Vanha auto alkoi käydä liian ahtaaksi porilaiselle Niemisen perheelle. Tarkan harkinnan ja autokauppojen kiertelyn jälkeen se päätti panostaa ensimmäistä kertaa upouuteen autoon. Alle valikoitui kalliimman luokan saksalainen menopeli.
Kaupat tehtiin joulukuun alussa. Matkamittari näytti kolmen kilometrin lukemia, kun perheenisä ajoi autonsa kaupan kynnyksen yli. Kyseessä oli todellakin tuliterä menopeli.
Jos ensimmäiset kolme kilometriä olivatkin sujuneet hyvin, ongelmat alkoivat muutaman seuraavan kilometrin aikana. Jo kotimatkalla Sami Nieminen huomasi, että kaikki ei ollut kunnossa. Automaattivaihteisto nyki erikoisesti.
Seuraavien päivien aikana vikalista kasvoi. Ikkunat aukesivat omin päin, ilmastointi puhalsi täysin satunnaisia lämpötiloja, bensamittari näytti omia lukemiaan ja auto tööttäili arvaamatta.
Vaikka ilman kuljettajaa pysäköitynä seisovan auton tööttäily huvittikin hieman ohikulkijoita, ei omistaja ollut vioista lainkaan mielissään.
– Menin autokauppaan sillä ajatuksella, että ostetaan uusi ja tyylikäs auto, niin olihan tämä melkoinen järkytys, Nieminen toteaa.
Kuljettaja opettaa itse autoaan
Autolla oli ikää vasta muutama päivä, kun se päätyi ensimmäistä kertaa sisään huoltoliikkeen ovista. Vierailu jäi lyhyeksi, koska sille ei osattu tehdä huollossa mitään.
– Sille ei kuulemma voitu tehdä mitään, koska automalli on niin uusi, ettei päivityksiä ole vielä saatavilla. Sain selitykseksi lähinnä jossittelua ja ihmettelyä, Sami Nieminen kertoo.
Vikoja täynnä olevalla autollaan kotiin ajellut Nieminen oli sen verran pettynyt lopputulokseen, että päätti ottaa yhteyttä maahantuojaan. Sieltä häntä ohjeistettiin viemään auto ostoliikkeen huoltoon.
Sen samaisen huollon kanta kuitenkin oli, ettei autolle voida tehdä mitään. Kuljettajan pitäisi kuulemma itse opettaa autoaan. Siis opettaa autoaan?
– Minun olisi pitänyt lähteä pikatielle ajelemaan manuaalipuolen vaihteilla ja opettaa vaihdelaatikkoa toimimaan eri kierrosluvuilla. Olisi varmaan pitänyt myös silitellä konepeltiä ja jutella sille autolle, Nieminen tuhahtaa.
Sijaisauto jäi käteen
Vähän ennen joulua kärsivällisyys petti ja auto päätyi eri huoltoliikkeeseen. Sieltä perhe sai alleen sijaisauton. Oma auto kävi välillä kotona, mutta samat viat säilyivät.
Lopulta pitkällisen säätämisen, useiden huoltokäyntien ja jämäköiden yhteydenottojen jälkeen Niemisille tarjottiin mahdollisuutta vaihtaa oma autonsa huollon aikana käytössä olleeseen sijaisautoon.
– Se oli osoittautunut kaikin puolin toimivaksi ja koska omaa autoa oli korjattu tuloksetta puolitoista kuukautta, tartuin tähän mahdollisuuteen, Sami Nieminen toteaa.
Sijaisautossa oli paremmat varusteet kuin perheen omassa autossa, joten heidän kannaltaan lopputulos oli tyydyttävä.
Rahat takaisin?
Aina viallisesta autosta eroon pääseminen ei ole yhtä helppoa. Autoliikkeellä on velvollisuus korjata vakavat virheet, mutta jos auto ei tule kuntoon, on kaupan purku viimeinen keino.
