Nyt ei syljetä lasiin eikä edes spitteriin, kun kysymyksessä on oluen maistelu. Olut on arkisempi ja siten helpommin lähestyttävä maistelun kohde kuin viini.
– Oluessa tärkeää on jälkimaku. Olut pitää nielaista, että siitä saa sen viimeisenkin vivahteen. Mitä jää suuhun ja miltä nielussa tuntuu, se on aika olennainen osa, Seppo Parviainen, 61, sanoo. Hän on puheenjohtajana parikymmentä vuotta sitten perustetussa tamperelaisessa Salhojankadun Olutseurassa.
Kun kokenut olutseuramies kohtaa nuorten opiskelijain akateemisen olutseuran Bosan jäseniä, voivat monet ennakkoluulot murtua: olut ei ole vain miesten lempijuoma.
Näkee samoja naamoja ja aina tutustuu myös uusiin. Essi Muhonen
Oluen maistelussa käyttökelpoista puhelinsovellusta käyttävät niin diginatiivit bosalaiset, mutta myös perinteisen pubin suojissa mallasjuomia maistelevat vakaat herrasmiehet. Sovellusten avulla voi kirjata, mitä olutta on maistanut ja missä. Samalla tiedon voi jakaa kavereille. Oudotkin etiketit pullojen kyljessä avautuvat helpommin makujen maailmaksi.
Makunystyrät pääsevät opintielle
Tamperelaispubin pöydässä on kolme ihmistä ja yhdeksän pientä lasia. Jokaisessa on eri olutta. Mitä niistä voi sanoa?
– Väkevä väri. Helposti juotavaa tummaa olutta, Bosan hallituksen jäsen Nelly Kivinen,23, arvioi.
Mitä useampia lasillisia on takana, sitä suurempi on kertynyt tieto. Kun Parviainen nuuhkii oluen aromeja pitkään ja nautinnollisesti, ollaan lähellä kisällin ja mestarin asetelmaa. Voisivatko nuoret opiskelijat viihtyä vanhojen herrojen maisteluseurueessa?
– Kyllä maisteluillat voisivat yhdistää. Me oltaisiin siinä tilanteessa oppijoita. Arvokasta tietoa me siinä tilanteessa saisimme, Bosan puheenjohtaja Essi Muhonen, 23, sanoo.
Riehakkaan olutseuran ikuinen jäsenyys
Suomen suurimmassa akateemisessa olutseurassa Bosassa on lähes pari tuhatta jäsentä. Se selittyy sillä, että monet uudet opiskelijat liittyvät seuraan osana uutta opiskelijaelämää. Ja jäsenyys on ikuista. Tempauksia seurassa järjestää muutama kymmenen aktiivia.
Olisi vaikeata kuvitella tätä toimintaa ilman sosiaalista ulottuvaisuutta. Seppo Parviainen
Bosan tavoitteena on olutharrastuksen lisäksi luoda poikkitieteellisiä kontakteja opiskelijayhteisössä. Bosan verkkosivuilta voi bongata sellaisiakin asioita kuin oma ”poliittinen puolue” , ”laillistettu vitsinkertoja” tai ”smurffiryhmä” sekä muuta hauskuutta. Voisi kuvitella, että kaikista maisteluilloista ei autolla ajeta kotiin.
Myös oman oluen panoa harrastetaan muutaman kymmenen litran verran vuodessa. Yhteiset matkat jopa naapurimaiden panimoihin kuuluvat nekin seuratoimintaan.
– Meidän jäsenistö koostuu lähinnä opiskelijoista tai opintonsa jo päättäneistä, jotka haluavat töitten jälkeen tulla meidän maisteluihin. Värikästä porukkaa ympäri korkeakoulua ja työelämää. Se on aina hauskaa. Näkee samoja naamoja ja aina tutustuu myös uusiin, Essi Muhonen kertoo.
Yhteishenki saa haiskahtaa oluelta
Yhteinen asia, yhdessä tekeminen ja sosiaalinen kanssakäyminen, nämä ovat olutharrastuksenkin perusta.
– Se sosiaalinen puoli siinä nousee esiin. Itse ainakin lähdin tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin. Olen saanut uusia ystäviä seuratoiminnan kautta. Ja siinä sivussa oppii oluistakin lisää, Nelly Kivinen sanoo.
Sosiaalisuus on myös kolmikymmenhenkisen Salhojankadun seuran perusajatus. Ryhmän kiinteyttä lisää kokoontuminen omaan kantapaikkaan, maineikkaaseen Salhojankadun pubiin.
– Itse olen maistelukulttuurin kannattaja, mutta meillä on jäseniä, joille järjestetyt matkat ja muut tapahtumat ovat se tärkein juttu. On monta tapaa toteuttaa olutharrastusta, Parviainen sanoo.
– Olisi vaikeata kuvitella tätä toimintaa ilman sosiaalista ulottuvaisuutta, hän jatkaa.
Hittejä ja huteja
Oluen maistelu ja harrastaminen lisääntyy Suomessa sitä mukaa, kun kauppojen oluthyllyt levenevät ja paikalliset pienpanimot tuovat markkinoille uusia tuotteita. Pienissä yksiköissä luovuus kukoistaa.
– Joskus uutuuden maistaminen jää yhteen kertaan. Hiivan, maltaan ja humalan lisäksi on kokeiltu marjoja, hedelmiä ja jopa hillomunkkia mausteena. Kokeilu ja erehtyminenkin on mahdollista, ilman sitä ei uusia makuja synny, Parviainen sanoo.
Erehtyminen kannattaa, sillä esimerkiksi Laitilan gluteeniton olut syntyi puoliksi vahingossa.
Trendit vaihtuvat ja uudet tuulet puhaltavat: alkoholiton, gluteeniton ja luomuolut ovat vallanneet alaa markettien hyllyjen valtiaalta lageroluelta.
Pienpanimojen maut ovat tietenkin kalliimpia valmistaa kuin isojen tekijöiden massatavara. Huolellinen työ tuo tulosta: Malmgårdin panimon ja Pyynikin käsityölaispanimon osaamisella saatiin hiljattain kaksi ykkössijaa kansainvälisessä Word Beer Awards -kilpailussa, kertoo Olutposti-lehti.
Tuopin jäljet ovat tietoa
Maistelu jatkuu Tampereella. Tunnettu irlantilainen tumma olut arvioitiin pehmeäksi ja paahteiseksi.
– Kestävä, hienojakoinen vaahto, Seppo Parviainen kuvailee.
Televisiokamera sammuu ja media poistuu. Pöydällä on yhdeksän tyhjää, vaahdon värittämää lasia.
Parviainen, Kivinen ja Muhonen jäävät vielä ainakin hetkeksi, sillä pub avaa ovensa muillekin asiakkaille. Maistelutuokio näyttää lähentäneen kahta erilaista olutseuraa. Kaikkea oluista ei ole kirjoitettu tai ei niitä innokkainkaan ehdi lukea. Hiljaista tietoa kertyy, eikä sitä taatusti seurassa pantata.
Lue myös: