Quantcast
Channel: Yle Uutiset | kotimaa | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 129223 articles
Browse latest View live

Digikuvien paljous alkoi käydä hermoille – valokuvaaja tarttui ikivanhaan kameraan

$
0
0

"En mä ole somessa. Vaimolta kuulen, mitä siellä tapahtuu."

Porilainen Tuomas Sinkkonen on valokuvaaja, joka ei halua kutsua itseään taiteilijaksi. Mutta taiteelta hänen kuvansa näyttävät. Sinkkonen on muutenkin kiinnostunut vastakohdista.

Nelisen vuotta sitten hän halusi tehdä jotain todella analogista ymmärrettyään maailman täyttyvän digikuvien vyörystä. Vastaus oli 1800-luvulla kehitetty märkälevytekniikka.

– Koko kuvaustilanne on kuin taikatemppu. Siihen ei vintage-filttereillä pääse.

Katso minidokumentti "Katse toisesta ulottuvuudesta" tämän jutun pääkuvasta.

Menneen tavoittamiseen Sinkkonen kuitenkin tarvitsi internetiä. Kamerat löytyivät vasta verkon kautta ulkomailta, kuten Ukrainasta, ja sata vuotta vanhat käyttöohjeet hän haali nettiin skannatuista oppaista ja harrastajafoorumeista.

Mihin muistomme kiinnittyvät digiaikana - bitteihin vai esineisiin? Lue essee täältä.

Kuva metallipinnalle vartissa

Märkälevytekniikka on hidas: varttitunnin prosessissa syntyy yksi ainoa valokuva.

Mustalle alumiinilevylle kaadetaan jähmettymään liuos. Levy asetetaan toisella liuoksella täytettyyn säiliöön, jolloin siihen syntyy valoherkkä pinta.

Levy ladataan kameraan ja otetaan pitkällä valotusajalla kuva. Pimiössä alumiinin pinnalle hahmottuu ikään kuin kuvan negatiivi. Levy asetetaan kirkkaaseen päivänvaloon kiinniteliuokseen – ja kuva kääntyy positiiviksi.

Henna Tyrväinen poseeraa Studio 1851:n valokuvattavana-
Jaani Lampinen / Yle

Ei analogisen protesti vaan kädenojennus

Työstään ja välineistään huolimatta Tuomas Sinkkonen ei pidä itseään vanhan ajan valokuvaajana tai uuden teknologian vastustajana.

Vaikka kaikki vanha mielletään helposti aidommaksi kuin uudet asiat, Sinkkonen sanoo ottavansa moderneja kuvia moderneista ihmisistä.

– On tulevaisuuden juttu yhdistellä asioita. Siksi en koe analogisuutta ja digitaalisuutta vastakohtina toisilleen.

Katso minidokumentti valokuvaajan työskentelystä tämän jutun pääkuvasta.


Satu Smolanderilla oli jo kolme isäehdokasta, mutta nyt hän on takaisin lähtöpisteessä – "Äitini kertoi vain, että isä oli ukkomies"

$
0
0

Satu Smolander, 54, ei ole koskaan tavannut isäänsä. Ja se sattuu yhä.

– En tiedä isästäni paljon mitään. Äitini ei koskaan kertonut muuta kuin että hän oli ukkomies. Mies ilmeisesti olisi halunnut abortin, mutta hän ei, Smolander sanoo.

Smolanderin äiti kuoli joitakin vuosia sitten. Nyt Satu Smolander katuu, ettei hän vaatinut äidiltään selityksiä.

– Yritin kysyä äidiltä, mutta ehkä minun olisi pitänyt olla tarmokkaampi. Minun ei olisi pitänyt suostua vain tähän selitykseen.

Toivoton olo

Satu Smolander syntyi 13. joulukuuta 1963. Hänen äitinsä oli muuttanut Tampereelle vuonna 1961.

Satu-tyttö syntyi ensikodissa. Hän ehti olla äitinsä kanssa noin puoli vuotta, kunnes hän sairastui polioon.

Satu Smolander lapsena ja rippikuvassa.
Satu Smolander kymmenvuotiaana ja rippikuvassa.Perhealbumi

Hän joutui viettämään pitkän aikaa sairaalassa ja lastenkodissa muutaman kuukauden. Smolander kasvoi kasvatuskodissa aikuiseksi. Hän piti kuitenkin yhteyttä äitiin.

Isän puuttuminen oli mielessä usein. Niin nytkin, vaikka isä on todennäköisesti kuollut.

– Kyllä se vaivasi usein ja vaivaa yhä. Tuli toivoton olo.

Satu Smolander päätti alkaa selvittää asioita.

Nykyään yhä useammat suomalaiset etsivät tietoa sukulaisistaan esimerkiksi Facebookin ja muun sosiaalisen median avulla.

Internetissä on paljon hakupalveluja, joita kautta löytyy tietoa sukujuurista. Tietoa löytyy myös perinteisistä lähteistä.

Satu Smolander selvitti lastensuojeluviranomaisten papereista, ettei kukaan ole tunnustanut hänen isyyttään.

On kauhean surullista, kun ei ole omaa isää. Tuntuu, että jotain puuttuu. Satu Smolander

Epäilyn mukaan isä olisi työskennellyt äidin kanssa samassa työpaikassa linja-autoyhtiössä. Smolanderin äiti oli Tampereella ollut ilmeisesti linja-autossa rahastajana. Äidin työtodistuksia ei kuitenkaan enää löytynyt.

Smolander päätti laittaa ilmoituksen sukujuurien etsimisestä lehteen. Aamulehti teki hänestä jutun viime elokuussa ja juttu levisi sosiaalisessa mediassa.

Seurasi jännittäviä asioita.

Kolme isäehdokasta

Satu Smolander sai nopeasti kolme vastausta.

– Löytyi kolme miesehdokasta, joista joku voisi olla minun isäni. Miehet olivat olleet linja-autoyhtiössä töissä tai linja-autonkuljettajia, ja heidän lapsensa ottivat yhteyttä. Nämä mahdollisten isäehdokkaiden lapset olivat mukavia ja sympaattisia, kun ottivat yhteyttä niinkin innokkaasti, Smolander sanoo.

Oli jännittävää miettiä, voisiko Smolanderilla olla sisaruksia. Satu Smolander pyysi valokuvia ja tapasi yhden mahdollisen sisaruksensa.

– Päädyin siihen, että kaikki olivat liian erinäköisiä kuin minä, eivätkä jutut täsmänneet muutenkaan.

Satu Smolander nyt
Olen pärjännyt hyvin elämässä, vaikka ei olekaan ollut äitiä tai isää apuna, Satu Smolander sanoo nyt.Perhealbumi

Smolander oli taas takaisin lähtöpisteessä. Pettymys oli suuri.

– Olisi ollut hienoa, jos isä olisi löytynyt. Olisin halunnut tuntea isäni ja sanoa hänelle, että olisin halunnut tutustua häneen. On kauhean surullista, kun ei ole omaa isää. Tuntuu, että jotain puuttuu.

Toivo elää

Tällä viikolla Satu Smolander teki avomiehensä kanssa kansainvälisen yrityksen kautta dna-testin. Tulosten saamisessa menee 4–6 viikkoa.

– Saan tietää, onko perimäni suomalaista vai ulkomaista. Voisin saada ehkä tietoa, onko minulla esimerkiksi serkkuja. Käsittääkseni saamme rekisterin kautta tietoa, jos sukulaiset ovat tehneet saman My heritage -testin.

Ainakin yli 10 000 suomalaista on tehnyt dna-testin saadakseen tietoa sukujuuristaan.

Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P. T. Kuusiluoma sanoo, että historia ja sukututkimus kiinnostavat nyt suomalaisia.

Tuhannet suomalaiset ovat myös lähettäneet dna-näytteitä geneettisen perimänsä selvittämiseksi. Kuusiluoman mukaan erityisen suosittu on Family Tree DNA -niminen palvelu. Pelkästään siellä on yli 10 000 suomalaisen dna-näyte, hän kertoo.

Satu Smolander ei ole luopunut toivosta jäljittää sukulaisiaan. Periaatteessa hänellä on kaikki hyvin. On avomies, koti ja mieluisa työ tutkimushaastattelijana.

– Olen pärjännyt hyvin elämässä, vaikka ei olekaan ollut äitiä tai isää apuna. Voin olla itseeni tyytyväinen, että on ollut aina työtä ja mieluisia työpaikkoja ja olen itse raivannut tieni elämässä.

Jotain vain yhä puuttuu.

– En ole täysin luopunut toivosta löytää isä dna-testien avulla. Kaikki on mahdollista, Smolander sanoo.

Lue lisää:

Suomalaiset etsivät kadonneita läheisiään netistä: Mies löysi lähes 400 sukulaista Facebookin kautta

Presidentti Niinistön pojan nimeksi Aaro Veli Väinämö Niinistö

$
0
0

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoo Facebookissa, että emerituspiispa Eero Huovinen antoi tänään kasteen presidentin ja rouva Jenni Haukion pojalle.

Pojan sukunimeksi tuli Niinistö, rouva Jenni Haukio kertoi Facebookissa.

Nimeksi tuli Aaro Veli Väinämö. Pojan kolmas etunimi Väinämö on sama kuin presidentti Niinistön toinen nimi.

– Väinämö tulee minulta, Veli oli sointuva välinimi ja Aaro-nimellä on paljon perinteitä, esimerkiksi Aaro Hellaakoski voisi tulla mieleen, Niinistö kertoo Ilta-Sanomille.

Poikavauva syntyi 2. helmikuuta Helsingin Naistenklinikalla.

Viime keskiviikkona presidentti Niinistö totesi Ylelle, että poika kastetaan pian.

– Poika tulee saamaan pian nimen ja se varmaan kerrotaan kirkossa, kuten muidenkin kastettujen nimi, Niinistö sanoi keskiviikkona.

Väestörekisterikeskuksen mukaan Aaro-nimi on annettu Suomessa lähes 12 500 kertaa. Nimi Aaro on lyhennelmä nimestä Aaron, jonka alkuperä tulee heprean kielestä.

Presidentti Niinistöllä on Aaron lisäksi kaksi aikuista poikaa, Nuutti ja Matias.

Lue lisää:

Presidentti Niinistö Tampereella: Poika kastetaan pian, nimi kerrotaan kirkossa – Seurasimme vierailua hetki hetkeltä

Presidentti Niinistö on äärimmäisen tarkka julkisuudestaan – niin myös vauvan, uskoo asiantuntija

Presidenttiparin vauvauutinen sytytti sosiaalisen median liekkeihin – "Lapsi on suurin lahja", onnittelee vasta itse isäksi tullut kansanedustaja

Sähköliitto hylkäsi sovintoesityksen – lakko uhkaa alkaa maanantaina

$
0
0

Sähköliitto on hylännyt sovittelija sovittelija Jukka Ahtelan antaman sovintoehdotuksen sähköistys- ja sähköasennusalan työriidassa, kertovat Sähköliitto ja palvelualoja edustava elinkeino- ja työmarkkinajärjestö Palta.

Palta kertoo tiedotteessaan, että sille ja STTA:lle eli Sähköteknisille työnantajille sovintoesitys olisi kelvannut.

Viikon kestävä lakko Paltan jäsenyrityksissä uhkaa alkaa maanantaina 9. huhtikuuta kello 6 ja kestää maanantaihin 16. huhtikuuta kello 6 saakka.

Paltan mukaan lakko pysäyttää sähköistys- ja sähköasennustyöt noin puolessa alan järjestäytyneistä yrityksistä ja siitä aiheutuu muun muassa merkittäviä taloudellisia menetyksiä lakon kohteena olevissa yrityksissä.

Lakossa on 2 500 sähköliittolaista noin 20 yrityksessä, joista suurimpiin kuuluvat Are Oy, Aro Systems Oy, Bravida Finland Oy, Caverion Suomi Oy ja Consti Talotekniikka Oy. Lakko pysäyttää sähkötyöt uudis- ja saneeraustyömailla, mikä vaikuttaa töiden lopullisiin valmistumisaikatauluihin.

Sähköliitto ilmoitti lauantaina myös uusista työtaistelutoimista, jotka kohdistuvat STTA ry:n ja Palta ry:n jäsenyrityksiin. Niiden on määrä alkaa 17. toukokuuta.

Ala on ollut sopimuksettomassa tilassa helmikuun alusta.

Korjaus 7.4 klo 20.40: Lakko loppuu 16. huhtikuuta kello 6, ei kello 16, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

Asiantuntijat kisaavat töistä netissä koko maailman osaajien kanssa – Espoolainen tienaa käännöstöillä alle euron tunnissa

$
0
0

Mariana Jimenez avaa kannettavan tietokoneen olohuoneensa pöydälle espoolaisessa lähiössä. Hän on nyt töissä.

Jimenez on tehnyt vajaan vuoden käännöstöitä eri puolille maapalloa. Työkeikat löytyvät internetin kansainvälisen freelancer-sivuston kautta. Hänellä on sivuilla omalla kuvalla varustettu palvelu, jossa asiakkaat voivat tarjota hänelle keikkoja.

– Teen usein töitä 30 tuntia viikossa ja ansaitsen 80–100 euroa kuukaudessa, Jimenez kertoo.

Mariana Jimenez tekee pienimmät käännöstyöt noin viidellä eurolla. Se on vasta-alkajan palkkio. Käännettävät tekstit ovat usein mainoksia. Pakkiosta yksi euro menee keikkasivustojen ylläpitäjälle.

Samaa palvelua tarjoavat sadat muutkin kääntäjät eri puolilta maailmaa.

– Voisinhan minä pyytää korkeampaa hintaa, mutta silloin asiakas ostaisi työn joltain toiselta.

Asiantuntijatyötä tekevä Jimenez kilpailee työkeikoista nyt globaaleilla markkinoilla. Se on freelancer-sivustojen näkyväksi tekemä ilmiö.

Palkkio on sama asuipa käännöstyön tekijä missä maassa hyvänsä. Jimenez tietää, että esimerkiksi Meksikossa viisi euroa on paljon suurempi raha kuin Suomessa.

Keikkatyöläinen kertoo, että usein asiakkaat koettavat tingata noin viidenkin euron palkkiosta. Siihen Jimenez ei suostu.

Asiantuntijoiden globaali verkkokauppa

Mariana Jimenez ei ole suinkaan ainut Suomessa, joka myy palvelujaan erilaisilla freenlancer-sivustoilla. Monet graafikot, kääntäjät, ohjelmoijat, markkinointisuunnittelijat ja muut koulutetut ammattilaiset ovat kirjautuneet kansainvälisille keikkasivustoille, eräänlaisille asiantuntijoiden markkinapaikoille.

Siellä he kilpailevat Mariana Jimenezin tapaan työtehtävistä intialaisten, kiinalaisten, puolalaisten ja koko maailman osaajien kanssa.

Maailman suurimpia asiantuntijoiden keikkasivustoja ovat esimerkiksi Freelancer.com ja Upwork.com. Pelkästään näille sivustoille on kirjautunut jo parikymmentä miljoonia työnsä myyjää SAK:n keräämien tietojen mukaan.

Sivustoilla työ ja tekijät kohtaavat hieman samaan malliin kuin verkkokaupassa tavara ja ostaja. Tai kuten Tinderissä nainen ja mies.

Tutkija ostaa työtä kolmelta mantereelta

Tulevaisuuden tutkija Ilkka Halavalle kansainväliset freelancereiden työnmyyntisivustot ovat tuttuja. Hän ostaa itsekin graafikkojen palveluksia oman yrityksensä tarpeisiin netistä, ympäri maapalloa.

– Hinnalla ei ole niin suurta merkitystä kuin me luulemme, Halava sanoo.

On totta, että osa freelancer-sivustojen kautta osaamistaan myyvistä ammattilaisista pyytää hyvää tuntipalkkaa, jotkut jopa lähes 200 euroa tunnilta.

Tulevaisuustutkija Ilkka Halava
Tulevaisuuden tutkija Ilkka Halava ostaa graafikkojen palveluja netin freelancer-sivustoilta.Janne Lindroos / Yle

Palvelujen ostajana Halavaa houkuttelee freelancer-sivustojen runsas tarjonta ja hyvin suunniteltu palveluprosessi.

– Minä pystyn löytämään hyvin helposti maapallon eri kolkilta ne toimijat, jotka tekevät juuri sellaista, mitä minä olen hakemassa.

Halava kertoo, että hän on ostanut graafikoiden palveluksia viidestä eri maasta, kolmelta mantereelta.

Työt hoituvat Pohjanmaan bussissa

Freenlancereiden keikkatyötä välittävät markkinapaikat ovat osa niin sanottua alustataloutta.

Alustatalous on tullut tutuksi Suomessa lähinnä suorittavan työn halpamarkkinoina.

Tunnetuimpia alustatalouden töitä ovat erilaiset halvat kuljetuspalvelut. Niistä esimerkiksi Uber-palvelun kautta voi kuka tahansa auton omistaja myydä kyytipalvelua taksien tapaan. Foodora- ja Wolt-palveluista asiakas voi tilata ravintolaruokaa ja polkupyörälähetti tuo sen asiakkaan kotiin.

Kyytipalveluissa työ tehdään hyvinkin paikallisesti, yhden kaupungin tai kunnan alueella. Digitaalisesti tehtävät asiantuntijatyöt taas eivät fyysistä läsnäoloa. Ne työt voi tehdä tietokoneen äärellä missä päin hyvänsä maapalloa – vaikkapa bussissa Espoosta Pohjanmaalle, kuten Mariana Jimenez tekee.

Suomalaiset tekevät sivutöitä

Tulevaisuuden tutkija Ilkka Halava ennustaa, että yhä useampi suomalainen myy tulevaisuudessa työtään vastaavilla alustoilla.

– On hyvin todennäköistä, että 2030-luvun lopulla 60 prosenttia suomalaisesta työvoimasta on yrittäjiä ja freelancereita ja vain 40 prosenttia on palkkatyöntekijöitä, Halava laskee.

Alustojen välittämän työn arvo saattaa nousta 25 miljardiin euroon lähivuosina.

Turun yliopistossa on tutkittu kansainvälisillä palvelualustoilla toimivia suomalaisia asiantuntijoita.

Vielä julkaisemattoman tutkimuksen mukaan suomalaiset asiantuntijat hankkivat palvelualustojen kautta lähinnä lisäansioita. Varsinainen työ ja ansiot tulevat ainakin toistaiseksi muualta, pysyvistä palkkatöistä.

Alustatalouden voikin sanoa vasta orastavan Suomessa. Alustojen välittämän työn arvo saattaa nousta 25 miljardiin euroon maailmanlaajuisesti lähivuosina, Maailmanpankki arvioi.

Yrittäjä osti viiden dollarin logon

Suomalainen graafikko ja yrittäjä Sanna Pyykkö myy omaa työtään perinteiseen malliin.

Hänen asiakkaansa ovat suomalaisia yrityksiä, yhdistyksiä ja julkisen puolen toimijoita. Työstä sovitaan nenät vastakkain neuvotellen tai sähköpostilla.

Kansainvälinen kilpailu on näkynyt jo jonkin aikaa Pyykön alalla eli graafisessa suunnittelussa. Graafikko on huomannut, että etenkin pienet yrittäjät ostavat liikemerkkinsä eli yrityksensä logon mielellään halvalla netin kautta.

graafinen suunnittelija Sanna Pyykkö
Graafinen suunnittelija Sanna Pyykkö on huomannut, että alhaiset hinnat houkuttelevat suomalaisia yrittäjiä ostoksille kansainvälisille freelancer-sivustoille.Janne Lindroos / Yle

Pyykkö muistelee äskettäistä tapaamistaan muiden yrittäjien kanssa.

Kouluttaja oli esitellyt nettipalvelun kautta tilaamaansa yrityksensä logoa ja arvuutellut työn hintaa. Lopuksi oli paljastunut, että liikemerkki irtosi viidellä dollarilla eli noin viidellä eurolla.

– Minä katsoin graafikkona logoa ja ajattelin, että sen se on näköinenkin, Pyykkö tokaisee.

Tarina kertoo siitä, kuinka Pyykkö on huomannut graafisen suunnittelun arvostuksen heikenneen. Samalla valmius maksaa suomalaisen graafikon työstä tuntuu hänestä vähentyneen.

Alusta vie kohti uutta työelämää

Tutkija ja konsultti Ilkka Halava näkee palvelualustoissa paljon hyvää. Ne ovat uusi, tekniikan kehittymisen aikaansaama tapa ansaita ja tehdä työtä.

– Alustoilla yrittäjä tai freelancer ei joudu etsimään asiakkaita, vaan alusta synnyttää asiakkaiden virran, Halava kuvailee.

Halavan mielestä maailmanlaajuinen osaamismarkkina yhdistää ennennäkemättömällä tavalla työn ja tekijän.

– Alustatalous mahdollistaa sen, että jonkin aivan erityinen tarve ja sen osaaja löytävät toisensa toisin kuin ennen.

Halavan mielestä alustat myös niin sanotusti suoristavat työtä.

– Yrittäjän ja asiakkaan väliltä on yritetty niissä selvästi poistaa kaikki mahdollinen hallinto ja luotu mahdollisuus keskittyä vain ydintehtävään, luovaan työhön.

Graafikot valitsivat itse työkaverinsa

Tulevaisuuden tutkija Ilkka Halava kertoo haastatelleensa hänelle työtään myyneitä graafikkoja eri maissa.

Halava kertoo, että yhden palveluntarjoajan takana saattaa olla useita graafikoita. He ovat siis perustaneet oman paikallisen työyhteisön, joka myy palveluja yhdessä.

– Graafikot kertoivat, että he ottavat kaikki työt vastaan ja jakavat ne tasaisesti koko porukan kesken.

Halava uskoo, että vastaavia asiantuntijoiden työyhteisöjä syntyy tulevaisuudessa lisää. Jos perinteiset työyhteisöt vähenevät, saattaa syntyä uusia.

– Ihminen saa valita itse työkaverinsa.

Postikortin lähettämällä tienaa euron

Luovuus kukoistaa keikkasivustoilla. Yksi lupaa suunnitella Pohjoismaihin tulevalle vieraalle lomaohjelman. Toinen lupaa auttaa opiskelupaikan hankinnassa.

Mariana Jimenez tarjoaa käännöstöiden lisäksi muutakin palveluja. Hänen palveluideansa saa asiakkaan hyvälle tuulelle. Jimenez lupaa: “Lähetän postikortin Suomesta.”

Postikorttipalvelunkaan hinta ei päätä huimaa. Se on samaiset viitisen euroa.

– Minulle jää postikortin lähettämisestä voittoa vain euro, Mariana sanoo.

Kortteja on lähtenyt maailmalle puolenkymmentä. Asiakkaat ovat pyytäneet lähettämään myös muita asioita kuten mukeja tai tekstiilejä.

Toiveissa perinteinen palkkatyö

Mariana Jimenez ansaitsee keikkatyöllään siis vain taskurahaa. Silti hän tekee mielellään saamiaan tehtäviä.

– Minulle on tärkeää, että saan jotain aikaiseksi, Jimenez sanoo.

Mariana Jimenez muutti Suomeen Meksikosta seitsemän vuotta sitten, kun opinnot meksikolaisessa yliopistossa olivat ohi.

Suomessa hän meni naimisiin suomalaisen miehen kanssa. Sitten tuli ero.

Käännöskeikat ovat sopineet hänelle hyvin siksi, että ne kulkevat aina hänen mukanaan. Hän tarvitsee työntekoon vain kannettavan tietokoneen ja internetyhteyden.

Jimenez haluaa tienata rahaa sen verran, että sillä tulee toimeen.

Jimenez on matkustanut jo pari vuotta Pohjanmaan ja Espoon väliä ahkerasti. Jimenezin ja hänen entisen puolisonsa lapset asuvat Pohjanmaalla, mutta hänen suomen kielen opintonsa ovat Espoossa.

– Nyt aion etsiä Pohjanmaalta pysyvän työpaikan, Jimenez kertoo.

Pysyvyyden lisäksi Jimenez haluaa tienata rahaa sen verran, että sillä tulee toimeen.

– Aion silti jatkaa keikkatöitäni ja postikorttien lähettämistä, Jimenez sanoo.

Se on Mariana Jimenezin mielestä niin hauskaa.

Näitä Katja Honkosen julkkispiirroksia seuraa jo yli 10 000 Instagramissa: "Malli New Yorkista kysyi, että voitaisiinko auttaa toisiamme – ja siitä se lähti"

$
0
0

On 90-luvun puoliväli keskipohjalaisessa maalaiskaupungissa. Mies avaa vanhan sanomalehden ja alkaa piirtää sen yläkulmaan.

Paperille hahmottuvat hörökorvat. Lättäjalat, henkselit ja hännän tupsu.

Yhdessä ne muodostavat televisiosta tutun pelihahmon, Hugon, jonka seikkailuista mies alkaa tohkeissaan tarinoida: “Sitten Hugo hyppäsi lentokoneeseen”, hän hihkaisee ja luonnostelee lentokoneen peikon jalkojen alle. Pieni tyttö, Katja Honkonen, seuraa silmät kiiluen vierestä isänsä piirrosseikkailua.

Samassa hänessä syttyy palo. Palo piirtämiseen.

Honkosen tapaus on ehdottomasti poikkeuksellinen Suomen Taiteilijaseuran viestintäpäällikkö Miisa Pulkkinen

Nyt aikuiseksi kasvanut kannuslainen Katja Honkonen on kerännyt taiteelleen jo tuhansia ihailijoita Instagramissa. Hänen tilinsä onkin yksi tämän hetken suosituimmista kuvataiteeseen keskittyvistä Instagram-tileistä Suomessa.

Suomen Taiteilijaseuran viestintäpäällikkö Miisa Pulkkinen sanoo, ettei ole törmännyt vastaaviin seuraajamääriin suomalaisten ammattikuvataiteilijoiden piireissä, sillä heidän seuraajansa liikkuvat parhaimmillaan parissa tuhannessa.

Yksi syy menestykseen voikin piileä julkkisten kiinnostavuudessa.

– Kun ihmiset esimerkiksi hakevat hashtagilla Antti Tuisku, niin he myös helposti törmäävät sitä kautta Honkosen teoksiin. Tapaus on kuitenkin ehdottomasti poikkeuksellinen, Pulkkinen sanoo.

Kuvassa Katja Honkosen piirtämä muotokuva laulaja Jenni Vartiaisesta.
Toista tuhatta tykkäystä kerännyt piirros laulaja Jenni Vartiaisesta on taiteilijan eniten sydämiä saanut julkkismuotokuva. "Piirrän Instagramiin vain julkkiksia, sillä he ovat tunnistettavia ja kaikki voivat samaistua heihin."Katja Honkonen

Pelkoa ja pettymyksiä

Katja Honkosen taiteilijaura lähti liikkeelle tytön ollessa vasta yhdeksänvuotias. Hän alkoi kulkea muutamaa vuotta vanhemman isosiskonsa matkassa kuvataidekoulussa.

– Kuvataidekoulun opettajani ei ottanut normaalisti kurssilleen minun ikäisiäni. Olin liian pieni, mutta jostain syystä hän päätti antaa minun jäädä.

Muutaman käynnin jälkeen pieni taiteilijanlupaus alkoi kuitenkin jättäytyä vanhemman sisarensa matkasta. Ikäero jo teini-ikäisiin kuvataidekoululaisiin kasvoi liian suureksi.

– Olin siellä ihan paniikissa. Pelkäsin hulluna kaikkia, joten lähdin pois. Opettajani kuitenkin soitti perääni ja käski isosiskoni raahata minut takaisin.

Opettajani vastasi vain, ettei hänelläkään ollut koulussa kuvis kymppi. Tuntui, kuin hän olisi purkanut jotain omaa katkeruuttaan minuun Katja Honkonen

Niin tyttö palasi – tällä kertaa yli kymmeneksi vuodeksi. Mentoroitavasta kasvoi mentorinsa työpari, joka auttoi uusia nuoria taideuralle. Jatkuva taiteen parissa työskentely, koulu ja uudet opettajat tekivät kuitenkin tehtävänsä. Piirustusinto lopahti.

– Minulla oli koulussa kuvaamataidon keskiarvo 9,45. Pyysin silloiselta opettajaltani, että saisin tehdä jonkun lisätyön, että arvosanani pyöristyisi kymppiin. Piirsin kuvan Michael Jacksonista ja tein sitä monta iltaa ja yötä. Työn valmistuttua liimasin sen kartonkipohjaan, sillä koulussamme työt ripustettiin aina kartonkitaustassa seinälle.

Lopulta kauan odotettu h-hetki saapui. Honkonen raotti lopputodistustaan malttamattomana. Siinä se oli, mustaa valkoisella. Kuvaamataito: yhdeksän.

– Opettajani sanoi, ettei voinut antaa kymppiä, koska työtäni ei ollut lasitettu. Yritin sanoa, ettei minulle ollut kerrottu. Hän vastasi vain, ettei hänelläkään ollut koulussa kuvis kymppi, mutta on silti nyt kuvaamataidonopettaja. Tuntui, kuin hän olisi purkanut jotain omaa katkeruuttaan minuun.

Kuvassa Katja Honkosen piirtämä muotokuva laulaja Anna Abreusta.
Osa julkkiksista on jakanut piirroskuviaan myös omilla tileillään. Yksi jakajista on laulaja Anna Abreu, joka kirjoittaa Honkosesta: "@honkokat oot talentti"Katja Honkonen

Malli löysi somesta

Nuori taiteilija lopetti piirtämisen useaksi vuodeksi. Hän alkoi haaveilla maskeerauksesta ja pääsi opiskelemaan alaa Tampereelle. Siellä opiskelijoita kehotettiin hankkimaan julkisuutta omille töilleen. Sosiaalinen media oli kasvamassa isoksi ja vahvaksi vaikuttajaksi.

– Asuin tuolloin hyvän ystäväni kanssa. Hän ehdotti, että pitäisikö sinne Instagramiin mennä. Kuvataidekoulun opettajanikin oli aina pyytänyt minua pitämään taidenäyttelyn, mutta en koskaan halunnut. Instagram kuitenkin tuntui jotenkin helpommalta julkaisualustalta.

Sarah Kaufmann ehdotti, että piirtäisin hänestä kuvan ja hän julkaisisi sen. Se oli ensimmäinen piirrokseni, joka sai yli 1000 tykkäystä. Siitä se kaikki sitten lähti Katja Honkonen

Niin vuonna 2015 Honkonen perusti honkokat-nimisen Instagram-tilin, johon hän julkaisi aluksi valokuvia maskeerauksistaan. Samaan aikaan hän alkoi parin vuoden piirrustustauon jälkeen innostua vanhasta harrastuksestaan.

Yhtenä iltana hän piirsikin muotokuvan Adam Lambertista ja julkaisi siitä valokuvan Instagram-tilillään. Pian piirrostaiteilijan talentti huomioitiin jo toisella puolella maailmaa.

– Minulla ei ollut juurikaan seuraajia, kun nouseva malli Sarah Kaufmann New Yorkista laittoi viestiä, että voitaisiinko auttaa toisiamme: minä piirtäisin hänestä kuvan ja hän julkaisisi sen. Se oli ensimmäinen piirrokseni, joka sai yli 1000 tykkäystä. Ja siitä se kaikki sitten lähti.

Kuvassa Katja Honkosen piirtämä muotokuva malli Sarah Kaufmannista.
Katja Honkosen piirtämä muotokuva Sarah Kaufmannista oli ensimmäinen yli 1000 tykkäystä saanut piirros. "Hän ehdotti, että piirtäisin hänestä kuvan ja hän julkaisisi sen. Ja siitä se kaikki sitten lähti."@honkokat / Instagram

Nyt @honkokat on kerännyt jo yli 10 000 Instagram-seuraajaa, joihin lukeutuvat useat eturivin artistit. Kotimaisista artisteista muun muassa Diandra ja Anna Abreu ovat julkaisseet Honkosen piirtämiä muotokuvia omalla Instagram-tilillään. Ulkomaisista tähdistä taas niin Charlotte Crosby, kuin Taylor Lautnerkin ovat painaneet sydäntä omien muotokuviensa kohdalla.

– Piirrän Instagramiin vain julkkiksia, sillä he ovat tunnistettavia ja kaikki voivat samaistua heihin. Olen iloinen, jos ihmiset saavat piirustuksistani hyvää mieltä.

Myllerrystä maskin alla

Yhtenä päivänä Katja Honkonen seisoo Tampereella bussissa ja odottaa päätepysäkkiään. Hänen huomionsa kiinnittyy kahteen pikkutyttöön, jotka tuijottavat herkeämättä kännykkäänsä.

He puhuvat piirroksesta. Julkkispiirroksesta.

Honkonen tajuaa, että tytöt selailevat hänen profiiliaan. Hän koittaa piilottaa katseensa, mutta tuntee, kuinka tyttöjen katseet kääntyvät hänen puoleensa. Kuuluu kuiske ja klassinen ollakko vai eikö olla -arvuuttelu alkaa.

– On kauhean ristiriitaista, että saatan itseni arvostelun alaiseksi somessa, mutta en kestä huomiota, kehuja tai kritiikkiä.

Kuvakaappaus Taylor Lautnerin twiitistä, jossa hän on jakanut Katja Honkosen piirtämän muotokuvan hänestä.
Katja Honkosen talentti on huomioitu myös toisella puolella maailmaa. Twilight -elokuvista tuttu näyttelijä Taylor Lautner on jakanut taiteilijan työn twiitissään: "Kiitos @honkokat tästä upeasta piirroksesta"@TayDanLautner_ / Twitter

Kiusaamista kokenut nainen keksikin jo yläasteella, miten saa huomion siirrettyä pois itsestään. Hän oli värjännyt tukkansa pinkiksi, ja poika, joka oli aiemmin heitellyt ikäviä kommentteja, yhtäkkiä pysäytti hänet.

– Pelkäsin, mitä hän sanoo, mutta hän sanoikin, että sulla on ihan hiton makee tukka. Tajusin silloin, että jos on jotenkin erikoinen tukka, niin huomio siirtyy minusta siihen.

Istuin kerran itkua tihrustaen kämppäni lattialla ja mietin, että poistan Instagram-tilini Katja Honkonen

Nyt tummaan pallomekkoon, kajaalikissansilmiin ja paksuun nutturaan koristautunut kuvataiteilija sanookin, että sille on syynsä, miksi hän viihtyy valokeilan sijasta kulissien takana.

– Kai se johtuu huonosta itsetunnosta. Maskeerauskoulussakin kävin jatkuvaa kädenvääntöä siitä, kun en halunnut katsoa itseäni ja tekemääni meikkiä peilistä. Nykymaailma on sitä, että on fitnessit ja Kardashianit ja pitää olla tietyn näköinen. En halua tuoda itseäni esiin, koska pelkään, että saisin kritiikkiä siitä, miltä näytän. Olen todella herkkä ja pelkään palautetta, vaikka somessa se on ollutkin vain hyvää.

Ulkonäköpaineiden lisäksi Honkonen kärsii myös kovista suorituspaineista. Itsekriittinen nainen korostaa kuitenkin itse olevansa itsensä pahin vihollinen.

– Istuin kerran itkua tihrustaen kämppäni lattialla ja mietin, että poistan Instagram-tilini. Laitoin parhaalle kaverilleni viestiä, että ei hitto tästä tuu mitään. Ei se ole mikään virstanpylväs, jos minulla lukee seuraajissa enää “k” kympin perässä (k=tuhat). Olen todella kiitollinen seuraajilleni, ja heidän huomionsa vetää minut nöyräksi, mutta samalla minulle tulee kauhea paine, että ei helvetti, pakko piirtää jotain.

Kuvassa Katja Honkosen piirtämä muotokuva jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovićista.
Muotokuva jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovićista oli yksi Katja Honkosen vaikeimmista lyijykynätöistä. Katjalla kuluu keskimäärin 1-2 tuntia yhden julkkismuotokuvan piirtämisessä, mutta tässä työssä kului miltei vuorokausi.@honkokat / Instagram

Yhdessä vaiheessa taiteilija yrittikin piirtää pari piirrosta viikossa, mutta joutui töiden ja muiden menojen ohessa ajoittaa puurtamisen aina yöhön.

– Maskeerausasiakkaani usein naureskelevatkin, että olenko taas piirtänyt yöllä, kun haukottelen töissä, Honkonen naurahtaa.

Kirkkaana piirtyvä tulevaisuus

Nutturapäinen nainen käpertyy sohvan nurkkaan ja ristii jalkansa. Selkä epäergonomisessa kyyryasennossa hän asettaa Katy Perrystä luonnostelemansa lyijykynätyön polviensa väliin.

– Asennosta ei sitten kannata ottaa mallia, hän naurahtaa.

Vahvistaessaan laulajan hiusrajaa taiteilija tuumii huvittuneena, kuinka eri maailmoista hekin ovat ja voivat silti olla yhteydessä.

– Ennen lähetit ihailemallesi artistille fanipostia ja nyt joku, jolla on yli kaksi miljoonaa seuraajaa voi helposti kommentoida sinulle, ja sinä hänelle.

Honkonen kertookin saaneensa Instagramissa useita käsittämättömiä viestejä ja pyyntöjä niin “taviksilta” kuin julkkiksiltakin.

– Nytkin on tullut isoja työtarjouksia, joihin minua on pyydetty mukaan. Saa nähdä, mihin kaikkeen piirtämisen kautta vielä päätyy, nainen sanoo salaperäisesti, laskee katseensa otsatukkansa alle ja uppoutuu jälleen korjaamaan Katyn kuontaloa.

Lähikuva Katja Honkosen kädestä, kun hän piirtää Katy Perryä paperille.
Kuvataiteilija korjailee Katyn kuontaloa ja tuumii huvittuneena, kuinka nykymaailma voi mahdollistaa heidänkin yhteydenpidon: "Ennen lähetettiin fanipostia ja nyt kuka vain voi helposti kommentoida sinulle, ja sinä hänelle."Noora Haapaniemi / Yle

Rähjäisestä rokkiklubista tuli Sannalle ja Markolle niin rakas, että he menivät siellä naimisiin – viisi vuotta sitten "pikku-Tavastia" paloi maan tasalle

$
0
0

Osa häävieraista oli kauhuissaan. Tai ainakin kylmissään.

Vihkikirkko kun oli paljastunut täysremontin tarpeessa olevaksi röttelöksi, joka oli täynnä graffiteja, haisi tupakalle ja joulukuinen viima kävi sen seinistä läpi. Silti Sanna ja Marko Perälä halusivat mennä naimisiin juuri siellä.

– Se oli ihan viimeisiä tapahtumia, mitä siellä järjestettiin. Meillä oli varasuunnitelma, että jos sieltä putket hajoavat, meidät vihitään juhlapaikalla, Sanna kertoo.

Lopulta Perälät kuitenkin sanoivat tahdon suunnitellussa paikassa: suljetussa rock-klubi Club25:ssa Vaasassa. Vihkiminen oli kirkollinen, sillä sama rakennus oli toiminut aiemmin Pelastusarmeijan kirkkona.

– Yksi pappi ilmoitti, että "totta kai se sopii, sehän on vanha kirkko", Marko kertoo.

Paikka ehdittiin tuntea Club25:n nimellä yli 20 vuotta. 12. huhtikuuta 2013 aamuyöllä kahden aikaan se syttyi tuleen.

"Se oli yksi paikka, jossa olen kasvanut"

Osalle kävijöistään Club25:sta tuli niin rakas, että sen lavalla vietettiin jopa häitä ja kastajaisia. Tulipalon jälkeen rakennuksesta on tehty kangaskasseja, keramiikkaveistoksia ja postikortteja. Paikkaa muistellaan jälkikäteen poikkeuksellisella lämmöllä.

Rock-klubiksi se olikin omalaatuinen. Salia kiertänyt parvi muistutti rakennuksen aiemmasta käyttötarkoituksesta, ja samalla tiskin takana häärineet vapaaehtoistyöntekijät loivat paikkaan keskimääräisestä kuppilasta erottuvan ilmapiirin. Club25:sta kun pyöritti Vaasan elävän musiikin yhdistys Welmu.

Osalle Sannan ja Markon häävieraista paikalle saapuminen tuntuikin kotiinpaluulta.

– Se oli yksi paikka, jossa olen kasvanut. Samoin siskoni, samoin veljeni. Osa ikäryhmästäni melkein asui ja eli siellä, Marko kertoo.

"Tosi moni sanoi sitä pikku-Tavastiaksi. Voisin helsinkiläistyneenä nyt itsekin sanoa, että sehän oli kuin pikku-Tavastia." Eeka Mäkynen

– Aina kun se oli auki ja koulussa ei kiinnostanut olla, istuin klubilla nuorisokahvilassa. Kun kivenheiton päässä kahdesta lukiosta oli rokkiklubi, joka avasi ovet aamusta, se ei ehkä ollut ihan optimaalinen juttu. Kävimme siellä jopa liikuntatunneilla, Marko hymyilee.

Myöhemmin Sanna ja Marko viettivät klubilla yhdet ensimmäisistä treffeistään ja sen jälkeen keikkayleisönä vielä monia, monia iltoja. Paikan maineen muodostumisesta Sannalla on oma teoriansa.

– Se oli paikka, jossa kokoontuivat ne ihmiset, jotka olivat vähän sen oletetun normin ulkopuolella. Se oli monille ensimmäinen paikka, jossa he kokivat olleensa tervetulleita omana itsenään, Sanna sanoo.

– Nämä ihmiset ovat kaikista uskollisimpia. He luovat sen glorian, että "tämä on ikuisesti pyhä paikka".

Sannalle ja Markolle Club25:n valikoituminen hääpaikaksi oli itsestäänselvyys. Muita vaihtoehtoja ei edes vakavasti harkittu.

Club25:n julkisivu.
Club25:n julkisivu Vaasan Raastuvankadulle.Janne Laaksonen

Zen Cafén jäsenet poikkesivat kahvilla

Club25 oli toimintavuosinaan Vaasan rock-väen kohtaamispaikka. Kapasiteetiltaan vain alle 150:n asiakkaan tila oli pieni, mutta keikkapaikkana pidetty. Elävän musiikin yhdistyksen periaatteiden mukaan myös moni aloitteleva yhtye sai soittaa siellä ensimmäisen keikkansa.

Yksi Club25:lta noussut keikkajärjestäjä on Tuska-festivaalia järjestävän Finnish Metal Eventsin nykyinen toimitusjohtaja Eeka Mäkynen, joka hääri Welmun toiminnanjohtajana vuosituhannen vaihteessa.

– Tila oli poikkeuksellisen makea. Tosi moni sanoi sitä pikku-Tavastiaksi. Voisin helsinkiläistyneenä nyt itsekin sanoa, että sehän oli kuin pikku-Tavastia, Mäkynen muistelee.

Mäkynen muistaa esimerkiksi Zen Cafén jäsenten poikenneen paikassa kahvilla vielä silloinkin, kun yhtye oli jo kasvanut liian suureksi soittaakseen siellä itse. Yhtye kun oli soittanut ensimmäisen Vaasan keikkansa juuri Club25:ssa vain muutamalle maksaneelle katsojalle.

– Sinne he silti aina tulivat fiilistelemään, että täältä Vaasan valloittaminen heillä alkoi.

Mäkyselle itselleen paikka oli erinomainen keikkatuotannon perusopintojen omaksumiseen.

– Siinä kun illan aikana ensiksi myy asiakkaalle lipun, vie hänen takkinsa narikkaan, myy hänelle sitten oluen, tekee illan bändille valot ja vielä lopuksi tilittää kassan, niin kyllä siinä näkee jokaisen position, mitä rock-klubilla on, Mäkynen toteaa.

– Muistan, että minäkin olen siellä keittiössä Pelle Miljoonalle keittänyt pastaa ja tehnyt tonnikalakastiketta.

Janne Laaksosen tatuointi Club25:sta
Janne Laaksosen tatuoinnin Club25:sta on tehnyt Linda Jakobsson-Kriventsova.Jarmo Panula/Yle

"Siellä hengaili aina"

Entinen Welmun toiminnanjohtaja ja puheenjohtaja Janne Laaksonen käärii hihaansa kahvilassa Vaasan torin laidalla. Kyynärvarresta paljastuu kuva Club25:sta.

Laaksonen muistelee liittyneensä toimintaan 1990-luvun alkupuolella menemällä itsekseen kokoukseen. Hän ei tuntenut yhdistyksestä ennestään ketään.

– Takana oli kaikenlaista henkilökohtaista sotkua: avioeroa ja sen sellaista. Sieltä löytyi sitten niin paljon samanhenkistä porukkaa, että siellä hengaili aina.

Laaksosen kaveripiiristä edelleen merkittävä osa on klubin vuosilta kertyneitä. Hän itse oli aktiivisesti mukana toiminnassa 1990-luvun puolivälissä, suureksi osaksi ovimiehenä. Tatuoinnin hän hankki pari vuotta sitten.

Laaksonen muistelee omia vuosiaan toiminnassa lämmöllä. Vuosikymmenen verran myöhemmin Club25:n laulu muuttui mollivoittoiseksi.

"Istuimme siinä kadulla viiteen-kuuteen asti aamuyöllä ja katsoimme, kun sammutusmiehet hoitivat työtään." Susanna Kuparinen

Welmun toiminta alkoi hiipua ja rakennus rapistua. Lopullinen isku tuli tammikuussa 2008, kun Länsi-Suomen verovirasto haki yhdistyksen konkurssiin. Aiemmin toimintaa oltiin yritetty pelastaa muun muassa tukikonsertin avulla.

Seuraavina vuosina eri toimijat vuokrasivat tilaa kaupungilta yksittäisiä tapahtumia varten, kunnes senioriasumista järjestävä Folkhälsan osti rakennuksen kesällä 2011.

Finnish Metal Eventsin Eeka Mäkynen on Club25:n tarun päätöksestä harmissaan.

– Tuollaiset tilat ovat tärkeitä kaupungeille. Se oli paikka, jota toimijat saivat muovata itse. Club25 synnytti bändejä ja taiteilijoita, ja antoi ihmisille uskoa omiin tekemisiin, Mäkynen sanoo.

– Se jengi, joka siellä pyöri 2000-luvun taitteessa, on löytänyt myöhemmin tiensä oikeisiin alan töihin. Minä mukaan lukien.

Susanna Kuparinen pitämässä käsissään Club25-keramiikkaveistosta.
Susanna Kuparinen näki taidenäyttelyssä Katariina Latvalan veistoksen Club25:sta. Hän halusi heti itselleen samanlaisen.Jarmo Panula/Yle

Ainoa oikea tapa lähteä

Viimeinen luku rock-klubin historiaan kirjoitettiin lähes päivälleen viisi vuotta sitten.

Satoja keikkoja paikassa nähnyt Susanna Kuparinen kertoo kotonaan muistavansa rakennuksen viimeiset hetket hyvin. Olohuoneessaan hänellä on Katariina Latvalalta tilattu keramiikkaveistos, joka esittää Club25:sta. Hän kutsuu paikkaa kodikseen.

Kun Club25 syttyi tuleen, Kuparinen oli nukkumassa ja lähdössä aamulla naapurikaupunkiin tekemään tenttiä. Keskellä yötä puhelin soi.

– Vastasin, ja ensimmäiset kuulemani sanat olivat "klubi palaa".

Ystävä tuli noutamaan Kuparisen kotoaan ja kaksikko ajoi paikalle.

– Istuimme siinä kadulla viiteen-kuuteen asti aamuyöllä ja katsoimme, kun sammutusmiehet hoitivat työtään. Jotenkin se piti nähdä omin silmin, että siinä se nyt menee.

"Jos se olisi vain jätetty siihen ja sitten työnnetty jossain vaiheessa nurin, se olisi sattunut paljon enemmän." Sanna Perälä

Marko ja Sanna Perälä kuulivat vihkipaikkansa tulipalosta vasta aamulla. Suojellun rakennuksen syttymissyy ei koskaan selvinnyt.

Tulipalon aikana osa rakennuksesta romahti, jonka vuoksi loputkin rakennuksesta purettiin heti samana päivänä sortumavaaran vuoksi. Tämä teki syttymissyyn selvittämisestä hankalaa.

Perälät olivat uutisesta suruissaan. Sanna kuitenkin oli jollain tapaa myös helpottunut.

– Se oli jotenkin ainoa oikea tapa, jolla niin tärkeä rakennus voi lopettaa olemassaolonsa, Sanna miettii.

– Jos se olisi vain jätetty siihen ja sitten työnnetty jossain vaiheessa nurin, se olisi sattunut paljon enemmän.

Sanna ja Marko Perälä julisteseinän edessä.
Sanna ja Marko Perälä ovat olleet naimisissa nyt yli seitsemän vuotta.Jarmo Panula/Yle

Suurten kaupunkien nuorista vain osalle tarjolla maksuton ehkäisy

$
0
0

Suurista kaupungeista vasta harva tarjoaa nuorille maksutonta ehkäisyä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on suositellut maksutonta ehkäisyä nuorille jo kymmenisen vuotta, mutta se on toteutettu vasta 10–20 kunnassa, arvioi THL:n erikoissuunnittelija Anna Heino.

Alle 20-vuotiaiden maksuttoman ehkäisyn tarjontaa on laajennettu tänä vuonna esimerkiksi Vantaalla ja Jyväskylässä. 20–25-vuotiaiden ikäryhmän puolestaan huomioi Helsinki, joka tarjoaa alle 25-vuotiaille vuoden maksuttoman ehkäisyn. Tässä ikäryhmässä abortteja tehdään eniten, joten perusteita maksuttomuuden ulottamiselle myös heihin olisi, sanoo Heino.

Heinon mukaan kuntien päätöksentekoa ohjaa usein säästöjen mahdollisuus. Tämä havaittiin esimerkiksi Jyväskylässä, jossa valtuusto päätti olla ulottamatta maksuttomuutta parikymppisiin.

– Siinä ikäryhmässä ehkäisyn tarpeen ja käytön tiedetään kasvavan merkittävästi, joten myös kustannus olisi kunnalle suurempi, kertoo neuvola-, koulu- ja opiskeluterveyspalvelujen palvelupäällikkö Paula Käyhkö Jyväskylästä.

E-pillereitä, kierukoita ja kondomeja  Myyrmäen ehkäisy- ja perheneuvolassa Vantaalla
E-pillereitä, kierukoita ja kondomeja Myyrmäen ehkäisy- ja perheneuvolassa Vantaalla.Markku Ulander / Lehtikuva

Sote-uudistus saattaa tasavertaistaa

Oulussa, Turussa ja Tampereella kokonaan maksutonta ehkäisyä on viime vuosina käsitelty valtuustoissa, mutta sitä ei ole toteutettu. Turussa ja Oulussa tarjolla on ensimmäisen kolmen kuukauden e-pillerit ja ensimmäinen kierukka, mikä on Suomessa yleinen käytäntö.

Tampere tarjoaa ensimmäiset kuusi ehkäisykuukautta asukkailleen iästä riippumatta. Lisäksi pitkäaikaisen ehkäisyvälineen, esimerkiksi kierukan, saa synnytyksen tai raskauden keskeytyksen jälkeen, kertoo kouluterveydenhuollon ylilääkäri Tuire Sannisto.

Hänen mukaansa kuntien tilanteet ovat erilaisia ja selvitykset ehkäisyn tarpeesta kannattaa tehdä perusteellisesti. Se, että maksuton ehkäisy kohdistetaan ikäluokkien sijaan tietyille erityisryhmille, voi tuottaa Sanniston mukaan mielekkään lopputuloksen.

– Sote-uudistuksessa ja järjestämisvastuun siirtymisessä maakunnille voi olla se hyvä puoli, että palvelut tasavertaistuvat. Jokainen kunta ei joudu päättämään niistä erikseen, Sannisto sanoo.

Turussa maksutonta ehkäisyä selvitetään uudestaan tänä vuonna.

– Tuntumani on, että esillä ovat pelkkien eurojen sijaan myös elämänlaatuun liittyvät näkökulmat. Jokainen abortti on turha, sanoo Turun terveyspalvelujen palvelualuejohtaja Katariina Kauniskangas.


Valtaväestö tuntee vain pinnallisesti romanikulttuuria – kun ei ollut kotia, omaisuus kannettiin kultana kaulassa ja korvissa

$
0
0

Stenrothin perheessä eletään lauantaiaamua. Sitä hetkeä viikosta, jolloin monessa perheessä vedetään verkkarit jalkaan ja huokaistaan työviikon jälkeen.

Stenrotheilla puolestaan perheen äiti Päivi Svart-Stenroth on jo meikannut ja pukenut ylleen romaninaisen niin sanotun välipuvun eli pitkän mustan hameen ja paidan. Perheen isä Jari Stenrothilla on jalassa romanimiehelle tyypillinen asu eli suorat housut.

– Tykkään olla rennosti, mutta sellaisessa paikassa, jossa tietää ehkä olevan muitakin romaneja, ei voi esiintyä missä vain vaatteissa. Kävin jo aamulla kaupassa ja siksi puin suorat housut, Jari Stenroth selvittää.

Ylistarossa tosin romanimies ei mitä todennäköisemmin törmää muihin romaneihin aamuisella kauppakäynnillä, koska paikkakunnalla asuu Stenrothien lisäksi tiettävästi vain yksi muu romaniperhe.

Koti puhtauden symboli

Stenrothien kodissa on siistiä ja tuoksuu puhtaalta. Päivi Svart-Stenroth myöntää tarttuvansa pesurättiin tämän tuosta.

– Aina pitää löytyä sellainen hetki joka väliin, että voi siistiä paikat. Se on sellainen luonteenpiirre, että paikat pitää olla järjestyksessä, Päivi Svart-Stenroth sanoo.

Puhtaudella ja järjestyksellä on romanikulttuurissa syvempikin merkitys. Jari Stenroth sanoo, että koti on romaneille pyhä paikka, sillä ei ole niin pitkä aika siitä, kun romanit vaeltivat paikasta toiseen ilman kotia.

– On paljon asioita, joita valtaväestö ihmettelee. Niin kuin sitäkin, että romaneilla on yllään paljon kultaa. Kulta on ollut sellaista, jota on voinut kantaa mukanaan, kun ei ole ollut sitä kiinteää asuinpaikkaa, Jari Stenroth kertoo.

Hänen kaulallaan riippuu vain hentoinen kultaketju. Mistä se kertoo, köyhä mieskö?

– Minulla on kyllä ollut ne paksut ketjut, mutta kun elin 2000-luvun alussa hengellisen murroksen, koin ne turhiksi ja panin kaikki pois. Arvostan sisäistä maailmaa enemmän kuin ulkoista.

Jaakko Laakso
Jaakko Laakso toimittaa Romano mirits -ohjelmaa Ylelle.Päivi Rautanen / Yle

Romanikulttuurin esittelijäksi

Stenrothit saavat lauantaivieraan. Jalasjärveläinen, Kauhavan yläkoulussa ja lukiossa musiikkia opettava Jaakko Laakso on perheelle tuttu mies. Sen verran tuttu, että hän jo takkia riisuessaan toteaa, että ”Eikös juoda kahvit?”.

Jaakko Laakso kertoo harrastavansa romanikulttuuria ja tekee töitä sen eteen, että valtaväestö tuntisi paremmin vähemmistönsä kulttuurin ja tavat. Hän kiinnostui jo lapsena Lapualla romanikulttuurista.

– Meidän talon vieressä oli leirintäalue ja sinne tuli romaniseurueita kesäisin. Ne puvut ja romanien vilkkaus viehättivät jo silloin pientä poikaa.

– Ehkä isompi sysäys oli se, kun aikanaan aloitin musiikinopettajan työt. Lukion kakkoskurssiin kuului opetussuunnitelmassa suomalaisten vähemmistöjen musiikki. Silloin otin selvää romanimusiikista, saamelaisten musiikista ja muusta. Siinä kohtaa innostuin, että tämähän on kiehtovaa, Jaakko Laakso kertoo.

Romanikulttuuri tunnetaan vain pinnallisesti

Jaakko Laakso toimittaa kahden muun toimittajan kanssa Ylen Radio 1 -kanavalle Romano mirits -ohjelmaa, joka on romaniasioiden ajankohtaisohjelma.

– Pääväestö tuntee hyvin pinnallisesti romanikulttuuria ja -tapoja. Toisaalta stereotypioita ja väärinkäsityksiä on aika paljon. Olen ajatellut, että se voisi olla minun yhteiskunnallisen tekemisen paikka. Yksittäisenäkin ihmisenä, opettajana ja radiotyön tekijänä pystyy vaikuttamaan ja kertomaan siitä.

– Vuosittain minulla on koulussa aina uusi ikäluokka, jolle voin kertoa romanikulttuurista. Olen huomannut, että aika moni kiinnostuu ja on innostunut, mutta tieto on tosi vähäistä edelleenkin.

Toki kyllä meillä eteläpohjalaisillakin on hyvin vahvaa se, ettei munata omia vanhempiaan ja omaa sukuaan. Jaakko Laakso

Jaakko Laakso kertoo saaneensa haastattelutoiveineen hyvän vastaanoton romaniperheisiin ja -tapahtumiin. Hän ei ole kohdannut romanien puolelta ennakkoluuloja. Tosin monet arvelevat, että tumma ja raamikas mies on itsekin romanisukua.

– Romanit kysyvät aina, että olenko aivan varma, etteikö suvussani ole romaneja. Ei ole vielä löytynyt. Tunnen kyllä tiettyä samankaltaisuutta. Romanikulttuurissa on tuttuja piirteitä.

Romanitavat lähellä eteläpohjalaisuutta

Jaakko Laakso myöntää allekirjoittavansa monet romanien keskeiset arvot.

– Aivan ehdottomasti. Ne tuntuvat tutuilta. Ne ovat hyvin lähellä perinteistä eteläpohjalaista kulttuuria ja käytöstapoja.

– Romaniperinne ehkä alleviivaa enemmän vanhoja arvoja, kuten perhekeskeisyyttä sekä vanhempien kunnioitusta ja arvostusta. Nämä arvot tulevat konkreettisemmin romanikulttuurissa esiin kuin meidän kulttuurissamme. Toki kyllä meillä eteläpohjalaisillakin on hyvin vahvaa se, ettei munata omia vanhempiaan ja omaa sukuaan. Kyllä pitää olla käytöstavat ja ystävällisiä muita kohtaan, Jaakko Laakso vertailee.

Päivi Svart-Stenroth
Keittiö on romaniperheessä tärkeä paikka ja naisten valtakunta.Päivi Rautanen / Yle

Enemmän kuin hevoset ja mersut

Stenrothit ovat omalta osaltaan valmiit tuomaan julkisuuteen romanikulttuuria ja selittämään sitä. Heille ei riitä se, että valtaväestö tuntee romanikulttuurista vain kliseitä ja stereotypioita, kuten hevoset ja mersut. Jari vie tietoisuutta romanikulttuurista eteenpäin paitsi arjessa myös Lakeuden Romanit ry:ssä, jonka puheenjohtajana hän toimii. Jari Stenroth on myös valtakunnallisen Suomen romanifoorumin hallituksen jäsen.

– Minulle on tärkeää, että valtaväestö näkee minut ennen kaikkea suomalaisena, mutta myös romanina, Jari Stenroth selvittää.

Päivi Svart-Stenroth pitää romanikulttuurin monista arvoista tärkeimpinä vanhempien kunnioittamista ja sitä, että pystyy kunnioittamaan omaa puolisoaan. Romaniperheessä mies on selkeästi perheen pää. Eikö se ”ota päähän”, kun ympäröivä yhteiskunta korostaa tasa-arvoa?

– En tiedä, kun on tottunut elämään pienestä asti tätä kulttuuria ja omaksunut nämä kaikki asiat. Se on niin luonnollinen asia, ettei se nyt oikeastaan ota päähän, Päivi Svart-Stenroth pohtii.

Miten romaniperheet ovat onnistuneet pitämään yllä sellaisia arvoja, jotka valtaväestöltä ovat hiipuneet?

– Ne ovat meillä niin läsnä arkipäivässä. Kun suku kokoontuu esimerkiksi hautajaisiin tai syntymäpäiville, nuo tilanteet ovat kuin läpileikkaus koko kulttuurista. Kunnioitusasiat ovat siellä esillä luonnostaan.

– Oma näkökulmani on se, että pidetään kiinni hyvistä tavoista ja annetaan vähemmän näkyvyyttä niille asioille, jotka ovat tietyllä lailla rasitteita, Jari Stenroth miettii. Opetusalalla työskentelevänä hän toivoo, että romaniväestön koulutustaso kohentuisi.

– Myös vanhempien ihmisten yhteistyökyvyn haluaisin palauttaa nuoremmille.

Makuuhuonejärjestelyt perinteen vastaisesti

Päivi ja Jari Stenrothin omassa perheessä romanikulttuurin perinteet ovat kunniassa, mutta myös hioutumassa. Kun perhe muutti viime kesänä Ylistaroon, Stenrothit tekivät talossaan romaniperinteistä poikkeavan järjestelyn. Stenrotheilla sekä vanhempien että sijaislasten makuuhuoneet sijaitsevat talon toisessa kerroksessa.

Normaalisti romaniperheiden makuuhuoneet ovat talon alakerrassa, ettei synny tilannetta, jossa nuoret olisivat itseään iäkkäämpien ihmisten yläpuolella. Jari Stenroth päätti poiketa romaniperinteistä makuuhuonejärjestelyissä perheen edun vuoksi. Hän myöntää, että muutos ei ollut hänelle ihan helppo.

– Oikeasti jouduin käymään asioita läpi, mutta ymmärsin, että tässä vaiheessa minun on ajateltava ensimmäisenä meidän perheen etua. Meille oli tärkeää, että myös lasten huoneet ovat yläkerrassa. Silloin meillä ei vielä ollut lapsia, mutta tiesin, että jonain päivänä he varmasti tulevat.

– Koin asiasta vastuuta ja ilmoitin siitä velimiehilleni. Sanoin heille, että tämä ei ole mikään protesti heitä kohtaan. He hyväksyivät tilanteemme. He olivat myötämielisiä ja ymmärsivät meidän haaveen olla perhe, jonne voi tulla sijaislapsia.

Oikeasti jouduin käymään asioita läpi, mutta ymmärsin, että tässä vaiheessa minun on ajateltava ensimmäisenä meidän perheen etua. Jari Stenroth

Monet muut romaniperinteet ovat edelleen voimissaan Stenrotheilla. Muun muassa se, että Päivi ei tule valokuvaan välipuvussaan, vaan hän pukeutuu kuvaa varten romaninaisen perinnepukuun. Samaan aikaan, kun monet muut romaninaiset astelevat noin kymmenen kilon painoisessa hameessa, Päivin hame painaa ”vain” kuudesta seitsemään kiloa.

– Minun hametta sanotaan terveyshameeksi. Jos on huono selkä, niin kuin minulla, silloin hameesta tehdään 5–7-kiloisia, Päivi Svart-Stenroth kertoo.

Päivi Svart-Stenroth ja Jari Stenroth sekä Jaakko Laakso.
Romanikulttuuria harrastava Jaakko Laakso (oik.) on tuttu vieras Jari Stenrothin ja Päivi Svart-Stenrothin kodissa.Päivi Rautanen / Yle

Mannevitsit ilman asennetta naurattavat

Valtaväestön suosimat romanivitsit eivät ole kiellettyjä Stenrotheilla. Päivi ja Jari osaavat nauraa hyvälle vitsille.

– Silloin naurattaa, kun vitsissä ei ole asennetta takana, Jari tarkentaa.

Kerro se paras vitsi!

– Olen tosiaan itsekin kertonut romanivitsejä. Kerroin kerran opettajanhuoneessa tällaisen vitsin, että romanimies meni myymään vanhaa mersua. Ostaja ihmetteli, miten auto on niin vähän ajettu ja hyväkuntoinen. Myyjä siihen, että ”tämä on kuule työauto!”

Rallikaupunki oli unohtaa MM-rallivoittajien kunnialaatat - ne lojuvat varastossa Jyväskylässä

$
0
0

Hollywoodin tähtikadusta idean saanut Jyväskylän MM-rallin voittajien kunniaseinä pystytettiin Torikeskuksen aulaan vuonna 1996. Se sai alkunsa pari vuotta aiemmin, kun Tiimiakatemian opiskelijoiden RTW-tiimi toteutti ensimmäisen Ralliviikko-tapahtuman Jyväskylän kävelykadulla. Ralliviikon ohjelmalavalle kutsuttiin rallitähtiä jättämään jälkensä betonilaattoihin.

Kunniaseinällä komeili parikymmentä vuotta 14 Jyväskylän rallin voittajan betoniin valetut kaasujalan ja rattikäsien jäljet. Ohikulkijoiden ihasteltavina olivat muun muassa Simo Lampisen, Timo Mäkisen, Hannu Mikkolan, Tommi Mäkisen ja Marcus Grönholmin laatat. Lisäksi oman kunnialaattansa sai tehdä Jyväskylän rallin perustaja Pentti Barck.

Legendaariset käden- ja jalanjäljet on otettu varastoon. Ismo Savolainen

Voittajaseinä katosi salaperäisesti kauppakeskuksen aulasta, kun ruotsalainen vaatejätti H&M halusi seinälle suuren valomainoksensa.

– Kiinteistön peruskorjauksessa vuokralaiset halusivat seinän käyttöönsä ja legendaariset käden- ja jalanjäljet on otettu varastoon, paljastaa isännöitsija Ismo Savolainen THR-Palvelusta.

Ainutlaatuiset betonilaatat ovat siis tallessa ja jopa yllättävän lähellä alkuperäistä paikkaa.

Laatat varastossa kunniaseinän takana

Ismo Savolainen avaa metri kertaa metrisen metallioven vaateliikkeen valomainoksen vierestä. Seinällä näkyvät vielä kunniaseinän kiinnitysjäljet tasoitteella siloitettuna. Oven takana häämöttää pimeä betoniseinäinen varastotila.

– Melkein samalla paikallahan nämä ovat, naurahtaa Savolainen.

Taskulampun valokiila osuu varastoon piilotettuihin kunnialaattoihin. Ne ovat siististi kahteen pinoon aseteltuina.

Vesa Walden (vas.) oli toteuttamassa kunniaseinää 1990-luvulla. Ismo Savolainen huolehtii betonilaattojen varastoinnista.
Vesa Walden (vas.) oli toteuttamassa kunniaseinää 1990-luvulla. Ismo Savolainen huolehtii betonilaattojen varastoinnista.Arvo Vuorela / Yle

Vesa Walden Feelbeat Oy:stä tähyilee pimeään varastoon lievästi hämmentyneenä. Opiskelija-aikanaan Walden oli toteuttamassa Tiimiakatemian RTW-Teamissa kävelykadun ralliviikkoa.

– Itse en ole kyllä moneen moneen vuoteen ollut näiden kanssa tekemisissä, mutta kyllähän se melkonen juttu oli kun niitä tehtiin. Kansainvälisiin tiimeihin oltiin yhteydessä aikana, jolloin ei ollut internettiä, sähköpostia tai kännykkää, Vesa Walden muistelee.

Carlos Sainzin ja Didier Auriolin nuoret opiskelijat saivat kävelykadulle betoni-ikuistukseen oveluudella ja suoralla toiminnalla. Rallitähtien tiimit nimittäin vastailivat nihkeästi faxeilla, että katsotaan ehtivätkö kuljettajat paikalle.

– Niinpä menimme projektipäällikkö Pekka Huovisen kanssa Jämsään, rallia edeltävälle testierikoiskokeelle. Minä menin maaliviivan jälkeen keskelle tietä pysäyttämään ralliautot. Ja kun kuski veivasi ikkunan auki, Pekka löi hänelle lapun kouraan, että huomenna kävelykadulle siihen ja siihen aikaan. Mietittiin, että noinkohan he tulevat, mutta niin vaan kaikki tulivat. Tänä päivänä ei mentäisi ralliautoja noin vaan pysäyttelemään.

Vesa Walden piirsi rallilaattojen mallin opiskeluaikanaan vuonna 1994.
Vesa Walden piirsi rallilaattojen mallin opiskeluaikanaan vuonna 1994.Arvo Vuorela / Yle

Kokoelman helmenä ensimmäisen rallin voittajan laatta

Päällimmäisinä laattakasoissa ovat vuoden 1953 voittajan Vilho Hietasen ja 1977 voittajan Kyösti Hämäläisen laatat. Kokoelman arvokkuuttaa lisää se, että mukana on myös kaikkien aikojen ensimmäisen ”Jyskälän” voittajan Arvo Karlssonin betoniin tallennetut jäljet.

– Vuonna 1994 tehtiin kunnialaatta Arvo ”Kurva” Karlssonin kanssa. Hän piti sitä tosi kovana juttuna. Hänen kanssaan katsottiin elokuvateatterissa filmejä ensimmäisestä eli vuoden 1951 rallista, jolloin ralli kävi Rovaniemellä asti. Seuraavana vuonna ”Kurva” tilasi RTW-tiimille Vauhdin Maailman, jotta pysytään rallissa mukana ja kutsui meidät opiskelijat myös 75-vuotisjuhliinsa Helsinkiin, tarinoi Vesa Walden.

Rallimestareiden kunniaseinän esikuva eli Hollywoodin tähtikatu Los Angelesissa koostuu yli 2 500 viisisakaraista tähdestä, jotka on omistettu jollekin julkisuuden henkilölle. Tähti myönnetään saavutuksista elokuva-, teatteri-, radio-, televisio- tai musiikkialalla.

Rallia on ajettu kilpaa Jyväskylässä jo 67 kertaa vuodesta 1951 alkaen. Kisa luokitellaan Pohjoismaiden suurimpien urheilutapahtumien joukkoon. Monilla suurten tapahtumien kaupungeilla on vaikeuksia tapahtumabrändien hyödyntämisestä muulloinkin kun tapahtuman aikana.

Rallivoittajien betonilaatat on siististi varastoitu alkuperäisen kunniaseinän taakse.
Rallivoittajien betonilaatat on siististi varastoitu alkuperäisen kunniaseinän taakse.Arvo Vuorela / Yle

Ralli näkyy vain yhtenä viikonloppuna

Jyväskylässä on vuosikymmeniä surkuteltu, että MM-ralli näkyy ja tuntuu vain yhtenä kesäisenä viikonloppuna. Jyväskylästä ei löydy rallimuseoa, rallilukioa, rallikatua tai edes rallitoimistoa, sillä MM-kisaa pyöritetään AKK:n Motorsportin toimistossa Vantaalla.

Kaupunki ei ole hyödyntänyt asukkailleen Suurjoissa olevaa imua. Ari Vatanen

Vuonna 1994 Tiimiakatemian opiskelijat tiedustelivat ralliautoilija Ari Vataselta halukkuutta kunnialaatan tekoon kävelykadun Ralliviikolla. Vatanen vastasi myöntävästi telefaksilla Ranskan viinitilaltaan.

– Erittäin kannatettava projekti. Kaupunki ei ole hyödyntänyt asukkailleen Suurjoissa olevaa imua. Australiassa on sikäläisen Harjun pätkän vieressä musiikki-, wine- & food festivaali, mutta salliiko meidän ”älä tallaa nurmikoita” asenne sen?, näpäytti Vatanen faksissaan.

Ari Vatanen toivoi opiskelijoille lähettämässään telefaxissa Jyväskylän hyödyntävän paremmin rallin imua.
Ari Vatanen toivoi opiskelijoille lähettämässään telefaxissa Jyväskylän hyödyntävän paremmin rallin imua.Arvo Vuorela / Yle

Jyväskylän kaupungin viestintäjohtaja Helinä Mäenpää myöntää, että Vatasen faksissa on asiallinen huomio.

– Se että ralli näkyisi muinakin aikoina, kuin itse rallin aikana, niin onhan sitä pohdittu. Siihen tarvitaan rahoittajia ja eri tahoja mukaan luomaan uutta. Kyllä sillä olisi matkailullistakin arvoa.

Mäenpää kertoo, että siitäkin on keskusteltu, että pitäisikö Jyväskylän liikuntapääkaupunkina ryhtyä kokoamaan menestyneiden urheilijoiden ja alan ihmisten täydentyvää hall of famea, puistoa, galleriaa tai vastaavaa.

– On mietitty, että olisiko tuleva Hippos sellainen paikka eli ne olisivat näkyvillä mahdollisesti ulkotilassa. Mutta tämä on nyt vasta ideatasolla, jatkaa Helinä Mäenpää.

Helinä Mäenpää, Viestintäjohtaja Jyväskylä.
Helinä Mäenpää pitää Paviljonkia parhaimpana paikkana kunniaseinän uudeksi paikaksi.Simo Pitkänen / Yle

Voittajalaatat takaisin nähtäville

Nyt kun kunnialaatat on todistettavasti löydetty ehjänä ja hyvässä kunnossa kauppakeskuksen pienestä varastosta, on aika pohtia voittajaseinän tulevaisuutta. Vesa Walden vahvistaa, että kunnialaatoille ei aikoinaan sovittu omistajaa, joten kaupunki voisi luontevasti olla niiden hallinnoija.

– Tästä on käyty alustavaa keskustelua ja kaupungin mielestä Paviljongin alue on ehdottomasti paras laattojen uudeksi sijoituspaikaksi. Jos ja kun nämä saataisiin Paviljongin alueelle, niin sitten on hyvä miettiä täydennetäänkö kokoelmaa niiltä osin mitä sieltä puuttuu, kertoo viestintäjohtaja Helinä Mäenpää.

– Ehdottomasti ne pitää tuoda takaisin kaiken kansan nähtäväksi. Sosiaalisessa mediassa tuli heitto, että voisiko ne olla Paviljongin aulassa. Meillä on alkamassa hyvä yhteistyö kaupungin viestintäjohtaja Helinä Mäenpään ja taulujen historian tuntevan Vesa Waldenin kanssa. Eiköhän me hyvä ratkaisu näille löydetä, lupaa Paviljongin puolesta toimitusjohtaja Pietari Sorri Jyväskylän Kongressikeskuksesta.

Pietari Sorri
Pietari Sorri on valmis ottamaan rallivoittajien kunniaseinän Paviljonkiin.Simo Pitkänen / Yle

– Kyllähän tämä on taideteos, jota ei varmasti ole muualla. Se alkaa olla arvokas, koska sillä on jo pitkä historia, muistuttaa isännöitsijä Ismo Savolainen.

– Suotta laatat tuolla varastossa ovat. Niiden esillepano ei ole teknisesti vaativaa ja niitä voi tehdä joka vuosi lisää, kun tulee uusia rallivoittajia. Luodaan siitä vaikka uusi perinne, pohtii Vesa Walden.

Helinä Mäenpää muistuttaa, että Paviljonki on rallin kisakeskus ja ehdoton ydinpaikka Neste Rallissa.

– Paviljongin takana on myös legendaaristen rallikuskien puisto jo olemassa, mestarit ovat itse istuttaneet puut sinne, joten mikäpä olisi parempi paikka kuin Paviljonki.

Vaatekauppajätin valomainos syrjäytti rallivoittajien kunniaseinän. Laatat on varastoitu valomainoksen taakse.
Vaatekauppajätin valomainos syrjäytti rallivoittajien kunniaseinän. Laatat on varastoitu valomainoksen taakse.Arvo Vuorela / Yle

Maakuntauudistuksen tietotekniikkavalmistelut täydessä käynnissä – epävarmuus hankaloittanut asiantuntijoiden palkkaamista

$
0
0

Toteutuessaan sote- ja maakuntauudistus on myös suuri tietotekninen ponnistus. Kyse on 220 000 henkilön työssään tarvisemasta tietotekniikasta.

Jotta uudistus maakuntien osalta sujuisi, perustettiin valtiovarainministeriön alaisuuteen 2017 kesällä ICT-alan yritys Vimana. Tehtävänantonsa mukaan se tuottaa maakunnille yhteisiä asiantuntija- ja kehityspalveluita sekä hankkii markkinoilta ja yhteistyökumppaneilta tarvittavia ratkaisuja. Sosiaali- ja terveydenhuollon puolella vastaava toimija on Vimanan sisaryritys, SOTEDIGI-kehittämisyhtiö.

Vimana on aluksi kokonaan valtion omistama, mutta se on tarkoitus siirtää pääosin maakuntien omistukseen. Nykyisin yhtiöllä on viitisentoista työntekijää ja lisää on tarkoitus palkata.

Sote- ja maakuntauudistusta koskeva poliittinen vääntö on kuitenkin saanut osan työnhakijoista varovaisiksi.

Työnhakijat varovaisia

– Ehkä isoin murhe on se, että kaikki ihmiset ei uskalla hakea meille töihin, koska pelkäävät, syntyykö maakuntauudistus ja jatkaako Vimana. Eli kyllä me tiettyjä rekrytointeja pyritään tekemään vasta kesälomien jälkeen, jotta nähdään, että lait ovat syntyneet, sanoo Vimanan toimitusjohtaja Kalle Toivonen.

Vimanan tavoitteet ovat aluksi hyvin käytännöllisiä. Maakuntien toiminta laitetaan käyntiin pääosin nykyisten järjestelmien varassa.

– Ensin on lyhyen tähtäimen tehtävä, että 1.1.2020 perus-ICT järjestelmät ovat tarjolla.

Tavoitteena on myös saada aikaan säästöjä niin, että maakuntien tarvitsemia palveluja kilpailutetaan suurempina kokonaisuuksina. Muun muassa asiantuntijapalveluja koskevan kilpailutuksen on määrä alkaa jo ensi kesänä.

Tarjouksia halutaan myös muilta kuin suuryrityksiltä

Vimanan toimitusjohtaja Kalle Toivonen kertoo, että tulossa on paljon muitakin kilpailutuksia.

– Muun muassa Microsoft-tuotteisiin liittyvien palvelujen ja lisenssien kilpailutukset, maakuntien asianhallintajärjestelmä tulee olemaan merkittävä kilpailutus, ja sen lisäksi tehdään ehkä vähän taktisia kilpailutuksia, ICT-asiantuntija- ja päätelaitekilpailutukset.

Hankkeiden euromääräisiä arvoja on Toivosen mukaan vielä ennenaikaista arvioida. Hänen mukaansa olisi kuitenkin hyvä, että tarjouksia saataisiin myös muilta kuin alan suuryrityksiltä. Tämä on mahdollista, koska hankkeita on monen kokoisia.

– Jotkut voivat olla hyvinkin pieniä mutta tärkeitä. Isoimmat tulevat olemaan kymmenien miljoonien eurojen arvoisia kilpailutuksia, Toivonen sanoo.

Alkuvaiheen jälkeen keskeistä on kokonaisuuden kehittäminen.

– Harkitaan, mikä on oikeasti pitkällä tähtäimellä Suomessa ja kaikissa maakunnissa järkevää. Ja mikä kannattaa olla yhteistä ja mikä kannattaa olla maakuntakohtaista.

Mitään täydellistä yhtenäiskulttuuria ei silti tavoitella. Työntekijöillä voi siis jatkossakin olla käytössään esimerkiksi erimerkkisiä työasemia.

1918-kolumni – Tuija Siltamäki: Sodasta ei tarvitse olla mitään mieltä

$
0
0

Kun saapuu Lahteen ja astuu Matkakeskuksen ovista ulos, näkee ensimmäisenä valtavan kuparisen bussikatoksen. Kun on päässyt yli siitä ihmetyksestä, että jonkun mielestä on tosiaan ollut hyvä ajatus päällystää lahtelainen bussikatos jollain rahanarvoisella, voi tyrmistyä seuraavasta kummallisuudesta.

Siinä se ratsastelee muina miehinä menemään, valtava… Niin, kuka? Mannerheim? Lahtari? Pyöveli Mannerheim? Murhaaja? Kansallissankari? Ite Mannerheimi?

En ollut ikinä ajatellut, että kaupungin paraatipaikalla ratsastavassa Mannerheimissa olisi mitään outoa, patsas mikä patsas. Vasta Tampereelle muutettuani tajusin, että Suomessa on sellaisiakin alueita, jotka ovat Mannerheimille niin sanotusti no-go zone.

Tampereella Mannerheimin patsas on piilotettu Leinolan metsään kahdeksan kilometrin päähän kaupungin keskustasta. Silti joku käy muutaman vuoden välein tuhrimassa patsaan punaiseen maaliin ja kirjoittaa sen jalustaan LAHTARI. Perimätiedon mukaan se on joskus saanut niskaansa tervaa ja höyheniäkin.

Historiaan viileästi suhtautuvana ulkopaikkakuntalaisena tällainen intohimoisuus tuntui vähän huvittavalta. Että joku viitsii vaivautua!

Olisi raskasta elää niin, ettei kaupungilla kävellessä voisi ajatella muuta kuin sitä, kuinka iso kasa ruumita missäkin kadunkulmassa sata vuotta sitten törrötti.

Kolea ja etäinen suhtautuminen sadan vuoden takaisiin tapahtumiin on tietynlainen etuoikeus. Kuulun siihen laajaan nuorten aikuisten joukkoon, joilla ei ole voimakasta suhdetta sisällissotaan. Koulussa tapahtumia käsiteltiin suomalaisen vähäeleisesti, eikä kotona tuputettu käsityksiä siitä, mitä sodasta pitäisi ajatella. Kerrottiin, millä puolella sukulaisia oli, ja näytettiin auton ikkunasta, missä Hennalan metsässä punaisia ammuttiin.

Samankaltaisia kokemuksia on viiteryhmissäni monella muullakin. Sodan tausta ja seuraukset tiedetään ainakin pintapuolisesti, mutta riitaa siitä ei saa aikaiseksi. Sisällissodasta voi keskustella baarissa siinä missä töistä tai tosi-tv-ohjelmistakin. Jos joku kertoo traagisen sukutarinan, sanotaan oikeesti, ihan hirveetä, eikä aleta saivarrella ja mitätöidä muiden kertomuksia.

Nuorisoa syytetään usein historiattomuudesta ja siitä, etteivät nuorisolaiset ymmärrä, miten vakavasta asiasta on kyse. Ja auta armias, jos vakavalla asialla erehtyy vitsailemaan. Silloin tulee loukanneeksi paitsi jutun kuullutta henkilöä, myös hänen sukuaan, poliittisia mielipiteitään, sotaveteraaneja ja oikeastaan koko itsenäisen Suomen historiaa.

Historia ei kuitenkaan ole yhtä herkkähipiäinen kuin sen tulkitsijat. Helmikuussa Pohjanmaalla pahastuttiin, kun Ylen päivän pääuutislähetyksessä ei mainittu Vaasassa järjestettyä jääkärien kotiinpaluun 100-vuotisjuhlaa.

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittaja ei veronmaksajana voinut ymmärtää, miksi maahanmuuttajien työllistymistä pidettiin tärkeämpänä kuin jääkäribileitä (joita kuitenkin seurasivat Vaasassa tuhannet, huomio, tuhannet ihmiset!), ja miten Yleisradio viitsii politikoida sadan vuoden takaisilla tapahtumilla.

Tietämättömyys ei tietenkään ole tavoiteltava tila, mutta hyvä on pohtia sitäkin, mistä syystä historian tuntemista edellytetään

Pohjalainen ei sotakeskustelukoreografian mukaisesti tietenkään harrastanut minkäänlaista politikointia, koska oma ja samaa mieltä olevien kavereiden näkemys sodasta on aina neutraali ja oikea, muut vääristelevät historiaa.

Kaiken pöljän vänkäämisen keskellä etäinen ja liiankin kevyt suhtautuminen sotaan tuntuu välillä virkistävältä. Olisi raskasta elää niin, ettei kaupungilla kävellessä voisi ajatella muuta kuin sitä, kuinka iso kasa ruumita missäkin kadunkulmassa sata vuotta sitten törrötti.

Vitsailemisellakin voi olla paikkansa. Kun vakavan keskustelun sodan hirveyksistä korvaa piikittely siitä, saako Lahdessa turpaan, jos kutsuu Mannerheimia murhaajaksi, sukuja rikki repineet tapahtumat painuvat vähän kauemmas historiaan, ja niihin voi saada jopa tervettä etäisyyttä.

Sodalla vitsaileminen on tietenkin mautonta ja epäkunnioittavaa, mutta se on myös nuorison tehtävä: Rienata niitä asioita, jotka ovat edellisille sukupolville pyhiä. Se ei ole henkilökohtainen vaan yhteiskunnallinen loukkaus. Demokraattisessa sivistysvaltiossa ihmisellä on oikeus olla sivistymätön, typerä ja loukkaava oman maansa historiaa kohtaan.

Tietämättömyys ei tietenkään ole tavoiteltava tila, mutta hyvä on pohtia sitäkin, mistä syystä historian tuntemista edellytetään. Ihmisen on hyvä tuntea menneisyytensä itsensä ja yleissivistyksensä kannalta, ei siksi, että hänellä olisi jonkin “kansan” jäsenenä velvollisuus osoittaa kunnioitusta “isänmaansa” historiaa kohtaan.

On täysin päätöntä vaatia nykyisiä suomalaisia pyytämään anteeksi tai hyvittämään iso(isoiso)vanhempiensa tekoja. Historiaa voi kunnioittaa sortumatta tarpeettomaan paatokseen.

Tuija Siltamäki

Kirjoittaja on Tampereen ylioppilaslehden Aviisin päätoimittaja.

Mäntyharjun rataturman korjaukset venyvät – Liikennevirasto: Junat korvataan busseilla koko päivän

$
0
0

Mäntyharjulla eilen lauantaina sattunut vakava junaturma vaikeuttaa rataliikennettä Kouvolan ja Mäntyharjun välillä koko tämän päivän. Vielä aamulla tavoitteena oli, että liikenne saataisiin sujumaan turmapaikan ohi puolen päivän aikoihin.

Liikenneviraston rataliikennekeskuksesta kerrotaan Ylelle, että pelastuslaitos tyhjentää paraikaa vaunuja turmapaikalla. Myöhemmin tulleen viestin mukaan onnettomuusalueen puhdistustyöt kestävät arvioitua kauemmin ja siksi junien kulku turmapaikan ohi viivästyy.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että junat korvataan busseilla Mäntyharjun ja Hillosensalmen välillä koko tämän päivän ajan.

