Pihan muihin moderneihin autoihin verrattuna vanha keltainen Citroen 2CV eli kansankielellä “rättisitikka” näyttää niin pieneltä ja kevyeltä, että tuulisena päivänä lähes pelottaa sen lennähtävän tuulen mukana.

Alun perin Ranskassa 30-luvulla kehitetty ja hyötykulkimeksikin kutsuttu kulkupeli ei ole mikä tahansa rättäri, vaan Kajaanilaisen LVI-Aitan ensimmäinen huoltoauto.

Kun auto ostettiin vuonna 1972, Toivo Simanainen oli 29-vuotias. LVI-Aitan hän perusti noin vuotta myöhemmin yhteistyökumppaninsa Tauno Hälisen kanssa. Silloin miehet laittoivat autonsa firman nimiin.

– Mistä lie mielenhäiriöstä johtunut, että tällaiseen silloin päädyin. Tällä sitten ajeltiin öljypoltinhuoltoon ja muihin töihin kuin isommallakin autolla, Simanainen sanoo.

Myynti-ilmoituksen tuttu rekisterinumero pisti silmään

Se, miten auto vuosikymmenien jälkeen päätyi takaisin vanhaan talliin ei kuitenkaan ollut suunniteltua, vaan sattuman tulos. LVI-Aitan toimitusjohtajan Ville Hälisen tuttu oli nähnyt auton netissä myynnissä ja tunnistanut sen rekisterinumeron.

– Ville kertoi minulle ja asia oli sillä selvä, että minä käyn sen hakemassa, Toivo Simanainen kertoo.

Kyllähän sen näkee, että reissussa on rähjääntynyt itse kukin. Toivo Simanainen

Yrityksen toimitusjohtaja Hälinen twiittasi kesäkuun alussa kuvan autosta omalle Twitter-sivulleen. Vanhan huoltoauton paluu on herättänyt huomiota tuttavapiirissä.

– Kun sukulaiset ovat vaihtaneet autoikseen vaikka mitä mersuja ja volvoja, ne eivät ole herättäneet minkäänlaista huomiota, mutta kun tämä löytyi niin heti alkoi hurja WhatsApp-keskustelu, Simanainen nauraa.

Autoa ei aiota jättää vain pölyttymään halliin. Ville Hälisen mukaan auton löytyminen tuli hieman äkkiä, mutta koska sille on hyvä säilytyspaikka, entisöinnin kanssa ei ole suurempaa kiirettä.

– Käytetään huolta ja harkintaa. Ehkä ensimmäinen asia on saada rekisteröityä se ajoneuvokäyttöön ja ehkä tässä kesän aikana otetaan rättiä auki ja käydään sitten vähän ajelemassa, Hälinen tuumaa.

Vanha auto vie muistot menneisyyteen

Vanha sitikka kulkee edelleen varsin näppärästi, mutta ääntä siitä pääsee paljon uusiin autoihin verrattuna. Vaikka autoon on tullut joitain muutoksia matkan varrella, rekisterinumero on säilynyt samana.

– Kyllähän sen näkee, että reissussa on rähjääntynyt itse kukin, Simanainen sanoo

Autoon liittyy luonnollisesti myös muistoja.

– Kerran Inariin mennessä tuulilasi hajosi ja itikoita oli niin, että silmiin ihan meni. Ilman tuulilasia sitten ajettiin ja ihme kyllä löydettiin sieltä sitikkaan uusi tuulilasi.

Auton merkitys oli LVI-firmassa suuri. Ilman autoa ei pärjännyt, sillä työkalupakin piti olla mukana. Kun firma kasvoi, tuli tarve suuremmalle autolle ja siinä vaiheessa vanha sitikka päästettiin maailmalle.

– Nyt se kun se on palannut kotiin, yritetään fiksata se siihen kuntoon, mitä vaan saadaan aikaiseksi. Kun tämän laittaa kuntoon niin tiedä vaikka ajaisi vielä uudestaan työhommissa, Simanainen nauraa.

Eduskuntatalon edustalta on nyt katoamassa pala historiaa, kun viimeinenkin VR:n 1899 rakennetuista makasiineista raivataan maan tasalle.

Kun VR siirsi 80-luvun lopulla tavaraliikenteen Pasilaan, Bruno Granholmin suunnittelemiin rakennuksiin tuli monenlaisia vuokralaisia, kuten pieniä erikoistavarakauppoja.

Museovirasto ei pitänyt rakennuksia suojelemisen arvoisina. Makasiinit päätettiin purkaa Musiikkitalon alta, mutta purkusuunnitelmat aiheuttivat suurta vastustusta, ja niiden säilyttämisen puolesta järjestettiin mielenosoituksia.

Vuonna 2006 aluella oli suoranainen mellakka, kun parisataa nuorta ja poliisi ottivat yhteen. Makasiinien eteläinen osa paloi vain muutamaa päivää ennen ennen purkutuomion täytäntöönpanoa. Paloa epäiltiin tuhopoltoksi, mutta myöhemmin poliisi arvioi, että se ei olisi ollut tahallaan sytytetty.

Tänään makasiinien yli satavuotiseen historiaan voidaan laittaa piste, kun kaivinkone saapui paikalle.

Kansalaisaukion toiselle reunalle nousee kovaa kyytiä wow-arkkitehtuuria edustava keskustakirjasto Oodi.

Oodin eteen rakennetaan Makasiinipuisto lasten leikkialueineen. Ensi vuonna raunioiden tilalle tulee taiteilija Akseli Leinosen suunnittelema taideteos. Oodi avataan joulukuun alussa.

Tarkennus 21.6.2018 kello 20:16: Lisättiin, että kyse oli tuhopolttoepäilyistä vuoden 2006 tulipalossa. Poliisi kuitenkin arvioi, että palo ei ollut tahallaan sytytetty.

Ilmatieteen laitoksen meteorologi Mikael Frisk ja mekaanikko Olli Hintikka ovat Loviisan Tallbackan venesatamassa lähdössä tekemään vuosihuoltoa Orrengrundin rannikkosääasemalle. He ovat nostaneet laiturille kolme reppua, jääkiekkokassin, kaksi läppäriä, alumiinisen salkun sekä noin metrin levyisen pöydän kannen ja kanteen kuuluvat teräsjalat.

Miehet kantavat tavarat laiturissa odottavaan punaiseen luotsiveneeseen, koska sääasemille mennään sillä kyydillä, mikä on milloinkin tarjolla. Yleensä mennään jonkin viranomaisen kyydissä, esimerkiksi merisääasemille huoltoryhmä saattaa lentää rajavartiolaitoksen helikopterilla. Toisaalta Tampereen Näsijärvessä olevan Siilinkarin sääasemalle hiihdetään talvisin jäätä pitkin.

— Helikopterin kanssa voi joskus käydä niin, että töiden valmistuttua odotellaan paluuta tuntikausia. Rajavartiolaitoksen kopterit lentävät omilla aikatauluillaan, ja he hakevat meidät kun hakevat, Hintikka kertoo. Viivästyksen takana on usein yllättävä hälytyslento.

Noin vartin venematka kuluu moottorin pauhun yli huutaessa. Matkan puolivälissä meteorologi Frisk osoittaa taivasta meren yllä. Tasaiseen pilvipeitteeseen on revennyt reikä, josta sataa jääkiteitä. Sen on voinut aiheuttaa esimerkiksi lentokone.

Perillä Orrengrundissa mekaanikko Olli Hintikka huomaa, että tietokonetta varten mukaan otetun pöydän kansi jäi Tallbackaan laiturille.

Puut ja asvaltti voivat vaikuttaa mittaustuloksiin

Sääasema sijaitsee saaren pohjoisreunalla parin sadan metrin päässä luotsiasemasta. Asema koostuu ruohokentällä seisovista havaintolaitteista ja entisestä Rajavartiolaitoksen passintarkastuskopista. Tuulimittari on luotsiaseman katolla ja ilmanpainemittari passikopin laitekaapissa.

Sääaseman vieressä on laaja asvalttikenttä, joka mietityttää rullamittaa taskustaan kaivavaa Friskiä. Hänen tehtävänsä on arvioida, miten ympäristö vaikuttaa mittalaitteiden antamiin tuloksiin. Pikimusta ja satojen neliöiden asvalttikenttä voi joissain olosuhteissa nostaa lämpömittarin antamia lukemia.

— Kahdeksan metriä, Frisk sanoo ja kirjoittaa etäisyyden ylös. Käytännössä asvaltti ei ole iso ongelma, sillä rannikkosääasemilla tuuli sekoittaa ilmaa lähes tauotta.

Frisk mittaa päivän aikana havaintolaitteiden etäisyyksiä puihin ja muihin esteisiin. Ne voivat sotkea etenkin tuuli- ja lämpömittarin antamia lukemia.

Tarvittaessa esteitä poistetaan tai havaintolaitteita siirretään. Frisk pohtii, pitäisikö lämpömittarin lähellä olevia puita kaataa lisää. Joukossa on komea, noin satavuotias merituulen jykevöittämä mänty, mutta sen Frisk haluaisi säästää.

Linnut rikkovat tuulimittareita

Sisällä kopissa Olli Hintikka on nostanut läppärinsä pöydälle, joka on sattuneesta syystä lainattu saaren luotseilta. Hänen tehtävänsä on kokeilla aseman tietoliikenneyhteydet ja testata havaintolaitteiden toimintaa.

Orrengrundissa on yksi varsinainen vikakin: asema ei lähetä tietoa alusliikennepalveluun, eli VTS-järjestelmään. Sen tietoja käyttävät merenkulkijoiden lisäksi muun muassa viranomaiset ja puolustusvoimat. Vian pitäisi korjaantua yhden järjestelmään kuuluvan laitteen vaihdolla, mutta se ei ota toimiakseen. Hintikka juoksee seuraavat pari tuntia luotsiaseman laitehuoneen ja passikopin väliä, eikä ehdi juuri jutella.

Frisk ehtii. Hän kertoo mittailujensa lomassa, että ongelmia sääasemilla voivat aiheuttaa sähkökatkot ja viat tietoliikenneyhteyksissä aseman ja Ilmatieteen laitoksen välillä. Tästäkin syystä VTS olisi syytä saada korjatuksi, sillä se toimii varayhteytenä Ilmatieteen laitokselle Helsingin Kumpulaan.

Merellisten myrskyjen ja suolaisten pärskeiden takia rannikkosääasemat huolletaan maa-asemia tiheämmin, noin kerran vuodessa. Ongelmia aiheuttavat myös eläimet.

Kerran sääasemalle saapuva huoltopartio oli nähnyt merimetson istuvan orrella, jonka päässä on tuulimittari.

— Tuulimittarin vaappuva viiri hakkasi merimetsoa kylkeen ja lopulta merimetsolta meni hermot. Se otti nokallaan mittarista kiinni ja väänsi sen solmuun, Frisk kertoo.

Mittareihin on myös törmännyt hanhiparvia ja ultraäänellä toimivien tuulimittareiden tiivisteitä on nokittu rikki. Frisk arvelee, että ultraääni joko ärsyttää lintuja tai sitten ne pitävät äänen lähdettä syötävänä.

Karujen saarten asemat saavat olla rauhassa

Iltapäivällä iskee hoppu, sillä luotsivene on lähdössä takaisin Tallbackaan. Tavaroiden pakkaamisen lomassa väistellään lokkien tekemiä syöksypommituksia, sillä huolto osui pesimäaikaan.

Viimeisiä mittauksia ja kuvia ottava Frisk kertoo, että ilkivalta varsinkin rannikkoasemilla on harvinaista, mutta maa-semilla tehdään välillä metkuja.

— Kerran löysin pilvenkorkeusmittarin sisältä rukkaset ja muutamaan kertaan lumensyvyysanturin ympärille on kasattu lunta, hän kertoo.

VTS ei tällä reissulla tullut kuntoon, mutta muuten asemalla on asiat hyvin. Laitteet toimivat niin kuin pitääkin ja aseman mittaustulokset ovat käyttökelpoisia.

Satavuotias mänty saa jäädä paikoilleen.

Pelaa Ylen Merisääpeliä! Osaatko puhdistaa öljyisen linnun? Entä tunnistatko kenttäorakon? Kuinkakohan monta laivaa on uponnut Tankarin edustalle? Merisääpelillä voit testata tietojasi luonnosta, historiasta ja Radio Suomen legendaarisesta merisäästä.

Korkeasaari on mukana luontoonpalautushankkeessa, jossa vapautetaan eläintarhoissa syntyneitä mongolianvillihevosia luontoon. Näin vahvistetaan uhanalaisen lajin luonnonkantaa.

Korkeasaaren kolmevuotiaat tammat Hanna ja Helmi valittiin mukaan hankkeeseen, ja tänään hevoset pääsivät laukkaamaan todellisen kotimaansa arolle.

Helsinkiläiset hevoset Hanna ja Helmi matkasivat yli 6 000 kilometrin matkan Tšekistä Gobin autiomaan suojelualueelle Mongolian Takhin Taliin yhdessä zürichiläisen Yanjan ja hannoverilaisen Spesin kanssa. Matkaan lähdettiin tiistaina, mutta hevosten matkaa on järjestelty jo kuukausia.

Hevosten on määrä viettää vuosi totutusalueella, minkä jälkeen ne voivat vapaasti liittyä muiden villihevoslaumojen seuraan.

Ankarat talvet koettelevat villihevoskantaa

Prahan eläintarha hallinnoi luonnonpalautushanketta, ja Helmi ja Hanna siirrettiin Korkeasaaresta Prahaan helmikuussa.

Prahan projekti on tähän mennessä vienyt luontoon jo 31 hevosta.

Korkeasaari on ollut mukana hankkeessa vuodesta 2014 lähtien. Helmi ja Hanna ovat kuitenkin ensimmäiset Suomessa syntyneet mongolianvillihevoset, jotka ovat päässeet vapaiksi.

Mongolianvillihevonen hävisi elinalueiltaan 1960-luvun lopulla, mutta luontoonpalautusten ansiosta tämä ainut tunnettu villihevoslaji laukkaa jälleen Mongoliassa. Laji pelastui sukupuutolta eläintarhojen ansiosta, mutta ankarat talvet ja sopivien elinalueiden rajallisuus koettelevat luonnonkantaa. Tällä hetkellä maassa elää noin 400 mongolianvillihevosta.

Luonnonvarakeskuksen tutkijat työskentelevät taitavan kirurgin tarkkuudella merkatessaan kaloja Tornionjokisuun merialueella aivan Suomen ja Ruotsin rajalla. Kalojen merkitseminen alkoi kesäkuun toisella viikolla.

Tällä kertaa lohet saadaan ruotsalaisten kalastajien rysästä. Lohet saavat vatsaansa radiolähettimen, jonka avulla vaellusta voidaan seurata parillakymmenellä vastaanottimella eri puolilla vesistöä jopa kolmesta neljään vuotta.

Kalatutkija on tekniikan kehityksestä innoissaan.

– Vielä viime vuosikymmenellä tällaisilla radiolähettimillä pystyi seuraamaan kalan kulkua puoli vuotta, ehkä vuoden. Sitten paristo lakkasi toimimasta. Nyt voimme seurata useamman vuoden esimerkiksi sitä, miten taimen käyttäytyy joessa, palaa takaisin merelle, käy merellä syönnöksellä ja palaa taas joelle kudulle takaisin. Ja tämä tuo hienoa tietoa, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Atso Romakkaniemi.

Kannanhoito vaatii vielä paljon tietoa

Vaikka kalojen käyttäytymistä on tutkittu monella tapaa, tuottaa pitkäaikainen ympärivuotinen seuranta arvokasta, vielä selvittämätöntä tietoa.

Atso Romakkaniemen mukaan nykyään esimerkiksi uhanalaisen meritaimenen vaelluskäyttäytymistä ja keskeisiä kutupaikkoja tunnetaan verraten huonosti. Lohetkin ovat joen eri osiin vaeltavia erilaisia kantoja, joiden vaelluskäyttäytymisessä on eroja.

Seurannan avulla nähdään muun muassa, miten satojen kilometrien etäisyydet ja ympäristöolosuhteet vaikuttavat vaellusnopeuksiin ja kalojen selviytymiseen.

– Mitä paremmat tiedot päättäjillä on sen suhteen, miten elinympäristöä hoitaa ja miten kalastussääntöjä sovittaa, sitä paremmin voidaan esimerkiksi meritaimenta suojella kalastukselta. Saadun tiedon valossa päättäjät voivat sitten miettiä, mitkä päätökset ovat sellaisia, joilla kalakanta voi hyvin ja siitä saadaan myös kalastettavaa, Atso Romakkaniemi sanoo.

Kalastajilla tärkeä rooli

Tutkimuksessa mukana olevat meritaimenet ja lohet pyydystetään tänä ja ensi kesänä. Kalat merkitään Tornionjoen jokisuulla ja alajuoksulla.

Merkattavia kaloja pyydystävät jokisuun ja jokivarren suomalaiset ja ruotsalaiset kalastajat, joilla on erityislupa kalastaa myös normaalin kalastuskauden ulkopuolella. Heillä on myös lupa pyytää taimenia, jotka muuten on rauhoitettu kalastukselta joella ja jokisuulla.

Suomalaisten ja ruotsalaisten yhteisessä tutkimushankkeessa tärkeässä roolissa ovat kalastajat ja rajajokivarren paikalliset asukkaat. Luonnonvarakeskuksen tutkijat ovat yhteistyöhön tyytyväisiä.

– Tietysti toivomme myös, että jos kalastaja saa radiolähettimellä merkatun kalan saaliiksi, hän ottaisi siitä kalasta kuvan, mittaisi sen pituuden ja lähettäisi siitä tiedot luonnonvarakeskukselle. Kala täytyy tietysti vapauttaa takaisin veteen hyväkuntoisena, Romakkaniemi tähdentää.

Tiistaina 5. kesäkuuta henkilöauto törmäsi täysikasvuisen karhun kanssa Sarkkilan kylän läheisyydessä Lieksassa. Auton kylki lommoontui ja karhun pää hajotti etupeilin. Otus hävisi paikalta metsään. Kuljettaja soitti hätäkeskukseen. Poliisipartio ei tullut paikalle eikä nähnyt kolariautoa. Myöhemmin poliisi soitti kuljettajalle. Karhua ei jäljitetty eikä onnettomuudesta kerrottu alueen asukkaille tai tiedotusvälineille.

– Törmäys on tapahtunut, mutta partio on ratkaissut ettei ole erityistä syytä käydä siellä, on ollut tulkinnanvarainen tilanne, perustelee erävalvonnasta vastaava ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisilaitokselta.

Normaalitilanteessa paikalliset metsästäjät olisivat hälytyksen saatuaan lähteneet kolaripaikalta metsään paenneen karhun perään varmistamaan, ettei eläin ole törmäyksessä loukkaantunut ja mahdollisesti vaarallinen.

Nyt näin ei tapahdu, koska Lieksan riistanhoitoyhdistys ei ole allekirjoittanut poliisin kanssa uutta suurriistavirka-apu- eli SRVA-sopimusta. Lieksassa ihmetellään kuitenkin, miksi poliisi ei tiedottanut kolarista.

– Se on jäänyt ilmoittamatta, syytä en tiedä. Olisi pitänyt ilmoittaa, ylikomisario Pohjolainen lausuu toimittajalle puhelimessa.

Myöhemmin suorassa haastattelussa hän sanoi, että karhu ei loukkaantunut "merkittävästi" eikä ole vaarallinen. Poliisi kiistää, että vaaratilanteita pimitettäisiin Lieksassa.

– Näitä tilanteita tulee niin pitkään kuin saadaan joku toimija yhteistyökumppaniksi. Riskiä otetaan, Pohjolainen kuitenkin toteaa.

Laki velvoittaa lopettamaan eläimen kärsimykset

Törmääminen hirvien ja suurpetojen kanssa on paikkakunnan arkea: touko-kesäkuussa on sattunut jo neljä hirvikolaria ja muutama suurpetotehtävä. Yleisiä ovat myös karhujen karkotukset.

– Lähes päivittäin ihmiset soittavat minullekin, kun pihoissa on ollut karhuja. Olen pyytänyt soittamaan hätäkeskukseen tai suoraan poliisille, Lieksan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Törrönen kertoo.

Suurriistavirka-avusta Itä-Suomessa vastaava Harri-Pekka Pohjolainen tunnustaa, että poliisit eivät pysty jäljestämään loukkaantuneita hirviä tai suurpetoja.

Ei meillä ole osaamista eikä koiria. Harri-Pekka Pohjolainen

– Totta kai eläinsuojelullisesta näkökulmasta nämä tehtävät pitäisi pystyä hoitamaan; käydä selvittämässä onko eläin loukkaantunut ja eläimen kärsimykset pitää lopettaa, jos sitä ei voi auttaa. Käytännössä mahdollisuutemme lähteä sulan maan aikaan loukkaantuneen eläimen jälkeen ovat olemattomat: ei meillä ole osaamista eikä koiria.

Virkavallan vastuuta hoitaa kolarieläimien jäljestys ja lopetus tilanne ei silti poista. Poliisi kuitenkin tarvitsee Pohjolaisen mukaan apua paikallisilta metsästäjiltä, joille suurriistan jäljestäminen on tuttua ja erämaakaupungin asukkaiden arvostamaa toimintaa.

– Meillä on ammattitaitoa ja koiria kasvatetaan ja koulutetaan jatkuvasti näihin tehtäviin, sen eteen on tehty paljon työtä, Matti Törrönen Lieksasta tähdentää.

Valtakunnallisesti poikkeuksellinen tilanne

Harri-Pekka Pohjolaisen mukaan Lieksan tilanne on poikkeuksellinen koko Suomessa. Lieksalaisten mukaan sopimusriidassa on kyse "lähinnä vastuukysymyksistä".

– Riistanhoitomaksuun on sisällytetty SRVA-vakuutus eli metsästäjät maksavat itse vakuutuksen itselleen, vaikka teemme vapaaehtoisina virkatyötä. Koirilla on sama juttu. Ja jos koira aiheuttaa kolmannelle osapuolelle vahinkoa, niin se on koiranomistajan omasta pussista pois, Matti Törrönen Lieksan riistanhoitoyhdistyksestä selvittää.

Toiminnanohjaajan mielestä vastuu viranomaistyöstä kuuluu valtiolle ja tämä pitäisi lukea sopimuksessa.

– Monissa yhdistyksissä ovat lukeneet sopimuspaperin vasta jälkeenpäin ja huomanneet siinä aukkoja. Moni on soittanut, että on tullut tehtyä hätiköityjä päätöksiä ja viekää te homma nyt maaliin saakka, Törrönen kertoo.

Teemme vapaaehtoisina virkatyötä. Matti Törrönen

Riistanhoitoyhdistyksissä olisi toivottu poliisin kysyvän näkemyksiä uuden sopimuksen toiseltakin sopijaosapuolelta, ei pelkästään Riistakeskukselta ja Metsästäjäliitolta.

– Ei voitu [meiltä] edes kysyä. Tämä närästi monia, toiminnanohjaaja sanoo.

Törrösen mukaan SRVA-toiminnassa mukana oleville vapaaehtoisille kyse on myös rahasta.

– Vaikka korvaus tehtävästä nyt nousi 400 euroon, ei sillä edelleen makseta kuin matkakulut. Kahtena viime vuonna yhdistys joutui laittamaan omasta pussistaan yli 1 400 euroa, että saatiin maksettua luvatut kulut tekijöille, metsästäjien edustaja painottaa.

Lieksassa odotellaan, poliisilla varasuunnitelma

Itä-Suomen virka-apuyhdyshenkilön Harri-Pekka Pohjolaisen mukaan suurin osa Suomen riistanhoitoyhdistyksistä on allekirjoittanut uuden sopimuksen. Sopimuksen torjuneet lieksalaiset puolestaan ovat turhaan odottaneet poliisin ottavan vielä yhteyttä.

– Ei ole mitään neuvoteltavaa: poliisilla on yksi valtakunnallinen sopimusmalli ja sitä tarjottiin Lieksaan. Me emme lähde paikalliseen sopimiseen, samojen ehtojen pitää kelvata vajaalle 300 yhdistykselle, Pohjolainen perustelee.

Lieksassa muistellaan kaiholla aikoinaan tehtyä ensimmäistä SRVA-sopimusta.

– Se oli kattava ja homma pelasi. Kun toiminta laajeni valtakunnalliseksi, ne päättäjät ovat sellaisia, että eivät ehkä ymmärrä tätä asiaa, Törrönen kritisoi.

Me emme lähde paikalliseen sopimiseen. Harri-Pekka Pohjolainen

Poliisi toivoo, että lieksalaisten vaatimukset eivät leviäisi muualle. Vastavetona poliisi etsii jo uutta tahoa hoitamaan suurpetoihin liittyvät tehtävät Lieksassa.

– Pakko tämä on jotenkin ratkaista. Poliisilla ei ole mahdollisuutta odottaa, milloin Lieksan yhdistys ehkä allekirjoittaa sopimuksen. Tavoite on, että ensimmäinen päivä elokuuta meillä on tämmöinen yhteistyökumppani käytössä, Harri-Pekka Pohjolainen yllättää.

Tässä vaiheessa hän paljastaa ainoastaan, että neuvotteluja käydään Pohjois-Karjalassa toimivan ryhmittymän kanssa. Yhteistyö Lieksan riistanhoitoyhdistyksen kanssa olisi silti erävalvonnasta vastaavan mielestä paras ratkaisu.

– Niitä tehtäviä on hoidettu siellä menestyksekkäästi vuosikausia. Järjestelmä on erittäin hyvä, kustannustehokas ja ammattimaista osaamista löytyy. Missään nimessä tämä ei ole toivottu ratkaisu ja toivottavasti se jäisi väliaikaiseksi, Harri-Pekka Pohjolainen päättää.

Noin kolme kuukautta sitten oululainen Heikki Niemimäki, 25, saapui tyttöystävänsä kanssa veneellä vietnamilaiseen rantakaupunkiin Vung Tauhun viettämään viikonloppulomaa.

Mies oli lomaillut Vietnamissa jo pidemmän aikaa. Hän oli omien sanojensa mukaan talvea paossa. Mies oli tutustunut tyttöystäväänsä muutamaa kuukautta aiemmin yhteisten ystävien kautta.

Pariskunta saapui kaupunkiin aamulla. He kävivät pikaisesti hotellissa ja menivät rannalle. Matkalla rantaan Niemimäki lähetteli äitinsä kanssa viestejä. Kertoi, että elämä kukoistaa. Ja yritti opettaa tyttöystäväänsä tanssimaan valssia.

Päivä oli lämmin ja Niemimäki päätti mennä mereen uimaan. Tyttöystävä jäi rannalle, hän ei osaa uida.

Muuta mies ei siitä päivästä muista. Sinä päivänä hän hukkui.

Ystävä hädässä tunnetaan

Kun Niemimäen uintireissu oli kestänyt jonkin aikaa, alkoi hänen tyttöystävänsä miettiä, missä mies viipyi. Hän lähti etsimään miestä. Niemimäki makasi meressä, kasvot veteen päin. Tyttöystävä raahasi hänet rantaan, huusi apua.

Mies ei hengittänyt.

Samaan aikaan Niemimäen ystävä Mikko Huhta lomaili myös Vietnamissa. Hän oli tapahtumien aikaan päivällisellä ystävänsä kanssa Ho Chi Minhin kaupungissa, joka oli parin tunnin ajomatkan päässä Heikki Niemimäen olinpaikasta.

Kesken päivällisen Huhdan puhelin soi. Puhelimessa oli Niemimäen tyttöystävä.

Naisen puheesta ei saanut itkun vuoksi selvää. Huhta erotti kuitenkin muutaman sanan naisen nyyhkytysten seasta: "Heikki on hukkunut."

– Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt pitää toimia. Kävelin ravintolasta ulos moottoripyörälle ja soitin samalla vakuutusyhtiön hätäpalveluun, SOS Internationaliin.

Hän selitti hätäpalveluun tilanteen, josta alettiin selvittämään, mikä on lähistön paras sairaala ja hoitamaan sinne maksusitoumusta. Palvelusta saa myös neuvoa, jos ei tiedä, mitä tämän tyyppisessä hätätilanteessa tulee tehdä.

Lääkäri sanoi, että sieltä löytyy ainoa sairaala, jossa Heikki voisi selvitä. Mikko Huhta

Mutta Huhta tiesi, mitä tehdä. Niemimäki elvytettiin rannalla ja vietiin ambulanssilla paikalliseen sairaalaan. Siellä hänen sydämensä pysähtyi uudestaan.

Miehen vammat olivat niin vakavat, ettei paikallisessa sairaalassa oltaisi voitu tehdä mitään hänen pelastamisekseen. Huhta vaati, että Niemimäki toimitetaan sairaalaan samaan kaupunkiin, missä hän itse oli.

