Oletko sinä kirjoittanut ruutulapulle kauppalistan, tärkeän kellonajan tai viestin rakkaallesi? Sitten paperi on pudonnut taskusta jonnekin kaupungin vilinään.
Lahtelainen kirjailija-taiteilija Heikki Saure kuljettaa mukanaan sinistä säkkiä, jossa on 3 000 lappua. Niitä hän on poiminut kaduilta, kaupoista ja ostoskeskuksista.
Lappu on voinut paljastua sulaneesta lumikasasta, lillua lätäkössä tai lentää nenän eteen tuulen riepottelemana. Viestit ovat suomeksi, englanniksi, arabiaksi tai vaikka espanjaksi.
– Kriteerinäni on kaikki maasta löytyvä, jossa on käsinkirjoitettua tekstiä, kuvioita ja numeroita. Rypyt ja lika eivät haittaa tai sekään, jos paperi on repeytynyt.
Huomattava osa lapuista on kauppa- ja ostoslistoja. Ihmiset ovat pudottaneet lappuja joko vahingossa tai tieten tahtoen. Useinhan muistilappua tarvitaan vain tietyn aikaa, sitten se käy tarpeettomaksi.
– En ole halunnut hienostella, vaan pysyn roskan ytimessä. Näyttelyissäni en ole teemoitellut lappuja tai laittanut niitä kehyksiin. Toki laajemmin ajatellen olen huolissani maapallon tulevaisuudesta ja siitä, miten pidämme huolen roskistamme, sanoo Saure.
Ensimmäisen kirjoitusta sisältäneen roskan Saure keräsi Lahdessa Peltomaankadulta vuonna 1993. Hän asui vielä tuolloin vakituisesti Helsingin Ullanlinnassa.
– En kyllä millään muista tuon lapun sisältöä. Olin silloin ulkoiluttamassa koiraani Jiriä.
Heikki Sauren puheesta pilkahtelee omintakeinen huumori, joka paljastuu hiljalleen dadaismin ihailuksi.
Järjettömyyteen ja vallankumouksellisuuteen pohjautuva taidesuuntaus syntyi Sveitsin Zürichissä ensimmäisen maailmansodan aikaan.
– Teksteistä on koottu roskarunoja työpajoissa. Ja onpa käytössä dada-runogeneraattorikin, jota ei tosin ole viety nettiin.
Roskarunoja virtuaalilaseilla
Dadaismin syntyä kunnioittaakseen Saure perusti Kirjoituksia maasta -FB-sivun 5. helmikuuta 2016. Silloin dadaismi täytti sata vuotta. Facebook-sivulla Saure julkaisee päivittäin kuvan maasta löydetystä lapusta.
Ensimmäisestä satsista kirjoituksia on koostettu samanniminen kirja (Ntamo, 2011), joka tosin on myyty loppuun.
Roskista on kehkeytymässä myös peli, jota käytetään mobiilisovelluksella ja virtuaalilaseilla. Saure on saanut työryhmineen on saanut 3 000 euron valtionavustuksen roskarunopeliin Audiovisuaalisen kulttuurin kehittämiskeskuksesta.
Heikki Saure kuulee usein väittämän, että kännykät vähentäisivät kirjoitettujen lappujen määrää ihmisten elämässä. Saurelle on toinen näkemys.
– Eivät nämä mitään katoavaa kansanperinnettä ole. Lappuja löytyy maasta kuten 1990-luvullakin.
Laput kertovat laajasta elämänkirjosta: rakkaudesta, erosta, ystävyydestä, arkisista ruokahankinnoista ja tärkeistä tapaamisista.
Suuttumusta puretaan väärinpysäköidyistä ajoneuvoista tai koiran jättämisestä autoon helteellä. Äärimmäisen vihaisia viestejä on kuitenkin ollut vähän.
– Tekstit antavat johtolangan kirjoittajansa tunnetilasta, iästä, sukupuolesta, elämäntilanteesta ja yhteiskuntaluokasta, sanoo kirjailija Heikki Saure.
