Kiinnostus museoajoneuvoihin kiihtyy Suomessa. Viime vuoden lopussa tilastokeskus kirjasi jo 49 203 museorekisterissä olevaa ajoneuvoa.
Joukkoon mahtuu niin autoja, moottoripyöriä, mopoja kuin moottorikelkkojakin. Museorekisteriin hyväksytään vähintään 30 vuoden ikäiset, rakenteeltaan ja ulkoasultaan alkuperäisinä säilytetyt tai sellaisiksi entisöidyt ajoneuvot.
Osa suosiosta selittyy yksinkertaisesti sillä, että Suomen autokanta on kasvanut, jolloin museoikään yltäviä ajoneuvoja kertyy enemmän. Vaikutuksensa on myös nostalgian kaipuulla, amanuenssi Mikko Pentti automuseo Mobiliasta toteaa.
– Autonharrastajat ovat yleensä kiinnostuneita oman lapsuutensa suosikkiautoista, eivät suinkaan vanhempiensa tai isovanhempiensa suosikkiautoista.
Auto joka huomataan
Kangasalalainen Pirkko Kivinen hankki itselleen museoajoneuvon neljä vuotta sitten. Merkki ja malli olivat hänelle tuttuja jo vuosikymmenten takaa, kun samankaltainen ranskatar palveli käyttöautona.
Vanhojen autojen harrastajan pitää sietää se, että matka voi keskeytyä. Pirkko Kivinen
Nykyinen "iso kissa" on vuosimallia 1972, nahkapenkein varusteltu Citroën DS Pallas. Samppanjanvärinen kaunotar kohottautuu ajoasentoon hetimmiten käynnistyksen jälkeen.
– Tämä on minulle harraste- ja sunnuntaiauto, jolla mennään häihin ja hautajaisiin. Tämä on ihana.
Uuden mallin rantautuessa Suomeen kesällä 1956 kaikki eivät olleet ihastuneita. Futuristinen muotoilu ja erikoinen tekniikka herättivät ristiriitaisia tunteita, mutta ajomukavuutta kiisti tuskin kukaan.
Jumalattareksi ja taikamatoksi kutsuttu ajopeli kääntää päät tänäkin päivänä. Vastaantulevat autot välkyttävät valojaan ja niistä tervehditään, ja muutkin tiellä liikkujat tarkkaavat harvinaista näkyä.
– Jos haluaa mennä salaisesti johonkin paikkaan, niin tämä ei silloin ole se oikea auto, Pirkko Kivinen naurahtaa.
Epävarmuus on osa harrastusta
Citroën DS:ää valmistettiin pyöreät kaksikymmentä vuotta. Autoja tehtiin lähes puolitoista miljoonaa. Viimeinen valmistui huhtikuussa 1975.
Amanuenssi Mikko Pentin mukaan auto vaikutti aerodynamiikan kehitykseen, mutta esimerkiksi kaasunestejousitus ei levinnyt vastaaviin ylemmän keskiluokan autoihin.
– Auto oli aikansa kehittynein ja pysyi kilpailukykyisenä loppuun saakka. Samaan tapaan 30-luvun Citroënia valmistettiin pitkään ilman suuria muutoksia.
Pirkko Kivisen mukaan yli 45-vuotiaasta autosta voi aina jokin paikka repsahtaa. Harrastuksella on hintansa, mutta hyvä huolto pitää menot kohtuullisena.
– Vanhojen autojen harrastajan pitää sietää se, että matka voi keskeytyä. Siihen täytyy vain varautua.
Lue myös:
Museoautot ihastuttavat kesäliikenteessä – Packard kelpasi Mannerheimillekin (2017)
Vanhan ajoneuvon entisöinti kannattaa – hyvän mielen lisäksi auton arvo voi moninkertaistua (2016)
Museoauto voi niellä ajan ja rahat – "Auton peseminen silloin tällöin ei riitä" (2016)