Suomen evankelis-luterilainen kirkko saa uuden ykköspaimenen, kun 56-vuotias teologian tohtori Tapio Luoma asetetaan arkkipiispan virkaan sunnuntaina Turun tuomiokirkossa.
Luoma nousee tehtävään eläkkeelle jäävän Kari Mäkisen tilalle.
Espoon piispana työskennelleen Tapio Luoman valintaa on luonnehdittu konservatiivisuuden voitoksi liberaaleista. Hänen kielteisestä suhtautumisestaan samaa sukupuolta olevien parien kirkolliseen vihkimiseen on puhuttu paljon.
Toisaalta Luoma sanoo, että kirkon tulee seurata aikaansa ja että homoparien vihkimisen hyväksyminenkin on todennäköisesti jollakin aikavälillä kirkossa tosiasia. Hän haluaa olla sillanrakentaja ja luoda foorumeja eri tavoin ajattelevien välille.
Tässä jutussa uusi arkkipiispa joutuu kuitenkin itse ottamaan kantaa suuriin kysymyksiin. Ne on Ylen pyynnöstä laatinut 36-vuotias filosofi ja Aalto-yliopiston tutkija Frank Martela.
Muodollisesti Luoma on sunnuntain siunaukseen asti titteliltään arkkipiispa electus, mutta tituleeraamme häntä arkkipiispaksi hieman ennakoiden.
Martela ei päästänyt Luomaa helpolla:
Filosofi Martela:
Mitä on hyvä elämä? Miten ihmisen tulisi elää, jotta hänen elämänsä olisi hyvää?
Arkkipiispa Luoma:
Hyvän elämän määritelmästä on julkaistu valtava määrä kirjoja ja erilaisia pohdintoja. Itse olen tullut siihen ajatukseen, että hyvä elämä on jotain sellaista, jossa tyytyväisyyden salaisuus on löytynyt. Hyvässä elämässä se, joka minulla nyt on, on kiitollisuuden aihe ja asia, josta voin kokea tyytyväisyyttä. Ei ehkä niinkään onnellisuutta, vaan tyytyväisyyttä.
Filosofi Martela:
Miten kirkko edistää rakkauden kaksoiskäskyn toteutumista? Miten vältetään se, ettei kirkko itse asiassa estä rakkauden toteutumista ihmisten välillä?
Arkkipiispa Luoma:
Ihmiset voivat aina estää kaikenlaisia hyviä asioita, eikä kirkko ole mitenkään vapaa sellaisesta. Mutta kirkon velvollisuutena on olla erityisen herkkänä tämän asian suhteen.
Rakkauden kaksoiskäskyssähän on kaksi puolta: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Usein näyttää siltä, että jompaakumpaa korostetaan, mutta on tärkeää havaita, että ne ovat rinnakkain.
Kun rakastamme lähimmäistämme, rakastamme samalla Jumalaa. Ja kun rakastamme Jumalaa, me emme voi sulkea silmiämme lähimmäiseltämme, vaan meidän tulee rakastaa myös häntä. Jumalan rakastaminen ja ihmisen rakastaminen kulkevat käsi kädessä ja tämä täytyy muistaa kristillisessä kirkossa.
Filosofi Martela:
Jeesus oli radikaali yhteiskunnallinen uudistaja, mutta kirkko on monille konservatiivinen muutoksen jarruttaja. Onko kirkon tehtävä ylläpitää perinteisiä arvoja vai edistää muutosta kohti parempaa?
Arkkipiispa Luoma:
Perinteiset arvot ja muutos kohti uutta eivät sulje pois toisiaan. Jokainen muutos joutuu rakentumaan jonkinlaisille arvoille tai perinteelle. Meillä kirkossa on 2000-vuotinen perinne ja aina kirkko on aina kulkenut mukana yhteiskunnan kuvioissa.
On totta, että kirkko ei aina ole ollut etunenässä muutoksissa. Mutta kirkko on tuonut sen kysymyksen, että hetkinen, mitenkä tämä suhteutuu siihen, miten olemme aikaisemmin asiat ilmaisseet tai ymmärtäneet. Aina kuitenkin on menty eteenpäin. Tuskin kirkko olisi siinä asemassa, jossa se tällä hetkellä yhteiskunnassamme on, ellei se olisi seurannut aikaansa.
Filosofi Martela:
Onko kirkoilla yhteiskunnallista roolia nyky-Suomessa? Mitä se voi tarjota laajemmin yhteiskunnalle?
Arkkipiispa Luoma:
Kirkko pystyy tarjoamaan tälle yhteiskunnalle sellaisen perspektiivin, jossa elämää ei nähdä pelkästään nopeina sykleinä tai kvartaaleina. Siinä tavallisen ihmisen elämä nivoutuu laajimpiin mahdollisiin kokonaisuuksiin ja ihmisen on mahdollisuus kokea, ettei hän ole irrallinen osanen tässä maailmankaikkeudessa. Voi kokea, että juuri minullakin on oma paikkani ja tarkoitukseni tässä maailmassa.
Kirkon on tarjottava nimenomaan hengellistä antiaan yhteiskunnalle. Ja siitä nousee sitten paljon muutakin. Vaikka se, miten kohtelemme toinen toisiamme, miten kansallinen yhtenäisyys koetaan merkittäväksi tai miten demokratiaa puolustetaan tässä maassa.
Näihinkin on kirkolla kyllä sanottavaa, mutta taustalla on Jumalan ja ihmisen suhde. Tämä perussuhde heijastuu kaikkeen siihen, mitä kirkko tekee.
Filosofi Martela:
Miten kirkon tulisi toimia, jos käy ilmi, että sen puitteissa tai jossakin sen sisällä toimivissa liikkeissä on tapahtunut ihmisoikeusloukkauksia tai ihmistä ei ole kohdeltu arvostaen?
Arkkipiispa Luoma:
On selvää, että jos missä tahansa kirkon sisällä toimivassa seurakunnassa tai järjestössä tapahtuu loukkauksia, joissa ihmisoikeuksia ei kunnioiteta tai jollain tavalla ei arvosteta toista ihmistä, niin se on tietysti kristillisen uskon omimman sanoman vastaista.
Kirkon tulee silloin ilman muuta ottaa selvää niistä asioista. Kyseisissä seurakunnissa tai yhteisöissä asiaan tulee puuttua. Tälläkin hetkellä on olemassa ohjeistuksia siitä, miten vaikkapa epäasiallista käytöstä on kitkettävä pois seurakunnista.