Museoviraston meriarkeologi Minna Koivikko koki yhden uransa huippuhetkistä viikonloppuna, kun hän sai käsiinsä 1700-luvulla uponneesta hylystä nostetun leijonan päätä esittävän koristeveistoksen.
– Siinä on samaa herkkyyttä kuin oman vauvan pitelemisessä. Sitä ymmärtää, että nyt ollaan jonkin ihmeellisen äärellä.
Kasuunihylyksi kutsuttu laiva löydettiin Kirkkonummen edustalta noin kuudenkymmenen metrin syvyydestä jo kymmenisen vuotta sitten.
Harvinaisen hyvin säilynyt hylky on vieläkin monin tavoin mysteeri tutkijoille. Ei tiedetä, mistä maasta kolmekymmentä metriä pitkä sotalaiva saapui, ketkä sillä purjehtivat, tai selvisikö kukaan uponneesta laivasta hengissä.
– Tämä hylky on jännä tapaus. Se ei antaudu helpolla. Ei ole löytynyt sellaista johtolankaa, jonka avulla oltaisiin saatu purettua sen identiteetti.
Viikonloppuna meren syvyyksistä nostettu reliefimäinen leijonanpää koristi laivan ranapalkkia, jota käytettiin ankkureiden operointiin. Sen englanninkielinen nimitys on cathead eli kissanpää.
Koivikko ei ole varma siitä, miksi ranapalkkeja koristeltiin kissaeläimillä 1700-luvulla.
– Se on hyvä kysymys. Pitäisi mennä merimytologian puolelle. Voisikohan se johtua siitä, että kissalla on monta henkeä, hän pohtii.
Museovirastolla ei ole tiimiä, joka pystyisi sukeltamaan sellaiseen syvyyteen, jossa Kasuunihylky makaa.
Vapaaehtoisista sukeltajista koostuva Badewanne-ryhmä on kartoittanut Itämeren hylkyjä jo parikymmentä vuotta. Badewannen sukeltajat noutivat myös leijonanpään merenpohjasta.
Koivikko sai ottaa muinaisen esineen vastaan tutkimusaluksella.
– On legendaarinen hetki, kun se tulee pintaan ja laatikko avataan. Se näkee päivänvalon satojen vuosien jälkeen. Tällaiset hetket elämässä jättävät isoja muistijälkiä. Vieläkin nousee iho kananlihalle, kun puhun tästä.
Yleensä hylkyjen osat jätetään paikalleen meren pohjaan vedenalaiseksi kulttuuriperinnöksi. Sukeltajat voivat käydä kuvaamassa koristeita, jotta muutkin saavat ihailla niitä. Muinaismuistot ovat muinaismuistolain mukaan Suomen kansallisomaisuutta.
Esimerkiksi Kasuunihylyn keulakoriste on edelleen paikallaan.
– Komea mieshahmo liittyy varmaankin kreikkalaiseen mytologiaan. En tiedä, onko hän Poseidon vai kuka. Se on vielä selvittämättä.
Leijonanpää päätettiin kuitenkin nostaa ylös talteen, koska se oli irronnut ranapalkista ja pudonnut merenpohjaan.
– Valitettavasti on ihmisiä, jotka sukeltavat ja kajoavat löytöihin. Tämä komea veistospalanen saattaisi helposti lähteä vorojen mukaan.
Leijonanpää on jo viety tutkittavaksi laboratorioon Kansallismuseon konservointikeskukseen.
– Toivon, että koristeen avulla saataisiin jotain lisätietoa hylystä.
Myöhemmin leijonanpää pääsee kaikkien ihailtavaksi Suomen merimuseoon Kotkaan.
Voit keskustella aiheesta keskiviikkona 15.9.2021 kello 23 saakka.
Lue myös: