Stenrothin perheessä eletään lauantaiaamua. Sitä hetkeä viikosta, jolloin monessa perheessä vedetään verkkarit jalkaan ja huokaistaan työviikon jälkeen.
Stenrotheilla puolestaan perheen äiti Päivi Svart-Stenroth on jo meikannut ja pukenut ylleen romaninaisen niin sanotun välipuvun eli pitkän mustan hameen ja paidan. Perheen isä Jari Stenrothilla on jalassa romanimiehelle tyypillinen asu eli suorat housut.
– Tykkään olla rennosti, mutta sellaisessa paikassa, jossa tietää ehkä olevan muitakin romaneja, ei voi esiintyä missä vain vaatteissa. Kävin jo aamulla kaupassa ja siksi puin suorat housut, Jari Stenroth selvittää.
Ylistarossa tosin romanimies ei mitä todennäköisemmin törmää muihin romaneihin aamuisella kauppakäynnillä, koska paikkakunnalla asuu Stenrothien lisäksi tiettävästi vain yksi muu romaniperhe.
Koti puhtauden symboli
Stenrothien kodissa on siistiä ja tuoksuu puhtaalta. Päivi Svart-Stenroth myöntää tarttuvansa pesurättiin tämän tuosta.
– Aina pitää löytyä sellainen hetki joka väliin, että voi siistiä paikat. Se on sellainen luonteenpiirre, että paikat pitää olla järjestyksessä, Päivi Svart-Stenroth sanoo.
Puhtaudella ja järjestyksellä on romanikulttuurissa syvempikin merkitys. Jari Stenroth sanoo, että koti on romaneille pyhä paikka, sillä ei ole niin pitkä aika siitä, kun romanit vaeltivat paikasta toiseen ilman kotia.
– On paljon asioita, joita valtaväestö ihmettelee. Niin kuin sitäkin, että romaneilla on yllään paljon kultaa. Kulta on ollut sellaista, jota on voinut kantaa mukanaan, kun ei ole ollut sitä kiinteää asuinpaikkaa, Jari Stenroth kertoo.
Hänen kaulallaan riippuu vain hentoinen kultaketju. Mistä se kertoo, köyhä mieskö?
– Minulla on kyllä ollut ne paksut ketjut, mutta kun elin 2000-luvun alussa hengellisen murroksen, koin ne turhiksi ja panin kaikki pois. Arvostan sisäistä maailmaa enemmän kuin ulkoista.
Romanikulttuurin esittelijäksi
Stenrothit saavat lauantaivieraan. Jalasjärveläinen, Kauhavan yläkoulussa ja lukiossa musiikkia opettava Jaakko Laakso on perheelle tuttu mies. Sen verran tuttu, että hän jo takkia riisuessaan toteaa, että ”Eikös juoda kahvit?”.
Jaakko Laakso kertoo harrastavansa romanikulttuuria ja tekee töitä sen eteen, että valtaväestö tuntisi paremmin vähemmistönsä kulttuurin ja tavat. Hän kiinnostui jo lapsena Lapualla romanikulttuurista.
– Meidän talon vieressä oli leirintäalue ja sinne tuli romaniseurueita kesäisin. Ne puvut ja romanien vilkkaus viehättivät jo silloin pientä poikaa.
– Ehkä isompi sysäys oli se, kun aikanaan aloitin musiikinopettajan työt. Lukion kakkoskurssiin kuului opetussuunnitelmassa suomalaisten vähemmistöjen musiikki. Silloin otin selvää romanimusiikista, saamelaisten musiikista ja muusta. Siinä kohtaa innostuin, että tämähän on kiehtovaa, Jaakko Laakso kertoo.
Romanikulttuuri tunnetaan vain pinnallisesti
Jaakko Laakso toimittaa kahden muun toimittajan kanssa Ylen Radio 1 -kanavalle Romano mirits -ohjelmaa, joka on romaniasioiden ajankohtaisohjelma.
– Pääväestö tuntee hyvin pinnallisesti romanikulttuuria ja -tapoja. Toisaalta stereotypioita ja väärinkäsityksiä on aika paljon. Olen ajatellut, että se voisi olla minun yhteiskunnallisen tekemisen paikka. Yksittäisenäkin ihmisenä, opettajana ja radiotyön tekijänä pystyy vaikuttamaan ja kertomaan siitä.
– Vuosittain minulla on koulussa aina uusi ikäluokka, jolle voin kertoa romanikulttuurista. Olen huomannut, että aika moni kiinnostuu ja on innostunut, mutta tieto on tosi vähäistä edelleenkin.
Toki kyllä meillä eteläpohjalaisillakin on hyvin vahvaa se, ettei munata omia vanhempiaan ja omaa sukuaan. Jaakko Laakso
Jaakko Laakso kertoo saaneensa haastattelutoiveineen hyvän vastaanoton romaniperheisiin ja -tapahtumiin. Hän ei ole kohdannut romanien puolelta ennakkoluuloja. Tosin monet arvelevat, että tumma ja raamikas mies on itsekin romanisukua.
– Romanit kysyvät aina, että olenko aivan varma, etteikö suvussani ole romaneja. Ei ole vielä löytynyt. Tunnen kyllä tiettyä samankaltaisuutta. Romanikulttuurissa on tuttuja piirteitä.
Romanitavat lähellä eteläpohjalaisuutta
Jaakko Laakso myöntää allekirjoittavansa monet romanien keskeiset arvot.
– Aivan ehdottomasti. Ne tuntuvat tutuilta. Ne ovat hyvin lähellä perinteistä eteläpohjalaista kulttuuria ja käytöstapoja.
