Vieraat kulttuurit kiehtovat meitä: matkustamme ulkomaille, tutustumme muihin kansallisuuksiin ja opimme muista kulttuureista. Tjäreborgin toteuttaman kyselytutkimuksen tulosten mukaan ulkomaan lomamatkalta toivotaan paitsi hyvää säätä, mutta myös uusia kokemuksia ja vieraisiin kulttuureihin tutustumista.
Osa ihmisistä kuitenkin kiinnostuu toisesta kulttuurista niin paljon, että siitä tulee osa arkielämää. Kolme suomalaista kertoo, kuinka brasilialainen, britannialainen ja pohjoiskorealainen kulttuuri veivät mukanaan.
Sami Kontola: Elämän rytmi löytyi Brasiliasta
Samba ja samban soittaminen voivat olla ihmiselle parantavaa, jopa terapeuttistakin. Näin kuvailee muusikko-pedagogi Sami Kontola, joka vetää afrobrasilialaisten rytmien työpajoja keskisuomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa.
– Päiväkodeissa ja alakouluissa samban soittaminen on iloista yhdessäoloa, sanoo Sami Kontola.
Kontolan mukaan suomalaiset ovat hyviä keskittymään ja pysyvät myös samban tahdissa.
– Kun osaa askeltaa vuoron perään oikealla ja vasemmalla jalalla, siitä muodostuu jo perusrytmi. Sen pohjalle voi rakentaa monimutkaisia rytmillisiä rakenteita.
Jyväskyläläinen Kontola vieraili ensimmäisen kerran Brasiliassa noin 15 vuotta sitten. Sambarytmit veivät Kontolan mukanaan ja kymmenkunta vuotta sitten hän vietti jo puolet vuodesta Rio de Janeirossa. Kontola matkusti ensimmäistä kertaa Brasiliaan nimenomaan musiikin takia.
– Bossanova on lähellä sydäntäni: se on symbolisesti yhdistelmä klassista musiikkia, afrikkalaisia rytmejä ja pohjoisamerikkalaista jazzharmoniaa.
Kontolan musiikin opiskelu alkoi Keski-Suomen konservatoriossa 1980-luvun alussa. Tuolloin hän pääsi alle 10-vuotiaana sinfoniaorkesteriin lyömäsoittajaksi. Siitä alkoi Kontolan mukaan kirjava soittajan elämä. Hän on soittanut muun muassa perinteikkään sambakoulu Mangueiran rumpuryhmässä vuodesta 2010 lähtien.
– Minua sykähdyttää ryhmässä suurperheen yhteys: yhteenkuuluvuuden tunne ja se kunnia, että saa olla osa Mangueiran perhettä ja sambakansaa.
Mangueiran sambakoulu on Kontolan mukaan eräänlainen elämänkoulu, jossa lapsesta isovanhempaan kaikki soittavat, laulavat ja tanssivat yhdessä.
– Sambakarnevaalit ovat erityisen tärkeä köyhille ihmisille, joilla ei ole aina rahaa edes ruokaan. Monet heistä elävät ja kuolevat sambakarnevaalien tahtiin. Samban tahdissa synnytään ja kuollaan, ja nautitaan elämästä siinä välillä.
Musiikki ja rytmit ovat Kontolalle suuri filosofinen kysymys. Rytmi on elämän perusasia, joka pitää ihmisen terveenä ja onnellisena. Se auttaa myös tasapainon löytämisessä.
– Kun puhutaan esimerkiksi työnteosta ja ihmissuhteiden tai oman terveyden hoitamista, kaikki sujuu helpommin rytmin avulla. Rytmin ja harmonian ymmärtäminen ja seuraaminen tuovat tasapainoa elämään.
Kirsi Westerholm: Englannin kieli vei mukanaan
Nuori raahelainen Kirsi Westerholm kiinnostui englannin kielestä 1970–1980-lukujen vaihteessa ensin musiikin kautta.
– Kuunneltiin piraattiradioita, koska suomalaisilta radiokanavilta tuli vain vähän pop-musiikkia. Musiikin lisäksi katsoin televisiosta Coronation Street -sarjaa. Minua kiehtoi, että ihmiset puhuivat erilaisilla aksenteilla.
Westerholm työskenteli 18-vuotiaana kesällä au pairina Isossa-Britanniassa, Newcastle upon Tynessa. Tuohon aikaan hänen kanssaan samanikäinen prinsessa Diana meni kihloihin prinssi Charlesin kanssa.
– Tuolloin aloin seuraamaan kuninkaallisia. Se oli niin ihmeellistä, että ujo tyttö meni vanhemman prinssin kanssa naimisiin.
Englannissa ollessaan Kirsi Westerholm katsoi televisiosta ja luki paljon lehdistä juttuja prinsessa Dianasta.
