeja on runsaasti. Suomalaisissa metsissä pelkkä lajimäärä ei kuitenkaan kerro sitä, kuinka luonnontilassa se on. Mukana voi olla lajeja muista ympäristöistä tai aggressiivisia vieraslajeja, joita emme halua metsiin ja ympäristöön, koska ne voivat syrjäyttävää omat lajit, kertoo Luonnonvarakeskuksen professori Anne Tolvanen.
Luonnossa metsä on yksi elinympäristö monien muiden joukossa. Muita elinympäristöjä on laaja kirjo aina suo- ja vesielinympäristöstä kulttuuri- ja kaupunkiympäristöihin. Kaikissa näissä voidaan puhua ja kertoa monimuotoisuudesta.
– Metsissä yksinkertainen nyrkkisääntö on se, että monipuolinen puustorakenne edesauttaa myös lajistollista monipuolisuutta eli monipuolisuus auttaa itse itseään, sanoo Tolvanen.
Monimuotoisuuden termin auettua nousee esiin seuraava kysymys: miten sen näkevät eri tahot, kuten sahan toimitusjohtaja, luonnonsuojelija tai MTK:n metsäasiantuntija?
Luontomatkailuyrittäjä: avohakkuut kauhistuttavat turisteja
Puolangalla toimivan Paljakka Safari & Show -luontomatkailuyrityksen yrittäjä Mikko Pirttijärven mielestä Paljakassa sijaitseva Löytöjärven avohakkuu on ruman näköinen. Hänen mielestään se olisi voitu tehdä toisella tavalla ja jättää keskenkasvuista metsää. Silloin se olisi toiminut myös luontomatkailukäytössä.
Nyt turistit ovat kauhuissaan, jos päätyvät hakkuualueelle.
– Metsät pitää säilyttää, sillä ne ovat harvinaisia ja arvokkaita luontokohteita. Sen vuoksi turistit tänne tulevat, kun meillä on lunta ja metsää. Niistä he ovat valmiita maksamaan. Jos lyömme metsät nurin, niin silloin katoavat myös turistit, sanoo Pirttijärvi.
Luontomatkailuyrittäjän mielestä "biohössötys" pitäisi lopettaa. Metsän kasvatuksessa tulisi keskittyä siihen, että vanhat tukkipuut otetaan sahoille ja istutetaan tilalle uusia sekä annettaisiin keskenkasvuisen metsän kasvaa.
– Se toimii hiilinieluna ja sitoo hiilidioksidia. Avohakkuu ei sitä sido ja maa päästää ilmaan hiilidioksidia. Siitä tulee ilmastonmuutoksia, jyrähtää Pirttijärvi.
Sahan toimitusjohtaja: avohakkuita tarvitaan
Kuhmo Oy tuottaa sahatavaraa vuodessa 400 000 kuutiota. Suomen lisäksi sahatavaraa viedään 30 maahan. Yhtiö on sitoutunut ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään metsätalouteen.
Viimeisen vuoden aikana puuta on riittänyt hyvin ja erityisesti Kainuussa puunhuoltotilanne on hyvä, kun taas etelässä on ollut hieman vaikeuksia. Yhtiön toimitusjohtaja Tommi Ruha pitää luonnon monimuotoisuutta tärkeänä asiana.
– Suomessa se on hoidettu hyvin kaikkien toimijoiden taholta. Metsätaloudessa menetelmät ovat muuttuneet ja se turvaa tänä päivänä monimuotoisuuden erittäin hyvin, sanoo Ruha.
Avohakkuita Ruha pitää tarpeellisina. Ne sopivat hänen mielestään hyvin luontoon ja turvaavat osaltaan monimuotoisuutta.
– Niitä kannattaa käydä katsomassa 10 vuoden kuluttua ja huomata se uusi metsä, joka kasvaa sillä samalla paikalla.
Avohakkuiden lisäksi on myös toisenlaisia hakkuumuotoja, joissa metsää jää hakkuualueelle. Nämä ovat Ruhan mielestä tietyissä kohteissa hyviä, mutta eivät sovi valtamenetelmäksi, sillä jatkuva kasvatus vaatii paljon ammattitaitoa. Lisäksi Ruha pelkää kokonaiskasvun jäävän muilla hakkuumuodoilla pienemmäksi.
Suomessa ollaan kuitenkin hyvällä tasolla, jota todistaa metsien tilanne: kasvu ylittää merkittävästi poistuman.
– Erityisesti Kainuussa ja Pohjois-Suomessa meillä resursseja riittää ja tulevaisuudessa puunjalostus voi kehittyä paljonkin, sanoo toimitusjohtaja Ruha.
Taiteilija ja tutkija: monimuotoisuus heikentyy
Hyrynsalmella sijaitseva Mustarinda-talo tarjoaa eri alojen taiteilijoiden ja tutkijoiden käyttöön tiloja. Talo sijaitsee Paljakan laella, jota ympäröivät paikoin luonnontilassa olevat aarniometsät. Taiteilijaresidenssissä on vieraillut ja työskennellyt vuosien aikana satoja kansainvälisiä taiteilijoita ympäri maailman. He nauttivat maisemista ja kokevat ne ainutlaatuisiksi.
– Tällaista kohdetta ei Euroopasta helposti löydy, missä pääsee nauttimaan tällaisista metsistä ja luonnosta, kertoo Mustarinda-seuran yksi perustajajäsenistä taiteilija ja tutkija Antti Majava.
Antti Majava työskentelee biotutkimusyksikössä, joka on perehtynyt ilmastonmuutoksiin ja luonnon monimuotoisuuteen kansainvälisesti. Yksikkö on tutkinut sitä, miten kansainväliset kehityskulut uhkaavat Suomea.
Majavan mukaan tutkijoiden keskuudessa vallitsee melko laaja yksimielisyys siitä, että Suomessa on ongelma sekä ilmaston että monimuotoisuuden osalta. Metsien monimuotoisuus ei ole kehittynyt toivottavaan suuntaan, vaan jatkuvasti heikentynyt.
Hän näkee Metsähallituksen Paljakassa tekemät hakkuut harmillisina, koska vieressä on yksi Suomen tärkeimmistä monimuotoisuuskohteista eli Paljakan luonnonpuisto.
– Tällaiset laajat luontokokonaisuudet ovat monimuotoisuuden säilymisen kannalta aivan keskeisiä. Näitä ei missään nimessä saisi pirstoa, sillä pienet metsäkohteet eivät pysty pitämään monimuotoisuutta yllä. Tutkijat ovat sitä mieltä, että metsäpinta-alasta pitäisi suojella noin 20 prosenttia, että monimuotoisuus voisi säilyä, sanoo Majava.
Tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta ainakin Majavan mielestä. Ymmärrys on parantunut ja lisääntynyt siitä kuinka riippuvaisia olemme luontojärjestelmästä ja kuinka ihmisen keho sekä mieli ovat osa luontoa.
– Näen hyvin onnellisena ja tyytyväisenä sellaisen maailman missä kulutamme vähemmän materiaa, ainetta ja tavaraa sekä keskitymme henkisten arvojen kehittämiseen, kertoo Majava.
Metsähallitus: hakkuissa huomioidaan kaikki näkökohdat
Metsähallitus on valtion liikelaitos, jonka hallinnassa on runsaat 12 miljoonaa hehtaaria maa- ja vesialueita. Tarkoituksena on hoitaa näitä alueita niin, että niistä pystyisi hyötymään mahdollisimman moni suomalainen. Tähän toimintaan kuuluvat myös hakkuut, jotka saavat aika usein muun muassa luonnonsuojelijat niitä vastustamaan.
Hakkuut suunnitellaan tarkkaan.
– Se on pitkän tähtäimen hommaa, jossa katsotaan tietokoneelta hyvin tarkkaan ja ennakkoon mihin suuntaan kannattaa lähteä. Siinä huomioidaan kaikki näkökohdat. Hakkuiden taustatekijät ovat mielestämme hyvin hallinnassa, kertoo Metsähallituksen Länsi-Kainuun tiimiesimies Ahti Juntunen.
Metsähallituksella on käytössä ympäristöopas, jossa on selostettu hyvin tarkkaan hakkuiden eri vaiheet, mitä missäkin hakkuutavassa pitää jättää ja miten hakkuualueet rajataan.
