Oletko maistanut mulgikapsadia, tuota virolaista perinneherkkua, jossa hapankaalin seurana ovat tuntikausia muhineet sianliha ja ohrasuurimot?
Entä tiesitkö, että monen virolaisen aamupalapöydässä syödään talkkunamuroja eli kamapallideja?
Kohuketta, eli maitorahkasta tehtyä makeaa välipalapatukkaa, olet saattanut maistaa. Niitä kun saa nykyään ihan lähimarketistakin.
Lyhyt oppimäärä virolaiseen keittiöön menee suunnilleen seuraavasti:
Etelänaapurin ruokaa voisi kuvailla sanalla konstailematon. Se on sukua suomalaiselle keittiölle, jossa suuressa roolissa ovat ruisleipä, kalat, metsämarjat ja maitotuotteet. Ateria muovautuu kulloisenkin vuodenajan luonnonantimien mukaan, mutta perunalle ja possulle on aina ollut paikkansa.
Maata vuoronperään hallinneet tanskalaiset, saksalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset ovat kaikki jättäneet omanlaisen jälkensä virolaiseen keittiöön.
Ennen ruokailua on tapana toivottaa head isu! Toivottavasti maistuu.
Kansallisherkku muistuttaa vappuista sillivoileipää
Marja Korpimäki saapuu Espoon Olarissa sijaitsevan Baltian elintarvikkeet -liikkeen jämptien hyllyrivistöjen äärelle aina silloin kun häneen iskee kaipuu virolaiseen keittiöön.
Espoolainen Korpimäki emännöi yli vuosikymmenen majataloa Peipsijärven rannalla, Viron ja Venäjän rajalla. Tuona aikana virolaiset maut tulivat tutuksi ja jäivät pysyvästi hänen lautaselleen.
Tällä kertaa hänen ostoslistallaan ovat perinteiset kiluleipätarvikkeet.
– Kiluleib eli kilohailileipä on perinteinen herkku, jonka tuntevat kaikki. Siitä on varmasti myös joka vuosi jonkinlainen muunnos presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla, Korpimäki sanoo ja nappaa leipähyllystä paketin mustaa leipää.
Suomalaiset käyvät nykyään myös ruokaostoksilla Virossa, ja sitä kautta tuotteet tulevat tutuiksi. Elena Akkonen, kauppias, Baltian elintarvikkeet
Kiluleipä on hänen vakioreseptinsä silloin kun haluaa valmistaa jotain oikein virolaista. Valintaa puoltaa myös se, että kyseinen perinneherkku on näyttävä, mutta varsin helppo valmistaa.
– Mustan leivän päälle voita, kilohailifileitä, keitettyä kananmunaa ja päälle vähän sipulia. Ei sen kummempaa!
1,3 miljoonan asukkaan Virossa vietetään itsenäisyyspäivää samaan tapaan kuin Suomessa, eli seuraamalla presidentin järjestämiä juhlia televisiosta perheen ja ystävien kanssa.
– Paitsi että Virossa on vielä Suomeakin tärkempää, että itsenäisyyspäivänä pukeudutaan kauniisti ja syödään hyvin. Yleensä juurikin kiluleipiä, Korpimäki muistuttaa.
Suomalaiset haluavat Viron makuja kotiinsa
Myös Baltian elintarvikkeet -kaupan omistajan Elena Akkosen juhlapöydässä on lauantaina kiluleipiä. Akkonen perusti kauppansa kahdeksan vuotta sitten. Virolaisia elintarvikkeita oli vaikea saada, joten hän päätti ryhtyä itse toimeen.
– Ensimmäiset puoli vuotta tein töitä ympäri vuorokauden, mutta en saanut palkkaa, Akkonen kertoo.
Nykyään pääkaupunkiseudulla on lukuisia Viron ja Itä-Euroopan elintarvikkeita myyviä erikoisruokakauppoja ja virolaisia elintarvikkeita saattaa löytää myös isojen ketjujen valikoimista.
Kysyntää virolaisille elintarvikkeille riittää jo siksikin, että virolaiset ovat Suomen ylivoimaisesti suurin ulkomaalainen kansalaisryhmä. Vantaalla viroa puhutaan äidinkielenä jo enemmän kuin venäjää tai ruotsia.
Virossa syötiin rahkaa jo kauan ennen kuin se tuli Suomessa trendikkääksi terveysbuumin myötä. Marja Korpimäki, virolaisen keittiön asiantuntija
Olarin putiikissa tilanne on toinen kuin kahdeksan vuotta sitten. Nyt kauppa käy, ja kauppiaan on välillä mahdollista pitää itse vapaata.
Akkonen kertoo, että alkuvuosina asiakaskunta koostui pääasiassa virolaisista ja venäläisistä. Nyt jo 60 prosenttia asiakkaista on suomalaisia.
– Monet käyvät nykyään myös ruokaostoksilla Virossa ja sitä kautta tuotteet tulevat tutuiksi. Sitten he saapuvat tänne ja kysyvät esimerkiksi, että onko teillä savustettua juustoa myynnissä. Yleensä kyllä löytyy, Akkonen sanoo.
Hän uskoo, että Viron matkailun lisääntymisen ja arkipäiväistymisen lisäksi suomalaisten asiakkaiden runsaaseen määrään vaikuttaa yksi varsin yksinkertainen asia:
– Virolaiset elintarvikkeet ovat hyvänmakuisia.
– Virossa ei tuijoteta ruuan rasvaprosentteja samalla tavalla kuin Suomessa, Korpimäki komppaa.
Hapanta ja puhdasta sen olla pitää
Virolaisessa ruuassa maistuvat puhtaat maut, joita ei peitetä monimutkaisella maustamisella.
Perusmaku on hapan. Etikkaa käytetään paljon, mutta vielä sitäkin suuremmassa roolissa ovat happamat maitotuotteet.
Etenkin hapukoort, eli smetanaa muistuttava hapankerma, jota virolainen käyttää liki kaikkeen keitoista kastikkeisiin ja leivonnaisista kakuntäytteisiin.
– Se on meidän suosituin tuotteemme. Myymme hapukoorta kaksisataa pakkausta viikossa, Akkonen kertoo.
– Virolainen keittiö ei olisi virolainen keittiö ilman hapukoorta. Virossa syötiin myös rahkaa jo kauan ennen kuin se tuli Suomessa trendikkääksi terveysbuumin myötä, Korpimäki lisää.
Myös säilöminen on Virossa edelleen arvossaan ja siinä missä suomalainen tunnistaa villiyrteistä tavallisesti vaan nokkosen, Virossa luonnossa kasvanut vihreä on aina ollut oleellinen osa keittotaitoa.
– Meillä olisi paljon opittavaa virolaisesta keittiöstä, Korpimäki sanoo.
Kiluleivistä on juhlallista aloittaa.
Elagu Eesti! Eläköön Eesti!