Keltaisia ja mustia palleroita valkoisella taustalla. "SaiPa" on kirjoitettu uuteen pelipaitaan lapsen käsialalla. Löytyypä paidasta myös musta sydän.

8-vuotiasta Elsa Naparia hymyilyttää, kun hän näkee suunnittelemansa jääkiekkopelipaidan suuressa koossaan ensimmäistä kertaa. Hän puristaa Nallu-nimistä nallekarhuaan.

– Se on tosi hieno, Elsa sanoo.

Elsa Napari piirsi ja väritti luonnospaidan tussilla. Luonnospaita ei olisi sopinut edes Nallulle. Lappeenrannan SaiPan suunnittelukilpailun voittanut lemiläistyttö kertoo idean tulleen kotona nähdyistä kuoseista.

– Meillä on kotona paljon palloja. Hihoihin piirsin viiruja.

Ei tuota ainakaan kaappiin kannata viikata, hienoa paitaa. Sanna Värtö

Paidat tulevat ihan oikeaan pelikäyttöön. SaiPa nimittäin pukeutuu Elsa Naparin suunnittelemaan pelipaitaan tulevana lauantaina ensimmäisessä erässä JYP:iä vastaan. Tyttö pääsee katsomaan kotipeliä ja tapaamaan suosikkikiekkoilijansa, Lemin kunnan kummipelaajan Jonatan Tanuksen.

– Tuntuu kivalta. Nallun mielestä on myös kivaa, että minun paitani voitti, iloitsee Elsa.

Paita puetaan päälle myös fanikatsomoon

Palkinnoksi Elsa Napari saa myös valitsemansa pelaajan pelipaidan. Juuri sen, jonka näki äskettäin ensimmäistä kertaa. Minne päätyy Tanuksen päällään pitämä, Elsan suunnittelema paita?

– Laitan paidan päälleni seuraaviin SaiPa peleihin, joihin menen, vastaa paidan suunnittelija reippaasti.

Suurehko paita on sitä ylleen asettelevalle tytölle kuin mekko, mutta pian hän saa samanlaisen pelipaidan omassa koossaan. Elsan äiti Sanna Värtö kehuu tyttärensä luomusta.

– Paita on hieno, ei ihan tavis. Tiesin ettei Elsa ihan peruspelipaitaa suunnittele, mutta pallokuviot yllättivät.

Myös äiti uskoo, että paita päätyy käyttöön. Sitä ei vielä äiti tiedä kehystetäänkö paita kotiin.

– Ei sitä ainakaan kaappiin kannata viikata, hienoa paitaa.

Pelipaidan suunnittelukilpailu liittyi SaiPan 70-vuotisjuhlavuoteen.

Helsinkiläisiä Salla Korteniemeä, Susanna Paavolaista ja Julia Uusitaloa yhdistää partion kautta muodostunut ystävyys, mutta osin myös samat huolet. Kaikki kolme ovat alle 30-vuotiaita, Salla on 28, Susanna 29 ja Julia 24.

– Omassa elämässä minua huolestuttavat talousasiat, toimeentulo ja terveydenhuolto. Maailmassa huolestuttaa turvallisuus sekä kotimaassa että ulkomailla. Mietin, mihin tämä yhteiskunta on menossa, Julia toteaa.

Juliaa huolestuttaa myös Itämeren tila. Hän asuu meren lähellä Helsingin Lauttasaaressa, joten meren tila on hänelle jokapäiväinen huolenaihe.

Luonto on myös Susannan suurin huoli.

– Päällimmäisenä minulla on ympäristöasiat tällä hetkellä. Kuulen niin surullisia uutisia kotimaasta ja ulkomailta, hän kommentoi.

Salla miettii osin abstraktimpia huolia. Hän pohtii, hyväksytäänkö ihmiset sellaisina kuin he ovat ja miten puhutaan toisten kanssa. Häntä huolestuttaa myös ihmisten yksinäisyys ja heidän jääminen yksin pelkojensa kanssa.

– Minua huolestuttaa se ilmapiiri, jossa elämme. Jotenkin toivoisin, että se olisi ymmärtäväisempi ja positiivisempi. Ainakin itse reagoin tosi vahvasti. Jos ympärilläni on paljon positiivisuutta, niin voin hyvin. Jos taas on huolia ja negatiivisuutta, itsekin huolestun enemmän, hän sanoo.

Helsinkiläisten naisten kertomat huolet ovat hyvin tyypillisiä myös Ylen Taloustutkimuksella teettämässä kyselytutkimuksessa. Suomalaisten pelot ja haaveet -kyselyssä 15–29-vuotiaita naisia eniten huolestuttivat terveys, työ ja toimeentulo sekä ilmastonmuutos.

Suurin osa huolista liittyi ihan tavallisiin arjen asioihin, ilmastonmuutos poikkeaa tästä linjasta selkeästi. Kyselyn mukaan yli puolet alla 30-vuotiaista naisista on sitä mieltä, että energiankulutusta on vähennettävä ilmastonmuutoksen nimissä.

Nuoret naiset kannattavat kyselyn mukaan vähiten yksilön vapauksia. Lähes 70 prosenttia vastaajista puolestaan koki voivansa vaikuttaa äänestämällä. Eniten näin kokivat alla 30-vuotiaat sekä naiset että miehet.

Nuoret arvostavat eniten oman ikäistensä eli nuorten mielipiteiden näkymistä mediassa.

Tutkijan mukaan naisten tuplataakassa olisi kevennettävää

Ylen kyselyssä ilmeni, että nuoret naiset ovat samanikäisiä miehiä selvästi huolestuneempia. Kyselyn mukaan 15–29-vuotiaat miehet ovat tyytyväisiä elämäänsä, eivätkä huolehdi liikaa.

Helsingin yliopiston tutkijan Mira Karjalaisen mukaan Ylen kyselyn tulokset eivät yllätä. Tutkijan mukaan vaikka yhteiskunta on osin mennyt tasa-arvoisempaan suuntaan, niin naiset ovat kautta aikojen olleet pitkälti huolehtijoita ja sitä kautta miehiä enemmän huolestuneita.

Karjalaisen mielestä naisilla on syytäkin huoleen, sillä naisten työurat eivät etene niin kuin toivoisi, eikä palkkakehitys niin kuin oli tarkoitus. Karjalainen viittaa siihen, että naisen euro on edelleen 84 senttiä miehen euroon verrattuna.

– Tämä heijastuu myös tulevaisuuteen. Jos ajatellaan vaikka eläkkeitä, ne ovat suoraan suhteessa elämän aikana kertyneisiin palkkatuloihin. Pienemmät tulot näkyvät naisilla helposti vanhuusiän köyhyytenä, Karjalainen sanoo.

Naiset tekevät miehiä enemmän määrä- ja osa-aikaisia töitä. Naisista joka viides on osa-aikainen, miehistä joka kymmenes. Vastaavasti määräaikaisissa töissä on tutkimusten mukaan 19 prosenttia naisista ja noin 13 prosenttia miehistä.

Karjalainen peräänkuuluttaa perhevapaiden tasaisempaa jakaantumista molempien vanhempien kesken.

– 6-6-6 tai 5-5-5-malli toisi jo pohdinnan perheiden sisälle siitä, miten vapaat pidetään, hän toteaa. Jos äiti pitäisi ensimmäiset kuusi tai viisi kuukautta, isä seuraavat kuukaudet, niin kumpi heistä pitäisi lopun vanhempainvapaan vai jaettaisiinko sekin vielä puoliksi, hän miettii.

Karjalaisen mielestä samansuuruiset palkat toisivat tasavertaisuutta.

– Jos ihmiset saisivat saman verran palkkaa samantasoisesta tai -arvoisesta työstä, naisilla olisi sama mahdollisuus edetä omassa elämässään niin, ettei heidän tarvitsisi huolestua esimerkiksi toimeentulostaan. Tämä taas näkyisi naisten terveydessä ja muutenkin hyvinvoinnissa.

Karjalaisen mukaan tämä heijastuisi myös perheellistymiseen. Jos lastenhoidon ja työelämän vastuut jaettaisiin nykyistä tasaisemmin, rohkaisisi se naisia hankkimaan lapsia.

– Naisilla on tuplataakka. Heidän tulee menestyä työelämässä ja kotona perheen hoivavastuu on pääosin edelleen naisilla, Karjalainen painottaa.

Naisten työelämää tutkinut Karjalainen toivoo nopeaa muutosta naisten asemaan niin yksilö- ja perhetasolla kuin myös työ- ja organisaatioissa ja koko yhteiskunnassa.

Arjen voimavaroja läheisistä ja luonnosta

Salla, Susanna ja Julia ovat löytäneet paljon keinoja omassa arjessaan jaksamiseen. Kaikki kolme ovat jo työelämässä ja jokaisella on melko kiireinen arki. Salla on yrittäjä ja pedagogi, Susanna on esimies kaupan alalla ja Julia on account manager tapahtuma-alan yrityksessä.

Huolten selättämisessä tärkeimpiä keinoja naisten mielestä ovat läheiset ja ystävät.

– Kun ihminen tuntee kuuluvansa johonkin ryhmään, niin hän ei stressaa. Hänen ei tarvitse pelätä mokaamista, sillä hänellä on tukiverkko. On juuri se kuulumisen tunne ja ystävät, jotka osoittavat rakkautta. Se on kaikista tärkeintä, Salla tiivistää.

Susanna löytää tasapainoa luonnosta ja pienien asioiden tekemisestä.

– Haluan uskoa, että niillä on merkitystä ja löytää oman tavan toimia luonnon hyväksi. Ei sitä tarvitse kokonaan vegaaniksi ryhtyä, mutta pienin teoin. Keskustelemalla, ottamalla selvää asioista, hän sanoo.

Myös partiossa mukana toimiminen ja luonnossa liikkuminen ovat Susannalle tärkeitä voimavaroja.

– Pidän niitä merkittävinä. Luonnossa liikkuminen on todella iso voimavara, sieltä saa sitä voimaa ja lohtua, ettei kaikkea ole vielä menetetty. Suomessa riittää vielä hyvin voivaa luontoa, hän kommentoi.

Julia löytää lohtua arjen elementeistä. Tärkeintä hänestä on, ettei jää yksin huolien kanssa

– Säännöllinen arki, vakituinen työpaikka, itsestään huolehtiminen, asioiden jakaminen, asioista puhuminen ystävien kanssa tai partiopiireissä. Ainakin ympäristöasiat tulee partiossa aika hyvin keskusteltua, hän listaa.

YHTS: Naisten kuormittuminen näkyy myös terveydenhuollossa

Rentoutuminen ja huolten purkaminen Sallan, Susannan ja Julian tapaan olisi tärkeää, sillä liiallinen kuormittuminen johtaa helposti väsymiseen ja uupumiseen.

Naisten tapa huolestua näkyy muun muassa yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollossa. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön, YHTS:n vuosittaisista asiakkaista enemmistö on naisia. Osin tilannetta selittää se, että YTHS:n alle kuuluvista yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoista 55 prosenttia on naisia ja 45 prosenttia miehiä.

Kaikkiaan YTHS:n piirissä on noin 125 000 opiskelijaa. Heistä noin kuusi kymmenestä tarvitsee terveyspalveluita vuosittain. Mielenterveyspalveluita käyttää noin 12 prosenttia opiskelijoista. Heistä naisia on 70 prosenttia ja miehiä 30 prosenttia.

Tavallisimmat syyt hoitoon hakeutumiseen ovat ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöt. Niiden osuus on yli 70 prosenttia kaikista mielenterveyspalveluihin hakeutuneiden syistä.

Tavallisin syy ovat ahdistuneisuushäiriöt ja niiden jälkeen masennustilat. Lisäksi on myös esimerkiksi syömis- tai unihäiriöitä, käytöksen ja tarkaavuuden häiriöitä, persoonallisuushäiriöitä ja jonkin verran myös psykoosihäiriöitä. Osaa voidaan hoitaa opiskeluterveydenhuollossa ja osaan tarvitaan muita palveluja, esimerkiksi psykooseihin.

Naiset ilmoittavat koettuja oireita enemmän kuin miehet ja myös diagnosoituja häiriöitä on enemmän. Naiset myös haluavat puhua ongelmistaan useammin kuin miehet.

– Naisille lienee ominaisempaa yrittää ratkaista ongelmia tai helpottaa oloaan puhumalla, miehet ovat toiminnallisempia. Oletan, että tämä voi selittää osittain naisten suhteessa suurempaa määrää, kertoo mielenterveystyön johtava ylilääkäri Pauli Tossavainen YHTS:stä.

YTHS:n asiakkaista naisilla mielialahäiriöitä on puolitoista kertaa enemmän, jopa kaksinkertainen määrä, miehiin verrattuna. Ahdistuneisuutta naisilla on jopa vieläkin enemmän. Syömishäiriöiden osuus taas on kymmenkertainen miehiin verrattuna. Nämä luvut vastaavat väestöryhmässä havaittuja.

– Taustalla on monenlaisia syitä. Niitä on etsitty geneettisestä taustasta, hormonaalisista tekijöistä ja kulttuurisista syistä. Esimerkiksi elämänvaihekriisejä hoidetaan naisilla kolme kertaa enemmän kuin miehillä, Tossavainen toteaa.

"Naiset vatvovat menneitä asioita enemmän kuin miehet"

Tossavaisen mielestä naiset hyväksyvät ja sallivat itselleen sen, että heillä on ongelmia. He myös tunnustavat helpommin jollekulle muulle olevansa henkisesti jotenkin vaikeuksissa.

– Naisilla on myös enemmän kokemusta omassa verkostossaan siitä, että puhuminen voi auttaa. Naiset myös vatvovat menneitä asioita enemmän kuin miehet, joilla on parempi kyky unohtaa tai jättää taakseen jo tapahtunut ja suunnata tulevaan, hän arvioi.

Tossavainen kuitenkin painottaa, ettei ole olemassa mitään jyrkkää ja kategorista eroa, vaan miehiä ja naisia on monenlaisia ja monenlaisuuden salliminen on toista luokkaa kuin edellisillä vuosikymmenillä.

Tossavaisen mukaan opiskelun vaativuuden vuoksi vakavampia mielenterveyden häiriöitä sairastavia on YTHS:lla hoidossa vähemmän. Usein he eivät ole sairauden vuoksi opiskelukykyisiä tai tarvitsevat muuta hoitoa kuin mitä YTHS:lla voidaan järjestää.

YTHS:n tilastojen perusteella opiskelijoiden alkoholin käyttö on keskimäärin vähäisempää kuin kuin väestöryhmässä. Mies- ja naisopiskelijoiden ero alkoholin käyttö on kaventunut ja lähestyy miesten käyttöä.

Kello 18:15 Korjattu viimeistä kappaletta, muutettu päihteiden käyttö > alkoholin käytöksi.

Lue myös:

Ylen kysely: Nuoret miehet ovat kaikkein tyytyväisimpiä elämäänsä – "Mitä vähemmän omaa päätä vaivaa, sitä helpommin itsellään menee"

Ylen kysely: Alle 30-vuotiailla kaikista kovin luotto äänestämiseen, mutta silti he eivät äänestä

Vastaavalta päätoimittajalta: Kysyimme, mikä teille on tärkeää, jotta osaisimme tehdä työmme paremmin

Tuukka Tervosen kolumni: Ei ole yhtä tapaa olla mies – miehisyyteen kuuluu toksista maskuliinisuutta ja runoilevia mekkosankareita

Katja Alhajärvi tilasi kiinalaisesta verkkokaupasta eteisen peilin. Tilaus ei mennyt niin sanotusti putkeen. Peili mahtuu nimittäin Alhajärven kämmenelle.

– Tänään karma kosti ne kaikki kerrat, kun olin nauranut ihmisille, jotka tilaa jotain Kiinasta tarkistamatta tuotteen kokoa. Tässä minun uusi eteisen peilini, Alhajärvi esitteli ostosta suositussa Facebook-ryhmässä.

Ostos keräsi nopeasti paljon huvittuneita kommentteja.

– Toivottavasti tämä piristi ihmisten päivää. Ihmiset ehdottivat, että peili pitäisi laittaa nukkekotiin. Täytyy jostain etsiä nukkekoti.

Alhajärvi kertoo tilanneensa tuotteen AliExpressistä. Tuote maksoi muutaman euron, joten rahallinen menetys ei ollut suuri. Alhajärvi oli ensin epäuskoinen peilin nähdessään ja alkoi sitten nauraa.

– Tietysti siinä on oma jännitys, kun Kiinasta tilaa. En silti arvannut, että ihan näin pieleen menee.

Omalla vastuulla

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on kampanjoinut sen puolesta, että suomalaiset tietäisivät, että tilaaminen Kiinasta ja EU:n ulkopuolelta tapahtuu omalla vastuulla.

Katja Alhajärvi tietää tämän hyvin, eikä odotakaan, että saisi korvauksia jostakin.

– En itse uskaltaisi tilata elektroniikkaa Kiinasta. Joskus olen tilannut kännyköiden kuoria.

Viranomaisten tiedossa on tapauksia, joissa kaukomailta ostettu laturi on sytyttänyt tulipalon, ravintolisä on sisältänyt muuntohuumeita tai kosmetiikka aiheuttanut vakavia allergisia reaktioita. Kuluttajat ovat myös ostaneet kemikaaleja, joiden myynti ja käyttö on EU:ssa kielletty.

Viime vuonna Tukesin testi paljasti useiden ulkomaisten halpaverkkokauppojen tuotteet vaarallisiksi.

Tukes testasi kaikkiaan 32 verkkokaupoista ostamaansa lelua, lastentarviketta, korua ja sähkölaitetta. Tukes tilasi näytteitä erityisesti suomalaisten suosiossa olevilta, suurilta verkkokauppa-alustoilta, kuten Wish, AliExpress ja eBay.

Testissä kävi ilmi, että vain yksi tuotteista täytti eurooppalaiset vaatimukset. Jos tuotteet olisivat myynnissä Suomessa, velvoitettaisiin kaupat keräämään ne pois kuluttajilta.

Uusia myyntisivuja kuin sieniä sateella

Tukesin ylitarkastaja Anja Merenkivi sanoo, että suomalaisia pitää yhä muistuttaa siitä, että tuote tilataan omalla vastuulla Euroopan unionin ulkopuolelta.

– Ihmiset eivät ajattele, että jotain sattuu. Ja havahtuvat vasta sitten, kun jotain sattuu, ettei ole mitään paikkaa, mihin ilmoittaa.

Jos saksalainen verkkokauppa myy vaarallista tuotetta, Tukes voi ottaa yhteyttä saksalaisiin viranomaisiin.

Kaukomaiden suuntaan tilanne on eri. Merenkivi kertoo, että he ilmoittivat vaarallisista tuotteista verkkokaupoille, joista tuotteet hankittiin. Nämä ottivatkin Tukesin huomauttamia, arveluttavia myyntisivuja pois.

Uusia myyntisivuja nousee kuitenkin kuin sieniä sateella.

– Alustat toimivat kuten Huuto.net, kuka tahansa voi laittaa myyntiin.

Merenkivi käyttää esimerkkinä tuttiketjua. Tukesin tutkimasta joukosta löytyi 170-senttiseksi venyvä tuttiketju, kun tuttiketjun sallittu maksimipituus on Euroopassa 22 senttiä. Vauva voi kuristua pitkään tuttiketjuun.

Tuttiketjuilmoitus poistettiin verkkokaupasta. Yllätys oli suuri, kun Merenkivi kävi uudelleen sivulla.

Tuote oli poistettu, mutta alle tuli ehdotuksia, voisiko näistä tuotteista joku kiinnostaa asiakasta. Näissä tuotteissa oli kuvia aivan vastaavista vaarallisista tuotteista.

– Meidän rahkeemme eivät riitä EU:n ulkopuolella kuin ilmoittaa verkkokaupalle. Pallo on sen jälkeen heillä, Merenkivi sanoo.

Muutkin maat kuin Suomi tekevät ilmoituksia kaukomaiden verkkokauppa-alustoille vaarallisista tuotteista. Eurooppalaisessa nopeassa tiedonvaihtojärjestelmässä on Merenkiven mukaan nykyisin yhä enemmän ilmoituksia, joissa on maininta, että tuote on poistettu verkkokauppa-alustalta.

Suomalaiset tilaavat yhä vähemmän

Suomalaiset ovat tilanneet jo pitkään tavaroita kiinalaisista verkkokaupoista kiihtyvään tahtiin. Määrä vähentyi ensimmäistä kertaa viime vuonna. Lasku oli yhdeksän prosenttia, kertoo Postin kansainvälisistä lähetyksistä vastaava liiketoimintajohtaja Sami Finne.

Syynä ovat Kiinan Postilta perityt kohonneet päätemaksut, joita Suomen Postikin on ollut vaatimassa. Maksut ovat Finnen mukaan nousseet kymmeniä prosenttia. Nämä maksut nostavat tuotteiden hintaa verkkokaupoissa.

– Postin kannalta hintataso on tervehtynyt, Sami Finne sanoo Ylelle.

Pudotuksesta kertoi ensin Helsingin Sanomat.

Kerro jutun alla kommentissa oma kokemuksesi, jos olet tilannut verkkokaupasta ulkomailta. Keskustelu on auki kello 22. asti.

Lue lisää:

Etujärjestö tympääntyi kiinalaisen verkkokaupan vapaamatkustukseen – ei maksa alvia, kierrätyksen kulut suomalaisille

Suomalaisille tipahtelee hämäriä lahjapaketteja Kiinasta – tuntemattomaan pakettiin liittyy riskejä

Kiinasta tilattujen pakettien muovin kierrättäminen on usein mahdotonta – Kierrätyksessä shampoopulloista saadaan viemäriputkia

"Hälytyskellojen pitäisi soida, jos pelkillä postikuluilla saa tuotteen" – Yle tilasi ja testasi viisi halpatuotetta Kiinasta

Makkarankuorimekko ja homehtuneet ilmapallot – Kiinasta tilaaminen koukuttaa, vaikka välillä käy huono tuuri

Epämääräisen muotoiset kirjeet ja paketit tukkivat postin – Kiinan verkkokauppojen suosio hurjassa kasvussa Suomessa

HUS:n johtajaylilääkärin Markku Mäkijärven määräys antaa hedelmöityshoitoja vain heteropareille oli naispareja syrjivä, Helsingin hallinto-oikeus linjaa tuoreessa päätöksessään. Hallinto-oikeus pohti asiaa johtajaylilääkärin valituksen takia.

Johtajaylilääkäri antoi toukokuussa 2015 määräyksen, jonka mukaan julkisella puolella hoidetaan vain lääketieteellisistä syistä johtuvaa lapsettomuutta. Saman määräyksen allekirjoittivat Suomen viiden yliopistosairaalan johtajaylilääkärit.

Määräyksen mukaan ei ole lääketieteellisesti perusteltua antaa hedelmöityshoitoa naispareille, ja naisparit oli sillä perusteella suljettu pois hedelmöityshoitojen piiristä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi joulukuussa 2016, että johtajaylilääkärin antama määräys oli naispareja syrjivä heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Lautakunta kielsi johtajaylilääkäriä jatkamasta syrjintää ja katsoi hänen laiminlyöneen velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta.

Määräyksiään lautakunta tehosti 30 000 euron uhkasakolla. Johtajaylilääkärit vastasivat uhkasakkoon kieltämällä syrjineensä naispareja.