Onnettomuustutkintakeskus selvittää asiaa

Rataliikennekeskuksen liikennepäällikön Timo Hämäläisen mukaan vielä ei tiedetä, miksi vaarallista ainetta sisältänyt vaunu pääsi suistumaan kiskoilta.

– Onnettomuustutkintakeskuksen tutkijat kävivät eilen paikalla aloittamassa tutkintaa ja syyn arviointi tulee sitten aikanaan heiltä.

Turmassa kiskoilta pudonneet vaunut ovat venäläisiä ja venäläisomistuksessa. Niiden liikennöinnistä Suomessa vastaa VR. Vaunujen varastointiin käytetty paikka oli luvallinen.

– Kyllä ne ovat ihan luvallisesti siellä olleet. Ei ole mitään ongelmaa siinä, Timo Hämäläinen kertoo.

Kartta
Yle Uutisgrafiikka

Vaunullinen vaarallista ainetta maahan

Onnettomuus sattui Savon radalla Kinnin liikennepaikalla lauantaina noin puolen päivän aikaan. Turmassa yksi vaunu putosi kiskoilta ja repeytyi. Samalla toiseen vaunuun tuli vaurioita.

Onnettomuuspaikalla oli yhteensä noin 40 vaarallista ainetta sisältävää säiliövaunua, joista viimeinen oli repeytynyt ajauduttuaan pois radalta. Bensiinin omaista nestettä pulppusi maastoon kymmeniä tuhansia litroja.

Päivitetty klo 13:15: Lisätty tuorein arvio junaliikenteen häiriöiden kestosta.

Finnair lensi ensimmäisen suoran lennon Helsingistä Pekingiin 30 vuotta sitten – "Kukaan ei osannut kuvitella, miten merkittävä verkosto syntyy Suomen ja Aasian välille."

$
0
0

Nykyinen Visit Finlandin johtaja Paavo Virkkunen muistelee mielellään 30 vuoden takaisia tapahtumia. Virkkunen toimi tuolloin Finnairissa projektipäällikkönä. Hän oli yksi heistä, joiden tehtävänä oli rakentaa suora lentoyhteys Helsingistä Kiinan pääkaupunkiin. Oman ensimmäisen Pekingin matkansa Virkkunen teki syksyllä 1986. Ensivaikutelma Kiinasta kyseenalaisti koko projektin.

– Kun ajoimme illalla kentältä taksilla kohti kaupunkia, oli aika hiljaista ja tyhjää. Ajattelin, että näinköhän on fiksua avata tänne lentoyhteys, muistelee Virkkunen.

Finnair Airbus A350 XWB
Finnairilla on yksi Euroopan nykyaikaisimmista laivastoista. Yhtiö on hankkinut suurikokoisia Airbus A350 koneita nimenomaan Kiinan ja Aasian reiteille.Henrietta Hassinen / Yle

Seuraavana päivänä Virkkusen usko Kiinan markkinaan kuitenkin palasi ja loppu on sitä kuuluisaa historiaa.

– Kun heräsin ja näin ne miljoonat ihmiset ajamassa polkupyörällä, ajattelin, että ehkä tässä sittenkin on potentiaalia, kertoo Virkkunen.

Lentomatkustajien opastetaulu lentokentällä. kiinalaiset aasian-lennot helsinki-vantaa
Helsinki-Vantaan lentoasemalla liikkuu nykyään paljon aasialaisia matkustajia.Kalevi Rytkölä / Yle

Viime vuonna Finnairin Kiinan-liikenne toi Virkkusen mukaan Suomeen noin 330 miljoonaa euroa ja pelkästään kasvu oli toistasataa miljoonaa euroa.

Istuttiin karttapallon ääressä ja vedettiin reittejä kohteisiin, joihin pystyttäisiin rakentamaan Helsingistä kilpailukykyiset, nopeat yhteydet. Paavo Virkkunen

– Kyllä panostukset ovat maksaneet itsensä takaisin, pohtii Visit Finlandin johtaja Virkkunen.

Kiinasta lyhin reitti Eurooppaan kulkee Helsingin kautta

Ensimmäinen suora reittilento Helsingistä Pekingiin lennettiin 2. kesäkuuta 1988. Virkkunen kertoo, että yhtiössä visioitiin noihin aikoihin ankarasti tulevaisuutta.

Kuvassa Finnairin mainospostikortti, jossa on maapallon kartta. Siihen on viivat Finnairin lentoreittejä kuvaavat viivat.
Finnairin mainospostikortti vuodelta 1988.Finnair

– Nähtiin kyllä, että Suomi on maantieteellisesti Kiinaa lähimpänä oleva eurooppalainen valtio, mutta kukaan ei osannut kuvitella, miten merkittävä verkosto syntyy Suomen ja Aasian välille. Eikä pelkästään Suomen, vaan Euroopan ja Aasian, kertoo Virkkunen.

Tulevaisuuden hahmottelemisessa kunnostautui Virkkusen mukaan erityisesti silloinen Finnairin ulkomaan myynnin vetäjä, nyt jo edesmennyt, Eero Ahola.

– Istuttiin karttapallon ääressä ja vedettiin reittejä kohteisiin, joihin pystyttäisiin rakentamaan Helsingistä kilpailukykyiset, nopeat yhteydet, Virkkunen muistelee.

Kuvassa kirjekuori, joka on lähetetty Helsingistä Pekingiin ensimmäisellä lennolla 2.6.1988.  Postimerkeissä on Suomen leijona ja Matti Nykänen.
Finnair

Ratkaisevaa olivat hyvät suhteet Kiinaan

Avainasemassa suoran lentoyhteyden avaamisessa oli Virkkusen mukaan poikkeuksellisen hyvät valtioiden väliset suhteet. Suomi tunnusti Kiinan kansantasavallan ensimmäisten maiden joukossa vuonna 1950 ja solmi diplomaattisuhteet samana vuonna.

Peking oli erityinen siksi, että se oli päänavaus Kiinan markkinan suuntaan. Paavo Virkkunen

Kiinan tunnustaneista valtioista Suomi oli 17. maailmassa ja ensimmäisiä Euroopassa.

– Se muistetaan hyvin. Tällaisilla asioilla on valtavan suuri painoarvo, kun neuvotellaan, kertoo nykyisin Business Finlandin Visit Finland yksikön johtajana toimiva Paavo Virkkunen.

Kiinan presidentti vierailee Suomessa.
Kiinan presidentti Xi Jinping vieraili Suomessa puolisonsa Peng Liyanin kanssa Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017.Yle

Toinen merkittävä asia oli Suomen ja Kiinan välille jo vuonna 1954 solmittu lentoliikennesopimus. Siinä määritellyt lento-oikeudet olivat Virkkusen mukaan melko suppeat, mutta sopimus mahdollisti kuitenkin neuvottelut laajemmista oikeuksista ja ensimmäisen suoran lentoyhteyden Euroopasta Kiinan pääkaupunkiin.

Kasvunvaraa on Kiinan lisäksi Japanissa ja Kaakkois-Aasiassa. Mikko Turtiainen

Peking ei ollut Finnairin ensimmäinen kohde Aasiassa. Yhtiö oli lentänyt aiemmin Tokioon, Bangkokiin ja Singaporeen, mutta Kiinan markkinoille pääsyllä oli tulevaisuuden kannalta, kuten nyt tiedetään, valtavan suuri merkitys.

– Peking oli erityinen siksi, että se oli päänavaus Kiinan markkinan suuntaan. Kiina oli ollut siihen asti hyvin suljettu markkina, Virkkunen muistuttaa.

Kiinasta Suomeen matkaava panda.
Kiinan on sanottu harrastavan myös niin sanottua pandadiplomatiaa. Se käyttää pandoja luomaan hyviä suhteita. Viime vuonna Kiina ilmoitti vuokraavansa Suomelle kaksi pandaa. Tässä niitä ollaan kuljettamassa Kiinasta Suomeen Ähtärin eläinpuistoon.Jenny Matikainen / Yle

Suomi ei ole kiinalaisille enää vain kauttakulkupaikka

Finnairin Kiinan-kohteiden määrä on kasvanut 30 vuodessa valtavasti. Tänä vuonna yhtiö lentää Kiinassa seitsemään eri kohteeseen. Pekingin lisäksi Finnair lentää päivittäin Shanghaihin. Hong Kongiin yhtiö liikennöi talvella kaksi kertaa päivässä. Viikossa lentoja on 38.

Näkymä Shanghaihin.
Shanghaissa asuu noin 25 miljoonaa ihmistä. Se on yksi maailman suurimmista kaupungeista.Mike Nelson / EPA

Yhtiössä on menossa myyntijohtaja Mikko Turtiaisen mukaan sen historian suurin kasvun aika.

– Hankimme tulevina vuosina lisää Airbus 350 laajarunkokoneita. Uskon, että kasvunvaraa on Kiinan lisäksi Japanissa ja Kaakkois-Aasiassa.

Helmikuussa Finnairin matkustajamäärä Helsingin ja Aasian välillä oli vajaat 200 000 matkustajaa ja se kasvaa edelleen. Myönteistä on sekin, että kiinalaiset ovat löytäneet Helsingin ja Suomen myös matkakohteena.

Kiinalaisturisteja poroajelulla Rovaniemellä.
Kiinalaisturisteja poroajelulla Rovaniemellä.AOP

Käänne tapahtui Turtiaisen mukaan pari vuotta sitten. Alunperin kiinalaisten pääkohteita olivat Keski-Euroopan suuret kaupungit, kuten Pariisi ja Rooma, mutta parisen vuotta sitten heidän suosituimmaksi kohteekseen nousi Kööpenhamina.

– Nyt he ovat löytäneet Lapin. Kiinalaiset ovat jo suurin turistikansalaisuus Rovaniemellä, kertoo myyntijohtaja Turtiainen.

Muokattu 8.4.2018 klo 9:17 Korjattiin ensimmäisen lennon päivämäärä. Tekstissä oli 1.6.1988, oikea päivämäärä 2.6.1988.

Tulvajoki sisätiloissa – Aalto-yliopiston laboratorion vesikourulla etsitään yhteistä kieltä luontoäidin kanssa

$
0
0

Alussa olivat suo, kuokka ja Jussilla myös lapio, jolla hän kaivoi suohon ojan kuivattaakseen peltomaata. Jussin jälkipolvet saivat järeämpiä aseita ojien kaivamiseen ja ylläpitoon, mutta edelleen ne halkoivat luontoa avohaavoina, jotka kertovat pyrkimyksistä taivuttaa luonto tottelemaan ihmisen tahtoa.

Samassa hengessä on perattu ja oiottu luonnonpuroja ja pieniä jokia, tasattu niiden pohjia ja raivattu rannoilta kasvillisuutta.

Luonto ei kuitenkaan ole taipuvainen ihmisen käsitykseen tehokkaasta vesirakentamisesta. Kun lumet sulavat tai vettä tulee kaatamalla, perinteiseen tapaan tehty uoma tulvii yli äyräidensä. Kun virtaus on verkkaista, pohjaan kasaantuu maa-aineksia, joiden takia uomaa on perattava.

Aalto-yliopiston laboratoriossa Espoossa kokeillaan uudenlaisia keinoja, jotka eivät vain pitäisi vettä poissa pelloilta ja pihoilta, vaan myös vähentäisivät ravinteiden ja myrkkyjen kulkeutumista vesistöjä pitkin aina Itämereen asti.

Ei riidellä luonnon kanssa

Yliopiston laboratoriossa on 20-metrinen vesikouru, jossa kasvit keinahtelevat ja maa-aines liikkuu virtauksen mukana vuodenajasta riippumatta. Tutkijat voivat myös säätää sisätiloissa virtaavan jokensa veden nopeutta ja syvyyttä, mikä ei luonnossa onnistuisi.

– Tietenkään emme halua kilpailla luonnon kanssa. Luonto on aina itsessään parasta. Tavoitteemme on, että ihminen voisi hyödyntää luonnon omia prosesseja sen sijaan, että riitelee sen kanssa, sanoo vesitutkija Juha Järvelä.

Ihmisen toiminnalla, vaikkapa maanviljelyllä, on aina vesistövaikutuksia. Asiat voidaan kuitenkin pyrkiä hoitamaan myös niin, että esimerkiksi haitalliset aineet eivät kulkeudukaan mereen asti, Järvelä sanoo.

Uoman muoto luonnosta

Tutkijatohtori Kaisa Västilä kertoo maankuivatuksesta konkreettisen esimerkin, josta on hyviä kokemuksia myös kenttäkokeista. Menetelmässä perinteinen tapa – uoman kaivaminen pohjaa myöten ja leventäminen – on korvattu uudella.

– Uusi tapa on rakentaa pienen pääuoman rinnalle tulvatasanne pellon pintaa alemmalle tasolle. Silloin pääuoma säilyy koskemattomana ja siellä on elintilaa kaloille ja muille eliöille.

Kun vettä on paljon, se nousee tulvatasanteelle, ei pellolle asti, mutta sateettomatkaan ajat eivät ole ongelma.

– Kapea pääuoma muistuttaa aika hyvin luonnonuomien muotoa. Niissä virtausnopeus säilyy kesän alivirtaama-aikanakin riittävänä, jotta pelloilta ja muualta valuma-alueelta tulevaa kiintoainetta ei kasaudu uoman pohjaan, Västilä sanoo.

Kaisa Västilä
Tutkijatohtori Kaisa Västilä on tehnyt väitöskirjansa veden virtausten, sedimenttien ja kasvillisuuden vuorovaikutuksista.Jouni Immonen / Yle

Muovikasvit valittiin huolellisesti

Esimerkki luonnon omasta kyvystä puhdistaa itse itseään ovat myös ne ojanvarren pajupusikot, joiden kimppuun ihminen on perinteisesti käynyt vesurilla. Aalto-yliopiston tutkimuksessa ne ovat muovia.

– Muovikasvit herättävät hilpeitä kysymyksiä muovilla leikkimisestä etenkin näinä päivinä, kun muovia pidetään aika pahana asiana, kertoo Juha Järvelä.

Muovikasvit eivät kuitenkaan ole vain somistamassa laboratorion työympäristöä, vaan ne on valittu huolellisesti kymmenien kokeiltujen joukosta jäljittelemään tulvatasanteiden kasveja.

– Keräsimme luonnosta erilaisia eläviä kasveja, ruohosta ja pajunoksista kokonaisiin puihin. Tutkimme niiden ominaisuuksia yhteistyössä biologien kanssa, ja kun saimme selville, mitä ne tarkoittavat veden virtauksen kannalta, niin sitten etsittiin vastaavia muovisia elementtejä. Niissä ei ole sitä ongelmaa, että ne kuihtuisivat ja kuolisivat laboratorioon talven aikana.

Pohjaan kiinnitetty muovikasvi virtaavassa vedessä.
Varreltaan ja lehdiltään parhaiten pajun tavoin käyttäytyvät muovikasvit löytyivät monien kokeilujen jälkeen sisustustavaratalosta.Jouni Immonen / Yle

Hyviä kokemuksia Sipoosta

Muovikasvit eivät tietenkään pysty käsittelemään ravinteita, mutta kiintoaineen pysäyttäminen onnistuu niiltäkin. Niinpä tutkijat saavat tietoa tavasta, jolla aineet kulkeutuvat myös luonnossa pääuomasta tulvatasanteelle.

– Kasvillisuus käyttää kasvuunsa ravinteita, jotka ovat sen ansiosta poissa alapuolisiin vesistöihin virtaavasta vedestä. Lisäksi aineet muuttuvat vähemmän haitalliseen muotoon tällaisissa uoman kasvillisissa osissa, kertoo Kaisa Västilä.

Uudenlaista peruskuivatusta on kokeiltu maatalousympäristössä Sipoossa jo vuosia.

– Siellä on käytössä nimenomaan tulvatasanteellinen uomaratkaisu perinteisen ympäristöä rasittavan perkauksen sijasta. Uomaa on seurattu vuodesta 2010 alkaen. Se toimii maankuivatukseen loistavasti, Västilä kiittää.

Luonto, laboratorio ja matematiikka

Aalto-yliopiston laboratoriojoki on tarkkaa insinöörityötä. Raamit ovat luonnosta, mutta tutkijat pystyvät ymmärtämään sen prosesseja parhaiten hallituissa laboratorio-olosuhteissa.

– Luonnosta saatuja kokemuksia on tuotu laboratorioon tarkemmin tutkittaviksi. Sitten olemme soveltaneet luonnossa sitä, mitä olemme oppineet laboratoriossa. Kolmantena osana on tietojen matemaattinen mallintaminen, jotta voimme viedä tietoa eteenpäin vesiensuojeluratkaisuihin, sanoo Juha Järvelä.

Tietokonemalleilla voidaan ennustaa vaikutuksia alueellisesti, koko Suomessa tai sitäkin isommassa mittakaavassa.

Ilmastonmuutos vaatii entistäkin parempia malleja

Ennusteissa on otettava huomioon myös ilmastonmuutos, joka uhkaa pahentaa tulvia. Järvelän mukaan jo nyt on nähtävissä jopa kevättulvia vakavampia vaikutuksia.