Vialliseen autoonsa pettyneen kuluttajan on kuitenkin turha odottaa täyttä hinnanpalautusta. Auton arvohan laskee välittömästi, kun ostaja ajaa sen liikkeestä ulos.
Autotuojat ja -teollisuus yhdistyksen toimitusjohtaja Tero Kallio kertoo, että arvon alentuminen lasketaan alalla melko vakiintuneen käytännön mukaan.
– Katsotaan kuinka paljon autolla on ajettu ja kuinka kauan se on omistajallaan ollut. Siis käytännössä arvioidaan, minkä hyödyn kuluttaja on autostaan saanut.
Pikkuvikojen takia autoliikkeen tai maahantuojan ei edes tarvitse harkita kaupan purkamista. Silloin käytössä ovat muut keinot.
– Aina tarkastellaan onko autoa käytetty oikein ja onko sen käytettävyys ymmärretty oikein. Voi olla, että silloin tehdään korjauksia tai sitten kuljettajalle annetaan perehdyttämistä auton käyttöön.
Rattilukko päälle täydessä vauhdissa
Vaikka uudet autot ovat Tero Kallion mukaan pääsääntöisesti laadukkaita, vahvistaa poikkeus aina säännön.
– Toki, kun Suomessa tehdään 130 000 kauppaa vuodessa, mahtuu joukkoon erilaisia tapauksia.
Eräs niistä sattui Porista Tampereelle ajelleelle kuljettajalle. Hän lähti ohitustilanteeseen vajaan vuoden ikäisellä saksalaisautollaan. Kun kuljettaja oli palaamassa omalle kaistalleen, meni auton ratti jumiin.
– Sen verran voimia oli, että sain kaksin käsin runtattua rattilukon auki. Hirveää heittelyä se oli. Kävin välillä melkein ojassa ja välillä keskellä tietä ennen kuin sain auton pysähtymään.
Sydän tykyttäen perille päässyttä kuljettajaa hirvitti istua uudelleen autonsa rattiin. Hän soitti liikkumisturvapalveluun, jossa neuvottiin ajelemaan varovasti huoltoliikkeeseen. Vaativien neuvottelujen jälkeen auto pääsi korjaamolle kuljetuspalvelun kyydissä.
– Mielestäni sellaisella autolla, jonka ohjaus voi mennä satunnaisesti koska vain jumiin ei voi ajaa metriäkään. Vaikka vika onkin nyt korjattu, välillä mietityttää, voinko luottaa siihen, ettei se uusiudu.
Kuljettaja ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään.
Moottorivika – vai sittenkin vain vikavalo?
Porilaisnainen teki puolestaan tuttavuutta ranskalaisauton sähkövikojen kanssa. Ensimmäinen vikavalo syttyi, kun autolla oli ikää pari kuukautta.
Silloin vika oli turvatyynyissä. Tai varsinaisesti vikaa ei ollut. Vikavalo vain syttyi omin nokkineen. Kun valot olivat vilkutelleet vuorotellen hälytyksiä erilaisista auton osista, eikä huolto löytänyt niistä mitään vikaa, oli ohjeistus jättää vikavalot huomioimatta.
Niin kuljettaja tekikin, kunnes moottorin vikavalo syttyi. Silloin auto löi rajoittimet päälle, eikä sillä päässyt etenemään kuin kävelyvauhtia. Ensimmäisen hinauskeikan jälkeen moottoristakaan ei vikaa löytynyt.
Koska tätä vikavaloa ei voinut jättää huomioimatta, keksi huolto konstin sen kiertämiseen.
– Sammuta auto ja pistä virrat takaisin päälle. Toista niin monta kertaa, että vikavalo sammuu.
Tämä neuvo toimi, kunhan kuljettaja jaksoi riittävän sinnikkäästi toistaa sarjaa. Kun kärsivällisyys loppui, päätti hän myydä autonsa takaisin liikkeeseen – tuntuvalla tappiolla.
Tämäkään kuljettaja ei halua nimeään julkisuuteen.