Lautakunta sai kieltää johtajaylilääkäriä jatkamasta syrjintää

Helsingin hallinto-oikeus on tuoreessa päätöksessään syrjinnän suhteen samoilla linjoilla yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan kanssa aiemman arvion kanssa. Johtajaylilääkärin antama määräys on myös hallinto-oikeuden mielestä naispareja heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella syrjivä. Näin ollen lautakunta sai hallinto-oikeuden mukaan kieltää johtajaylilääkäriä jatkamasta syrjintää.

Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, että yhdenvertaisuuslaissa viranomaisille säädetty velvollisuus arvioida yhdenvertaisuuden toteutumista ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumiseksi ei koskenut johtajaylilääkäriä, sillä hän on viranhaltija eikä lainkohdassa tarkoitettu viranomainen.

Siksi hallinto-oikeus kumosi päätöksen siltä osin kuin lautakunta oli velvoittanut hänet ryhtymään yhdenvertaisuuslain mukaisiin toimenpiteisiin. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen myös johtajaylilääkärille asetetun uhkasakon osalta, koska lautakunta oli asettanut yhden yhteisen uhkasakon kahdelle laadullisesti toisistaan poikkeavalle itsenäiselle päävelvoitteelle.

Hallinto-oikeus totesi, että lautakunta ei ollut päätöksellään ottanut, eikä toimivaltansa rajoissa ollut voinutkaan ottaa kantaa siihen, kuuluvatko luovutetuilla sukusoluilla annettavat hedelmöityshoidot julkisen sektorin palveluvalikoimaan.

Hallinto-oikeuden päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

HUS: Hallinto-oikeuden päätöksessä kyse julkisen terveydenhuollon rajoista

HUS:n mukaan Helsingin hallinto-oikeuden päätös koskee HUSin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärveä.

– Tutustumme päätökseen ja sen perusteluihin rauhassa. Tässä on kyse ennen kaikkea siitä, kuka päättää Suomen terveydenhuollon uusista tehtävistä ja mitä julkisilla verorahoilla tehdään, Mäkijärvi toteaa tiedotteessa.

Mäkijärven mukaan HUS päätti viedä asian hallinto-oikeuteen, koska lääkärit halusivat tietää, kuka palveluvalikoiman rajoista päättää.

– Tällä hetkellä suomalaisissa julkisissa sairaaloissa hoito annetaan sairaille ja oireileville lääketieteellisin perustein. Sairaanhoidossa on yhtenäiset valtakunnalliset STM:n vahvistamat kriteerit. Rahoitus palveluille myönnetään noiden kriteerien mukaan. Kun tulee uusia tehtäviä, tarvitaan niille myös resurssit, Mäkijärvi sanoo.

STM ja Valvira ovat samaa mieltä hallinto-oikeuden kanssa

Erikoisen HUS:n linjauksesta tekee se, että viranomaiset ovat jo pitkään huomautelleet samasta asiasta. Sosiaali- ja terveysministeriö päivitti syksyllä 2014 hedelmöityshoidon yhtenäiset perusteet siten, että eri ryhmät olisivat yhdenvertaisessa asemassa.

STM:n mukaan vain lääketieteelliset syyt voivat olla este hedelmöityshoitojen antamiselle, eikä hoidon antamisessa ei saa syrjiä eri ryhmiä.

Myös sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on aiemmin todennut olevan vastoin säädöksiä, jos hoitoja annetaan vain avio- ja avopareille.

Lue lisää:

Naisparien syrjimisestä hedelmöityshoidoissa uhkasakko

Johtajaylilääkärit kieltävät syrjineensä naispareja hedelmöityshoidoissa: Sama hoitolinjaus koskee myös heteropareja

Meri-Porissa sijaitsevan Venatorin pigmenttitehtaan alasajo jatkuu ja yhtiö aloittaa yt-neuvottelut.

Venator ei kerro tiedotteessaan, montako työntekijää tällä kertaa aiotaan vähentää. Vähennykset on kuitenkin tarkoitus tehdä jo tämän vuoden loppuun mennessä.

Edelliset yt-neuvottelut Venatorilla loppuivat marraskuussa. Ne johtivat 253 työpaikan vähenemiseen. Näiden yt-neuvottelujen pohjalta tehtaaseen jäi vielä töihin 176 ihmistä.

Meri-Porissa sijaitseva tehdas tuhoutui osittain vuonna 2017 suuressa tulipalossa. Yhtiö ilmoitti viime syksynä lopettavansa koko tehtaan. Tehdas on tarkoitus sulkea kokonaan vuonna 2021.

Maailman tiettävästi toiseksi vanhin säilynyt höyryjäänmurtaja Tarmo on ollut monessa mukana. Nykyään eläköitynyt alus seisoo merikeskus Vellamon kyljessä Kotkassa, ja se on ollut suosittu turistikohde.

Nyt Tarmoon pääsee tutustumaan myös omalta kotikoneelta tai kännykästä.

Aikamatkan merenkulun historiaan voi tehdä verkossa, sillä Suomen merimuseo on ottanut keskiviikkona käyttöön Tarmon 360-virtuaalikierrokset. Virtuaalikierros esittelee aluksen tilat, mutta esittelee myös aluksen historian kohokohtia ja merimiesten arkea jäänmurtajalla.

Värikäs historia

Tarmo oli 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten voimakkain ja tehokkain murtaja Suomessa. Se rakennettiin Englannissa vuonna 1907 ja se oli Merenkulkuhallituksen käytössä vuoteen 1970 asti eli jäi eläkkeelle 63-vuotiaana.

Noin sata vuotta sitten pääministeri Svinhufvud pakeni punasotilaiden valtaamasta Helsingistä jäänmurtaja Tarmolla. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 ja sisällissodan puhjettua tammikuussa 1918 alus oli edelleen venäläisten hallussa. Svinhufvudin käskystä Tarmo kaapattiin itsenäisyysaktivistien haltuun.

Talvisodassa jäänmurtajat aseistettiin ja ne olivat puolustusvoimien hallinnassa. Tammikuussa 1940 Tarmoa pommitettiin Kotkan satamassa, jolloin 39 miestä kuoli ja 13 haavoittui.

1990-luvulla museoituun alukseen tehtiin miljoonan euron remontti vuonna 2017.

Suomen merimuseo on toteuttanut Tarmon 360-virtuaalikierroksen yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kanssa.

Tarmon paikka on ollut Merikeskus Vellamon museoaluslaiturissa vuodesta 2008 alkaen.

Teknologiayhtiö Telesten ulkomaisen tytäryhtiön epäillään joutuneen rikoksen kohteeksi. Huijarit saivat identiteettivarkauden ja muiden rikollisten toimien avulla Telesten tytäryhtiön siirtämään noin 7 miljoonaa euroa.

Telesten toimitusjohtajan Jukka Rinnevaaran mukaan tapaus on hyvin tuore, mutta yksityiskohdista hän ei suostu tässä vaiheessa kertomaan.

– Meillä on listayhtiönä velvollisuus kertoa rikosepäilystä, mutta en pysty kommentoimaan tapausta tässä vaiheessa rikostutkinnan turvaamiseksi, sanoo Rinnevaara.

Epäillyn rikoksen takia pörssiyhtiö Teleste antoi tänään tulosvaroituksen. Yhtiö kirjaa kertaluonteisia kuluja huijatun summan verran, koska se ei tässä vaiheessa pysty arvioimaan mahdollisten vakuutuskorvausten ja takaisin saatavien varojen määrää.

Heikko kohta on löytynyt. Jukka Rinnevaara, toimitusjohtaja

Teleste kertoo tiedotteessaan tehneensä tutkintapyynnön rikoksen tekomaiden viranomaisille ja antavansa tutkinnalle kaiken tukensa. Koska poliisitutkinta on kesken, teknologiakonserni ei tässä vaiheessa kerro missä maassa epäillyn rikoksen kohteeksi joutunut tytäryhtiö sijaitsee. Telestellä on tytäryhtiöitä useassa eri Euroopan maassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Kiinassa ja Arabiemiraateissa.

Rinnevaaran mukaan rikosepäilyä tutkitaan useammassa maassa, mutta se ei hänen mukaansa tarkoita, että varsinainen tapahtuma olisi ollut useammassa maassa.

Teleste ryhtyy nyt varotoimenpiteisiin

Toimitusjohtaja Jukka Rinnevaara kertoo, että rikosepäily ei vaikuta konsernin tai tytäryhtiön operatiiviseen toimintaan. Huijausepäilyn takia Teleste aikoo käydä läpi toimintaansa, ettei vastaavaa tapahtuisi jatkossa.

– Heikko kohta on löytynyt, vaikka näihin asioihin on kiinnitetty huomiota aikaisemminkin. Me käymme nyt kaikki toiminnot läpi ja tarkennamme varotoimenpiteitä.

Teleste kehittää video- ja laajakaistateknologioita. Turussa pääkonttoriaan pitävällä yhtiöllä on maailmanlaajuisesti töissä 1 400 henkilöä ja vuonna 2018 sen liikevaihto oli 250 miljoonaa euroa. Konsernilla on toimipisteitä 20 maassa.

Tammikuussa uutisoitiin, että ulkoministeriöltä huijattiin 400 000 euroa kehitysapurahoja. Rikollisten epäillään hakkeroituneen YK:n kehitysohjelman UNDP:n palvelimelle ja lähettäneen järjestön työntekijöiden nimissä sähköposteja, joilla erehdytettiin ministeriö maksamaan kehitysapurahoja väärille tilille.

Rinnevaara ei tunne ulkoministeriön huijaustapausta tarkemmin eikä tässä vaiheessa kommentoi, onko kyse samantyyppisestä identiteettivarkaudesta.

Paatoksellinen sävel kajahtaa ilmoille, kun 8-vuotias Anton Häkkinen aukaisee suunsa ja antaa palaa.

Nelisen vuotta sitten simolaisen sotaveteraani Armas Ilvon esitys Veteraanin iltahuudosta sai presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion kyyneliin. Sotaveteraanin tulkinta osui ja upposi myös oululaiseenHäkkiseen, joka oli silloin 4-vuotias.

Veteraanin iltahuuto säväytti pientä poikaa niin paljon, että hän ryhtyi tutkimaan sotahistoriaa ja innostui tulkitsemaan laulua myös itse. Hän etsi tietoa netistä ja kuunteli YouTubesta eri veteraanien esityksiä kappaleesta.

– Ei sitä ehkä nelivuotiaalta odoteta, Häkkinen miettii.

Erityisesti Ilvon korkea ikä teki Häkkiseen vaikutuksen, sillä mies on 95-vuotias esittäessään kappaleen Linnan juhlissa. Ilvo kuoli vuonna 2017 ollessaan 97-vuotias.

Veteraanin iltahuuto on Häkkisen suosikkikappale, mutta top kolmoseen mahtuu myös Nälkämaanlaulu ja Kesäpäivä Kangasalla. Ekaluokkalainen käykin sekä koulun kuorossa että poikakuorossa.

– Päiväkodissa sain erikoisluvan katsoa Mauno Koiviston hautajaiset, sillä oopperalaulaja Jorma Hynninen esitti siellä Veteraanin iltahuudon, poika kertoo.

Talvisodan päättymispäivänä 13.3. Häkkinen pääseekin esittämään Veteraanin iltahuudon suosikkilaulajansa Hynnisen kanssa Temppeliaukion kirkossa järjestettävässä konsertissa.

– Esiintyminen siellä jännittää jonkin verran, ehkä saman verran ennen kuin tätä haastattelua, Häkkinen sanoo.

Anton Häkkinen on esiintynyt noin kymmenisen kertaa julkisesti, mutta pojan isän Markus Häkkisen mukaan Veteraanin iltahuuto on kajahtunut kotioloissa jopa tuhat kertaa. Nuori muusikko on esiintynyt muun muassa eri sotaveteraaneille. Viime itsenäisyyspäivänä Häkkinen esitti Veteraanin iltahuudon (Kaleva) sotaveteraani Kaarlo Maneliukselle.

– Se oli yksi unelmani, Häkkinen sanoo.

Veteraanin iltahuuto on Kalervo Hämäläisen vuonna 1988 sanoittama ja säveltämä kunnianosoitus talvi- ja jatkosodan veteraaneille.

Lue myös:

Veteraanin iltahuudon laulanut Armas Ilvo: "Arkaillen kysyin, menikö joku asia pilaan tai vikaan"

Presidentti Koiviston hautajaisissa soivat sinivalkoiset sävelet – omaiset toivoivat Veteraanin iltahuudon

Viikonloppuna Helsingin Haagassa tapahtuneen puukotuksen epäilty on vangittu eilen Helsingin käräjäoikeudessa poissaolevana. Poliisi tiedotti asiasta vasta tänään. Mies vangittiin todennäköisin syin epäiltynä murhan yrityksestä ja tapon yrityksestä.

Myös epäillyn vuonna 1990 syntynyt veli on vangittu Helsingin käräjäoikeudessa tänään. Veli vangittiin todennäköisin syin epäiltynä osallisuudesta murhan yritykseen. Rikoskomisario Pekka Hätösen mukaan veli ei ollut tapahtumahetkellä paikalla.

Poliisi on kuullut ex-pariskunnan lapsia ja näkee, että murhan yritys ei kohdistunut lapsiin, vaan entiseen puolisoon.

– Tässä on hyvin selkeästi ollut ex-vaimo kohteena, Hätönen sanoo.

Lapset saivat vammoja hyökkäyksen aikana.

Hätösen mukaan poliisille on tullut havaintoja epäillystä puukottajasta, ja niitä selvitetään nyt.

Puukotuksista epäilty on tuomittu tämän vuoden tammikuussa entiseen puolisoonsa kohdistuneesta pahoinpitelyistä kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa.

Epäillylle puukottajalle annettiin viimeisin lähestymiskielto Helsingin käräjäoikeudessa helmikuun 8. päivä.

Jutun otsikkoa korjattu 6.3.2019 kello 16:57: Otsikko muutettu muotoon "Käräjäoikeus vangitsi". Aiemmin jutussa luki virheellisesti, että poliisi vangitsi. Vangitsemispäätöksen tekee käräjäoikeus.

Lue lisää:

Poliisi: Haagan puukotuksia tutkitaan murhan yrityksenä – tekijä edelleen karkuteillä

Poliisi: Mies puukotti kahta aikuista Helsingissä, aiheutti vammoja myös kolmelle lapselle – epäilty kateissa

Satakunnassa Kokemäellä siivousvälineitä valmistava Sinituote Oy alkoi käyttää kierrätysmuovia tuotteissaan viime syksynä. Suomalainen perheyritys ja Pohjoismaiden suurin siivousvälinevalmistaja muodostaa yhdessä tytäryhtiöidensä kanssa monialaisen SINI-konsernin.

Vauhti kierrätysmuoviin siirtymisessä on ollut nopeampaa kuin yhtiössä alun perin uskottiin. Nyt kierrätysmuovin osuus on 25 prosenttia.

Sinituote on asetttanut tavoitteeksi, että vuoden 2021 loppuun mennessä 30 prosenttia yhtiön käyttämästä muoviraaka-aineesta on kierrätysmuovia tai muuta ekologista materiaalia.

Takana kahden vuoden opettelu ja testikokemukset

Kierrätysmuoviin siirtyminen on vaatinut Sinituotteelta paljon testaamista ja yhtiöllä on tähän muun muassa oma laboratorio.

Parin vuoden testaamisen jälkeen kierrätysmuoville on löytynyt oikeat kohteet tuotannossa.

– Olemme oppineet tekemään toimivia käyttötavaroita kierrätysmuovista. Minun tietojeni mukaan ainakin Suomessa olemme suunnannäyttäjä ja aika ison askeleen edellä alan muita toimijoita kierrätysmuovin käytössä, sanoo toimitusjohtaja Johanna Hamro-Drotz.

Kuluttajilta hyvä vastaanotto kierrätysmuovituotteille

Aivan kaikkeen kierrätysmuovi ei sovi siivousvälineissäkään. Sinituotteen tavoitteena on kuitenkin se, että noin kymmenen vuoden kuluttua yhtiössä ei käytetä enää ollenkaan fossiilisesta raaka-aineesta valmistettua muovia.

– Olemassa on jo teknologioita, joiden avulla voidaan valmistaa esimerkiksi ruokateollisuuden jätteistä tai sokeriruokopohjaisesti täysin muovia korvaavia materiaaleja, toimitusjohtaja Hamro-Drotz kuvailee.

Toimitusjohtaja Hamro-Drotzin mukaan kuluttajat ovat ottaneet kierrätysmuovista valmistetut tuotteet hyvin vastaan. Sinituotteen myynti on kasvanut viime syksystä noin 20 prosenttia.

1. Nordean mukaan Ylen MOT:n julkaisemat tiedot ovat vanhoja ja jo pankin tiedossa. Onko kyseessä vanha asia, joka on käsitelty aiemmin julkisuudessa?

Ei ole. Vuoto on uusi, eikä sitä ole käsitelty julkisuudessa aikaisemmin. MOT on käynyt läpi Nordeaa koskevaa aineistoa vuosilta 2005–2017.

MOT:n hallussa oleva vuotoaineisto ei myöskään ole sama, jonka pohjalta sijoittaja Bill Browder on tehnyt Pohjoismaissa tutkintapyyntöjä. Vain pieni osa uudesta vuodosta koskee yhtiöitä, joiden tilisiirtoja Browder on pyytänyt poliisia tutkimaan.

2. Onko Nordea tutustunut MOT:n tutkimaan aineistoon?

Ei ole. MOT on tarjonnut Nordealle mahdollisuutta käydä aineistoa läpi sekä pyytänyt haastattelua yli kuukauden ajan. Nordea on kieltäytynyt.

3. Miksi MOT on käsitellyt Suomessa toimivista pankeista vain Nordeaa?

Vuotoaineiston perusteella Nordeaan on tullut tilisiirtoja epäilyttävistä yhtiöistä selvästi enemmän kuin muihin kotimaisiin pankkeihin. Nordea on myös ainoa isoista Suomessa toimivista pankeista, jonka asiakkaana on aineistossa ollut satoja pöytälaatikkoyhtiöitä.

4. Miksi Ylen MOT kertoo, että rahojen alkuperä on epäilyttävä?

Kansainvälinen toimittajajärjestö OCCRP on kyennyt osoittamaan vuodetun pankkiaineiston perusteella, että pankkeihin on päätynyt rahaa, joka kytkeytyy kolmeen tunnettuun petostapaukseen: Sergei Magnitskin Venäjällä paljastamaan veropetokseen, Moskovan lentokentän polttoainepetokseen sekä sijoitustoimintaan liittyvään petokseen.

Uutena tietona vuotoaineisto osoittaa myös, että Nordean tileille on päätynyt rahaa muista epäilyttävistä lähteistä. Pankilla on velvollisuus tunnistaa asiakkaansa ja rahojen todelliset omistajat sekä seurata asiakkaidensa rahaliikennettä ja ilmoittaa, jos se huomaa jotain epäilyttävää.

Rahoja ovat siirtäneet pääosin veroparatiiseista käsin toimineet pöytälaatikkoyhtiöt. Yhden tällaisen yhtiön kautta on voinut kulkea miljardeja euroja – vaikka yhtiöllä ei ole työntekijöitä, toimitiloja tai muuta todellista toimintaa.

5. Miksi Ylen jutuissa on korostettu Nordean asiakkaana olleiden pöytälaatikkoyhtiöiden roolia?

Nordean asiakkaina olleissa pöytälaatikkoyhtiöissä on käytetty haamujohtajia tai monimutkaisia omistusjärjestelyitä veroparatiisien kautta, mikä vaikeuttaa tai tekee lähes mahdottomaksi yhtiöiden todellisten omistajien selvittämisen.

Kyse ei siis ole vain siitä, että epäilyttävistä lähteistä on lähetetty varoja Nordean tileille – Nordean asiakkaina on ollut näitä epäilyttäviä lähteitä.

Kouvolan yllä ujelsi keskiviikkoaamuna yleinen vaaramerkki vihreän savun noustessa yläilmoihin ratapihalla.

Kyseessä ei kuitenkaan ollut hätätilanne vaan Suomen suurin suuronnettomuusharjoitus, johon osallistui tuhansia ihmisiä.

Harjoituspäivän aikana havainnollistettiin kaksi erilaista onnettomuusskenaariota. Ensimmäinen tilanteista kuvasi syttyvää nestettä sisältävän säiliövaunun paloa.

– Vaarana tällaisessa tilanteessa on se, että palo leviää viereisiin vaunuihin, ja se pyritään estämään, harjoituksen johtaja ja Kymenlaakson pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Juha Tiitinen sanoo.

Toisessa tilanteessa ammoniakkia levisi kuvitteellisesti maaperään ja höyrystyi synnyttäen myrkyllisen kaasupilven, joka lähti tuulen mukana kulkeutumaan.

– Tämä onnettomuustyyppi koskee etenkin kuntalaisia, jotka ovat onnettomuuden vaikutusalueella. Siinä meillä viranomaisilla on erittäin tärkeä rooli vaarasta ilmoittamisessa, Tiitinen toteaa.

Tieto onnettomuudesta suoraan puhelimeen

Harjoituksen keskeinen teema oli tiedottaminen ja ihmisten varoittaminen. Jos ihmisten turvallisuutta uhkaava onnettomuus tapahtuu, soitetaan yleinen vaaramerkki, joka on minuutin kestävä nouseva ja laskeva ääni. Tämän jälkeen annetaan vaaratiedote.

– Myrkyllisen kaasun ollessa ilmassa on tärkeää mennä sisätiloihin, ja sulkea ovet, ikkunat sekä ilmastointi. Tämä suojaustaso riittää tällaisessa onnettomuudessa erittäin hyvin, Tiitinen sanoo.

Tiitisen mukaan vaaratiedotteen välittäminen radiossa ja televisiossa kestää tällä hetkellä turhan kauan.

– Lisäksi television katselu- ja radion kuuntelutottumukset ovat muuttuneet täysin, ja tänä päivänä matkapuhelin on se mistä ihmiset tavoittaa. Sinne meidän pitää saada se viesti. Siksi on kehitetty sovellus 112 Suomi.

HÄTÄ-SEIS-painike nopeuttaa vaaratilanteessa

Työpaikkojen ja asukkaiden lisäksi sisälle suojautumista Kouvolassa harjoittelivat myös päiväkodit ja koulut. Vahteron koulussa oli välitunti käynnissä, kun oppilaat kuulutettiin keskusradion kautta sisätiloihin.

Henkilöstöä oli etukäteen ohjeistettu harjoituksen varalle, mutta oppilaita ei. Rehtori Leena Kousan mukaan harjoitus sujui suhteellisen hyvin.

– Noin viidessä ja puolessa minuutissa saimme oppilaat olivat sisätiloihin, ja noin kymmenen minuutin kuluttua olimme tarkistaneet, että kaikki heistä olivat todellakin sisällä. Huomasimme kuitenkin, että keskusradiokuulutus ei kuulunut ulos kovin hyvin. Nyt voimme korjata asian, hän kertoo.

Noin vuosi sitten Vahteron koulun opettajanhuoneeseen asennettiin HÄTÄ-SEIS-painike, jolla ilmanvaihto rakennuksesta voidaan sammuttaa. Ennen se suljettiin toisen kerroksen ilmanvaihtohuoneesta.

