Mikkelin ydinkeskustassa olevassa kerrostalokolmiossa haisee rasvan käry. 29-vuotiaan Jaymar Yerron kämppis on kokkaillut yhteisessä keittiössä hetkeä aiemmin. Yerro ei juuri keittiöitä käytä. Ei, vaikka ruuanlaitto onkin hänen intohimonsa.
– Minua ei huvita kokata vain itselleni, syön mieluummin sipsejä.
Yerron työpaikka on asunnon vastapäisellä kadulla Frans & Michelle-ravintolassa. Hän on työskennellyt siellä kokkina toukokuun alusta saakka. Filippiiniläisellä Yerrolla on kokin työstä yli kymmenen vuoden kokemus.
Alunperin Yerrosta piti tulla insinööri. 15-vuotias Manilan miljoonakaupungin asukas oli jo ehtinyt aloittaa insinöörin tutkintoon tähtäävät koneenrakentamisen opinnot, kun tajusi tehneensä virhevalinnan.
Opiskelu oli tylsää. Luentojen kuunteleminen pitkästytti ja ajatus tietokoneen edessä työskentelystä joka päivä oli kammottava. Yerro alkoi pohtia, mistä hän voisi nauttia.
– Isoäitini on loistava kokki, niin kuin kaikkien isoäidit aina ovat. Hän tutustutti minut ruuanlaiton maailmaan.
Yerro aloitti hotelli- ja ravintola-alan johtamisen koulutusohjelman. Koulunkäynti ja kokkailu olivat silkkaa hauskanpitoa. Nyt Yerro ei osaa enää muuta tehdäkään.
Mutta miten Manilasta päätyy Mikkeliin? Se ei ole kovinkaan kummallista, jos on sattunut syntymään Filippiineillä.
Valtio auttaa kansalaisiaan lähtemään töihin maailmalle
Filippiinit on saarivaltio, joka on kooltaan pieni ja väkimäärältään suuri. Maan 108 miljoonasta asukkaasta kaksi kolmasosaa on työikäisiä. Työikäisten määrä kasvaa vauhdilla, mutta työpaikkojen määrä ei. Niinpä moni elää köyhyydessä.
Yerron perhe on keskiluokkainen, mutta osa hänen suvustaan asuu slummeissa. Kaikilla ei ole työtä, tai jos onkin, palkka on pieni.
Filippiineillä on tavallista lähteä etsimään onnea merten tuolta puolen, kuten Yerro on tehnyt. Monen muun köyhän maan työnhakijoihin verrattuna filippiiniläisillä on maailman työmarkkinoilla etunaan yhteinen historia Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat miehitti Filippiinejä vuoteen 1946 saakka. Se on muokannut maata länsimaisemmaksi kuin muita Aasian maita.
Yerro puhuu sujuvaa, helposti ymmärrettävää englantia. Hän on opiskellut sitä tokaluokasta lähtien, kuten kaikki koululaiset Filippiineillä. Myös koulutusjärjestelmä ala- ja yläkouluineen sekä toisen asteen high school ovat peruja amerikkalaisilta.
– Meidät on kasvatettu siihen, että koulut käydään kunnolla ja valmistutaan. Niin saadaan hyvä työpaikka ja hyvä tulevaisuus. Suurin osa meistä opiskelee pitkälle, Yerro kertoo.
Mutta koska filippiineillä on paljon ihmisiä, on kilpailu työpaikoista kovaa. Lähes joka kymmenes saarivaltion asukas on päätynyt hankkimaan työpaikan ulkomailta.
Alkujaan vuonna 1974 valtio aloitti työllistämisohjelman, jossa se järjesti määräaikaisia työpaikkoja ulkomailta kansalaisilleen. Väliaikainen työvoimatoimi on muuttunut osaksi maan kulttuuria. Tänä päivänä filippiiniläisistä 10,2 miljoonaa asuu ja työskentelee kotimaansa ulkopuolella.
Heitä on niin paljon, että heihin viitataan omalla lyhenteellään OFW. Se tulee sanoista Overseas Filipino Worker eli merentakainen filippiiniläinen työntekijä.
Filippiinien valtio on perustanut kokonaisen hallinnonosan valvomaan ja säätelemään ulkomaille töihin lähtöä. Philippine Overseas Employment Administration POEA on perustettu, jotta valtio voisi suojella kansalaisiaan esimerkiksi ihmiskaupalta.
Suurin osa filippiiniläisistä ulkomaille töihin lähtijöistä suuntaa Lähi-itään. He ovat esimerkiksi siivoojia, kotiapulaisia, kaupan työntekijöitä, koneasentajia, sairaanhoitajia ja kokkeja.
