Mökillä Turun kupeessa Mynämäellä maa on vielä vähän märkä, mutta se ei haittaa Sanna Lipposen ja Rinin menoa. Harjoittelu on selvästi sähäkälle bordercollielle mieluista ja se säntää oitis ruohokentälle, jossa koirakolla on tapana harjoitella.
Rin on helppo kuvitella kilpailuareenoille parkettien partaveitseksi.
– Se jaksaa tehdä mitä vain, ihan miten kauan tahansa, naurahtaa Turussa asuva Lipponen. -Kotona se saattaa olla ihan sohvaperuna ja vain nukkua minun sylissäni.
Saunajaakon Blitzen– tuttavallisemmin Rin – on lyhytkarvainen työlinjainen bordercollie. Se on kohta kuusivuotias, moninkertainen Suomen mestari ja myös hallitseva Pohjoismaiden mestari.
Alku ei kuitenkaan ollut kovin helppo.
– Rin oli nuorena aika työläs. Oli vaikea saada ihan perusarki sujumaan. Hyvin energisenä se olisi voinut olla monelle omistajalle pahin painajainen.
Rin ei ollut Lipposen ensimmäinen kilpailukoira ja hän lähti määrätietoisesti kehittämään yhteistyötä sen pentuajasta lähtien. Eniten panostettiin asioihin, jotka ovat kisasuorituksessa vain taustalla. Leikkimään opettelu, motivaatio, keskittyminen, häiriöiden sieto, erilaiset alustat ja matkustaminen.
– Jos joku näistä puuttuu, niin itse lajikohtaisilla asioilla kuten tempuilla ei tee yhtään mitään, sanoo Sanna Lipponen. Niitä temppuja ehtii opetella myöhemminkin.
Tekniikka ja taiteellinen osaaminen
Koiratanssi lajina syntyi tottelevaisuusnäytösten vanavedessä 1990-luvulla. Britannia oli sen keskeinen syntysija.
Koiratanssi on arvostelulaji. Siinä ohjaaja ja koira eli koirakko esittää yhdessä musiikin säestyksellä 3-4 minuutin mittaisen tanssillisen esityksen. Liikkeiden määrä ja laatu kuuluvat tekniseen osaamiseen ja taiteellinen osaaminen koostuu koiran ja ihmisen kumppanuudesta sekä koreografiasta.
Suomeen laji tuli vuosituhannen vaihteessa ja virallisia SM-kisoja on järjestetty vuodesta 2010.
– Koiratanssi on ihan äärimmäisen vaikea laji, kertoo Lipponen. Siinä on niin monta liikkuvaa osaa. Musiikki menee koko ajan eteenpäin ja koira menee välillä... minne menee. Sitten pitää kiinnittää huomiota omiin liikkeisiin ja tanssilliseen osaamiseen. Vaikka Rin menee vaikka kaivoon, jos pyydän niin kun eläin on kyseessä, on aina arpapeliä että mitä tänään mahtaa sattua.
Rotukirjoa kilpa-areenoilla
Koiratanssi jakautuu kahteen lajiin, vapaatanssiin ja seuraamiseen musiikin tahdissa. Jälkimmäisessä koiran pitää seurata kymmenessä eri positiossa ohjaajaan nähden.
Rin ja emäntänsä Sanna Lipponen tekivät viime SM-kisoissa historiaa voittamalla molemmat lajit.
Hyvin älykkäinä pidettyjä bordercollieita näkee eri lajien kilpailukehissä usein. Koiratanssissakin parhaimmisto on usein sitä rotua.
Mutta kaikenlaisilla koirilla on rytmi veressä. Koiratanssin viime SM-kisoihin osallistui koiria yli 20 rodusta. Areenalla nähtiin muun muassa saksanpaimenkoira, cairnterrieri, unkarilainen paimenkoira mudi ja kisojen ensimmäinen sveitsinpaimenkoiriin kuuluva entlebuch.
Koiratanssiyhdistyksenä toimii Tahtitassut ry. Lajiliittona on Kennelliiton alainen palveluskoiraliitto. Harrastajilla on oma FB-ryhmä, jolla on yli 1000 jäsentä. Kilpailijoita on useita satoja.
Kisoissa viilipyttynä
– Treenaan silloin kun kivalta tuntuu, en ota yhtään stressiä, sanoo Lipponen.
– Tämän pitää olla harrastus ja molemmille kivaa hauskanpitoa. Koira kyllä vaistoaa, jos sen kanssa alkaa jotakin väkisin jankata. Uskon, että paras mielentila vie lopulta kisoissa pisimmän korren.
Milloin ja millä palkitset koiraa?
– Treenatessa ”palkkaan” onnistumisista, en halua että koira pelkää virheiden tekemistä, vaan haluan, että se on aktiivinen ja yrittää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihan mitä vaan saa tehdä, pitää keskittyä ja malttaa kuitenkin. Paras palkkio Rinille ovat yhteiset leikit jonkun lelun kanssa. Sitä se rakastaa eniten maailmassa. Erityisen teknisten asioiden oppimisesta palkitsen myös nameilla.
Sanna Lipponen sanoo olevansa rauhallinen kilpailija, joka ei isommin suoritustaan jännitä. Hän ei myöskään kilpaile pokaalinkuvat silmissä.
– Koira voi tehdä virheitä, mutta yleensä se kyllä olen minä joka niitä virheitä teen, hän nauraa. Kisaohjelmassa voin antaa koiralle pari sataa eri käskyä, joten ei ole ihme jos sanon jotain väärää.
Koiratanssissa ohjaaja käskyttää koiraa koko ohjelman ajan eri sanoilla.
– Eihän koira tiedä ohjelmaa ulkoa, se tekee sen mukaan, mitä sanon sille.
Vaaralliset liikkeet vievät pisteitä
– Jos koira tekee sen, mitä olen opettanut sille, olen tosi iloinen, vaikka sijoitus olisi viimeinen, sanoo Lipponen. Eihän se olisi voinut tehdä paremmin. Koira ei myöskään ole kisoihin itseään ilmoittanut, vaan se on ohjaajien oma juttu, joten meidän tehtävänä on tehdä siitä koiralle mahdollisimman miellyttävä kokemus ja olla aina niiden puolella.
Saako koiratanssiareenalla tehdä mitä hyvänsä?
– Minulla menee koiran hyvinvointi ihan aina kaiken edelle, sanoo Sanna.
Suomessa ei säännöissä ole kiellettyjä liikkeitä, ulkomailla joissain maissa on. Meillä eläimen hyvinvointi on yksi arvostelukategoria.
– Suomessa lähtee pisteitä jos teetät koiralla jotain vaarallista liikkeitä, Sanna sanoo.. Jos ohjelmassa on vaikka niin korkeita hyppyjä että koira tulee alas huonosti, liukastuu tai muuta vastaavaa. Kun mennään kisoissa korkealle tasolle niin ihmiset yrittävät kalastaa pisteitä mitä hurjimmilla tempuilla. Koira laitetaan seisomaan päällään tai pomppimaan takajaloillaan, mikä on hyvin vaativa liike lonkille.
Uudella kilpailupaikalla Lipponen katsastaa tarkkaan kisa-alustan.
– Jos se on mielestäni liian liukas, jotta koiralla olisi riittävän turvallista suorittaa jokin ohjelmaan ajattelemani hyppy, jätän liikkeen pois silläkin uhalla, että se laskee teknisiä pisteitä reippaasti.
Hyötyä vanhoista harrastuksista
Koiratanssista Sanna Lipponen löysi lajin, jossa yhtyivät kaikki hänen vanhat harrastuksensa. Rakkaus koiriin, voimistelu, tanssi ja musiikki. Sanna on soittanut viulua 5-vuotiaasta asti.
Voimistelutaustastakin on kyllä isosti hyötyä tässä lajissa?
– Ehdottomasti, hän vastaa. - Ja kun tässä täytyy miksata oma musiikki ja ajatella musiikin rytmityksiä ja tahdituksia niin sanoisin että musiikin harrastuksesta on myös ollut äärimmäisen iso apu.
Lipponen tekee omat koreografiansa. Tanssillisessa puolessa häntä auttaa tanssinopettaja Jenni Laine.
– Minulla on hyvin vahva oma näkemys, mitä ohjelmaan haluan. On aika vaikeaa löytää sopiva musiikki ja keksiä siihen ohjelma, jossa jokin ”punainen lanka”. Mikä tahansa musiikki ei käy, ohjelmassa pitää olla jokin idea. Paljon pitää miettiä myös sitä, minkä tyyppisiä liikkeitä voi laittaa peräkkäin, jotta koiran tekemisen hyvä stabiilius säilyy. Toisaalta omat haasteensa tuo kehänkäytön arvostelu, eri liiketyypit, tasojen käyttö ja sen sellaiset.
Kansainvälisiä kisoja tulossa – jos korona suo
Sannan edellinen kilpailukoira oli sekin bordercollie, Dragunovtiger eli Nova. Myös se kilpaili menetyksekkäästi koiratanssin molemmissa lajeissa. Suomen edustusjoukkueessa se oli useita vuosia vuodesta 2012 alkaen.
Ulkomaan arvokisamitaleita tuli lukuisia. Maailmanmestaruuskisoissa Nova oli aikanaan viides.
Nyt 11-vuotias Nova viettää eläkevaarin päiviä Sannan ja Rinin kanssa.
– Kyllä Novakin vielä haluaa harjoitella. Aina kun Rin treenaa, niin Novakin saa tehdä siinä sivussa sellaisia vanhalle koiralla sopivia juttuja.
Taidot tuntuvat Novalla edelleen olevan hyvin hallussa. Sydänvaivat estävät kuitenkin isomman uurastamisen. Nyt on Rinin vuoro kilpailla.
Sanna Lipposen ja Rinin seuraavat koitokset – jos kisat tänä vuonna päästään järjestämään – ovat MM-kisat Ranskassa sekä PM-kisat Norjassa.
– Odotan paljon tulevilta vuosilta, hän sanoo.. Olemme nyt päässeet Rinin kanssa varsinaiseen tekemisen makuun, eikä tarvitse enää hinkata niitä pelkkiä perusasioita. Toivottavasti koira pysyy ehjänä ja terveenä. Siinäpä onkin suurin haaste. Yritän pitää siitä hyvän huolen. Hieron sitä ja teetän eri jumppaharjoituksia ja venytyksiä.
Muiden huippu-urheilijoiden tavoin Rin käy säännöllisesti myös osteopaatilla ja fysioterapiassa.
– Koirat eivät tiedä voittivatko vai eivätkö, joten niille aina tärkeintä on tyytyväinen omistaja sijoituksesta huolimatta. Lipponen sanoo. Kyllähän Rin ja Nova ovat minulle kaikki kaikessa. Yhdessä tekeminen on ihan maailman parasta, vaikka en koskaan osallistuisi yksiinkään kilpailuihin. Meillä on yhdessä kauhean hauskaa ja se on kaikkein tärkeintä.
Katso Puoli seitsemän -ohjelman juttu aiheesta: