Vaasan kissatalon keittiön nurkassa viimeisiään vetelevä öljylämmitin pitää meteliä. Anna-Liisa Uusikylä tarkistaa mittarin.
– Jossain on taas vuoto, hän päättelee.
Vaasan kissatalo on toiminut vuodesta 1996 lähtien vanhassa Vaasan kaupungin omistamassa, monien mielestä purkukuntoisessa omakotitalossa. Löytökissoista huolehditaan vapaaehtoisvoimin. Vuosittain liki 300 kissalle löytyy koti kissatalon vapaaehtoisten avulla.
Kissatalon kunto on puhuttanut jo vuosien ajan. Omistaja ei ole ollut kiinnostunut kunnostamaan kiinteistöä. Vuokralaisten varat ovat menneet vuokran maksuun, talon ylläpitoon ja välttämättömään kunnossapitoon sekä tietysti kissojen hoitoon.
Remontin paikkoja olisi paljon. Lämmitys reistailee, putket vuotavat, rakenteet alkavat pettää.
– Tämä talon kunnostamiseen ei enää kannata laittaa rahaa, toteaa Uusikylä.
Uusikylä on ollut kissatalon toiminnassa mukana aivan alusta lähtien eli yli 20 vuoden ajan. Hän sanoo, että jahkailua on jatkunut aivan liian pitkään.
– 10 vuotta on istuttu kaupungin herrojen kanssa samassa pöydässä etsimässä ratkaisua, eikä sitä ole löytynyt.
Vähitellen Vaasan kodittomien kissojen ystävien yhdistyksessä on vahvistunut ajatus, että näin ei voida enää jatkaa. Koko toiminta on uhattuna, ellei tila-asiaa saada ratkaistua.
Jotain on pakko tehdä
Muutamat kissatalon nuoret aktiivit sen lopulta keksivät - mahdollisuuden kohentaa kissojen oloja joukkorahoituksen avulla.
Kissatalon hyväksi käynnistettiin Mesenaatti-sivustolla kampanja reilu kuukausi sitten. Kampanja lähti heti vauhdilla liikkeelle.
Kissatalolla Anna-Liisa Uusikylä vaihtaa kuulumisia kissojen hoitajien Susanna Tervasmäen ja Laura Erosen kanssa. Myös rahoituskampanjan tilanne päivitetään - niin kuin on tehty joka päivä tammikuun 14. päivästä lähtien. Kissojen ystävät ovat syystä innoissaan.
– Yli 58 000 euroa jo!
– Hienoa, että Michael Monroekin lähti mukaan.
Tämä kampanja todistaa sitä, että kotieläimet - kissat ja koirat - ovat tärkeitä nykyihmisille. Anna-Liisa Uusikylä
Anna-Liisa Uusikylä sanoo, että kaikki ovat olleet kuin ällikällä lyötyjä, kun on nähty, mihin tahtiin rahaa on lahjoitettu Vaasan löytökissojen hyväksi. Kampanjassa minimitavoitteeksi on määritelty 5000 euroa, mutta Uusikylä piti alun perin sitäkin tavoitetta kovana.
– Tämähän on ollut aivan shokki suorastaan, kun haaveiltiin että jos tuhat euroa saataisiin kokoon... Tällaista summaa, mikä nyt on, ei voitu kuvitellakaan.
Uusitalo sanoo, että kaikista eniten on lämmittänyt se, kun on huomannut, kuinka paljon on eläinsuojelutyöhön myönteisesti suhtautuvia ihmisiä.
– Tämä kampanja todistaa sitä, että kotieläimet - kissat ja koirat - ovat tärkeitä nykyihmisille.
Kampanjasta tuli valtakunnallinen
Kissatalolla on seurattu tarkkaan joukkorahoituskampanjan statistiikkaa. Se näyttää selvästi, miten kampanja on kehittynyt paikallisesta valtakunnalliseksi. Kissatalon pelastustalkoisiin ovat lähteneet innolla mukaan muutkin kuin vaasalaiset. Mesenaatteja on ilmottautunut mukaan ympäri Suomen ja ulkomailta asti.
Sitäkin on kissatalolla pohdittu, miksi juuri tämä kampanja lähti lentoon. Yksi käännekohta oli Iltalehden tekemä juttu. Myös se, että Michael Monroe vetosi sosiaalisen median tileillään Vaasan kissatalon puolesta, vauhditti mukavasti kampanjaa.
Kampanja jatkuu vielä 3. päivään maaliskuuta saakka, mutta jo tähän mennessä rahaa on kertynyt niin paljon, että kissataloa ylläpitävä yhdistys on päättänyt hankkia löytökissoille uudet tilat.
– Joko ostamme sopivan talon tai hankimme tontin ja rakennamme kokonaan uudet tilat, jotka voidaan suunnitella alusta lähtien eläinsuojelutyöhön sopiviksi. Tietysti haluamme myös selvittää, olisiko Vaasan kaupungilla tarjota meille joku tila, pohtii Uusitalo.
Kissoille ja hoitajille paremmat olot
Susanna Tervasmäki ja Laura Eronen eivät jää kaipaamaan vanhaa kissataloa. Pesutiloja ei ole, ei myöskään kunnollisia säilytystiloja.
– Ehkä eniten täällä arkea haittaa kuitenkin se, että tilat ovat kahdessa kerroksessa, sanovat hoitajat, jotka joutuvat ramppaamaan jatkuvasti kapeissa rappusissa siivousvälineineen ja ämpäreineen.
Myös kissojen kannalta kaksikerroksisuus on ongelma. Alakerran kissat pääsevät ulkotarhaan raittiiseen ilmaan, mutta yläkerran kissoilla siihen ei ole mahdollisuutta.
– Nämä tilat sopivat hyvin huonosti eläinsuojelutyöhön, täsmentää Anna-Liisa Uusikylä.
Uusitalon mukaan uuden talon pitää olla yksikerroksinen, piha-aluetta pitää olla jonkin verran ja talo ei saa sijaita viittä kilometriä kauempana kaupungin keskustasta.
– Meidän hoitajilla ei ole omia autoja. Talon pitää olla sellaisessa paikassa, että hoitajat pääsevät kulkemaan sinne helposti.
Päädytään yhdistyksessä mihin vaihtoehtoon tahansa, joko ostamaan talo tai rakentamaan se, osa rahoituksesta joudutaan hoitamaan pankkilainalla. Väistämättä toiminta laajenee ja vastuut kasvavat. Uusikylä myöntää, että tässä kohtaa vähän hirvittääkin.
– Kyllä, hirvittää kyllä. Mutta meillä on nykyisin paljon nuoria mukana ja nuoret ovat tarmokkaita. Luotan, että yhteispelillä kaikki hoidetaan.