Varsinais-Suomen käräjäoikeus antaa tänään perjantaina ratkaisunsa yhdestä Suomen rikoshistorian poikkeuksellisimmasta tapauksesta.
Käräjäoikeus punnitsee, murhasiko entinen mainostoimistoyrittäjä lakimies Ilpo Härmäläisen Turussa vuonna 1994. Tapauksesta tekee harvinaislaatuisen se, että rikoksesta on kulunut lähes 28 vuotta.
Mikäli 68-vuotias syytetty tuomitaan murhasta elinkautiseen, on kyse pisimmästä ajasta teon ja tuomion välillä Suomessa.
Ilpo Härmäläinen oli kateissa yli 27 vuotta. Hänen ruumiinsa löydettiin merenpohjasta Turun Airiston edustalta viime maaliskuun alussa. Härmäläisellä oli löydettäessä yllään samat vaatteet kuin katoamishetkellä.
Koskaan aikaisemmin henkirikoksen uhrina kadonnutta vainajaa ei ole löytynyt niin pitkän ajan jälkeen. Kaiken lisäksi etsintöjen aikana Airistolta löydettiin myös toinen kauan kadoksissa ollut vainaja, joka ei kuitenkaan ollut kuollut henkirikoksen uhrina.
Käräjäoikeuden oli määrä antaa tuomio jo maaliskuussa, mutta uudet vihjeet ja Härmäläisen ruumiin löytyminen palauttivat tapauksen oikeussaliin.
Vainajan löytyminen oli suuri helpotus ennen kaikkea omaisille, mutta se vankisti myös syyttäjän käsitystä syytetyn syyllisyydestä murhaan. Ilman vainajaa ei olisi ollut yksiselitteistä toteennäyttää edes sitä, että kyseessä on henkirikos. Syytetty on kaiken aikaa kiistänyt surmanneensa Härmäläisen.
Uusi tutkinta toi läpimurron
33-vuotiaasta lakimies Ilpo Härmäläisestä tehtiin viimeinen varma havainto 3. elokuuta 1994 puolenpäivän jälkeen, kun hän lähti kotoaan Eerikinkadulta Turun keskustassa.
Murhasta syytetty mies oli tapahtuma-aikaan 41-vuotias mainostoimistoyrittäjä, joka tunsi Härmäläisen. Syytettyä on kutsuttu julkisuudessa "mainosmieheksi". Poliisitutkinnan mukaan mainosmies ja Härmäläinen tapasivat toisiaan useita kertoja ja pitivät aktiivisesti yhteyttä myös puhelimitse, viimeisen kerran vain hetkeä ennen Härmäläisen katoamista.
Miestä kuulusteltiin Härmäläisen taposta epäiltynä ensimmäisen kerran helmikuussa 1995, mutta tuolloin tutkinta ei edennyt. Mies sai samoihin aikoihin tuomion talousrikoksesta, joka paljastui Härmäläisen katoamistutkinnan yhteydessä.
Keskusrikospoliisi avasi Ilpo Härmäläisen katoamisen tutkinnan uudelleen viime kesänä. Tapausta selvitettiin epäiltynä murhana. Teletietoja, todistajainlausuntoja ja mainosmiehen ristiriitaisia kuulustelukertomuksia yhdistelemällä poliisi teki läpimurron. Mainosmies otettiin kiinni viime elokuussa ja vangittiin.
Syyttäjä vaatii miehelle elinkautista vankeusrangaistusta Ilpo Härmäläisen murhasta.
Syyttäjä: Raaka ja harkittu "teloitustyylinen" teko
Perinteisesti henkirikostutkinnan kolme keskeistä elementtiä ovat motiivi, tilaisuus ja surma-ase. Syyttäjän mukaan mainosmiehellä oli ne kaikki.
Aluesyyttäjä Niina Merivirta katsoo, että syytetty suunnitteli Ilpo Härmäläisen henkirikoksen tarkasti. Hänen käsityksensä mukaan mainosmiehen motiivina oli peitellä tekemäänsä talousrikosta, josta pelkäsi Härmäläisen kertovan poliisille.
Syyttäjä uskoo, että syytetty oli sopinut Härmäläisen kanssa tapaamisen, jonka verukkeena oli ollut jonkin kiinteistön katsominen. Härmäläinen oli maininnut muun muassa vaimolleen lähtevänsä katsomaan mainosmiehen kanssa jotakin asuntoa.
Esitutkinnan mukaan kello 12.15–13.44 välillä on aikaikkuna, jonka aikana mainosmiehen epäillään ottaneen Härmäläisen kyytiinsä, surmanneen tämän sekä upottanneen ruumiin.
Härmäläisestä tehtiin viimeinen varma havainto kotirappunsa edessä noin kello 12.15 aikaan. Syyttäjä uskoo, että Härmäläinen nousi mainosmiehen kyytiin viimeistään kello 12.30 aikoihin. Noin 20 minuuttia kestänyt matka Eerikinkadulta Satavan venesatamaan, jossa syytetty säilytti purjevenettään, on taitettu syyttäjän käsityksen mukaan mainosmiehen isän autolla, sillä miehen oma auto oli lainassa sukulaisilla.
Syyttäjän mielestä mainosmies oli ottanut mukaansa omistamansa Colt King Cobra .357 -revolverin sekä hankkinut muovisäkkejä, pakkausteippejä ja köyttä ruumiin paketoimista varten.
Aluesyyttäjä näkee, että Satavassa kaksikko oli noussut mainosmiehen purjeveneeseen, jolla oli ajettu 1,6 kilometrin päähän Airistolle, merikartan perusteella syvimpään kohtaan. Veneessä mainosmies oli syyttäjän mukaan ampunut Ilpo Härmäläisen. Laukauksia oli ollut kaksi, joista toinen oli osunut takaapäin selkään ja toinen edestäpäin päähän. Oikeudessa syyttäjä kuvaili tekoa "teloitustyyliseksi".
Ruumiista löytyneiden kahden lyijyluodin jäänteen perusteella ei pystytty yksilöimään surma-asetta, mutta tutkimusten mukaan luodit on voitu ampua sellaisella aseella, jonka syytetty omisti.
Syyttäjän teorian perusteella mainosmies olisi laukausten jälkeen paketoinut ja köyttänyt ruumiin muovisäkkeihin, sitonut siihen ankkurin ketjuineen ja upottanut mereen. Todistajan mukaan mies oli puhunut vihjailevasti ihmisen upottamisesta Airiston syvimpään kohtaan. Myös toinen todistaja oli arvellut, että "Ilpo saattaa olla Airiston syvimmässä kohdassa”.
Syytetyn ex-vaimo muisti tänä keväänä ennen vainajan löytymistä, että veneestä oli kadonnut ankkuri mahdollisesti samoihin aikoihin kuin Härmäläinen katosi. Vainajan löytymisen yhteydessä merenpohjasta löydettiin myös ankkuri, joka ei kuitenkaan ollut kiinni vainajassa. Syyttäjän mukaan se on saattanut ajan saatossa ruostua ja irrota.
Syyttäjän käsityksen mukaan mainosmies on ollut takaisin venesatamassa noin kello 13.35.
Hänen puhelimensa on paikantunut Naantalin Viljavaraston tukiasemaan kello 13.44, jolloin hän on soittanut mainostoimistonsa numeroon näppäillen aluksi numeron väärin. Syyttäjä katsoo tämän kertovan siitä, että mies oli ollut hyvin hermostunut.
Telian lausunnon mukaan Satavan venerannassa elokuussa 1994 käytetty puhelin on todennäköisesti yhdistynyt juuri Naantalin Viljavaraston tukiasemaan. Karkean arvion mukaan tukiaseman silloinen peittoalue oli maa-alueilla pohjoiseen ja itään noin viisi kilometriä, länteen ja etelään noin 10 kilometriä.
Puhelun jälkeen syytetty on aluesyyttäjä Niina Merivirran käsityksen mukaan ajanut toimistolleen Turun keskustaan, jossa hän on ollut viimeistään kello 14.10.