– Sitä voi jokainen aikuinen henkilö talossa käyttää, mikä on hyvä. Ei tarvitse mennä lukkojen taakse muihin tiloihin, rehtori Leena Kousa sanoo.

Ilmanvaihdon katkaisijan sijantia ei usein tiedetä

Hätätilanteessa on tärkeää, että jokainen osaa sulkea ilmanvaihdon tarvittaessa itse. Esimerkiksi kerrostalossa asuvien ei ole syytä olettaa, että kiinteistönhoitaja hoitaa asian.

Ilmanvaihdon katkaisijan paikka ja ulkonäkö vaihtelevat kiinteistöittäin. Kerros- ja rivitaloissa kiinteistön omistajan on tehtävä pelastussuunnitelma, jossa sijainti mainitaan.

Pelastuspäällikkö Juha Tiitisen mukaan katkaisijan sijainti on yleisesti huonosti asukkaiden tiedossa.

– Myrkyllinen kaasupilvi voi levitä asutusalueelle muutamassa minuutissa, eikä siinä kukaan ulkopuolinen ehdi ilmastointia sulkemaan, Tiitinen sanoo.

Kemikaalionnettomuuden todennäköisyys on Suomessa pieni

Harjoitukseen osallistuu yhteensä tuhansia Kouvolan asukkaita, työpaikkoja sekä viranomaisia.

Mukana suuronnettomuusharjoituksessa olivat Kouvolan kaupungin väen lisäksi muun muassa pelastuslaitos, ensihoito, poliisi ja hätäkeskus. Myös Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö oli mukana opastamassa kuntalaisia onnettomuuteen varautumisessa ja myös tutkimassa sitä, miten he onnistuivat toiminnassaan.

Kouvolan kautta kulkee merkittävä osa Suomen rautateiden vaarallisten kemikaalien kuljetuksista. Tällaisilla kemikaaliratapihoilla onnettomuusharjoituksia on järjestettävä kolmen vuoden välein.

– Suomessa suuren kemikaalionnettomuuden todennäköisyys on pieni, mutta siitä huolimatta olemme velvollisia varautumaan kaikkiin mahdollisiin onnettomuuksiin, kertoo pelastuspäällikkö Juha Tiitinen.

Tiitisen mukaan keskiviikon harjoitus onnistui hyvin. Tarkemmin harjoituksen tuloksia analysoidaan vielä noin kolmen viikon kuluttua.

– Onnettomuudet tapahtuvat yllättäen, ja tämän tyyppisessä onnettomuudessa vaikutukset olisivat hyvin dramaattisia. Jotta niissä pystytään toimimaan oikein, toiminnan on oltava suunniteltua. Sitä kautta voimme luoda turvallista yhteiskuntaa, Juha Tiitinen sanoo.

Ala-asteikäinen Niilo Remes oli jo päiviä säästänyt yhtä tiettyä miekkaa varten.

Remes pelasi aktiivisesti verkkoroolipeli RuneScapea. Pelin sisällä myyjä esitteli arvokasta esinettä edulliseen hintaan, ja Remes teki ostopäätöksen. Viime hetkellä myyjä vaihtoi miekan arvottomaan tuotteeseen. Remes menetti pelissä tekemänsä säästöt ja sai tilalle tyhjää.

– Etsin ahneuspäissäni halvimman hinnan. Siinä meni silti useamman päivän pelaamiset hukkaan. Se sai pohtimaan luottamusta toisiin ihmisiin jo nuorena miehenä, Remes pohtii.

Tuolloin kyse ei ollut oikeasta rahasta, vaan pelin valuutasta. Tapauksesta lähtien Remes on kuitenkin tunnistanut verkossa vastaan tulleet huijaukset, sillä niitä usein yhdistävät samankaltaiset piirteet.

Nykyään 24-vuotiaalla yrittäjällä ja viittä-vaille-valmiilla tietotekniikan insinöörillä on takanaan satoja, jopa tuhansia kauppoja verkossa. Viime kesänä joku yritti ostaa Remeksen pleikkaria väärennetyllä maksukuitilla.

– Väärennös oli hyvä, mutta en silti postittanut pleikkaria vaan jäin odottamaan rahoja. Niitä ei koskaan tullut. Viime viikonloppuna joku yritti myydä paria peliä netistä kopioiduilla kuvilla, Remes huokaisee.

Poliisin mukaan erilaisten verkkohuijausten ja tilausansojen määrät ovat kasvaneet viime vuosina. Erityisesti törkeät petokset ja niiden yritysten määrät verkossa kasvoivat vuodesta 2017 vuoteen 2018.

Verkon huijaukset ovat yhtä taitavampia, minkä vuoksi niitä on vaikeampi tunnistaa. Enää ei kenties haksahdeta niin sanottuihin nigerialaiskirjeisiin, joissa huonolla suomella kerrotaan uskomattomia tarinoita kuninkaan pojista ja valtavista perinnöistä.

Ketä tahansa voidaan vetää höplästä verkon kauppapaikoilla, mutta huijatuksi tulemisen riskiä voi minimoida. Kokemansa jälkeen Remes haluaa jakaa vinkkinsä huijausten karttamiseen. Listauksessamme on myös Kuluttajaliiton pääsihteerin Juha Beurlingin vinkkejä samasta aiheesta.

Kaupat yksityishenkilön kanssa: kiinnitä huomio näihin

1. Onko tarjous liian hyvä ollakseen totta? Taustalla voi olla huijaus, jos muut myyjät myyvät tuotetta satasella ja yksi myyjä muutamalla kympillä.
2. Käy kauppaa sellaisten myyjien kanssa, joiden historia on näkyvillä. Useilla verkon kauppapaikoilla myyjistä ja ostajista voi antaa palautetta. Jos palautetta on paljon pidemmältä ajalta ja se on hyvää, huijauksen mahdollisuus on pieni.
3. Soittaako myyjä salaisesta numerosta? Eikö hän suostu antamaan sinulle puhelinnumeroaan? Nämä voivat olla vaaran merkkejä.
4. Googleta myyjän yhteystiedot, nimi, puhelinnumero ja tilinumero. Ovatko myyjän toimintatavat herättäneet kummastusta keskustelupalstoilla? Älä tee kauppoja.
5. Kiire on huijarin apulainen. Soita myyjälle ja jututa häntä. Kysele tietoja tuotteesta. Hermostuuko myyjä? Kertooko hän, että jonossa on kymmenen muuta ostajaa? Huijarimyyjä painostaa ostopäätökseen luomalla kiiren tuntua.
6. Pyydä tuotteista kuvat, joissa näkyy aikaleima. "Aikaleimaksi" riittää myös kuvassa näkyvä paperilappu, jossa on myyjän nimi ja päivämärää. Jos olet myyjä, tämä toimenpide myös estää kuvasi väärinkäyttöä jatkossa.
7. Tarkista, onko kuva muualla verkossa. Tineye ja Googlen kuvahaku auttavat tarkistuksessa.
8. Oletko vuokraamassa loma-asuntoa yksityishenkilöltä? Tarkasta Google Mapsista, onko osoitteessa todellisuudessa loma-asunto.
9. Tee lopulliset kaupat kasvokkain aina, kun se on mahdollista. Ostajana tarkasta tuote ja sen toimivuus: varmista, että esimerkiksi tietokone käynnistyy ja sen kaikki näppäimet toimivat.
10. Kasvokkain tapahtuvissa kaupoissa pyydä maksu samantien käteisellä tai tilisiirrolla, joka tapahtuu valvonnassasi. Myös MobilePay- ja Pivo-sovellukset voivat osoittautua käteviksi, sillä niillä saat ilmoituksen tilisiirrosta välittömästi.
11. Etkö voi tehdä kauppoja kasvokkain? Usein myyjä vaatii rahat tilille ennen paketin postitusta. Käytäntöä voi kuitenkin soveltaa: vuosia harrasteforumilla kauppoja tehnyt, luotettavaksi todettu ostaja voi pyytää uutta myyjää toimittamaan paketin ennen maksua. Paketin voi toimittaa postiennakolla, jolloin ostaja maksaa myyjän ilmoittaman summan pakettia ostaessaan. Pakettia ei kuitenkaan voi avata ennen lunastamista.

Tulitko huijatuksi? Toimi näin

1. Älä häpeä! Kuka tahansa voi tulla huijatuksi verkossa tehtävissä kaupoissa. Tutustu eri huijaustyyppeihin Huijausinfossa.
2. Tee aina rikosilmoitus. Monet huijarit myyvät tuotteitaan muutamalla kympillä. Kun summa ei ole suuri, ostaja ei usein viitsi tehdä rikosilmoitusta. Ilmoitus kannattaa tehdä aina, jotta huijarimyyjä tai -ostaja jää kiinni.
3. Tee ilmoitus myös kauppapaikan ylläpitäjälle tai yritykselle, jonka verkkokaupassa asioit. Anna myyjästä tai ostajasta palaute, jos se on mahdollista kauppapaikalla.
4. Ole yhteydessä Kuluttajaneuvontaan, jos asioit yrityksen kanssa. Asia ei kuulu Kuluttajaneuvonnalle, jos teit kaupan yksityisen henkilön kanssa. Yksityihenkilöiden välisessä kaupassa ostajalla on suurempi vastuu kuin kuluttajakaupassa.

Mustat johdot tirkistelevät katon reiästä. Olohuoneesta puuttuu lamppu.

Imatralainen Mikko Partanen, 34, pahoittelee “poikamiesboksin” keskeneräisyyttä.

Partanen muutti omilleen viime syksynä, kun pitkä avioliitto tuli päätökseensä. Pariskunnalla on 12-vuotias lapsi. Perheeseen kuuluu myös vaimon 16-vuotias poika, jota Partanen on kasvattanut 3-vuotiaasta lähtien kuin omaansa.

– Olen tyytyväinen siihen, millainen ihminen nyt olen, mutta tavallaan tyytymätön siihen, että kesti niin kauan, Partanen luonnehtii.

Vaimo jäi edelleen asumaan lasten kanssa Partasen rakennuttamaan 200-neliöiseen omakotitaloon Joutsenossa. Pariskunta on yhä hyvissä väleissä keskenään.

Partanen kertoo, että hän löysi vaimonsa nuorena. Pariskunta meni nopeasti naimisiin ja lapsikin tuli jo vuoden päästä. Partanen oli tuolloin 21-vuotias.

– Silloin ei ehkä ymmärtänyt, että mihin sitoutuu ja miten kannattaa varautua tulevaisuuteen. Esimerkiksi se valtavan talon rakentaminen. Vaikka olen ihan hyvätuloinen, mutta että ottaa sellaisen riipan itselleen. Ex-vaimo sanookin, että ne on ne “Mikon överit”.

Torstaisena iltana Partasen 12-vuotias poika pelaa tietokoneella pienen kaksion makuuhuoneessa. Hän on viettämässä talvilomaviikkoa isällään.

Isä on ollut viime yönä yövuorossa veturinkuljettajana.

Veturinkuljettajan työ on Partasen päätyö. Sen lisäksi hän tekee portsarin hommia paikallisessa baarissa, joka on miehen omien sanojen mukaan kuin “toinen olohuone” ja rakentelee drooneja tutulleen.

– Olisi tosi mukava käyttää lomat reissaamiseen, mutta tällä hetkellä käytän lomani niin, että teen duunia numero kolme, Partanen naurahtaa.

Viime aikoina ajatuksia on herättänyt myös oma jaksaminen työelämässä. Sen verran, että hän myöntää työuupumuksen hieman pelottavan.

Vielä enemmän pelottaa kuitenkin se, onko romanttinen osuus elämästä ohi.

Mikä muuttui kolmikymppisenä?

