Kepeä kevätsade ripsii vettä taivaalta, mutta korpilahtelainen Markku Aarnos katselee tyytyväisenä noin 50 vuoden ikäistä männikköään. Hän teki sopimuksen metsänsä liittämisestä päästökompensaatiohankkeeseen vuosi sitten.
– Tämä alue on harvennettu jokunen vuosi sitten ja on nyt erittäin hyvässä kasvukunnossa, kertoo Aarnos.
Jyväskyläläinen Green Carbon -yritys maksoi Aarnokselle pienen korvauksen metsän lannoittamisesta.
– Lannoituksen avulla puut saavat 6-8 vuodeksi kasvubuustin. Sen perusteella laskettavan lisääntyneen hiilensidontakyvyn eli hiilinielun me myymme asiakkaillemme, kertoo Green Carbonin "hiilijohtaja" Matti Toivonen.

Green Carbon tarjoaa asiakkailleen myös hiilijalanjäljen laskentaa. Kompensaatio on koko prosessin viimeinen askel, sanoo Toivonen.
– Ensin kartoitetaan päästöt ja mietitään miten niitä voi vähentää. Ne päästöt joihin ei pystytä vaikuttamaan, voi sitten kompensoida näillä yksiköillä.
Kompensaationa kaupataan myös mitä sattuu
Vapaaehtoinen päästökompensaatio tarkoittaa sitä, että yritys tai henkilö maksaa hiilidioksidipäästöjensä poistamisesta ilmakehästä. Esimerkiksi lentomatkan päästöhyvityksen voi ostaa ketterästi verkosta.
– Vapaaehtoinen kompensaatiomarkkina on hyvää vauhtia kehittymässä kansainvälisesti. Hyvä että se kiinnostaa myös Suomessa, sanoo ympäristöministeriön erityisasiantuntija Ville Laasonen.
Laasosen mukaan vapaaehtoisia päästökompensaatioita tarvitaan, sillä niiden avulla voidaan edistää Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Ilmastotyöhön tarvitaan mukaan kaikki kynnelle kykenevät.
Suomeen on noussut lähivuosina useita yrityksiä myymään päästökompensaatiota.

Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö ovat selvitelleet Suomessa tarjottavia vapaaehtoisia päästökompensaatiopalveluita. Lopputulema on se, että toiminta on tällä hetkellä hyvin kirjavaa, sillä yhteiset pelisäännöt puuttuvat.
– Näyttää siltä, että nämä yritykset ottavat hyvän kompensaation kriteerit huomioon vaihtelevasti, sanoo Laasonen.
Maa- ja metsätalousministeriön teettämä selvitys kompensaatiohankkeista sanoo suoraan, että:
“Kompensaationa myydään tällä hetkellä myös sellaisia tuotteita ja hankkeita, joilla ei ole lisäisiä positiivisia ilmasto- ja ympäristövaikutuksia, tai joiden tuottamia ilmastovaikutuksia ei ole luotettavasti laskettu tai todennettu.”
– Jos päästövähennys ei ole tarpeeksi dokumentoitua ja tutkittua, niin toiminnassa voi olla riski viherpesuun, sanoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Johanna Niemistö.
Kompensaatiota hankkiessa asiakkaan olisi ymmärrettävä eri menetelmien erot ja tiedettävä mikä täyttää asianmukaisen päästöhyvityksen kriteerit.
Ennen kuin lähtee ostamaan itselleen hyvää omaatuntoa, pitäisi ensin vähentää päästöjään.
– Ei se niin toimi, että yhdellä klikkauksella maksat ja kuittaat vuoden CO2-päästöt hyvitetyksi ja elät niin kuin ennenkin, sanoo Niemistö.
Aidot päästövähennykset mitataan tarkasti
Aarnoksen männikön lisäkasvun kompensaationa myyvä Green Carbon käyttää kansainvälistä ISO-standardia, joka kuvaa miten hiilinieluja pitää tuottaa.
Lisäksi hiilinielujen syntymisen auditoi norjalainen DNV, eli riippumaton osapuoli varmentaa toiminnan olevan läpinäkyvää ja luotettavaa.
Toivonen sanoo, että toimialan yhteisten pelisääntöjen puuttumisessa on riskinsä.
– Jos osa menee siitä, mistä aita on matalin, sillä saatetaan aiheuttaa hallaa meidän muiden tekemälle hyvälle ilmastotyölle.

Jos osoittautuu, että ostettu hiilensidonta eivät toimikaan, myös asiakasyritysten maine voi saada kolauksen.
– Kyllä viherpesu on yksi yleinen kritiikin aihe. Vallankin jos ostetaan jotain mikä ei ole standardin tai sertifikaatin mukaista niin se riski on olemassa.
Toimialaa koskevia sääntöjä pohditaan tällä hetkellä ympäristöministeriössä. Ehdotus jonkinlaisista raameista on odotettavissa kesän aikana.
– Isoin ratkaistava asia on se miten taataan kompensaatioille tarvittava luotettavuus, mutta samaan aikaan ei säännellä liian tiukasti, jotta markkina pystyy kehittymään, sanoo Laasonen.
Tärkeintä on sitoa päästöjä – ja todistaa se
Asiakkaalle on tarjolla useita erilaisia keinoja vapaaehtoiseen hiilensidontaan. Voi rahoittaa kivihiilen vaihtamista biokaasuun tai edistää tuulivoiman rakentamista maailmalla. Kotimaassa tehdään muun muassa metsitys- tai kosteikkohankkeita.
Tällä hetkellä palvelujen vertailu on vaikeaa ja asiakkaan on hankala varmistua siitä, että luvattu päästövähennys oikeasti tapahtuu.

Ympäristöministeriö on julkaissut verkkosivuillaan kahdeksan kohdan listan kansainvälisesti käytetyistä kriteereistä, jotka kuuluvat hyvään päästökompensaatioon.
Yksi niistä on kompensaatiohankkeen pysyvyys. Selvitysten mukaan se toteutuu heikosti suomalaisiin metsiin liittyvissä hankkeissa.
– Päästökompensaation kansainvälisissä kriteereissä lähtökohtana on, että pysyvyys on vähintään 100 vuotta, kertoo Syken Niemistö.

Suomalaisen metsänomistajan korvaan 100 vuotta kuulostaa kovin pitkältä ajalta.
– Ei kukaan ole valmis maksamaan niin paljon, että metsään sitoutunut pääoma kannattaisi jättää seisomaan, sanoo Aarnos.
Viime vuonna lannoituksella kasvubuustin saanut männikkö Korpilahdella saa omistajan mukaan kasvaa rauhassa vielä 15–20 vuotta.
– Seuraavan 5 vuoden aikana jokainen hehtaari sitoo 10 tonnia enemmän hiilidioksidia kuin ilman lannoitusta. Hyvä mielihän siitä tulee, toteaa Aarnos.