– Ambulanssi, joka haki Heikin rannalta oli paikallisen sairaalan ambulanssi. Ne eivät suostuneet aluksi viemään Heikkiä muuhun kuin heidän omaan sairaalansa. Yritin saada Heikin parempaan sairaalaan, johon oltiin hoitamassa vakuutusyhtiön maksusitoumusta.

Muutaman puhelimessa vaihdetun painavan sanan jälkeen ambulanssinkuljettajat myöntyivät Huhdan pyyntöön. Niemimäki kiidätettiin Ho Chi Minhin sairaalaan.

"Taustalla näkyi kun Heikkiä elvytettiin"

Kun Niemimäki kamppaili hengestään Vietnamissa, sarasti aamu Suomessa. Heikin äiti Pirkko Niemimäki oli saanut aamun mittaan iloisia viestejä pojaltaan rannalta. Noin tunti viestien vaihdosta Pirkko Niemimäen puhelin soi.

– Minulle tuli videopuhelu Heikin tyttöystävältä Unalta. Ensiksi luulin, että Una nauraa, mutta se olikin itkua. Hän sai sanottua vain mama, mama. Sitten Una käänsi kuvakulmaa ja taustalla näkyi kun Heikkiä elvytettiin.

Pirkko Niemimäen ajatuksiin tulvivat erilaiset kauhukuvat: muisto hänen omasta isästään, joka kuoli yllättäen vajaa vuosi sitten. Hänen elvytyksensä ei onnistunut, onnistuuko Heikin? Ja muisto siitä, mitä Heikki kerran sanoi. Että jos hänelle sattuu jotain reissuillaan, voi hänet tuhkata ja haudata sinne, missä hän on.

– Kyllä siinä jonkinlaiseen shokkiin meni. Ja tuli sellainen avuttomuus. En yhtään tiennyt, mitä pitäisi tehdä tai mihin ottaa yhteyttä.

Niemimäen ystävä saapui hänen luokseen ja he soittivat vakuutusyhtiön hätänumeroon. Seuraavana päivänä Heikki Niemimäki siirrettiin sairaalalennolla Thaimaan pääkaupunki Bangkokiin.

Selkä vetäytyi kaarelle ja kädet käpristyivät. Pirkko Niemimäki

Siirto Bangokiin tapahtui vakuutusyhtiön avustuksella. Mikko Huhta keskusteli onnettomuudesta kuultuaan SOS Internationalin lääkärin kanssa puhelimessa. Huhta kertoo, että hätäpalvelun lääkäri teki päätöksen siitä, miten hoito jatkuu. Heti sen jälkeen, kun Niemimäen sydän saatiin taas lyömään muutamien pysähdyksien jälkeen.

– Ja päätös oli, että Heikki lennätetään mahdollisimman pian yksityiskoneella Bangkokiin, missä on parasta mahdollista hoitoa tähän tilanteeseen. Lääkäri sanoi, että sieltä löytyy ainoa sairaala, jossa Heikki voisi selvitä.

Sairaala oli Samitivej International Hospital Bangkok Sukhumvit.

– Ja se oli huikea. Se on rankattu maailman seitsemän parhaan sairaalan joukkoon, Huhta kertoo.

Pelkät sairaalalennot olisivat maksaneet huimia summia. Heikki Niemimäellä oli onneksi matkavakuutus, joka kattoi hoitojen ja ambulanssilentojen kustannukset.

Kahden viikon taistelu

Seuraavana päivänä vakuutusyhtiön lääkäri soitti Pirkko Niemimäelle. Lääkäri kertoi Heikin onnettomuuden olevan niin vakava, että Thaimaahan voidaan lennättää yksi omainen vakuutusyhtiön kustannuksella.

Myös Heikki Niemimäen isä ja veli lähtivät Thaimaahan, mutta omakustanteisesti. Muutama päivä onnettomuuden jälkeen koko perhe oli miehen luona Bangkokissa.

Ennen lähtöä perhe oli kuullut, että Niemimäki on käynyt tajuissaan ja häneltä on otettu hengitysputki pois. Pirkko Niemimäki oli toiveikas. Hän ajatteli pääsevänsä juttelemaan poikansa kanssa siitä, miten onnettomuus tapahtui.

– Mutta ei se ihan niin mennyt. Vaikka hengitysputki oli otettu pois, ei Heikki pystynyt puhumaan.

Heikki taisteli hengestään parin viikon ajan. Perhe ei voinut tehdä muuta kuin toivoa parasta.

Yhtenä päivänä nähtiin edistystä, kun Niemimäki kävi välillä tajuissaan ja yritti kohdistaa katsettaan ääntä kohti. Toisina päivinä hän oli todella huonossa kunnossa ja kärsi kovasta kuumeesta.

– Heikillä on kuumekouristuksia ja niitä tuntui todella pahalta katsoa. Selkä vetäytyi kaarelle ja kädet käpristyivät. Silloin tuli aina sellainen olo, että mitä tästä tulee.

Äiti rauhoitti puheellaan

Pikkuhiljaa Niemimäen vointi koheni. Eräänä päivänä Mikko Huhta kysyi tajuissaan olevalta Heikiltä, tunnistaako tämä huoneessa olijat.

Niemimäki yritti vastata. Hän alkoi muodostaa sanoja isi ja Juha. Ja mamelukki.

– Heikki sanoo minua joskus mamelukiksi, Pirkko Niemimäki naurahtaa.

Vaikka Niemimäki ei pystynyt puhumaan ja oli suurimman osan Bangkokissa-oloajasta enemmän tai vähemmän lääke- ja kuumehouruissa, ei perhe lopettanut puhumista. He tiesivät, että Heikki kyllä kuulee.

– Silloin kun Heikillä oli kuumekouristuksia, monitorista näki, että sydän väpättää hirveää vauhtia. Mutta sitten kun hänelle puhui, alkoi syke tasaantumaan.

Kun Heikki Niemimäki oli tajuissaan, kommunikoi hän äidilleen silmiä räpyttämällä. Pirkko Niemimäki kysyi pojaltaan, haluaako hän kuulla jääkiekkouutisia. Vastaukseksi Pirkko Niemimäki sai vahvan räpsäytyksen. Kuten myös kysymykseen, haluaako Heikki kuulla tyttöystävänsä ääniviestejä.

– Näki selvästi, että Heikki ilahtui kovasti viesteistä. Yksi päivä Una lähetti viestissään lentopusuja. Heikki laittoi suunsa pusuasentoon, sen merkiksi, että hän lähetti takaisin suukkoja. Se tuntui niin ihanalta.

Ensimmäiset muistikuvat

Niemimäki oli Bangkokin sairaalassa hoidossa noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen hänet lennätettiin sairaalalennolla Ouluun. Tuo lento on hänen ensimmäinen muistikuvansa onnettomuuden jälkeen.

– Kun heräsin minulla oli hirveän kuuma ja jano. En saanut juoda mitään, etten vahingossa vetäisi vettä henkeen. Minulla oli nenämahaletku silloin. En pystynyt puhumaan. Yritin, mutta sanat eivät tulleet niin nopeasti suusta, että kukaan olisi ymmärtänyt.

Se vaatii ihmiseltä todella kovaa tahtoa. Anu Niemilehto

Pirkko Niemimäki lensi poikansa kanssa Suomeen. Vaikka Heikki Niemimäki ei pystynyt puhumaan, äiti näki, miten kova jano pojalla oli. Jo sairaalassa Heikki osoitti janon tunteensa laittamalla suun suppuun. Niin myös nyt. Vettä ei tippunut.

– Jos Heikki olisi puhunut, olisi hän varmasti rukoillut, että anna sitä juomaa. Ja niin minä olisin halunnutkin antaa. Olisin halunnut kaataa kannullisen vettä hänen kurkkuunsa, mutta sen sijaan jouduin kostuttamaan hänen suutaan vedessä uitetuilla pumpulipuikoilla.

Vaikka Niemimäki oli ollut pääosin tajuttomana onnettomuuden jälkeen ja vähät valveillaoloajan muistoista olivat alitajunnan ja todellisuuden sekamelskaa, hän tiesi suurinpiirtein, mitä oli tapahtunut. Edes se, että hän oli sairaalalentokoneessa, ei herättänyt ihmetystä.

– Äiti oli minun vierellä. Ei minulla ollut mitään hätää.

Niemimäki vietiin aluksi Oulun yliopistolliseen sairaalaan ja sieltä Oulun kaupunginsairaalan kuntoutusosastolle.

Ensimmäiset askeleet sisulla

Vajaa kuukausi hukkumisen jälkeen Niemimäki sanoi ensimmäisen kolmen sanan lauseensa. Toipuminen alkoi etenemään hurjaa vauhtia. Hän alkoi istumaan, liikuttelemaan rajojaan ja puhumaan.

Vakavasta onnettomuudesta toipuminen vaatii ennen kaikkea aikaa. Toinen äärettömän tärkeä tekijä toipumiselle on kuntoutujan oma motivaatio.

Motivaatiota Heikki Niemimäeltä ei ainakaan puutu. Tai sinnikkyyttä. Mies on tällä hetkellä Helsingissä Validia-kuntoutuksessa, joka on entinen Invalidiliiton Käpylän Kuntoutuskeskus.

Kun soitan Heikille, puhelimeen vastaa iloisen kuuloinen mies. Hän on ottanut pari päivää aiemmin ensimmäiset askeleensa ilman rollaattoria. Se tapahtui pienen sisuuntumisen seurauksena.

– Otin ruokailun yhteydessä maitolasin, joka läikkyi syliin. Se alkoi ärsyttämään niin paljon, että palasin huoneeseeni.

– En aikaisemmin saanut laitettua puhelimesta musiikkia soimaan, koska silmä-käsi -koordinaatio ei toimi vielä kunnolla. Maidon läikkymisestä sisuuntuneena avasin puhelimeni ja laitoin Spotifystä biisin soimaan.

Puhelimesta pärähti soimaan Jon Bon Jovin It's my life. Miehen rollaattori oli hieman kauempana. Hän nousi pystyyn ja käveli sen luo.

– Tipuaskelilla, mutta kuitenkin. Silloin päätin, että kävelen tämän kuntoutuksen loputtua.

Kuntoutuminen on tapahtunut harvinaisen nopeasti

Tällä hetkellä, kolme kuukautta onnettomuuden jälkeen, Niemimäki kävelee jo sujuvasti ilman rollaattoria. Hänen päivänsä koostuvat kokoaikaisesta treenaamisesta. Fysioterapeutin kanssa kävellään portaita, lihaskuntoa treenataan kuntosalilla ja puhetta sujuvoitetaan puheterapeutilla.

Terveysyritys Coronarian fysio- ja puheterapeutti Anu Niemilehto sanoo, että kolmessa kuukaudessa kuntoutuminen niinkin hyvään kuntoon kuin Heikki on nyt, on suhteellisen harvinaista.

– Ihmisen aivot ja keho ovat aika uskomattomia. Monesti ihmiset toipuvat vakavistakin onnettomuuksista yllättävän hyvin.

He ovat joutuneet kokemaan rajuja asioita. Pirkko Niemimäki

Mitä vaikeammasta vauriosta on kyse, sitä todennäköisempää Niemilehdon mukaan on myös se, että ilmenee jonkinlaisia jälkioireita. Tämä on yleistä esimerkiksi aivovaurioiden kohdalla.

– Oireet voivat olla esimerkiksi huimausta, muistiongelmia ja liikkumisen vaikeuksia. Tai ihan sitä, että väsyy normaaleista askareista helpommin. Onnettomuus voi aiheuttaa myös käyttäytymisen ja tunne-elämän muutoksia.

Vakavastakin onnettomuudesta voi Niemilehdon mukaan kuitenkin toipua niin, että ihminen kykenee itsenäiseen elämään ja pystyy palaamaa esimerkiksi työelämään.

– Se on todella yksilöllistä. Toisella kuntoutus on hyvin hidasta ja toisella hyvin nopeaa. Varsinkin nuorilla kuntoutujilla kuntoutumista voi tapahtua usein hyvinkin nopeasti.

"He ovat joutuneet kokemaan rajuja asioita"

Heikki Niemimäki on saanut lääkäriltä luvan lähteä kuntoutuksen aikana käymään Vietnamissa. Hänen äitinsä Pirkko Niemimäki on lupautunut matkakumppaniksi, koska Heikki ei saa matkustaa vielä yksin.

– He eivät ole ehtineet olla kamalan kauan parina. Mutta he ovat joutuneet kokemaan rajuja asioita, Pirkko Niemimäki sanoo.

Äiti oli tehnyt jo aiemmin päätöksen: mitä ikinä Heikille saattaa matkoilla sattua, niin se tapahtuu silloin, kun hän toteuttaa suurinta unelmaansa.

– Iso osa ihmisistä ei toteuta unelmiaan. Eivätkä ole onnellisia. Nämä ajatukset rauhoittivat minun mieleni.

Onnettomuden seurauksena Heikki Niemimäen aivot kärsivät happivajeesta, mikä olisi pahimmillaan voinut aiheuttaa aivovamman.

Näin ei onneksi käynyt, eikä onnettomuus vaikuttanut miehen kielitaitoonkaan. Englannin puhuminen sujuu edelleenkin hyvin. Niin myös ne muutamat lauseet, jotka mies oppi sanomaan vietnamiksi: minä rakastan sinua ja minulla on sinua ikävä.

Miten hukkuminen tapahtui?

Niemimäen tapaturman aiheuttamat vammat ovat pääasiassa fyysisiä. Hän ei koe, että onnettomuus olisi vaikuttanut henkiseen puoleen. Ainakaan vielä.

Jossain vaiheessa mies aloittaa vesikuntoutuksen. Hän arvelee, että se jos jokin saattaa palauttaa mieleen Vietnamin tapahtumat. Sen kun hän hukkui.

Miten kaikki sitten tapahtui? Varmuutta siitä ei ole, koska Heikki Niemimäki ei muista tapahtumia. Alkoholilla ei kuitenkaan ollut osuutta asiaan.

Niemimäki epäilee, että hän pyörtyi veteen nestehukan seurauksena. Sinä päivänä hän ei ollut juonut muuta kuin pari kuppia kahvia. Siitäkään ei ole tietoa, miten kauan hän ehti vedessä olla.

Mutta yksi asia on varmaa. Jos Mikko Huhta ei olisi saanut Vung Taun ambulanssikuskeja suostuteltua tuomaan Heikkiä parempaan sairaalaan, olisi hänen tarinansa päättynyt mitä luultavammin toisella tavalla.

– Luultavasti se olisi ollut yhden suunnan reissu sairaalaan. Ja sieltä hauta-arkkuun, Heikki Niemimäki toteaa.

Niemimäki on ollut yhteydessä tyttöystäväänsä Vietnamiin siitä lähtien kun puhuminen taas onnistui. Hän kertoo heidän juttelevan puhelimessa päivittäin pari kolme tuntia.

Rakkaus.

Pitää toipua, jotta pääsee takaisin Vietnamiin, missä tyttöystävä asuu.

Jyväskyläläinen Vilma Venho, 24, viettää juhannuspäivän töissä Jämsän Himoksella juhannusfestarilla. Venho tiesi jo etukäteen, että juhannus kuluu työvuorossa.

− Sovimme, että tämän kesän festarikeikat ovat lauantaipäivien osalta minun vastuullani. Ei ollut muutenkaan suunnitelmia juhannukseksi, joten tämä ei haittaa, hän kertoo.

Vilma Venho oli viime vuonnakin samalla festivaalilla kirjoittamassa verkkojulkaisuja sanomalehti Keskisuomalaiselle. Rahan sijaan häntä motivoi vastuu.

− Olen otettu, että minuun luotetaan niin paljon, että saan vastuulleni kaikki verkon julkaisut. Tämä työvuoro on tilaisuus näyttää taitoni.

Juhannuspalkalla festareille

Turkulaisen Kalle Kolinin, 25, juhannus kuluu mökkeilyn sijasta turkulaisessa yökerhossa – työvuorossa. Juhannuspäivänä vuoro alkaa iltakymmenen tienoilla ja jatkuu aamukuuteen. Pyhäpäivänä saa tuplapalkan ja päälle vielä yölisät.

− Kesällä on paljon ohjelmaa, johon kuluu rahaa. Juhannuksesta voi karsia, jotta voi mennä muina viikonloppuina esimerkiksi festareille. En koe tätä ollenkaan vastenmielisenä vaihtoehtona, Kolin valaisee.

Muutama juhannus on Kolinilta kulunut edellisessä työpaikassa pikaruokaravintolassa. Nykyisessä työpaikassa juhannusvuoro on Kolinin ensimmäinen, mutta hän ei ota stressiä lähestyvästä työpäivästä.

− Uskon, että asiakkaita tulee puolet vähemmän. Edessä on varmaan normaalia rennompi vuoro. Asiakkaat ovat luultavasti nuoria, jotka eivät ole löytäneet kaveriporukkaa tai mökkiä juhannukseksi, hän arvelee.

Mielellään töissä

Lapissa Inarin Saariselällä juhannus on rauhallista aikaa, kun vaelluskausi ei ole vielä kunnolla lähtenyt käyntiin. Saariselän Panimolla baaritarjoilijana työskentelevä Sanna Aholin, 38, on pitänyt jo kesälomansa, ja juhannus meneekin nyt töissä.

– Ei haittaa kyllä yhtään! Olen ollut monta kertaa aiemminkin juhannuksena töissä. Olen mielelläni vuorossa pyhisin, hän toteaa.

Aiemmin festivaaleilla töitä tehnyt Aholin kertoo, että palkka ja hyvät lisät olivat hyvä motivaattori pitkille työpäiville.

– Nykyisessä työpaikassa minulla on kuukausipalkka, mutta edellisinä vuosina festareilla pystyin juhannusviikonlopun aikana ansaitsemaan viikon palkan. Helppoa ja kivaa, hän valaisee.

Sairaalassa löytyy tekijät pyhäpäivillekin

Turun yliopistollisen keskussairaalan ensihoidon ja päivystyksen liikelaitoksen ylihoitaja Anne Hedman kertoo, että sairaalassa on varauduttu juhannukseen lisämiehityksellä, vaikka edessä on periaatteessa normaali viikonloppu.

− Kaupungissa on juhannuksena melko rauhallista. Sää vaikuttaa paljon. Mitä tahansa tuleekin, se hoidetaan, Hedman toteaa.

Vapaaehtoisia työntekijöitä kyllä löytyy. Juhlapyhien työvuorojen täyttäminen ei ole ongelma. Ylihoitaja Anne Hedman

Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitoksella on käytössä kiertävä työvuorolista: jokainen on vuorollaan juhannuksena töissä. Siihen osataan varautua jo etukäteen.

− Vapaaehtoisia työntekijöitä kyllä löytyy. Juhlapyhien työvuorojen täyttäminen ei ole ongelma.

Työehtosopimus määrää lisät

Juhannuksena työssä oleva saa työehtosopimuksesta ja työpaikasta riippuen peruspalkan tuplana sekä ilta- ja yölisän.

Tehyn Ylelle tekemän palkkalaskelman mukaan esimerkiksi sairaanhoitaja saa bruttopalkkaa noin 760 euroa, jos juhannusaattona on aamuvuoro, juhannuspäivänä iltavuoro ja sunnuntaina vielä yövuoro. Jokaiselta päivältä saa työehtosopimuksen mukaisesti tuplapalkan ja yövuorosta yölisää.

Normaalina viikonloppuna saa lauantailisää kello 18 asti, ja sen jälkeen tuplapalkkaa. Jos sairaanhoitaja tekee juhannusta vastaavat vuorot tavallisena viikonloppuna, palkkaa kertyy noin 590 euroa.

Juhannusviikonloppuna sairaanhoitaja tienaa siis 170 euroa enemmän tavalliseen viikonloppuun verrattuna.

Jouluna tärkeää olla vapaalla

Kalle Kolin, Vilma Venho ja Sanna Aholin kokevat jokainen juhannuksen olevan se juhlapyhä, jonka voi viettää töissä. Sen sijaan joulu on juhlapyhä ylitse muiden. Sitä he eivät olisi valmiita uhraamaan työnteolle.

− Isovanhemmilleni ja vanhemmilleni on tärkeää, että olen jouluaattona paikalla. Pitää miettiä juhlan symboliikkaa, Kalle Kolin toteaa.

Venho on samoilla linjoilla, mutta lisää vielä yhden itselleen tärkeän juhlapyhän.

− Joulu on rauhoittumisen aikaa. Silloin haluan olla vapaalla. Toinen itselleni tärkeä juhla on uusivuosi. Töissä ollaan muutenkin jo niin paljon, että mielellään pitäisin nämä juhlapyhät vapaina, Vilma Venho lisää.

Juhannus on kuin hengellinen vappu. Kalle Kolin, Turku

Vaikka tämänkertainen juhannus meneekin työvuorossa, ei keskikesän juhla ole silti Kalle Kolinin mielestä muita vähäpätöisempi.

− Pidetään hauskaa, mutta vietetään kuitenkin myös aikaa läheisten kanssa mökkeilemällä ja saunomalla. Juhannus on kuin hengellinen vappu.

Ylen toimittajaan kohdistuneiden kunnianloukkaus- ja vainoamissyytteiden käsittely jatkui Helsingin käräjäoikeudessa loppulausunnoilla tänään.

Juttuvyyhden kaikissa osissa on syytettynä MV-julkaisun perustaja Ilja Janitskin. Janitskinia syytetään jutun päähaarassa Ylen toimittajaan Jessikka Aroon kohdistuvasta törkeästä kunnianloukkauksesta sekä myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Janitskinin osalta oikeuskäsittely jatkuu Jessikka Aroa koskevista loppulausunnoista huolimatta vielä juhannuksen jälkeen toisin syyttein. Janistkinia epäillään paristakymmenestä eri rikoksesta. Oikeuden päätös koko MV-julkaisuun liittyvässä jutussa valmistuu 28. syyskuuta.

Syyttäjä vaatii MV-verkkojulkaisun perustajalle Ilja Janitskinille vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdotonta vankeusrangaistusta.

Syyttäjän mukaan Janitskin voisi kuitenkin odottaa tuomiotaan vapaana oltuaan jo nyt vangittuna sekä Vantaan vankilassa että jalkapantarangaistuksessa Andorrassa.

Aron asianajaja: "Poikkeuksellista törkyä"

Ylen toimittajan Jessikka Aron asianajaja Martina Kronström sanoo, että MV-lehden kirjoittelun tarkoitus on ollut saada toimittaja lopettamaan työskentely, rajoittaa hänen toimintaansa ja horjuttaa sekä toimittajan että Ylen luotettavuutta.

Myös syyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen pitää asian käsittelyä demokratian kannalta erittäin tärkeänä. Syyttäjän mukaan MV-julkaisun tarkoitus on ollut pelotella toimittajia ja mediaa aiheiden käsittelystä.

Aron asianajaja Martina Kronström sanoi oikeudessa loppulausunnossaan, että Aroon kohdistunut mustamaalauskampanja on ollut voimakasta psyykkistä väkivaltaa.

Kronströmin mukaan toimittaja on "maalitettu". Aroa on kutsuttu mm. Nato-trolliksi ja Yhdysvaltain tiedustelupalvelun edustajaksi. Jessikka Aron ja Ylen on Kronströmin mukaan myös valheellisesti väitetty pitäneen yllä laitonta rekisteriä, johon kirjataan Venäjän presidentti Putinin kannattajia.

Tällaisesta poliittisesta motiivista antoivat viitteitä myös oikeustalon käytävillä videolähetystään työstävät Janitsikinin kannattajat. Näiden muutaman Janitskin-kannattajan mukaan oikeudenkäynti olisi osa masinointia, jossa Suomea viedään Naton jäseneksi.

Sekä Jessikka Aron asianajaja että jutun syyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen pitävät oikeuden ratkaisua yhteiskunnallisesti hyvin tärkeänä. Oikeus joutuu käymään netissä leviävän törkypuheen ja sananvapauden välistä rajankäyntiä. Hämäläisen mukaan oikeuden ratkaisusta tulee ennakkotapaus.

Kaikilta syytetyiltä Aro vaatii korvauksia yhteensä noin 134 000 euroa.

Myös Yle vaatii 9000 euron korvauksia. Oikeus päättää myöhemmin, onko Yle asianomistaja. Yleä koskevia tekijänoikeusjuttuja on tulossa vielä myöhemmin oikeuden käsittelyyn.

Vain "vitsinä lähtenyt päätoimittajuus"

Janitskinia epäillään toimittaja Aroon kohdistuvasta törkeästä kunnianloukkauksesta sekä oikeudenkäynnin päähaarassa myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan MV-julkaisun sivuilla. Janitskin kiistää syytteet ja korvaukset pääosin.

Janitskinin puolustus kiistää, että MV-lehden perustaja olisi ollut nettijulkaisussaan päätoimittajan asemassa. Janitskin kiistää päätoimittajuuden: Hänellä ei ole omasta mielestään ollut kokonaisvastuuta ja päätäntävaltaa sivustolla julkaistavista artikkeleista.

Janitskin sanoo, että MV-lehden päätoimittajuus on "vain vitsinä lähtenyttä päätoimittajuutta" ja Janitskin vastaa vain omista kirjoituksistaan. Puolustuksen mukaan suurin osa syytteistä tulee hylätä.

Janitskinin kanssa samoin rikosnimikkein on syytettynä MV-julkaisun keskustelupalstan ylläpitäjänä toiminut nainen. Hänelle syyttäjä vaatii kolmen kuukauden vankeusrangaistusta. Nainen kiistää syytteet ja toimimisensa Ilja Janitsinin sijaisena päätoimittajana.

Bäckmanin asianajaja: "Normaalia poliittista keskustelua"

Venäjä-yhteyksistään tunnettu dosentti Johan Bäckman on syytteessä Ylen toimittajan vainoamisesta ja kahdesta kunnianloukkausrikoksesta.

Syyttäjä vaatii Bäckmanille kahdeksaa kuukautta vankeutta. Bäckmanin puolustus kiistää syytteet ja korvaukset pääosin.

Bäckmanin asianajaja Jyrki Leivonen kiistää vainoamisen. Hänen mukaansa toimittaja oli valinnut käsiteltäväkseeen äärimmäisen kiistanalaisen aiheen. Törkeän kunnianloukkauksen asianajaja tulkitsee olevan "normaalia poliittista keskustelua".

Yle katsoo olevansa Janitskin-jutussa asianomistaja myös siltä osin kun käsiteltävänä ovat Ylen toimittajaan kohdistuneet kunnianloukkaus- ja vainoamissyytteet. Oikeus ratkaisee asianomistajuuskysymyksen pääratkaisun yhteydessä.

Lue lisää:

Syyttäjä luki lisää syytteitä MV-julkaisun perustajalle Ilja Janitskinille: törkeä kunnianloukkaus, tekijänoikeusrikoksia ja laiton uhkaus

MV-lehden perustaja Ilja Janitskin joutuu oikeuteen – Ylen tietojen mukaan useita syytteitä nostetaan

Yle Pietarin trollitehtaalla – Näin Venäjän propagandaa rustataan kellon ympäri

"Life is too short to wear boring clothes" -teksti vastaanottaa vieraat Soinissa sijaitsevan omakotitalon kylkeen rakennetussa tilassa. Teksti tylsistä vaatteista ei ole tuulesta temmattu, sillä siitä ajatuksesta syntyi uusi yritys kuusi vuotta sitten. Silloin Pauliina Peura oli tuore äiti, joka harmitteli vaatteiden laatua ja tylsyyttä.

Peura päätyi tekemään yksivuotiaalle pojalleen itse pipon, joka herätti tuttavapiirissä ihastusta - ja myös tilauksia. Kun Peura latasi kuvan piposta Facebookiin, alkoivat tilausmäärät kasvaa nopeasti. Kun tradenomi-opintoihin piti keksiä päättötyön aihe, päätyi Peura perustamaan verkkokaupan.

– En olisi silloin arvannut, että teen tätä vielä joskus ammatikseni, vähän puolivahingossa lähdettiin liikenteeseen. Puolitoista vuotta sitten irtisanoin itseni vanhasta työpaikasta, ja nyt ollaan sitten tällä tiellä, Pauliina Peura muistelee.

Äitiyslomalla perustettavat yritykset eivät ole ihmetyksen aihe

Vaatteiden valmistuksen toimialalla työskentelee Suomessa yhteensä 900 yritystä, joista 65 prosentti on toiminimiyrittäjiä. Yksi voimakkaasti kasvava osa on lastenvaatteet.

Suomen Tekstiili & Muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen tunnistaa ilmiön äitiyslomalla perustettavista yrityksistä.

– Monesti nämä lastenvaateyritykset ovat syntyneet tietynlaisesta tarpeesta. Äiti on alkanut miettiä, että millaisia vaatteita on ollut tarjolla ja vastaako tarjonta sitä, mitä omalle lapselleni haluaisin. Silloin on irrottauduttu sieltä perinteisestä oravanpyörästä, missä on oltu, Auvinen kertoo.

