Tatu Torikka, 37, käveli Suomussalmen Vaarannivassa tonkka kädessään kohti hetettä. Oli tammikuu ja sähkökatkot olivat piinanneet jo kolmatta päivää. Neljä kuukautta vanha tyttö oli kuitenkin pestävä ja ruokaa laitettava.
Kainuun poikkeuksellisen lumimassan ja vanhojen sähkölinjojen aiheuttamista sähkökatkoista on nyt reilu kuukausi. Torikka muistelee vuodenvaihteen aikaisia katkoja jo hieman naureskellen.
– Jos olisimme olleet avovaimoni kanssa keskenämme, olisimme olleet romanttisesti kynttilän valossa, mutta lapsen kanssa oli koko ajan huoli, että vesi varmasti riittää.
Sähkökatkojen aikaan huolta ja selviytymistaitoja vaadittiin muiltakin kuin Torikan perheeltä. Olot olivat niin haastavat, että tutkijat kiinnostuivat siitä, kuinka kainuulaiset selvisivät jopa päiviä ilman sähköä.
Suomen pelastusalan keskusjärjestö (SPEK) teki kainuulaisillekyselylomakkeen heidän selviytymiskeinoistaan. Tänään päättyvässä tutkimuksessa selvitetään, miten kainuulaiset kokivat sähkökatkokset.
– Kyselyssä on kysytty esimerkiksi, kuinka tykkylumi vaikeutti arkea ja kuinka pitkiä sähkökatkot olivat. Mitkä tekijät edistivät kansalaisten varautumista sekä pärjäämistä, ja millaista apua he saivat ja millaista apua tarjosivat itse, SPEKin tutkija Heikki Laurikainen kertoo.
– Ylipäätään auttamisen näkökulma on kyselyssä hyvin tärkeä, Laurikainen jatkaa.
Tutkijan mukaan viranomaiset pohtivat paljon tapahtumia jälkeenpäin, mutta hän pitää myös asukkaiden kuulemista tärkeänä.
– Jatkossa pohdimme, voimmeko tarjota heidän varautumiseensa uusia menetelmiä tai vähintään lisätietoa varautumisesta, Laurikainen täsmentää.
Tutkimusta haluttiin lähteä tekemään myös sen vuoksi, että sähkökatkot olivat niin laajoja ja tapahtuivat keskellä talvea. Tähän mennessä vastauksia on tullut noin 100.
"Naapureista täytyy pitää huolta"
Kolmen lapsen äiti ja Suomussalmen Ruhtinansalmen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Jonna Seppänen, 35, perheineen ei kärsinyt sähkökatkoksista niin paljoa, kuin Torikan perhe. Heidän talossaan ilman sähköjä elettiin pahimmillaan vain 11 tuntia.
– Suurin tuska oli se, ettei kotona ollut yhtäkkiä mitään, millä keittää kahvia, Seppänen kertoo hymähtäen.
Seppäset pääsivät sähkökatkosten aikaan oman yrityksensä tiloihin, joissa oli aggregaatti.
Seppänen tiesi, että sähkökatkojen aiheuttamassa tilanteessa moni tarvitsee apua.
– Kun sähkökatkokset alkoivat pitkittyä, heräsi huoli siitä, miten ihmiset täällä yleisesti pärjäävät. On itsestään selvää, että naapureista täytyy pitää huolta, kyläyhdistyksen puheenjohtaja kertoo.
Vaikka kainuulaisten vastauksia arjesta ilman sähköjä ei olla vielä päästy analysoimaan, uskoo tutkija Laurikainen juuri naapuriavun tärkeyden nousevan esiin kyselyn tuloksista.
– Mitä suurempi häiriötilanne tai onnettomuus on, sitä enemmän kansalaisten oma toiminta yleensä korostuu, tutkija sanoo.
Täällä asuvat pärjäävät aika itsenäisesti. Jonna Seppänen
Laurikaisen mukaan viranomaiset eivät pysty, eivätkä ehdi vastaamaan jokaiseen tilanteeseen, silloin naapureiden ja läheisten tuki voi olla hyvinkin tärkeää.
– Oletan, että Kainuussa on tarjottu paljon apua läheisille ja naapureille. Se on varmaan ollut keskeinen tekijä, että tästä selvittiin ilman suurempia ongelmia, Laurikainen arvelee.
Sähkökatkosten aikana useita ihmisiä auttanut Jonna Seppänen on tutkijan kanssa samoilla linjoilla.
– Naapureiden ja tuttavien auttaminen oli tässä tilanteessa erittäin tärkeää. Täällä sitä asiantuntemusta on.
Seppänen kertoo, että ne, joilla oli sähköä ja vettä, tarjosivat pesumahdollisuuksia muille. Ihmiset veivät myös kahvia ja lämmintä vettä toisilleen.
Tatu Torikan pihapiirissä oleva hete koitui vauva-arjen pelastukseksi.
