Afganistanista kotoisin oleva Alireza on parin vuoden aikana kotiutunut Hämeenkyröön. Hän on yksi yli kolmesta tuhannesta ilman huoltajaa Suomeen tulleesta alaikäisistä turvapaikanhakijoista.
Alireza on 19-vuotias, mutta hän saa jatkaa asumistaan Hämeenkyrössä tutuksi tulleessa ympäristössä ja tuttujen ihmisten lähellä.
Hämeenkyrön vastaanottamia lapsia ja nuoria ei erotella sen mukaan, odottavatko he lupaa jäädä Suomeen tai minkälainen lupa heillä on. Ryhmä- ja perhekodin lisäksi nuoret voivat asua omissa asunnoissa ja he saavat halutessaan tukea ja apua aina 21-vuotiaiksi asti.
Olisi yksi paikka, mihin hän voisi kotiutua ja lähteä rakentamaan elämää Jaana Simi
Viime kesänä käyttöön otettu Hämeenkyrön malli on Suomessa ainoa laatuaan. Eri asumismuotojen yhdistäminen on synnyttänyt alueelle Suomen Punaisen Ristin Hämeen piirin ylläpitämän hybridiyksikön.
– Ajatuksena on, että kun nuori tulee, niin häntä ei riepoteltaisi ympäri Suomea, vaan hänellä olisi yksi paikka, mihin hän voisi kotiutua, kotoutua ja lähteä rakentamaan elämää riippumatta sitä, mikä status hänellä on sillä hetkellä, sanoo hybridiyksikön johtaja Jaana Simi.
Hämeenkyröstä ei tarvitse lähteä mihinkään, jos nuori itse ei halua. Poikkeuksena ovat 18-vuotta täyttävät, jotka vielä odottavat ensimmäistä oleskelulupa- tai turvapaikkapäätöstä. He muuttavat aikuisten vastaanottokeskuksiin.
Hämeenkyrön kunta on mahdollistanut Alirezalle ja muille nuorille nopean reitin päästä mukaan suomalaiseen elämänmenoon. Jaana Simi kehuu kunnan ripeää toimintaa.
– Joissakin paikoissa saatetaan monta vuotta miettiä, että mitä tehdään. Täällä on reagoitu heti. Täällä on alusta lähtien ymmärretty lapsen ja nuoren arvo riippumatta siitä, mistä hän tulee ja mitkä ovat taustat.
Koulunkäynti saatiin Simin mukaan järjestettyä vuorokauden, kahden kuluessa. Koulupaikkoja on Hämeenkyrön lisäksi eri puolilla Pirkanmaata.
Täällä on alusta lähtien ymmärretty lapsen ja nuoren arvo. Jaana Simi
Alireza on tarttunut kaksin käsin mahdollisuuteen käydä koulua.
– Aamulla menen ammattikouluun ja kahdelta menen aikuislukioon. Kello seitsemältä pääsen kotiin ja sitten menen kuntosaliin. Ihan pitkä päivä.
Suomen kieli sujuu jo hyvin, vaikka kirjakielen ja puhekielen erot tuntuvatkin hankalilta. Nykyisten opintojen jälkeen Alirezalla on toiveena päästä opiskelemaan toiveammatteihinsa poliisiksi tai palomieheksi.
Hämeenkyrössä kaikki on Alirezan mukaan tuttua ja rauhallista ja ohjaajat sekä sosiaalityöntekijät auttavat. Hybridiyksikössä aikuisten apua on saatavilla kaikkina päivinä aamusta iltaan asti.
Mutta yksi asia hieman haittaa.
– Hyvin on mennyt kyllä. Vaan vähän suomalaiset pelkää meitä, en tiedä miksi. Ehkä he ajattelee, että me olemme terroristeja. Tulemme muslimimaista, se ei tarkoita, että me olemme kaikki terroristeja.
Haluan auttaa, mutta ehkä suomalaiset eivät halua, että me autamme heitä. Alireza
– Jos joku maahanmuuttaja tekee väärin, ei se tarkoita, että minäkin teen väärin. Haluan auttaa, mutta ehkä suomalaiset eivät halua, että me autamme heitä.
Jaana Simin mielestä nuoret ovat viihtyneet Hämeenkyrössä hyvin. Nuoret ovat jopa palanneet aikuisten vastaanottokeskuksista takaisin Hämeenkyröön. Hän uskoo, että osa voi jäädä pysyvästikin, vaikka Tampere isona kaupunkina houkuttelee etenkin siellä opiskelevia.
– Kyllä uskon, että aika moni haluaa jäädä, mutta toki Tampereen imu on aika voimakas.
Yläkoulua käyvä ja insinöörin työstä haaveileva 13-vuotias Anisa pitää Hämeenkyröä paikkana, missä on hyviä asioita.
