Nuubi, ramu, biiffi, atm, sup, mt ja nälä ovat osa sanastoa, joka sinunkin kannattaisi tuntea, jos haluat ymmärtää nykypäivän lapsia. Heidän kielensä on varsin erilaista kuin ennen.
Koulussa rageeminen, servaaminen ja rektaaminen ovat arkipäivää. Porin Toejoen koulun viidesluokkalaiset kertovat videolla, mitä sanat tarkoittavat – jos aikuiset eivät niitä jostain syystä ymmärrä.
Luokanopettaja Satu Vainio-Mattila myöntää olevansa välillä täysin pihalla, vaikka kotona lapset ovat äitiään yrittäneet opastaa.
– Tiedän rageemisen tarkoittavan raivoamista. Kotona olen kuullut, että olen huono opettaja, kun aina rageen. Todettakoon kuitenkin, että koulussa kynnys siihen on korkeampi.
"Me mennään"
Kieli elää ja on aina elänyt. Sille ei voi mitään. Erityisesti lapset poimivat sanavarastoonsa erilaisia lyhenteitä, trendisanoja ja tapoja puhua. Ne voivat olla vain hetken villityksiä, mutta osa sanoista jää pysyvään käyttöön.
Opettaja ei koe uusien sanojen käyttämistä ärsyttäväksi. Hän on hyväksynyt sen, että kieli elää. Jos aikoinaan puhuttiin kirjakieltä, on puhekieli nykyään selkeästi puhekieltä.
– Slangisanojen käyttö näkyy vahvasti. Niitä tulee enemmän ja vaihtuminen on kiivaampaa kuin ennen, Satu Vainio-Mattila toteaa.
Hänen huolensa liittyy lähinnä oikean kielen opettamiseen. Joskus opettajankin on vaikea hahmottaa, mitä se nykyään on. Kirjakieleen törmää niin harvoin. Osa lapsista ei enää edes erota mikä on kirjakieltä, mikä puhuttua kieltä.
Missä enää kuulee muotoa "me menemme"? Satu Vainio-Mattila
– Huomaan, että niiden erottaminen on lapsille vuosi vuodelta vaikeampaa. Aika harvoin esimerkiksi julkisuudessa puhutaan enää kirjakieltä. Missä enää kuulee muotoa "me menemme", Vainio-Mattila pohtii.
Hän uskookin opettavansa koulussa jo ennen eläkeikäänsä muotoa "me mennään". Sitähän lapset jo nyt käyttävät. Muutos on hyvinkin mahdollinen, sillä se ei olisi ensimmäinen Vainio-Mattilan uran aikana. Esimerkiksi "alkaa tekemään" ei enää särähdä koululaisten korvaan, vaikka nykypäivän aikuiset oppivatkin sen muodossa "alkaa tehdä".
Soveliasta vai ei?
Media vaikuttaa lasten kielenkäyttöön merkittävästi. Vaikka lapset poimivat televisiosta ja radiosta myös kehittävää tietoa, ei esimerkki ole aina toivotunlaista.
– Televisiossa ja vielä enemmän radiossa puhutaan rohkeasti kaikesta ja käytetään karrikatiivista tyyliä. Mistä lapset nykyään oppivat, mikä on soveliasta ja mistä voi puhua? Sen opettaminen on nykyään vaikeaa, Satu Vainio-Mattila toteaa.
Näyttelijä Ernest Lawson ottaa tästä kopin. Hän ymmärtää hyvin, että lapset poimivat sanontoja esimerkiksi suositusta Putous-ohjelmasta, jossa hän esittää tänä vuonna maailman huonoimmaksi opettajaksi kuvailemaansa Ansa Kynttilää.
– En kuitenkaan koe pistoa sydämessäni. Uskon, että näin on ollut niin kauan, kun televisio ja komedia ovat olleet olemassa. Ei televisiossa keksitä mitään uutta. Se peilaa ympärillään olevaa elämää.
Ansa Kynttilän kosto
Ernest Lawson pyysi muutama päivä sitten opettajien Facebook-ryhmässä vinkkejä siitä, millaset sanat ja tavat ovat juuri nyt kouluissa pinnalla. Hän työskenteli itse opettajana vielä runsas vuosi sitten, mutta sen jälkeen näyttelijän työt ovat vieneet mennessään.
Koska moni opettajista on jo lopen kyllästynyt lasten erilaisiin sanontoihin ja hokemiin, ajatteli Lawson yhdistää "kostoksi" kaksi osaamisaluettaan.
Op-op-op-opettaja puhuu! Ansa Kynttilä
– Itse kuuntelin opettajana monta vuotta, kun oppilaat matkivat Munamiestä ja Aina Inkeri Ankeista. Nyt opettajat saavat antaa takaisin Ansa Kynttilän avulla.
Sketsihahmo keskeyttää muiden puheet vaatimalla itselleen puheenvuoron napakasti sormi pystyssä: "Op-op-op-opettaja puhuu!"
Opettajat ovatkin ottaneet Ansa Kynttilän innolla vastaan. Moni tunnistaa samoja piirteitä itsessään ja varsinkin työtovereissaan.
Pian roolihahmoon lienee entistä helpompi samaistua, kun Ansa Kynttilä ottaa kollegoidensa vinkkien innoittamana lasten käyttämät trendisanat, hokemat ja tanssiliikkeet käyttöönsä.
Älä däppää väärin
Pelkästään yhden vuorokauden aikana Ernest Lawson sai Facebook-kyselyynsä yli 900 vastausta. Kommenteissa oli paljon sellaisiakin sanoja ja tapoja, joista hän ei ollut kuullutkaan. Näyttelijä arvelee, että materiaalia riittäisi kolmen tuotantokauden mittaiseen televisiosarjaan.
Niin erikoisesti lapset nykyään puhuvat.
Lawsonin mielessä se herättää lähinnä mielenkiintoa. Miten villitykset leviävät jopa koko maanlaajuisiksi?
– Osa pysyy vuosikausia klassikkoina, osa buumeista menee ohi kuukaudessa. Erityisesti minua kiinnostavat ilmiöt, jotka tunnetaan kaikissa kaupungin kouluissa tai koko maassa.
Esimerkiksi däppääminen levisi jo vuosia sitten kulovalkean tavoin ympäri maata. Sitä harrastetaan edelleen, mutta däppääminen on muuttanut muotoaan. Tiedätkö vuosimallin 2018 däpin? Ota mallia videosta.