– Vesi haettiin hetteestä 400 metrin päästä ja se lämmitettiin kaasulla.
Vaikka Torikan perheellä vettä oli saatavilla suhteellisen helposti, heräsi myös heillä huoli muista sähköttömyyden kanssa painivista naapureista.
– Oli siinä huolehtimista, että onhan naapureilla kaikki kunnossa.
Kokemus opettaa
Kainuussa on koettu sähkökatkoja ennenkin. Moni maalla asuva pitääkin varalla aina hieman ylimääräistä vettä ja ruokaa.
SPEKin tutkija Heikki Laurikainen uskookin, että naapuriavun lisäksi aikaisemmat kokemukset ja sähkökatkoksiin varautuminen nousevat tutkimuksessa esille.
– Harvaan asuttujen alueiden kotitalouksissa on usein varauduttu paremmin, kuin esimerkiksi kaupunkien keskustoissa. Syynä tähän on kokemus.
Laurikainen pohtii myös, että maaseudun taloissa on usein enemmän tilaa kuin kaupunkiasunnoissa. Se mahdollistaa sen, että taloissa voi olla leivinuuneja ja muita tulisijoja, joita voi hyödyntää ruuanlaitossa ja huoneiden lämmittämisessä.
Maaseudulla on usein totuttukin pärjäämään ja tekemään asioita itse.
– Se tukee pärjäämistä myös häiriötilanteissa. Ei täysin odoteta, että jokin järjestelmä tai yhteiskunta on koko ajan turvaamassa, Laurikainen sanoo.
Tutkija kuitenkin muistuttaa, että tee se itse -mentaliteettia ei kuitenkaan pidä liioitella.
– Samalla tavalla maalla asuvat ihmiset tarvitsevat mobiiliyhteyden ja verkkoliikennepalvelut. Sielläkin se voi aiheutua suurta hätää ja ongelmia, jos esimerkiksi verkkoliikennepalvelut eivät toimi.
Laurikainen uskookin, että vuodenvaihteen sähkökatkojen vuoksi varautuminen paranee entisestään Kainuussa.
– Tiedämme kansainvälisestikin, että kokemus opettaa näissä asioissa.
Kansalaisten kannattaa olla valppaana jatkossakin. Heikki Laurikainen
Tatu Torikan talossa oli onneksi leivinuuni ja hieman ruokaa pakkasessa. Aggregaattia ei aikaisemmin ollut, mutta nyt on.
– Aikuiset ihmiset selviävät vaikka purkkiruualla muutaman päivän. Nälkään ei kuole.
Jonna Seppänen puolestaan hankki kotiinsa välineet, joilla keittää kahvia ilman sähköjä. Hän uskoo siihen, että maalla asumisella oli vaikutusta sähkökatkosten aikana selviytymiseen.
– Täällä asuvat pärjäävät aika itsenäisesti.
Sähkökaaos voi toistua
Pahimmillaan Kainuussa ilman sähköjä oli tuhansia talouksia. Apua saatiin useilta eri tahoilta ja ihmiset auttoivat toisiaan.
Mutta oliko kainuulaisella sitkeydellä osaa selviytymiseen?
– Voiko sitä kainuulaiseksi sitkeydeksi sanoa, mutta ei täältä kovin moni lähtenyt evakkoon. Kyllä täällä ihmiset enemmin puusaunoja virittelivät, Jonna Seppänen naurahtaa.
Sekä Seppäsen että Torikan mielestä on hyvä, että aiheesta tehdään tutkimusta. He kokevat, että kansalaisten kuunteleminen on tärkeää.
– Luulen, ettei tämä ollut ainutkertaista. Tällainen sähkökriisi voi tulla muuallekin. On hyvä, että kaikki tutkitaan, kartoitetaan ja selvitetään, miten toimia vastaavassa tilanteessa, Seppänen sanoo.
– Nyt oli onni, että ei ollut pakkasta, normaalisti vuoden vaihteessa on 30 astetta pakkasta, Seppänen jatkaa.
Lapsen kanssa oli koko ajan huoli, että vesi varmasti riittää. Tatu Torikka
Tatu Torikkaa huolestuttaa Kainuun infrastruktuuri.
– Jos infrastruktuurimme on näin helposti tuhottavissa, miten käy sitten, kun joku oikea kriisitilanne tulee? Torikka pohtii.
SPEKin tutkija Heikki Laurikainen arvelee, että näin laajojen sähkökatkojen pitäisi luoda painetta infrastruktuurin parantamiseen. Hän kuitenkin tiedostaa sen, etteivät näin laajat kokonaisuudet muutu nopeasti.
Ihmiset ajattelevat usein, etteivät sähkökatkokset satu itsekseen, sillä sähköverkot ovat ihmisten suunnittelemia ja niiden haavoittuvaisuus tiedetään.
– On kuitenkin selvää, että kansalaisten kannattaa olla valppaana jatkossakin, kyllä tämä voi toistua, Laurikainen muistuttaa.
Lue lisää: