Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mielestä jokaiselle Suomessa asuvalle lapselle pitää luoda yhdenvertaisesti mahdollisuudet hyvään elämään. Suomen nykyinen lainsäädäntö toimii kuitenkin hänen mielestään toisin.
Kurttila arvostelee sitä, että Suomessa on tehty lyhyen ajan sisällä ristiriitaisia päätöksiä esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja tilanne on sekava.
Tuomas Kurttila pitää suurena ongelmana sitä, että kaikilla lapsilla ei ole enää subjektiivista oikeutta kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen.
– Sellainen lainsäädäntö, joka nimenomaisesti alleviivaa lapsen perhetaustan merkitystä, ei ole lapsen edun mukaista.
Voi asettaa sen kysymyksen, kuinka varhain me lokeroimme. Tuomas Kurttila
Kurttilan mukaan lapset kyllä tunnistavat ne lapset, jotka eivät lähde retkille, eivätkä ole arjessa samalla tavoin mukana kuin muut.
– Voi asettaa sen kysymyksen, kuinka varhain me lokeroimme. Viisas yhteiskunta pitää kaikkien lasten puolta. Lainsäädäntö, joka meillä vielä oli subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta jokaiselle lapselle yhdenvertaisesti, oli viisasta.
Monet kaupungit ja kunnat ovat lakimuutoksesta huolimatta säilyttäneet subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa päivähoito-oikeutta ei ole rajoitettu vaikka vanhempi olisi kotona esimerkiksi työttömyyden vuoksi.
– Sellainen Suomi on sattumanvarainen. Tämän päivän lapsen elämään vaikuttaa paljon se, mihin perheeseen ja mihin kuntaan hän syntyy. Näin ei voi olla. Koko Suomen on oltava yhtä hyvä jokaiselle lapselle.
Kurttilan mielestä varhaiskasvatusta tulisikin pitää kansallisena kysymyksenä, ei kaupunkipolitiikkana, eikä kuntien asiana.
Lapsen elämään vaikuttaa paljon se, mihin perheeseen ja mihin kuntaan hän syntyy. Tuomas Kurttila
Kurttila sanoo, että suomalainen yhteiskunta ei ota lapsia tosissaan. Päätösten vaikutukset lapsiin jäävät arvoimatta eivätkä eri hallinnonalat tee yhteistyötä.
– Meillä on ristiriitainen hallinto, jossa ei toimijat eivät pelaa nyt samaan maaliin lapsen edun puolesta.
Kurttilan mielestä valmistelijoiden ja päättäjien pitäisikin istua samaan pöytään ja eduskunnan linjata, minkälaista hyvää elämää ja kasvua lapsille tavoitellaan.
– Tämä meillä ei ole nyt kunnossa. Se näkyy jatkuvana lisämäärärahojen tarpeina, kustannusten nousuna korjaavissa palveluissa. Tämä kierre on kohtalokas, koska me emme pääse tällä eteenpäin eivätkä ne rakenteelliset ongelmat, jotka ovat olemassa tässä maassa korjaannu.
– Me hoidamme yksilöä. Ongelmat ovat yksilön, kun pitäisi tunnistaa, mitä tuen tarpeita on ympäristössä. Yhteiskunta ei pysty nostamaan niitä lapsia, joilla on tuen tarpeita, emme saa kaikkia lapsia kärryille.
Yksilö jää yksin ja me enemmistön hyvinvoinnissa olevat pesemme kätemme. Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu on erityisen huolissaan siitä, että hyvinvointivaltion heikentyessä siitä kärsivät eniten kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Suomessa joka kymmenes lapsi syntyy maahanmuuttajataustaiselle äidille.
Maahanmuuttajataustaiset perheet tarvitsevat Kurttilan mielestä monenlaista tukea. Varhaiskasvatuksesta säästäminen kostautuu usein myöhemmin koulussa oppimisvaikeuksina ja yksinäisyytenä.
– Tulee kehitys, jossa lopulta yksilö jää yksin ja me enemmistön hyvinvoinnissa olevat pesemme kätemme. Kysymys on tästä, yhteisen tajusta. Joko sitä on tai ei ole.
Ryhmät voivat olla hallitsemattoman suuria. Tällainen ei ole laatua. Tuomas Kurttila
Varhaiskasvatuksen saatavuuden lisäksi myös varhaiskasvatuksen laatu on Kurttilan mielestä iso ongelma. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus hyvään varhaiskasvatukseen.
– Ryhmäkokoa on suurennettu ja valitettavasti yhdessä varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen kanssa ryhmät voivat olla hallitsemattoman suuria. Tällainen ei ole laatua. Nämä kaksi asiaa on hoidettava yhtä aikaa.
Kurttila muistuttaa, että turvalliset kiintymyssuhteet ovat kaiken avain. Lapsen on tunnettava ne aikuiset, kenen sylissä hän päivähoidon arjessa voi ja saa olla. Myös aikuisten on tunnettava lapset.
– Kysymys on tietysti myös ammattilaistenkin arjesta ja siitä, minkälainen työympäristö motivoi, pitää kiinni siinä arvokkaassa työssä, jota meidän varhaiskasvatuksen ammattilaiset tekevät.