Kalle Lindström astelee Turun Luostarinmäellä nykyään museona toimivassa ympäristössä. Täällä asuivat hänen sukulaisensa vuoden 1918 tapahtumien aikaan. Punakaartiin lähtivät isoisä Axel ja hänen veljensä Gunnar sekä mahdollisesti myös veljesten isä Gustaf.
Kalle Lindström on kertonut sukunsa tiedot Turun yliopiston folkloristiikan oppiaineen muistojen keruuseen.
– Isosetäni Gunnar kuoli syyskuussa 1918 Suomenlinnan vankileirillä. Isoisä selvisi sodasta, mutta hän ei juuri niistä ajoista puhunut. Aloin pohtia näitä asioita liian myöhään. En kysynyt tapahtumista edesmenneeltä isältäni, ja monta asiaa jäi selvittämättä, pohtii Lindström.
Kalle Lindströmillä on kuitenkin joitain muistikuvia isoisästä, siitäkin huolimatta, että hän oli pikkupoika, kun isoisä kuoli. Sen Kalle huomasi, että isoisä oli nähnyt nälkää.
– Oltiin Kemiön mökillä ja ruokapöydässä. En jaksanut syödä koko annosta. Isoisä Axel suuttui ja löi haarukan pöytään pystyyn. Hän ei kärsinyt sitä, ettei jaksa syödä. Hän oli painija, eli se haarukka todella jäi pöytään pystyyn, kertoo Lindström.
Riutuneet punavankileiriltä palaajat ovat jääneet mieleen
Turun yliopiston tutkija Anne Heimo kertoo, että yhteydenottoja vuoden 1918 tapahtumiin liittyvistä muistoista on tullut noin neljältäkymmeneltä henkilöltä.
Saatetaan kertoa, että isoisä ei koskaan toipunut asiasta tai miten kokemus vaikutti perheessä vielä pitkään. Anne Heimo
Vuoden 1918 muistot Turun seudulla -keruu on osa Turun yliopiston folkloristiikan, museologian ja uskontotieteen oppiaineiden hanketta Sirkkala 1918–2018.
– Historioitsijat saavat selvittää sodan tapahtumat, päivämäärät ja uhriluvut. Me folkloristit olemme kiinnostuneita ihmisten muistoista ja ajan tunnelmista, kertoo Heimo.
Riutuneet punavankileireiltä palaavat isät ja jopa äidit ovat mukana monessa muistelmassa.
– Saatetaan kertoa, että isoisä ei koskaan toipunut asiasta tai miten kokemus vaikutti perheessä vielä pitkään. On myös kertomuksia siitä, miten punavankien lapsia kohdeltiin koulussa. Monet opettajat eivät olleet myötämielisiä. Kurjasta ja huonosta kohtelusta on kerrottu.
Punaisista on enemmän tietoa kuin valkoisista. Turun yliopisto ottaa yhä vastaan tietoja tapahtumista ja elämästä vuoden 1918 aikaan.
– Tutkijat puhuvat Pohjantähti-ilmiöstä eli tunnetaan erityistä myötätuntoa häviäjäosapuolta kohtaan. Heidän kokemuksensa olivat rajuja sisällissodan jälkeen, kertoo Heimo.
Lindströmin salapoliisityö suvun vaiheista jatkuu
Kalle Lindström toivoo löytävänsä lisää tietoa sukunsa vaiheista. Punakaartiin lähteneiden veljesten isästä ei ole tietoa.
Aika voisi olla kypsä Luostarinmäellä asuneiden kommunistien vaiheiden kertomiselle. Kalle Lindström
– Hänestä ei tiedetä mitään. Gunnarin hautaa ei ole löytynyt. Hänen vaimonsa ei puhunut asiasta, mutta halusi oman hautansa punavankien muistomerkin lähelle. Mistä voisin löytää tietoa, pohtii Lindström.
Lindström ei arkaile kertoa omaa taustaansa.
– Tämä on ikävää Suomen historiaa, mutta olemme sentään edelleen vapaa maa. Sodassa olisi voinut käydä miten vain. Syyt sotaan olivat varmasti köyhyys ja ruuan puute, sanoo Lindström.
Luostarinmäellä suku asui pitkään. Lindström toivoo, että suvun tarina voitaisiin kertoa rakennuksessa, jossa he asuivat.
– Kuuleman mukaan Lindströmin pojat olivat kovia poikia. Tällä alueella asui muutakin työväkeä. Aika voisi olla kypsä Luostarinmäellä asuneiden kommunistien vaiheiden kertomiselle, pohtii Lindström.