– Uskon, että luonnon monimuotoisuus pystytään säilyttämään hakkuilla. Meillä on erilaisia hakkuutapoja: avohakkuu, kaksi erilaista harvennushakkuuta sekä väljennys- ja ensiharvennus. Ja on myös erikoishakkuita, kuten pienaukkokasvatus, kertoo Juntunen.
Metsäalalla tulevaisuus näyttää Juntusen mielestä hyvältä. Biotalous porskuttaa ja sellu- sekä biolaitoksia suunnitellaan. Osa niistä on jo valmistunut. Mutta silti haasteita löytyy.
– Luonnontuhoja tulee, ilmasto lämpenee ja tuholaisia ilmestyy. Mutta toisaalta puut kasvavat entistä paremmin kun lämpötila nousee, sanoo Ahti Juntunen.
Luonnonsuojelija: vastuu monimuotoisuudesta kuuluu kaikille
Luonnonsuojelijat ovat usein paikalla, kun Metsähallituksen tekemät hakkuut ovat käynnissä. Näin talviaikaan nuo hakkuualueet verhoutuvat lumen pehmeään vaippaan ja muuttavat näkymää aika tavalla. Muistissa ovat kuitenkin ne hetket, kun lunta ei ollut ja hakkuita toteutettiin.
Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ei ole pelkästään luonnonsuojelijoiden tehtävä. Suomen Luonnonsuojeluliiton Kajaanin paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Elsa Lankinen on sitä mieltä, että vastuu luonnon ja metsien monimuotoisuudesta kuuluu kaikille. Metsähallitus on tietysti isossa roolissa, kun puhutaan metsästä ja sen tulevaisuudesta.
– Luonnonsuojeluliiton näkemys on se, että mitään vanhaa metsää ei tässä ajassa pitäisi hakata. Tällaiset arvokkaat alueet luonnon monimuotoisuuden kannalta pitäisi jättää käsittelemättä, kertoo Lankinen.
Metsää käsiteltäessä pitää Lankisen mielestä tarkkaan arvioida minkälaisessa kohteessa tehdään toimenpiteitä. Suomessa on paljon talousmetsiä, joissa pystytään kestävästi tekemään metsätaloustoimia. Kokonaan metsätaloudesta ei Lankisen mielestä tarvitse luopua, mutta arvokkaissa kohteissa pitää harkita toimintatapoja.
– On alueita, joissa on potentiaalia kehittää luontomatkailua, ympäristökasvatusta sekä näitä tulevaisuuden elinkeinoja. Niissä pitää tarkkaan harkita käsitelläänkö ollenkaan tai jos käsittelyä tehdään, niin avohakkuista pitäisi luopua, sanoo Lankinen.
MTK:n metsäasiantuntija: tarpeiden kirjo on suuri
Luonnon ja metsien monimuotoisuus tarkoittaa yksityisten metsien omistajille sitä, että yhteiskunta on määritellyt perustason, jolla on toimittava tärkeiden elinympäristöjen sekä harvinaisten eläin ja kasvilajien suhteen. Tämän jälkeen alkaa maanomistajan valinnanvapaus metsien käytöstä.
Valtaosa suomen metsistä on yksityisten omistuksessa ja heidän keskuudessa käsitykset metsien monimuotoisuudesta vaihtelevat melkoisesti. Tarpeiden ja tavoitteiden kirjo on hyvin suuri.
– Melkein jokaisella metsänomistajalla on paikka, jonka hän haluaa metsässään säilyttää. Yleensä tilanne on sellainen, että halutaan jättää jälkipolville metsät paremmassa kunnossa myös ekologisesti, ei niitä kukaan halua tuhota, sanoo MTK-Pohjois-Suomen metsäasiantuntija ja kenttäpäällikkö Heikki Rahko.
Moni yksityisistä metsänomistajista on sitä mieltä, että Metsähallituksen alueilla on riittävästi suojeltuja kohteita. Esimerkiksi Kainuussa yli 15 prosenttia metsätalousmaasta on suojeltua.
Monilla yksityisillä metsänomistajilla metsän monimuotoisuuteen kuuluu myös se, että metsässä halutaan harrastaa, marjastaa, sienestää ja retkeillä. Silloin metsässä tarvitaan monenikäisiä puustoja ja uudistusalueita, jossa muun muassa vadelmat kasvavat.
