Rautalampilaiset luolakoiraharrastajat Jarno Hämäläinen ja Otso Markkanen tiesivät, että metsästyslajissa on riskinsä. Aina kun koiran laskee luolaan riistan perässä, kerta voi olla sille viimeinen.
Niinpä he osasivat aavistaa jonkin olevan vialla, kun Hämäläisen 1,5-vuotias patterdalenterrieri Ninni ei enää luolatutkakuvan perusteella liikkunut.
– Koira oli vain samassa paikassa, välillä haukkui ja välillä ulisi. Meinattiin että se on jäänyt kivenkoloon, Markkanen kertoo.
Ei ole mitenkään tavatonta, että luolakoira jää jumiin metsästyksen aikana. Joskus koiria pelastettaessa on jouduttu käyttämään apuna jopa kaivinkonetta.
Tällä kertaa onnettomuus sattui kuitenkin harvinaisen vaikeissa olosuhteissa. Luolasto oli Rautalammilla saaressa, jossa ei ollut sähköä, asukkaita eikä mitään. Iltapäivä alkoi hämärtyä ja pakkanen oli kiristymässä yli 20 asteeseen. Kaiken lisäksi maa oli kivikovaa.
– Soitettiin kavereita paikalle ja ruvettiin pehmittämään routakerrosta. Tunnissa saatiin viiden litran ämpärillinen irrotettua. Oli selvää, että hommia piti jatkaa ainakin seuraavana päivänä.
Vaikka työ edistyi käsipelillä hitaasti, miehet saivat sentään yhteyden pinteessä olevaan terrieriin. Sille laskettiin kepin varassa juotavaa ja raksuja. Lopuksi luolaston suuaukko tukittiin lumella, jotta lämpö ei karkaisi. Siinä vaiheessa pakkasta oli ulkona jo 25 astetta.
"Ei voi kuin kiitellä"
Seuraavana aamuna miehet lähtivät uudelleen kaivamaan koiraa esille. Pelastajien helpotukseksi koira oli yön jäljiltä elossa ja jopa hyvävointisen oloinen. Onnettomuuspaikalle vedettiin pulkkien ja ahkioiden avulla aggregaatti ja pieni piikkauskone.
Työ eteni kuitenkin tuskastuttavan hitaasti. Koiran pelastuminen alkoi näyttää toivottomalta, ellei paikalle saataisi järeämpää kalustoa. Hämäläinen ja Markkanen soittivat luolakoiraharrastajia läpi ja apua kuulutettiin myös alan Facebook-ryhmässä.
Se kannatti. Toisena päivänä paikalla oli jo kymmenkunta avuliasta miestä. Yli tunnin ajomatkan päästä Laukaasta oli saatu järeämpi poravasara, jolla alkoi syntyä tulosta. Lopulta yksi miehistä saatiin jo ujutettua luolaan piikkauskoneen kanssa lähemmäksi koiraa. Hän sai kosketusyhteyden koiraan ja huomasi, että se oli kiilautunut jumiin kahden kiven väliin takakäpälistään.
Viimein, 30 tuntia kestäneen koettelemuksen jälkeen patterdalenterrieri Ninni pääsi vapauteen. Koira käveli omin jaloin, söi ja joi – tapahtumiin nähden se oli yllättävänkin hyvässä kunnossa.
– Oli helpotus, kun koira saatiin elävänä ulos. Siinä olisi voinut käydä huonosti, Ninnin omistaja Jarno Hämäläinen miettii.
Koira jäi loukkoon tiistaina ja se vapautettiin keskiviikkona alkuillasta. Markkanen kiittää lämpimästi kaikkia niitä, jotka auttoivat pelastusoperaatiossa.
– Ei voi kuin kiitellä. Hienoa, että löytyy tänä päivänä tuommoista porukkahenkeä, hän iloitsee.
"Koiranhoitajan pitää miettiä riskejä jo ennakolta"
Luolakoiria käytetään metsästettäessä kettuja, supikoiria ja mäyriä maanalaisista koloista. Koira ajaa saaliin luolasta tai tappaa sen itse. Luolakoirina käytetään etenkin mäyräkoiria ja terrierejä.
Luolassa olevan riistan metsästäminen on luolakoirille, kuten patterdalenterrierille lajityypillistä käytöstä. Omistajan on kuitenkin syytä pitää mielessä riskit, muistuttaa eettisen metsästyksen vastaava Juha Kuittinen Suomen Riistakeskuksesta.
– Koiranhoitajan pitää miettiä riskejä jo ennakolta, eikä kaikkiin paikkoihin kannata koiraansa laittaakaan, Kuittinen linjaa.
Suomen Riistakeskus on laatinut eettiset ohjeet luolakoiran kanssa metsästämiseen. Voit tutustua niihin täältä.
Hämäläisellä ja Markkasella oli mukana toinenkin koira, joka viipyi luolassa parikymmentä minuuttia ennen kuin Ninni laskettiin sinne.
Kumpikaan koira ei ollut aikaisemmin käynyt luolassa. Paikalla tiedettiin kuitenkin olevan supikoiria ja yksi vieraspeto saatiin epäonnisen jahdin aikana saaliiksikin.
– Se oli yllättävän laaja kallionalunen, jossa oli useampi reikä. Pitää varmaan tulevaisuudessa oppia välttämään tuollaista, Otso Markkanen miettii.