Vuosittaisesta lähtijöiden joukosta ani harva on koskaan edes kuullut Suomesta. Yerron isä on yksi heistä.
Kolme asiaa Suomesta: Nokia, Kimi Räikkönen ja Lauri Markkanen
Yerro nauraa ulkomailla työskentelyn kulkevan suvussa. Hänen isänsä on merikapteeni ja iso osa suvusta asuu Kanadassa. Kun isä kuuli, että Yerro lähtisi Suomeen, hän sanoi suomalaisen miehistön olleen yksi parhaista työporukoista hänen uransa varrelta.
– Isä sanoi, että suomalaiset ovat mielettömän mukavia ihmisiä. Juoppoja, mutta mukavia.
Sukuhistoriastaan huolimatta Yerro olisi kuitenkin alunperin halunnut jäädä kotiin Filippiineille. Hän olisi halunnut olla siellä, missä perhe ja ystävät ovat.
Yerro oli 21-vuotias lähtiessään ensimmäistä kertaa harjoitteluun Yhdysvaltoihin. Hän pelkäsi jäävänsä vieraassa maassa yksin.
– Se hermostutti minua tosi paljon. En tajunnut ollenkaan, että voisin saada uusia ystäviä.
Yerro solahti nopeasti osaksi kansainvälistä kaveripiiriä Yhdysvalloissa. Kansainvälistyminen oli niin hauskaa, ettei mies olisi halunnut lähteä maasta enää lainkaan. Hän matkusti Filippiinien ja Yhdysvaltojen välillä useita vuosia sen mukaan, missä kulloinkin oli työtä tarjolla.
Uusien ihmisten tapaamisesta, kulttuurien vaihtelusta ja jatkuvasta liikkeellä olosta tuli kiinnostava osa elämää. Koti-ikäväkään ei oikeastaan enää vaivannut, koska tukipiste vaihtui tämän tästä.
Lopulta Yerro kyllästyi oleskelulupien jatkuvaan anomiseen ja niiden saamisen epävarmuuteen. Hän palasi Filippiineille tekemään samaa kokin työtä kuin Yhdysvalloissa, mutta nyt paljon pienemmällä palkalla.
– Valloissa työkaverini huokasi kerran, että vaihtaa pian alaa, koska palkat ovat niin surkeat. Nauroin hänelle: meillä on sama palkka ja minulla riittää rahaa autoon, vuokraan, veroihin ja vielä lähetän sitä kotiinkin. Mitä ihmettä sinä oikein teet rahoillasi?
Filippiineillä Yerro joutui asumaan äitinsä luona. Omaan asuntoon ei ollut varaa, koska Yerrolle syntyi poika, jonka elämiseen hän antoi osan palkastaan. Yhdysvalloissa Yerrolla oli auto, mutta kotona hän ei olisi voinut kuvitella rahojen riittävän auton hankintaan.
Äidin nurkissa eläminen ei tuntunut hyvältä. Yerro halusi olla se, joka auttaa perhettä pärjäämään eikä toisinpäin.
Kun silmiin sattui Facebookissa työpaikkailmoitus, jossa etsittiin kokkeja Suomeen, hän laittoi hakemuksen menemään.
– Tiesin Suomesta kolme asiaa: Nokian, Kimi Räikkösen ja Lauri Markkasen.
Sama työ ja sama palkka kuin suomalaisilla kokeilla
Suomeen tulee vuosi vuodelta enemmän työntekijöitä Filippiineiltä. Viimeisen 12 kuukauden aikana 536 filippiiniläistä on saapunut Suomeen töihin. Yerro on yksi heistä.
Suomen ulkomaalaisten työntekijöiden joukossa filippiiniläiset ovat viidenneksi suurin ryhmä. Suurimpia ovat ukrainalaiset, venäläiset ja intialaiset. Kaikkia kansallisuuksia tulee Suomeen vähitellen enemmän kuin ennen, sillä tietyillä aloilla, kuten terveydenhuollossa on Suomessa pulaa työvoimasta.
Yerro sai työpaikan S-ryhmän mikkeliläisestä ravintolasta. Osuuskaupoilla on ollut jo pitkään vaikeuksia löytää kokkeja ja keittiöalan ammattilaisia Suomesta. Yerrolla on sama ravintola-alan työehtosopimus ja palkka kuin suomalaisilla kollegoilla. Hän ansaitsee 12,20 euroa tunnilta.
S-ryhmä on palkannut kokkeja Suomeen Filippiineiltä jo vuosikymmenen ajan. Alunperin rekrytointiyritys Barona ehdotti filippiiniläisten palkkaamista. S-ryhmän henkilöstöjohtaja Susa Nikulan mukaan kymmenen vuoden ajalta kertyneet kokemukset ovat hyviä.
– Haluamme palkata työntekijöitä edelleen Filippiineiltä, sillä sieltä tulevat kokit ovat ammattitaitoisia ja tunnollisia.
Nikula arvelee, että suomalaisia kokkeja on vähän, sillä vuorotyön fyysisyys ja raskaus eivät houkuttele. Hän ei usko, että alan palkkauksella olisi kokkien vähyyteen yhtä suuri merkitys kuin työoloilla.
Yerron kokemuksen mukaan kokin työ on kovaa hommaa riippumatta siitä, missä päin maailmaa sitä sattuu tekemään.
Suomessa ja Euroopassa siitä maksetaan kuitenkin vähän enemmän kuin Filippiineillä.
– Kouluttauduin kokiksi intohimosta ruokaan, enkä ajatellut silloin lainkaan alan surkeita palkkoja.
Ryöväävätkö rikkaat länsimaat köyhän valtion parhaat osaajat?
Jos ulkomaisen työvoiman palkkaaminen vaatii yleensäkin perehtymistä esimerkiksi oleskelulupien hankintaan, on Filippiineiltä palkkaaminen oma lukunsa.
Maan ulkomaille lähtevää työvoimaa hallinnoiva POEA on asettanut työnantajille tiukat säädökset, joiden selvittäminen vie aikaa. Jo pelkkä paperityö on mittava urakka.
Baronan kansainvälisen rekrytoinnin johtaja Elina Koskela pitää Filippiinien tapaa käsitellä kansainvälistä työnvälitystä poikkeuksellisena.
– Tietääkseni missään muussa maassa ei ole tällaista tahoa, joka valvoo ulkomaille lähtevän työvoiman koko prosessia.
Työnantajalle tai rekrytointiyritykselle aiheutuvasta työmäärästä huolimatta Koskela kiittelee POEAn toimintaa. Hänen mukaansa kansainvälisessä rekrytoinnissa vaikeinta on usein asioiden hoitaminen eettisesti. Filippiineillä, kuten monissa muissakin maissa, on melko tavallista törmätä työnhakijoiden hyväksikäyttöön.
Työnhakijoilta esimerkiksi yritetään periä rahaa siitä, että heidät työllistetään. Tai heidän kanssaan solmitaan laiton sopimus, jossa kielletään työntekijää vaihtamasta työpaikkaa tietyn ajan kuluessa tai he joutuvat maksamaan sakkomaksun.
– Ei ole aina ihan yksinkertaista varmistaa, ettei esimerkiksi rekrytointimaksua ole peritty, Koskela sanoo.
Kokonaan oma eettinen kysymyksensä on kolmansista maista työllistämisen lähtömaihin aiheuttama aivovuoto. Suomessakin on käyty keskustelua (Talouselämä), onko oikein houkutella filippiiniläisiä sairaanhoitajia Suomeen isomman palkan avulla, kun Filippiineilläkin olisi hoitajille tarvetta.
Jo vuosikymmen sitten YK:n Kansainvälisen työjärjestön ILOn raportissa ilmaistiin huoli siitä, että ammattilaisten lähtö ulkomaille töihin haittaa Filippiinien yhteiskunnan kehittymistä ja nykyaikaistumista. Parasta aikaa Suomen valtionjohdossa mietitään, miten asiaan pitäisi suhtautua, kun työvoiman tuomista ulkomailta lisätään hallitusohjelman mukaisesti. Filippiiniläisiä palkataan Suomeen eniten hoitoalalle, it-asiantuntijoiksi, teollisuuteen ja keittiöalalle.
Yerro on tietoinen keskustelusta. Hän kuitenkin arvelee, että Filippiineille jää sieltä pois lähteneiden jälkeenkin vielä valtavasti ihmisiä, joiden potentiaalia pitäisi hyödyntää nykyistä paremmin. Yerron mielestä filippiiniläiset yritykset eivät arvosta työntekijöitään riittävästi.
– Suurin osa filippiiniläisistä tulee slummeista. Ei heitä voi syyttää siitä, että he haluavat enemmän rahaa ja lähtevät. Raha ei tuo onnea, mutta se tuo leipää pöytään.
Yerro lähettää joka kuukausi 300–500 euroa palkastaan kotiin vuoden vanhalle pojalleen. Puolet summasta menee pojan päivittäiseen elämiseen ja puolet laitetaan säästöön odottamaan pojan kasvamista vanhemmaksi.