Viime maaliskuussa ruumiskoira merkkasi yhden kohdan rikospaikaksi epäillystä purjeveneestä. Syyttäjä katsoo tämän viittavan siihen, että Härmäläinen sai surmansa veneessä.
Syyttäjän mukaan teko oli raaka ja suunnitelmallinen eikä järkevää epäilystä mainosmiehen syyllisyydestä murhaan jää.
Puolustus: Pitävä alibi, ei näyttöä syyllisyydestä
Puolustus tulkitsee näyttöä täysin päinvastoin kuin syyttäjä.
Syytetyn avustaja Heikki Uotila korosti oikeudessa, että syytteen teonkuvaus perustuu enimmäkseen johtopäätöksiin. Puolustus katsoo, että mainosmiehellä on alibi Ilpo Härmäläisen oletetulle surmaamisajankohdalle.
3. elokuuta 1994 syytetyn omistamassa mainostoimistossa oli paikalla kaikki kolme työntekijää. Poliisi kuulusteli heitä neljä viikkoa Härmäläisen katoamisen jälkeen. Työntekijät muistelivat, että mainosmies oli ollut paikalla heidän palatessaan lounaalta puolenpäivän aikoihin. Yksi työntekijöistä arvioi, että tämä oli viipynyt toimistolla vielä tunnin verran, toisen mukaan “melko pitkän ajan", kolmas ei ollut varma.
Puolustus on huomauttanut, että mikäli mainosmies on ollut toimistossaan kello 13.00 saakka, ei teon suorittaminen ole ollut mahdollista kello 12.15–13.44 välisessä aikaikkunassa.
Syytetty on väittänyt lähteneensä toimistoltaan taksilla Raisioon tapaamaan tuttavaansa ja olleensa reissussa silloin, kun syyttäjä katsoo Härmäläisen saaneen surmansa. Puolustuksen käsityksen mukaan Naantalin Viljavaraston tukiaseman kantavuus on mahdollistanut, että syytetyn puhelin on paikantunut siihen kello 13.44, kun mies on ollut matkalla takaisin toimistolleen Turkuun.
Puolustus kiinnitti huomiota myös siihen, ettei Härmäläisen kuolinajasta ja -paikasta saatu tutkinnassa varmuutta. Veneestä tai mistään muualtakaan ei ole löytynyt dna-todisteita tai muita jälkiä, jotka osoittaisivat, että mainosmies surmasi Härmäläisen. Lisäksi avoimeksi jäi, millä aseella uhri ammuttiin.
Syytetty on kiistänyt, että hänen veneessään olisi ollut sellaista ankkuria, jollainen löydettiin Härmäläisen ruumiin yhteydestä. Myöskään mainosmiehen ex-vaimo ei tunnistanut ankkuria samaksi, jonka kertoi veneestä aikanaan kadonneen.
Jo oikeudenkäynnin alussa joulukuussa puolustusasianajaja Heikki Uotila huomautti, että todistajien kertomuksiin ja muistikuviin ovat saattaneet vaikuttaa kulunut aika ja tapauksen käsittely mediassa.
Käräjäoikeus soveltaa tässä tapauksessa sitä murhan tunnusmerkistöä, joka on ollut voimassa rikoksen tapahtuessa vuonna 1994. Kyseisessä 1960-luvulla laaditussa tunnusmerkistössä muotoilu erityisestä raakuudesta ja julmuudesta on ollut jossain määrin nykyisestä poikkeava. Puolustus näkee, ettei Härmäläisen henkirikos ole ollut silloisen tunnusmerkistön mukaisesti erityisen raaka tai julma.
Todistustaakka on syyttäjällä, jonka on pyrittävä osoittamaan teko toteen ilman, että syytetyn syyllisyydestä jää järkevää epäilystä. Syytetyn kannalta riittää, että vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on mahdollinen, vaikka se ei olisi edes todennäköinen.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus julkistaa päätöksensä kello 13.00.
Lue lisää: