Olen katsellut kanssa-alamaisteni kanssa, kuinka kokoomuslaiset pörisevät eduskunnasta terveysjättien hunajakennojen suloisenmakeaan suojaan niin, että eminpöly sakeana pöllyää. Samaan aikaan olen tuntenut syvää helpotusta siitä, että on se Luoja paratkoon ihanaa, ettei Suomessa ole korruptiota. Havaintojeni mukaan meillä on ainoastaan hyviä ystäviä.
Tutkimuskin kertoo, että Suomi on käytännössä korruptiovapaa vyöhyke, ja minkä tutkimus kertoo mustaa valkoisella, se on otettava totena. Tutkimus, jos joku, ei vaikuttimien ikeen alle taivu.
Ja jos tehdäänkin sellainen tutkimus, joka väittää, että Suomessa on korruptiota, niin huomattakoon, että se on tehty ihmisten kokemusten perusteella, eikä tässäkään asiassa pidä mennä luottamaan köyhien juoruiluun.
Kaunis fakta on, että Jumala, Kekkonen ja Maalaisliitto ovat ajaneet vehkeilyn Suomesta niin vähiin, että järkevä alamainen ottaa kokoomuslaisen muuttoliikkeen sote-yrityksiin normaalina nuorten ja reippaiden urakehityksenä.
Tai jos meinaisi ihmetyttää semmoinen, että virkamies ei kiihkeässä koulutushankintatilanteessa tunnista joko omaa veljeään tai itseään oman veljensä veljeksi, niin viisainta on uskoa, että se oli vahinko mikä vahinko.
Viisainta on ajatella niin kuin Iso Kirja opettaa, että syytön kipatkoon ensimmäisen rekkakuormallisen sulfaattia kaivoksen alapuolisiin vesistöihin.
Ja jos huomaisit, että kaivosyhtiön pomot loikkivat luvittaja- ja valvontaviranomaisen tehtävästä itse luvittamiinsa kaivosyhtiöihin töihin ja takaisin, niin ajattele niin kuin he itse, että se nyt on vaan hyvä, että viranomaisella on ensi käden tietoa, miten kaivosyhtiöissä hommelit ihan oikeasti pelaa.
Eikä pidä alamaisen kiihtyillä saati tehdä äkkinäisiä yhteenvetoja, jos niissä kaivoksissa ei ne käytännön hommelit sitten ihan pelaakaan ja vähän lurahtaa höpölöörää vesistöihin. Tai jos lupaan on unhoittunut asettaa raja-arvoja päästöille tai jos jätevesien uraani tuli pyytämättä ja yllätyksenä kuin asiakirjat Annelille, niin viisainta on ajatella niin kuin Iso Kirja opettaa, että syytön kipatkoon ensimmäisen rekkakuormallisen sulfaattia kaivoksen alapuolisiin vesistöihin.
Sitten jos näkisit telkkarissa entisen presidentin tai nykyisen puolueen puheenjohtajan etkä muistaisi millään, että oliko sen puolueen nimi SAK vai SDP, niin ei se mitään. Se on se muillekin vaikeaa, koska molemmat alkavat S-kirjaimella ja ovat muutenkin katoavaa kansanperinnettä.
Ja jos huomaisit kulmakunnan etevimpien setien olevan samassa jalitsujengissä tai hirviporukassa ja niiden puolisot ja kersat pääsee aika kivoihin töihin, niin koita vaan päästä sekaan ja nauttia itseäsi fiksummasta seurasta sekä tappaa se hirvi.
Suomessa on paljon syvää ystävyyttä ja se on hienoa. Ystävyys on maan tapa. Ystävyyksien syntymistä edistämään on tehty oikein virallisia yhdistyksiä. Niiden tarkoitus voi olla esimerkiksi se, etteivät niihin kuuluvat miestärkeät kerro muille ketä siihen kuuluu ja mitä siellä tehdään. Sellainen on jännittävää ja lujittaa ystävien yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Eräs järjestö taas kertoo päämääräkseen itsensä kehittämisen. Pääsin kerran tutustumaan heidän toimintaansa ja huomasin, että ”itse” kehittyy parhaiten, kun pelaa biljardia päissään.
Lappi on kuin Vegas. Kaikki mitä tapahtuu jää sinne, eikä siellä oikeastaan mitään tapahtunutkaan, jos tarkemmin ajattelee.
Jos kohtaat tällaisia miesseurueiden jäseniä ja olet mies, niin hymyile. Silloin joku jäsenistä voi suositella sinua ja pääset mukaan niihin pöytiin, jossa ei päätetä mistään, koska siellä ollaan kehittymässä ihmisenä sekä pitämässä poikien hauskaa mieluiten Lapin hiihtokeskuksen tapaisessa virikkeellisessä ympäristössä, joka on samanlainen paikka kuin Vegas musiikkitaiteilija Aleksi Hakaniemen ponnekkaassa levytyksessä Pane mut sekasin. Kaikki mitä tapahtuu jää sinne, eikä siellä oikeastaan mitään tapahtunutkaan, jos tarkemmin ajattelee.
Tasa-arvon nimissä myös naistärkeillä on olemassa yhdistyksiä, jossa syntyy alat ja rajat ylittäviä ystävyyksiä kepeästi kikatellen. Kuulemani mukaan punaviini on tilaisuuksissa oikein temperoitua.
Ehkä ihmettelet, miksi kulutan Yleisradion alati kiristyvää budjettia kirjoittamalla tällaisen turhanaikuisen kolumnin, jossa kerrotaan se kaikkien tuntema tosiasia, ettei Suomessa ole korruptiota vaan pelkästään ihania ystäviä ynnä suunmyötäisiä virvokkeita sekä mieletön pössis.
Vastauksena sanon, että haluan varoittaa kaikkia ulkomaille suuntaavia hiihtolomalaisia. Esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa saattaa tutkimuksen mukaan altistua korruptiolle ja sellaisen kokeminen voi olla traumatisoiva kokemus sille, joka ei ole kotomaassaan moiseen pörhentelyyn tottunut.
Pekka Juntti
Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä palkittu toimittaja ja kolmen lapsen isä. Vapaa-aikanaan hän hortoilee pohjoisen talousmetsissä kädessään hinkki tai haulikko.