Lastenvaateala on kehittynyt viimeisten kymmenen vuoden ajan todella vauhdikkaasti. Suomen Tekstiili & Muoti ry:n arvioiden mukaan tällä vuosikymmenellä Suomessa on perustettu kymmeniä lastenvaatteisiin erikoistuneita yrityksiä. Auvisen mukaan yrityksillä on paljon yhteneväisyyksiä. Usein tuotteet on tehty värikkäistä trikoomateriaaleista, joissa on voimakas kuosi.

– Mukavat materiaalit on monesti yhdistävä asia. Ne mahdollistavat lasten olon lapsina. Ei pueta välttämättä lapsia pieniksi aikuisiksi. Sellaisesta pukeutumisesta on todennäköisesti ollut pulaa, Auvinen kertoo.

Kysyntää riittää – jopa liiaksi asti

Samurai Shopin Pauliina Peura ei ole ainut, joka on aloittanut yrittäjyyden äitiyslomansa aikana. Vaikka tekijöitä on paljon, riittää myös vaatteiden tilaajia.

Pinjan-toiminimellä erityisesti Facebookissa markkinoiva nurmijärveläinen Saara Heikkinen on joutunut jopa rajoittamaan tilauksien määrää.

– Tilauskyselyitä tulee paljon ja ylipäänsä tuntuu, että tällä hetkellä ompelijoilla teetetyt vaatteet ovat kysyttyjä ja kovassa nosteessa, Heikkinen kertoo.

Coconut Organic työllistää espoolaisen Julia Mattilan tällä hetkellä puolipäiväisesti. Kysyntää kuitenkin olisi kokopäiväiseen ompeluun, sillä tilauksia kuukaudessa tulee 100-200..

– Unelmana olisi tehdä tätä jatkossa kokopäiväisesti, Mattila kertoo.

Ruth Moilanen perusti Nuun tikki -yrityksensä viime vuonna. Tilausmäärä työllistää Moilasen kokopäiväisesti.

– Suunnitteilla on alkaa teettämään osa työstä alihankkijalla. Lisäksi ompelen vastikään avattuun verkkokauppaani. Minulle on tullut jo paljon vakioasiakkaita, joista olen erityisen kiitollinen, Moilanen kertoo.

Moilasen toiminta on jo laajentunut muun muassa omien kankaiden suunnitteluun. Ensimmäinen oman tuotannon kangas, Ponitaivas, ilmestyi muutama viikko sitten.

Itseoppineita ompelijoita

Monella ompelijalla ei välttämättä ole alan koulutusta, vaan alalla on menestytty itseoppineina. Pauliina Peuran lisäksi tällainen yrittäjä on Saara Heikkinen. Kokemusta kuitenkin on kertynyt aktiivisena käsityöharrastajana.

– Vihasin kouluaikoina käsitöitä, paljastaa Moilanen.

Moilanen myöntää että alku oli hieman räpellystä vetoketjujen, taskujen ja huppujen kanssa, mutta taidot kehittyivät nopeasti. Innostus vei mukanaan ja lopulta kankaisiin hupeni kotihoidon tuet.

Coconut Organicin Julia Mattilalla ei myöskään ole varsinaista alan koulutusta.

– Mutta takana on tuhansien vaatekappaleiden teko, minkä myötä taidot ovat harjaantuneet, Mattila kertoo.

Mikä sitten kaupan vaatteissa ei itse ompelijoita miellytä? Saara Heikkisen vaatekaapeista löytyy myös kaupoista ostettuja lastenvaatteita, mutta hän yrittää suosia mahdollisimman paljon kotimaisia merkkejä.

– Itse tehdyistä tulee kuitenkin hyvä fiilis, kun tietää mistä kangas on tullut, Heikkinen kertoo.

Monien muiden tavoin, Mattila ei löytänyt kaupasta mieluisia vaatteita.

– Tärkeimpänä seikkoina oli laadukkaat kankaat. Luomupuuvilla sekä sertifioidut myrkyttömät tuotteet. Kotimaisuus on myös lähellä sydäntä, samoin pienyrittäjyys, kaksi vuotta sitten hoitovapaansa aikana yrityksensä perustanut Mattila kertoo.

Kasvua myös ulkomaiden suuntaan

Kouvolalainen Leeni-Elina Haimi perusti viime vuonna KaislaStar-nimisen yrityksen. Yrityksen ensimmäinen tuote olivat nukkumiseen tarkoitetut vauvanpesät, mutta yritys on nopeasti laajentanut tuotevalikoimaansa vaatteisiin ja erityisesti jumpsuitteihin.

– Työllistän tilauksilla itseni kokopäiväisesti. Myös alihankkijoita on useampi, jotka tekevät kaiken mitä itse en ehdi. Puhutaan siis tuhansista tilauksista vuositasolla. Jokainen vuosi on ollut tuplasti parempi, joten saa nähdä mihin tässä vielä päästään, Haimi kertoo.

KaislaStarin toiminta on kasvanut hyvin nopeasti 1,5 vuodessa. Tänä keväänä myyntiin tuli oma vaatemallisto oman tuotannon kankaista. Suunnitelmissa on avata oma ompelimo ja myymälä Kouvolaan.

– Lisäksi meillä on valmiina kansainvälistymissuunnitelmat tiettyihin kohdemaihin, jota lähdemme toteuttamaan ensi vuonna. Tarkoitus on siis jatkaa kasvua entiseen malliin, ellei nopeammin, Haimi kertoo.

Lastenvaatteet miljoonabisnes

Lastenvaatteiden tekeminen voi parhaimmillaan olla miljoonabisnes ja lähteä pienyrittäjyydestä liikkeelle. Myös kasvu voi olla todella vauhdikasta. Auvinen nostaa esimerkiksi vaatekutsuilta tutun Noshin, joka on nopeassa tahdissa saavuttanut kahdeksan miljoonan liikevaihdon.

– Yrityksen tuotteita tulee saataville vain tietyn verran ja tietyn aikaa. Tuotteisiin herää äkkiä mielenkiinto, että nyt ne loppuvatkin ja siksi tilauksia tehdään etukäteen, Auvinen kertoo.

Joukkorahoituksistaankin tuttu Papu Designin arvioidaan saavuttavan tänä vuonna 3,5 miljoonan liikevaihdon, Gugguu ja Vimma puolestaan ovat liikevaihdoltaan parin miljoonan euron arvoisia.

– Kun Vimman ja Gugguun vaatteita tai kangasta tuli myyntiin, myymälän takana saattoi olla pitkä jono tai verkkokaupat saattoivat kaatua, jos sinne oli tuotu tietty erä legginssejä, Auvinen kertoo.

Monet yritykset osaavat hyödyntää menestymiseensä sosiaalista mediaa. Kaikkien yritysten ei kuitenkaan tarvitse olla suuria. Auvisen mukaan paljon on pieniä ompelimoita, jotka ovat tyytyväisiä toimimaan esimerkiksi juuri alihankkijana eivätkä haaveile niinkään omasta brändistä.

– Siinä on win-win molemmin puolin, että voi työskennellä kotona ja sitten on kumppani, joka tilaa säännöllisesti tietyt määrät ja tuo tasaista virtaa yrittämiseen.

Elintilaa alalla löytyy

Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n mukaan pienilläkin yrityksillä on elintilaa alalla ja hyvät kasvumahdollisuudet.

– Kilpailu on tietysti kovaa ja siinä saa tehdä töitä, että löytää oman paikkansa. Jos löytyy hyvän kumppani tai osaa tehdä mielenkiintoisia vaatteita tai brändätä itsensä, niin varmasti on kasvun mahdollisuuksia, Auvinen toteaa.

Myös Samurai Shopilla on kasvupaineita. Pauliina Peura kertoo vielä pärjänneensä yksin, mutta sesonkiaikoina, esimerkiksi syksyisin työtä alkaa olla jo liikaakin.

– Kun lapset ovat menneet nukkumaan ja tuolla yömyöhään liimailee rusetteja, niin kyllä sitä miettii, että voisihan tähän apuakin saada. Mutta vielä olen halunnut olla täysin yksin vastuussa kaikesta.

Pääministeri Juha Sipilä osallistuu ensi sunnuntaina Brysselissä pidettävään EU-maiden epäviralliseen muuttoliikettä käsittelevään tapaamiseen, tiedottaa valtioneuvosto.

Euroopan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin koolle kutsumassa kokouksessa EU-maat haluavat valmistautua ensi viikolla pidettävää huippukokousta varten.

Esimerkiksi kovan paineen alla oleva Saksan liittokansleri Angela Merkel haluaisi saada pikaisella aikataululla solmittua EU:n yhteisen sopimuksen pakolaisasioiden hoidosta.

Keuruulla Haapamäentiellä eli tiellä numero 23 on valunut säiliörekasta runsaasti bensiiniä maahan.

Rekan perävaunu ajautui onnettomuudessa ulos tieltä ja kaatui, jolloin bensiiniä pääsi valumaan vaunusta. Pelastuslaitoksen arvion mukaan maahan pääsi useampi tonni polttoainetta.

Nyt vuoto on tukittu. Tie on onnettomuuspaikalla poikki ja poliisi ohjaa liikennettä kiertotielle.

Pelastuslaitos raivasi onnettomuuspaikkaa puolilta öin viiden yksikön voimin. Puoli kahden maissa yöllä pelastuslaitokselta arvioitiin, että tie on poikki vielä useamman tunnin ajan.

Onnettomuudessa ei tapahtunut henkilövahinkoja.

Onnettomuus sattui Haapamäentiellä Honkamäen kohdalla kello puoli kahdentoista maissa perjantain vastaisena yönä.

Äänekosken Suolahdessa Metsä Woodin vaneritehtaalla on sammutettu purusiilossa kytevää paloa juhannusaaton vastaisena yönä.

Pelastuslaitos sai hälytyksen paikalle noin kello 00:20. Ennen kello kahta yöllä paikalla oli neljä pelastuslaitoksen yksikköä. Palo oli saatu hallintaan ja leviämisvaaraa ei ollut.

Palo ei aiheuta pelastuslaitoksen mukaan haittaa tehtaan toiminnalle.

Pelastuslaitos arvioi yöllä, että palon sammutus jatkuu aamun varhaisiin tunteihin saakka.

Samalla tehtaalla paloi myös sunnuntaina 17. kesäkuuta.

Lämmin alkukesä pudotti hanget nopeasti, mutta Kilpisjärvellä hiihdetään tänäkin juhannuksena.

Kisamatka on yhteensä vain 250 metriä, mutta monet ajavat sen vuoksi pitkiäkin matkoja.

– Innokkaimmat painavat 500 kilometriä, että pääsevät kokemaan muutaman minuutin hiihdon, tapahtuman tiedotuksesta vastaava Antti Honkonen sanoo.

Tämän vuoden juhannushiihtojen kilpailupaikka on 700 metrin korkeudella. Paikka on suojaisa ja se on säästynyt pahimmalta auringon räköttämiseltä.

Liikuntajuhannus on perinne

Kilpisjärven juhannushiihtojen ladulle päästäkseen kilpailijan on suoritettava ensin noin tunnin nousu retkeilykeskukselta Saanan taakse tunturiin.

Tunturissa samoillaan juhannusviikonloppuna muutenkin. Lauantaina järjestetään suunnistuskisa ja sunnuntaina on Saanan vuorijuoksun vuoro.

73. kertaa järjestettävässä liikuntajuhannuksessa heitetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Saanan suopunkimestaruudesta.

Rankin saaressa kallion kyljessä on vaatimaton oviaukko, joka vie sisään pimeään luolaan. Valo katkeaa heti bunkkerin ovella, raskaat seinät tulevat kulmikkaina lähelle kulkijaa.

Onneksi on älypuhelin, jonka valossa kuhmuraista käytävää on helpompi kävellä.

15 metrin matka tuntuu kilometriltä. Sitten eteen aukeaa pyöreä huone. Seinustalla on puiset tikkaat, joita pitkin pääsee kattoluukulle. Aurinko syöksyy äkkiä sisään.

Siinä se nyt on. Maailman tiettävästi suurin ja kallein myynnissä oleva rannikkotykki.

Tykki siirtyi nykyiselle omistajalleen Rankin ja Kirkonmaan linnakesaarten kaupan yhteydessä kolme vuotta sitten. Nyt sille on isketty 199 000 euron hintalappu.

Saaret maksoivat yhteensä 700 000 euroa, joten pelkän tykin hinta kuulostaa hurjalta. Toisaalta sen arvoa on vaikea laskea, sillä tykkien kauppaaminen on erittäin harvinaista.

Tämä tykki oli isossa roolissa, kun Suomi torjui Neuvostoliiton hyökkäykset talvisodan lopussa.

Se on periaatteessa toimintakunnossa. Viimeksi sillä on ammuttu 2000-luvun alussa – tarinan mukaan tuolloin asialla olivat “manuaalista sodankäyntiä fanittavat upseerit”.

Puolustusvoimat järjestää saaressa edelleen kovapanosammuntoja. Ne kuuluvat vettä pitkin Kotkaan saakka, kymmenen kilometrin päähän. Joskus mantereella on pelätty, että nytkö alkoi sota.

Tykin sivusuuntauspyörä on raskas, mutta se toimii. Putkella voi osoittaa mihin ilmansuuntaan tahansa, joskin ammusvarastot kaartuvien seinien takana ovat tyhjät.

Kattoluukusta pääsee suoraan korkealle kalliolle. Horisontissa 30 kilometrin päässä erottuu tumma möykky, jossa on kolme huippua. Suursaari.

Suljettu Suursaari

Mystinen Suursaari kukoisti turismilla ennen sotia. Parhaina vuosina siellä kävi jopa 10 000 turistia. Paikallisessa kasinossa soittivat suuret tähdet.

Nykyään saareen ei ulkomaalaisia päästetä. Viimeksi tänä kesänä Venäjä eväsi suomalaiselta venekunnalta pääsyn saareen. Saaressa vuosia sitten käyneet ovat kertoneet, että suurin osa asutuksesta on ränsistynyt ja asukkaita on vain kymmenkunta.

Suomalaiset valtasivat Suursaaren jatkosodassa, mutta Suursaari päätyi Neuvostoliitolle Pariisin rauhassa 1947. Rankin tykillä ei kuulemma vielä tänä päivänäkään saa sohia kohti Suursaarta.

Sitä tykki on silti – vähintään sivusilmällä – tuijottanut yli sata vuotta.

Sotasaalis

Venäjän keisari Nikolai II päätti rakentaa linnoitusketjun Suomenlahden yli Viroon 1916. Se vahvistaisi mahtavaa puolustusjärjestelmää, jonka rakentaminen oli aloitettu jo ennen toista maailmansotaa. Se ulottui lopulta Ahvenenmaasta Kronstadtiin saakka.