Filippiiniläiset ympäri maailmaa lähettävät rahaa kotiin miljardeja dollareita vuodessa. Esimerkiksi vuonna 2017 rahasiirtojen määrä oli yhteensä 25,7 miljardia dollaria. Se on enemmän kuin maa saa rahaa vientituotteistaan.
Merten taakse lähteneet ovat juhlittuja sankareita
Ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten kotiin lähettämät rahat ovat kohentaneet koko maan taloutta tuntuvasti viime vuosina. Rahalähetykset ovat niin merkittäviä, että ne kattavat yhdeksän prosenttia Filippiinien bruttokansantuotteesta. Se näkyy esimerkiksi maan kotimaisen kulutuksen kasvuna.
Ulkomaille töihin lähteneitä juhlitaankin Filippiineillä sankareina. National Geographicin viime joulukuinen kuvareportaasi kertoo kansallisesta juhlakuukaudesta, joka on omistettu merten takana työskentelevien uhrauksille.
Hinta, jonka he maksavat saadakseen perheelleen paremman elämän, on kova.
– On ihan kamalaa, että minun piti jättää poikani noin pienenä, vuoden vanhana. Tuntuu, kuin olisi jättänyt osan itsestäni kotiin. Kuin minulta puuttuisi käsi tai oikeastaan koko käsivarsi, Yerro sanoo.
Yerro soittaa pojalle videopuhelun joka päivä. Videopuheluiden ansiosta myös välit serkkuihin ja muihin sukulaisiin ovat pysyneet läheisinä.
Yerro odottaa ensi kevättä, sillä silloin hän pääsee matkustamaan loman ajaksi kotiin. Hän on jo alkanut etsiä halpoja lentolippuja. Niitä ei kuitenkaan uskalla vielä varata, sillä loman ajankohta on epävarma.
Suomessa Yerro pelaa koripalloa, katsoo leffoja ja käy pelaamassa biljardia kavereiden kanssa. Töitä hän tekee niin paljon kuin mahdollista.
Työ- ja elinkeinoministeriö suunnittelee parasta aikaa Suomeen uutta kansainvälisen rekrytoinnin mallia. Se tarkoittaa, että työnantajan on pian mahdollista saada te-toimistoista palvelua ja neuvontaa ulkomaisen työvoiman palkkaamisessa. Kaikilla työnantajilla ei ole mahdollisuutta palkata yksityistä rekrytointiyritystä avukseen, kuten S-ryhmä on tehnyt.
Te-toimistojen palveluiden uudistamisen lisäksi kehitetään verkkopalveluita, joiden kautta Suomeen voi hakeutua töihin. Tarkoituksena on helpottaa kansainvälistä työvoiman liikkumista. Saada Suomeen lisää Yerroja.
Yerron työsopimus S-ryhmässä on toistaiseksi voimassa. Hän aikoo asua Mikkelissä niin kauan, kuin Suomi myöntää hänen oleskeluluvalleen jatkoa. Reissattuaan jo vuosia paikasta toiseen hän haluaa asettua aloilleen.
Haaveissa siintää oman ravintolan perustaminen jonakin päivänä. Ihan sama oikeastaan minne, Suomeen, Filippiineille tai jonnekin muualle.
– Haluaisin pystyä sanomaan, että minä tein tuon, rakensin sen tyhjästä pelkällä kovalla työllä. Luulen, että siitä voisin olla ylpeä.
Yerron on vaikea kuvitella elämää kovin kauas eteenpäin. Nyt hänestä on mukavaa asua ulkomailla, poikaa vain on ikävä. Talvikaan ei Tyynenmeren miestä haittaa.
– Ostin nämä eilen kirpputorilta lähes ilmaiseksi, Yerro iloitsee ja näyttää lumilaudan siteitä.
Hän oppi lumilautailemaan Yhdysvalloissa.
Vanhana miehenä Yerro uskoo olevansa taas Filippiineillä. Hän haluaisi asua omassa talossa lähellä rantaa. Hän ei osaa enää nykyään uida kovin hyvin, mutta aina voisi kahlata veteen ja antaa Tyynenmeren huljutella vanhoja niveliä.
Sitä ennen voi kuitenkin hyvin tahkota Suomessa vähän rahaa.
_Lähteet: Työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläisen taustahaastattelu, POEAn tuoreet tilastot filippiiniläisistä työntekijöistä ulkomailla, YK:n Kansainvälisen työorganisaation raportti Decent Work Country Diagnostics 2017: Philippines, Maahanmuuttoviraston tilastot_