Padasjoen Palotaruksella hiekkakenttä pölyää paloauton renkaiden alla. Romuauton konepellin alta nousee paksu musta savu. Kyseessä on tällä kertaa harjoitus.
Harjoitukseen osallistuvat pelastajat toimivat todella järjestelmällisesti, vaikka ikää heillä on alle 15 vuotta. Palokuntanuorille kesän leiri on vuoden kohokohta, mutta harrastus on tärkeä muutenkin.
– Aloitin kuusivuotiaana. Kaikki tämä harjoitustoiminta ja hauskanpito kavereiden kanssa tekevät harrastuksesta kiinnostavan, sanoo Noa Ryhänen, 12,Lohjalta.
Kirkkonummelaiselle Nanna Sandströmille, 13, palokuntaharrastus on tullut verenperintönä.
– Isänikin harrastaa palokuntaa ja tämä on todella kiinnostavaa.
Aikuisista vapaapalokuntalaisista huutava pula
Padasjoen leirillä on sadoittain nuoria palokuntaharrastajia Uudeltamaalta. Koko maassa harrastajia on runsaat 7 000. Harrastajamäärä on pysynyt viime vuodet melko taisaisena.
Palokuntatoiminta kiinnostaa nuoria, mutta innostus ei heijastu sopimuspalokuntien, eli niin kutsuttujen vapaapalokuntien toimintaan.
Ne kärvistelevät jäsenpulassa jopa niin pahoin, että kaikille niiden hälytystehtäville ei löydy riittävästi lähtijöitä. Silloin työt jäävät muutoinkin kuormitetuille vakinaisille palokunnille. Vapaaehtoiset hoitavat hälytystehtävistä jopa puolet.
Syitä harrastusinnon lopahtamiselle on monia. Kulmakivenä on murrosikä, jolloin moni muu kiinnostuksen kohde ajaa harrastuksen ohi.
– Ongelmahan ei ole siinä, etteikö nuoria kiinnostaisi, sanoo leiripäällikkönä toimiva Teemu Jumpponen Uudenmaan Pelastusliitosta.
– Ongelma on siinä, että on vaikea löytää riittävästi toimihenkilöitä kouluttajiksi. Etenkin sellaisia aikuisia, joilla olisi aikaa ja valmiuksia pitää koulutuksia. Varsinkin palokunnissa väkeä on liian vähän.
Elämässä on muutakin kuin harrastukset
Sopimuspalokuntien jäsenkatoon on etsitty ratkaisua jo vuosia, mutta turhaan. Leiriläisillä sen sijaan intoa riittää.
Palokuntatoiminta kiinnostaa kavereiden ja pelastustoiminnan harjoittelun vuoksi. Intoa lisää myös se, että harrastuksen avulla joku hädänalainen voi joskus saada heistä apua.
Vaikka harrastus on kiinnostavaa ja palkitsevaa, ei sen jatkuvuus ole kiveen hakattua. Noa Ryhänen ja Nanna Sandström nauttivat nyt täysillä palokuntaleiristä, mutta harrastuksensa tulevaisuutta he eivät ole miettineet.
– Uskon, että harrastan palokuntaa ainakin siihen saakka, kun lähden opiskelemaan. Siitä eteenpäin en osaa sanoa, Ryhänen pohtii.
Sandström on samoilla linjoilla, eikä huolehdi liikaa tulevasta.
– Palokunnassa on kivaa, mutta en ole miettinyt, kuinka pitkälle jatkan harrastustani. Ehkä VPK:kin voisi kiinnostaa.
