Oululainen taksiyritys on tuonut kilpailua Rovaniemen joulusesonkiin. Yritys liikennöi lähes tuplahinnalla paikallisiin takseihin nähden keskustan, Pajakylän ja lentokentän välillä.
Oululaisen 24 Games -yrityksen takseissa on asiakkaille näkyvissä hinnasto, jonka mukaan kyyti lentokentältä kaupunkiin maksaa 49 euroa. Paikallisilla takseilla tyypillinen hinta samalle matkalle on noin 25 euroa.
Kaikki taksiyrittäjät eivät ole suhtautuneet tulijoihin myötämielisesti.
– Muutama on tullut uhkailemaan, että pitää häipyä tai he hoitavat häipymisen, uhkavat vetää turpaan ja tuolla tavalla. Kyllähän tähän maahan ääntä sopii, että siinähän huudelkoon, mutta tottakai asiat pitää hoitaa virallisen prosessin kautta. Ei meillä tarvitse kuunnella tuollaista puhetta, 24 Games -yrityksen taksitoimintaa pyörittävä Markku Aitavaara sanoo.
Hänen mukaansa muutama kuljettaja pilaa paikallisten taksien maineen.
– On siellä myös kuljettajia, jotka ovat tulleet erittäin asiallisesti keskustelemaan, juteltu niitä näitä ja ovat sanoneet vain että tervetuloa kilpailemaan.
Tilanne oli odotettavissa
Suomen taksiliiton Lapin lääninyhdistyksen toiminnanjohtajan Veijo Petreliuksen mukaan taksilain uudistuttua oli täysin odotettavissa, että Lapin joululiikenteeseen saadaan uusia yrittäjiä, joiden hintoihin ei ole totuttu. Hintojen vuoksi suurimmassa ongelmassa ovat Petreliuksen mukaan asiakkaat, jotka ovat tottuneet kohtuuhintaisiin kuljetuksiin.
– Nyt tulee selkeitä niin sanottuja kerman kuorijoita, jotka hinnoittelevat itsensä kovaksi ja kun asiakkaat ovat tietämättömiä, niin he joutuvat ikävään tilanteeseen. Tämä ei Lapin matkailunkaan kannalta ole hyvä asia että heti ensimmäisenä, kun vapautuminen taksiliikenteestä tuli niin lähdetään joululiikenteessä tällaisiin ylilyönteihin.
Pietarsaaren seudulla tuhkarokkokaranteenissa olleista ainakin muutama on sairastanut tuhkarokkoon. Pietarsaaren sosiaali- ja terveysviraston johtava lääkäri Pia-Maria Sjöström käyttäisi termiä "todennäköisesti sairastanut".
Tapauksia ei ole voitu vahvistaa laboratoriokokein, koska sairastuneet ovat kieltäytyneet antamasta näytettä.
– Heitä ei voi myöskään pakottaa laboratoriokokeisiin, selventää Sjöström.
Sjöström sanoo, että karanteenissa olleista tautiin on sairastanut "joitakin" eikä hän suostu tarkentamaan lukumäärää. Heitä ei oltu rokotettu ja he olivat altistuneet tuhkarokolle. Tuhkarokkoon sairastuneet voivat kuitenkin hyvin, mutta riski jälkitaudeille on edelleen olemassa.
Riski uusille tartunnoille vähenee koko ajan
Sjöströmin mukaan sunnuntaina 25. marraskuuta Luodossa Risöhällin rukoushuoneella altistuneiden riski sairastua on ohi. Hän arvioi, että Pietarsaaren seudulla pahin on jo ohitse, mutta tilannetta tarkkaillaan vielä.
– Emme voi taata, että kaikki oireita saaneet ovat olleet yhteydessä terveydenhuoltoon. Tästä syystä olemme toistaiseksi korotetussa valmiustilassa.
Terveysviranomaiset suosittelevat, että rokottamattomat ja heikon immuunisuojan omaavat harkitsevat liikkumistaan ihmisjoukoissa Pietarsaaren seudulla.
Suomessa on vastikään todettu kolme vahvistettua tuhkarokkotapausta. He kaikki ovat saaneet tartunnan ulkomailta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan näiden tapausten välillä ei ole yhteyttä.
Porissa toimiva Otsolan setlementti on erotettu Suomen Setlementtiliitosta. Otsolan tilalle Setlementtiliittoon on valittu uusi Setlementti Pori -niminen yhdistys, jonka alaisuudessa toimii jatkossa osa Otsolan aktiiveista.
Syynä erottamiseen on Otsolan ja liiton välille syntynyt vakava luottamuspula. Otsolan säännöistä poistettiin viime keskiviikkona maininta siitä, että yhdistystä sitoo jäsenyys Setlementtiliitossa. Säännöistä poistettiin myös lause, jonka mukaan liiton johdolla on läsnäolo- ja puheoikeus kokouksessa.
Otsolan setlementti on ollut julkisuudessa sen Porin seudulla pyörittämän kansalaisopiston tulehtuneen työilmapiirin vuoksi. Jatkossa kansalaisopisto ei ole osa Setlementtiliiton toimintaa.
"Ei voi jatkaa"
Setlementtiliiton hallituksen puheenjohtaja, myös vihreiden puheenjohtajana toimiva Pekka Haavisto kertoo, että liiton hallituksen päätös oli yksimielinen. Otsolan setlementti voi vielä riitauttaa asian ja tahtoessaan viedä sen Setlementtiliiton liittokokouksen käsittelyyn.
– Tässä on ollut työsuojelukysymyksiä ja henkilöstön pahoinvointia, josta on tullut yhteydenottoja liittoon. Olemme pyrkineet toimimaan niin, että Otsolan toiminta palaisi liiton arvojen mukaiseksi. Näin ei ole käynyt, Haavisto sanoo.
Vakavia ongelmia
Osa Otsolan henkilöstöstä on syyttänyt setlementin johtoa työpaikkakiusaamisesta. Johdon mukaan työntekijät ovat kiusanneet esimiehiään. Poliisi kuitenkin lopetti rehtori Alexander Brukin asiasta tekemän rikosilmoituksen tutkinnan.
Otsolan johto sai viimeviikkoisessa vuosikokouksessa jäsenistöltään luottamuksen.
Olemme pyrkineet toimimaan niin, että Otsolan toiminta palaisi liiton arvojen mukaiseksi. Pekka Haavisto
Ylen aiemmin haastatteleman Setlementtiliiton toiminnanjohtajan Pentti Lemmetyisen mielestä Otsolan johdon toimintatavat aiheuttivat liitolle maineriskin. Erityisesti Otsolan hallituksen kommentit ovat Lemmetyisen mukaan hämmentäneet ja järkyttäneet liitossa.
– Puheenjohtaja Antti Pekolan naisia vähättelevät ja seksuaalivähemmistöjä koskevat kommentit eivät ole linjassa setlementtiliikkeen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kannattavien arvojen kanssa, Lemmentyinen sanoi.
Setlementtiliitto ei ole aiemmin erottanut jäsenyhdistyksiä. Otsolan setlementti on toiminut 1940-luvulta saakka. Porissa toiminta jatkuu nyt uuden yhdistyksen alaisuudessa.
– Toivon, että setlementtityö Porissa voi jatkua. On menetys setlementtityölle, jos toiminta loppuu, Pekka Haavisto sanoo.
Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio kritisoi lausunnossaan kovin sanoin liikenteen turvallisuusvirasto Trafin ajokorttitietopalvelua.
Tietosuojavaltuutetun mukaan vaikuttaa siltä, että Trafi on kuljettajatietojärjestelmässään julkaissut merkittävästi enemmän tietoja kuin mitä liikennepalvelulaki edellyttää.
Tietosuojavaltuutetun mukaan on mahdollista, että palvelun kautta saatuja henkilötietoja on voitu käyttää myös lainvastaisiin tarkoituksiin kuten identiteettivarkauksiin.
Palvelu on nyt suljettu. Trafin sähköinen asiointipalvelu suljettiin kokonaan viikko sitten sunnuntaina kuljettajatietoja tarjonneen palvelun herättämän kritiikin takia.
Trafin kesällä avatuista sähköisistä palveluista sai esimerkiksi ajokorttitietoja etsiessään myös tietoa, jotka eivät suoraan liity henkilön ajo-oikeuteen.
Viestintävirasto on arvioinut Trafin palveluita ja antanut luvan avata niitä rajoitetusti. Viestintäviraston arviointityö jatkuu, ja se antaa seuraavan arvionsa Trafin sähköisten palveluiden tietosuojasta ja tietoturvasta 21. joulukuuta mennessä.
Emma oli 15-vuotias, kun hän soitti sosiaalityöntekijälle ja kertoi haluavansa sijoitukseen.
Hänen äitinsä oli kuollut, ja elämä lähisukulaisten kanssa ajautunut tulehtuneeseen tilanteeseen. Äidin kuolema oli järkytys kaikille, ja pahiten kipuili Emma.
Lähisukulaisilla oli oheishuoltajuus, ja heidän luonaan Emma oli asunut välillä pitkin lapsuuttaan, aina sen mukaan, millainen tilanne oli kotona alkoholismista kärsivän äidin kanssa. Kokonaan hän ehti asua sukulaisilla vuoden ennen kuin halusi sijoitukseen. Lähtö loukkasi läheisiä, uskoo Emma.
– Mutta tilanne oli jo mennyt niin pahaksi, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä.
Emma ei ole naisen oikea nimi. Hän esiintyy jutussa valitsemallaan etunimellä asian arkaluonteisuuden vuoksi.
Murrosikäisten osuus kiireellisissä sijoituksissa on valtakunnallisesti kasvanut, ja yhä useammin taustalla on nuoren oma päihteiden käyttö, sanoo palvelualuejohtaja Minna Lönnbäck keskipohjalaisesta kuntayhtymä Soitesta.