– Kasvillisuuden määrän ja tiheyden ennustetaan lisääntyvän kasvukauden aikana huomattavasti – eikä enää vain ennusteta, vaan se on jo nähty. Se vaikuttaa veden virtaukseen. Meilläkin on jo kokemuksia siitä, että suurimpia ongelmia eivät suinkaan enää ole kevättulvat, vaan kasvukauden aikaiset sadejaksot.

Ne voivat aiheuttaa isoa nousua vedenpintaan, kun kasvillisuutta on paljon. Vaikutusten ennustamiseen tarvitaan entistä parempia virtausmalleja, Järvelä sanoo.

Juha Järvelä
Tohtori Juha Järvelä tutkii ja opettaa Aalto-yliopistossa ympäristöystävällistä vesirakentamista.Jouni Immonen / Yle

Ratkaiseeko raha?

Suhtautuminen ympäristöön on viime vuosikymmeninä muuttunut. Maisemaan istuva uoma, jossa jopa polskii kaloja, lienee monille arvo sinänsä.

– Jos saamme aikaiseksi jotakin sellaista, joka miellyttää silmää, niin moni ei ehkä tule edes ajatelleeksi, että se on erittäin huolellisesti suunniteltu ja sen toimivuus on tieteellisesti osoitettu. Silloin voimme olla tyytyväisiä, sanoo Järvelä.

Luontoarvot jäävät kuitenkin edelleen helposti jalkoihin, jos niiden huomioiminen vaatii rahaa. Järvelä myöntää, että korkealentoiset ehdotukset saatetaan tyrmätä juuri siksi.

– Haemme jo alkumetreiltä sellaisia ratkaisuja, jotka olisivat realistisesti toteutettavissa. Jos ratkaisu tiedetään jo alun perin vaikka sellaiseksi, että se vaatii vähemmän ylläpitoa mutta samalla tarjoaa niitä ekologisia hyötyjä, joita tänä päivänä arvostetaan, niin totta kai silloin kaikki tahot ovat yleensä mielellään mukana.

Vinkki kotipihaan

Monessa kotipihassa lainehtii näinä kevätviikkoina. Onko Aalto-yliopiston tutkijoilla vinkkiä pienen tulvaojan kaivajalle?

– No ainakin ymmärrys siitä, että maa-ainekset lähtevät helposti sortumaan ja liikkeelle. Nyrkkisääntö joka paikkaan on, että niin kauan kuin maata peittää kasvillisuus tai siellä on jollakin tavalla kasvillisuuden suoja – olkoon yksinkertaisimmillaan vaikka rairuohoa – niin sillä säästytään monelta ongelmalta, sanoo vesitutkija Juha Järvelä.


2 500 sähköalan ammattilaista lakkoon huomenna – voi jarruttaa suuren kauppakeskuksen valmistumista Tampereella

$
0
0

Sähköistys- ja sähköasennusalan lakko alkaa huomenna maanantaina kello kuusi aamulla Palvelualan työnantajat Palta ry:n jäsenyrityksissä. Jos sopua ei saada aikaan, kestää lakko aina huhtikuun 16. päivään saakka.

Töistä jää pois heti aamulla noin 2 500 työntekijää noin 20:ssä eri yrityksessä. Yhteensä alan työehtosopimuksen piirissä on noin 5 200 työntekijää.

Kaikki lakon vaikutukset eivät ole vielä selvillä, mutta se vaikuttaa hyvin nopeasti kymmeniin työmaihin eri puolilla Suomea, kertoo Sähköliiton puheenjohtaja Sauli Väntti.

– Isoja rakennushankkeita on valmistumassa. Tämä tulee viivästyttämään näiden hankkeiden valmistumista. Muun muassa Tampereella Ratinan kauppakeskuksen pitäisi avautua huhtikuussa. Kyllä tulee olemaan ongelmia näiltä osin, lenkiltä tavoitettu Väntti kertoo Ylelle puhelimitse.

Lisäksi Väntti kertoo lakon vaikuttavan useisiin teollisuudessa kesken oleviin investointeihin.

– Se vaikuttaa niin, että joudutaan tuotantoa pitämään pienemmällä volyymilla arvioitua pidemmän aikaa.

Tavallisen ihmisen mahdollisiin sähkötöihin ei lakko suuresti vaikuta, koska työtaistelu kohdistuu yritysten kautta rakennuskohteisiin ja teollisuuteen.

Työnantajapuolen mukaan lakon vaikutuksia ei voi vielä tässä vaiheessa tarkasti arvioida, mutta pitkittyessään ne nousevat merkittäviksi.

– Jotkin työt ja korjaukset jäävät tekemättä ja mahdollisesti tulee viivästyksiä erilaisissa projekteissa, kertoo Palvelualojen työnantajien Paltan työmarkkinapäällikkö Anu Sajavaara.

Sajavaaran mukaan vaikutukset tuntuvat nopeasti myös rahallisesti.

– Kyllä sillä on välittömästi vaikutuksia. Riippuen siitä, pystytäänkö niitä töitä tekemään jollain muulla tavalla. Joka tapauksessa selkeää on, että vaikutukset ovat merkittäviä, Sajavaara jatkaa.

Lisää työtaistelutoimia toukokuuksi

Nyt alkavan lakon lisäksi Sähköliitto kertoi lauantaina uusista työtaistelutoimista. Ne alkaisivat 17. toukokuuta ja koskisivat Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja Palta ry:n jäsenyrityksiä.

Yhteys osapuolten kesken ei kuitenkaan ole ihan poikki, vaikka nyt neuvotteluissa on ns. "luova tauko".

– Olen molemmille työnantajaliitoille esittänyt kutsun neuvottelupöytään ja todennut samalla, että valtakunnansovittelijan toimistolla ei tähän meidän työehtosopimuskiistaan löydy ratkaisua. Ratkaisu pitää hakea järjestöjen välillä, Sähköliiton puheenjohtaja Sauli Väntti jatkaa.

Paltan työmarkkinapäällikkö Anu Sajavaara muistuttaa, ettei osapuolten välille ole tällä hetkellä edellytyksiä löytää ratkaisua. Lisäksi hän toteaa, että neuvotteluja jatketaan, kun jatketaan, sovittelijan toimistossa.

– Tässä on neuvoteltu itse asiassa marraskuusta alkaen. Voi sanoa, että on aika vähän eväitä jatkoneuvotteluille. Sähköliitto on lyönyt niin tiukkaan omat tavoitteensa kiinni, kun he hakevat sellaista, mitä missään muussa neuvottelupöydässä ei tällä liittokierroksella ole sovittu.

Sajavaaran mukaan Sähköliitto ajaa kilpailukykysopimuksessa sovitun työajan pidennyksen poistamista ja selkeästi yleisen linjan ylittäviä palkankorotuksia.

Sähköliiton mukaan se hylkäsi sovintoesityksen muun muassa siksi, että työehtojen ja työehtosopimuksen kehittäminen olisi jäänyt pelkästään työnantajan hyvän tahdon varaan.

Sovintoesityksen hyväksynyt Palvelualojen työnantajat, Palta pitää sovintoesityksen kaatumista valitettavana. Sen mukaan palkkaratkaisu olisi ollut yleisen linjan mukainen ja se olisi vastannut Sähköliiton keskeisimpiin vaatimuksiin.

Sähköalan edellinen työehtosopimus päättyi helmikuun alussa.

Kuusi huippujuttua sunnuntai-iltaan: Syvenny näihin juttuihin ja ylläty

$
0
0

Pete ja Taylor asuvat minibussissa, soittavat folkia ja tienaavat Instagramissa – #vanlife-yhteisö kasvaa Kaliforniassa, kun millenniaalit kaipaavat pois oravanpyörästä

Parikymppinen pariskunta ei halunnut paiskia töitä yhdeksästä viiteen ja päätyi sen sijaan perustamaan kodin pikkubussiin. Toisille autossa asuminen on Kalifornian kovista vuokrista johtuva pakkotilanne.

Alustatyöläinen Mariana
Mariana Jimenez myy kielenkäännöspalveluja netissä. Joskus hän tienaa hieman myymällä käsitöitään.Janne Lindroos / Yle

Asiantuntijat kisaavat töistä netissä koko maailman osaajien kanssa – Espoolainen tienaa käännöstöillä alle euron tunnissa

Mariana Jimenez tekee töitä noin 30 tuntia viikossa ja ansaitsee 80–100 euroa kuussa. Hänen kilpailijoilleen muualla maailmassa se on iso raha.

Nainen nojaa puuhun ja katselee kohti aurinkoa.
Henrietta Hassinen / Yle

Erityislapsen äiti: Olen taistellut ja hakannut päätäni seinään päättäen, ettei lastani kohdella väärin

Maria on törmännyt usein siihen, että kunnissa ei tunneta sosiaalihuollon lakia. Nyt hän auttaa muita samassa tilanteessa olevia, osallistuu somen vertaistukiryhmiin ja neuvoo muita anomus- ja valitusasioiden viidakossa.

Hääpari -kakkukoriste.
Yle

Ulkomaalainen aviomies saa Suomesta oleskeluluvan harvemmin kuin ulkomaalainen aviovaimo – "Se, että valtio puuttuu suhteeseemme, tuntuu henkiseltä raiskaukselta"

Neljännes suomalaisnaisen kanssa avioituneista irakilaismiehistä ei saa oleskelulupaa, kertoo Ylen selvitys. Thaimaalaiset vaimot sen sijaan saavat kielteisiä oleskelulupapäätöksiä vain harvoin.

Etiopian kilpailuvaltti on matala palkkataso. Tehdastyöntekijöiden kuukausiansio on keskimäärin 80 euroa.
Etiopian kilpailuvaltti on matala palkkataso. Tehdastyöntekijöiden kuukausiansio on keskimäärin 80 euroa.Mika Mäkeläinen / Yle

Yle tapasi Afrikan uudet kiinalaiset omistajat – "Etiopiasta voi tulla maailman tehdas"

Kiinalaiset eivät kysele demokratiasta tai vapaudesta. Ne haluavat vain tehdä voittoa, sanoo kadunmies Addis Abebassa.

1918-kolumnikokonaisuus
Tanja Ylitalo / Yle Uutisgrafiikka

Sisällissodasta on sata vuotta, mutta ei vieläkään yhtä totuutta – lue kolme kolumnia aiheesta

Tässä kolme kantaa aiheeseen Ylen kolumnistien kertomana.

Sedän kuolema sysäsi opettajan sairaanhoitajaksi – työminää joutuu muokkaamaan läpi elämän, vaihtoipa ammattia tai ei

$
0
0

Setä kuolisi pian. Riitta Mertanen istuu läheisensä vuoteen vieressä ja tajuaa, että hän pystyy tähän. Kuolevan lähellä oleminen on luontevaa eikä pelota. Hoitaminen tuntuu siltä kuin sitä olisi tehnyt aina.

Aika sedän sairaalasängyn vierellä viisi vuotta sitten sinetöi vähän yli kolmekymppisen joensuulaisen ruotsinopettajan päätöksen opiskella sairaanhoitajaksi. Nyt Mertanen toimii molemmissa ammateissa. Arkisin hän opettaa ruotsin kieltä yliopistolla ja tekee silloin tällöin keikkaa sairaanhoitajana.

Mertanen on molemmissa ammateissa kotonaan. Toisen ammatin opiskelu on vahvistanut työminää.

Sairaanhoitaja Riitta Mertanen sairaalan pukuhuoneessa
Oman roolin löytäminen eri ammateissa ei ole aina ollut helppoa, Riitta Mertanen sanoo.Laura Kosonen / Yle

– Ammatti-identiteetti molemmissa töissä on vahvistunut, sillä sitä on joutunut tietoisesti pohtimaan. Koen, että teen ihmissuhdetyötä kahdesta eri näkökulmasta, Mertanen sanoo.

Ammatti-identiteetti on suomalaisille tärkeä, sillä työn arvostus on kova. Sen merkitys vain kasvaa, sillä moni joutuu – tai pääsee – määrittelemään työminäänsä moneen kertaan elämän aikana, kun työelämä muuttuu vauhdilla, sanoo aikuiskasvatuksen professori Anneli Eteläpelto Jyväskylän yliopistosta.

– Aiemmin ajateltiin, että ammatti-identiteetti muodostuu nuorena ammattilaisena ja on pysyvä. Nyt tiedetään, että identiteettiä neuvotellaan uusiksi koko uran ajan. Ammatti-identiteetin merkitys on suuri. Se vaikuttaa siihen, miten työtään tekee ja miten siinä oppii, Eteläpelto kuvailee.

Avainnauhasta ja kynätaskusta se alkoi

Ammatin vaihtaminen pakon edessä tai vapaaehtoisesti yleistyy, ja monilla on useampia töitä ja ammatteja yhtä aikaa. Ammatti-identiteetin muodostuminen on henkilökohtainen prosessi, joka kuitenkin tapahtuu suhteessa muihin ihmisiin: ammattiminä syntyy työssä ja työkuvioihin liittyvien ihmisten seurassa.

Riitta Mertasen kasvu sairaanhoitajaksi alkoi avainnauhasta ja kynätaskusta työpuvussa. Ne tuntuivat tärkeiltä hoitajan tunnuksilta ensimmäisessä työharjoittelussa.

Sairaanhoitaja Riitta Mertasen avaintasku
Avainnauha ja työasun kynätasku olivat Riitta Mertaselle ensimmäisiä merkkejä hoitajuudesta.Laura Kosonen / Yle

– Kun sisältöä ei vielä ollut, identiteetti alkoi muodostua ulkoisista merkeistä. Mielikuvani hoitajuudesta oli hyvin temppukeskeinen, siihen liittyi tippaletkuja, laitteita ja lääkityksiä, Mertanen muistelee.

Kun taidot karttuivat, käsitys olennaisesta muuttui. Temput ovat osa työtä, mutta tärkeintä on läsnäolo. Hoitajana Mertanen puhuu rauhallisemmin ja vähemmän kuin opettajana. Hän haluaa antaa tilaa potilaalle.

Hoitajuus on tehnyt Mertasesta armollisemman opettajan. Kun sairaanhoitajana tapaa potilaan heikoilla ja paljaana, osaa myös opettajana paremmin rohkaista vaikkapa esiintymisjännitystä potevaa opiskelijaa.

Vaikeinta uuteen ammattiin opettelussa oli hypätä paikkansa vakiinnuttaneesta ammattilaisesta sairaalahierarkian alimmalle portaalle harjoittelijaksi.

Kutsumus murenee

Kutsumusammateiksi mielletyissä töissä ammatti-identiteetti on perinteisesti ollut vahva. Näin on esimerkiksi hoitajilla, lääkäreillä ja opettajilla. Nykytutkimukset osoittavat, että kutsumuksen merkitys on rapautumassa, kertoo yliopistotutkija Kaija Collin Jyväskylän yliopistosta.

– Esimerkiksi lääkärin ammatin mystisyys ja siihen liittyvä arvostus ovat häviämässä ja työstä on tulossa palkkatyö muiden joukossa.

– Toisaalta kaikilla aloilla työminän merkitys on kasvussa, ja työntekijän pitää vähintään esittää, että ammatti-identiteetti on vahva. Se liittyy oman osaamisen markkinointiin.

Ammatti-identiteetti liittyy läheisesti arvoihin. Se vastaa moniin minuuteen liittyviin kysymyksiin, Anneli Eteläpelto huomauttaa. Mihin kuulun? Mitä pidän tärkeänä ja mihin haluan sitoutua? Joskus ammattiin liittyvät arvot muuttuvat elämän varrella kokonaan.

Näyttelijä uupui taiteilijamyyttiin

Kun joensuulainen näyttelijä Hans Stigzelius näki vuonna 1997 Kom-teatterin Kirsikkapuisto-esityksen, hänen elämänsä muuttui. Stigzelius vaikuttui näkemästään ja kiinnostui hahmometodista, jota esitys hyödynsi. Stigzelius alkoi tutustua hahmoterapiaan ensin näyttelijänä. Vuosien varrella hän opiskeli itse terapeutiksi.

– En enää halunnut paremmaksi näyttelijäksi, vaan paremmaksi ihmiseksi, Stigzelius tiivistää muutoksen.

Hahmoterapeutti Hans Stigzelius
Hans Stigzeliukselle hahmoterapia oli ensin harrastus ennen kuin siitä tuli työ.Laura Kosonen / Yle

Pitkään näyttelijäntyö kaupunginteatterissa oli päätyö ja terapeuttina toimiminen sivuprojekti, kuin antoisa harrastus. Pikkuhiljaa Stigzelius ymmärsi voivansa paremmin harrastuksessaan. Tauon jälkeen paluu teatteriin tuntui vieraalta ja entiseltä.

– Kommunikaatiovaikeuksia työyhteisössä oli vaikea sietää, ja taiteilijamyytti tuntui tunkkaiselta Stigzelius sanoo.

Kasvu terapeutiksi on ollut pitkä ja verkkainen prosessi, mutta nyt Stigzelius kokee olevansa taitekohdassa. Hän katsoo maailmaa nyt ensisijaisesti hahmoterapeuttina.

– Tulevaisuudessa teatterista tulee harrastus. Näyttelijänura on ollut harjoittelemista terapeutin työhön ja opettanut, miten ihmisten kanssa ollaan.

Identiteettityöhön kaivataan apua

Moni tarvitsisi tukea ammatti-identiteetin työstämiseen, professori Anneli Eteläpelto uskoo. Yrittäjämäiset työsuhteet, projektityöt ja oman profiilin rakentaminen myös palkkatyössä vaativat ammattiminän jatkuvaa pohtimista.

Mentorointi, jossa kokenut ja aloitteleva työntekijä kohtaavat, on yksi tapa käsitellä ammattiminää oman alan sisällä. Jyväskylän yliopistossa testattiin muutamia vuosia sitten työidentiteettivalmennusta Työsuojelurahaston rahoituksella.

Valmennuksessa joukko sairaanhoitajia, lääkäreitä, opettajia, tutkijoita ja yliopiston hallinnossa työskenteleviä kokoontui puolen vuoden ajan kuukausittain oman alan porukalla työstämään ammatti-identiteettiä toiminnallisin keinoin. Tavoitteena oli vahvistaa ja uudistaa työidentiteettiä ja lisätä hyvinvointia työssä.

– Moni koki tarpeelliseksi työidentiteettiin liittyvien tunteiden läpikäymisen. Parhaimmillaan esimerkiksi johtotehtävissä työskenteleville tyypillinen riittämättömyyden tunne vaihtui ryhmässä armollisuuden kokemukseksi, Eteläpelto kertoo.

VR ei tiedottanut kemikaalivaunuista pelastusviranomaisille – 35 tonnia vaarallista ainetta valui luontoon

$
0
0

Etelä-Savon pelastuslaitoksella ei ollut mitään tietoa siitä, että Mäntyharjulla oli välivarastoituna 50 säiliövaunua helposti syttyvää bensiinin lisäainetta radan varressa. Vastaavista tapauksista pitäisi liikenneturvallisuusvirasto Trafin mukaan ilmoittaa ennalta pelastusviranomaisille.

Pelastustöitä johtanut palomestari Eero Aho kertoo tarkistaneensa, onko ilmoituksia tullut.

– En muista, että nyt ihan viime aikoina minun korviini olisi näitä ilmoituksia valunut. Prosesissa on varmaan hieman parannettavaa, en tiedä kenen taholla, mutta joka tapauksessa on, sanoo Eero Aho Yle Uutisille.

Nyt onnettomuuspaikalle on saatu tyhjiä säilövaunuja, joihin toisen rikkoutuneen vaunun sisältöä pumpataan. Myös maastosta kerätään imuautolla sinne päässyttä kemikaalia.

Bensiinin lisäainetta metyylitertiaaributyylieetteriä eli MTBE-kemikaalia on arvioitu päässeen luontoon noin 35 tonnia.

Vesistönäytteiden tulokset saadaan maanantaina

Kemikaalivuoto valui radanvarresta ojia pitkin ensin pikkulampiin ja niistä ojien jääpeitteen alla kohti Pajulampea, jonka rannalla on pari mökkiä.

Ympäristökeskuksen tutkijat ovat sunnuntaina keränneet vesistönäytteitä ja niistä selviää, kuinka vahvoja pitoisuuksia ympäristölle haitallista MTBE:tä on luontoon päässyt

Aine haihtuu nopeasti ja hajoaa veteen.

Etelä-Savon ELY-keskuksen ylijohtaja Pekka Häkkinen kävi sunnuntaina onnettomuuspaikalla. Hän epäilee vesistövaikutusten olevan suuria.

– Aine on kaloille ja eliöille vaarallinen. Latvan alkupään vesistöissä vuoto on tehnyt pahaa jälkeä. Nyt pulssi kulkee ja laimenee veteen nopeasti eikä pääse haihtumaan jään alta, arvioi Pekka Häkkinen.

suistunut säiliöjuna
OTKES

Onnettomuuspaikka on kuitenkin syrjässä asutuskeskuksista eikä lähistöllä ole vedenottamoita. Mökkiläiset saattavat havaita maku- ja hajuhaittoja, jos käyttävät lammista talousvettä.

– Pajulammesta vesi virtaa Mäntyharjun reitin Sarkaveteen, jossa havaittavus häviää, sanoo Pekka Häkkinen.

Venäläisiä säiliövaunuja VR:n kuljettamina

Mäntyharjun säiliövaunuletkan kuljetus on ollut VR:n vastuulla, kertoo VR Groupin viestintäjohtaja Tatu Tuominen.

Vaunujen omistajaa ja määränpäätä ei VR:n mukaan aiota kertoa julkisuuteen onnettomuustutkinnan ollessa kesken.

– Totta kai meillä on kaikki siihen liittyvä tieto olemassa. Teemme yhteistyötä viranomaisten kanssa, ja niin kauan kuin tutkinta on käynnissä emme avaa tätä sen enempää. Tämä on ihan normaali käytäntö, Tuominen sanoo STT:lle.

Rataliikennekeskuksen liikennepäällikön Timo Hämäläisen mukaan vielä ei tiedetä, miksi vaarallista ainetta sisältänyt vaunu pääsi suistumaan kiskoilta.

Turmassa kiskoilta pudonneet vaunut ovat venäläisiä ja venäläisomistuksessa. Niiden liikennöinnistä Suomessa vastaa VR. Vaunujen varastointiin käytetty paikka oli luvallinen.

– Kyllä ne ovat ihan luvallisesti siellä olleet. Ei ole mitään ongelmaa siinä, Timo Hämäläinen kertoi aiemmin päivällä Yle Uutisille.

Veli-Pekka Nurmi, johtaja, onnettomuustutkintakeskus
Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka NurmiAntti Kolppo /Yle

Työnsä tapahtumapaikalla päätökseen saanut Onnettomuustutkintakeskus kertoi, että säiliövaunuletka on venäläisen standardin mukainen

OTKESIN johtajan Veli-Pekka Nurmen mukaan nyt selvitetään, miksi vaunuletka lähti liikkeelle.

– Näyttää siltä että ne ovat olleet ainakin kaksi viikkoa tilapäisvarastoituna tuossa Kinnin liikennepaikalla, Nurmi sanoo.

Ympäristöhaittoihin Nurmi ei vielä ota kantaa.

– Tietysti hyvä puoli tässä on ihmisten kannalta, se ettei tuo sattunut missään Kouvolan tai Turun ratapihalla, missä on asutusta välittömässä läheisyydessä.

Trafi: Tapaus käytävä huolella läpi

Liikenteen turvallisuusviraston Trafin mukaan vaarallisten aineiden tilapäiseen säilytykseen käytetään yleensä Trafin nimeämiä ratapihoja.

Näitä on niin kutsuttuja VAK-ratapihoja on Suomessa 13 kappaletta. Silloin kun VAK-ratapihat ovat täynnä, joudutaan käyttämään varapaikkoja.

– Tässä tapauksessa kyse on ollut nimenomaan varapaikan käyttämisestä. Valtion rataverkon haltija Liikennevirasto määrittelee yhteistyössä toimijoiden kanssa, millaiset paikat soveltuvat tilapäiselle säilytykselle, jos VAK-ratapihat ovat täynnä, kertoo yksikönpäällikkö Tomi Anttila Trafista.

Kartta
Yle Uutisgrafiikka

Mikäli vaarallisia aineita aiotaan säilyttää tilapäisesti varapaikassa, tästä pitää tehdä ilmoitus alueen pelastusviranomaiselle. Trafin tiedon mukaan tällaista ilmoitusta ei ollut Mäntyharjun tapauksessa tehty.

Anttila painottaa, että ilmoituksen puuttuminen ei itsessään ollut syy onnettomuuteen. Toistaiseksi ei ole tiedossa, miksi vaunut alkoivat liikkua itsekseen.

– Tässä käydään varmaan läpi asiat, että mitä voidaan kehittää ja miten ilmoitusvelvollisuudet saadaan toimimaan asianmukaisesti.

Anttila vahvistaa, että vaunut olivat venäläisiä. Hänen mukaansa venäläisten vaunujen kunto on kuitenkin yleisesti ottaen erittäin hyvä tätä nykyä. Vaunut tarkastetaan rajalla kun ne tulevat Suomeen.

Mäntyharjun tapauksessa on ollut kyse niin sanotusta yhdysliikenteestä, jossa vaunut tulivat Venäjältä Suomeen, ja VR kuljettaa ne sitten asiakkaille.

Polttoaineen jalostajat Neste ja St1 kertoivat Ylelle, ettei rahti ollut tulossa heille.

Lue myös:

HS: Jopa 35 000 litraa myrkyllistä ainetta valui Mänty­harjun vesistöön, venäläis­vaunujen omistajasta ei tietoa – ”Metsä­lammille tilanne on totaalisen paha”

Iltalehti: Mäntyharjun venäläisten säiliövaunujen kuljetus oli VR:n vastuulla

Näyttääkö Turun puukottaja tänään kasvonsa? – Lue tästä 5 kiinnostavinta asiaa oikeudenkäynnistä

$
0
0

Turun vankilan auditoriosta tulee tänään oikeussali, kun Varsinais-Suomen käräjäoikeus alkaa puida siellä Suomen ensimmäistä epäiltyä terroritekoa. Valmisteleva istunto pidettiin kolme viikkoa sitten Turun oikeustalolla, jossa itse puukottaja ei ollut paikalla. Yle seurasi hetki hetkeltä istuntoa.

23-vuotias marokkolainen Abderrahman Bouanane astuu tänään Turun vankilassa oikeuden ja median eteen. Miehelle luetaan syytteet, joita ei ole koskaan aiemmin kuultu Suomen tuomioistuimissa. Hänelle vaaditaan kahdesta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta ja kahdeksasta murhan yrityksestä elinkautista vankeusrangaistusta.

Bouanane tappoi viime elokuussa puukottamalla kaksi henkilöä, ja hän haavoitti kahdeksaa.

LUE TÄSTÄ 5 KIINNOSTAVINTA ASIAA OIKEUDENKÄYNNISSÄ.

1. Paljastaako puukottaja kasvonsa?

Viranomaiset eivät ole vahvistaneet Bouananen tämän hetkistä sijaintipaikkaa, mutta hyvin todennäköisesti hän on Turun Saramäen vankilassa, jossa oikeudenkäynti pidetään. Bouanane tuotaneen oikeussaliin hieman aiemmin, kuin toimittajat ja kuvaajat päästetään saliin.

Puukottajan käyttäytyminen oikeussalissa ei vaikuta oikeuden antamaan ratkaisuun, mutta se on silti hyvin kiinnostavaa. Kun toimittajat ja kuvaajat ryntäävät kello 9.30 vankilan oikeussaliin, puukottajalla on mahdollisuus peittää kasvonsa. Kuvaajat voivat kuvata niin sanottuja aloituskuvia muutaman minuutin ajan oikeussalissa ennen kuin varsinainen oikeudenkäynti alkaa.

Esitutkinnassa Bouanane kertoi poliisille, että hän on kokenut olevansa Isis-taistelija. Toisaalta hän sanoi poliisille yhdessä kuulustelussa katuvansa tekojaan. Hän on myös todennut kuulusteluissa, että hänen sisällään oli ihminen, joka halusi tappaa, mutta toinen ihminen hänen sisällään halusi estää teot.

Jos Bouanane ajattelee tällä hetkellä olevansa Isis-taistelija, hän saattaa haluta näyttää kasvonsa kuvaajille. Jos hän katuu tekojaan, hän saattaa peittää kasvonsa. Hyvin todennäköistä on joka tapauksessa, että syytetyn asianajaja Kaarle Gummerus neuvoo päämiestään käyttäytymään asiallisesti oikeudessa.

Jos syytetty peittää kasvonsa kuvaamisen aikana, niin varsinaisen oikeudenkäynnin aikana hänen on näytettävä kasvonsa oikeuden jäsenille. Suomalaisissa oikeussaleissa ei sallita sitä, että syytetty istuisi naama peitettynä oikeudenkäynnin aikana.

2. Oliko kyseessä terroristinen teko?

Syyttäjä lähtee siitä, että Turun puukotukset tehtiin terroristisessa tarkoituksessa, ja niiden tarkoitus oli aiheuttaa vakavaa pelkoa Suomen väestön ja muiden Euroopan valtioiden väestöjen keskuudessa. Syyttäjä tuo oikeuteen erilaista näyttöä, jolla se pyrkii todistamaan terrorismin.

Puolustuksen suhtautuminen terrorisyytteisiin on ollut mielenkiintoinen. Valmisteluistunnossa puukottajan asianajajaja Kaarle Gummerus totesi, että puolustus myöntää tapot, mutta kiistää terroristisessa tarkoituksessa tehdyt murhat. Gummerus kuitenkin totesi, että Bouanane itse ”ilmoittaa vakaana käsityksenään, että hänen menettelynsä täyttää syytteessä mainitun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn murhan tunnusmerkistön”. Tämä on kirjattu myös puolustuksen käräjäoikeudelle antamaan alustavaan vastaukseen.

On hyvin kiinnostavaa nähdä, mitä puolustus toteaa tänään, kun se ottaa perusteellisesti kantaa syytteisiin.

Onko puolustuksen linja pysynyt samana, vai onko kenties puukottajakin sitä mieltä, että kyse ei ollutkaan terroriteosta? Sekin on mahdollista, että puolustus tulee yksimielenä myöntämään terroristisen tarkoituksen. Tämä selviää heti oikeudenkäynnin ensimmäisenä päivänä maanantaina.

Koko oikeudenkäynnin peruskysymys onkin juuri se, olivatko Turun puukotukset Suomen lain mukaan terroritekoja.

3. Mitä puukottaja kertoo oikeudessa?

Abderrahman Bouananen kuulemiselle on varattu kaksi päivää toukokuun puoleen väliin kestävässä oikeudenkäynnissä.

Miestä kuullaan ensi viikon tiistaina ja keskiviikkona. Hänen kuulemisessaan on kiinnostavaa esimerkiksi se, mitä hän kertoo puukotusten motiivista ja radikalisoitumisestaan. Lue tästä, mitä hän on kertonut teoistaan esitutkinnassa.

Syytetyt saattavat usein kiistää oikeudenkäynnin kuulemisessaan esitutkinnassa kertomiaan asioita. Toisinaan he saattavat kertoa oikeudenkäynnissä jotain sellaista, mitä he eivät ole aiemmin poliisille kertoneet. Tähän asti syytetty on kertonut toimineensa yksin.

Kun Bouanane joutuu syyyttäjien piinapenkkiin ensi viikolla, häneltä tullaan kysymään erityisesti terrorismista ja luonnollisesti siitä, miten tapahtumat etenivät Turussa viime elokuussa. Myös syytetyn oma asianajaja sekä uhrien ja omaisten asianajajat pääsevät esittämään puukottajalle kysymyksiä.

4. Mitä todistajat puhuvat oikeudessa?

Syyttäjä tuo oikeudenkäyntiin noin neljäkymmentä todistaa. Todistajat ovat esimerkiksi puukotusten silminnäkijöitä ja puukotuksessa loukkaantuneita henkilöitä.

Poliisilla on hyvin tarkka käsitys siitä, mitä Turun torilla ja sen läheisyydessä tapahtui 18. elokuuta. Varsinais-Suomen käräjäoikeuden on kuitenkin tärkeää kuulla, mitä silminnäkijät ja puukotuksen uhrit kertovat tapahtumista. Yksi puukotuksen uhreista ja oikeudessa kuultavista todistajista on Hassan Zubier, joka loukkaantui vakavasti, kun hän meni auttamaan puukottajan ensimmäistä uhria. Zubierin asianajaja kertoi valmisteluistunnossa, että Zubier aikoo olla jokaisena istuntopäivänä mukana oikeudenkäynnissä.

5. Poikkeukselliset turvajärjestelyt

Maanantaina alkava oikeudenkäynti on monestakin syystä ainutlaatuinen. Itse terrorismisyyte on historiallinen Suomen tuomioistuimissa. Sen lisäksi myös turvajärjestelyt ovat poikkeukselliset.

Varsinais-Suomen käräjäoikeus istuu koko oikeudenkäynnin Turun vankilassa. Oikeudenkäynti on julkinen, mutta yleisö ei pääse sitä seuraamaan vankilaan. Oikeudenkäynnistä kiinnostuneet henkilöt voivat seurata sitä Turun oikeustalolta, jonne on suora videoyhteys vankilasta.

Media voi seurata maanantaina aamupäivän oikeudenkäyntiä Turun vankilassa. Lounastauon aikana toimittajien ja kuvaajien on poistuttava vankilasta, eivätkä he voi sinne enää palata. Tämän jälkeen median täytyy seurata oikeudenkäyntiä Turun oikeustalosta.

Saramäen vankila Turussa.
Kalle Mäkelä / Yle

Yle seuraa oikeudenkäyntiä koko päivän

Yle seuraa oikeudenkäyntiä koko päivän tiiviisti. Suora lähetys Turun vankilasta alkaa Ylen nettisivuilla ja Areenassa kello 8.45. Lähetystä juontavat Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen ja aluetoimittaja Ari Welling.

Toinen suora lähetys vankilasta alkaa silloin, kun oikeudenkäynnissä tulee lounastauko. Lähetyksessä kuullaan syyttäjän ja puolustuksen kommentit aamupäivästä sekä Ylen toimittajat analysoivat aamupäivän istuntoa.

Ylen toimittaja Kaisu Jansson seuraa ensin vankilassa ja sen jälkeen oikeustalolla hetki hetkeltä oikeudenkäyntiä.

Yle uutisoi oikeudenkäynnistä myös radion ja television uutislähetyksissä.

Viewing all 129223 articles
Browse latest View live
<script src="https://jsc.adskeeper.com/r/s/rssing.com.1596347.js" async> </script>