Heinäkuussa tuli kuluneeksi tasan 30 vuotta siitä, kun sain ajokortin. Mitäpä jos kokeilisin taitojani ja menisin kylmiltäni näillä eväillä kirjallisiin ja inssiajoon. Vieläkö läpäisisin molemmat ensi yrittämällä, kuten silloin 18-vuotiaana?
30 vuotta sitten ajokortin saanut toimittaja siis testasi, kuinka autokoulun teoria- ja ajokoe sujuvat nyt. Kokeet järjesti vaasalainen Autokoulu Roine & Wikman.
Ainoa ero oikeisiin kokeisiin oli teoriakokeen paikka. Virallisesta Trafin valvomasta ja katsastusasemalla tehtävästä kokeesta poiketen koe tehtiin autokoulun opetustiloissa, mutta samoilla säännöillä ja oikeaa teoriakoetta jäljitellen.
Aikaa kokeeseen olisi 30 minuuttia ja erityyppisiä kysymyksiä oli 70.
Teoriakoe – kertausta olisi tarvittu
Sitten 80-luvun on maailma muuttunut sen verran, ettei kynää ja paperia enää tarvita. Pelkkä tabletti tai kannettava tietokone riittää ja myös kysymysten määrä on noussut. Melkoista vaivaa minulle aiheuttaneet kuvalliset tehtävät olivat venyttää käytettävissä olevan ajan täyteen 30 minuuttiin. Lopulta selvisin niistä noin 25 minuutissa.
Jo matkalla tiesin että virheitä tulee. Ja liikaa tulikin. Kolmeen osioon jaetuissa tehtävissä selvisin kuivin jaloin sanallisissa ja riskiä mittaavissa osioissa, mutta kuvallisissa en. Virheitä niissä oli yksi yli sallitun seitsemän, eli yhteensä kahdeksan virhettä.
Ajo-opettaja Harry Mäenpäätä testin tulos ei yllättänyt.
– Kun ottaa huomioon, että koe tehtiin kylmiltään ilman lukuläksyjä ja kertauksia, ei tulos ollut mitenkään huono. Varsinkin teoriakokeen liikennekuvissa pitää osata ajatella monta asiaa samanaikaisesti aivan kuten liikenteessäkin. Vilkasliikenteisessä ympäristössä saattaa tapahtumia olla jopa viisi sekunnissa ja siinä ihmisaivot eivät ehdi aina mukaan, Harry Mäenpää muistuttaa.
Mäenpää toteaa, että liikenteessä mennään käytäntö edellä eikä teoriaa jouduta useinkaan kertaamaan. Siksi ei ole ihme, että teoriakoe tuottaa vaikeuksia, kun ajokortin saamisesta on kulunut jo vuosikymmeniä.
Teoriakokeen merkityksestä on puhuttu heinäkuun ajokorttiuudistuksen yhteydessä. Aikaisemmin liikennemerkit ja muuta teoriaa piti päntätä päähän, jos halusi ajo-opetusluvan, mutta nyt ei enää siinäkään tilanteessa, koska opetuslupaopettajan teoriakoe poistui lakiuudistuksen myötä heinäkuun alussa.
– Nyt riittää se että hakee opetusluvan, pistää polkimen autoon ja rupeaa ajamaan, ja lopputulos on sitten jotain sieltä hyvän ja huonon väliltä, Harry Mäenpää sanoo.
Ajokoe – liikaa nopeutta
Teoriakokeen jälkeen testi jatkuu ja edessä on inssiajo. Normaalissa tilanteessahan ajokokeeseen pääsee vasta hyväksytyn teoriakokeen jälkeen. Ajan säästämiseksi tästä käytännöstä poiketaan tällä kertaa.
Tilannetta ei helpota se, että ajoni kuvataan ja keskustelut ajo-opettajan kanssa nauhoitetaan. Ajo-opettaja kertoo, että nyt seurataan ennen kaikkea sitä, miten pärjään muiden kanssa liikenteessä ja kuinka noudatan liikennesääntöjä. Eli aivan perusasioista on kysymys.
Panen merkille, että nykyään inssiajossa on enemmän pitkää maantieajoa isommillakin nopeuksilla kuin 30 vuotta sitten. Moottoritien päässä Vaasan keskustaa lähestyttäessä ajo-opettaja kysyy, mitä mieltä olen etäisyydestä edellä ajavaan kuorma-autoon. Liian lähellä ollaan.
Kaupunkiajoa oli suhteessa vähemmän, ja muunmuassa pelkäämäni taskuperuutus - jossa olen luokattoman huono - jää onneksi väliin. Nopeus tuppaa nousemaan liian helposti yli sallitun, kerran taajamassa ja muutaman kerran taajamanopeuksista maantienopeuksiin siirryttäessä. Liian raskasta kaasujalkaani ei selitä minulle vieras ja terhakas auto, vaan enemmän vuosien saatossa juurtuneet tavat, jotka paljastuvat näin kiusallisen hyvin. Ajan takaisin autokoulun pihaan ja odotan jännityksellä ajo-opettajan tuomiota.
Harry Mäenpää joutuu tällä kertaa antamaan ajajalle reput. Suurin ja oikeastaan ainoa syy on ylinopeus, joka oli välillä aika reipastakin.
– Valitettavasti ajokorttia ei tällä ajolla tulisi.
Ajonopeuden lisäksi Mäenpää puuttuu kahteen asiaan. Muut tiellä liikkujat pitää noteerata silloin kun ryhmitytään sivusuunnassa tai käännytään ja taloudellisen ajon taitojakin voisi olla hyvä kerrata.
– Nyt jalka lepää kytkimellä ja sitten jarrulla vähän ennen pysähtymistä liian paljon, kun moottorijarrutustakin voisi käyttää, Harry Mäenpää evästää.
Koe ei kerro koko totuutta
Liikenneturvan koulutusohjaaja Toni Vuoristo sanoo, että liikenneympäristö on voinut 30 vuodessa muuttua hyvinkin paljon, mutta se ei tarkoita sitä, että ajotaitoaan ylläpitäneellä kuskilla olisi vaikeuksia selvitä liikenteessä. Teoriakokeesta ja ajokokeesta selviäminen on eri asia.
– Teoriakoe on muuttunut 30 vuodessa muodoltaan niin paljon, että sen selvittäminen ilman valmistautumista on varmasti vaikeaa.
Vuoriston mukaan ajokokeesta pomppaaminen ei sekään tarkoita, että kuski olisi kelvoton liikenteeseen. Oma ajotapa on voinut vuosikymmenien kuluessa muovautua sellaiseksi, että kokeessa tulee helposti virheitä. Vauhti on voinut vähän kiihtyä ja esimerkiksi stop-merkin edessä pysähtyminen ei ehkä ole enää yhtä ehdotonta kuin autokoulun suorittamisen jälkeen.
Täydennyskoulutusta
Omaa ajotaitoa on kuitenkin hyvä tarkkailla ja arvioida.
– Täydennyskoulutus olisi hyväksi aivan kaikille. Vaikka ei pomppaisi kokeesta, aina voi kehittää omaa ajotaitoaan.
Liikenneturvalla on ajokortillisille kuljettajille laadittu jatkokoulutusohjelma. Ennakoivan ajon koulutuksella pyritään tavoittamaan noin 250 000 kuljettajaa vuosittain. Liikenneturva kouluttaa kouluttajat ja kursseja tarjoavat eri puolilla maata autojärjestöt, autokoulut ja muut koulutusyritykset sekä kerhot ja yhdistykset.
– Tyypillistä on se, että yritykset ostavat koulutusta työn takia ajamaan joutuville työntekijöilleen.
Vuoriston mukaan koulutus räätälöidään kurssilaisille aina tarpeen mukaan. Jos esimerkiksi pelkää päästellä rampilta moottoritielle liikenteen sekaan, voidaan koulutuksessa paneutua juuri siihen ongelmaan.