Taivaanrannasta kadonneiden majakoiden tarinat ovat osa Suomen menetettyä kulttuurihistoriaa.
Merenkulkijoita turvanneet loistot ovat olleet paitsi laivojen kiintopisteitä, myös kotisaaria, joilla asuneisiin sodat ovat jättäneet jälkensä.
Menetetyistä majakoista tietokirjan julkaissut Johanna Pakola on ollut kantavana voimana Forum Marinumin kevään teemanäyttelyssä.
Kautta vuosisatojen majakat ovat sotavuosina kokeneet kovia. Johanna Pakola
Majakoista ei ole keskitettyä arkistoa, vaan tietoa löytyy sieltä täältä rivien välistä. Välillä tutkimusmatkat ovat vieneet Johanna Pakolan hieman homeisenkin oloisten kirjojen pariin, toisinaan tiedonmuruja on etsitty venäläisissä arkistoissa – silloin kun sähkövalot ovat sattuneet toimimaan.
Tietoja penkoessaan hän löysi muutamia majakkasaarilta kotoisin olevia sukuja, joiden tarinat veivät mukanaan.
– Meillä on ollut hienoja pienoisyhdyskuntia ulkosaaristossa. Majakka on ollut siellä keskeinen elementti, ja majakkamestari ollut Jumalasta seuraava, jota on kuunneltu.
Puumajakat purettiin piiloon vihollisen silmistä
Jotkut merimerkeistä ovat kadonneet myrskyihin, suurempi osa kuitenkin sodan melskeissä.
– Kautta vuosisatojen majakat ovat sotavuosina kokeneet kovia. Majakoita on tuhottu, purettu, poltettu, tykitetty, tulitettu ja pimennetty sotien aikana, luettelee Johanna Pakola.
Taas rakennettiin majakka pikkaisen ylemmäs ja aina vähän vahvempi. Johanna Pakola
Vain muutaman majakan on vihollinen tuhonnut, useimmat on suomalaisvoimin hävitetty horisontista – ettei vihollinen niistä hyötyisi.
– Ammoisina aikoina Krimin sodan ja Suomen sodan aikana yleensä puurakenteisia majakoita saatettiin purkaa. Asiat vyöryivät silloin hieman rauhallisemmin, ja oli hieman enemmän aikaa reagoida. Mutta toisen maailmansodan aikana majakoita tuhottiin enemmänkin omien toimesta. Vihollisen pelättiin käyttävän niitä suuntimapisteinään.
Eniten suomalaismajakoita on kuitenkin jäänyt rajan taakse alueluovutusten yhteydessä.
Majakat muuttivat usein
Majakat ovat usein vaihtaneet paikkaansa. Johanna Pakolan mukaan esimerkiksi Seiskarin saarella on vuosisatojen kuluessa ollut toistakymmentä majakkaa. Oikean paikan löytyminen alavalla, hiekkaisella saarella otti aikansa.
– Aina se on hiljalleen hivunnut ylöspäin merenrannasta. Ensimmäiset majakat rakennettiin liian lähelle rantaa, meri vei ne. Joskus joku tuli ja tuikkasi majakan tuleen. Taas rakennettiin majakka pikkaisen ylemmäs ja aina vähän vahvempi. Lopulta päädyttiin tekemään teräsmajakka Seiskariin. Sitä ei saatu enää poltettua eikä siirrettyä, siellä se on edelleen.
Vähän kohteesta riippuen majakanvartijan elämä oli hyvin yksinäistä. Johanna Pakola
Näyttelyssä olevasta Seiskarin majakan pihapiiriä esittelevästä pienoismallista voi päätellä, että kaikilla saarilla elämä ei ollut niin karuakaan.
– Majakkamestarilla oli kestitysvelvollisuus. Kauniina kesäpäivänä kun esimiehet Viipurin luotsipiiristä saapuivat tarkastuskäynnille, vieraat kestittiin majakkamestarin talossa. Ruokasalista saimme tähän näyttelyyn yhden tuolin lainaksi. Vaikka Seiskarikin evakuoitiin hyvin nopeasti, jotain sieltä ennätettiin tuoda, kertoo Pakola.
Seiskari oli muutenkin vilkas yhteisö, mutta samaa ei voi sanoa kaikista saarista.
– Vähän kohteesta riippuen majakanvartijan elämä oli hyvin yksinäistä. Esimerkiksi Ruuskerin saarella ei ollut muuta kuin majakkayhteisö. Siellä oli puutarha, koska saarella kasvoi yksi puu.
Muumitalossa muistuma menetetystä majakasta
Porvoon edustalta Pellingistä löytyy rippeet 1830-luvulla rakennetusta Glosholmin majakasta.
– Rakennusvaiheessa käytiin kädenvääntöä siitä, miksi se pitää rakentaa lähes keskelle metsää. Hyvin pian huomattiin, että pieleen meni, se rakennettiin liian sisäsaaristoon. Valo sammutettiin, ja se jäi tunnuksettomaksi majakaksi. Ulommas rakennettiin Söderskärin majakka.
Glosholmin majakan pelättiin kuitenkin opastavan vihollisen pommikoneita talvisodassa, joten se päätettiin räjäyttää maaliskuussa 1940. Sota tosin ehti loppua, mutta tieto ei kiirinyt ajoissa saaristoon.
Majakasta on jäljellä ränsistyvä tyviosa – ja ympäri maailmaa levinnyt muisto lastenkirjallisuudessa.
– Nuoruudessaan saarella seikkaili eräs Tove-tyttö. Hänelle jäi muistijälki saaren majakan muodosta. Muumitalo muistuttaa meitä tästä Glosholmin majakasta, joka räjäytettiin päivä talvisodan päättymisen jälkeen, hymyilee Johanna Pakola.