Vaikka luonto on laskeutunut talvilepoon ja puutarhaliikkeet sulkeneet ovensa, Kauppapuutarha Honkasella ei ole hiljaista: ruukutuskone puksuttaa kasvuturvetta ruukkuihin jo ensi kevään taimia varten.
Toimitusjohtaja Olli Nieminen nostelee täytetyt ruukut lavalle ja kuljettaa ne kasvihuoneisiin odottamaan kevättä.
Kevättä odottaa innolla myös Nieminen, sillä puutarhalla käytetään ensimmäistä kertaa kasvualustaa, jossa on turpeen seassa 20 prosenttia rahkasammalta.
– Tämä on ilmavampaa kuin tavallinen kasvuturve. Kun tätä puristaa kovasti ja sitten avaa nyrkin, se ikään kuin ponnahtaa takaisin muotoonsa. Kasvien kasvuun lähdön ja juurtumisen pitäisi olla tässä nopeampaa kuin perinteisellä turpeella.
Hyvä kasvualusta on yrttien, vihannesten ja kukkien kukoistuksen kulmakivi, sanoo Nieminen.
– Hyvä kasvualusta pidättää ja johtaa vettä hyvin. Lisäksi se on ilmava ja pitää tarvittavan kalkin ja ravinteet kasvin käytössä.
Turpeessa ovat nämä kaikki ominaisuudet, siksi sitä käyttävät niin harrastajat kuin ammattilaisetkin ympäri maailman.
Turpeen energiakäyttö on Suomessa tarkoitus puolittaa seuraavan 10 vuoden aikana. Samoilta soilta, mistä energiaturve nostetaan, saadaan myös kasvuturve.
Suurin osa kotimaisista vihanneksista ja kesäkukista kasvatetaan turpeessa, joten ammattipuutarhurit ovat seuranneet turpeen alasajoa huolestuneina.
– Kyllähän se huolettaa, että saadaanko turvetta tulevaisuudessa, koska tällä hetkellä muita hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole, pohtii Nieminen.
Hellävarainen monsteri
Kasvualustojen valmistajat ovat etsineet turvetta korvaavaa materiaalia jo hyvän aikaa.
Kekkilä-BVB:n brändi- ja viestintäjohtaja Nina Kinnunen sanoo, että yrityksen emoyhtiö Vapo on tutkinut rahkasammalen hyödyntämismahdollisuuksia useamman vuoden ajan.
– Olemme kehittämässä myös sammalen keräämiseen konetta, jolla voidaan suorittaa keruu mahdollisimman hellävaraisesti mutta samalla tehokkaasti, kertoo Kinnunen sähköpostissaan.
Biolan Group on askeleen edellä, sillä yhtiö lähti vuonna 2016 omistajaksi Ecomoss-yritykseen, jossa on kehitetty maailman ensimmäinen rahkasammaleenkorjuukone.
Ecomossin toimitusjohtaja Heikki Rantanen kertoo, että sammaleen nostoyksikkö on rakennettu metsätraktorin alustalle ja sen voi vaihtaa metsäkuljetuskalustoksi yhdessä päivässä.
– Tämä tuo koneurakoitsijoille mahdollisuuden käyttää konetta 24/7 ja ympäri vuoden, hymyilee Rantanen.
Kone on epävirallisesti nimetty Ecomonsteriksi, vaikka se ei hirvittävää tuhoa kylväkään ympärilleen.
– Rahkasammalta nostetaan vain 20–30 senttimetriä suon pinnasta. Kun on sammal nostettu, jälki jätetään mahdollisimman siloiseksi, että sammal pääsee hyvin lähtemään uuteen kasvuun, Rantanen sanoo.
Kasvuston uusiutuminen varmistetaan myös sillä, että osa sammaleesta jätetään nostamatta.
Rantanen vertaa sammalen korjuuta puukauppaan.
– Maanomistajat voivat hyötyä siinä, että me ostamme heiltä sammalta. Emme vuokraa tai osta suota, vaan ostetaan vain se korjattava sammal.
Tällä hetkellä sammalta nostetaan kahden Ecomonsterin voimin.
Uusi sammalsato 25–30 vuoden kuluttua
Luonnonvarakeskuksessa on tutkittu rahkasammaleen noston vaikutuksia ympäristöön. Tutkija Niko Silvan arvioi, että Suomessa on rahkasammaleen tuotantoon soveltuvia alueita noin 300 000 hehtaaria.
