Itärajalla Vaalimaan raja-asemalla on tällä hetkellä rauhallista.

– Tällä hetkellä ainakin meidän puolella on tosi hiljaista eikä ole Venäjänkään puolelta kaikunut sellaisia ääniä, että siellä olisi jonoja, kertoi ylirajavartija Kim Mitrunen Vaalimaan rajatarkastusasemalta sunnuntaina kello yhden aikaan.

Venäjän uuden tullilain mukaan maahan voi jatkossa viedä kerrallaan vain yhden ulkomaisen auton omistajaa kohden ilman ylimääräisiä veroja ja tullimaksuja.

Raja-asemalla oli sunnuntaina keskipäivällä noin kilometrin mittainen autojono uuden tullilain takia, mutta ruuhkat ovat kadonneet.

Ylirajavartija Kim Mitrunen uskoo, että suomalaisautoilijoiden korviin on kantautunut tietoa, että rajalla on ollut ongelmia.

– Suomalaisia on tänään liikkeellä tavallista vähemmän näin sunnuntaiksi. Ilmeisesti suomalaiset eivät ole uskaltaneet lähteä liikenteeseen tämän uuden tullilain takia niin sankoin joukoin.

Omilla autoillaan liikkuvat ovat Mitrusen mukaan päässeet rajan yli ongelmitta.

– Ilmeisesti he pääsevät läpi, joilla ei ole minkään rahoitusyhtiön autoa vaan on oma auto.

Tilanne uusi tullille

Tullin viestintäjohtaja Mika Parkkonen kertoi lauantaina Ylelle, että tilanne on heille uusi.

– Olemme olleet alustavasti yhteydessä Venäjän tulliin asiaan tiimoilta. Sieltä on kerrottu, että heidän on noudatettava uusia määräyksiä, Parkkonen sanoi.

Asiaa kommentoi myös Ylen Ykkösaamussa lauantaina vieraillut ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen (kok.). Hän toivoi, että kahden maan tullit kävisivät keskenään asian läpi. Mikäli asia ei tullien kesken ratkea, siinä tapauksessa ministeriö voi ottaa asian hoidettavaksi.

Tullin Parkkonen kertoi Ylelle, että Tullissa selvitetään, mistä Venäjän uudessa tullilaissa on kyse ja miten sitä sovelletaan käytäntöön.

Tulli kehotti Suomen kansalaisia harkitsemaan, kannattaako Venäjän rajalle ylipäänsä mennä tilanteen takia.

Lisää aiheesta:

Tulli: Venäjän uusi tullilaki toi Vaalimaan raja-asemalle kilometrin jonon

Ministeri Venäjän uudesta tullilaista: Tuntuu erittäin kummalliselta, ei todellakaan sujuvoita rajamuodollisuuksia

Kouvolan kaupunki on määrännyt harvinaisen elintarvikkeiden myyntikiellon kyläkaupalle, joka on myynyt vanhentuneita tuotteita vuosikausien ajan.

Myyntikielto määrättiin, koska kauppa oli useista kehotuksista huolimatta myynyt vanhentuneita elintarvikkeita. Myynnissä on ollut esimerkiksi vanhaa jauhelihaa ja maitotuotteita.

Lähes jokaisessa tarkastuksessa 13 viime vuoden aikana on paljastunut, että vanhentuneita elintarvikkeita oli myynnissä tai varastoituna myymälän tiloihin.

Kaupassa myydään elintarvikkeiden lisäksi talous- ja rautatavaraa.

Kielto koskee helposti pilaantuvia tuotteita eli kylmässä säilytettäviä eineksiä, liha-, kala- ja kanatuotteita, maitotaloustuotteita ja pakasteita. Mikäli kauppias rikkoo kieltoa, on edessä 4 000 euron uhkasakko ja kuukausittainen 1 000 euron lisäerä.

Yksinäinen kauppias

Ruoka- ja sekatavarakauppa E. Paavolainen sijaitsee parin sadan asukkaan Kimolan kylässä Kouvolan pohjoisosassa.

Myymälän kauppias on pian 76 vuotta täyttävä Mauri Paavolainen. Hän on myyntikiellosta ymmällään.

– En osaa sanoa, miten kaupalle käy. Minulle ei ole tullut vielä minkäänlaista tietoa kaupungilta.

Kyseessä on perheyritys, jota Paavolainen on pyörittänyt enonsa ja kahden veljensä kanssa. Paavolainen on ollut mukana kaupan toiminnassa vuodesta 1966 asti. Nuorin veljistä hoiti myymäläautoa. Nyt veljet ovat kuolleet, ja Mauri Paavolainen on jäänyt yksin hoitamaan kauppaansa.

Kaksi kertaa viikossa hän käy hakemassa tavaraa myyntiin tukusta. Sillä välin hänellä on myymäläapulainen tuuraamassa.

Kuitit paljastivat

Kouvolan terveystarkastaja tarkasti myymälän kesäkuussa 2018. Tarkastuskertomuksesta selviää, että myymäläapulainen oli tarkastuksen alussa alkanut kiireesti kerätä vanhentuneita elintarvikkeita myymälän kylmäaltaasta. Tarkastajan mukaan tarkoituksena oli ilmeisesti viedä tuotteet tarkastajan huomaamatta kylmiöön.

Samassa aineistossa kerrotaan, että kun kauppias oli saapunut paikalle, hän oli sanonut tienneensä, että myynnissä on vanhentuneita elintarvikkeita. Kauppias oli tarkastajan mukaan sanonut, ettei halunnut poistaa niitä, ettei myyntilaite näyttäisi tyhjältä.

Mauri Paavolainen ei muista puhuneensa moista.

– Tuoretiskissä ei ole minun mielestäni ollut vanhentuneita tuotteita. Kun päivämäärät ovat menneet yli, niin tuotteet on kerätty kylmiöön ja sieltä toimitettu eteenpäin jätteisiin. Minusta tässä on tehty kärpäsestä härkänen.

Huhtikuussa 2018 kauppiaan oli havaittu myyvän elintarvikkeita väliaikaisesta myyntikiellosta huolimatta. Tästä todistivat kassan roskakorista löytyneet kuitit.

Kauppias pitää ajojahtina

Kauppias Mauri Paavolainen myöntää, että tuotteiden päiväyksiä ei ole tullut katsottua joka päivä.

– Oma vikahan tämä on. Ei tullut katsottua riittävän ahkerasti tuotteiden päiväyksiä.

Toisaalta Paavolainen pitää myyntikieltoa ajojahtina.

– Onhan isoissa marketeissa ja pikatukussakin ollut ylipäiväisiä tuotteita, hän perustelee.

Kouvolan kaupunki ei ole saanut asiakkailta valituksia kyläkaupan vanhoista tuotteista. Ainoa arkistosta löytyvä valitus on vuodelta 1992. Terveystarkastaja Vuokko Karjalaisen mukaan myöskään ruokamyrkytystapauksia ei ole tiedossa.

Kyläkaupan tulevaisuus on vielä avoin.

– Kaikki tiskeissä ovat nyt tuoreita. En osaa sanoa, mitä niille pitää tehdä. Ottaako kaupunki ne sitten pois? Olen tällainen vanha jäärä, joka toivottavasti tässä pärjäilen, sanoo Mauri Paavolainen.

Nyrkit viuhtovat vimmatusti ensin ilmaa ja sen jälkeen ne iskeytyvät lujaa nyrkkeilysäkkiin. Iso, musta säkki heiluu puolelta toiselle, kun entinen raskaan sarjan ammattilaisnyrkkeilijä Sami Elovaara, 45, takoo katosta roikkuvaa harjoitusvastustajaansa.

Pian hiki valuu norona ensin Elovaaran kasvoja pitkin ja kastelee sitten miehen paidan. Elovaara nyrkkeilee tosissaan, vaikka puhetta oli kuvien ottamisesta juttua varten.

Täysillä tai ei lainkaan. Se kuvaa yhä Elovaaran suhtautumista nyrkkeilyyn, vaikka ammattilaisuran päättymisestä on jo kymmenen vuotta.

Kun nyrkkeilyura päättyi, Elovaara ei pystynyt kolmeen vuoteen edes katsomaan minkäänlaista urheilua. Se tuntui liian pahalta. Nyrkkeilystä taukoa kesti lähes viisi vuotta.

Nyt taukoa kestää minuutin ajan. Sen jälkeen raju taonta jatkuu. Elovaaran kännykässä on nykkeilysovellus, joka ilmoittaa ajan kulumisen. Erä kestää kaksi minuuttia ja välissä on minuutin lepo.

Kun kuvat on otettu, voi keskittyä puhumiseen.

Menestyksen nälkä ajoi kilpailemaan

Sami Elovaaran nyrkkeilyura päättyi vuonna 2008 raskaan sarjan suomenmestaruusottelun rökäletappioon Juho Haapojaa vastaan. Se ja kaksi muuta viimeisintä ottelua olisi näin jälkikäteen ajateltuna pitänyt jättää ottelematta, Elovaara sanoo.

Elovaaran olkapää ja jalat oli leikattu kahdeksan kuukautta ennen ottelua. Lääkärin mukaan harjoittelun olisi voinut aloittaa vuoden kuluttua leikkauksesta. Elovaara kuitenkin nousi kehään puudutettuaan ensin itse itsensä. Halu otella oli kova, kun edessä oli vihdoin titteliottelu, jota hän oli odottanut vuosia.

Mutta juuri ennen kehään astumista tuli henkinen romahdus.

– Mietin itsekseni, että nyt olet Sami aivan väärässä paikassa.

Haapoja voitti ottelun ylivoimaisesti.

Päihteet veivät itsetuhon partaalle

Uran päättymisestä seurasi synkkä ajanjakso, joka oli viedä Elovaaran hengen. Mies työskenteli päivät alumiinitehtaassa ja viikonloput ravintolan ovella. Sitä kesti neljä kuukautta, kunnes terveys petti.

Elovaara sanoo kärsineensä migreenistä aina, ja se yhdistettynä nyrkkeilyyn ei välttämättä ollut hyvä yhdistelmä. Alumiinihöyryjen vuoksi hän alkoi saada toistuvia migreenikohtauksia. Myös masennus teki tuloaan.

– En ollut valmistautunut urheilu-uran jälkeiseen elämään mitenkään. Tuli mitättömyyden ja tarpeettomuuden tunne ja itsetunto romahti.

Elovaara sairastui vaikeaan masennukseen ja joutui vähäksi aikaa laitoshoitoon, mutta se ei auttanut.

– Makasin kotona petipotilaana puoli vuotta, en jaksanut tehdä yhtään mitään, minä vaan nukuin.

Kipulääkkeiden, rauhoittavien ja piristeiden lisäksi elämään tulivat päihteet ja lopulta myös amfetamiini. Niillä Elovaara yritti turruttaa tunteitaan ja päästä tästä hetkestä pois.