– Romaniperinne ehkä alleviivaa enemmän vanhoja arvoja, kuten perhekeskeisyyttä sekä vanhempien kunnioitusta ja arvostusta. Nämä arvot tulevat konkreettisemmin romanikulttuurissa esiin kuin meidän kulttuurissamme. Toki kyllä meillä eteläpohjalaisillakin on hyvin vahvaa se, ettei munata omia vanhempiaan ja omaa sukuaan. Kyllä pitää olla käytöstavat ja ystävällisiä muita kohtaan, Jaakko Laakso vertailee.
Enemmän kuin hevoset ja mersut
Stenrothit ovat omalta osaltaan valmiit tuomaan julkisuuteen romanikulttuuria ja selittämään sitä. Heille ei riitä se, että valtaväestö tuntee romanikulttuurista vain kliseitä ja stereotypioita, kuten hevoset ja mersut. Jari vie tietoisuutta romanikulttuurista eteenpäin paitsi arjessa myös Lakeuden Romanit ry:ssä, jonka puheenjohtajana hän toimii. Jari Stenroth on myös valtakunnallisen Suomen romanifoorumin hallituksen jäsen.
– Minulle on tärkeää, että valtaväestö näkee minut ennen kaikkea suomalaisena, mutta myös romanina, Jari Stenroth selvittää.
Päivi Svart-Stenroth pitää romanikulttuurin monista arvoista tärkeimpinä vanhempien kunnioittamista ja sitä, että pystyy kunnioittamaan omaa puolisoaan. Romaniperheessä mies on selkeästi perheen pää. Eikö se ”ota päähän”, kun ympäröivä yhteiskunta korostaa tasa-arvoa?
– En tiedä, kun on tottunut elämään pienestä asti tätä kulttuuria ja omaksunut nämä kaikki asiat. Se on niin luonnollinen asia, ettei se nyt oikeastaan ota päähän, Päivi Svart-Stenroth pohtii.
Miten romaniperheet ovat onnistuneet pitämään yllä sellaisia arvoja, jotka valtaväestöltä ovat hiipuneet?
– Ne ovat meillä niin läsnä arkipäivässä. Kun suku kokoontuu esimerkiksi hautajaisiin tai syntymäpäiville, nuo tilanteet ovat kuin läpileikkaus koko kulttuurista. Kunnioitusasiat ovat siellä esillä luonnostaan.
– Oma näkökulmani on se, että pidetään kiinni hyvistä tavoista ja annetaan vähemmän näkyvyyttä niille asioille, jotka ovat tietyllä lailla rasitteita, Jari Stenroth miettii. Opetusalalla työskentelevänä hän toivoo, että romaniväestön koulutustaso kohentuisi.
– Myös vanhempien ihmisten yhteistyökyvyn haluaisin palauttaa nuoremmille.
Makuuhuonejärjestelyt perinteen vastaisesti
Päivi ja Jari Stenrothin omassa perheessä romanikulttuurin perinteet ovat kunniassa, mutta myös hioutumassa. Kun perhe muutti viime kesänä Ylistaroon, Stenrothit tekivät talossaan romaniperinteistä poikkeavan järjestelyn. Stenrotheilla sekä vanhempien että sijaislasten makuuhuoneet sijaitsevat talon toisessa kerroksessa.
Normaalisti romaniperheiden makuuhuoneet ovat talon alakerrassa, ettei synny tilannetta, jossa nuoret olisivat itseään iäkkäämpien ihmisten yläpuolella. Jari Stenroth päätti poiketa romaniperinteistä makuuhuonejärjestelyissä perheen edun vuoksi. Hän myöntää, että muutos ei ollut hänelle ihan helppo.
– Oikeasti jouduin käymään asioita läpi, mutta ymmärsin, että tässä vaiheessa minun on ajateltava ensimmäisenä meidän perheen etua. Meille oli tärkeää, että myös lasten huoneet ovat yläkerrassa. Silloin meillä ei vielä ollut lapsia, mutta tiesin, että jonain päivänä he varmasti tulevat.
– Koin asiasta vastuuta ja ilmoitin siitä velimiehilleni. Sanoin heille, että tämä ei ole mikään protesti heitä kohtaan. He hyväksyivät tilanteemme. He olivat myötämielisiä ja ymmärsivät meidän haaveen olla perhe, jonne voi tulla sijaislapsia.
Oikeasti jouduin käymään asioita läpi, mutta ymmärsin, että tässä vaiheessa minun on ajateltava ensimmäisenä meidän perheen etua. Jari Stenroth
Monet muut romaniperinteet ovat edelleen voimissaan Stenrotheilla. Muun muassa se, että Päivi ei tule valokuvaan välipuvussaan, vaan hän pukeutuu kuvaa varten romaninaisen perinnepukuun. Samaan aikaan, kun monet muut romaninaiset astelevat noin kymmenen kilon painoisessa hameessa, Päivin hame painaa ”vain” kuudesta seitsemään kiloa.
– Minun hametta sanotaan terveyshameeksi. Jos on huono selkä, niin kuin minulla, silloin hameesta tehdään 5–7-kiloisia, Päivi Svart-Stenroth kertoo.
Mannevitsit ilman asennetta naurattavat
Valtaväestön suosimat romanivitsit eivät ole kiellettyjä Stenrotheilla. Päivi ja Jari osaavat nauraa hyvälle vitsille.
– Silloin naurattaa, kun vitsissä ei ole asennetta takana, Jari tarkentaa.
Kerro se paras vitsi!
– Olen tosiaan itsekin kertonut romanivitsejä. Kerroin kerran opettajanhuoneessa tällaisen vitsin, että romanimies meni myymään vanhaa mersua. Ostaja ihmetteli, miten auto on niin vähän ajettu ja hyväkuntoinen. Myyjä siihen, että ”tämä on kuule työauto!”