– Ne ovat näitä soita, joihin on tehty aikoinaan epäonnistuneita metsäojituksia. Alueet ovat metsänkasvatukseen liian karuja ja sitä kautta myös kunnostusojituskelvottomia, kertoo Silvan.
Rahkasammaleen korjuu voisi siis tuoda tuottoa maanomistajalle alueella, jossa puun kasvatus ei onnistu.
Erotuksena puun tuotantoon, sammaleen kiertoaika on 2–3 kertaa puuta nopeampi. Rahkasammal kasvaa noin senttimetrin vuodessa, eli uusi sato suolta voidaan korjata 25–30 vuoden kuluttua.
Sammalen nosto ei vaadi ympäristölupaa, ojituksia tai muita kuivatustoimia.
– En näe sammaleen nostossa mitään arveluttavaa, jos siinä vain noudatetaan hyviä toimintatapoja, toteaa Silvan.
Silvanin mukaan hyviin toimintatapoihin kuuluu se, että luonnonvaraiset suot jätetään rauhaan, sammalta ei nosteta liian syvältä, vesistöihin jätetään kunnon suojavyöhykkeet ja suon annetaan uusiutua rauhassa ennen seuraavaa sadonkorjuuta.
– Suot eivät ole veljeksiä keskenään, eli joku alue voi palautua entiselleen jo 10–15 vuodessa, mutta keskimääräisenä uusiutumisaikana on hyvä pitää noin 30 vuotta, sanoo Silvan.
Kasvatusalustojen kysyntä maailmassa kasvaa huimasti
Biolan Groupin ja Novarbo Oy:n toimitusjohtaja Teppo Rantanen kertoo, että yhtiö on investoinut rahkasammaleen tuotantoketjuun miljoonia euroja. Euraan rakennettu tuotantolaitos valmistaa parhaillaan rahkasammaleesta ensimmäistä kaupallista tilausta.
– Näkymät ovat huikean suuret, koska pelkästään Hollannissa kasvihuoneita on noin 8 000 hehtaaria. Puhumme siis kansainvälisestä liiketoiminnasta rahkasammal-kasvualustan kohdalla.
Hollantilaisen Wageningen yliopiston tutkija Chris Blok on arvioinut (IPS Convention seminaarialustus), että kasvihuoneviljely ja sitä myöten kasvualustojen kysyntä tulee nelinkertaistumaan seuraavan 30 vuoden aikana.
Syitä tähän ovat väestönkasvu, kaupungistuminen ja viljelymaan köyhtyminen (HS, maksumuurin takana).
Globaaliin ruuantuotantoon suomalainen sammal ei yksistään tule riittämään, mutta se on yksi ekologinen ratkaisu lisää, jotta voidaan tuottaa riittävästi ruokaa kasvavalle väestölle.
Yritysten investoinneista päätellen rahkasammaleesta voidaan myös odottaa miljoonabisnestä Suomelle.
Esimerkiksi Hollannissa kasvihuoneissa käytetään kasvualustana suuria määriä kivivillaa (Farmit), joka on käytön jälkeen lähestulkoon ongelmajätettä.
Kivivillassa epäorgaaninen kiviaines ja kasvien juuret sekoittuvat toisiinsa ja niiden erottelu sekä jälkihyödyntäminen on vaikeaa.
Viljelijät maksavat käytetyn kasvualustan pois kuljettamisesta ja jälkikäsittelystä siihen erikoistuneille yrityksille.
– Rahkasammaleesta tehdyn kasvualustalevyn voi kompostoida, jolloin se jatkaa elämäänsä maanparannusaineena. Tai sitten se voidaan periaatteessa vaikka polttaa energiaksi, toteaa Rantanen.
Jos kotimaan kasvuturve korvattaisiin kokonaan rahkasammaleella, pitäisi sammalta nostaa pari miljoonaa kuutiota vuodessa. 30 vuoden kiertoajalla tuotantoalaa tarvittaisiin yhteensä noin 60 000 hehtaaria, ynnäilee Luonnonvarakeskuksen Silvan.
– Teknisessä, taloudellisessa ja ekologisessa mielessä on mahdollista korvata turve kokonaan jollain aikavälillä, mutta ei nykyisellä konekapasiteetilla.
Voit keskustella aiheesta 29.10.2019 klo 22 saakka.
Lue myös