Rankin saaresta tuli tärkeä osa tätä ketjua. Saari varustettiin neljällä Canet-tykillä. Kallioon pultattujen tykkien putken halkaisija oli 152 millimetriä. Niillä pystyisi ampumaan 12–13 kilometrin päähän.

Kun Suomi itsenäistyi, sen puolella olleet linnakkeet ja tykit jäivät suomalaisten sotasaaliiksi. Niin kävi myös Canet-tykeille. Myöhemmin niistä tuli Suomen rannikkopuolustuksen peruskallio.

Ennen sisällissotaa venäläiset tykkimiehet vetäytyivät pois linnakkeista ja luovuttivat ne punakaartilaisille. Tarinan mukaan punaiset olisivat ampuneet Rankista tykeillä kohti Haapasaarta, koska luulivat, että siellä oli saksalaisia. Tykkien pauhu kuului Kotkaan saakka.

Kaduilla ihmiset huhusivat, että saksalaiset pommittivat Rankkia.

Rankin tykeillä ei osuttu Haapasaareen, koska välimatka oli liian pitkä. Kranaatit putosivat parin kilometrin päähän rannasta. Kun saarelaiset huomasivat tämän, he kerääntyivät rantaan katsomaan komeaa ilotulitusta. Todelliseen testiin tykit joutuivat vasta talvisodassa.

Sata vuotta myöhemmin tykkejä on jäljellä enää kaksi. Tämä on tarina tykistä, joka ilmestyi myyntiin Etuovi.comiin viime kesänä. Sen jälkeen tykki on herättänyt intohimoja myös epämääräisissä porukoissa.

Niissä, jotka tähtäisivät sillä surutta kohti Suursaarta.

Baariksi?

Betoniseiniä kiertää useampi oviaukko. Niiden takana on pieniä kapeita huoneita, ammusvarastoja. Sotien aikana varastoissa oli ovet.

Yksi oviaukoista on erilainen. Sen kivikynnykseltä alkavat portaat. Ne kaartuvat jyrkästi vasemmalle ja johtavat miehistön majoitustiloihin.

Home löyhkää vastaan jo ovella, kosteus on tiivistynyt vuosikymmenten saatossa valtaviksi, katossa roikkuviksi rihmastoiksi.

Majoitustilat on suunniteltu 30 hengelle. Makuulaverit ovat yhä paikoillaan. Niissä ovat viimeksi nukkuneet varusmiehet. Heitäkään ei ole näkynyt yli kymmeneen vuoteen.

Jatkossa täällä tuskin nukkuu kukaan.

Tykki sijaitsee matkailupalveluiden käyttöön tarkoitetulla alueella. Siksi myös yksityiskäyttö ja muuttaminen kesämökiksi ovat poissuljettuja vaihtoehtoja. Hotellia tykistä ei saa.

Baariksi tai museoksi tykin kyllä voisi muuttaa. Tykissä on sähköt ja juokseva vesi. Makuutilojen takana olevaan pieneen huoneeseen voisi rakentaa vaikkapa saunan. Se on todennäköisesti toiminut tykkiaseman laitehuoneena, joissa pidettiin puhelinkaapeleiden kytkentätelineitä.

He olisivat olleet rintamalla taistelevien suomalaisjoukkojen selän takana. Siinä olisi käynyt tosi huonosti. Ove Enqvist

Jos tykistä tulisi baari, sen ympärille sopisi pyöreä terassi. Juomat voisi myydä suoraan kattoluukusta.

Itse tykin lisäksi baarin ehdoton vetonaula olisi suora näkymä suljettuun Suursaareen. Sieltä neuvostoliittolaiset marssivat jäitä pitkin kohti Kotkaa talvisodan lopussa 1940.

Melkein tuplasti pidemmälle

Hiihtoprikaatin tehtävänä oli hiihtää Suursaaresta Suomen rannikolle. Suunnitelmana oli vallata Suomi.

Hyökkäyksiä torjuttiin useista linnakkeista Kotkan edustalla. Yksi Rankin valttikorteista oli saaren eteläpäässä seisova Canet-tykki, joka oli saanut lisää tehoja modernisoinnissa 1930-luvulla.

Itsenäisyyden jälkeen Suomelle päätyneissä tykeissä oli venäläisiin ampumamenetelmiin perustuvat laitteet, joita suomalaiset olivat alkaneet kehittää ennen sotia.

Tykin lataaminen oli ollut hankalaa ja hidasta, koska putki oli pitänyt kääntää laukausten välillä vaakatasoon. Lisäksi tykin alla olleet palautinjouset olivat rajoittaneet sen korottamista ja sitä kautta ampumaetäisyyttä. Jouset päätettiin siirtää tykin päälle.

Nyt sillä pystyi ampumaan melkein tuplasti aiempaa pidemmälle – jopa 20 kilometrin päähän.

Ensin putkeen työnnettiin kranaatti ja sen perään noin 50 kiloa painava kartussi eli ruudilla varustettu hylsy. Ne piti ladata erikseen, koska niiden yhteispaino oli niin suuri. Tykki laukesi narusta vetämällä.

Se kykeni pamauttamaan neljästä viiteen laukausta minuutissa. Ampumiseen tarvittiin yli kymmenen miestä.

Suomalaiset onnistuivat torjumaan kaikki Neuvostoliiton hyökkäykset.

– Se oli iso asia. Jos neuvostoliittolaiset olisivat päässeet maihin ja rantatielle, he olisivat olleet rintamalla taistelevien suomalaisjoukkojen selän takana, sanoo sotahistorioitsija, sotatieteiden tohtori ja eläkkeellä oleva rannikkotykistöupseeri Ove Enqvist.

Suomella ei ollut Kotkan ja Helsingin välillä oikeastaan minkäänlaista puolustusta.

– Jos he olisivat päässeet marssimaan suoraan kohti Helsinkiä, siinä olisi käynyt tosi huonosti. Neuvostoliitto olisi voinut päästä tavoitteeseensa eli vallannut koko Suomen, Enqvist arvioi.

Eikä tykillä ollut aikomustakaan vaieta. Jyly jatkui vielä vuosikymmeniä sotien jälkeen. Ensin se kuitenkin irrotettiin ja vietiin pois.

"Sota" 1968

Valvontakomissio – pääosin sen neuvostoliittolaiset jäsenet – vaativat jatkosodan jälkeen, että raskaat rannikkotykit Suomen puolella Porkkalasta itään on poistettava. Rankin Canet-tykki lähti muiden mukana varikolle keväällä 1945. Se oli loppuun ammuttu.

Tykeistä kolme palautettiin paikoilleen 1950-luvun alkupuolella, mutta kalusto saattoi mennä sekaisin varikolla ollessaan. Siitä, palautuivatko Rankkiin samat tykit, ei ole takeita. Identtisiä tykkejä oli melkein sata.

– Sitä ei ole pystytty todistamaan. Tykin peräkappaleissa on numero, jota pitäisi voida verrata sodanaikaiseen numeroon. Silloin tiedettäisiin, onko tykki sama, toteaa sotahistorioitsija Ove Enqvist.

Nyt tykkien suunta laskettiin keskiössä eli bunkkerissa jossakin päin saarta. Arvot luettiin tykkimiehille puhelimessa kahden tai kolmen sekunnin välein. Jos puhelinlinja meni epäkuntoon, suuntauksessa käytettiin apuna pientä pahvista laskentaviivainta ja tykkikiikaria.

Canet-tykkien putket vaihdettiin 1958. Putket modernisoi Tampella, ja siksi myös tykkien nimet vaihtuivat Tampelloiksi. Kantama kasvoi jälleen, nyt sillä pystyisi ampumaan noin 25 kilometrin päähän. Joitakin vuosia myöhemmin tykki sai myös päälleen peltisuojuksen. Mutta ainakin tykin kehto ja bunkkeri ovat alkuperäiset.

1960-luvulla tykkiä ryhdyttiin valmistamaan sotaan.

Huhut alkoivat liikkua kesällä 1968. Niiden mukaan itärajan takana oli hyökkäysvalmiina satoja neuvostopanssareita.

Elokuussa Itäiselle Suomenlahdelle ilmestyi kymmeniä neuvostolaivaston aluksia. Rankissa ja neljän kilometrin päässä sijaitsevassa päälinnakkeessa Kirkonmaassa seurattiin huolestuneina alusten liikehdintää. Käytössä oli vain yksi, Rankissa sijaitseva vaatimaton tutka.

Linnakkeiden päälliköille tuli käsky olla tekemättä mitään. Komentoketjun ylin lenkki oli presidentti Urho Kekkonen. Saarissa miehet alkoivat käskystä huolimatta valmistella raskaita tykkejä niin, että ne saataisiin tarvittaessa nopeasti käyttöön.

Sitten Kirkonmaan päällikkö sai tiedon, että 63 neuvostoalusta oli tulossa muodostelmassa kohti Kirkonmaata. Hän päätteli, että sota oli tulossa.

Päällikkö oli huolissaan varusmiehistä. Hän pelkäsi, etteivät miesten hermot kestäisi tilannetta. Niinpä hän järjesti paikalle kaiuttimet ja levysoittimen. Lisäksi suuri sotalippu pantiin salkoon nostovalmiiksi.

Ajatuksena oli, että ensimmäisen raketin räjähtäessä alkaa raikua Porilaisten marssi ja samalla vedetään sinivalkoinen leijonalippu salkoon liehumaan.

Ei tarvittu lippua eikä levysoitinta. Neuvostoalusten muodostelma kääntyi juuri ennen aluevesirajaa länteen ja katosi horisonttiin. Laivojen liikkeet liittyivätkin Tshekkoslovakian miehitykseen.

Uhittelua ja pelkoa

Puolustusvoimat pohti 1970-luvulla vanhimmista tykeistä luopumista linnakesaarissa. Niiden tekniikka oli vanhentunut. Lopulta tykit kuitenkin päätettiin pitää, koska ei niistä haittaakaan ollut.

– Niillä ruvettiinkin ampumaan enemmän ja näytettiin itänaapurillekin, että täältä lähtee. 1980-luvulla niillä ammuttiin aika paljonkin, kertoo Ove Enqvist.

Neuvostoliittoa kohti ei kuitenkaan uskallettu ampua. Varovaisuus jatkui pitkään.

Ajateltiin, että itänaapuri luulee suomalaisten varustautuvan. Sitä ei haluttu ärsyttää. Ove Enqvist

– Kun uusia tykkimalleja asennettiin 1980-luvun lopussa, niitä ei ensin haluttu laittaa Kotkan alueelle. Ajateltiin, että itänaapuri luulee muuten suomalaisten varustautuvan. Sitä ei haluttu ärsyttää.

Rankki sai kuitenkin uuden patterin 1990. Nykyään moista pelkoa ei Enqvistin mielestä ole. Sen, ettei Rankin tykillä saisi osoittaa Suursaarta kohti, hän kuittaa varusmiesten levittäminä huhuina.

Turistitungos

Rankki oli 99 vuoden ajan suljettu saari. Puolustusvoimat luopui siitä ja Kirkonmaasta 2010. Kun Rankki avattiin yleisölle kolme vuotta sitten, turisteja riitti tungokseen asti.

Tykkiä kauppaa saaren uusi omistaja Kotkan Saaret Oy. Nyt neuvotteluissa on mukana enää kaksi tahoa. Kaupat on tarkoitus tehdä loppukesän aikana.

Yrittäjän ainoa vaatimus on, että tykkiä ei saa sulkea. Turistit haluavat nähdä sen. Siitä, että uusi omistaja irrottaisi tykin ja veisi sen pois, ei ole pelkoa.

Tänään tykki piileskelee hiljaa kuopassaan. Kun sen kupua hakkaa nyrkillä, iskut katoavat tyhjiin miehistöluoliin kumeina aaveina. Sen sivussa on kaksi metallista kaarta, joiden avulla tykkiä on voitu suunnata maaliinsa.

Nyt tykki osoittaa kohti merta, Suursaaresta poispäin. Jos putken kääntäisi kohti sitä ja ampuisi, ammus putoaisi mereen kilometrien päähän Suursaaresta.

Niinpä, ei se edes osuisi. Ei, vaikka tehoa onkin tullut vuosikymmenten mittaan hurjasti lisää.

Suursaari on silti suojautunut vaalean usvan taakse, kuin varmuuden vuoksi. Ehkä Rankki näyttää samalta, jos joku tähyää Suursaaresta tänne.

Tai ehkä se onkin vain ohutta yläpilveä.

Lähteet: Enqvist, Ove: Suomen rannikkotykit, 2013. Pietiläinen, Lari: Rankin Linnake, 2013. Tiilikainen, Heikki: Kylmän sodan kujanjuoksu, 2003.

Pelaa Ylen Merisääpeliä! Osaatko puhdistaa öljyisen linnun? Entä tunnistatko kenttäorakon? Kuinkakohan monta laivaa on uponnut Tankarin edustalle? Merisääpelillä voit testata tietojasi luonnosta, historiasta ja Radio Suomen legendaarisesta merisäästä.

Juhannusaatoksi on luvattu koko maahan sateita. Itä-Suomeen annettu sadevaroitus saattaa hillitä jopa himogrillaajan intoa. Paloturvallisuussyistä grilliä ei saa viedä sisätiloihin. Grillaaminen on turvallista vain sitä varten tehdyssä katoksessa.

Grillaajan harmiksi on luvassa myös tuulta. Erityisesti pääkaupunkiseudulle on ennustettu kovia tuulenpuuskia. Tuuli vaikeuttaa sekä sytyttämistä, että lisää riskejä tulipaloon. Ottaisiko kuitenkin riskin ja grillaisi juhannusmakkarat?

– Jos aikoo avotulen tehdä, niin ihan ensimmäisenä täytyy tarkistaa onko metsäpalovaroitus tai ruohikkopalovaroitus voimassa, Helsingin pelastuslaitoksen palomestari Vesa Hyvönen sanoo.

– Itse en tällaisessa tuulessa edes alkaisi grillata hiiligrillillä, Hyvönen lisää.

Syy on paloturvallisuus. Palavat ja kuumat hiilet lentävät tuulenpuuskassa helposti pitkiäkin matkoja. Hiilet voivat kyteä pitkään ja sytyttää myöhemmin jopa maastopalon.

Kuivuus vaivaa maastoa yhä

Maastopalot ovat työllistäneet tänä vuonna pelastuslaitoksia ja palomiehiä ympäri Suomea. Koko Suomen alueella maastopaloja on ollut tänä vuonna jo yli 2 000. Näistä Etelä-Suomessa yli 800 paloa.

Ilmatieteen laitos purki metsäpalovaroituksia tällä viikolla suuresta osasta maata. Juhannusviikon sateet ovat helpottaneet kuivuutta myös Uudellamaalla, mutta Helsingin pelastuslaitos muistuttaa, että alueella on yhä kuivia paikkoja. Tästä syystä esimerkiksi kertakäyttögrillin kanssa täytyy olla erityisen huolellinen.

– Kertakäyttögrillit ovat aina melko haasteellisia, sillä koko grilli kuumenee paljon, sanoo palomestari Hyvönen.

Metsäretkelle tai puistoon kertakäyttögrillin kanssa hamuavan on kuitenkin tarpeen huomioida tuulet. Grilli on siis sijoitettava tuulelta suojaan, mutta samalla huomioitava, että sen alusta on palamaton.

– Kertakäyttögrillissä erityisen tärkeää on, että sen alusta on palamaton, kivinen tai muu, Hyvönen sanoo.

Grillaamista tulee välttää kuitenkin ruohikolla tai muulla herkästi syttyvällä alustalla.

Valmistaudu sammutustöihin

Jos vielä mielit sateesta ja tuulesta huolimatta grillata, niin varaudu mahdolliseen paloon kunnolla. Se onnistuu aivan kotikonstein.

Palomestari Hyvösen mukaan kotigrillaaja voi ottaa esille vesiämpärin, puutarhaletkun, käsisammuttimen tai sammutuspeitteen.

– Jos lieskat nousevat liian korkeiksi tai syttyy rasvapalo, niin ei sammuteta vedellä vaan käytetään sammutukseen griliin omaa kantta, sanoo Helsingin pelastuslaitoksen palomestari Vesa Hyvönen.

– Grillaajalla on hyvä olla myös hanskat tai patakinnas suojaamassa kuumuudelta, Hyvönen jatkaa.

– Ja lopuksi sammutetaan grillihiilet kunnolla vedellä, Hyvönen muistuttaa.

Kuumat hiilet sytyttävät helposti palamaan esimerkiksi roskiksen. Hyvönen neuvoo säilyttämään hiiliä vaikka metallisankossa päivän tai pari, jotta ne varmasti jäähtyvät.

Ja jotta pelastusviranomaiset voisivat myös viettää juhannusta rauhallisesti, niin alkoholia kannattaa välttää grillatessa.

– Juhannus on juhlista jaloin ja suomalainen juhla, mutta alkoholin kanssa kehotan olemaan varovainen, Hyvönen toivoo.

Porin Yyterin hiekkarannalla riittää väkeä, vaikka helteestä ei ole tietoakaan. Jotkut nauttivat uimisesta viileämmälläkin säällä, toiset tulevat pelaamaan rantafutista tai -lentistä.

Kesken kilometrien mittaista rantaa on kuitenkin kaistale, jossa ei näy ketään.

Jostain kuuluu silti iloista pulinaa. Dyynien suunnalla vilkkuu paljaita rintoja.

Olemme nakurannalla.

Kuuden hengen seurue on tullut rentoutumaan työpäivän päätteeksi. Vaikka lämpöasteita on vain 19 ja tuulenvire käy, ei yksikään ole kietonut vilttiä ympärilleen. Naturistit nauttivat siitä, että saavat olla täysin alasti.

– Tämä on oikeastaan juuri sopiva lämpötila. Emme me hellettä kaipaakaan. Liian kuumalla ilmalla hiki vain valuisi ja tuntuisi inhottavalta läskien välissä, yksi naisista toteaa.

Hän nostelee paljaita rintojaan ja kertoo, kuinka ihanalta tuntuu, kun mikään ei paina mistään, eikä iho tunnu nihkeältä, tuuli saa hivellä sitä rauhassa. Seurueen miehet myötäilevät vieressä, istuen jalat leveässä haara-asennossa. Raikas tuulahdus tuntuu mukavalta myös sukukalleuksissa.

Paljas pinta kerää katseita

Nakurannalla voi olla vapaasti ilman vaatteita.

Vapaus vaatii rohkeutta. Vaikka suomalaiset kehtaavat saunoa tuntemattomien kanssa alasti, on julkisesti nakuiluun suuri kynnys.

Porilaisseurueen jäsenet haluavat kaikki pysytellä nimettöminä. Sen verran häveliäisyyttä alastomuus aiheuttaa. He vakuuttavat olevansa sinut itsensä kanssa, mutta uteliaiden katseet eivät miellytä.

Naturistit ovat toki tottuneet katseisiin. Alastomuus jostain syystä kerää niitä. Ja aina riittää uteliaita, jotka eivät häpeä katsoa.

Esimerkiksi Porin Yyterissä kilometrien pituinen hiekkaranta vaihtuu kesken kaiken naturistirannaksi.

Vaikka etäisyyttä varsinaiseen uimarantaan on satoja metrejä, eksyy väki välillä nakurannan puolelle vaatteet päällä - osa ihan tahallaan.

Se ei tunnu aataminasussaan aurinkoa ottavista mukavalta. Paljaasta ihosta nauttiminen ei tarkoita, että sitä haluttaisiin esitellä muille.

– Koen kaikkein häiritsevimpinä henkilöt, jotka kulkevat nakurannan ohi vaatteet päällä pällistellen jopa kymmeniä kertoja, kertoo sähköpostilla haastatteluun vastannut porilaisnainen.

Naturismista puhutaan yleensä aina negatiivisesti. Luonnonmukaiset yhdistyksen jäsen

Hän kertoo, että ohi kulkee usein myös huutelijoita. Ihmisiä, jotka eivät jostain syystä siedä alastomuutta. Siksi rannalla tavattu porilaisseuruekin epäili hetken ennen kuin kommentoi tekemisiään ulkopuolisille.

– Naturismista puhutaan yleensä aina negatiivisesti. Harvoin tämä aihe Suomessa asiallisessa mielessä on esillä.

Kolme virallista rantaa

Suomen Naturistiliitossa on 500 jäsentä. Kaikki alastomuudesta nauttivat eivät ole rekisteröityneet yhdistykseen, joten naturistien määrä Suomessa voi olla paljon suurempi.

Virallisia naturistirantoja maassa on vain kolme: Pihlajasaari Helsingissä, Tulliniemi Hangossa ja Yyteri Porissa.

Suomen naturistiliiton puheenjohtaja Juha Jonssonin mukaan Pihlajasaari on palveluiden puolesta rannoista ylivertaisin. Hän ei kuitenkaan suosittele sitä perhekäyttöön, koska rantaviiva on kivikkoista ja monin paikoin jopa vaarallista pienille lapsille jyrkkien ja terävien reunojen takia. Uimaan on parasta mennä laiturin päästä portailta.

Tullirannan hiekkadyynialue on Jonssonin mukaan erinomainen myös lapsiperheille, mutta alueella ei ole ruokailupaikkoja eikä vessaa.

Se on myös Yyterin ongelma. Hiekkaranta on pitkä ja sen toisesta päässä, yleisellä rannalla voi pistäytyä kahvilla tai suihkussa, mutta naturistialueen lähellä on vain wc.

Naturistirantojen palveluissa olisikin Jonssonin mukaan parantamisen varaa. Myös rantojen määrää voisi lisätä.

– Niitä on aivan liian vähän. Suomessa on vähän ihmisiä ja paljon rantoja, joten paikkoja varmasti olisi. Onneksi mökkinaturismi, eli alasti olo kesäasunnolla on melko yleistä.

Naturismilla vain vähän jalansijaa Suomessa

Noin 30 vuotta nakurantoja kiertänyt uusimaalainen pariskunta toivoo, että maan suurimpien rantojen yhteyteen saisi pienen kaistaleen myös naturisteille. Myös naturistien oma vuoro uimahalliin olisi toivelistalla.

– Naturismi olisi oikein hyvä elämäntapa, mutta kun se on niin harvinaista, jää se täysin vieraaksi valtaosalle väestöstä, Olli Elo toteaa.

Monessa muussa Euroopan maassa naturismikulttuuri on aivan toista luokkaa. Tarjolla on muun muassa leirintäalueita ja jopa kaupunkeja, joissa ihmiset voivat liikkua luonnonmukaisessa asussaan ympäri vuorokauden.

Myös Elo suuntaa puolisonsa Leila Sillanpään kanssa mahdollisuuksien mukaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Esimerkiksi Ventspilsin dyynit Latviassa ovat tulleet tutuiksi.

Rantaretkeily on kuulunut pariskunnan harrastuksiin myös Suomen alueella. Esimerkiksi Yyterissä Elo on käynyt noin 200 kertaa, vaikka matkaa kotoa onkin noin 250 kilometriä. Pihlajasaari on puolestaan pariskunnan kotiranta. Sitä suosivat myös monet ystävät.

– Siellä näkee Suomen rannoista ehkä kaikkein eniten naturisteja, Elo toteaa.

Naku-uinti rajattua

Parin viime vuoden aikana Olli Elo ja Leila Sillanpää ovat jättäneet Porin reissut vähemmälle. Vaikka Yyterin lievästi loivenevassa rannassa on mukava kahlata, on rannan rajaus alkanut ärsyttää.

– Nakualueen rajaus on aivan hölmö. Eihän se ole rannalla ollenkaan.

Yyterin naturistialue katkeaa hieman ennen rantaviivaa. Siksi Porissa onkin väännetty siitä, saako uimaan mennä alastomana.

– Yyteri olisi muuten paras Suomen naturistirannoista, mutta siellä ei saa ainakaan virallisesti käydä uimassa alasti. On tylsää pukea uimapuku päälle, naturisti Kirsi Kallio toteaa.

Kallio on alkanut viihtyä Suomen rannoista parhaiten Hangossa. Hän on tosin valmis kulkemaan hyvän rannan perässä pidempäänkin. Kokemusta on muun muassa Brightonin, Barcelonan, Narvan, Vecakin ja Wienin naturistirannoista. Portugalin ja Ruotsin rantojen nimiä hän ei muista. Lisäksi tie on vienyt useille epävirallisille naturistirannoille ja sellaisille hiekkarannoille, joissa on saanut toteuttaa itseään vapaasti, kun muita ei ole näkynyt mailla halmeilla.

– Esimerkiksi Pohjoisella Jäämerellä on upeat hiekkarannat, eikä siellä ole ruuhkaa.

Panorannan leima

Alastomat vartalot herättävät naturismia tuntemattomien mielessä herkästi mielikuvia seksistä. Se ei kuitenkaan kuulu naturismiin – tai kuuluu yhtä lailla kuin ihmisten elämään muutenkin.

Siitä huolimatta monet nakurannat ovat keränneet kyseenalaista mainetta. Viimeisimpänä Yyteri on saanut sosiaalisessa mediassa ja blogikirjoituksissa panorannan leiman. Vaikka kirjoitukset ovat vain yksittäisiä, huhut kiertävät.

Luonnon helmassa vietit voivat ottaa vallan. Mari Klåvus

– Olenhan minä juttuja kuullut, mutta itse en ole sellaista hellyyttä koskaan rannalla saanut. Monta vuotta olen kyllä yrittänyt, rannalla iltaa istunut porilaismies naureskelee.

Nakuilua ilman seksiä

Puheet ovat kantautuneet myös Suomen Naturistiliiton puheenjohtaja Juha Jonssonin korviin. Hänen selvitystensä mukaan seksiä on harrastettu dyynialueen takana, varsinaisen naturistirannan ulkopuolella.

– Siellä on tapahtunut joskus niin, että pariskunta on tyydyttänyt fyysisiä tarpeitaan. Sillä ei luultavasti ole ollut mitään tekemistä naturistien kanssa vaan kyse on ollut ekshibitionistisesta tarpeesta harrastaa seksiä luonnossa kauniina päivänä.

Tarve ei liity naturisteihin tai naturistirantaan. Jonsson huomauttaa, että tänäkin kesänä on uutisoitu julkisella paikalla harrastetusta seksistä muun muassa Tampereen puistotapahtuman reunamilla ja Turussa Aurajoen rannalla.

Sen Jonsson myöntää, että naturismi saattaa joitakin kiihottaa. Esimerkiksi Pihlajasaareen rakennettiin tästä syystä aita naturistialueen ympärille jo yli kymmenen vuotta sitten.

– Alueen reunalla kävi ”puskarunkkareita”, jotka tyydyttivät itseään katsellen rannalla olevia naturisteja. Aidan rakentamisen jälkeen tällaista ongelmaa ei ole ollut

”Kunnioittakaa yksityisyyttämme”

Ranta kuin ranta, on naturistille tärkeintä saada nauttia siitä ilman rihman kiertämää ja pahoja puheita.

Jos yhden toiveen saisi esittää, toivoisi Juha Jonsson, että ulkopuoliset jättäisivät naturistit rauhaan ja antaisivat heidän nauttia elämäntavastaan.

– Naturistit eivät halua häiritä ketään. He kunnioittavat muiden yksityisyyttä. Samoin he toivoisivat, että heidän yksityisyyttään kunnioitettaisiin.

Ensimmäinen kerta vaatii rohkeutta

Nakurannalle voi mennä myös vaatteet päällä, kunhan ei mene sinne muita tuijottelemaan. Joskus oman itsensä voittaminen ja häveliäisyyden karistaminen vie hetken. Sen naturistitkin hyväksyvät.

– Ensimmäinen kerta vaatii rohkeutta. Jollekin voi olla helpompi olla ensin ilman ala- tai yläosaa, jotta olo ei ole niin paljastettu, porilaisseurueessa iltaa istunut mies opastaa.

Kun uskaltaa kokeilla, huomaa kuinka vapauttavaa alastomuus on. Porilainen naturisti

Hän vakuuttaa, että toisella kerralla on jo helpompaa.

– Kun uskaltaa kokeilla, huomaa kuinka vapauttavaa alastomuus on. Sitten tekeekin jo mieli päästä puristavista vaatteista eroon aina kun mahdollista.

Nyt on taas keskikesän juhlan aika. Näillä neuvoilla saatat selvitä juhannuksesta ehjin nahoin ja tuoda riemun rintaan muillekin ihmisille.

Kokosimme niin mökkivieraille kuin saunan lämmittäjillekin lukuisia ohjeita ja neuvoja, joita Ylen verkkosivuilla on vuosien varrella julkaistu.

1. Kiristyykö pinna, pullottaako otsasuonet? Näin selviät juhannusliikenteestä

Ensimmäinen vaaran paikka piilee ruuhkaisassa liikenteessä. Moni suuntaa mökille kiireisenä ja hermostuneena. Karavaanareitten matelu tai muiden päättömät ohitukset ärsyttävät ja otsasuonet alkavat pullistua.

Ota rauhallisesti, varaa aikaa ja muista keskittyä ajamiseen. Ammattikuskit opastavat olemaan myös rehellinen itselle: jos olet kuumakalle liikentessä, tunnusta se!

Ongelman tunnustaminen on puoli ratkaisua. Ja sitten voit lukea nämä loputkin ammattilaisen vinkit liikenneraivon välttämiseen.

Pienten lasten kanssa matkustavalla saattaa alkaa hermot kiristyä myös takapenkin kinastelijoihin, ja jos matka on pitkä, monen tunnin ruutuaika kännykkää tuijottaen tuntuu huonolta ajatukselta.

Vanha kunnon autojen bongausleikki, levyraati tai yhteislaulu virittävät mukavasti yhteiseen juhlaan. Lapsiperheen äidit antavat muitakin hyviä vinkkejä lasten viihdyttämiseen automatkoilla.

2. Tee aluksi tupa- ja pihatarkastus! Näillä ohjeilla mökki ei pala, apu löytää paikalle ja sopukin säilyy

Kun matkasta on selvitty kunnialla ja päästy perille, on aika tehdä mökkipihan tarkastus. Näin siis tietysti, jos kohteena ovat omat tilukset. Vieraan on toki syytä luottaa isäntäperheen arviointikykyyn, ettei tunnelma heti muutu yhtä viileäksi kuin perinteinen juhannussää.

Tarkista esimerkiksi, ettei pihalle ole jäänyt lojumaan teräviä työkaluja, joihin lapset voivat satuttaa itsensä. Ja muista tarkistaa, että palovaroittimet ovat kunnossa.

Yli kymmenen vuotta vanha palovaroitin on syytä vaihtaa uuteen: se saattaa olla epäkunnossa, vaikka nappia painamalla toimisikin. Ja muista, että palovaroitin pitää olla kaikissa tiloissa, joissa nukutaan.

Palovaroittimia on jos minkälaisia. Ammattilaisten mukaan esimerkiksi optinen tai ionisoiva palovaroitin sopii pakolliseksi ilmaisimeksi kesämökille.

Suomessa on Pelastusopiston tietojen mukaan vuosittain 150-200 vapaa-ajan asuntojen tulipaloa. Myös saunarakennusten paloja on pari sataa vuodessa. Noin neljännes näistä paloista johtuu tulisijojen ongelmista: suojaetäisyydet eivät ole riittäviä, tulisijassa on vaurioita tai hormissa nokea tai palavaa ainesta.

Vapaa-ajan asunnoissa nuohous pitäisi tehdä kolmen vuoden välein. Onko se hoidettu? Jos ei, niin kirjaa muistilistaan.

Ja ennen kuin aloitat juhlinnan, muista varmistaa, että kaikilla on varmasti paikan tarkka osoite tiedossa, jos tulee tarvetta kutsua paikalle apua. Yksi vaihtoehto on asentaa kännykkään 112-sovellus, josta hätäkeskus saa suoraan paikan sijaintitiedot hätäpuhelun tullessa.

Juhannuksen lähestyminen tarkoittaa monille mökin omistajalle myös, että vieraita saapuu kyläilemään. Vieraan on syytä muistaa, että mökillä riittää puuhaa kaikille eikä siellä voi odottaa lekotellen täysihoitoa.

Kutsumatta ei toisten mökille ole syytä tunkea, tuliaiset kuuluvat asiaan, kenties myös omat lakanat ja syötävät. Kun muistaa nämä ja tapakouluttajan muut vinkit, voi mökitön saada kutsun vieraaksi toistekin.

3. Lämmitä sauna oikein ja viimeistele kylpynautinto oikealla saunavastalla

Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut

Nautinnollinen ja kiireetön saunominen juhannuksena vastomalla eli vihtomalla on monen mielestä se tärkein juhannusperinne.

Puusaunaa lämmittäessä on kuitenkin syytä muistaa muutama asia. Jos sauna on esimerkiksi ollut pitkään kylmänä, saunan lämmitys pitää aloittaa varovasti hormia lämmittäen.

Kun lämmität saunan oikein, vähennät pienhiukkaspäästöjä. Tutkimus on tuottanut uutta tietoa siitä, miten puut pitäisi polttaa oikein. Tässä viisi nyrkkisääntöä oikeaan saunan lämmittämiseen.

Sitten voikin lähteä hakemaan koivunoksia vastoja varten. Mutta siinäkin hommassa on syytä muistaa, ettei oksia saa katkoa mistä tahansa. Jokamiehen oikeuksiin se ei kuulu ja lupa tarvitaan maanomistajalta.

Saunavihtojen tekemisen mestarin mielestä vain harva osaa tehdä aidon, perinteisen ja kestävän saunavihdan. Jos haluat tehdä saunavieraisiin vaikutuksen, sidot valmiin vihdan kierretyllä oksalla etkä kuminauhoilla ja nippusiteillä.

Tästä voi lukea perinnemestarin ohjeen aidon saunavihdan tekoon. Ja jos ei huvita lukea, niin mallia voi katsoa myös tästä videosta.

Samalla reissulla voi kerätä myös luonnonkukkia ja kieputella niistä seppeleen itselleen tai kaverille iloksi. Miksei sen voisi ripustaa oveenkin juhlatunnelmaa luomaan.

Seppele säilyy pidempään, jos keräät kukat hyvissä ajoin ja annat niiden imeä vettä maljakossa ainakin parin tunnin ajan.

4. Vatsat täyteen ja iloa iltaan leikkimielisestä kisailusta

Saunan päälle maistuu monelle makkara, jota voinee suosionsa perusteella jo kutsua jonkin sortin perinneruoaksi juhannuksena. Uudet perunat ja grillattavat herkut ovat löytäneet tiensä suomalaisen juhannuksen juhlapöytään. Samalla tavalla perinneherkkuja ne eivät kuitenkaan ole, kuten vaikkapa joulupöydän lanttuloorat.

Me pyysimme vuosi sitten perinnetutkijaa ideoimaan kansallisen juhannusruoan. Se ei ollutkaan makkara vaan makeampi herkku, joka maistuu varmaan monelle tänäkin juhannuksena.

Vuosi sitten kysyimme myös juhannuspöydän kuumimmat trendit. Epäilemättä pienpanimo-oluet ja vegaaniherkut löytävät tiensä moneen juhlapöytään tänäkin suvena.

Ruoan päälle pieni, leikkimielinen kisailu tekee terää. Mökkipeleistä yksi suosituimpia ja suomalaisimpia on mölkky. Kilpailuhenkisen ja voitonjanoisen kannattaa lukea nämä maailman mestarin ohjeet, miten mökkipelistä selviää voittajana.

Ja jos fyysinen ponnistelu ruoan päälle tuntuu tukalalta niin aina voi yrittää päteä tiedolla. Tietämyksesi tästä keskikesän juhlasta voit tarkistaa tällä testillä ja järjestää vaikkapa tietokilpailun aiheesta.

5. Vihiä heilasta juhannustaioilla, kohtuus viinan kanssa läträtessä

Juhannukseen liittyvät myös juhannustaiat: kukkien kerääminen tyynyn alle, kaivoon katsomiset ja pellossa pyörimiset. Nämä liittyvät kansanperinteessä keskeisesti puolison etsimiseen ja hedelmällisyyden lisäämiseen. Tutkijoiden mielestä juhannustaika toimii parhaiten kimpassa.

Porukassa kun ollaan ja usein vielä veden äärellä, alkoholin kanssa on syytä muistaa maltti. Juhannus on pelastusviranomaisille ja poliisille kiireistä aikaa ja usein hälytysten taustalla on reipas alkoholin käyttö. Vuodesta toiseen jotkut myös lähtevät vesille humalassa.

Suomalaisten käsitykset alkoholin kohtuukäytöstä vaihtelevat melko paljon. Kyselytutkimuksen perusteella suurin osa kuitenkin ajattelee, että kohtuukäytön raja on 2-4 annosta kerralla.

Paras keino välttää seuraavan päivän kankkusta on tietysti jättää alkoholit juomatta, mutta näilläkin ohjeilla voi seuraavan päivän etovaa oloa välttää. Avainsanoja ovat oikeanlainen syöminen, vesi ja terävät.

Ja jos alkoholia on nautittu niin että tuntuu, ja mieli jollakulla tekee lähteä järvelle, avainsana on EI.

Juhannus on ikävä kyllä hukkumiskuolemien aikaa. Hätä voi tulla myös selvinpäin. Sivullinen ei aina edes ymmärrä, että vedessä oleva tarvitsee apua, koska olemme tottuneet televisiossa ja elokuvissa nähtyihin räpiköinteihin.

Todellisuudessa hukkuminen on hiljaista ja voi näyttää jopa leikiltä. Tästä jutusta voit lukea, millaisten tunnusmerkkien pitäisi saada hälytyskellot päässä soimaan. Hukkuva ei aina hätäänsä huuda, ja videolta voit katsoa miten toimia, kun haluat pelastaa veden varaan joutuneen.

6. Räiskytellen kokko palavi, kesäyöhön sammuvi – ohjeet turvalliseen kokon polttamiseen

Juhannuskokon polttaminen on monelle suomalaiselle edelleen tärkeä perinne, vaikkei varmasti kovin moni enää sitä rakennakaan pahojen henkien karkoittamiseksi tai auringon ylistämiseksi.

Ennen kuin kokkoa alkaa rakentaa ja sytyttää, pitää varmistaa, saako avotulta ylipäätään sytyttää alueelle. Kokon sytyttäjän vastuulla ovat kokosta aiheutuvat vahingot ja hänellä on myös velvollisuus huolehtia vartioinnista, jälkisammutuksesta ja palamisjätteiden käsittelystä. Nämä, ja muutama muukin vinkki kuuluvat juhannuskokkoa suunnittelevan etikettiin.

Yksi vaihtoehto on myös rakentaa niin sanottu kelluva kokko. Metsäpalovaroituksen aikana ei niitäkään saa polttaa. Ennen kuin toimeen tarttuu, kannattaa lukea nämä palomiehen ohjeet kelluvan kokon rakentamiseen. Vedenhaltijan lupa on tarpeen ja jämäkkä ankkurointi on syytä muistaa.

Juhannus on meillä herttainen

Juhannus on odotettu kesän juhla ja siitä alkaa monella suomalaisella myös kesäloma. Vaikka vaaran paikkoja ja monenlaista muistamista ja hyviä ohjeita riittää, ei juhlaa kannata kuitenkaan pilata liikaa stressaamalla.

Psykologi muistuttaa, että rauhallisuus on avainasemassa, kun ärtymys vaikka liian pitkään saunovista miehistä tai sateessa grillaamisesta alkaa painaa pääkoppaa. Ja jos sataa, siitäkin voi yrittää nauttia. Kannattaa muistella esimerkiksi sitä, miten lapsena kesäsade sai hyppelemään pihalla.

Ja aina kannattaa muistaa, että nyt on nautittava, sillä tästähän se päivä taas alkaa lyhenemään, ja joulustressi odottaa vain puolen vuoden päässä.

Juhannusaaton sää on monin paikoin viileä, tuulinen ja sateinen. Lomailijan kannalta parhaimmista keleistä saa nauttia kaakossa ja itärajan tuntumassa. Myös Lapissa on aluksi poutaista ja lämmintä.

– Kovin tuulinen ja melko sateinen päivä tästä juhannusaatosta on tulossa, tiivistää Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Juha Tuomaala keskikesän juhlan sään.

Aamulla seitsemältä yhtenäisen sadealueen raja kulki Pori–Kuopio-linjalla. Rintama on siitä hiljalleen nousemassa kohti Oulua.

Sadealue jatkaa matkaansa päivän mittaan kohti Lappia ja illalla voi sataa jo Pohjois-Lapissa asti. Rintaman jälkipuolella tulee sitten lähinnä sadekuuroja ja paikoin jopa ukkosta.

– Pilvisyys voi etelässä ja idässä rakoilla päivän mittaan, mutta lännessä peite voi olla aika runsas.

Sateessa lämpötila jää kymmeneen asteeseen

Lämpötilat voivat idässä nousta aurinkoisimmilla alueilla paikoin jopa 19 asteeseen. Myös Keski-Lapissa lämpötila saattaa jaksaa nousta jopa 18 asteeseen ennen sadealueen tulemista.

– Sateen alla lämpötila voi jäädä jopa vain noin kymmeneen asteeseen. Muuten lämpötila vaihtelee noin 14-17 asteen välillä.

Lännessä sateet voivat paikoin olla jopa melko reippaita.

– Vettä saattaa tulla vuorokauden aikana jopa 50 millimetriä, Tuomaala kertoo.

Sateiden myötä metsäpalovaroitus on enää voimassa vain Ahvenanmaalla.

Lännessä ja merellä puhkuu kunnolla

Merialueille on annettu varoituksia kovasta tuulesta. Vain Suomenlahdella ja Perämerellä tuuli jää tänään alle 20 metriin sekunnissa. Selkämeren eteläosista aina merenkurkkuun tuuli voi yltää jopa 23 metriin sekunnissa. Samalla aallot voivat nousta melko korkeiksi.

Myös maa-alueille on annettu tuulivaroituksia.

– Puuskissa tuuli voi olla lähemmäs 15 metriä sekunnissa ja rannikkoalueilla jopa 20 metriä sekunnissa.

Navakimmin puhaltaa Satakunnasta etelään olevalla maa-alueella.

Tuomaalan arvion mukaan näin kovat puuskatuulet voivat kaataa puita ja aiheuttaa sen myötä ongelmia.

Sunnuntaista viikonlopun hienoin päivä

Ennusteen mukaan sää on vielä huomenna lauantaina monin paikoin epävakainen, mutta jo parempi kuin nyt aattona.

Maan eteläosissa sadekuurot ovat harvemmassa ja yksittäisiä ja myös siitä pohjoiseen ne muuttuvat selvästi kuuroittaisemmiksi. Eniten sataa ennusteen mukaan Lapissa ja varsinkin Lapin pohjoisosissa.

– Samalla lämpötilat etelässä nousevat jopa 20 asteen tietämille. Mutta näistä viikonlopun päivistä se sunnuntai on ehkä se kaikkein poutaisin ja aurinkoisin ja laajemmin lämpimin, Tuomaala kertaa.

Samalla hän huomauttaa, että lauantaina on kaakosta nousemassa uusi rintama. Sen reitti on vielä vähän epävarma, mutta itärajan tuntumaan saattaa silloin tulla asteita. Muualla sää pysyisi poutaisena.