– Useat metsänomistajat haluaisivat hyödyntää taloudellisesti puustoa ennen kuin se hakataan. Jos keksittäisiin liiketoimintaa, josta maanomistaja voisi saada tuloja tietyllä tavalla metsää hoitamalla, niin omistajat olisivat näistä hyvin kiinnostuneita, uskoo Rahko.
Metsien hakkuilla voidaan myös edistää metsässä tapahtuvaa toimintaa ja samalla edistää monimuotoisuutta. Kuitenkin kaikki on aina kiinni siitä, millä tavalla ja miksi hakataan. On olemassa elinympäristöjä joissa hakkuut ja harvennukset ovat perusteltuja.
– Esimerkiksi kuusien kaataminen lehdoista. Jos katsotaan laajemmin monimuotoisuutta virkistyksen, metsästyksen, marjastuksen ja sienestyksen kautta, niin silloinhan hakkuut tukevat tällaista monimuotoisuutta, sanoo Rahko.
Professori: kaikkea lahopuuta ei saa viedä pois
Professori Anne Tolvasen mukaan metsän monimuotoisuuden heikkenemisen isoin syy Suomessa on metsätalous, joka on pirstonut metsiä pienikokoisiksi ja yksipuolistanut niiden rakennetta. Hakkuiden, istutusten ja kylvöjen vuoksi puusto on samanikäistä ja lajiltaan samanlaista.
– Metsissä pitäisi olla monenlaista ja monenikäistä puulajistoa sekä myös kuollutta puuta, joka on lahopuusta riippuvaisten eliöiden suosiossa. Näistä eliöistä monet ovat uhanalaisia, kertoo Tolvanen.
Suomessa elää noin 50 000 eliölajia, joista metsissä on noin 20 000. Metsälajeista uhanalaisia on vajaat 2 300, joista useat ovat sieniä ja selkärangattomia. Monille näistä lajeista lahopuun merkitys on suuri.
– Kun lahopuut viedään hakkuiden yhteydessä pois, näiltä eliöiltä menee ruoka ja koti. Ne häviävät metsistä, sanoo Tolvanen.
Erityisesti Etelä-Suomen metsien monimuotoisuus on heikentynyt voimakkaasti. Suuri osa metsistä on yksityisomistuksessa ja suojelualueet ovat pieniä ja pirstaleisia.
Puuntuotanto on tehokkaampaa kuin pohjoisessa jo yksistään siksi, että ilmasto on etelässä lämpimämpi. Etelässä suojelupinta-alaa on vain pari prosenttia, kun pohjoisessa suojeltuja metsiä on toistakymmentä prosenttia.
– Kun on muutama prosentti suojelualueita, joissa tavallaan lajit saavat elää rauhassa, niin eihän se riitä. Niiden pitäisi elää muuallakin, sanoo Tolvanen.
Biotaloudessa Tolvanen näkee sekä hyötyjä että uhkia. Hyödyllistä on se, että halutaan päästä eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja hyödynnetään enemmän metsäbiomassaa. Biotalous tarkoittaa myös metsien laajempaa käyttöä ja hyödyntämistä matkailussa, retkeilyssä ja luonnontuotteissa. Tämä tarkoittaa, että metsien arvo nähdään muutoinkin kuin vain puuntuotannon kautta.
Uhkana biotaloudessa on se, että metsiä hakataan entistä useammin ja laajemmilla alueilla.
– Metsien rakenne on jo nyt nuorentunut todella paljon ja tulee entisestään nuorentumaan. Tämä vie vanhojen metsien lajiston vieläkin tiukemmalle, sanoo Tolvanen.
Tehokkaan metsänhoidon ansiosta Suomessa metsien kasvu on ennätyksellisen suurta. Vuosittain metsät kasvavat 30 miljoonaa kuutiota enemmän kuin puuta metsistä poistuu. Maksimoidulla puuston kasvulla on myös haitallisia sivuvaikutuksia.
– Luonnossa kaikkea ei voi maksimoida. Kun panostetaan puuhun, niin jokin muu siellä vääjäämättä kärsii. Siksi lajisto on alkanut köyhtymään, kun metsät ovat tehotuotannossa, kertoo Tolvanen.
Muutettu 25.1.2018 klo 11.38: Otsikosta sana luonnon vaihdettu sanaksi metsän.