Päihteet eivät olleet Emman ongelma. Hänet vei pohjalle äidin kuolema ja samaan aikaan osunut raju koulukiusaaminen. Kuormitus purkautui masennuksena, itsetuhoisuutena ja paniikkihäiriöinä. Läheiset eivät tienneet, miten pärjätä tytön käytöshäiriöiden kanssa.
Perhekodissa tuli normaali arki
Sosiaalitoimessa puhelimeen vastanneelle Emma oli tuttu.
– Olin ollut syntymästä asti enemmän tai vähemmän lastensuojelun asiakas.
Emma pääsi kiireellisenä sijoituksena perhekotiin vajaan sadan kilometrin päähän viiden muun nuoren kanssa.
– Se oli tosi ihana paikka, lämminhenkinen ja perheenomainen. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Elettiin normaalia arkea, pääsin turvallisiin rutiineihin.
Normaali arki oli Emmalle uutta. Siihen asti hän oli elänyt alkoholismin keskellä, ollut superkiltti ja miellyttämishaluinen pikkuaikuinen. Siivonnut kodin ja peitellyt tarvittaessa äidin vuoteeseen, hoitanut koulunkin viimeisen päälle.
Olin hirveen taitava: istuin vaaleanpunaisten peitteiden keskellä, osoittelin hevosjulisteita ja kerroin, että tykkään hevosista. Ei näyttänyt siltä, etten olisi tarpeeksi lapsi Emma
Silti kuukausi perhekodissa riitti.
– Lähdin pakoon tulehtunutta tilannetta, mutta eiväthän ongelmat mihinkään kadonneet. Tuli vain kauhea ikävä läheisiä ja tuttuja paikkoja.
Emma palasi omasta tahdostaan sukulaistensa luokse. Hän kokee, että ongelmat lakaistiin maton alle, mutta elämä jatkui. Sijoitus oli silti auttanut: Emma oli saanut etäisyyttä asioihin ja ymmärtänyt, mitä tarvitsee. Hän hakeutui terapiaan ja alkoi käsitellä kokemaansa.
18-vuotiaana hän sai tukiasunnon, ja nyt 20-vuotiaana hän elää omillaan. Välit sukulaisiin ovat paljon paremmat, kun nämä saavat olla vain sukulaisia, vailla huolta ja holhousvastuuta.
Huostaanotot ja sijoitukset ovat lisääntyneet Kokkolassa rajusti. Kiireellisissä sijoituksissa murrosikäisten osuus korostuu. Trendi on valtakunnallinen.
– Murrosikään liittyy kapinaa ja irtiottoa, ja tietyt asiat pitääkin sallia. Mutta ajatellaanko me, että 12-vuotias on itsenäinen ja pärjää? Ehkä siinä iässä pitäisikin aikuisen olla vielä vahvemmin läsnä? pohtii lastensuojelun palvelualuejohtaja Minna Lönnbäck kuntayhtymä Soitesta.
Hän muistuttaa tutkimuksista, joissa nuoret toivoivat enemmän yhteistä aikaa perheen kanssa. Vanhempien kokemus taas oli, että sitä oli tarpeeksi.
Oireet voivat pamahtaa esiin murrosiässä
Huostaanottoja oli Kokkolassa aiemmin oli kourallinen vuodessa. Tänä vuonna uusia huostaanottoja on ollut 24, valtaosa niistä on koskenut teini-ikäisiä. Synkkä kehitys alkoi jo viime vuonna.
– Nuorten kohdalla päihteissä ei ole mukana vain alkoholi, vaan myös huumeet. Se ei ole uusi ilmiö, mutta se on yleisempää. Sitten tulee koulupoissaoloja ja rajatonta käyttäytymistä. Vanhemmat kokevat neuvottomuutta, eivätkä kerta kaikkiaan pärjää, sanoo Lönnbäck.
Osa nuorista on ollut lastensuojelun asiakkaana aiemminkin, jotkut pitkäänkin. Vanhemmilla on voinut olla ongelmia, ja murrosiässä nuori alkaa oireilla pahemmin.
– Mutta on myös nuoria, jotka tulevat ensimmäistä kertaa meille tietoon kiireellisen sijoituksen kautta. Historia ei ole ollut huolestuttava, vaan kaikki on näyttänyt hyvältä. Murrosiässä sitten kuvioon on tullut päihteiden käyttöä, joka voi olla rajuakin.
Lönnbäckin mukaan kehitys kertoo siitä, ettei perheitä nykyään pystytä auttamaan riittävästi aikaisessa vaiheessa.
– Lastensuojelussa eletään sen kanssa, mitä muut ovat tehneet tai jättäneet tekemättä.
Yle / Ritva Tarkki
Lönnbäck toivoo jonkinlaista riskikartoitusta, jonka avulla löydetään ne perheet, jotka eivät ehkä osaa hakea apua. Yhdenlaisilla palveluilla ei tavoiteta kaikkia apua tarvitsevia.
Riskiä kasvattavat talousongelmat, yksinhuoltajuus, päihteet, mielenterveysongelmat ja koulupoissaolot. Lönnbäck ei halua riskitekijöistä leimakirvestä, eikä yksi riskitekijä välttämättä aiheuta ongelmia, mutta kasaantuessaan riskit voivat aiheuttaa vakavia ongelmia.
Emmalla on yhteiskunnan tuesta vain hyvää sanottavaa. Kotiin saatiin kaikki mahdollinen apu tukiperheistä toimintaterapiaan. Äitikin otti avun vastaan avosylin. Emma ja äiti myös puhuivat asioista avoimesti. Vihainen Emma ei ollut äidilleen koskaan, surullinen kyllä.
– Ymmärsin, että sairaus vei. Ei se ollut äidin vika.
Se, että nuori ottaa itse yhteyttä ja haluaa sijoitukseen, on harvinaista. Emma uskoo sen johtuvan siitä, että lapset ovat lojaaleja perheilleen. Ei Emmakaan voinut äidin eläessä ajatella, että hänen paikkansa olisi voinut olla jossain muualla. Hänen piti hoitaa koti.
– Kun olisi tajunnut, ettei tarvi kantaa niin paljon sisällä. Olisi pitänyt olla itselleen armollisempi, koska olin kuitenkin lapsi.
Lastensuojelukaan ei täysin ymmärtänyt, missä mennään, sillä Emma tiesi, miten käyttäytyä, kun kotona kävi sosiaalityöntekijä.
– Olin hirveen taitava: istuin vaaleanpunaisten peitteiden keskellä, osoittelin hevosjulisteita ja kerroin, että tykkään hevosista. Ei näyttänyt siltä, etten olisi tarpeeksi lapsi.
Lapsen kohtaaminen oikein on tärkeintä
Kouluttautuneena kokemusasiantuntijana Emma puhuu muun muassa alan ammattilaisten tilaisuuksissa. Ehdottomasti tärkein esiin nouseva asia on lapsen kohtaaminen.
Hän neuvoo, että olennaista on olla rauhassa läsnä ja kuunnella avoimin mielin, mitä lapsi haluaa jakaa. Jos tämä ei halua jakaa asioita, sekin on hyväksyttävä ja vain oltava turvallinen aikuinen vierellä. Silloin voi kuulla senkin, mitä lapsi ei halua kertoa.
– Jos olet aidosti läsnä lapsen lähellä, voit lukea lasta ja koettaa hiljaa miettiä, onko tällä kaikki hyvin.
Emma sanoo olevansa onnekas, koska voi ammentaa toisille niin monenlaisista kokemuksistaan: läheisen alkoholismista, koulukiusaamisesta, sijoituksesta. Monien muiden lastensuojelun asiakkaiden tavoin hänkin haluaa sosiaalialalle.
– Odotan myös omaa perhettä ja kotia. Että voin muuttaa historiaa omien lasteni kanssa.
Suvi Kuparin lausahdus kajahtaa salaattibaarin tiskin takaa, ja äänessä on jotain piirroshahmomaista: herttaista, pehmeää, ja korkealta kuuluvaa.
Se on Kuparin asiakaspalveluääni, josta hän ei ollut itse tietoinen, ennen kuin lähipiiri huomautti asiasta.
– Sain tietää kavereiden kautta, että minulla on tällainen alter ego asiakaspalvelijaroolissa, Kupari sanoo.
Kuparin ystävät kävivät salaattibaarissa, kun hän itse oli keskellä asiakaspalvelutilannetta. Kaverit seurasivat työskentelyä ja avasivat lopulta oman vuoron kohdalla sanaisen arkkunsa:
– He kysyivät heti, että "kuka olet ja mitä olet tehnyt Suville, et kuulosta yhtään samalta", Kupari sanoo ja nauraa.
Myös Kuparin esimies, yrittäjä Marjo Syvänperä on huomannut palveluäänen tositilanteessa.
– Auta armias, jos joku asiakas kysyy, että "anteeksi kuinka?". Silloin Suvin ääni nousee vielä korkeammalle, ja artikulointi on vielä selvempää, Syvänperä sanoo ja nauraa Kuparin kanssa.
Suvi Kupari ei tiennyt asiakaspalveluäänestään ennen kuin kaverit kertoivat hänelle siitä.Nadja Mikkonen / Yle
Kupari ei ole asiakaspalveluäänensä kanssa yksin. Yle teki asiasta verkkokyselyn asiakaspalvelutehtävissä oleville Palvelualojen ammattiliiton kautta. Saimme monta vastausta, jossa asiakaspalvelijat itse tunnistivat käyttävänsä asiakkaan kanssa tavallisesta äänestään huomattavasti poikkeavaa ääntä.
"Olen työskennellyt yli 8 vuotta kaupan alalla, ääni tulee minulle luonnostaan enkä tiedä miksi tai mistä se on lähtöisin. Tavallaan ”työminällä” suojelen todellista minää koska vuosien varrella on ilkeitäkin asiakkaita sattunut useita kohdalle. Osaan paremmin työminällä blokata ilkeydet, enkä ota niitä henkilökohtaisesti." Nainen 33, Pirkanmaa, vähittäistavarakaupan työntekijä
"Lähinnä vanhemmille asiakkaille huomaamatta alan enemmän "vääntämään murretta", muuten muille kuin vakiasiakkaille tulee puhuttua normaalia korkeammalla äänellä." Nainen 30, Imatra, huoltoaseman työntekijä
Ääni voi vaihtua itsestään
Jyväskyläläinen vaatekaupan myyjä Essi Laaksonen on Kuparin kanssa samassa seurassa. Myös hän puhuu asiakkaille normaalia korkeammalla äänellä, eikä hänkään ollut huomannut asiaa ennen kuin hänen ystävänsä huomautti äänestä liikkeessä asioidessaan.
– En tiedä, mistä se ääni tulee, se vain tulee jostain, Laaksonen miettii.
– Nyt kun olen vielä kiinnittänyt siihen huomiota, yritän madaltaa ääntäni, mutta ei se siltikään madallu. Se oikeastaan alkaa jopa sattumaan kurkkuun, kun sitä rupeaa miettimään.
Essi Laaksosen ääni nousee korkeaksi vaatekaupan myyntipuuhissa, sillä hän haluaa kuulostaa pirteältä asiakkaiden keskuudessa.Nadja Mikkonen / Yle
Äänen synty on mysteeri sekä Laaksoselle että Kuparille. Se vain tulee luontaisesti osana työminää.
Äänen muuttuminen eri tilanteissa on kuitenkin luonnollista kaikille meistä, eikä ihminen aina itse hoksaa muuttaneensa ääntään. Sen on pistänyt merkille Anne Alanne, puheviestinnän tuntiopettaja Jyväskylän yliopiston Kielikeskuksessa, seuratessaan opiskelijoita esimerkiksi esiintymistilanteessa.
– Opetuksessa voi käydä niinkin, että opiskelija huomaa äänensä muuttuneen ja sanoo: "Hei, tämä en ole minä", Alanne kertoo.
Hän muistuttaa, että puhe äänen "vaihtamisesta" tai "muuttamisesta" on hieman harhaanjohtava ajatus, sillä ääntä ei aina vaihdeta tietoisesti: se vain yksinkertaisesti muuttuu.
– Sille ei välttämättä voi tai tarvitse tehdä mitään. Elämä olisi aika tylsää, jos ääni ei vaihtelisi tilanteiden mukaan, hän sanoo.
Alanne arvelee, että omaa ääntään ei pistä erikseen merkille, jos se on vahvasti osa omaa roolia.
Puheviestinnän tuntiopettaja Anne Alanne muistuttaa, että oma ääni on lähtökohtaisesti hyvä sellaisena kuin se on. Jos äänelleen välttämättä haluaa tehdä jotain, sekin on mahdollista.Nadja Mikkonen / Yle
Ylen tekemän verkkokyselyn vastauksissa nousi esiin se, että moni käyttää ääntä erottaakseen työminän ja vapaa-ajan minän toisistaan. Äänestä tulee siis osa asiakaspalveluroolia, ja ääntä käytetään välittämään asiakkaalle toivottuja mielikuvia: esimerkiksi pirteyttä, iloisuutta, asiantuntijuutta tai virallisuutta.
Yhtä vastaajaa äänenmuutos auttoi jaksamaan vaikeissakin asiakaskohtaamisissa. Toisista vastauksista kuuluu asiakaspalvelijan tapa käyttää ääntä asiakkaan käytöksen taltuttamiseen.
"Ne luulee sen hyväksi asiakaspalveluksi ja se riittää. Mitä ärsyttävämpi asiakas, sitä maireampi pitää olla. Siitä se sarkastisuus." Nainen 42, Vaasa, myyjä.
Essi Laaksonen pohtii ajatusta siitä, että ääni on tapa suojata yksityisyyttään asiakaspalvelutyössä. Myyjä on päivittäin töissä tuikituntemattomien ihmisten kanssa, joten ääni voi toimia suojamuurina, jotta itsestään ei tarvitse paljastaa ihan kaikkea asiakkaille.
– Vertaan ilmiötä esimerkiksi someen. Ihmisethän antavat tietoisesti siellä sellaisen kuvan kuin itse haluavat, ja asiakaspalveluroolissa haluaa antaa tietynlaisen kuvan ihmiselle, joka ei sinua tunne.
Mitä mielikuvia äänen korkeus herättää?
Anne Alanne kertoo tunnistavansa asiakaspalveluääni-ilmiön esimerkiksi puhelinmyyjien osalta. Hän kokee, että moni myyjä saattaa alkaa puhua asiakkaalle kuin automaattikelan pohjalta, ja sen huomaa helposti.
– Minulla on sellainen harrastus, että yritän tiputtaa heitä siitä kelasta, että pääsisi juttelemaan itse ihmisen kanssa, Alanne sanoo ja myhäilee hieman.
Hän on myös huomannut, että joskus tietynlainen ääni voi mielikuvissa liittyä tiettyyn ammattikuntaan. Esimerkiksi psykologian opiskelijoilla saattaa olla "psykologin ääni", joka perustuu mielikuvaan siitä, millaiselta psykologin pitäisi kuulostaa. Muina vastaavina esimerkkeinä Alanne mainitsee bingoemäntien, pappien ja lentoemäntien puhetavat.
Äänen korkeuteen liitetään monenlaisia mielikuvia, ja osa mielikuvista on kulttuurisidonnaisia.Nadja Mikkonen / Yle
Tampereen yliopiston suomen kielen apulaisprofessori Johanna Vaattovaaran mukaan äänen korkeudella on merkitystä mielikuvien tasolla.
– Kun esimerkiksi tavoittelemme auktoriteettia, puhumme matalammalta, etenkin naiset, kertoo Vaattovaara.
Asiakaspalveluääneen liittyvä aihe ei tule Vaattovaaralle tyystin puun takaa. Muutamia vuosia sitten hän kommentoi Ylen verkkojuttua varten nuorten naisten lässyttävää puhetapaa, ja aihe paisui lopulta monen valtakunnanmedian käsittelyyn. Silloin Vaattovaara huomasi, että ilmiö herätti valtavan määrän kommentteja, ja osassa niistä puututtiin myös asiakaspalvelijoiden käyttämään puhetapaan.
Hän kuuntelee kyselyn tuloksia kiinnostuneena.
– Koska asiakaspalvelijat itse tunnistavat ilmiön, voimme päätellä, että tässä on jokin myyjäidentiteettiin liittyvä asia, Vaattovaara kiteyttää.
Miksi tietynlainen ääni ärsyttää toisia?
Vaattovaaran mukaan korkea ääni liitetään helposti pehmeyteen, ystävällisyyteen ja naisellisuuteen. Ylen kyselyn vastauksien perusteella riippuu asiakaspalvelutehtävästä, onko äänen nostamisesta vai madaltamisesta enemmän hyötyä. Voidaan olettaa, että esimerkiksi myymälävartija käyttää todennäköisesti erilaista äänen korkeutta kuin kosmetiikkaosaston myyjä.
– "Tässä olisi tämä kuitti" kuulostaa matalalla äänellä sanottuna melkein uhkaavalta, Vaattovaara sanoo naurahtaen.
Hän huomauttaa, että puhetapoihin on kiinnitetty Suomessa huomiota sekä tutkimuksessa että julkisessa keskustelussa jo toistasataa vuotta. Välillä kiinnitetään huomiota Stadin ässään, välillä nuorten puhetapaan. Vaattovaaran mukaan ihmiset suhteuttavat eri puhetapoja kuulemiinsa tyyleihin, ja aina silloin tällöin jokin ilmiö ylittää erityisen huomiokynnyksen.
Puheviestinnän tuntiopettaja Anne Alanne arvioi, että syy äänen ja puhetavan saamaan huomioon on se, että ääni on niin läheinen asia ihmiselle.
– Ääni on koko ajan läsnä. Ja jos jokin alkaa toisessa ärsyttää, se on usein ulkonäköön tai muuhun vastaavaan liittyvä asia. Ääni on samaa sarjaa, Alanne sanoo.
Elämä olisi aika tylsää, jos ääni ei vaihtelisi tilanteiden mukaan. Anne Alanne
Vaikka asiakaspalvelijat itse tuntuvat tunnistavan tietyn äänenkäyttöilmiön, on epäselvää, tunnistavatko kaikki asiakkaat sitä. Suvi Kupari on saanut toistaiseksi vain myönteistä palautetta äänestään.
– Minulle on sanottu monesti, että minulla on todella söpö ääni ja kuulostan pirteältä. Mitään kielteistä ei ole äänestäni sanottu, mutta ehkä sitä ei vain sanota ääneen, vaikka se ärsyttäisi, hän toteaa.
Kuparilla on yksinkertainen neuvo niille asiakaspalvelijoille, jotka kokevat asian esille nostamisesta itsetietoisuutta tai harmia:
– Ei mitään stressiä! Asiakaspalvelijana saa olla sellanen kun on. Jos siihen kuuluu se ääni, niin sitten kuuluu, hän sanoo.
Myös Anne Alanne on sitä mieltä, että omaa ääntä ei pidä ylikritisoida.
– Aina kannattaa ajatella, että oma ääni on hyvä sellaisena kuin on. Jos sille sitten haluaa tehdä jotain, se on mahdollista.
