Yli metrin korkuiset ruusut huojuvat hitaasti, kun kattoon kiinnitetyt sumuttimet aukeavat hetkeksi ja vesisumu leviää kasvihuoneeseen. Vesi viilentää tänä keväänä poikkeuksellisen lämpimissä olosuhteissa kasvavia leikkoruusuja.
Kauppapuutarhuri Kalle Uronen kulkee ruusurivien välissä, silmäilee kukkia ja tokaisee, että poimintavalmiit ruusut eivät ole kypsiä, vaan avoimia.
Urosen puutarhalla Jämsässä leikkoruusuja on kasvatettu jo yli viidenkymmenen vuoden ajan. Pitkästä ruusukokemuksesta huolimatta Uronen ei myönnä, että puutarhalla olisi omat salaiset ravinnereseptinsä, sen sijaan ruusua täytyy oppia lukemaan.
– Täytyy oppia lukemaan kasvia, että huomaa puutosoireet. Ravinneseoksesta ei tarvitse puuttua kuin rauta tai mangaani, niin heti tulee lehtioireita.

Urosen viljelemät ruusut ovat harvinaisuus, sillä Suomessa leikkoruusuja kasvatetaan enää 1–2 miljoonaa vuodessa. Parhaimmillaan 90-luvulla kotimaisia leikkoruusuja tuotettiin 80–90 miljoonaa.
Koulujen päättyminen ja valmistujaisjuhlat takaavat ruusukaupalle sesongin.
Ruusu tarvitsee tarkat ravinteet ja jäähyn
Kasvihuoneen täyttää nakuttava ääni, joka lähtee käynnissä olevasta lannoituskoneesta. Laite jakaa kasveille ravinteita.
– Koneeseen syötetään ravinteita tarkkojen reseptien mukaan. Ruusut ruokitaan oikeastaan tarkemmin kuin ihmiset ja siksi puutosoireita tuleekin aika harvoin. Silloin kun niitä tulee, ne liittyvät useimmiten tekniseen vikaan.
Kasvojen korkeudella avautuvat punaiset, valkoiset ja vaaleanpunaiset ruusut on istutettu kasvihuoneeseen muutamia vuosia sitten. Uronen saksii kimpun verran metrin pituisia ruusuja käsivarrelleen.
– Kukat pitää jäähdyttää ennen myyntiä, silloin ne säilyvät pitkään hyvinä, huikkaa Uronen ja lupaa kertoa ruusun trendiväreistä vietyään kukat jäähylle.

Ruusut vaihdettiin yrtteihin ja varastoihin
Kalle Urosen isovanhemmat aloittivat puutarhan pidon 1950-luvulla. Kun Uronen oli pikkupoika, suomalainen ruusu hallitsi markkinoita. Alan suurin mullistus on tapahtunut nykyisen isäntäparin aikaan. Vielä viisitoista vuotta sitten Suomessa oli lähes 140 leikkoruusutarhaa, nyt maljakkoruusuja kasvaa alle kymmenessä puutarhassa.
Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen myöntää, että kotimaisia ruusuja saadakseen pitää nähdä aika paljon vaivaa. Muutoksen syyksi hän näkee kansainvälisen kilpailun:
– Euroopan Unioni on varsin salliva kauppapolitiikassaan maailman tasolla. Afrikkaan on kehittynyt suurta kukkaviljelyä, siellä tuotantokustannukset ovat Suomeen verrattuna pienet.
Kevään juhliin kukkia lennätetään Afrikan lisäksi myös Ecuadorista ja läpi vuoden niitä jylläävät tarjolle rekat Hollannista. Kaikkiaan maailmalta tulee Suomeen vuosittain 50– 70 miljoonaa yksittäistä ruusua.