Myös vaatetusalaa opiskeleva isosisko Maida pitää Hämeenkyröä kivana paikkana asua. Somalialaiset siskokset ovat olleet Hämeenkyrössä kaksi ja puoli vuotta.
Rakennuksella työssä käyvälle 17-vuotiaalle Alille Hämeenkyrö on ollut koti reilun vuoden ajan. Edessä on muutto tukiasuntoon.
Tuntuu hyvältä oikeesti, minä tykkään. Luistaa ja kaadun koko ajan, mutta ei hätää. Ali
Suomen pakkaset eivät Bagdadista tullutta Alia haittaa. Muutaman kilometrin kävelymatka töihin aamulla pikemminkin naurattaa.
– Tuntuu hyvältä oikeasti, minä tykkään. Luistaa ja kaadun koko ajan, mutta ei mitään hätää.
Hämeenkyrössä asuu kolmisenkymmentä lasta ja nuorta. Syksyllä 2015 turvapaikanhakijoita oli liki kuusikymmentä. Kaikkiaan Hämeenkyrössä on reilun kahden vuoden aikana "käväissyt" vähintään 90 alaikäistä, jotka ovat pääosin Afganistanista, Irakista, Iranista ja Somaliasta, kertoo Jaana Simi.
Uskon, että aika moni haluaa jäädä, mutta Tampereen imu on aika voimakas. Jaana Simi
Vuodenvaihteessa ilman huoltajaa tulleita ja oleskeluluvan saaneita alaikäisiä oli työ- ja elinkeinoministeriön mukaan sijoitettuna kuntiin noin 760.
Uudellamaalla heistä oli kolmasosa. Toiseksi eniten kuntapaikkoja on löytynyt Pohjois-Pohjanmaalta ja kolmossijalla on Pirkanmaa.
Vielä runsas vuosi sitten kuntapaikkaa odotti useita satoja alaikäisiä, jotka olivat saaneet luvan jäädä Suomen. Maahanmuuttoviraston mukaan heitä on nyt parikymmentä.
Nelisenkymmentä alaikäistä odottaa vielä ensimmäistä päätöstä ja parikymmentä on valittanut kielteisestä päätöksestä. Alaikäisten kuntapaikkojen tarvetta on vähentänyt se, että suuri joukko alaikäisinä Suomeen tulleista on ehtinyt täyttää 18 vuotta.
Työ- ja elinkeinoministeriössä ollaan tyytyväisiä kuntien toimiin, vaikka osassa kuntia ei toimittu yhtä ripeästi kuin Hämeenkyrössä.
Neuvotteleva virkamies Anna Bruun sanoo, että paikkojen ja palveluiden tarvetta oli kunnissa vaikea ennakoida ja se aiheutti osaltaan hitautta.
Hyvin loppupeleissä mielestäni pärjättiin, kahdeksan ja puoli voisi olla arvosana. Anna Bruun
– Kyllä siinä hyvin loppupeleissä minun mielestäni pärjättiin, että varmaan kahdeksan ja puoli voisi olla arvosana.
Bruun sanoo, että tilanteesta on opittu paljon. Aiemmin alaikäisiä otti vastaan noin kymmenen kuntaa.
– Viime ja sitä edellisen vuoden aikana perustettiin erilaisia yksiköitä yli viiteenkymmeneen kuntaan. Eli tosi hyvin kunnat lähtivät mukaan vastaanottamaan nuoria.
Alaikäisten, ilman huoltajaa Suomeen tulleiden määrä on vähentynyt tuntuvasti ja yksiköitä on vähennetty. Bruun uskoo, että kuntapaikkoja löytyy vielä niitä tarvitseville.
– Ihan hyvältä näyttää. Tällä hetkellä nuoria, jotka odottavat oleskelulupaa tai ovat juuri saaneet oleskeluluvan, on seitsemässä kunnassa. Nämä kunnat ovat valmiita ottamaan vastaan myös viimeiset nuoret, joita on tulossa.
Hämeenkyrön hybridiyksikön toimintamallia Bruun pitää hyvänä paitsi nuorten myös viranomaisten kannalta.
Kun omilla silmälaseilla tätä katsoo, niin se on ainoa järkevä tapa toimia. Kari Holma
Bruun korostaa, että kun viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä, ei tarvitse ensin perustaa ryhmäkoteja oleskelulupaa hakeneille alaikäisille ja sen jälkeen lakkauttaa niitä, kun tarvitaan perheryhmäkoteja oleskeluluvan saaneille.
Hämeenkyrön Kotopolun perheryhmäkodissa puolitoista vuotta työskennellyt Kari Holma tiivistää hybridimallin hyödyt.
– Kun omilla silmälaseilla tätä katsoo, niin se on ainoa järkevä tapa toimia.
Lue myös: