Eelis Paukku puhuu rauhallisesti ja lauseet ovat tarkkaan punnittuja. Silti häntä kuunnellessa alkaa melkein hengästyttää.
Paukku on 24-vuotiaaksi ehtinyt hämmentävän paljon. Hän väittelee kohta oikeustieteen tohtoriksi Lapin yliopistosta Rovaniemeltä. Sen lisäksi hän on suorittanut kauppatieteiden maisterin tutkinnon Itä-Suomen yliopistossa ja on käytännössä valmis diplomi-insinööri Oulun yliopistosta.
Paukku on perustamansa lakitoimiston toimitusjohtaja. Hän on toiminut myös opettajana ja tutkijana Lapin yliopistossa.
Urakka on vaatinut kurinalaisuutta ja pakottanut tekemään valintoja asioiden välillä.
Opiskeluaikana Paukku tienasi rahaa tekemällä töitä baarien ovimiehenä, sillä päivisin aikaa oli vähän, öisin enemmän. Yöaikaan työskenteleminen oli paitsi tehokasta ajankäyttöä, mutta myös tulot olivat kelvolliset suhteessa työpanokseen.
Baarin ovelta silmien eteen avautui viikonloppuöisin maailma, joka ei ollut mitenkään mairitteleva, sanoo Eelis Paukku.
– Siellä näki aika ruman puolen ihmisistä. Minulla ei ole paljoa painokelpoista sanottavaa siitä, millainen ihmiskuva siellä muodostuu.
Vaikka yötyö ei ollut aina mielekästä, se oli opettavaista. Ovella oppi paineensietokykyä ja ihmisten käsittelemistä. Silti aina välillä joutui vääjäämättä myös fyysiseen kontaktiin. Pitkä kamppailulajitausta toi itseluottamusta, jos asiakkaiden kanssa joutui vääntämään.
Ravintoloissa työskennellessään mustan vyön judoka ja oikeustieteen opiskelija piti erityisen tarkasti huolta siitä, että tilanteet eivät johda hankauksiin lain kanssa.
– Joissakin paikoissa joutui painimaan kerran vuodessa, toisissa joka viikonloppu. Ammatin ja opintojen takia oli tärkeää hoitaa asiat mahdollisimman nätisti, rikostuomiot välttäen ja kaikille vähillä vahingoilla.
Henkilöbrändi Paukku
Eelis Paukku on laskenut, että hän tekee historiaa 24 vuoden ja 190 päivän ikäisenä, kun hänen väitöstilaisuutensa on Lapin yliopistossa 24. tammikuuta. Hän on tehnyt väitöskirjansa EU:n tukisääntelystä.
Häntä kiinnosti, että tuleeko hänestä väitöspäivänään kaikkein nuorin oikeustieteiden tohtori. Paukku etsi käsiinsä Lakimies-aikakauskirjassa julkaistun artikkelin suomalaisista oikeustieteen tohtoreista, lähetti asiasta kyselyjä Suomen oikeustieteellisiin tiedekuntiin ja postasi lopulta kysymyksen vielä Twitteriinkin.
Nuorempia ei löytynyt.
Lapin yliopiston varadekaani Ilari Hovila luonnehtii Eelis Paukun suoritusta poikkeukselliseksi. Hovila kertoo, että keskimäärin oikeustieteellisessä väitöskirja saadaan valmiiksi 30 ikävuoden tietämillä. Jos tahtoo tehdä yliopistouran, ei väitellessä saisi olla paljon yli kolmeakymmentä. Tähän Paukulla on yli viiden vuoden etumatka, Hovila sanoo.
Paukku tajusi mahdollisuutensa tehdä uusi ikäennätys vuoden 2018 loppupuolella ja alkoi viimeistellä väitöskirjaansa aikataulu mielessään. Hän ajatteli, että se on meriitti, joka kannattaa ottaa pois roikkumasta.
– On hieno juttu, että saa jonkin tunnustuksen siitä, kuinka nopeasti ja tehokkaasti on tehnyt asioita. Se on osa sitä henkilöbrändiä, miten itse näyn muille ihmisille, mutta ei se minun elämääni muuten merkittävästi vaikuta.
Ennätyksellisen nuorena tehty väitöskirja tekee siis hyvää hänen julkikuvalleen, jota hän on alkanut rakentaa jo opiskelujen varhaisessa vaiheessa. Opinnoissa pärjääminen, niiden suorittaminen nopeasti ja ennätysten tekeminen ovat kasvattaneet uskottavuutta.
Hän on aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja kirjoittaa blogia. Se on kaikki osa hänen henkilöbrändiään. Somejulkaisut eivät tipahda julki sattumalta.
– Mietin tosi paljon, mitä laitan tai julkaisen someen.
Kaikki lähti “vähän typerästä” uhmasta
Ai ei vai, ajatteli Eelis Paukku, kun hänen isänsä oli todennut, ettei oikeustieteelliseen yleensä pääse sisään opiskelemaan ensimmäisellä hakukerralla. Isällä oli asiasta hyvä tuntuma, sillä hän toimii itse lehtorina Lapin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa Rovaniemellä.
Isän sanoista nousi uhma: poika päätti todistaa väitteen vääräksi. Hän haki Lapin yliopistoon ja pääsi sisään loistavin pistein.
Nyt, reilut viisi vuotta myöhemmin Eelis Paukku sanoo, että uho oli vähän typerä juttu, mutta hänellä ei ollut lukion jälkeen tarkempia tulevaisuudensuunnitelmia. Kun oikeustieteellinen tärppäsi, siitä oli hyvä aloittaa.
Päivästä toiseen samaa rataa
Nippu tutkintoja reilussa viidessä vuodessa ei synny ilman uhrauksia. Eelis Paukku kertoo, että opintopisteiden kertyessä kiivainta tahtia päivärytmi kulki yhtä ja samaa uraa.
Aamuisin Paukku keskittyi pariksi tunniksi tekemään alta pois päivän ikävimmän tehtävän. Se oli yleensä joku kurssitehtävä tai ryhmätyö, johon piti tehdä oma panos.
Sen jälkeen hän kävi syömässä yliopistolla. Iltapäivät hän luki tentteihin tai teki tenttimateriaaleista tiivistelmiä. Sitten vuorossa olivat judo- tai taekwondotreenit.
Iltaisin hän kertoo tehneensä vielä rutiinitöitä. Pikkuhommia, jotka eivät enää vaatineet paljon ajattelua, vaan lähinnä aikaa. Sitten kunnon yöunet ja sama ruljanssi taas seuraavana aamuna.
Opiskelumetodiin kuului myös massaluentojen välttely. Paukku luki kirjat omaan tahtiinsa ja kävi suorittamassa tentit.
– Yliopistomaailmassa harva luennoitsija on hyvä. Helpompaa, nopeampaa ja tehokkaampaa on lukea asia itse.
Intensiivisin opiskeluvaihe kesti nelisen vuotta. Silloin Eelis Paukku takoi vuodessa yli kahtasataa opintopistettä, kun ylempi korkeakoulututkinto on 300 pistettä. Nyt, kun opinnot alkavat olla päätöksessään, Paukulla on kasassa noin 1 250 opintopistettä.
– Opintojen tekeminen oli oikeastaan aika helppoa ja nopeaa. Sitä otti lisää ja lisää, mutta jossain vaiheessa ymmärsin, että tämän pitää myös loppua johonkin. Tein itselleni tietyt päätepisteet, mihin asti voi vetää noin kovaa.
Opiskeluun kehittyi myös vahva rutiini. Viimeisen gradunsa Itä-Suomen yliopistoon hän kertoo kirjoittaneensa 18 päivässä, alle kolmessa viikossa.
Suoritusten arvoa nostaa se, että nopeus ei näy arvosanoissa. Paukun mukaan hänen arvosanojensa keskiarvo kolmessa eri yliopistossa on vähän alle neljän.
– Veisi paljon uskottavuutta, jos tekisi kaiken nopeasti ja rimaa hipoen.
Lisäksi Paukun asenne oli spartalainen. Kaikki ylimääräinen oli karsittu arjesta pois. Televisiota hän ei ole omistanut viiteen vuoteen, eikä Paukkua nähty opiskelijabileissä. Se olisi vienyt liikaa aikaa tärkeämmältä.
– Eihän se aina kivaa ole ollut.
Tätä Paukku on korostanut heille, jotka ovat ihmetelleet hänen opiskelutahtiaan. Hän kertoo, että alleviivaamalla kurinalaisuutta ja vaativuutta hän pyrki tietoisesti vähentämään kateutta, joita hänen saavutuksensa voivat aiheuttaa.
Mustat vyöt
Jos moni asia jäi paitsioon opiskelujen aikana, kahdesta harrastuksestaan Eelis Paukku ei luopunut.
Treenaaminen piti pään kasassa silloinkin, kun opintopisteiden kerääminen oli kiivaimmillaan.
Hän on harrastanut pikkupojasta asti judoa ja taekwondoa. Hänellä on molemmissa lajeissa musta vyö.
Tatamilla ei tarvitse, eikä edes pysty, ajattelemaan ylimääräisiä. Paukku miettii asioita paljon ja pitkälle, treeneissä pääsee eroon mielessä pyörivistä asioista.
Haalaribileissä saa hukkua massaan
Viime syksynä opiskelutahti alkoi rauhoittua, kun valtaosa opinnoista oli tullut valmiiksi. Eelis Paukku sanoo, että on nyt ehtinyt tehdä niitä asioita, joista jäi opintopisteitä painaessaan paitsi.
Hän on lähtenyt mukaan muun muassa opiskelijarientoihin. Se on ollut kurinalaiseen opiskelijaelämään ja tarkkaan julkikuvaan tottuneelle miehelle mukavaa vaihtelua.
– On ihan hauskaa, kun pariin vuorokauteen ei tee mitään järkevää.
Haalarit pukemalla sulautuu massaan, ja sen Paukku on kokenut erityisen vapauttavaksi. Joukon jatkona ei tarvitse pitää yllä henkilöbrändiä tai muuta roolia.
"Päivätyöt eivät ole minun juttuni"
Opiskelujen jälkeen on ollut mahdollisuus miettiä tulevaa. Aikaa on ollut käytettävissä entistä enemmän myös treenaamiseen. Hän pohtii, pitäisikö kovat tavoitteet asettaa seuraavaksi urheilun saralle.
Jos Paukku alkaa harjoitella tosissaan, hän tahtoo asettaa tavoitteensa korkealle sillä saralla. Judossa se voisi olla SM-taso. Paukun mukaan se tarkoittaisi sopivassa painoluokassa mitaleita tai vähintäänkin pistesijoja.
Urheilun saralla tavoitteita on helpompi asettaa, mutta työelämässä suunnitelmat ovat enemmän auki. Oma lakitoimisto tuo töitä, mutta elämän suuren suunnan pohtiminen ei ole niin selvää.
Kun Paukku kertoi Twitterissä saaneensa väitöskirjansa valmiiksi, häntä onniteltiin ja kysyttiin, että mitä seuraavaksi. Kurinalaiseen työntekoon tottuneen miehen vastaus saattoi olla jopa hieman yllättävä: ”Päivätyöt eivät ole minun juttuni”.
Paukku sanoo vierastavansa tilannetta, jossa työtä tehdään tiettyinä päivinä, aina tiettyyn aikaan. Asioita voi tehdä omaan tahtiin, ja sen verran, että ehtii tehdä ne valmiiksi. Joskus se tarkoittaa pitkiä työpäiviä, joskus lyhyempiä. Säännöllinen kahdeksantuntinen työpäivä tuntuu ajatuksena vieraalta.
Tarkempia viisivuotissuunnitelmia Eelis Paukku ei tahdo tehdä.
– Minulla ei motivaatio riitä yhteen asiaan kauhean pitkään. Pisimpään mukana ovat pysyneet harrastukset. Jos niissä pysyisi aktiivisena ja tässä työssä pärjäisi, niin se olisi jo ihan kiva.
Myös tutkijan työn jatkaminen voisi olla Paukun mielestä kiinnostavaa. Hetken hiljaa oltuaan hän jatkaa.
– Toisaalta voi käydä niinkin, että nämä hommat eivät viiden vuoden päästä kiinnosta enää pätkän vertaa.
Keskustelu on auki kello 22:een saakka!