Entiset leikkoruusunviljelijät eivät ole jääneet tyhjenneitä tiloja murehtimaan, vaan niitä on otettu muuhun viljelykäyttöön.
– Ruusujen tilalla kasvaa nykyään muita kukkia, vihanneksia tai yrttejä, luettelee Jyrki Jalkanen.
– Lisäksi osa puutarhoista on lopettanut kokonaan, osa on aloittanut ihan muuta liiketoimintaa. Esimerkiksi kasvihuoneita on muutettu puolilämpimiksi venevarastoiksi tai niissä kuivataan klapeja, Jalkanen jatkaa.
Kalle Uronen kantaa myyntipisteeseen astian, jossa on viileitä kesäkukkakimppuja. Niissä hehkuu ruusun lisäksi muita kukkia.
– Pelkällä ruusun viljelyllä ei elä, Uronen toteaa.
Urosen puutarhalla kasvatetaankin myös muita leikkokukkia, amppelit keinuvat tuulessa ja työntekijät kastelevat ulos istutettavia ryhmäkukkia. Suurimmissa kasvihuoneissa viljellään puutarhan päätuotetta, kurkkua. Kasvien viljelyn lisäksi Urosen pariskunnalla on huolehdittavanaan kukkakauppa ja hautaustoimisto.

Väri valitaan viideksi vuodeksi
Lyhyen kasvihuoneessa oleskelun jälkeen vesi pisaroi työpaidan molemmin puolin. Ruusulle lämpötila on ilmeisen sopiva, auki kiertyvät terälehdet näyttävät silkiltä ja sametilta. Kalle Uronen sanoo tunnistavansa kukan hehkusta onko se kasvatettu Suomessa.
– Ruusuissa on kirkkaammat värit, kun jalostuksessa ei tarvitse tähdätä kuljetuskestävyyteen. Myös tuoreus vaikuttaa värin hehkuun.
Leikkoruusun juurakon pitkä ikä vaikuttaa siihen, että ruusujen suosikkivärit muuttuvat harvakseltaan.
– Taimia vaihdetaan viiden, kuuden vuoden välein. Silloin voidaan vaihtaa myös lajiketta ja väriä. Jos juostaan muodin perässä, ollaan aina myöhässä, viiden vuoden kuluttua voivat olla eri värit muodissa, siksi kovin isoja määriä koevärejä ei viljelyyn voi ottaa, mutta kyllä harvinaisempia värejäkin vaihdellaan.
Jämsässä punainen ja valkoinen ruusu ovat ikisuosikkeja, muut värit vaihtelevat.
– Joskus oli oranssibuumi jopa täällä maalla, sitten se hävisi. Punaista ja valkoista menee jatkuvasti, muut vaihtelevat, sanoo Kalle Uronen ja osoittaa punaista ruusua.
– Tämä Tesra rossa -lajike antaa 150 kukkaa vuodessa neliötä kohden.
Määrä kuulostaa paljolta, mutta leikkoruusuja ei kasva tarpeeksi edes Urosen omaan kukkakauppaan, myytävistä leikkoruusuista viidennes ostetaan muualta. Eikä aina ole saatavilla kotimaista kukkaa.
Suomalaiset kukat kasvavat pihalla

Jos kevään ja kesän juhlien teemaksi on valinnut kotimaisuuden, ei kuitenkaan ole syytä murheeseen.
– Onneksi on vaihtoehtoja! Suomessa on keskitytty juurineen myytäviin kasveihin. Meillä viljellään kukkivia ruukkukasveja: begonioita, saintpaulioita, hortensiaa, kiinanruusua. Emme ole enää yhden kasvin tai ilmiön vankeja, sanoo kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen.
Vähittäiskaupassa juurineen myytävistä ruukkukukista hieman alle puolet on kotimaista alkuperää. Sen sijaan pihalle istutettavat kukat viljellään Suomessa.
– Kotimaisuusaste on 99 ja vähän prosenttiyksiköitä päälle, ynnää Jalkanen ja kertoo, että ryhmäkukkien istutussesonki on päällä Hangosta Ivaloon.
Tee näin saadaksesi leikkoruusut säilymään hehkeinä:
– Hanki ruusu juhlapäivän alla.
– Varmista, että ruusu on vesisuppilossa, kun lähdet kaupasta.
– Säilytä ruusu viileässä.
– Ruusu ei kestä suoraa auringonvaloa, unohda auton hattuhylly pitemmillä matkoilla.
– Käytä kukkavirkistettä, sillä se hidastaa mikrobien kasvua.
– Käytä puhdasta astiaa ja puhdasta vettä.
– Älä käytä kuumaa vettä, kasvi voi saada shokin.
– Uusi leikkuupinnat tarvittaessa.