Ohittaminen lienee lähes kaikille autoilijoille tuttu juttu. Siitä huolimatta vaaratilanteet ovat yleisiä. Rattiraivokin kihisee, jos ohitettava heittäytyy hankalaksi.
Erityisesti silloin kuljettajalta vaaditaan rohkeutta perua ohituspäätös.
– Siinä suomalaisilla on opettelemista. Ohitus ei ole kaksintaistelutilanne. Viisaampi väistää, muistuttaa porilaisen Epic-autokoulun liikenneopettaja Jaakko Viitanen.
Vaikka ohitettavan käytös saattaa vaikuttaa tahalliselta, ei se välttämättä ole sitä. Liikennepsykologi Mika Hatakan mukaan alkaa helposti tuntua siltä, että tie on täynnä törppöjä, jos itsellä on kiire. Silloin oma ajotapa muuttuu puskevaksi. Se on yksi liikenneraivon muodoista.
Sen kevyin muoto liikenneharmi on varmasti monille tuttu.
– Silloin mutistaan itsekseen, että mitä tuokin tollo nyt törttöilee. Kun puhutaan liikenneraivosta, puhutaan usein juuri tästä harmituksesta, Hatakka toteaa.
Pykälää pidemmälle menevät vilkuttelevat valoja, soittavat torvea ja näyttävät erilaisia merkkejä. Vasta toiseen tahallaan kiinni käyminen on Hatakan mukaan varsinaista liikenneraivoa.
Nopeusrajoitus muistettava myös ohituksessa
Raivoa tai ei, ottaa edessä hidasteleva auto herkästi päähän. Siksi alle nopeusrajoitusten ajavien kuljettajien kannattaisi huomioida ympäristöään ja antaa tilaa tarvittaessa.
Jos auto kulkee esimerkiksi 5 km/h alle nopeusrajoituksen, häiritsee se takana ajavia yleensä sen verran, että letka lähtee ohi. Käytännössä ohitus sallitulla nopeudella onnistuu vain harvoin.
– Monesti ihmiset unohtavat, että suurinta sallittua nopeutta ei saisi ylittää edes ohitustilanteessa, Jaakko Viitanen muistuttaa.
Häneltä löytyykin ymmärrystä poliiseille, jotka odottavat tutkansa kanssa ohituskaistan loppupäässä. Vaikka vauhdikasta ohitusta perustellaan turvallisuudella, on se käytännössä myös turvatonta.
– Ainakin talvella fyysiset olosuhteet muuttuvat merkittävästi vauhdin kasvaessa ja esimerkiksi huono pito voi tuntua renkaissa.
Onko edessä riittävästi tilaa?
Ohjeet turvalliseen ohitukseen sisältävät Jaakko Viitasen mukaan kaksi pääkohtaa.
Ensinnäkin, onko ohitus todella tarpeellinen? Iso osa kuljettajista vain haluaisi edetä nopeammin kuin edellä ajava auto. Jos matka on pitkä ja nopeuserot suuret, voi ohitusta pitää järkevänä.
Toiseksi, täyttyvätkö ohituksen edellytykset? Harva uskaltaa lähteä ohittamaan oudolla tiellä, jossa on huono näkyvyys. Nyrkkisääntö on, että edessä pitäisi olla noin kolminkertainen matka vapaata tietä siihen verrattuna, kuinka pitkäksi ohitusmatka arvioidaan.
Ohjeet turvalliseen ohitukseen
Ohittaminen itsessään on suhteellisen helppoa. Kun sopiva paikka löytyy, eikä vastaantulijoita ole, voi omalla kaistalla kerätä vähän vauhtia. Sitten vilkku päälle ja kuolleen kulman tarkistaminen nopealla kurkkauksella olan yli.
Sekä lähtö että paluu omalle kaistalle on tehtävä rauhallisesti.
– Etu- ja taka-akseli joutuvat kaistojen vaihdossa niin sanotusti eri raiteille. Normaalisti eturenkaat auraavat tietä takarenkaille, mutta ohitustilanteessa taka-akseli menettää pidon helposti, Jaakko Viitanen toteaa.
Hän painottaa myös, ettei omalle kaistalle saa palata liian aikaisin. Oikea aika on siinä vaiheessa, kun ohitettava auto näkyy takapeilissä. Muuten ohittaja saattaa viedä näkyvyyden ohitettavalta ja aiheuttaa vaaratilanteita.