Helsinkiläinen vapaasukeltaja Johanna Nordblad, 42, kokee niittäneensä kansainvälistä menestystä pitkälti mielenhallintansa ansiosta.
Nordblad tietää, mistä puhuu. Hän on pidättänyt hengitystään lämpimässä vedessä kuusi minuuttia 39 sekuntia. Jään alla hän on sukeltanut 50 metriä – avannolta avannolle ilman laitteita.
Suunnitelmallisuus, epämukavan olon sietäminen, kehon säästeliäs käyttö, oikea rentoutuminen, nauttiminen ja keskittyminen ovat vapaasukelluksen avainsanoja.
Mielenhallinta on perusteettomien negatiivisten ajatusrakennelmien, pelon ja ahdistuksen purkamista. Silloin jää voimaa olennaiseen.
– En halua kuormittaa ajatteluani jatkuvalla huolten pyörittelyllä. Siksi saatan varata ajan kalenteristani mieltäni vaivaavalle asialle – vaikka neljä tuntia perjantaille parisuhdeasioiden pohtimiseen. Silloin mietin asiaa niin hyvin kuin sillä hetkellä osaan.
Jos Nordbladille jää jotakin vielä käsittelemättä, varaa hän pohdinnoilleen uuden ajan.
Pakko tappaa ilon
Mielenhallinta on keskittymistä olennaiseen ja elämästä nauttimista vailla väkinäistä pakkosuorittamista. Kun pakkosuorittaminen jää, mahdollisuus huippusuoritukseen ja menestymiseen on todennäköisempää.
– Urheilu ei ole minulle maailman tärkein asia. Tykkään sukeltaa, vaikka en kilpailisikaan. Elämässä on niin paljon muutakin, kuten oma lapsi. Nyt nautin siitä, että kun otamme Heinolassa Sonnasen järvessä valokuvia siskoni kanssa. Mikä voisi olla hauskempaa.
Vaikka ammattisukeltajan on harjoiteltava ahkerasti fysiikkaansa ja sovellettava elimistöön liittyvää faktatietoa käytäntöön, mieli on vahvassa roolissa onnistumisen kanssa. Onnistumista ei vain kannata liikaa miettiä, jotta riittävä rentous saavutetaan.
Nordblad on huomannut, että fyysinen ja psyykkinen jännittäminen kulkevat käsi kädessä.
– Jos ajan autolla liukkaalla kelillä, saatan huomata jännittäväni niska-hartiaseutua. Kun tietoisesti rentoutan kehoani eli lasken hartioitani, vaikuttaa se myös mieleeni. Ajan heti rennommin ja ehkä paremmin.
Optimaalisesti virittynyt ihminen
Rento suorittaminen ei tarkoita hajamielisen väsähtänyttä löpsöilyä.
Henkisestä suorityskyvystä juuri väitellyt filosofian tohtori Harri Gustafsberg puhuisi mieluummin optimaalisesti virittyneestä ihmisestä. Kun mieli on rentona ja vakaana, keho kuluttaa happea ja kaloreita vähemmän.
– Huippusuoritukseen harvemmin päästään pakottamalla hampaat irvessä. Kun ihminen on rento ja hyvässä vireystasossa, parantaa se suoritusta oli kyse sitten vaikka urheilusta, maalaamisesta, kirjoittamisesta tai arkielämästä.
Hyvää mielenhallintaa tarvitsevat paitsi sukeltajat, myös varjohyppääjät, vapaakiipeilijät ja poliisin erikoisjoukot. Omassa päässä luodut kauhukuvat ja panikointi pilaavat suorituksen.
– Poliisi ei voi ajatella panttivankitilannetta ratkoessaan, että entäpä jos panttivangit kuolevat. Hänen on tehtävä työtään rationaalisen kylmähermoisesti hetkessä kiinni. Negatiiviset kauhuskenaariot heikentävät poliisin työsuoritusta.
Poliisi punnitsee mielessään, riittääkö hänen itseluottamuksensa tilanteessa vai ottaako pelko vallan – Gustafsberg kutsuu tilannetta ajattelutoiminnan y-risteykseksi.
Tyhmänrohkeus ei kuitenkaan ole tavoitteena, vaan realiteetit on tunnistettava.
– On ymmärrettävä resurssiensa määrä ja omat rajat. Pitää olla tasapaino itsen ja sen kanssa, mitä on tekemässä. Maailma pitäisi nähdä sellaisena kuin se oikeasti on.
Vatsa oireilee ja erilaiset tulehdustilat piinaavat. Harri Gustafsberg
Joskus ihmisellä risteilee pääkopassaan paljonkin murheita ja huolia. Elämä tuo eteen menetyksiä, onnettomuuksia ja vakavia sairauksia. Jos ongelmien vatvominen menee loputtoman negatiiviseksi märehtimiseksi kaventaen ajattelua, kannattaa kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Gustafsberg puhuu mielen kumuloituneesta kuormasta.
– Jos ihmisellä on monilla elämän osa-alueilla haasteita, vaikuttaa se kokonaisuuteen negatiivisesti. Omien huolien ja ahdistusten käsittelylle kannattaa varata aikaa, koska jännitys ja pelko kuluttavat aivojen kapasiteettia muulta elämältä. Ei tule välttämättä mielihyvää tuottavia onnistumisiakaan.
Vaikka huoli olisikin täysin tuulesta temmattu ja mielikuvituksen tuotetta, kehomme luulee uhkatilanteen olevan totta.
– Vatsa saattaa ruveta oireilemaan ja erilaiset tulehdustilat piinaavat. Verenpaine nousee ja uni katoaa aamuyöllä, luettelee Gustafsberg.
Voitto sivutuotteena, eikä epäonnistuminenkaan maailmanloppu
Ihminen voi lukkiuttaa ajatteluaan vaatimalla itseltään huippusuoritusta tai voittoa. Mielihyvä on muuttunut pakoksi. Paras olisi päästä innostavaan flow-tilaan, toteaa Harri Gustafsberg.
– Kun keskittyy tekemisen rytmikkaan, pääsee tavallaan suorituksen yläpuolelle. Se on mentaalista irrallisuutta. Olympiavoittaja on saattanut saada voittonsa huumaavan flow-tilan seurauksena. Voittaja saattaa jopa ihmetellä suorituksensa jälkeen, että onko koko voitto edes totta ja näinkö tässä kävi.
Vapaasukeltaja Johanna Nordbladille flow-tila on tuttu.
– En mieti etukäteen, että miten pitkään sukellan, mahdanko onnistua tai voitanko kaikki muut. Elän tässä hetkessä. Jos epäonnistun, en jää märehtimään. Itse asiassa osaan jo nauttiakin epäonnistumisista.
Nordbladin mielestä avainsanana kaikelle tekemiselle ja elämiselle on motivaatio.
– Se mitä saavutan ei ole merkityksellistä, vaan polku ja matka, jonka olen elämässäni saanut kulkea. Kun olen motivoitunut, minulla on kaikin puolin kivaa. Ja onhan meillä suomalaisilla asiat keskimäärin äärimmäisen hyvin. Turhaan me aina stressaamme.