– Olen todella itsetuhoinen ihminen varsinkin päihteiden osalta. Itsemurha pyöri silloin koko ajan mielessä.

Elovaara kertoo, että hänen huumeidenkäyttönsä lisääntyi koko ajan sietokyvyn kasvettua. Lopulta hän joutui Peijaksen sairaalaan suljetulle osastolle.

– Siellä minut laitettiin remmeihin ja vähän aikaa syötiin lääkkeitä kieli poskella. En halunnut enää elää.

Elovaara erosi vaimostaan, sillä ei halunnut nähdä tämän kärsivän vuoksensa.

– Läheiset siinä kärsivät enemmän kuin itse, Elovaara sanoo synkkänä.

Lopulta Elovaara lähti pääkaupunkiseudulta takaisin kotimaisemiinsa Ouluun. Tarkoitus oli karu.

– Siellä minä halusin lopettaa itseni.

Urheilijasta tuli huumeiden välittäjä

Poliisit ottivat Elovaaran kiinni ennen, kun mies ehti toteuttaa suunnitelmansa. Syynä kiinniottoon oli huumeiden välittäminen etelästä Ouluun. Mies oli toiminut välikätenä lähes kilon amfetamiinierän toimittamisessa eteenpäin. Tuolloin elettiin vuotta 2011.

– Teko kertoo siitä, kuinka sekaisin silloin olin.

Elovaara kertoo joutuneensa neljäksi ja puoleksi kuukaudeksi tutkintavankeuteen. Poliisivankilassa hän vietti kuusi viikkoa. Aika oli rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti, sillä vieroitusoireet tulivat rajuina.

– Minulla oli käytössä lääkärin määräämät lääkkeet ja laittomat huumeet. Niiden käyttö katkaistiin kuin seinään.

Elovaara olisi halunnut odottaa poliisitutkinnan päättymistä ja oikeuskäsittelyä vankilassa, mutta hänet päästettiin vapaaksi odottamaan tuomiota. Toiveissa oli asian nopea käsittely, mutta sitä ei ollut tiedossa.

En kelvannut aluksi edes valmentamaan kuntonyrkkeilyä sen vuoksi, että oikeudenkäynti oli kesken. Sami Elovaara

Kun Elovaara vapautui vankilasta, hän jäi tyhjän päälle. Asunto oli tyhjennetty, eikä jäljellä ollut enää mitään. Asumaan hän pääsi vanhempiensa luokse.

Elovaara kertoo menneensä pyytämään apua sosiaalitoimistoon, sillä ei osannut muutakaan. Rahaa ei ollut, eikä asuntoa. Kukaan ei ollut neuvomassa, mitä hänen olisi pitänyt tehdä.

– Tilitin sosiaalitoimistossa koko elämäntarinani ja sain sieltä 30 euron maksusitoumuksen. Siinä luki, ettei sitä saanut käyttää tupakkaan tai alkoholiin. Olin ihan raivoissani ja revin sen.

Sitten iski Elovaaran elämän mustin hetki. Hän yritti itsemurhaa.

– Löin pitkällä lihasneulalla unilääkettä suoraan laskimoon.

Itsemurhayritys johti amputaatioon

Itsemurhayrityksen jälkeen Elovaara vietti seitsemän viikkoa Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Vasen käsi meni piikittämisen seurauksena kyynärvarresta alaspäin mustaksi. Se oli menossa kuolioon, ja tuskat olivat kovat.

Aluksi lääkärit epäilivät, että käsi joudutaan amputoimaan, mutta viikkoja kestäneen hoidon jälkeen se saatiinkin pelastettua lähes kokonaan, Elovaara sanoo. Hän esittelee samalla vasenta kättään, josta puuttuvat kolmen sormen päät.

Elovaaran keskisormi, nimetön ja pikkusormi jouduttiin amputoimaan viimeisen nivelen kohdalta, sillä sormenpäät muistuttivat lähinnä rusinaa.

Sormenpäiden menetys harmittaa häntä selvästi. Esimerkiksi kitaransoitto ja puukäsitöiden teko on nyt vaikeampaa.

– Se oli hinta, jonka jouduin maksamaan.

Tuosta mustasta hetkestä alkoi Elovaaran toipuminen päihdekierteestä. Hän haki ja sai apua päihdeklinikalta ja sai sitä kautta myös huoneen asuttavakseen. Puolentoista vuoden jälkeen Elovaara pääsi muuttamaan ystävänsä rintamamiestalon yläkertaan.

Mies onnistui pääsemään eroon päihdekierteestä, mutta elämä junnasi paikoillaan. Moni ovi meni kiinni, sillä Elovaaran oikeuskäsittely ei edennyt.

– En kelvannut aluksi edes valmentamaan kuntonyrkkeilyä sen vuoksi, että oikeudenkäynti oli kesken, Elovaara muistelee.

Myös oman asunnon saanti osoittautui mahdottomaksi, samoin työpaikan löytäminen. Elovaara sanoo selvinneensä ystäviensä avulla. Heidän ansiostaan oli katto pään päällä ja myös tilapäistä työtä.

Muiden armeliaisuuden varaan joutuminen oli kuitenkin aikuiselle miehelle todella nöyryyttävä kokemus.

Kuuden vuoden odotus

Vuonna 2012 Oulun käräjäoikeudessa alkanut oikeuskäsittely sai lopullisen päätöksensä vasta viime syksynä. Elovaara odotti tuomiota huumausainerikoksestaan kuusi vuotta, joista oikeuskäsittely kesti viisi vuotta.

– Se on erittäin poikkeuksellista, sanoo Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela.

Syynä pitkittymiseen oli se, että osa syytetyistä vältteli oikeudenkäyntiä. Asiassa oli vastaajana yhteensä seitsemän miestä. Elovaaran tapausta käsiteltiin Oulun käräjäoikeudessa vuosina 2012–2016.

Kuuden vuoden aikana olisin ehtinyt perustaa vaikka perheen. Sami Elovaara

Savelan mukaan tavallisesti vaativatkin jutut saadaan käsiteltyä vuodessa, yksinkertaisten juttujen käsittelyaika on noin 3,5 kuukautta asian vireille tulosta.

Oikeuden asiakirjojen mukaan Elovaara istui kaikki oikeudenkäynnit yhtä lukuun ottamatta. Tuohon poissaoloon hänellä oli lääkärin lupa. Elovaara oli onnistunut ensin loukkaamaan jalkansa ja kaatumaan sen jälkeen suihkussa.

– Istuin siellä välillä kipsikenkä jalassa ja niska leikattuna, Elovaara muistelee.

Hovioikeuden päätös tuli syksyllä 2017. Sen mukaan Elovaara tuomittiin kahdeksi vuodeksi ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomio oli ollut kolme vuotta ja kuusi kuukautta ehdotonta vankeutta.

Rovaniemen hovioikeuden päätökseen on kirjattu, että tuomiota alennettiin kuudella kuukaudella oikeudenkäynnin pitkittymisen vuoksi.

Lakimuutos nopeuttaa oikeuskäsittelyä

Antti Savelan mukaan vuoden alussa voimaan astuva lakimuutos helpottaa etenkin laajojen huumausainerikosjuttujen käsittelyä oikeudessa. Oikeudenkäyntejä voi tuolloin helpommin käydä osissa.

– Lakimuutoksen myötä pääkäsittelyä ei poissaolojen vuoksi tarvitse enää niin usein peruuttaa. Oikeudessa paikalla olevia henkilöitä voidaan kuulla ja lykätä asian käsittely myöhempään ajankohtaan poissaolevien vastaajien kuulemiseksi, Savela kertoo.

– Nyt laki ei mahdollista lykkäämistä kuin enintään 60 päiväksi, ja jos kaikkia vastaajia ei saada tässä ajassa kuultua, on pääkäsittely aloitettava alusta. Jatkossa laissa ei ole lykkäämiselle ehdotonta takarajaa, Savela kertoo.

Nykyisin esimerkiksi Oulun käräjäoikeuden istunnoista noin joka neljäs joudutaan perumaan sen vuoksi, ettei haastettu saavu oikeuteen.

Savelan mukaan oikeudenkäyntien jatkuva peruuntuminen on iso ongelma ja ne tulevat myös yhteiskunnalle kalliiksi.

Käänteentekevä ehdollinen

Elovaara sanoo asianajajan käyneen ilmoittamassa tuomiostaan hänelle henkilökohtaisesti. Hän kertoo valmistautuneensa pahimpaan, mutta tärkeintä oli saada asia vihdoin päätökseen, olipa tuomio mikä hyvänsä. Ehdonalaisen tuomion merkitystä oli aluksi vaikea ymmärtää

– Kysyin, että mihin minun täytyy nyt mennä. Asianajaja sanoi, ettei mihinkään. En ollut uskoa häntä.

Ehdollinen vankeustuomio tarkoitti Elovaaralle mahdollisuutta päästä kiinni normaaliin elämään. Hän onnistui saamaan oman vuokra-asunnon, aloittamansa liikunta-alan opinnot päätökseen ja lopulta myös työpaikan. Nykyisin hän kelpaa ohjaamaan myös kuntonyrkkeilyä.

Elovaara työskentelee vankilasta vapautuvien apuna toimivassa Kris ry:ssä. Siellä hän pystyy hyödyntämään elämän nurjan puolen kokemista ja auttamaan muita vastaavassa tilanteissa olevia. Elovaara toimii esimerkiksi vertaistukena ja auttaa asiakirjojen täyttämisessä.

Elämä seisahtui tuomion odotteluun

Vaikka omat kokemukset ovat tehneet Elovaarasta vahvemman, olisi hän valmis muuttamaan elämästään monta vuotta. Kun Elovaara jäi rikoksesta kiinni hän oli 38-vuotias, nyt ikää on 45 vuotta.

– Kuuden vuoden aikana olisin ehtinyt perustaa vaikka perheen. Nyt alan olla jo keski-ikäinen, hän naurahtaa.

Elovaara tietää, että huumausainerikoksesta seurannut häpeäleima kestää pitkään.

Rikostuomio ei ole asia, josta MM-tasolla nyrkkeilyssä kilpaillut mies haluaisi tulla muistetuksi. Elovaara kilpaili amatöörinä ja ammattilaisena yhteensä 22 vuotta ja yli sata ottelua. Uraan mahtuu esimerkiksi raskaan sarjan MM-titteliottelu, Suomen mestaruus ja Tony Halmeen kanssa käyty ottelu, joka päätti Halmeen nyrkkeilyuran.

Halme oli Elovaaran ystävä, jonka ansiosta tämä ylipäätään lähti ammattilaisuralle.

Rikolliselle tielle Elovaara ei aio enää koskaan palata. Mies sanoo pitävänsä nollatoleranssia sekä kipulääkkeiden, päihteiden että huumeiden osalta. Nyrkkeilyä hän sen sijaan ei aio jättää.

– Nyrkkeilylle kuuluu edelleen puoli sydäntä, vaikka se ottikin paljon.

Hiki miehen kasvoilla on haastattelun aikana kuivunut.

Voit kuunnella Sami Elovaaran radiohaastattelun Areenasta.

Pitääkö kirjastossa olla hiljaa? Ainakin hiljaisia tiloja voisi olla enemmän, toivoo enemmistö valtakunnalliseen kirjastokyselyyn vastanneista runsaasta 28 000 ihmisestä. Myös nuorille toivotaan – kenties samasta syystä – lisää tiloja kirjastoihin.

Pienet parannustoiveet ovat kuitenkin vain sivujuonne aluehallintovirastojen, opetus- ja kulttuuriministeriön ja kirjastojen teettämän kyselyn tuloksissa. Kokonaisarvosana 8,8 on niin hyvä, että koululaisen kokeen laidassa se tarkoittaisi kiitettävää, ysi miinusta.

Voitaneen sanoa, että kirjasto on suomalaiselle rakas?

– Kyllähän se siltä vaikuttaa. Muistan myös, että aina kun on tehty selvityksiä kuntapalveluista, niin kyllä kirjasto on ykkösenä, sanoo Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Rauha Maarno.

Myös kuntapäättäjät näyttävät olevan kirjastojen ystäviä. Maarno kertoo, että hänen tietääkseen yhtään kirjastoa ei ole ainakaan juuri nyt lakkautuslistalla, toisin kun 2000-luvun alussa. Silloin tehtiin paljon kuntaliitoksia ja moni lähikirjasto joutui sulkemaan ovensa.

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että kunnissa ymmärretään kirjaston merkitys. Ja tietysti on myös tämä paljon käyty lukutaitokeskustelu, huoli lasten ja nuorten lukutaidon rapautumisesta. Kyllähän kirjaston merkitys on tässä ajassa suuri, Maarno sanoo.

Elämänlaatua, tietoa ja kontakteja

Kirjaston merkitystä koskeneista kysymyksistä eniten positiivisia vastauksia sai se, jossa tiedusteltiin, parantaako kirjasto käyttäjänsä elämänlaatua. 43 prosenttia vastasi "erittäin paljon" ja 42 prosenttia "melko paljon".

Seuraavaksi eniten tyytyväisiä vastauksia keräsivät kysymykset siitä, onko kirjasto tarjonnut virikkeitä vapaa-aikaan ja harrastuksiin tai auttanut löytämään tietoa.

Yli puolet vastasi lukevansa kirjaston ansiosta enemmän kuin muutoin lukisi, ja miltei viidennes katsoi kirjaston auttaneen tietoteknisten taitojen parantamisessa. Lähes viidenneksellä kirjasto oli myös lisännyt kontakteja muihin ihmisiin.

Lainausluvut eivät kerro kaikkea

Mitä kirjastoissa sitten oli tehty kyselyä edeltäneen puolen vuoden aikana? Ennen muuta sieltä oli lainattu kirjoja – ruudun ruksitti 71 prosenttia vastaajista – mutta miltei kolmannes vastasi myös viettäneensä kirjastossa aikaa, lukeneensa siellä lehtiä tai tavanneensa muita ihmisiä.

Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Rauha Maarno arvelee, että luvut voisivat olla hieman toisenlaisia, ellei vastaajajoukko olisi painottunut voimakkaasti naisiin. Naiset käyttävät kirjastoa enemmän kuin miehet, mutta 80 prosentin enemmistöä heillä ei sentään ole, kuten kyselyyn vastanneessa joukossa.

– Kysely ei valitettavasti anna ihan totuudenmukaista kuvaa siitä, mihin kaikkeen meidän kirjastojamme nykyään käytetään. Totta kai kirjojen lainaaminen ja lukutaidon edistäminen ovat siellä ytimessä, mutta kyllä siihen kuuluu paljon muutakin.

Maarno kertoo Ruotsissa ja Norjassa tehdyistä tutkimuksista, joiden mukaan iso osa ihmisistä käy kirjastossa esimerkiksi vain lukemassa lehtiä lainaamatta mitään. Silloin pelkästään lainausluvut eivät kerro kirjaston käytöstä ja merkityksestä, Maarno sanoo.

Vanhaa ja uutta

Lisääntyvä monipuolistuminen – digitaaliset sisällöt, äänikirjat, erilaiset tapahtumat – ylipäätään on kirjastojen tulevaisuutta.

– Kirjastojen pitää pysyä mukana lukemisen murroksessa, joka on nyt käynnissä. Kokoelmiin pitää pystyä hankkimaan entistä enemmän muutakin kuin painettuja kirjoja. Myös kuntapäättäjien pitää ruveta ymmärtämään, että kirjastojen aineistobudjettia on siirrettävä painettujen kirjojen lisäksi myös digitaaliseen aineistoon, Maarno sanoo.

Hän vakuuttaa, ettei digitaalisuus tarkoita tappotuomiota painetulle kirjalle, päinvastoin. Mitä enemmän luemme erilaisia formaatteja, sitä parempi, hän sanoo.

Kirjasto sopii pariksi vaikka neuvolalle

Toinen keskeinen haaste kirjastoille on, miten tiloja uudistetaan niin, että niihin mahtuu sekä hiljaisuutta että aktiivisia tapahtumia. Kyselyssä kirjaston tapahtumat arvioitiin tärkeiksi – etenkin ne, jotka on suunnattu lapsille ja nuorille. Suuri enemmistö vastaajista tosin myönsi, ettei ollut osallistunut tapahtumiin.

– Ihan uusia kirjastorakennuksia ei joka päivä tule, mutta kyllä minun käsitykseni on, että monissa kunnissa ollaan satsaamassa kirjastotiloihin. Usein niihin yhdistetään muitakin palveluja. Se on kuntalaisen kannalta aika kätevää, kun palveluja tuodaan fyysisesti yhteen, Maarno sanoo.

Esimerkkeinä hän mainitsee Espoossa ja Tampereella rakennettujen kaltaiset palvelutorit, joissa ovat vierekkäin kirjasto ja vaikkapa neuvolapalvelut.

Sijainnin lisäksi olennaista on se, että kirjaston ovi on auki silloin, kun asiakkaalle parhaiten sopii, vaikka henkilökuntaa ei olekaan paikalla. Mahdollisuus mennä kirjastokortilla sisään varhain aamulla tai myöhään illalla saikin vastaajilta kyselyssä kiitosta. Toisaalta kehuttiin myös henkilökuntaa.

Valoisa tulevaisuus

Entä kirjastojen tulevaisuus? Siitä lomakkeessa ei esitetty kysymyksiä, mutta Suomen kirjastojen toimintaedellytysten puolesta työskentelevän kirjastoseuran toiminnanjohtaja vastaa.

– Tärkeä asia, jossa kirjastoammattilaisten pitää olla hereillä, on tämä digitaalisuuden tuoma murros ja siinä mukana pysyminen. Mutta muuten näen tulevaisuuden kyllä valoisana, Rauha Maarno sanoo.

Kirjastojen käyttöluvut puhuvat puolestaan. Palveluille ja tiloille on kysyntää.

– Ei meillä Suomessa ole hirveästi vapaita, julkisia, epäkaupallisia tiloja, joita voi käyttää tai joissa voi työskennellä tai lukea.

Siinä se on mustaa valkoisella: Hasan Khademin, 20, viimeisin todistus tamperelaisesta Kalevan lukiosta.

Elämänkatsomustieto 10.

Kuvataide 10.

Suomi toisena kielenä 9.

Matematiikan yhteinen opintokokonaisuus 9.

Kevään todistus on kelpo kenelle tahansa lukiolaiselle. Hasan Khademi on ollut Suomessa vasta kolme vuotta, joten hänen koulumenestyksensä on lyönyt ällikällä hänen opettajansa.

Khademi itse muistuttaa, että on todistuksessa myös huonoja numeroita. Englannista on kuutonen, mutta hän ei ollut ennen Suomeen tuloa lukenut päivääkään englantia.

– Matematiikka on minulle helpompaa kuin vaikka filosofia tai historia, joissa on paljon käsitteitä, jotka pitäisi muistaa. En ole kuullut näitä käsitteitä äidinkielellänikään, Khademi sanoo suomeksi.

Hasan Khademi ei stressaa numeroista, vaan joutuu painimaan toisenlaisten asioiden kanssa kuin yleensä lukion toista luokkaa käyvät. Hän odottaa, toteutuuko hänen pahin pelkonsa pakkopalautuksesta Afganistaniin.

"En tiedä, onko minulla huomista"

Maahanmuuttovirasto Migri kertoi vastikään, että se jäädyttää hetkeksi afganistanilaisten jättämät turvapaikkahakemukset.

Virasto käy läpi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n uutta linjausta. Sen mukaan Afganistanin turvallisuustilanne on jatkanut heikentymistään ja pääkaupunki Kabul ei ole riittävän turvallinen.

Uutta linjausta odotetaan alkuviikosta. Se vaikuttaa todennäköisesti myös Khademin kohtaloon.

– Haluaisin kirjoittaa ylioppilaaksi. En tiedä, onko minulla huomista. Epävarmuus on tosi ahdistavaa ja lannistavaa. Koulu on kuitenkin ainoa asia, mitä minulla on nyt, Khademi sanoo.

Vappu ja ylioppilaslakki

Hasan Khademi tuli Suomeen elokuussa 2015 turvapaikkahakija-aallon mukana. Lähtöön vaikuttivat hänen mukaansa perheen turvallisuuteen liittyvät asiat, mutta hän ei halua kertoa niistä tarkemmin muille kuin Maahanmuuttovirastolle.

Khademi kertoo käyneensä Afganistanissa vain pari vuotta koulua, jossa opiskeltiin äidinkieltä daria ja Koraania.

– Siellä ei opetettu esimerkiksi englantia, matematiikkaa tai biologiaa. Tiesin Euroopan, mutta en mitä maita siihen kuuluu. Teidän aakkosistanne tiesin vain ne, jotka ovat omassa nimessäni.

Khademi teki töitä Iranissa ja lainasi rahaa, että pääsi salakuljettajan mukana Turkista Kreikkaan. Hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa, ja hän kertoo paenneensa salakuljettajaa. Suomeen nuorukainen tuli Ruotsin kautta ja tie vei Itä-Karjalan kansanopistoon.

Siellä hänen opettajakseen tuli Paavo Hakulinen, jota Khademi kehuu maasta taivaisiin. Vuonna 2016 Hakulinen selitti oppilaille, miksi niin monilla suomalaisilla on vappuna valkoinen lakki.

– Opettaja kertoi sen niin hienosti, että päätimme kavereiden kanssa, että meidän on pakko päästä lukioon.

Kylmä suihku tuli heti unelman alkumetreillä. Joulukuussa 2016 Maahanmuuttovirasto ilmoitti, ettei Hasan Khademi saa turvapaikkaa tai oleskelupaikkaa Suomesta, vaan hänet käännytetään Afganistaniin.

Khademi valitti päätöksestä. Valituksen käsittely on yhä kesken.

– Ajatukseni ja elämäni romahtivat.

Tuhansia kuollut

Maahanmuuttoviraston mukaan Hasan Khademi käännytetään Kabuliin, jonka turvallisuudesta käydään nyt Suomessa kovaa vääntöä.

Muun muassa ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan Afganistan on liian vaarallinen maa, jotta sinne voitaisiin lähettää ketään.

YK:n pakolaisjärjestön tilastojen mukaan tammikuusta kesäkuun loppuun kestävän seurantajakson aikana lähes 1 700 ihmistä on kuollut väkivaltaisuuksissa ja lähes 3 500 loukkaantunut Afganistanissa.

Osa Khademin ystävistä on saanut myönteisen päätöksen jäädä Suomeen, osa ei. Kahtiajako näkyy myös toukokuulle yltävissä tilastoissa.

Maahanmuuttovirasto on tehnyt 12 kuukauden aikana 4 229 Afganistanin kansalaista koskevaa päätöstä. Lähes 3 000 päätöksistä on ollut myönteisiä. Kielteisiä on ollut noin tuhat.

Kolme neljästä saa jäädä, yksi neljästä ei.

Perheen sijainnista ei varmuutta

Khademin isä kuoli, kun hän oli pieni. Myös sedät ovat kuolleet. Hänen äitinsä on viimeisen tiedon mukaan Iranissa, mutta siitä ei ole varmuutta.

– Olen kuullut äidistäni viimeksi puhelimessa juhannuksena. Sen jälkeen en ole kuullut mitään. Lähetin sinne tuttujen välityksellä puhelimen, mutta se ei toiminut Iranin maaseudulla.

– Afganistanissa minulla on enää vain mummu, ei mitään verkostoja.

Hasan Khademi sanoo, että jos hänet käännytetään, kova opiskelu menee hukkaan. Afganistanissa hänelle ei ole mitään hyötyä suomen kielen osaamisesta.

Peruskoulu puolessa vuodessa

Turvapaikanhakijoiden lukion käymisestä ei löydy tilastoa, mutta harvinaista se on.

Ennen lukiota piti käydä peruskoulu, jonka yläkoulun sisällön aikuiset maahanmuuttajat usein käyvät läpi kahdessa vuodessa. Khademille tahti maahanmuuttajien peruskoulussa oli liian hidas. Hän pyysi opettajilta lisätehtäviä.

Opettajat suhtautuivat hankkeeseen ensin epäilevästi, koska Khademin koulutausta oli niin vaatimaton. Hänen piti ensin todistaa opettajille useissa testeissä, että hän pystyy opiskelemaan itsenäisesti. Sen jälkeen hän alkoi tenttiä peruskoulun loppuun.

Ennen peruskoulua hän oli opiskellut tiiviisti suomen kieltä ja kulttuuria 1,5 vuoden ajan.

– Halusin yrittää. Minulla oli koe melkein joka perjantai.

Hasan Khademin kaveri asui Tampereen Hervannassa. Tampereella käydessään Khademi kulki Kalevan lukion ohi ja päätti hakea sinne. Hän suoritti lopulta peruskoulun kovalla työllä vain puolessa vuodessa ja pääsi sisään lukioon 8,5:n keskiarvolla.

Suomalaista kulttuuria

Kalevan lukion yhteiskuntaopin ja historian opettaja Juha Heinonen sanoo, että Hasan Khademi on muuttanut hänen käsityksiään oppimisesta.

Heinonen sanoo rehellisesti, että kun hän kuuli saavansa afgaanioppilaan, ensimmäinen ajatus oli, mitähän tästä tulee.

Kun Heinonen kysyi luokassa 30 oppilaalta Suomen vallan kolmijaosta, vain Hasanin käsi nousi. Hän muisti asian peruskoulusta.

– Kysyin, onko todella niin, että ainoa ei Suomen kansalainen osaa vastata, millainen vallanjako Suomessa on.

Toimittaja on kuullut yhteensä kahdeksaa Hasan Khademia opettanutta. Kaikki kehuvat hänen motivaatiotaan ja sopeutumistaan suomalaiseen kulttuuriin. Koko haastattelu tehtiin suomeksi.

Hasan Khademi on esimerkiksi tuutori eli ohjaaja ensimmäisen vuoden lukiolaisille. Hän on myös käynyt puhumassa opiskelijoille Ylöjärvellä ja omassa koulussa elämästään.

Yhteiskuntaopin opettaja sanoo, että Hasaniin tutustuminen on asettanut suomalaisen yhteiskunnan uuteen valoon opettajan silmissä.

Suomessa opiskelulla ja koulumenestyksellä ei ole mitään väliä turvapaikan saamisessa.

– Laki on laki, mutta voisiko sitä viilata siihen suuntaan, että Hasanin kaltaiset saisivat mahdollisuuden? He voisivat olla esimerkkinä integroitumisesta ja siitä, miten omilla teoilla voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa, Heinonen sanoo.

Rahat tiukilla

Englannin opettaja Anni Lampinen sanoo, että Hasanin opiskelumotivaatio on tehnyt vaikutuksen.

– Hän on lukenut kirjoja englanniksi ja katsonut elokuvia. Englanti sujuu aika hyvin siihen nähden, että hän on aloittanut tyhjästä. Hän ei ole edes kuullut englantia ympärillään, kuten lapset Suomessa, Lampinen sanoo.

Opettajat ovat auttaneet Khademia esimerkiksi lainaamalla joitakin kirjoja, mutta pääosin nuorukainen on pärjännyt Lampisen mukaan oman aktiivisuutensa ansiosta.

Opiskelijan rahat ovat tiukilla.

– Saan vastaanottokeskuksesta noin 300 euroa kuukaudessa, ja sillä pitää pärjätä ja ostaa kaikki. Tänä vuonna voin lisäksi saada koulukirjoihin enintään 150 euroa, mutta se on koko vuodeksi, Khademi sanoo.

Haluaisin kirjoittaa ylioppilaaksi. En tiedä, onko minulla huomista. Epävarmuus on tosi ahdistavaa ja lannistavaa. Hasan Khademi

Kaikki lukiolaisten vanhemmat tietävät, ettei se riitä mihinkään, kun on kyse lukion kirjoista.

Aamulehden kirjoitettua Hasan Khademista viime helmikuussa eräs pariskunta tarjosi apua majoituksessa. Se auttaa myös.

Mitä sen jälkeen?

Hasan Khademi tekisi mielellään töitä, mutta koska hänellä ei turvapaikanhakijana ole passia tai sosiaaliturvatunnusta, se on vaikeaa.

Tänä kesänä hän pääsi töihin päivähoitoon. Se oli käänteentekevä kokemus. Khademi koki hetken kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan.

– Olin kaverini kanssa kävelemässä, kun yhtäkkiä kuului moi. Päiväkodista tuttu lapsi moikkasi minua ja esitteli isovanhemmilleen: Tulkaa katsomaan, tuolla on Hasan meidän päiväkodista. Yhdestä moikkaamisesta tuli tosi hyvä mieli minulle, hän kertoo.

Pienet iloiset asiat helpottavat odottamista. Päivät vaihtuvat viikoiksi, viikot kuukausiksi ja vuosiksi.

Maahanmuuttoviraston ottama tauko päätöksissä oli Hasan Khademille hyvä uutinen. Mutta mitä tapahtuu niille turvapaikanhakijoille, jotka ovat jo saaneet kielteisen päätöksen ja odottavat palautusta Afganistaniin. Entä miten Khademin valitukselle käy?

– Kuulostaa hyvältä, että viranomaiset miettivät asiaa uudelleen. Mutta mitä sen jälkeen?

Hasan Khademi odottaa. Paljon muuta ei voi tehdä.

Paitsi mennä filosofian tunnille. Khademi on omaksunut länsimaiset arvot kuten tasa-arvon. Filosofian viime tunnilla on pohdittu esimerkiksi eutanasiaa eli armokuolemaa.

– Eutanasia on minulle aika omituinen asia, koska tällaisia ajatuksia ei hyväksytä esimerkiksi Afganistanissa, Khademi sanoo.

Lue lisää:

Miksi turvapaikanhakija käännytetään Afganistaniin, mutta ei Jemeniin? Maahanmuuttovirasto vastaa 7 kysymykseen

Afganistanin turvallisuus syöksykierteessä, Isis on uusin uhka – Asiantuntija: "Kabul on kuilun partaalla"

Järjestöt mielissään Maahanmuuttoviraston uusista linjauksista: "Kaikki palautukset Afganistaniin pitäisi tältä istumalta pistää poikki"

Maahanmuuttovirasto tarkistaa linjauksiaan – päätökset afganistanilaisten turvapaikkahakemuksista keskeytetty

Yksi ihminen loukkaantui vakavasti sunnuntaina pienkoneonnettomuudessa Sodankylässä. Oulun hätäkeskuksen mukaan kyseessä oli vesikelpoinen experimental-kone, jonka ohjaaja teki pakkolaskun.

Kone päätyi maastoon muutaman kilometrin päähän Kieringin kylästä, kertoo Lapin pelastuslaitoksen Kittilä–Sodankylä-alueen päivystävä palomestari Tuomas Rantakokko.

Paikalle hälytettiin pelastushelikopteri. Pelastuslaitos sai ilmoituksen onnettomuudesta sunnuntaina iltapäivällä hieman kello neljän jälkeen.

Experimental-koneet kootaan itse rakennussarjoista. Experimental-kone voi olla moottorilento- tai purjekone tai ultrakevyt lentokone.

Vain joka viides suomalainen liikkuu riittävästi – vertaa liikkumistasi ja painoasi ikätovereihisi ja suosituksiin

Tutkimus paljasti, että vain joka kymmenes nuori mies harrastaa kestävyysliikuntaa suositusten mukaisesti. Parhaiten UKK-instituutin mukaan pärjäsivät kuusikymppiset.

Irtisanomisen ihanuus ja kurjuus – Neljä tositarinaa potkuista ja siitä, miksi työnantaja haluaisi päästä helpommin hankalasta työntekijästä eroon

Neljä yrittäjää kertoo Ylelle, miten he päätyivät antamaan alaiselleen potkut henkilökohtaisista syistä. Heidän mukaansa se ei ole helppoa, vaikka siihen oli perustellut syyt. Moni yrittäjä maksaa mieluummin kuin antaa asian mennä oikeuteen.

Jätätkö jätteet kierrättämättä ja ostat hyvän omantunnon ajattelemalla, että polttoonhan ne kuitenkin menevät? Ei kannata, sillä nyt hukumme jätteenpolttolaitosten kuonaan ja tuhkaan

Jätteitä ei edelleenkään kierrätetä kunnolla. Tämä näkyy kasvavina tuhka- ja kuonakasoina, joille pitäisi keksiä kiireesti käyttökohteita. Jätealalla ihmetellään, miksi keskustelua kuonan kohtalosta ei ole vielä juuri käyty.