– Nämä kaikki vaikutti ammatinvalintaani. Tiesin, että englannin kieli ja kulttuuri on se, mitä haluan opiskella. Ja että ammatti liittyisi matkailuun, se oli toiveeni pienestä lähtien.
Westerholm opettaa tätä nykyä Jyväskylän yliopistossa englannin kieltä ja viestintää.
Dianan kuoleman jälkeen Kirsi Westerholm on seurannut Dianan ja Charlesin poikien elämää. Hän oli paikan päällä Lontoossa kun Megan ja prinssi Harry menivät naimisiin. Hotellissa järjestettiin tilaisuus, jossa isolta screenilta katsottiin vihkiäisiä.
– Meillä oli myös Megan ja Harry -naamarit päässämme. Vihkiäiset olivat iso tapahtuma, vaikka kaikki eivät olleet niin kiinnostuneita varsinaisesti kuninkaallisista.
Kun prinssi William ja Kate menivät naimisiin, Westerholm sai töistä vapaata jotta hän pystyi seuraamaan häitä televisiosta.
– Tämä kuninkaallisten seuraaminen on myös puoliksi huumoria. Laitan kuninkaallisista kortteja työkavereiden työpisteisiin kiusallani, nauraa Westerholm.
Hänen mukaansa kuninkaallisten seuraaminen on osa laajempaa englantilaisen kulttuurin seurantaa. Westerholm seuraa esimerkiksi myös joitakin englantilaisten näyttelijöiden, kuten Hugh Grantin elämää.
– Saatan käyttää opetuksessani Grantia esimerkkinä: kerron opiskelijoille, että älkää käyttäkö monimutkaista kieltä puhuessanne yksinkertaisista asioista, kuten Hugh Grant tekee.
Kirsi Westerholm haluaa korostaa myös muiden vieraiden kielten merkitystä.
– Englannin kieli muuttuu koko ajan, ja joskus kielet jopa lähentyvät toisiaan. Englannin kieli valtakielenä tulee säilymään, mutta se ei sulje pois pienten kielten kannatusta. Kannattaa opetella myös muita kieliä työelämää varten, muistuttaa Westerholm.
Juha Kieksi: Pohjois-Korean ystävä Loimaalta
Loimaalainen Juha Kieksi on Suomen Juche-aatteen opintoyhdistyksen puheenjohtaja ja Suomi-Korea -seuran sihteeri. Korea-seuran jäseneksi Kieksi liittyi 1980-luvun lopulla. Korea-seurassa on 250 maksavaa jäsentä. Juche-aatteen opintoyhdistyksessä on puolestaan satakunta jäsentä.
50-vuotias Kieksi on vieraillut Pohjois-Koreassa kaikkiaan 13 kertaa, ensimmäinen matka tapahtui vuonna 2000.
– Pohjois-Koreassa ihmiset ovat ystävällisiä ja mukavia. Minua kiinnostaa filosofia yleisestikin, ja se mistä Korean ominaispiirteet johtuvat, kertoo Kieksi.
Juche-aate on korealaista sosialismia ja siinä korostetaan riippumattomuutta, omavaraisuutta ja kansainvälistä puolustusta.
– Juche-aatteessa kiinnostaa, miten he näkevät riippumattomuuden ja se, kuinka he ovat sitä soveltaneet. Aatteen tunteminen on hyvä työkalu Pohjois-Korean yhteiskunnan ymmärtämiseksi.
Suomi-Korea -seuralta kysytään ajoittain kommenttia Pohjois-Korean ydinaseista. Seuralla ei ole virallista kantaa ydinasekysymykseen.
– Pohjois-Korea näkee ydinaseen niin, että se estää Yhdysvaltojen hyökkäyksen maahan. Tämä on kantava voima, miksi ydinasetta on kehitetty. Näin asia on pähkinänkuoressa, sanoo Kieksi.
Kieksin mukaan yhdysvaltalaiset ovat olleet vuodesta 1994 aktiivisessa roolissa Pohjois-Korean kanssa muun muassa ydinasekysymyksessä.
– Pohjois-Korea esitti George Bush Jr:lle hyökkäämättömyyssopimusta, mutta tähän Bush ei suostunut. Tämä oli merkkipaalu, joka lisäsi Pohjois-Korean aktiviteettia ydinasetta kohtaan, korostaa Kieksi.
Kieksi on nähnyt muutamassa tilaisuudessa johtaja Kim Jong-Unin, mutta ei ole päässyt henkilökohtaiseen kontaktiin johtajan kanssa. Kieksi haluaa korostaa, että Suomi-Korea -seuran toiminta on verrattavissa muihin ystävyysseuroihin.
– Suomi-Korea -seura on ystävyysseuratoimintaa, ei tämä sen kummallisempaa ole. Olen myös muiden ystävyysseurojen jäsen. Seuroissa tutustutaan toisen maan kulttuureihin puolin ja toisin, kertoo Kieksi.