Yle teetti Taloustutkimuksella kyselyn, josta käy ilmi, että miehet ovat 15–29-vuotiaina lähes yhtä onnellisia kuin suomenruotsalaiset. Jopa 38 prosenttia vastaajista piti itseään erittäin tyytyväisinä elämäänsä.

Kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen tyytyväisyys kuitenkin tippuu. 30–44-vuotiaiden miesten ikäryhmässä erittäin tyytyväisiä elämäänsä on vain 15 prosenttia.

Tämän tuloksen johdosta kysyimme Ylen nettisivuilla 30–44-vuotiailta miehiltä, kuinka tyytyväisiä he ovat elämäänsä. Vastauksia tuli parissa päivässä yli 450.

Tapasimme kolme kyselyyn vastanneista miehistä.

Kaikki kolme olivat kokeneet, että kolmenkymmenen jälkeen elämässä tapahtui isoja muutoksia. Erityisesti oma ajatusmaailma muovautui. Se johti myös siihen, että elämässä uskalsi tehdä isojakin ratkaisuja: erota, vaihtaa ammattia, perustaa yritys.

Partanen oli yksi heistä.

Myös hän on tiedostanut muuttuneensa kolmenkympin jälkeen. Hän muistelee lämmöllä nuoruuden tietämättömyyttä.

– Nyt tässä päälle kolmikymppisenä on ehkä enemmän pystynyt olemaan itselleen rehellinen. Se on varmaan se suurin muutos.

Tosin maailmankuvan muutos alkoi Partasella jo paljon aiemmin. Hän kuvailee tehneensä siinä asiassa täyskäännöksen elämässään.

Alle parikymppisenä hänen idolinsa oli Tony Halme. Hän itse luonnehtii olleensa jääräpäinen konservatiivi. Maahanmuuttovastainen. Homofoobinen.

Nykyisin Partanen kuvailee itseään polyamoriseksi panseksuaaliksi.

Polyamoria tarkoittaa, että henkilöllä voi olla useita suhteita yhtä aikaa. Panseksuaalisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että tuntee vetoa henkilöön sukupuolesta riippumatta.

Panseksuaalisuuteen Partanen on havahtunut viime vuosien aikana. Sen sijaan polyamorinen hän on ollut jo pitkään. Myös entinen avioliitto oli avoin.

Hän haaveilee vielä löytävänsä rinnalleen kumppanin, joka ajattelee maailmasta samalla tavoin.

Erityisesti pieneltä paikkakunnalta on haaste löytää samanmielisiä ihmisiä.

– Minä kun sanon rehellisesti minkälainen olen, niin siinä yleensä näkee perävaloja aika paljon, Partanen naurahtaa.

Partanen toivookin, että maailma muuttuisi suvaitsevammaksi. Hän itse yrittää nopeuttaa prosessia ja on aloittanut kirjoittamaan kirjaa itsekasvusta, parisuhteista ja seksistä.

Imatralta hän ei kuitenkaan aio muuttaa pois.

Portsarihommien kautta paikallisesta baarista on löytynyt itselle tärkeä yhteisö. Siellä Partanen viettää vapaa-aikaansa, on mukana pokeriporukassa ja laulaa karaokea.

Kyseisessä baarissa onkin väkeä jo iltapäivällä. Moni pelaa biljardia, myös hiihtoa katsotaan tv:stä. Osa juo kaljaa, osa kahvia. Partanen löytää heti tuttuja.

– Vaikka ei olisi sitä rakasta, niin täällä on kuitenkin niin rakkaita ystäviä, että se lohduttaa nopeasti, kun tulee tänne, Partanen toteaa.

Tulevaisuudessa Partanen haaveilee downshiftaamisesta ja matkustelusta, kunhan lapset kasvavat ja taloudelliset velvoitteet helpottavat.

– En minä nuoruuttani kaipaa, olen vähän sellainen ikuinen lapsi.

“Eihän tällaista ole aikuisen elämä”

Kesken olevaa muuttoa pahoitellaan myös toisessa imatralaisessa osoitteessa. Paavo Jantunen, 37, muutti takaisin kotiseudulleen Imatralle tammikuussa.

Sitä ennen hän oli tehnyt 1,5 vuoden palkkatyöpätkän Vantaalla Metsähallituksen Luontopalveluille.

Jantunen työllistää suurimmaksi osaksi itse itsensä konsulttina. Silloin tällöin hän tekee erilaisia projekteja palkkatöissä.

Pienistä puroista koostuva elämänrakenne oli aluksi vaikea hyväksyä.

– Tietysti jo lapsuudesta oli tullut se malli, että arkipäivisin käydään töissä yhdeksästä viiteen ja sitten tullaan kotiin, ja kotona on se kotielämä, Jantunen kuvailee.

Jantunen valmistui 32-vuotiaana Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta tuotantotalouden diplomi-insinööriksi.

Tutkintolinjan hän valitsi aikoinaan sen perusteella, että se soveltuu moneen. Tutkinnon loppumetreillä Jantuselle kuitenkin valkeni, ettei hänelle edelleenkään ollut täysin selvää, mitä hän haluaisi tehdä. Yksikään palkkatyö ei tuntunut sopivalta.

– Se toinen vaihtoehto oli, että sellainen paikka pitää sitten tehdä itse.

Jantunen perusti yrityksen ja työllistää itsensä konsulttina.

Nykyisin Jantunen nauttii elämästään, mutta hän myöntää, että se vaati paljon myös henkistä kasvua.

– Siinä kolmenkympin paikkeilla tuli sellainen olo, että eihän aikuisen elämä voi olla tällaista. Minulle oli rakentunut ulkoapäin sellainen kuva, minkälaista aikuisen elämän kuuluu olla.

Jantunen kokeekin, että hän kolmikymppiseksi saakka odotti, että elämästä löytyy hänelle oma paikka, johon voi sujahtaa ja elämä asettuu uomiinsa. Lopulta piti myöntää itselleen, että se paikka on raivattava itse.

– Siinä 30–35-vuotiaana tuli tietynlainen pettymys siitä, että maailma ei ollutkaan sellainen mitä luulin sen olevan. Sitten piti vain purra hammasta ja todeta, että olkoon se sitten tällainen ja se on ihan hyvä näinkin, Jantunen naurahtaa.

Vaikka Jantunen on aina ollut urheilullinen, hän kertoo, että kolmenkympin kohdalla hän teki elämäntaparemontin. Siinä yhteydessä hän pohti paljon asioita myös henkisellä tasolla.

– Vaikea sanoa, kuinka paljon se on käsi kädessä tullut sen henkisen puolen kanssa, että pystyi antamaan itselleen anteeksi niitä tiettyjä epäkohtia ja puutteita.

Jantunen on oppinut arvostamaan yrittäjyyden tuomaa vapautta, vaikka aluksi se hermostutti, että elämästä puuttuvat vankat rakenteet. Hänellä on ollut aikuisena vuosia, jolloin ei ole tarvinnut herätä aamuisin herätyskelloon.

– Koen, että olen kokolailla tyytyväinen. Sellaiset ehkä kaikkein tärkeimmät palaset on tällä hetkellä hyvin ojennuksessa.

Vapauksistaan huolimatta yrittäjän arki ja työelämän pirstaloituminen mietityttää yhden ison haaveen kohdalla.

Se on perheen perustaminen.

– Minulla ei ole ollut elämässäni tilaisuutta sitoutua hirveän vahvasti mihinkään, koska olen kokenut, että kaikki liikkuu koko ajan. Tietysti toivoisi, että se työelämä loksahtaisi jotenkin sillä tavalla kohdalleen, ettei se olisi hirveän huutava vääryys tuoda lasta maailmaan.

Jantunen seurustelee tällä hetkellä.

– Yritän olla ajattelematta, että tämä on ehdoton asia, jonka haluan tapahtuvan. Jos olosuhteet eivät sitä minulle suo, sitten on ihan hyvä näinkin päin.

“Pitäisi tehdä jotakin, joka ei ihan joka päivä harmittaisi”

Vaalean omakotitalon pihassa Lempäälän maaseudulla tuoksahtaa kala. Autotallissa on parhaillaan meneillään ahventen fileointi.

Pekka Rintamaa, 37, ojentaa kätensä ja pahoittelee sen olevan kalassa.

Noin vuosi sitten Rintamaa teki radikaalin päätöksen kesken ruuhkavuosien ja heittäytyi kalastajaksi. Taakse jäi 18 vuoden ura elintarviketehtaassa.

– Olin ollut yli 10 vuotta pääluottamusmiehenä ja rupesi olemaan kaikki loppuunpalamisen oireet. Lähimuisti alkoi pätkiä. Lisäksi aloin menettää uskoni siihen touhuun, että sillä mitään saadaan aikaiseksi.

– Kun oli tarpeeksi monet yt-neuvottelut käynyt, se rupesi olemaan yhdelle ihmiselle liikaa. Työmaa rupesi tulemaan kotiinkin. Totesin, että ehkä muidenkin kehotusta kannattaa kuunnella, Rintamaa luonnehtii ja viittaa keittiössä häärivän avopuolison suuntaan.

Avopuolison lisäksi keittiössä vilahtavat 8- ja 10-vuotiaat tyttäret ja perheen kaksi kissaa.

Rintamaa kertoo, että kolmenkympin korvilla tapahtui monia asioita, jotka avasivat hänen silmänsä. Juuri lasten saaminen oli yksi niistä.

– Ennen oli aika vapaata ja sai tehdä mitä huvittaa, mutta nyt lapset on pakko aika lailla ottaa huomioon kaikissa päätöksissä. Lasten takia sitä kai tehdään 12-tuntisia työpäiviä.

Toinen pysäyttävä asia oli pääluottamusmiehenä nähdyt surulliset kohtalot. Työssään hän koki myös oikeuslaitoksen kohtelevan ihmisiä väärin.

– Aiemmin sitä oli sellainen lapsenusko oikeusjärjestelmään. Kun sen kanssa joutuu tekemisiin, kyllä se avaa silmät, kuinka epäreilu maa Suomi on.

Kolmas herättävä tekijä olivat lähipiiriin osuneet kuolemantapaukset.

– Jos mummut ja vaarit kuolee, se vielä menee, mutta kun ystäviä rupee kuolemaan ja nuoriakin ihmisiä. Siinä rupeaa ajattelemaan, että pitäisi tehdä jotain sellaista, että ei ihan joka päivä harmittaisi.

Nyt Rintamaa kokee olevansa etuoikeutettu, että saa tehdä kalastajan työtä ammatikseen.

– Jokainen kalastuspäivä sisältää ainekset pieneen seikkailuun, Rintamaa sanoo.

Rintamaa kokee saaneensa toteuttaa jo monta unelmaansa. Nyt hän haaveilee pystyvänsä pitkällä tähtäimellä elättämään itsensä kalastajana. Tällä hetkellä hän on elämäänsä varsin tyytyväinen.

– Ehkä semmoinen 8+. Saa tehdä työkseen sitä, mistä itse eniten tykkää ja lapset on terveitä. On saanut jotain aikaseksikin tässä elämänmatkallaan, hän luonnehtii.

Aitoa pelkoa puolestaan aiheuttaa ilmastonmuutos. Kalastajana Rintamaa on nähnyt jo luonnossa selkeitä muutoksia: vesistöihin on ilmestynyt kalalajeja ja vesikasveja, joita siellä ei ole aiemmin ollut. Toisaalta hän on huolissaan myös siitä, että kuinka ilmastonmuutoksen torjunnassa säilytetään samalla tehokkuus.

– Täältä maaltahan on pakko kulkea kauppaan autolla, enkä minä pysty menemään järvellä soutamalla. Linkolaksi ei ihan pysty ryhtymään. Miten haasteet saadaan ratkaistua niin, ettei elämä kuitenkaan pysähdy?

Mitä sanoisit nuoremmalle itsellesi?

– Sanoisin ilman muuta, että kotonakin voi olla vähän enemmän. Ihan aina ei tarvitse olla töissä eikä ihan aina tarvitse olla myöskään järvellä. Antaisin varmaan puolisolleni enemmän aikaa. Ja kyllä asiat järjestyy, kun niille antaa vaan mahdollisuuden.

Lisää aiheesta keskiviikon A-studiossa kello 21.05: Miksi mies ahdistuu parhaassa iässään? Mihin tyytyväisyys katoaa kolmenkympin jälkeen? Vieraina psykologi ja psykoterapeutti Teemu Ollikainen, filosofi ja onnellisuustutkija Frank Martela sekä Gasellit-yhtyeen Hätä-Miikka eli Miikka Niiranen.

Lue myös:

Ylen kysely: Nuoret naiset ovat samanikäisiä miehiä huolestuneempia – "Naiset ovat kautta aikain olleet huolehtijoita"

Ylen kysely: Alle 30-vuotiailla kaikista kovin luotto äänestämiseen, mutta silti he eivät äänestä

Vastaavalta päätoimittajalta: Kysyimme, mikä teille on tärkeää, jotta osaisimme tehdä työmme paremmin

Tuukka Tervosen kolumni: Ei ole yhtä tapaa olla mies – miehisyyteen kuuluu toksista maskuliinisuutta ja runoilevia mekkosankareita

Esa Puronvarsi ja Jarkko Korkiakangas istuvat Kauhavan Alahärmässä kauppakeskuksen kahvilassa ja selaavat liikkeelle panemaansa kuntalaisaloitteeseen tulleita allekirjoituksia.

Verkossa aloitteeseen osallistujia on reilut 1200. Paperiversion on allekirjoittanut kolmisensataa ihmistä. Kauhavan kaupunki natisee liitoksistaan.

Aloitteen mukaan Kauhavan tulee järjestää kuntalain 24 §:n mukainen neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys kuntaliitoksen purkamisesta tai osakuntaliitoksesta toiseen kuntaan Alahärmän ja Ylihärmän osalta.

Seuraavaksi kuntalaisaloite siirtyy Kauhavan hallintoon valmisteltavaksi kaupungin poliitikkojen käsittelyä varten.

– Erityisesti Alahärmässä ihmiset ovat kokeneet, että investointien osalta kohtelu on ollut epätasa-arvoista ja tietysti palveluita on viety kovalla kädellä pois täältä, Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Puronvarsi sanoo.

– Vanhusten ja lasten asema alkaa täällä Alahärmässä olemaan aika heikko, Keskustan varavaltuutettu Korkiakangas säestää.

Uusi Kauhava syntyi vuonna 2009 Alahärmän, Kauhavan, Kortesjärven ja Ylihärmän yhdistymisessä.

Myrsky vesilasissa?

Kauhavan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ville Virrankoski (kesk.) ei kiistä investointien epätasaista jakautumista liitoskunnissa, mutta hänen mukaansa investointeja pitää tarkastella pidemmällä aikaperspektiivillä.

– Minusta tämä kuntalaisaloite on myrsky vesilasissa. Kaupungissa on pyritty noudattamaan tasapuolisuutta. Pitää muistaa, että kaupungin investoinnit tehdään pitkällä, 30–40 vuoden aikavälillä. 10 vuotta on lopulta lyhyt aika verrata sitä, miten investoinnit ovat jakautuneet eri pitäjien kesken.

Virrankoski esittää laskelman, jonka mukaan Kauhava-konsernin rahoittamat investoinnit ja sijoitukset alueittain vuosina 2009–2018 jakautuvat siten, että reilun 104 miljoonan euron investointipotista Alahärmään on käytetty 22,0%, Kauhavalle 55,3 %, Kortesjärvelle 6,0% ja Ylihärmään 16,7%

.

Nykylaki ei salli kuntaliitoksen purkamista

Kuntarakennelaki ei salli liitoskuntien irtoamista Kauhavasta, koska nykylain mukaan kuntien lukumäärä ei voi kasvaa. Myöskään osakuntaliitos toiseen kuntaan ei vaikuta mahdolliselta.

– Tässä tilanteessa voidaan arvioida, että näin suuren alueen siirtäminen toiseen kuntaan ei ole lainsäädännön puitteissa mahdollista, sanoo neuvotteleva virkamies Anu Hernesmaa valtiovarainministeriöstä.

Korkiakangas ja Puronvarsi sanovat, että kuntaliitoksen purkuaikeissa ei ole kyse vanhoista kaunoista kantakauhavalaisten ja härmäläisten välillä.

– Itselläni on paljon kavereita ja sukulaisia Kauhavalla, joten ei tässä mielestäni kaunoista ole kyse. Tietyillä päättäjillä on tullut vauhtisokeus, Puronvarsi sanoo.

– Lähdin kymmenen vuotta sitten avoimin mielin uuteen kaupunkiin. Päätöksenteko on johtanut siihen, että päättäjät saisivat kävellä peilin eteen ja katsoa mitä siellä näkyy, koska näin suuri joukko ihmisiä on suutuksissa, Korkiakangas toteaa.

Valtuusto päättää neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä

Korkiakangas ja Puronvarsi kertovat toimittavansa kuntalaisaloitteeseen kerätyt allekirjoitukset eteenpäin pikimmiten.

– Aloite toimitetaan kaupungin koneiston käsittelyyn ja toivotaan että se tulee viipymättä kaupunginvaltuuston käsittelyyn, Puronvarsi sanoo.

Ristiriita kuntarakennelain kanssa ei häxitaloitteellisia huoleta.

– Iso-Britannia lähti EU:sta ja Neuvostoliitto on hajonnut. Kyllä me uskomme, että mahdollisuuksia siihen on, että rajoja vedetään uusiksi.

Kaupunginhallituksessa asia on otettu vakavasti ja asia selvitetään perusteellisesti.

– Mahdollisesti pyydämme asiantuntijoita esittelemään tätä asiaa valtuustolle, joten asia selvitetään tarkasti, Virrankoski vakuuttaa.

Kaija Saariaho on yksi maailman tunnetuimmista nykysäveltäjistä, ja hänen musiikkiaan soitetaan ja kuunnellaan ympäri maailmaa. Silti hänelle itselleen on hämmentävää, miksi juuri hänen musiikistaan on tullut niin suosittua.

– Se on minulle aika mysteeri, mutta totta kai se tuntuu hienolta ja tekee minut onnelliseksi. Mutta olen aika hämmästynyt siitä. Miksi juuri minun musiikkiani? En minä tiedä.

Tuulen äänien eroista

Kaija Saariaho pitää tuulen äänestä ja käyttää sitä myös musiikissaan. Siksi Puoli seitsemän -ohjelma soitti säveltäjälle kolme erilaista tuulinäytettä Yleisradion vanhoilta tehostenauhoilta. Esimmäinen oli tuulta talvisessa pakkasmetsässä, toinen ulvovaa syystuulta ja kolmas kesäistä haapojen havinaa. Saariahon mukaan tuulen äänittäminen on taitolaji.

– Tuuli on vaikea äänittää, koska siitä tulee helposti aggressiivinen. Ensimmäinen näyte oli jo aika tumma, ja toinen kuulosti ihan kuin jostain Siperian aavikoilta – en voisi koskaan käyttää sitä musiikissani, koska en minä mitään kauhuelokuvia sävellä. Kolmas alkoi lupavasti, mutta siinäkin oli liikaa matalia taajuuksia.

Elektronimusiikin pioneerille tuulen äänittäminen on tuttua.

– Olen äänittänyt itse paljon tuulen ääniä, joita käytän sävellyksissä. Minun mielestäni parhaat tuulen äänet tulevat esimerkiksi viljapellossa.

Oopperan pitkä syntyprosessi

Saariaho on säveltänyt neljä oopperaa, ja itse asiassa viideskin on valmiina odottamassa kantaesitystään. Oopperan säveltämisen prosessi on pitkä ja monivaiheinen. Uusimman Innocence-oopperan säveltäminen kesti yli kolme vuotta. Useamman oopperatalon yhteisen tilausteoksen kantaesitys on ensi vuonna Ranskassa.

– Se on useamman oopperatalon tilaus. Siinä on se ihana puoli, että säveltäjä saa jonkinlaista palkkaa niiden vuosien aikana. Ensin kirjailijalla menee oma aikansa libreton tekemiseen. Samalla minä mietin esimerkiksi minkälaisille laulajille teos tehdään. Sitten alkaa toinen vaihe, joka on minun sävellysvaiheeni ja se on hyvin hidasta työtä. Tässä tapauksessa tämä kaikki vei yli kolme vuotta.

Ihmiskunnan tulevaisuus on myötäelämisessä

Säveltäjä Saariaho eli lapsuutensa Helsingissä ja kävi Steiner-koulua. Luovuutta korostaneesta koulusta jäi tulevalle taiteilijalle hyviä muistoja. Myös tunneälyn merkityksen korostaminen on ollut Saariaholle tärkeitä teemoja jo pitkään.

– Se tekee meistä ihmisiä. Se tarkoittaa sitä älykyyttä, jolla sinä voit reagoida toisiin ihmisiin ja myötäelää asioita. Ymmärtää ja asettaa itsesi toisen paikalle. Siitähän riippuu ihmiskunnan tulevaisuus.

Katso Kaija Saariahon koko haastattelu Yle Areenasta.

Sotilas- ja siviilitiedustelulakien on tänään määrä olla vihdoin eduskunnan täysistunnon käsittelyssä.

Tiedustelulakien ympärillä on nähty monipolvinen prosessi eduskunnassa. Lakeja piti käsitellä eduskunnan täysistunnossa jo helmikuussa, mutta ne vedettiin yllättäen pois asialistalta.

Lait päätyivät "sakkokierrokselle" valiokuntiin. Puhemies Paula Risikko (kok.) piti menettelyä tarpeellisena perustuslakiasiantuntijoiden esittämän kritiikin jälkeen.

Kritiikkiä esittivät ainakin professorit Juha Lavapuro ja Martin Scheinin Twitterissä.

Täysistunto päätti lähettää siviilitiedustelulain takaisin hallintovaliokuntaan ja sotilastiedustelua koskevan lain takaisin puolustusvaliokuntaan. Valiokunnat antoivat tämän kuun alussa tiedustelulainsäädännöstä uudet mietinnöt.

Ajokortin hankkiminen jo 17-vuotiaana on osoittautunut erittäin suosituksi, kirjoittaa Uutissuomalainen.

Viime kesänä voimaan tullut ajokorttiuudistus kevensi ajokortin saamisen ehtoja. Aiemmin ajokortin saaminen alaikäisenä vaati painavia syitä, mutta nyt hakemus hylätään harvoin.

Lain voimaantulon jälkeen 17-vuotiaiden ikäpoikkeuslupia on myönnetty yli 2 000, ja hakemuksia on jonossa 2 900.

Uutissuomalaisen mukaan ikäpoikkeuslupien käsittely on ruuhkautunut pahasti liikenne- ja viestintävirasto Traficomissa. Hakemuksia tulee noin tuhannen kappaleen kuukausivauhdilla.

Ajokortin voi saada nykyään jo 17-vuotiaana esimerkiksi pitkän koulumatkan tai tavoitteellisen harrastuksen vuoksi. Ikäpoikkeuslupa voidaan myöntää kolme kuukautta ennen 17-vuotispäivää, ja kuljettajan tutkinnon voi suorittaa, kun on täyttänyt 17 vuotta.

Työssäni johtamisen ja työyhteisöjen valmentajana olen huomannut, että hyvin suuri osa kriisiytyneistä tilanteista juontaa lopulta juurensa arvoihin. Arvoissa on kyse tunteista, ja tunteet ohjaavat meidän jokaisen toimintaa, ajattelimme sitä tai emme. Jotkut ovat hyvin tietoisia arvoistaan, ja puhuvat niistä avoimesti. Toiset eivät välttämättä tule koskaan miettineeksi koko asiaa.