Kuhmolainen Maria Schildt valitsee arkkua ja uurnaa parhaan ystävättärensä kanssa. iPadille on kirjattu hautajaisten vieraslista ja hautakiveen tuleva kirjoitus.
Tulossa ei ole läheisen hautajaiset, vaan Schildtin omat. Tarkkaan on kirjattu ylös myös Topi-koiran hoito-ohjeet.
– Olin aivan shokissa ja ajattelin, että elämä oli nyt tässä. Se oli hyvin mustaa aikaa. Suunnitelmien tekeminen oli minulle selviytymiskeino, Schildt kertoo.
Voisin syyttää lääkäreitä, mutta mitä se hyödyttäisi? Ei asialle enää voi mitään. Maria Schildt
Tästä hetkestä on nyt aikaa 1,5 vuotta, eikä Schildtin hautajaissuunnitelmia ole vielä tarvinnut pistää käytäntöön.
– Uskoin kuolevani vielä samana syksynä. Vasta tammikuun lopulla elämä alkoi valjeta, kun huomasin, että olo oli selvästi kohentunut ja kiusallinen limainen yskäkin kaikonnut, Schildt sanoo.
Schildt on omien sanojensa mukaan kärsinyt yskästä jo yli kymmenen vuotta. Fyysisen toimintakyvyn nopea alentuminen ajoi naisen lääkäriin muutamia vuosia sitten. Astmadiagnoosin ja pitkien kokeiden jälkeen syyksi paljastui pitkälle levinnyt keuhkosyöpä.
– Olin niin huonossa kunnossa, että meinasin kuolla jo ensimmäisiin sytostaattihoitoihin, Schildt kertoo.
Maria Schildtin kotia koristava sisustustaulu muistuttaa elämän tärkeistä asioista.Mimmi Nietula / Yle Kajaani
Schildt uskoo diagnoosinsa myöhästyneen useita vuosia, sillä lääkärit eivät tulleet edes ajatelleeksi, että nuorta tupakoimatonta naista piinaavan yskän taustalla voisi olla syöpä.
– Voisin syyttää lääkäreitä, mutta mitä se hyödyttäisi? Ei asialle enää voi mitään.
Lääkärit antoivat Schildtille kaksi kuukautta elinaikaa. Vaikka hän on vielä elossa, hän on tietoinen tulevaisuudestaan.
– Tiesin heti, ettei syöpä parane, vaan tähän minä kuolen.
Pyrkimys eroon stigmasta
Keuhkosyövän elinennuste on karu: vain 10 prosenttia diagnosoiduista elää viittä vuotta pidempään (Kaikki syövästä). Harvinaisemmissa, pienisoluisissa keuhkosyövissä, kuten Schildtin tapauksessa, viiden vuoden päästä elossa on alle kolme prosenttia potilaista.
Vaikka tupakointi on taustalla 90 prosentissa keuhkosyöpädiagnooseista, voivat myös tupakoimattomat sairastua. Schildt on tupakoinut nuorempana, mutta lopettanut sen yli 20 vuotta sitten.
– Kun kerron ihmisille sairaudestani, heidän on vaikea uskoa sitä. Yleensä keuhkosyöpä liitetään vanhoihin, ikänsä tupakoineisiin miehiin. Jos ihminen tupakoi, ajatellaan, että keuhkosyöpä on potilaan oma vika. Koska en tupakoi, minua ei kohdella leimaavasti, Schildt kertoo.
Maria Schildt on pitänyt huolta, että Topi-koiralla on asiat hyvin hänen kuolemansa jälkeenkin.Mimmi Nietula / Yle Kajaani
Keuhkosyövän stigma on yksi aihe, jota vastaan Suomen syöpäpotilaat ry taistelee. Suomen syöpäpotilaat ry:n järjestökoordinaattori Emmi Toivonen kertoo, että Suomen laaja tupakkavalistus vaikuttaa osaltaan siihen, että tupakointi yhdistetään keuhkosyöpään niin vahvasti, että se voi vaikuttaa jopa keuhkosyövän diagnosointiin.
Kuten Schildtin tapauksessa, lääkäri voi tutkimuksissaan ohittaa keuhkosyövän mahdollisuuden, jos potilas ei tupakoi.
Keuhkosyöpä on monessa asiassa jäänyt muiden syöpien jalkoihin. Maria Schildt
Tällä hetkellä Maria Schildt elää Kuhmossa koiransa Topin kanssa ja nauttii elämästään mahdollisuuksiensa mukaan. Sytostaattihoidoissa hän käy kolmen viikon välein.
Hoitojen jälkeen Schildt on viikon huonossa kunnossa ja kaksi viikkoa hyvässä kunnossa, kunnes seuraava hoito romahduttaa kunnon uudelleen.
– Tämä on ollut myös henkisesti hyvin raskasta, koska ei voi tietää kuinka pitkään tämä elämä enää jatkuu: kuolenko minä kahden viikon vai kolmen vuoden päästä. Nyt on pakko elää päivä kerrallaan. Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut hoitoa, jonka ansiosta olen saanut jo vuoden lisäaikaa elämääni, Schildt sanoo.
Loppuelämän elämäntyö
Rajut hoidot nostavat myös Maria Schildtin infektioherkkyyttä, mikä on vaikuttanut hänen sosiaaliseen elämäänsä. Työ jäi, niin myös monet harrastukset.
– Minun täytyy tarkkaan varoa, etten saa mitään tartuntoja. En voi esimerkiksi harrastaa asioita, joissa on paljon ihmisiä sisätiloissa. Myöskään kavereita en voi tavata, jos heillä on vaikka flunssa, Schildt harmittelee.
Schildt ei parantumattomasta syövästään huolimatta vaivu epätoivoon. Hän on ottanut loppuelämän tehtäväkseen lisätä keuhkosyövän tietoisuutta ja erityisesti tietoa siitä, että nuori tupakoimatonkin voi sairastua.
– Keuhkosyöpä on monessa asiassa jäänyt muiden syöpien jalkoihin. Rintasyövästä parantuvat jo melkein kaikki, toisin kuin keuhkosyövästä. Keuhkosyöpätutkimukseen ja lääketutkimukseen pitäisi panostaa hyvin paljon enemmän, Schildt toteaa.
Maria Schildtin tekemät helmenvalkeat keuhkosyöpätietoisuusnauhat ovat levinneet ympäri Suomen.Mimmi Nietula / Yle Kajaani
Keuhkosyöpä on toiseksi yleisin syöpä Suomessa ja maailman yleisin syöpä (Keuhkosyopä.fi). Suomen syöpäpotilaat ry:n järjestökoordinaattori Emmi Toivonen kokee, että sairaudesta pitäisi puhua entistä enemmän.
– Esimerkiksi mediassa näkyvyys on hyvin pientä. Potilaat kokevat usein, että heidät on unohdettu, Toivonen sanoo.
Kaikki varmasti tietävät ja tunnistavat rintasyöpätietoisuuden tunnuksen, Roosa nauhan. Schildtin ansiosta myös keuhkosyöpää sairastavilla on oma tunnuksensa.
– Kävi ilmi, että näitä helmenvalkoisia keuhkosyöpätietoisuutta kuvastavia nauhoja ei ole olemassa. Niinpä tein niitä 225 kappaletta ja levitin ympäri Suomea keuhkosyöpätietoisuuden kasvattamiseksi.
Kaksi ihmistä kuoli rekan ja henkilöauton törmäyksessä maanantaina iltapäivällä Lahden Nastolassa.
Onnettomuus sattui valtatie 12:lla hieman ennen kello yhtä iltapäivällä pari kilometriä Nastolan tien liittymästä Uusikylän liittymän suuntaan.
Poliisin mukaan Kouvolan suunnasta tullut henkilöauto oli alkanut heittelehtiä ja se oli ajautunut vastaantulevan rekan keulaan.
Henkilöautossa olleet kaksi ihmistä kuolivat turmassa. Rekka-auton kuljettaja ei loukkaantunut onnettomuudessa.
Valtatie 12 oli maanantaina iltapäivällä pari tuntia suljettu liikenteeltä. Tie saatiin avattua kello 15:n aikaan.
Poliisi ohjasi liikenteen vanhalle Kouvolantielle, ja sielläkin kaatui rekka liukkaan kelin vuoksi. Vanhalla tiellä kaatunutta rekkaa päästiin nostamaan vasta, kun kiertotietä ei enää tarvittu.
Lumilautailija Peetu Piiroinen lopetti kilpauransa viime kauden jälkeen, kolmekymppisenä. Loukkaantumisia oli sen verran takana, että uusien temppujen opettelu ja riskinotto eivät enää houkutelleet.
Yli kymmenen vuotta maailmaa kiertäneelle laskijalle syksy onkin ollut uuden opettelua. Kun seuraa maajoukkuekavereiden reissaamista kotisohvalta käsin, tunne on ristiriitainen.
– On se vähän tyhjä tunne. Olisi kivaa olla reissussa, mutta toisaalta kun katsoo kisoja niin ei tekisi kyllä mieli pätkääkään tehdä sitä, kun tietää mitä se tekee kropalle, kertoi Piiroinen Puoli seitsemän haastattelussa.
Kisaaminen ottaa koville myös henkisesti. Koko ajan tulee uusia nuoria laskijoita kisoihin mukaan eikä menestyminen ole helppoa.
– Jos haluaa menestyä eikä menestystä tule, niin se on pidemmän päälle rankkaa.
Olympiahopea uran kovin saavutus
Piiroisen uran huippuaikaa oli 2010-luvun alku. Hän voitti hopeaa Vancouverin olympialaisissa 2010 ja oli Sotsin olympialaisissa 2014 seitsemäs.
Olympiahopean arvon hän on tajunnut tosissaan vasta jälkikäteen.
– Silloin mitali ei edes ollut niin iso juttu. Vasta pari vuotta myöhemmin tajusin sen merkityksen näkyvyyden kannalta Suomessa ja maailmalla. Se oli isoin juttu mitä lumilautailussa voitin.
Sitten loukkaantumiset ja etenkin selkäongelmat alkoivat verottaa menestystä. Jos kilpailemista olisi halunnut jatkaa, olisi pitänyt opetella uusia temppuja. Se taas olisi tiennyt uusia loukkaantumisia.
Siksi kilpaura sai jäädä.
Kotirinteissä laskeminen maistuu yhä
Mutta laskemista Piiroinen ei ole lopettanut. Hän käy rinteessä edelleen kolmisen kertaa viikossa. Piiroinen on tuttu näky lapsuuden kotirinteessä Hyvinkään Sveitsissä ja Sipoon Talmassa.
Hän työskentelee myös Ylen lumilautailuasiantuntijana ja ottaa ensiaskelia pienten lautailijoiden valmentajana.
– Vedän kaverin kanssa laskutreenejä junnuille. Opettaminen on haastavaa, jännä nähdä miten junnut pystyvät siinä kehittymään.
Muuten tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä vähän auki.
– On toisaalta kiva olla kotonakin ja tehdä sellaisia asioita joita ei ole aiemmin ehtinyt tehdä.
Suomen sotilastiedustelun synnystä on julkaistu kirja, joka avaa vakoilun saloja nykypolville. Toinen kirjan kirjoittajista, filosofian tohtori Tapio Koskimies kertoo Ylen aamu-tv:ssä, että sotilastiedustelu sai alkunsa Suomessa jo vuonna 1915, ensimmäisen maailmansodan aikaan.
Vaikka Suomi kuului Venäjän keisarikuntaan, tiedustelua tehtiin Venäjää vastaan.
– Venäjä oli sodassa Saksaa vastaan. Tiedustelutoiminta perustettiin Saksan ja Ruotsin avulla. Sotilastiedustelu keräsi tietoa Suomessa olevista venäläisistä joukoista sekä punaisista. Tiedot raportoitiin Tukholmaan ja sieltä edelleen Berliiniin Saksan yleisesikuntaan, Koskimies kertoo.
Palvelukseen kaivattiin "rohkeita ja ovelia tiedustelijoita", joiden tehtävänä oli kerätä kaikki saatavilla oleva tieto venäläisistä ja punaisista – kaikilla mahdollisilla keinoilla.
– Piti mennä samoihin kapakoihin, joissa he käyvät, ja kuulostella korvat hörössä, mitä he puhuvat. Täytyi raportoida pienistäkin liikkeistä valkoisen armeijan päämajaan, Koskimies kertoo.
Ruotsista hankittiin tärkeitä radioita juuri ennen talvisotaa
Valkoisen armeijan aloittama tiedustelu monipuolistui toisen maailmansodan aikana. Tuolloin ryhdyttiin tekemään kaukopartiointia, jolla haettiin tietoja vihollisen liikkeistä ja tulevista siirroista.
Koskimiehen mukaan everstit AladárPaasonen ja Reino Hallamaa olivat Suomen sotilastiedustelun keskeiset johtajat. Näillä herroilla oli tärkeä rooli radiotiedustelun kehittämässä, joka aloitettiin Suomessa vuonna 1927.
Tiedustelu osoittautui sotavuosina kullanarvoiseksi. Eversti Hallamaa onnistui juuri ennen talvisotaa hankkimaan Ruotsista satakunta tuliterää National-kuunteluradiota.
– Siinä kävi hyvä tuuri. Hallamaa käytti maksuvälineenä rahan sijasta salkullista Suomesta siepattuja venäläisten koodeja, Koskimies kertoo.
Hänen mukaansa radioilla Ruotsista hankituilla radioille oli tärkeä merkitys Suomen armeijan menestykseen. Niillä kuunneltiin venäläisten radioliikennettä, tallennettiin keskusteluja ja pyrittiin avaamaan viestien sisältöä.
Sodan jälkeen vuoden 1945 keväällä Paasonen ja Hallamaa lähtivät Suomesta maanpakoon välttääkseen joutumasta Valpon pidättämiksi. He pakenivat Ruotsin kautta Keski-Eurooppaan päätyen Ranskan tiedustelun palvelukseen.
– Vuonna 1946 he olivat Ranskan tiedustelun palveluksessa, kun Neuvostoliitto sai tietoja heistä ja vaati luovutusta syyttääkseen sotarikoksista. Ranska ei kuitenkaan luovuttanut suomalaisia tiedustelujohtajia, sillä he olivat Ranskalle hyödyllisiä, Koskimies kertoo.
Eurajoesta ei ole löytynyt uusia kalakuolemia. Viime viikolla joesta löytyi runsaasti kuolleita kaloja, jotka olivat heittäneet henkensä jokiveden matalan pH-arvon eli veden happamuuden takia.
Ely-keskuksen erikoisasiantuntija Harri Helminen kertoo, että uusissa mittauksissa Eurajoen pH on edelleen monin paikoin matala, viiden paikkeilla. Retkiojasta Eurajokeen virtaa vettä, jonka pH on 3,7. Köyliönjoesta Eurajokeen tulee kuitenkin jo neutraalia vettä.
Eurajoen matala pH-pitoisuus johtuu siitä, että jokeen virtaa pelloilta hapanta ainesta vähentyneiden sateiden ja pohjaveden pinnan laskun takia. Teollisuuspäästöistä ei ole kyse.
Joessa viikonloppuna havaittu vaahtoaminen on myös vähenemässä. Jokivesi on Helmisen mukaan paikoin vihertävää. Vihreä väri on hänen mukaansa hyvin tyypillistä happamien sulfaattimaiden vesille.
Oulun poliisin mukaan epäilty on ehditty vapauttaa Saksassa ennen kuin hänet saatiin siirrettyä Suomeen, "viranomaisten välisen tiedonsiirron katkoksen takia".
Oulun poliisilaitoksen rikosylikomisario Markus Kiiskinen sanoo, että ei tiedä tarkemmin tietokatkoksen syistä tai tapauksen kulusta. Hän ei pysty kertomaan sitä, onko tietokatkos tapahtunut Suomessa vai Saksassa.
– Tämä ei ole ainutkertainen tapaus, kun puhutaan kansainvälisestä toiminnasta. Olen kuitenkin toiveikas, että hänet löydetään, mutta nyt näyttää siltä, että vähän kestää.
Oulun käräjäoikeus on vanginnut henkilön poissaolevana todennäköisin syin epäiltynä törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja törkeään raiskaukseen. Henkilöstä on annettu kansainvälinen etsintäkuulutus.
Laaja seksuaalirikosvyyhti
Poliisi julkaisi miehen kuvan ja nimen viime viikolla ja pyysi miehestä havaintoja. Miestä epäillään osalliseksi laajaa julkisuutta herättäneeseen tapaukseen, jossa useaa ulkomaalaistaustaista epäillään muun muassa alle viisitoistavuotiaan tytön raiskauksesta.
Samaan tapaukseen liittyen on jo vangittu seitsemän miestä, jotka ovat tulleet Suomeen joko turvapaikanhakijoina tai kiintiöpakolaisina.
Nyt kaikkiaan kahdeksan miehen epäillään törkeästi hyväksikäyttäneen alle 15-vuotiasta kantasuomalaista lasta. Neljää heistä epäillään myös törkeästä raiskauksesta. Kahta epäillään näiden nimikkeiden lisäksi vielä tytön pahoinpitelystä.
Hyväksikäyttöä oli kestänyt miltei viisi kuukautta yksityisasunnossa, kesäkuun alusta lokakuun loppuun. Myös pahoinpitelyn tekoajaksi on merkitty sama kuin muissa teoissa, lähes viisi kuukautta. Kyse on fyysisestä pahoinpitelystä.
Tuiran tapaukset
Lisäksi poliisi tutkii kahta Oulun Tuirassa tapahtunutta seksuaalirikosepäilyä. Myös näissä tapauksissa epäillyt tekijät ovat tulleet Suomeen pakolaisina tai turvapaikanhakijoina.
Toista niistä tutkitaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä, toista törkeänä raiskauksena ja törkeänä seksuaalisena hyväksikäyttönä.
Pitkään kestäneen epäillyn seksuaalirikostapauksen ja Tuiran epäiltyjen seksuaalirikosten lisäksi poliisi tutkii kahta erillistä epäiltyä tapausta, jotka eivät poliisin mukaan liity aikaisempiin epäiltyihin tapauksiin. Myös näissä epäillyissä tapauksissa uhri on alaikäinen.
Keskustelu on suljettu. Pääsääntöisesti emme avaa keskusteluja rikosuutisiin.
Yhdeksänvuotiaalla Akseli Pirillä on kädessään pieni ja pehmoinen karvapallo, Akselin luokan pienin oppilas.
Akseli näyttää, miten hän on opettanut karvapalloa eli Karvis Pallosta hyppäämään korkeutta.
– Laitat vaan kädet kupiksi ja puhallat kovaa, näin!
Karvis lentää pulpetin halki ja Akseli hymyilee.
Karvis Pallosen tuomiseksi luokan elämään tarvittiin oivallus ja ripaus tuuria. Putouksesta tutun Kiti Kokkosen suositun Tanhupallo-hahmon lemmikki arpoi sosiaalisessa mediassa Karvamadon vauvoja, karvapalloja.
Keravalainen erityisopettaja Maarit Suhonen sai ajatuksen luokan omasta kaverista, joka toisi mukanaan yhteistyötä ja iloa. Arpaonni suosi ja karvapallo muutti Keravalle.
Karvis Pallonen.
Terveydenhoitajan tarkastuksen ja kouluun tutustumisen jälkeen luokka järjesti uudelle luokkakaverilleen koko koulun juhliksi kasvaneet nimiäiset: rehtori tarjosi kakkua ja Karvis Palloseksi nimetty tulokas sai kummikseen Keravan kaupunginjohtajan Kirsi Ronnun.
Pieni, halkaisijaltaan parin sentin mittainen pörröinen pallo – kuulostaa uskomattomalta, että se on saanut liikkeelle tällaisen hyvien asioiden vyöryn!
Opettaja Maarit Suhonen vahvistaa, että näin todella kävi.
– Ennen Karvista olimme pääsääntöisesti omassa luokassa ja useat oppilaani tunsivat itsensä ehkä erilaisiksi kuin muut, sillä pienluokalla ei ole aina helppoa olla. Saimme koko sakki kummasti itseluottamusta, iloa, valoa ja mielikuvitusta koulupäiviin. Karviksen kautta on helpompi käsitellä vaikeitakin asioita.
Karviksen kanssa tehtyihin projekteihin ovat lähteneet innolla mukaan muutkin luokat. Kotipesä löytyy kuitenkin omasta luokasta.
Karvis Pallosen oma pulpetti.Yle
Karvis opettelee itsehillintää tarrataulun avulla
Karvikselle on yhdessä rakennettu niin mökki, sänky kuin luonnollisesti oma pulpettikin. Sen päällä myös Karviksella on oma tarrataulu.
– Tähän saa aina tarran kun onnistuu jossain tai kiukuttaa kovasti, mutta onnistuu kääntämään kiukun suuntaa, Onni Nivalainen selostaa.
Samanlaiset tarrataulut löytyvät kaikilta luokan oppilailta.
Pulpetilta löytyy myös Karviksen aarre, oma minikokoinen muumimuki.
– Tämä on Karviksen lempipaikka, opastaa Akseli Piri.
–Tänne se solahtaa piiloon, kun se haluaa olla itsekseen.
– Ja tässä on Karviksen sänky, siinä se voi loikoilla päiväunia, nukkua tai vaikka pelata korttia, Lauri Halonen jatkaa.
Ilmiöoppimista parhaimmillaan
Suomen erityiskasvatuksen liiton puheenjohtaja Päivi Peltola pitää Karviksen menestyksen salaisuutena onnistunutta opettajaa.
– Erityisopetuksessa oppilaantuntemus on ensisijaisen tärkeää ja tämä opettaja on osannut vetää oikeasta narusta. Oppilaat saavat lemmikin kautta tasoistaan vastuuta ja onnistumisen elämyksiä, kun vastuunkannosta suoriudutaan onnistuneesti.
Tälläisestä kokemuksesta lähtee liikkeelle hyvien asioiden kehä, jonka avulla voidaan saada aikaan suuria.
Peltola kertoo, että lemmikkipehmoleluja ja muita samantyyppisiä maskotteja on hyödynnetty oppimisessa jo pitkään. Karvis Pallosen hoitaminen tukee uuden opetussuunnitelman ilmiöoppimista mainiosti ollen samanaikaisesti lapsuutta kunnioittavaa ajan hermolla elämistä.
Opetushallituksessa aiotaan yhtenäistää koululaisten numeroarvioinnin aloittamista. Nykyään seitsemänteen vuosiluokkaan asti opetuksen järjestäjä eli kunta voi päättää, annetaanko arvio sanallisena vai numeerisena, sanoo Ylen aamu-tv:ssä vieraillut opetusneuvos Erja Vitikka Opetushallituksesta.
– Meillä on harkinnassa kansallisesti numeroarvioinnin aloittamisen määrittäminen hieman alemmaksi. Mietitään, mikä se vuosiluokka olisi. Selkeää viestiä on tullut opetushenkilöstöltä, huoltajilta ja oppilailta itseltään, Vitikka sanoo haastattelussa.
Opetushallituksen tekemien kyselyjen mukaan numeroarviointi aloitetaan nykyään pääsääntöisesti 4. tai 5. luokalla. Vitikan mukaan numeroarviointia katsotaan Opetushallituksessa osana isompaa kehittämistyötä. Vitikka toivoo, että valmista tulisi mahdollisimman pian.
Ylen opettajille ja rehtoreille tekemän kyselyn mukaan moni opettaja aloittaisi numerollisen arvioinnin entistä aikaisemmin. Nykymuotoinen sanallinen arviointi saa kyselyssä moitteita siitä, ettei se kerro oppilaalle tarpeeksi.
Vitikan mukaan sanallisessa arvioinnissa hyvää on se, että opettaja voi monipuolisemmin ja yksityiskohtaisemmin kertoa oppilaan edistymisestä. Ongelmia voi hänen mukaansa aiheuttaa se, että arvioinnissa kuvataan kyllä edistymistä, mutta oppilaan varsinainen osaamistaso jää toteamatta.
– Huoltajan täytyy ymmärtää arvioinnista, miten lapsen opinnot menevät.
Numeroarvioinnilla on Suomessa vahvat perinteet, ja huoltajat ymmärtävät, mistä eri numeroissa on kyse, sanoo Vitikka.
– Numerointiin liittyvissä ongelmissa numero on saattanut tulla oppilaalle yllätyksenä, eikä sille ole annettu riittäviä perusteluita oppilaalle tai huoltajalle.
Vielä 1990-luvulla Suomessa kasvatettiin 20 miljoonaa kiloa lohikaloja. Nyt määrä on enää 13 miljoonaa kiloa. Samaan aikaan suomalaisten kalanälkä kasvaa ja vain 20 prosenttia syödystä kalasta on kotimaista.
Kalaneuvos Oy:n varatoimitusjohtaja Toni Hukkanen arvelee, että tieto kalankasvatuksen kehittymisestä ei ole kantautunut kaikkien korviin ja olettamukset perustuvat liian monilla 80-luvun kasvatukseen.
– Rehutehokkuus on kasvanut huomattavasti eli rehukilosta saadaan nyt kilo kalaa. Samaan aikaan typpi- ja fosforipäästöt ovat laskeneet 70–80 prosenttia, Hukkanen luettelee.
– Kirjolohen kysyntä on nyt kohdallaan. Myös viennille on kysyntää, Hukkanen jatkaa.
WWF suosittelee kotimaisen kirjolohen syöntiä eli se on noussut järjestön vihreälle listalle pienentyneen ympäristökuormituksen takia. Vielä 90-luvulla kirjolohi oli järjestölle punainen vaate.
Saara Sainio
Toni Hukkasella on hyvä näköala suomalaiseen kalaelinkeinoon. Kalaneuvos on vuonna 1975 perustettu kalanjalostukseen keskittyvä perheyritys. Vuonna 2013 konserni osti silakanjalostukseen erikoistuneen turkulaisen Martin Kalan. Syksyllä 2015 Kalaneuvoksen omistajaperhe hankki omistukseensa kirjolohen kasvatusta Suomesta ja Ruotsista. Kalaneuvoksen palkkalistoilla on nyt 130 ihmistä.
Kirjolohen kysyntä on nyt kohdallaan. Myös viennille on kysyntää. Toni Hukkanen
– Kaikki mahdolliset ympäristöselvitykset pitää tehdä, kun se on ympäristöluvituksen piirissä – päinvastoin kuin moni toiminta, joka tapahtuu maalla, Setälä sanoo.
Erikoistutkija haluaa nostaa alan kehityksestä esille erityisesti Itämeri-rehun.
– Kun raaka-aine on silakka, jota pyydetään Itämerestä, niin sen mukana poistuu fosforia ja typpeä. Päästään suurin piirtein ravinneneutraaliin kuormitukseen. Eli yhtä paljon poistuu, kuin sinne menee, Setälä tiivistää.
Uusilla keinoilla rasvataan lupabyrokratiaa
Erikoistutkija Jari Setälä uskoo vauhdin kiihtyvät lupaprosesseissa, jos osapuolten välistä yhtyeistyötä ja koulutusta lisätään. Lisäksi vesiviljenyyn sopivia alueita voitaisiin ottaa huomioon kaavoituksessa.
Pientä paranemista on Setälän mukaan jo tapahtunut. Uusia lupia on myönnetty Perämerelle ja Selkämerelle. Varsinais-Suomessa kalankasvatus on ollut tyypillisesti pienemmillä vesialueilla. Setälä ehdottaa Itämeri-rehukompensaatiota.
– Katsotaan pienemmillä alueilla, että kalaa ja ravinteita poistetaan kalan mukana niin paljon kuin se kuormittaa.
Setälä ehdottaa myös kalantuotannon jakamista siten, että isommat laitokset tulisivat väljemmille vesille esimerkiksi Selkämerelle. Vanhoilla paikoilla sisäsaaristossa voisi olla vähemmän vesistöä kuormittavaa poikastuotantoa.
– Eli näitä uusia malleja pitäis koko ajan kaikkien tahojen pohtia, Setälä toivoo.
Helsinkiläinen Hanna Lintumäki istuu hotellin ravintolan pitkän pöydän ääreen ja katselee ympärilleen ihastellen.
Hän ei ole aivan tavallinen hotelliasiakas. Lintumäki asuu tätä helsinkiläishotellia vastapäätä, mutta aikoo siitä huolimatta viettää joulun näiden seinien sisällä, koko suvun voimin.
Nyt hän on tullut aistimaan joulutunnelmaa pyynnöstämme jo ennakkoon.
– Täällä me sitten jouluaattona istumme koko porukka yhdessä ja nautitaan, Lintumäki pohtii ääneen.
Lintumäki on viettänyt perinteisesti joulut synnyinseudullaan Hämeessä. Joulua on juhlittu perinteisin menoin: joulupukki on vieraillut, sukulaisia tavattu ja hautausmaalle viety kynttilä.
– Nyt ajattelimme, että voisihan sitä tehdä jotain muutakin, Lintumäki perustelee perheensä uutta tapaa viettää yhteistä joulua.
Hotellissa joulupöydän ääreen istuu suvusta parikymmentä ihmistä, lapset mukaan luettuna.
Vielä 10 vuotta sitten moni hotelli oli joulun kiinni – mutta ei ole enää
Useasta hotellista ja hotelliketjusta kerrotaan Ylelle, että ne pitävät palvelunsa auki joulunakin.
Monelle miniloma hotellissa tarjoaa kaivatun lepohetken ja apua stressin välttämiseen. Uusi ilmiö sen sijaan on se, että nyt oman kaupungin asukkaat tulevat kotikaupunkinsa hotelliin myös jouluna.
Tuomiokirkko ja Tuomaan markkinat ovat Helsingin suosituimpia turistikohteita joulunaikaan.Kristiina Lehto / Yle
Clarion-hotellien Suomen aluejohtaja Inari Lehtinen kertoo, että viimeisimmän tiedon mukaan ketjun Jätkänsaaren hotellissa yöpyy jouluna eniten juuri helsinkiläisiä ja espoolaisia. Hotelli on myös melko täynnä.
Scandic-hotellien viestintäpäällikön Johanna Uimosen mukaan hotellijouluja vietetään pariskuntien, perheiden ja jopa sukujen kesken, kuten Hanna Lintumäen tapauksessa.
– Hotelleissa on runsaasti jouluista koko perheelle suunnattua ohjelmaa pyhien ajan, Uimonen sanoo.
Samaa kerrotaan S-ryhmän hotelleista.
– Suomalaisten kynnys majoittua hotellissa on madaltunut paljon. Vielä kymmenen vuotta sitten hotellit olivat kiinni jouluna, mutta nyt ihmiset tulevat hotelliin yöksi ja sukuloivat päivällä ja illalla, kertoo SOK-matkailukaupan revenue management -johtaja Nina Nieminen.
On myös tilanteita, jolloin hotelli voi tarjota joulunviettoon turvallisen vaihtoehdon.
– Vieraamme ovat kaikenikäisiä, myös kokonaisia perheitä, uusperheitä ja sisarperheitä, jolloin järjestetään joulu "neutraalilla" maaperällä, sanoo Kämp Collection Hotelsin liiketoimintajohtaja Krista Syväkari.
Myös Esplanadin puisto Helsingissä on saanut näyttävän valaistuksen.Kristiina Lehto / Yle
Helsinki on nyt vetovoimainen kohde eikä tyhjene joulunakaan
Hanna Lintumäki ei ole suinkaan ainoa helsinkiläinen, joka viettää joulua kotikaupungissaan ja hotellissa.
Yleinen elämänmuutos näkyy myös joulunajan matkailussa. Kuten kesällä juhannuksena, myös jouluna yhä useampi jää kaupunkiin.
Kaupunkimarkkinointiyhtiö Helsinki Marketingin toimitusjohtaja Laura Aalto sanoo, että joulu on muuttunut viiden–kymmenen viime vuoden aikana hyvin merkittäväksi matkailusesongiksi.
Hänen mukaansa Helsingissä joulunaikaan majoittuvista puolet on kotimaan matkailijoita, puolet ulkomaan matkailijoita. Kaupungissa viehättävät sekä syke että hiljentymisen mahdollisuudet.
– Helsingissä on paljon joulukonsertteja. Täällä ei ole liian vilkasta, vaan voi vetää henkeä, Aalto kertoo.
Tällä hetkellä erityisesti urbaanit saunat, kuten kansainvälistäkin huomiota saanut Löyly, ovat matkailijoiden suosiossa.
Mutta pärjääkö Helsinki tunnelmassa Lappia vastaan, jossa joulupukkikin asuu? Aalto ei epäile hetkeäkään Helsingin vetovoimaa.
Helsinki on panostanut erityisesti joulunajan valaistukseen keskustassa.Kristiina Lehto / Yle
– Helsinki on ilman muuta joulukaupunki. Vaikka ei joulupukin punainen, niin valon kaupunki tämä on.
Helsingissä on viime vuosina panostettu erityisesti koristeelliseen valaistukseen, joka näkyy keskustassa suorastaan ilotulituksen lailla.
Aivan omanlaisensa sesonki alkaa vielä joulun jälkeen, jolloin venäläisturistit saapuvat Helsinkiin. Tuolloin monessa hotellissa suuri osa vieraista on venäläisiä.
Kiireinen ihminen kaipaa hengähdystaukoa
Hanna Lintumäki työskentelee eduskunnassa valiokunta-avustajana ja kertoo, että arki työssä on hektistä.
Hänen laillaan moni haluaa, että jouluna olisi aikaa hengähtää. Tämän takia Lintumäenkin perheessä lämmettiin ajatukselle hotellijoulusta.
Erona perinteiseen jouluun on ainakin se, että kenenkään ei tarvitse viettää jouluaaton iltaa keittiössä "höösäämässä", kuten Lintumäki kuvailee.
Hanna Lintumäki istuu hotellin ravintolassa, johon kokoontuu jouluna koko hänen sukunsa.Kristiina Lehto / Yle
Kaikki ehtivät pöytään nyt samaan aikaan. Lintumäen mielestä hotellijoulussa parasta on se, että mummon ja äidin ei tarvitse stressata jouluruuan onnistumista.
Lintumäki asuu aivan hotellin vieressä, mutta aikoo silti yöpyä jouluyön perheensä kanssa hotellin pehmeällä pedillä. Rauhassa, mitään sen kummempaa tekemättä.
– Saunotaan ja pelaillaan, hän sentään muistaa nimetä.
Eikö mikään mietitytä sukua, joka on aina ennen viettänyt joulun samojen perinteiden ja tapojen mukaan?
Edes ennestään tuntemattomat ihmiset, jotka syövät jouluruokaa naapuripöydässä?
– Ei. Uskon, että tästä tulee ihan kivaa, Lintumäki sanoo.
– Ja jos tämä ei ole hyvä juttu, niin voimme sitten palata ensi vuonna siihen perinteiseen jouluun Hämeessä, hän lisää.
Pitkäniemen sairaalassa Nokialla jätettiin joulukuun lopussa vuonna 2016 kehitysvammainen, silloin 17-vuotias poika ulos ilman päällysvaatteita. Kehitysvammaisten kuntoutusyksikön asiakas ehti olla ulkona yli tunnin.
Lämpötila oli nollassa, ja 17-vuotias poika paleli ulkona.
Kolmea naista syytetään nyt pahoinpitelystä Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Naisille luettiin syytteet tiistaina.
Syyttäjän mukaan kaksi naisista laittoi pojan ulos ja kolmas sairaanhoitaja oli tullut vahtimaan poikaa, mutta ei päästänyt tätä sisälle.
Syyttäjä vaatii naisille sakkorangaistusta.
Kuulusteluissa sairaanhoitajat myönsivät laittaneensa pojan ulos ja vahtineensa poikaa noin puolen tunnin ajan. Tapahtumista oli valvontakameravideo.
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri kertoi tapauksesta vuosi sitten. Se teki työntekijöidensä toiminnasta poliisille tutkintapyynnön.
Sairaanhoitopiiri kertoi vuoden 2017 tammikuussa, että kolme työntekijää on jo irtisanottu ja kaksi muuta on saanut varoituksen.
Hallintoylihoitaja Tiina Surakkakommentoi vuosi sitten Ylelle, että toiminta oli lain ja sairaanhoitopiirin eettisten periaatteiden vastaista. Tapaus on hänen mukaansa vakava.
– Kehitysvammahuollossa ihmiset ovat aina nimenomaan meidän vastuulla ja lainausmerkeissä jopa meidän armoilla. Siellä korostuvat äärimmäisen korkea eettinen työmoraali ja hyvän hoidon periaatteet. Kun lainsäädäntöä ja lakiakin rikotaan, on reaktio ollut asianmukainen. Hyvin jämäkkä ja selkeä viesti siitä, ettei näin saa toimia.
Kun saamenkielinen ihminen astuu sisään kansaneläkelaitos Kelan toimistoon, hänellä on oikeus äidinkieliseen palveluun, koska Saamen kielilaki velvoittaa Kelaa järjestämään palvelua suomen ja ruotsin lisäksi myös saameksi.
Kelan saamenkieliset palvelut ovat kuitenkin herättäneet keskustelua viime vuosina. Kela on tuonut esille, että sen saamenkielisille palveluille ei ole kysyntää ja eräässä tapauksessa Kela pyysi asiakastaan kääntämään saamenkielisen kirjeensä joko suomeksi tai ruotsiksi. Yle Saame testasi Kelan Ivalon toimistossa Inarin kunnassa, miten saamenkieliset palvelut toimivat.
Pohjoissaameksi palvelua sai, kun käveli Kelan Ivalon toimipisteeseen ja siellä oikean henkilön, pohjoissaamenkielisen työntekijän luokse. Inarinsaamenkieliselle varattiin aika kahden päivän päähän ja hän olisi silloin voinut hoitaa asiansa äidinkielellään tulkin kautta. Myös koltankielistä palvelua saadakseen täytyy tällä hetkellä varata aika ja asioida tulkin välityksellä, vaikka tähän saakka palvelua on saanut suoraan koltankieliseltä työntekijältä.
Kelassa on ollut koltankielistä asiakaspalvelua saatavilla, mutta sisäisten toimien takia sitä ei ole juuri nyt tarjolla, kertoo Kelan Pohjois-Lapin palveluryhmän päällikkö Outi Törmänen. Kaikki tulkkipalvelut saameksi on varattava etukäteen.
– Kela tarjoaa palvelua kaikilla Suomessa puhutuilla kolmella saamen kielellä. Kaikkiin kielipalveluihin ei ole työntekijää, mutta me ostamme tarvittaessa tulkkauksen ja käännökset, Törmänen toteaa.
Kela hakee parhaillaan myös inarinsaamenkielistä työntekijää.
Kelan Pohjois-Lapin palveluryhmän päällikkö Outi Törmänen kertoo, että Kela pyrkii parantamaan saamenkielisiä palveluitaan.Ritva Torikka / Yle
"Saamenkielisten palveluiden pyytäminen erikseen on haasteellista"
Vaikka saamenkielinen saa siis halutessaan Kelan palveluita omalla kielellään lain vaatimalla tavalla, ei tilanne ole ihanteellinen. Pohjois-Lapin palveluryhmän päällikkö Outi Törmänen myöntää, että saamenkielisille on kynnys tulla vaatimaan omankielistä palvelua, koska sitä pitää pyytää järjestämään erikseen. Erityisesti tulkin pyytämiselle kynnys on korkea.
– Uskon, että on vähän haasteellista vaatia sitä palvelua, kun se ei ole ihan automaattisesti tarjolla. Ihmisen täytyy esittää se tahto ja toive. Sujuvaa ja jouhevaahan se ei ole.
Törmänen pahoittelee sitä, että Kelan saamenkielinen palvelu ei ole tällä hetkellä riittävällä tasolla.
– Se ei ole vielä tässä vaiheessa tarpeeksi kattava. Tarvitsemme kehittämistyötä, jotta saamme kaikki palvelut saamenkielisille tasa-arvoisesti, samaan tapaan kuin suomen- ja ruotsinkielisillekin.
Arja Jomppanen istuu lasin takana ja palvelee pohjoissaamenkielisiä Kelan Ivalon toimistossa.Ritva Torikka / Yle
Saamelaiskäräjät ja Kolttien kyläkokous pyytävät selvitystä
Saamelaiskäräjät ja Kolttien kyläkokous, Siiddsååbbar, ovat pyytäneet Kelalta selvitystä siitä, miksi Kela on muuttanut koltankielisen työntekijän työkuvaa siten, että hänellä ei ole enää mahdollisuutta palvella saamenkielisiä asiakkaita.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio kertoo, että kolttasaamelaiset ovat ottaneet huolestuneina yhteyttä sekä Saamelaiskäräjiin että Siidsååbbariin siitä, että Kelan koltankieliset palvelut olisivat nyt loppumassa.
Saamelaiskäräjät ja Siidsååbbar ovat pyytäneet Kelalta sekä selvitystä asiasta että myös saamelaiskäräjälain velvoittamia neuvotteluja.
Tiina Sanila-Aikion mielestä Kela on ollut tähän saakka yksi parhaista esimerkeistä koltankielisten palveluiden suhteen, koska heillä on ollut koltankielinen työntekijä palvelemassa koltankielisiä.
– Hän on myös voinut kehittää koltankielisiä palveluja Kelan sisällä. Mielestäni on suuri vahinko, jos nämä palvelut eivät ole enää saatavilla.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio pitää suurena vahinkona, jos koltankielinen asiakaspalvelija ei palvele enää asiakkaita.Ritva Torikka / Yle
"Kieli ei ole ainoa tärkeä asia"
Vaikka Kela on tarjonnut saamenkielisiä palveluja kauan, on niiden käyttämisen kynnys edelleen korkea. Laissa saamenkielisille taattuja saamenkielisiä palveluja käytetään viranomaisissa muutoinkin vähänlaisesti.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio näkee asiaan monta syytä.
– Saamenkielisten palvelujen käyttämistä on haitannut se, että saamen kielten kirjallinen taito on vähäistä ja erityisesti uudenaikainen terminologia puuttuu.
Sanila-Aikion mielestä kieli ei kuitenkaan ole ainoa tärkeä asia puhuttaessa saamenkielisistä palveluista.
– Saamenkielinen asiakaspalvelija voi hyödyntää myös kulttuurista tietotaitoaan palvellessaan saamelaisia asiakkaita. Kokonaisuus on tärkeä tässä yhteydessä.
Sanila-Aikio on varma siitä, että esimerkiksi kolttasaamelainen on asiakaspalvelijana osannut antaa oman kansansa ihmisille juuri sellaisia neuvoja, joita he tarvitsevat.
– Koltankielinen on Kelan asiakaspalvelijana pystynyt tuttuna ihmisenä palvelemaan ja neuvomaan ihmisiä aivan toisella tavalla kuin suomenkielinen virkailija.
Vuonna 2021 saamenkieliset palvelut tasavertaisia
Saamenkielisten palveluiden tarjonnan pitäisi kuitenkin parantua tulevaisuudessa. Kelassa on meneillään hanke, jonka suunnittelu alkoi viime keväänä Saamelaiskäräjien ja Kelan vuonna 2017 käymien neuvottelujen pohjalta.
– Hanke käynnistyi joulukuussa ja se kestää noin kaksi vuotta. Toivon mukaan saamme paljon valmiiksi siinä ajassa, palveluryhmän päällikkö Outi Törmänen sanoo.
Tarkoituksena on, että vuonna 2021 Kelan saamenkieliset palvelut olisivat samalla tasolla kuin suomen- ja ruotsinkieliset palvelut.
– Kela pyrkii laittamaan saamenkielisten palvelut sille mallille, että ne ovat samalla tasolla muiden kanssa, kertoo Törmänen.
Yksi varusmies loukkaantui vakavasti Sodankylässä maanantaina sattuneessa onnettomuudessa. Puolustusvoimista kerrotaan, että maastokuorma-autossa ollut varusmies on jouduttu leikkaamaan Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä, mutta hänellä ei ole hengenvaaraa. Toinen kuorma-autossa ollut varusmies sai lieviä vammoja.
Puolustusvoimista ei kerrota, miltä paikkakunnalta varusmiehet ovat kotoisin.
Puolustusvoimien mukaan ajoneuvon kyydissä olleesta bensasäiliöstä pääsi valumaan polttoainetta luontoon, mutta määrä oli vähäinen eikä siitä aiheutunut ympäristölle haittaa.
Auto saatiin nostettua tielle ja onnettomuuspaikka siivottua maanantaina illalla.
Kuorma-auto oli palaamassa sotaharjoituksesta Rovajärveltä. Poliisi tutkii onnettomuuden syytä.
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (PSAVI) voimavarat vaikuttavat riittämättömiltä sille kuuluvien 69 lastensuojeluyksikön valvontaan, ilmenee eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Maija Sakslinin päätöksestä.
Pohjolakotia koskevien kantelujen käsittely on kestänyt pisimmillään yli neljä vuotta.
Aluehallintoviraston ylijohtaja Terttu Savolainen pitää apulaisoikeusasiamiehen päätöstä odotettuna. Savolaisesta on hyvä, että lapsia kuullaan lain edellyttämällä tavalla, ja että apulaisoikeusasiamieskin sitä korostaa.
– Sijaishuoltopaikkojen valvontatarve on kasvanut voimakkaasti. Olemme kertoneet voimavarojen riittämättömyydestä toistuvasti, myös esimerkiksi oikeuskanslerille viime keväänä, Savolainen kertoo.
Valvonta on ollut lähinnä virka-aikana
Resurssipulan lisäksi virkamiesten lisätyö- ja matkustusbudjetin riittämättömyys on vaikeuttanut lasten kuulemista valvonnassa. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan valvonta on painottunut asiakirjojen tarkasteluun ja keskittynyt virka-aikoihin, jolloin lapset ovat koulussa tai vasta palaamassa koulusta.
Aluehallintovirastossa valvontatyötä on tehnyt yksi vakinainen ja yksi määräaikainen työntekijä. Lisäksi virka-apua on saatu muilta aluehallintovirastoilta.
– Apulaisoikeusasiamies katsoo, että näitä asioita ei voi hoitaa virka-apupyynnöillä. Ensi vuonna saamme yhden vakinaisen työntekijän tähän työhön, Savolainen sanoo.
Apulaisoikeusasiamies pyytää aluehallintovirastolta tammikuun loppuun mennessä selvitystä siitä, miten se huolehtii tarkastuksista myös virka-ajan ulkopuolella.
Ruuhkautuminen jatkunut jo pitkään
Kantelujen käsittely on PSAVI:ssa ollut ruuhkassa vuodesta 2011 alkaen. Aluehallintovirasto on turhaan hakenut tilanteeseen useita kertoja lisäresursseja budjettineuvotteluissa valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Se on pyynnöstä saanut lähinnä hieman apua muilta aluehallintovirastoilta. Oikeusasiamies kiinnitti huomiota jo vuonna 2012 ihmisoikeuksien valvonnan riittämättömiin resursseihin.
Apulaisoikeusasiamiehen mukaan apulaisoikeuskansleri on pyytänyt arviota resurssitilanteen kehittymisestä valtiovarainministeriöltä.
Apulaisoikeusasiamies antoi aiemmin tässä kuussa ratkaisun myös Pohjolakodin tilanteesta. Apulaisoikeusasiamies havaitsi keväällä useita puutteita muhoslaisen Pohjolakodin toiminnassa. Tuolloin koulukodissa rajoitettiin lapsia lainvastaisilla keinoilla, muun muassa liikkumisvapautta rajoittamalla.
Apulaisoikeusasiamiehen joulukuisen ratkaisun mukaan asiat ovat parantuneet keväästä, mutta koulukodin pitää selvittää vielä, miten rajoitustoimia voitaisiin vielä vähentää.
