Pro Pakuri Finland ry etsii tällä hetkellä pääkaupunkiseudulta metsänomistajia, jotka olisivat kiinnostuneita kasvattamaan metsissään pakurikääpää.
– Helsingissä asuu runsaasti metsäomistajia, joilla on palstoja ympäri Suomen. Heille pakurinviljely mahdollistaisi huomattavan lisätulon omasta metsästä, sanoo Pro Pakuri Finlandin puheenjohtaja Hannu Piispanen.
Yksi puu voi tuottaa kolmesta viiteen kiloa pakuria. Kasvuaika on vähintään viisi vuotta.
– Ja kun kuivatun pakurin kilohinta on tällä hetkellä 30–50 euron välillä, niin lisätienesti omasta metsästä on huomattava, Piispanen huomauttaa.
Helppoa viljelyä
Tutkimuksen tuloksena on syntynyt helppo pakurikäävän viljelymenetelmä, jolla on saatu lupaavia tuloksia. Yksinkertaisuudessaan laboratoriossa kasvatetaan ymppejä eli huonekalupuutapin näköisiä osia, johon on kasvatettu sisälle sienirihmastoa. Metsässä omistaja poraa palstansa lehtipuihin reikiä, joihin ymppi laitetaan ja lopuksi reiät tulpataan umpeen.
Luonnonvarakeskus Luken tutkija Henri Vanhanen kertoo, että helppoja viljelymenetelmiä tarvitaan, jos suomalaiset aikovat olla mukana hurjasti kasvavassa erikoissienten viljely- ja myyntimarkkinassa.
– Meillä on jo yrityksiä, jotka tekevät jo kauppaa Kaakkois-Aasiaan. Pelkästään niin kutsuttujen lääkinnällisten sienten maailmamarkkinakoko on noin 18-24 miljardia dollaria, joten potentiaali on valtava, kertoo tutkija Henri Vanhanen.
Tavoitteena teollinen pakurituotanto
Tällä hetkellä Pro Pakuri Finlandin mukaan, Suomesta saadaan myyntiin vain tuhansia kiloja pakuria. Tulevaisuudessa tavoite on asetettu 200-300 tonniin vuodessa.
– Suomea varten pakuria ei kannata viljellä, mutta kaukoidän kysyntä on valtavaa. Tarvitsemme teollista pakurinviljelyä ja jalostusta, koska menekkiä olisi paljon enemmän kuin voidaan tarjota, kertoo Hannu Piispanen.
– Nyt on oikea aika toimia ja valloittaa esimerkiksi Japanin pakurimarkkinat. Jos me emme sitä tee, niin venäläiset, valkovenäläiset, ukrainalaiset sen tekevät. Tämän takia paikallisten metsänomistajien olisi nyt hyvä herätä ja tarttua toimeen, toteaa Henri Vanhanen.