Kansankodin kasvatti Ninel Barrios Pizarro ei tunnista omakseen Ruotsia, jota ruotsidemokraatit haikailevat – "Kaikki arvot lentävät ikkunasta"

33-vuotias Ninel Barrios Pizarro kasvoi Tukholmassa Olof Palmea ihannoivassa kodissa. Nyt hän on syvästi pettynyt sosiaalidemokraatteihin, jotka ovat tiukentaneet maahanmuuttolinjauksiaan ruotsidemokraattien vanavedessä.

"Aamulla meillä oli vielä tyttö, mutta yöllä hoitaja kurkkasi vaippaan” – Sanna Lasman 6-vuotiaalla lapsella on sekä tytön että pojan kromosomeja

Intersukupuolisen lapsen hoito vaatii lääkäreiden ja vanhempien monipuolista keskustelua. Tarjolla olevasta tiedosta huolimatta äidille ja isälle voi joskus jäädä epävarma olo siitä, mikä on lapsen kannalta parasta.

Me syömme ja stressaamme itsemme sairaiksi – Maria Borelius kieltäytyi voimasta huonosti ja etsi paremman elämän reseptin

Tiesitkö, että sinullakin on matala-asteinen tulehdus? Se voi aiheuttaa monia terveysongelmia.

Jukka Rousu, joka tunnetaan paremmin artistinimellään Jukka Poika, muutti Turun Kakskerran saarelle pari vuotta sitten. Omien sanojensa mukaan siksi, että hän tykkää asua pöpelikössä.

Aikamoisessa pöpelikössä uudenkarhea talo sijaitseekin, mutta paikka vaikuttaa viihtyisältä. Harmaan puutalon edustalla on tänä kesänä artistin omin käsin rakentama terassi paljuineen. Itse rakennus istuu hyvin maisemaan.

Isoista ikkunoista tulvii sisään päivänvaloa. Viihtyisyyttä ei kuulemma vähennä sekään seikka, että samassa talossa asuu myös anoppi. Hänen kanssaan Jukka Poika tekee pitkiä kävelylenkkejä.

Jukka Poika avioitui aiemmin tänä vuonna Teija Stormin kanssa. Puoliso hoitaa Jukka Pojan asioita ja soittaa myös taustoja keikoilla. Tien päälle pariskunta lähtee tänäkin vuonna yli sata kertaa. Kysyntää suomireggaelle siis edelleen on, vaikka huimimmista suosion vuosista on jo aikaa.

Aikaa on myös edellisestä kokonaisesta albumista, vaikka uusia biisejä on julkaistu tänäkin vuonna.

En yritäkään enää toistaa sitä mitä silloin aikoinaan tapahtui. Se oli ainutlaatuinen juttu. Jukka Poika

– Ennen tehtiin albumi ja sitten vasta pohdittiin, mikä sieltä lohkaistaan sinkuksi. Nyt trendi on sellainen, että jo ennen studioonmenoa sanotaan, että mennäänpäs tekemään seuraava sinkku. On sitten taiteilijasta kiinni, onko tämä hyvä vai huono asia, Jukka Poika pohtii.

Hittihakuisuus on ollut musiikkibisneksessä aina tärkeää, mutta nyt tilanne on Jukka Pojan mukaan kärjistynyt. Takavuosien viiden hitin putki tuli Jukka Pojalle luontevasti, ilman työnteon makua.

– En yritäkään enää toistaa sitä, mitä aikoinaan tapahtui. Se oli ainutlaatuinen juttu.

Jatkopala vuosien jälkeen

Tänä keväänä ilmestynyt _Kurkota tähtiin -kappale on Jukka Pojan mukaan tavallaan jatkoa Älä tyri nyt_ -biisille, joka on yksi miehen suurimmista hiteistä. Vuonna 2012 julkaistussa kappaleessa nuori ihminen on elämänsä kriittisessä pisteessä, jossa tavoitteet ja mahdollisuudet ovat vielä kaukana.

On hirveän helppoa omaksua muiden näkemykset siitä mitä on menestyminen tai onnistuminen, mutta sitten ne muuttuvat. Jukka Poika

Tuoreessa kappaleessa on edetty tilanteeseen, jossa on mahdollisuus menestyä, mutta mietitään mitä menestys tarkoittaa. Kenen ehdoilla menestys tapahtuu ja onko menestys juuri se oma juttu?

– On hirveän helppoa omaksua muiden näkemykset siitä, mitä menestyminen tai onnistuminen on. Mutta sitten ne muuttuvat.

Menestymisen mittareita on monenlaisia, kuten esimerkiksi taloudellinen menestys tai ihmisten hyväksyntä.

– Asiat, jotka ajavat meitä kohti taloudellista menestystä ja ihmisten hyväksyntää, ovat tavallaan sellaisia, jotka eivät koskaan täyty. Se on kuin nälkä, joka ei ikinä tyydyty, Jukka Poika pohtii.

Artisti vaikuttaa haastattelutilanteessa kotonaan hyvin tasapainoiselta. Kuvaajalle poseerausta varten hän ottaa kitaran käteensä ja esittelee musiikintekoprosessia. Biisit lähtevät yleensä jostain äänestä, johon sitten aletaan sovittaa tekstiä. Paineita isojen hittien syntymisestä ei Jukka Poika ota.

– Se vaatisi sen kolme hittiä vuodessa. Tunnen menestyneitä suomalaisia artisteja. Ei ole helppoa tehdä hittejä tuolla tahdilla.

Keikoille Jukka Poika lähtee joko kaksin puolisonsa kanssa tai laajennetulla kombolla, jossa on mukana myös rumpali ja kitaristi. Usein keikalta palataan vasta aamuyöstä. Aiemmin puoliso teki päivätöitäkin, mutta nyt molemmat keskittyvät Jukka Poikaan.

Jukka Rousu muuttuu Jukka Pojaksi ihan vain laittamalla lippalakin päähän. Ilman tavaramerkkiä ei artistista kuvia oteta.

Lue lisää:

Oletko rauhoittunut, Jukka Poika? "Reggaeta tulee vielä, sille mä en voi mitään"

Rauhassa – Jukka Poika

Kuivan kesän ja melko sateettoman syyskuun alun jälkeen ensi viikolla on luvassa tuntuvasti kosteampaa.

– Tulevan viiden vuorokauden aikana sadetta tulee 10–50 millimetriä, mikä on enemmän kuin kuluneen kuukauden aikana yhteensä, sanoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

Maanantaina on odotettavissa lähinnä sadekuuroja, joissa paikallisesti voi sataa paljonkin. Suurin osa sateista tulee tiistain ja keskiviikon välillä, ja vuorokaudessa vettä voi Kotakorven mukaan tulla enimmillään jopa 20–30 millimetriä.

Lännestä tuleva matalapaine tuo myös voimakkaita tuulia. Tiistaina tuulee kovaa merellä, mutta keskiviikkona on voimakasta tuulta myös maa-alueilla. Keskiviikoksi on maa-alueille annettu myös puuskavaroituksia maan etelä- ja keskiosiin, ketoo Kotakorpi.

Sää poutaantuu taas keskiviikkona etelästä alkaen ja luvassa on Kotakorven mukaan edelleen melko lämmintä säätä.

Yhdeksänvuotias torniolainen Siiri Alamäki on erilainen lapsi: hänelle ei mikään makea maistu. Syy siihen on harvinainen, perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi eli fruktosemia, joka rajaa ruokavaliosta pois suurimman osan kasvikunnan antimista ja valmistuotteista.

Mikään, missä on pienikin määrä fruktoosia tai elimistössä fruktoosiksi muuttuvaa sokeria, ei sovi. Erikoista sairaudessa on se, että se saa elimistön kehittämään luontaisen inhon kaikkea makeaa kohtaan.

– Se on niin pahaa. En osaa selittää, se on vaan tosi pahaa, Siiri Alamäki kuvailee makean inhoaan nenää nyrpistellen.

Makean välttely on potilaiden pelastus, sillä oireet fruktoosin yliannostuksesta voivat olla vakavia. Fruktoosi pistää elimistön sokeriaineenvaihdunnan sekaisin.

– Siitä seuraa hypoglykemia eli hyvin alhainen verensokeri, joka voi aiheuttaa shokin ja tajuttomuuden, äärimmäisissä tilanteissa äkkikuolemankin. Toisaalta se vaikuttaa maksan toimintaan eli seuraa maksavaurioita, luettelee Oulun yliopistollisen sairaalan OYS:n lastenlääkäri Kari Kaunisto.

Jo vauvat sylkevät makean pois

Fruktoosi-intoleranssin ensimmäiset oireet ilmenevät jo vauvana, kun lasta aletaan totuttaa soseisiin. Sairaudesta kärsivät vauvat eivät millään suostu syömään mitään makeaa sosetta.

Onneksi eivät, sillä vaikkapa hedelmä- tai bataattisoseella voisi olla vakavat seuraukset pienelle lapselle.

– Kun siitä vauva-ajasta selviää ja vanhemmat syöttävät vauvalle jotain muuta kuin makeaa, niin asiat menevät ihan hienosti sen jälkeen, kertoo lastenlääkäri Kari Kaunisto.

Myös Siiri syljeskeli pois kaikki makeat soseet ja kaupan valmissoseet jo ennen kuin osasi puhua. Ekaluokalle mennessä, ennen diagnoosin saamista, hänelle oli kuitenkin ehtinyt kehittyä rasvamaksa. Ilman diagnoosia ruokavalio nimittäin harvoin pysyy riittävän tiukkana.

– Ihmettelimme mistä se oli tullut, mutta sitten kun diagnoosi tuli, niin selvisi, että tämähän aiheuttaa rasvamaksaa, äiti Maria Alamäki kertaa.

Edes moni lääkäri ei tunnista

Sairaus on periytyvä, mutta se pitää periä molemmilta vanhemmilta, jotka voivat olla oireettomia taudin kantajia. Suomessa pitäisi OYS:n lastenlääkäri Kari Kauniston mukaan olla arviolta sadasta kahteensataan fruktoosi-intolerantikkoa. Karkeasti sanottuna pari lasta ikäluokastaan kantaa tautia.

Silti tunnettuja tapauksia on huomattavasti vähemmän; esimerkiksi Oulun yliopistollisen sairaalan ERVA-alueella hoidossa on tällä hetkellä yksi fruktoosi-intoleranssia sairastava lapsi: Siiri Alamäki.

Siirillä on kymppiplussan hampaat. Maria Alamäki

– Varmasti on niin, että pikkulapsiajan jälkeen suu menee suppuun ja ihminen ei suostu syömään makeaa. Ja kun näin on, niin se on samalla hoito tautiin. Kun fruktoosi on poissa, ihminen elää aivan terveenä, Kaunisto arvioi.

Moni ei siis edes hakeudu lääkärin vastaanotolle pelkän makean inhon takia, jos ruokavalio pitää oireet kurissa. Toisaalta sairaus voi olla vieras myös lääkäreille.

– Luulisin, että se tunnetaan aika huonosti. Yksi syy on se, että näitä potilaita on vähän sairaanhoidossa, Kaunisto arvioi.

Diagnoosin saaminen voi kestää

Siiri Alamäelle diagnoosin saaminen kesti vuosia, sillä perhe ei tuntenut tautia ja ensimmäiset ääneen sanotut epäilyt fruktoosi-intoleranssista kuitattiin sairaalassa olankohautuksella. Lopulta terveyskeskuksen lastenlääkäri laittoi lähetteen verikokeeseen ja geenitestin tulos tuli Englannista muutamassa kuukaudessa.

Moni kuitenkin elää koko ikänsä tietämättä sairaudestaan. Kaunisto lohduttaa, että se ei välttämättä ole vaarallista, jos makeaa välttelee muutenkin.

Kari Kauniston mielestä diagnoosin saaminen olisi tärkeää nimenomaan pitkäaikaisten vaikutusten vuoksi.

– Jos ei ole ihan tarkka ruokavaliosta, niin sokerit saattavat aiheuttaa pientä kuormaa maksaan ja aiheuttaa sen rasvoittumisen ja toimintahäiriön. Siinä mielessä suosittelen, että jos lähipiirissä on joku tai uskoo, että itsellä on fruktoosi-intoleranssi, olisi hyvä päästä tutkimuksiin, Kaunisto toteaa.

Sairaudesta löytyy huonosti tietoa

Fruktoosi-intolerantikkojen tilannetta ei helpota se, että taudista on vaikea löytää tietoa edes internetistä. Esimerkiksi listaa vältettävistä tai sallituista ruoka-aineista ei löydy juuri mistään eikä sairaudesta ole kirjoituksia suomeksi.

Alamäetkin saivat diagnoosin ohessa nivaskan englanninkielisiä lappuja kielletyistä ruoista.

– Onneksi Facebookista löytyi fruktoosi-intoleranssiryhmä, jossa oli kahdeksan jäsentä. Sieltä sain tietoa, kun heillä oli ravintoterapeuttien antamia listoja ruoista, Alamäki kertoo.

On sairaudella sentään jokin positiivinenkin vaikutus: hampaat pysyvät kunnossa.

– Hammaslääkäri on sanonut, että Siirillä on kymppiplussan hampaat, Maria Alamäki nauraa.

Supikoira on sikiävä otus ja kanta on Suomessa voimakas, vaikka sitä metsästetään rankasti. Pohjoisessa laskeneet saalismäärät kertovat, että kanta on saatu pieneksi.

Supikoira levittäytyi Suomeen 1970-luvulla Neuvosto-Karjalasta. Se on alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva pienikokoinen ja pitkäkarvainen koiraeläinlaji.

Supikoira on hyvin tauteja kestävä taudinlevittäjä. Supikoira tartuttaa trikiiniä, myyräekinokokkia ja raivotautia.

Pohjoismaisen supikoirahankkeen kenttätyöntekijä Juha Mäkimartti on ammattimetsästäjä. Hänen työtään on estää supikoiran leiväminen Suomen Lapista Ruotsiin ja Norjaan.

– Meidän projektin toimesta hävitettiin 130 supikoiraa. Kaikkien metsästäjien saaliit eivät tule meidän tietoon.

– Ruotsin kanta on saatu hyvin hallintaan. Koko Ruotsista saatiin viime vuonna saaliiksi alle 40 supikoiraa ja Norjasta ei yhtään, Mäkimartti kertoo.

Tautiuhan lisäksi Mäkimartti on huolissaan Suomen puhtaasta luonnosta. Hän sanoo, että Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, missä supikoiran kantamaa myyräekinokokki-loista ei ole tavattu luonnosta.

– Me pidämme itsestään selvyytenä, että marjoja voi syödä suoraan maasta ja vettä voi juoda Lapin puroista. Isossa osassa Keski-Eurooppaa luonnosta poimittuja marjoja ei voi syödä raakana, vaan ne tulee ensin keittää, pakastaminenkaan ei riitä.

Supikoira syö lintuja – vaikutuksista eri näkemyksiä

Supikoira on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla. Säännökset tulevat voimaan ensi helmikuussa. Erikoissuunnittelija Mikko Alhainen Suomen riistakeskuksesta kertoo, että Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee asiasta lakia.

Käytännössä tämä merkitsee, että supikoiran lopettamiseen ei tarvitse metsästyskorttia.

Supikoira on ihmisasutuksen lähellä viihtyvä kaikkiruokainen eläin. Riistamiesten mukaan se verottaa voimakkaasti lintukantaa elinalueellaan.

– Supikoira ei valitse syömiään lintuja eli se syö peltolinnut, kuovit, töyhtöhyypät ja kaikki muut. Maassa pesivät linnut ovat vaarassa ja kosteikolla se kulminoituu vesilintuihin. Suurimmat tuhot aiheutuvat kosteikkoaluille, sanoo Pohjoismaisen supikoirahankkeen kenttätyöntekijä Juha Mäkimartti.

Toisenlaisiakin näkemyksiä on.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kaarina Kauhala on julkisuudessa esittänyt arvion, että supikoiran vesilinnustolle aiheuttamia tuhoja on liioiteltu. Kauhalan mukaan pitävää näyttöä supikoiran vahingollisuudesta lintukannoille ei ole.

Riistasuunnittelija Eerojuhani Laine Suomen riistakeskuksen Lapin toimistolta sanoo, että tuhojen määrää on vaikea arvioida, mutta supikoira on joka tapauksessa vieraslaji, joka tuhoaa pesiä.

Riistakeskus kehottaa metsästäjiä osallistumaan supikoiran tehopyyntiin. Pannoitetun supikoiran pyynnistä saa lahjakortin.

Judas-supikoira paljastaa lajitoverit

Pohjoismaisen supikoirahankkeen tavoitteena on pysäyttää vieraspedon leviäminen Suomesta Ruotsiin ja Norjaan. Länsiraja onkin erityistarkkailussa.

Suomen puolella kymmenen ja Ruotsin puolella 15 supikoiraa on saanut kaulaansa GPS-pannan. Ne johdattavat metsästäjät muiden supikoirien luokse.

Pannan avulla saadaan myös tietoa niiden elintavoista.

– GPS-seurattujen supikoirien tarkoitus on johdattaa metsästäjät ja minut projektityöntekijänä sinne alueelle, missä supikoirapopulaatioita on. Sillä saadaan vähennettyä niitä pois, sanoo Pohjoismaisen supikoirahankkeen kenttätyöntekijä Juha Mäkimartti.

Lue myös: Puna-armeijan turkkeja varten tarhattu supikoira on sitkeä selviytyjä – riistapäällikkö pitää vieraslajin hävittämistä Suomesta mahdottomana tehtävänä

Renkolaisella Loukasten tilalla Hämeenlinnassa rehumaissin kasvatusta kokeiltiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Hehtaarin kokeilusta viljelyala on pikkuhiljaa kasvanut ja tänä vuonna maissilla on jo 36,7 hehtaaria.

Rehua kantahämäläistilalla tarvitaan paljon, sillä ruokittavana on kaikkiaan 380 eläintä, joista lypsäviä on 150.

Maissin viljelyala on kasvanut Suomessa selvästi 2010-luvulla. Vuosikymmenen alussa sitä reilulla sadalla hehtaarilla, nyt lähestytään jo tuhannen hehtaarin rajaa.

Viljelyala kasvussa

25 vuoden aikana maissisato on vain kahdesti epäonnistunut. Kerran kylmän kesän vuoksi sato jäi vaatimattomaksi, eikä tähkiä tullut. Vuonna 2004 rankkasateet hukuttivat maissipellot. Sen sijaan kulunut kesä oli maissille erinomainen, kehuu emäntä Barbro Koljonen.

– Tämä on ollut ihanteellinen vuosi maissille, koska maissi rakastaa lämpöä ja auringonpaistetta. Sitä on riittänyt tänä kesänä!

– Kun nurmet ovat kärsineet kuivuudesta, me olemme toivorikkaita, että saamme maissista hyvän sadon. Sillä päästään taas ensi vuoteen asti. Varmasti se on meidän pelastus tänä vuonna, näin me uskomme.

Maatiloilla maissia kasvatetaan lehmien rehuksi. Maississa on runsaasti energiaa ja kuitua. Se sopii hyvin täydennykseksi valkuaista sisältävälle nurmirehulle. Lehmille tarjottavassa seoksessa on kolmasosa maissisäilörehua ja kaksi kolmasosaa nurmisäilörehua.

Ilmaston lämpeneminen sopii maissille

Maissi on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Hehtaarilta kuiva-ainesta saadaan 8 000 - 10 000 kiloa.

Ilmastonmuutoksen myötä maissin menestymismahdollisuudet Suomessa paranevat. Tämä lisännee viljelijöiden kiinnostusta maissin viljelyyn. Maatalousyhtymä Loukasten tilalla agrologi Antti Koljonen on huomannut kiinnostuksen kasvun.

– Tulee niitä soittoja aina silloin tällöin ja kysellään, kuinka me ollaan pärjätty sen kanssa, miten rikkakasvien kanssa selviätte, koska kylvetään ja tuleeko satoa. Kysymyksiä laidasta laitaan.

Loukasten tilalla suunnitelmissa on lisätä karjan määrää. Samoin suunnitelmissa on lisätä maissin viljelyalaa viljan kustannuksella.

Karjalle viljeltävä maissi on rehumaissia, mutta on sitä itsekin maistettu, myöntävät Barbro ja Antti Koljonen.

– Kun ne ovat vähän pienempiä, minimaisseja, ne ovat paistinpannulla aivan erinomaisia. Joskus on keitetty näitä isompiakin suolan ja voisulan kera. Kyllä tämä rehumaissikin maistuu makealle, vaikka jotkut sanovat, ettei tätä voisi syödä, toteaa Barbro Koljonen.

Vain yksi korjuukerta

Riskejäkin maissinkasvatukseen liittyy. Pienenä taimena se on hallanarka. Nykyisin maissi voidaan kylvää biohajoavan muovin alle, jolloin taimelle muodostuu pieni kasvihuone. Tämä pidentää kasvukautta ja nopeuttaa kasvuun lähtöä.

Lisäksi kylvösiemen ja viljelmän perustaminen on kohtuullisen kallista, huomauttaa Antti Koljonen.

Hyvissä oloissa maissi kasvaa yli kolmimetriseksi. Lyhyen päivän kasvina se intoutuu kasvamaan elokuussa päivien alkaessa lyhentyä. Kun nurmirehusato joudutaan korjaamaan kolmekin kertaa kasvukaudessa, maissin kanssa päästään yhdellä korjuukerralla.

Maissi korjataan ensimmäisten pakkasten jälkeen, yleensä lokakuun alusssa. Rehuksi maissi murskataan kokonaan. Paras energia on maissintähkässä, joita yhdessä varressa on kaksi tai kolme.

Kouvolassa Repoveden kansallispuiston riippusillalla sattuneen onnettomuuden tutkinta on valmistunut.

Kymmenen metrin korkeudessa Lapinsalmen vesistön yli kulkenut riippusilta hajosi heinäkuun alussa, kun riippusillan kiinnityksessä käytetty ankkuritanko petti.

Metsähallituksen tilaaman asiantuntijaselvityksen mukaan sortuma on ollut usean tekijän summa.

‒ Ankkuritangon murtumistapa on ollut väsymismurtuma, joka on syntynyt ajan saatossa toistuneen kuormituksen vuoksi. Murtuneen ankkuritangon, johon sillan riippuköysi sekä kaidevaijeri kiinnittyvät, asento on ollut suunnitelmapiirustuksista poikkeava, kertoo tutkimuksessa projektipäällikkönä toiminut Mikko Hyyrynen Rambollista.

Selvityksen mukaan ankkuritangon virheellinen asento on aiheuttanut sille taivutusrasituksen, jota ei ole todennäköisesti otettu siltaa suunniteltaessa huomioon. Virheasento on mahdollisesti johtunut työaikaisesta suunnitelmamuutoksesta, inhimillisestä ajatusvirheestä tai sekaannuksesta.

Lisäksi silta on käytön aikana altistunut lievälle ylikuormitukselle niin käyttäjien kuin lumikuormankin takia. Ajoittaisen ylikuorman ja taivutusjännityksen katsotaan nopeuttaneen rakenteen väsymistä, mikä on todennäköisesti aiheuttanut särön etenemisen ankkuritangossa. Ankkuritangon murtumakohta oli huonosti havaittavissa betonirakenteen sisällä.

Metsähallitus on ohjeistanut sillan käyttäjiä kulkemaan 50 metriä pitkän sillan yli 10 metrin välein tai yksi kerrallaan.

Sillalla kahdeksan ihmistä

Sillalla oli selvityksen mukaan onnettomuushetkellä kuusi aikuista ja kaksi lasta. Silta pysyi onnettomuudessa muuten paikoillaan, mutta se kallistui sivusuunnassa. Sillalla olleet retkeilijät pääsivät pois muun muassa kontaten.

Kukaan sillallaolijoista ei loukkaantunut vakavasti, mutta kyseessä oli pelastuslaitoksen mukaan vakava vaaratilanne.

Sillassa havaittiin ankkuritangon murtumisen lisäksi pieniä lahoamis- ruostumis- ja rapautumisvaurioita. Selvityksen mukaan nämä vauriot eivät ole edesauttaneet ankkuritangon murtumista.

Lapinsalmen riippusilta otettiin käyttöön noin 30 vuotta sitten. Sen rakennutti silloinen Valkealan kunta. Vuodesta 2005 silta on ollut Metsähallituksen omistuksessa. 50 metriä pitkä jännemittainen silta on tyypiltään teräksinen, puukantinen, riippusilta.

Siltojen kunto syyniin

Repoveden hajonnut riippusilta on jo kokonaan purettu. Sen tilalle on suunniteltu kokonaan uutta siltaa. Metsähallitus kartoittaa eri toteutusvaihtoehtoja uudelle sillalle. Lisäksi uuden sillan rakentamiselle on etsitty rahoitusta.

Repoveden siltaonnettomuuden vuoksi Metsähallitus on uusimassa kansallispuistojen turvaohjeet. Myös asiakasturvallisuusohje päivitetään syksyllä.

Konsulttiyritys Ramboll suosittelee selvityksessään, että Metsähallituksen omistuksessa oleviin siltoihin tehdään yleistarkastus, jonka yhteydessä varmistetaan, että siltojen rakenteet ovat kunnossa.

Metsähallituksen Luontopalvelut teki jo kesällä aiempaa laajemman tarkastuksen riippusilloilleen.

Selvityksessä ehdotetaan myös, että Metsähallituksen sillat voitaisiin lisätä Liikenneviraston taitorakennerekisteriin ja niiden ylläpito voitaisiin organisoida muiden siltojen tapaan.

Kävijöitä entistä enemmän

Kansallispuistojen kävijämäärät ovat kasvaneet viime vuosina. Kouvolassa sijaitseva Repovesi on yksi vauhdikkaimmin kävijämääriään kasvattaneista puistoista.

Viime vuonna Repovedellä oli 172 000 käyntiä. Puisto on hilannut itsensä Suomen kuudenneksi suosituimmaksi kansallispuistoksi kävijämäärillä mitattuna.

Repovesi on Espoossa sijaitsevan Nuuksion kansallispuiston jälkeen Etelä-Suomen toiseksi suosituin luontoretkeilykohde.

Lapinsalmen sisäänkäynti kansallispuistoon on Repoveden suosituin. Riippusilta oli osa suosittua ketunlenkkiä.

Metsähallitus suosittelee, että syksyllä Repovedelle kannattaisi lähteä Lapinsalmen sijaan Tervajärven tai Saarijärven pysäköintialueilta. Jäiden tuloon saakka Lapinsalmen vesistön yli pääsee vain käsikäyttöisellä Ketunlossilla, joka ruuhkautuu helposti.

Oulussa poliisia paennut ja poliisiautoon törmännyt huumekuski saa syytteet kolmesta murhan yrityksestä. Syyttäjän mukaan poliisin takaa-ajama mies yritti viedä hengen kolmelta poliisilta Oulussa huhtikuussa.

Poliisi ajoi takaa autoa Kempeleestä Oulunsaloon. Pakoauton nopeus oli enimmillään 180 kilometriä tunnissa.

Hailuodontiellä auto törmäsi poliisiautoon, joka oli jätetty tyhjillään tielle esteeksi. Sen jälkeen auto törmäsi vastaantulevaan autoon, jonka kuljettaja loukkaantui.

Kuljettajaa syytetään muun muassa kolmesta murhan yrityksestä ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Lisäksi leikkipistoolilla poliiseja osoitellutta miestä syytetään myös laittomasta uhkauksesta.

Murhan yritykset liittyvät syytetyn yritettyään törmätä vastaantuleviin poliisiautoihin. Toisessa poliisiautoista oli tapahtumahetkellä yksi poliisimies ja toisessa kaksi. Haastehakemuksessa todetaan, että jos syytetty olisi törmännyt poliisiautoihin, olisivat poliisiautossa sisällä olleet todennäköisesti kuolleet.

Pistoolin mallisella aseella syytetty oli osoittanut poliisiautoa poliisin ajaessa syytettyä takaa.

Miehen verestä löytyi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon mukaan muun muassa kokaiinia.

Lue lisää: Pakomatka päättyi törmäykseen poliisiauton kanssa – kolme loukkaantui

Tesoman surman esitutkinta alkaa olla loppusuoralla. Teon tunnustaneen mielentilatutkimus on nyt valmistunut.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Aamulehti.

Tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Jari Kinnunen vahvistaa asian.

– Ei mitään yllättävää, Kinnunen kommentoi Ylelle mielentilatutkimuksen paljastamia asioita.

Tarkemmin hän ei avaa mielentilatutkimuksen tuloksia ennen oikeudenkäyntiä.

Vuonna 1974 syntynyt mies surmattiin Tampereen Tesomalla yli kolme vuotta sitten. Siitä käynnistyi Suomen oloissa poikkeuksellinen rikostutkinta.

Murhan epäilty tuli viime pääsiäisen aikaan omantunnontuskiin ja kysyi aamulla hätäkeskuksesta, mitä pitäisi tehdä. Sieltä saamansa ohjeen mukaan hän meni poliisipartion luo, alkoi kertoa tapahtumista ja halusi yhteyden jutun tutkinnanjohtajaan Jari Kinnuseen.

Mielentilatutkimuksen valmistuminen jo tässä vaiheessa nopeuttaa tulevaa oikeudenkäyntiä.

Tällä viikolla kuulustellaan vielä muutama ihminen. Syyteharkintaan juttu menee lokakuun loppuun mennessä.

Lue lisää:

Tesoman murhan tunnustaneelle tehdään mielentilatutkimus jo ennen oikeusistuntoa

Tuhat dna-testiä. satoja vihjeitä, toistakymmentä nimivinkkiä: Poikkeuksellinen murhatutkinta ratkeaa vielä, sanoo rikosylikomisario

Tesoman murhan tutkinnanjohtaja: Tekijä koputti poliisiauton ikkunaan

Sunnuntain vaalit heilauttivat Ruotsin politiikan asetelmat uusiksi. Kaksi suurta vaaliliittoumaa saivat tasatuloksen ja ruotsidemokraatit suuren vaalivoiton. Hallitusneuvotteluista odotetaan pitkiä ja vaikeita.

Historian professori Henrik Meinander arvioi, että kiinnostavin kysymys on nyt se, syntyykö Ruotsiin blokit ylittävä hallitus ja mitä tekee erityisesti keskustapuolueen puheenjohtaja Annie Lööf. Meinanderin mukaan Lööfillä on nyt todelliset poliittiset valttikortit käsissään.

– Lööf voi muodostaa hallituksen kokoomuksen kanssa, jos hän suostuu siihen, että ruotsidemokraatit saadaan tukipuolueeksi. Tai sitten hän neuvotella ja saavuttaa merkittäviä asemia uudessa hallituksessa sosiaalidemokraattien kanssa. Ehkä hän jopa pyrkii pääministeriksi, Meinander arvioi.

Meinander arvelee, että Lööf tulee kallistumaan mieluummin sosiaalidemokraattien kuin kokoomuksen kantaan. Tätä hän perustaa keskustajohtajan aiempiin lausuntoihin.

– Saattoi aavistaa, että heillä on tämä seuraavana tavoitteena, jos porvarihallitusta ei saada aikaiseksi sillä tavalla, että ruotsidemokraattien välttämätön tuki voidaan jollakin tavalla piilottaa.

Meinanderin mukaan sosiaalidemokraatit ovat olleet Ruotsissa vallassa ja täysin hallitseva puolue niin pitkään, että heihin on ruvettu suhtautumaan osittain vastenmielisesti.

– Ruotsissa vasemmisto-oikeisto -akseli ollut tähän asti ollut täysin dominoiva. Nyt Ruotsi kehittyy enemmän samaan suuntaan kuin muut Pohjoismaat, hän selittää.

Voiko ruotsidemokraattien eristäminen jatkua? Meinanderin mukaan kyllä voi. Mahdollisuudet ovat kahdenlaiset.

– Joko tulee blokkien ylittävä hallitus tai sitten porvarihallitus, joka saa ruotsidemokraattien tukea. Molemmat ratkaisut vievät Ruotsin poliittista kulttuuria eurooppalaisempaan suuntaan, kun myönnetään, että on olemassa tällainen populistinen protestipuolue, jota pitää jollakin tavalla käsitellä, Meinander arvioi.

Lue lisää:

Analyysi: Voisiko blokkipolitiikan takuumaa Ruotsi ottaa jatkossa mallia Suomesta?

Tutkija: Ruotsidemokraatteja ei voi jättää huomiotta, elefantti on kasvanut liian suureksi

Ruotsin vaalitulos: porvareille ja punavihreille tasapeli, ruotsidemokraatit kolmanneksi – Neljä huomiota vaalituloksesta

Kesä on tyypillisesti kiireistä aikaa päivystävissä sairaaloissa, kun pienemmät sairaalat vähentävät toimintojaan lomakuukausina. Kulunut kesä laittoi kuitenkin HUSin sairaalat erityisen koville.

Poikkeuksellisen pitkään jatkunut helle kasvatti potilasmääriä, kuumensi tunteita ja muutti osastot hikisiksi pätseiksi.

Sairaanhoitopiiri on nyt koonnut kesän koettelemukset yhdeksi raportiksi, jonka avulla pyritään varautumaan vastaaviin tilanteisiin tulevaisuudessa.

Hiki nousi pintaan leikkaussaleissa

HUSin vanhemmissa kiinteistöissä huonelämpötilat kohosivat helteen alla hurjiin lukemiin.

Esimerkiksi Meilahden tornisairaalan leikkaussaleissa tehtiin töitä kirjaimellisesti hiki hatussa, sillä sisälämpötilat hipoivat heinäkuussa 30 astetta. Joitakin leikkauksia jouduttiin jopa perumaan tai siirtämään muualle.

Kiinteistöjen jäähdytinjärjestelmien mitoituksessa ei aikoinaan ole otettu huomioon poikkeuksellisia hellejaksoja. Kuumuus laittoikin jäähdytinlaitteet koville ja aiheutti paikoin lisää ongelmia.

Jäähdyttimiä hajosi ja järjestelmiin tuli pitkäkestoisia teknisiä vikoja. Vantaan Peijaksen sairaalassa täydellä teholla huutanut viilennys puolestaan valutti lattioille kondenssivettä.

Kuumuuttakin suuremman ongelman aiheutti kuitenkin erittäin korkea ilmankosteus, joka lisäsi leikkausten jälkeistä infektioriskiä sekä vaikeutti välineiden pitämistä steriilinä.

Kuumuus vaikeutti myös lääkkeiden säilyttämistä, johon Etelä-Suomen aluehallintovirasto kiinnitti erityisesti huomiota kesän tarkastuksissaan.

Kesällä syntyneitä jonoja puretaan pitkälle syksyyn

Laitteiden ja kiinteistöjen lisäksi helle nakersi myös henkilökunnan jaksamista. Uudet työasut koettiin tukaliksi eikä taukoihin jäänyt sairauspoissaolojen vuoksi tarpeeksi aikaa. Tukalaa oloa pyrittiin helpottamaan muun muassa tarjoamalla henkilökunnalle vissyä.

Hellejakso lisäsi myös ensihoidon tehtävämääriä, mikä kuormitti erityisesti Haartmanin ja Malmin päivystyksiä. Leikkaussaliruuhkien vuoksi potilaat joutuivat myös odottelemaan toimenpiteisiin pääsyä useita päiviä.

Kulunut kesä pidensikin jonoja useissa yksiköissä ja raportin mukaan jonojen purkaminen edellyttää lisätyötoiminnan jatkamista koko syksyn ajalle. Erikoisaloittain pisin jono on tällä hetkellä HYKSissä plastiikkakirurgiassa ja silmätaudeissa.

Kuuma ilma kuumensi myös tunteita. Töölöön jouduttiin kesän aikana useita kertoja kutsumaan vartijat paikalle rauhoittamaan potilaaksi saapuneita päihteidenkäyttäjiä.

Helle katkoi sähköt Meilahdesta

Heinäkuisena keskiviikkoaamuna jännitehäiriö pisti kuumuudessa pyristelevän Meilahden sairaalat vieläkin tukalampaan tilanteeseen. Olkiluodon voimalassa räjähtänyt virtamuuntaja katkaisi sairaala-alueelta sähköt noin tunniksi.

Poikkeukselliseksi katkoksen teki se, että joidenkin kiinteistöjen varavoimalaitteet eivät kytkeytyneet päälle kuten piti. Potilasturvallisuus ei HUSin mukaan vaarantunut katkon aikana, sillä kriittisissä yksiköissä lisävaravoimalaitteet toimivat koko ajan normaalisti.

Katkos keskeytti kuitenkin lääkevalmistuksen ja viivästytti lääketoimituksia seuraavana päivänä. Katkoksella oli vaikutuksia myös sydänaseman kahden toimenpidesalin toimintaan ja potilashoitoihin.

Sähkökatkon syynä olleen virtamuuntajan tulipalon sytyttäjäksi epäiltiin pitkää hellejaksoa.

Kulunut kesä saattoi olla vain esimakua tulevasta ja pitkiin hellejaksoihin on syytä varautua jatkossakin. HUS aikoo nyt käydä läpi kaikki jäähdytettävät tilat ja niiden jäähdytinjärjestelmät. Työsuojelu puolestaan valmistelee henkilöstölle selviytymisohjeita helteille.

Biokemian akatemiaprofessori Johanna Ivaska on nimitetty Orionin syöpätutkimuksen johtajaksi.

Ivaska työskentelee parhaillaan Turun yliopistossa ja Orionin tiedotteen mukaan myös jatkaa työtään siellä.

Lääkekehitys edellyttää sellaisia voimavaroja ja osaamista, joita yliopistomaailmalla ei ole tarjota. Johanna Ivaska

Ivaska on kansainvälisesti ansioitunut tutkija. Hän tutkii syövän etäpesäkkeiden syntymiseen liittyviä muutoksia solujen sisällä.

Tutkimuksen innovatiivisten lähestymistapojen kautta saadaan merkittävää uutta tietoa syöpäsolujen kulkureiteistä ja liikkumisesta kudoksissa. Ivaskan tutkimuksesta odotetaan uraauurtavia tieteellisiä läpimurtoja.

– Tutkijana olen paneutunut intohimoisesti biolääketieteen tutkimuskysymyksiin jo yli 20 vuoden ajan. Lääkekehitys edellyttää kuitenkin sellaisia voimavaroja ja osaamista, joita yliopistomaailmalla ei ole tarjota. Nyt minulla on tilaisuus osallistua prosessin toiseen päähän eli lääkehoitojen löytämiseen, Ivaska sanoo Orionin ja Turun yliopiston tiedotteessa.

Ivaska aloittaa tehtävässään Orionilla 1. lokakuuta.

Samana päivänä kun tiedotettiin Johanna Ivaskan nimityksestä Orionille, tuli myös tieto vuosittaisesta, kansainvälisestä Medix-palkinnosta, joka tällä kertaa myönnettiin Johanna Ivaskan johtamalle tutkimusryhmälle.

Ryhmä työskentelee Turun biotekniikan keskuksessa, jota ylläpitävät Turun yliopisto ja Åbo Akademi. Se sai Medix-palkinnon tutkimuksesta, jossa selvitettiin solujen tarttumisaktiivisuutta ympäröivään kudokseen.

Useita satoja Suomessa asuvia thainaisia työskentelee hierontaliikkeissä, joissa myydään seksipalveluja, kertoo MOT. Ohjelman aiheesta voit katsoa Yle Areenasta.

Moni näistä naisista tekisi mielellään muita töitä, jos heillä olisi vaihtoehtoja. He eivät hakeudu tukijärjestelmän piiriin, koska heille on kunnia-asia pärjätä itse.

Sisäministeriö asetti vuonna 2010 ohjausryhmän, joka laati listan toimenpiteistä, joilla tätä syrjäytynyttä ryhmää voisi kotouttaa suomalaiseen yhteiskuntaan.

MOT:n mukaan ohjausryhmän loppuraportti on hautautunut Kansallisarkistoon. Thainaisten tilanne on kiinnostanut vain seksityöntekijöitä edustavaa Pro-Tukipistettä, Diakonissalaitoksen lopettaman thaiprojektin työntekijöitä ja yhtä asiaan perehtynyttä poliisia.

Valtakunnallinen koulujen liikenneturvallisuusviikko käynnistyi maanantaina.

Valtakunnallisen liikenneturvallisuusviikon avajaistilaisuus järjestettiin Ruovedellä. Siellä oppilaille järjestettiin kilpailu, jossa he saivat suunnitella oman liikennemerkkinsä.

Pienten koululaisten kilpailun voitti Ella Mikkosen Ole hyvä kaveri -liikennemerkki.

4.–6.-luokkalaisten sarjan voitti kuutosluokkalaisen Iida Kangasmäen liikennemerkki, jossa lapset ovat liikenteessä hyvällä mielellä.

Yläkoulun sarjan voitti puolestaan Jerry Kirjasen työ, jossa kielletään kännykkään puhuminen.

Kunniamaininnan saaneissa liikennemerkeissä kehotetaan esimerkiksi käyttämään heijastimia.

Liikenneturvallisuusviikkoa vietetään 14. kertaa ja sen tarkoitus on innostaa käsittelemään liikkumista koulussa.

Tämän vuoden teemana on turvallinen kävely ja pyöräily.

"Älkää ajako kamalan kovaa"

Liikenneturvan kyselyn mukaan suuri osa koulumatkoista tehdään jalan tai pyörällä. Kyselyyn vastasi yli 700 vanhempaa, joilla oli alle 16-vuotiaita lapsia.

Ruovedellä koulua käyvä Joonas Asunta kulkee yleensä matkat pyörällä. Liikenneturvallisuusviikolla koululaisille havainnollistetaan esimerkiksi, miten kuorma-autosta näkee liikenteen.

– Kuljettaja ei nyt varmaan kamalan hyvin näe koululaista, kun katsoo korkealta ja on pieni ihminen.

Asunta kertoo terveisiä aikuisille liikenteessä.

– Älkää ajako kamalan kovaa ainakaan suojateiden lähellä.

Koululaiset Myy Paananen ja Milja Syrjänen ovat huomanneet, että monella autoilijalla on nykyään katse kännykässä.

– Siinä on se vaara, että suojatiellä lapsi voi luulla, että autoilija pysähtyy. Jos autoilija katsoo puhelinta, se ei huomaa, vaan voi ajaa lapsen päälle

Myy Paanasen mukaan myös osa pyöräilijöistä katsoo kännykkää ja ajaa ilman käsiä.

– Olen joskus jäänyt katsomaan, kaatuuko pyöräilijä vai miten käy.

Lue lisää:

Turhamaiset suomalaiset eivät suostu käyttämään heijastinta – taikaviitta-Siiri jatkaa kampanjointia

Pienen koululaisen on vaikea hahmottaa liikennettä – anna lapsen opetella omia ratkaisuja