Joka kerta kun ihminen joutuu toimimaan arvojensa vastaisesti, hänen moraaliinsa tulee särö. Työn tekemisestä häviää pikkuhiljaa ilo ja tilalle tulee kyynisyys ja katkeruus.

Arvoristiriitaa ei välttämättä heti tunnista, vaikka siihen törmäisi päivittäin. Kun puhutaan huonosta työilmapiiristä, johtamisongelmista, uupumisesta ja resurssipulasta, todellisuudessa usein kyse on jonkinlaisesta arvoristiriidasta. Kun ihminen joutuu päivittäin toimimaan jollakin tavalla omia arvojaan vastaan, hän voi huonosti – vaikkei tiedostaisikaan asiaa.

Joka kerta kun ihminen joutuu toimimaan arvojensa vastaisesti, hänen moraaliinsa tulee särö. Työn tekemisestä häviää pikkuhiljaa ilo ja tilalle tulee kyynisyys ja katkeruus. Pahimmassa tapauksessa merkityksellisyys katoaa kokonaan, ja ihminen ikään kuin henkisesti kuolee. Tämä näkyy ulospäin usein vakavana masennuksena tai työuupumuksena. Moni vierastaa puhetta niin sanotusta kutsumusammatista. Minusta termi on erinomainen, sillä se korostaa juuri arvojen merkitystä.

Moni varmasti sanoisi, että tyypillisiä suomalaisia arvoja ovat heikommasta huolehtiminen, tasa-arvo ja rehellisyys. Entä arvokas vanhuus?

Ihminen, joka hakeutuu hoiva-alalle kutsumuksesta, haluaa toteuttaa omia arvojaan. Hän pitää työtään arvokkaana ja merkityksellisenä. Sitä suurempi on henkilökohtainen kriisi, mikäli hän ei pääse toimimaan arvojensa mukaisesti jokapäiväisessä työssään.

Julkisessa keskustelussa puhutaan hoitajamitoituksesta ja väitellään siitä, pitääkö vanhusta hoitaa 0,6 vai 0,7 hoitajaa. Lopulta kyse on arvoista.

Kaikkien päätösten keskiössä on yksittäinen ihminen arvoineen. Ei ole olemassa arvovapaata asiantuntijaa, eikä pelkkien faktojen pohjalta toimivaa ministeriä. Arvoilla on myös eri ihmisille eri hierarkia. Jos kaksi arvoa on keskenään ristiriidassa, kyse on lopulta siitä, mitä arvoa itse pidämme arvokkaampana. Turvallisuus vai yksityisyydensuoja? Tehokkuus vai arvokkuus? Yksilö vai yhteisö? Armo vai oikeus?

Mitkä ovat suomalaisen yhteiskunnan arvot – tai onko meillä edes yhdistäviä arvoja? Moni varmasti sanoisi, että tyypillisiä suomalaisia arvoja ovat heikommasta huolehtiminen, tasa-arvo ja rehellisyys. Entä arvokas vanhuus? Ihmisarvon ja vanhuuden kunnioittaminen? Mikä on oikea suhde oikeuksien ja velvollisuuksien välillä?

Suomessa ajatellaan ihan oikein, että hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on huolehtia kaikkien perustarpeista.

Vastuu ja velvollisuus ymmärretään hyvin eri tavalla eri kulttuureissa. Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa korostuu yhteiskunnan vastuu yksilöiden hyvinvoinnista, ja yhteiskunnalla nähdään olevan velvollisuus huolehtia heikoimmista, kuten lapsista, vanhuksista tai sairaista. Perinteisissä kulttuureissa kuten vaikka Sri Lankassa, vastuu ja velvollisuus mielletään hyvin voimakkaasti perheen kautta. Yhteiskunnan apuun ei ole mahdollista luottaa, koska toimivat rakenteet puuttuvat, ja korruptio jyllää. Siksi yksilön katsotaan olevan ensisijaisesti vastuussa perheenjäsentensä hyvinvoinnista. Hyvinvointivaltion puuttuessa myös perhekäsitys on hyvin laaja.

Suomalaiselle ajatus siitä, että hänen oletettaisiin osallistuvan vaikkapa Australiaan muuttaneen kaukaisen pikkuserkkunsa lasten koulunkäynnin rahoittamiseen tuntuu käsittämättömältä, mutta tamilikulttuurissa ajatus on täysin normaali.

Meillä ihmisillä on valitettavasti usein tapana ajatella asioita mustavalkoisesti. Asiat ovat joko tai, niin tai näin. Suomessa ajatellaan ihan oikein, että hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on huolehtia kaikkien perustarpeista. Tämän allekirjoitan itsekin, ja onkin päivän selvää, että vanhustenhoivaan tarvitaan jatkossa yksinkertaisesti enemmän resursseja – pelkillä arvoilla ei ketään hoideta, vaan tarvitaan käsipareja.

Vanheneva väestö on tosiasia, joten tulevaisuuteen on pakko varautua. Ihmiset elävät nykyisin yhä vanhemmiksi, mutta sairastavat vanhoilla päivillään usein vaikeita ja intensiivistä hoitoa vaativia sairauksia. Moni haluaisi hoitaa vanhempiaan kotonaan, mutta järjestely kaatuu usein jo tilanpuutteeseen. Vaikeasti muistisairas vanhus vaatii ympärivuorokautista hoitoa, mihin harvalla on mahdollisuus sitoutua – monen vanhuksen lapsi on työelämässä. Olisikin hyvä jo tässä vaiheessa kehittää ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat monenlaiset hoitomuodot.

Uusia ylisukupolvisia asumismuotoja ja kaavoitustakin voisi miettiä laatikon ulkopuolelta, ja miksi esimerkiksi hoitovapaata ei voisi ulottaa koskemaan myös vanhusten hoitoa?

Jari Sarasvuo julisti televisiossa, että ”Suomi on moraalisessa konkurssissa”. Itse en menisi ihan niin pitkälle. Maailmassa ei ole yhtään täydellistä yhteiskuntaa, eikä Suomikaan sellainen ole. Suomi on varmasti kuitenkin paljon lähempänä täydellistä kuin vaikkapa sodasta toipuva köyhä kotimaani Sri Lanka, jossa monen ihmisen kohtalo edelleen sinetöityy syntymällä väärään kastiin.

Sanonnan mukaan yhteiskunnan sivistystason näkee siitä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Sanonta on hyvä, mutta muokkaisin sitä vähän: ihmisen arvomaailman näkee siitä, miten hän kohtelee läheisiään. Koska viimeksi kävit katsomassa sairasta tai vanhaa sukulaistasi?

Jos vastuu on kaikilla, se ei lopulta ole kenelläkään. Kyse ei ole vain hoitajamitoituksesta. Kyse ei myöskään ole vain julkisesta tai yksityisestä terveydenhuollosta. Kyse ei edes ole vain rahasta. Kyse on arvoista.

Rajkumar Sabanadesan

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija.

On kirkas päivä kevättalvella 2019. Hanki on niin korkeaa, että siinä tarpoessa lunta menee saappaanreunasta sukkiin asti.

Edessä on ovi, ja sitä on pakko lähestyä. Postiluukussa lukee: “Pasanen.”

Ovikelloa soittaessa sen ääni kajahtaa vaimeasti asunnossa. Ikkunasta näkyy liikettä, ja ovi avataan viiveellä.

Tauno Pasasen, 85, kasvot ovat tunnistettavat vanhoista lehtiartikkeleista. Vuodet ovat kylläkin vierineet.

Ovenpielessä käy viima ja sukat uhkaavat kastua lumisissa saappaissa, mutta kysymyksiä olisi. Montakin. Ne kaikki sakkaantuvat päässä yhdeksi möykyksi, kun miestä kättelee.

Kysymykset joutuvat kuitenkin odottamaan.

Pasasen asunnossa soi radio. Sieltä kuuluu kovaäänistä hanurimusiikkia.

Radio soi Pasasen kotona myös toisena kirkkaana talvipäivänä, maaliskuun seitsemäntenä 50 vuotta sitten Pihtiputaalla. Tuo yksityiskohta on kirjattu erikseen keskusrikospoliisin tutkintapöytäkirjaan.

Sävelradio oli jäänyt soimaan, kun Pasanen ampui pihalleen neljä poliisia.

Miksi... Miksi?

Vanhat lehtileikkeet kertovat sanojen kaikuneen pienviljelijä ja sekatyömies Tauno Pasasen sellissä, kun hänen vaimonsa pääsi tapaamaan miestään surmateon jälkeen.

Kysymys on toistunut pitkin Pihtipudasta mustana perjantaina 1969.

Miten kukaan olisi voinut ennakoida, että Pihtiputaasta, ja vielä täysin tuntemattomasta Korppisten sivukylästä tulisi kuuluisa Suomen vakavimpien poliisisurmien näyttämönä?

Miksi?

Pihtiputaalla vietetään maalaiselämää

Pihtipudas. Jo nimi kuulostaa siltä, että se voisi olla keksityn pikkukylän nimi komediassa.

1960-luvun Pihtipudas oli kylien rypäs, jonka asukkaat tunsivat toisensa lapsuudesta saakka. Maito haettiin tonkassa kaupasta, vettä sai kaivosta, leipä tehtiin itse.

Kylillä ei voinut heittää kiveäkään osumatta johonkin Pasaseen. Sukunimi oli yleinen. Oli traktorinkuljettaja Pasanen, kotiapulais-Pasanen, toinen traktorinkuljettaja Pasanen – ja tietysti pientilallinen Tauno ja hänen vaimonsa Liisa Pasanen, jotka asuivat sivukylässä Korppisissa, Tienhaaran tilalla.

Maantien varrella oli Tyynelän talo, ja edelleen sen ohi mennessä sijaitsi Onnela.

Niiden rauha rikkoontuisi peruuttamattomasti.

Vuonna 1965 maisemiin saapui karstulalainen nuorempi konstaapeli, jonka nimi löytyy surmanluotien tutkintapöytäkirjasta yhtenä todistajista. Hän on nyt 82-vuotias Erkki Reini. Poliisi, joka oli Pihtiputaalla töissä vielä vuosi ennen kauhutapahtumia – ja jonka tilalle palkattu virkaveli ammuttiin.

Totta kai Reini miettii tapahtumia yhä.

Piskuisella Pihtiputaalla ei ollut paljoa, mutta oli kirkko ja poliisiasema, pientiloja, lehmiä ja osuuskauppa – ja noin 7000 kyläläistä.

– Siellä oli hyvin miellyttävä vastaanotto, Reini muistelee.

Sinisilmäinen, pitkänhuiskea konstaapeli tunnistettiin varmasti nopeasti Pihtiputaan ulkopuolelta tulleeksi. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä: kylä otti omakseen.

– Ihmiset olivat hyvin aitoja. Minulle jäi mielikuva, ettei kellään Pihtiputaalla ollut ennakkoluuloja tulijoita kohtaan.

Kyläläiset keittävät pontikkaa Helsinkiin saakka

Reinin työkumppaneita olivat konstaapelit Väinö Viinikainen, Veikko Riihimäki, Onni Saastamoinen ja Pentti Turpeinen. Kolmen viimeisen nimet on sittemmin kaiverrettu muistokiveen Pihtiputaan kirkon edustalla.

Konstaapelien tehtäviin kuului puuttua lähinnä pieniin varkauksiin sekä liikenneonnettomuuksiin ja kotihälytyksiin.

– Mutta yleensä ne selvitettiin puhumalla. Se oli lähtökohtamme, Reini kertoo.

Kyläläiset keittivät pontikkaa ahkerasti. Sitä välitettiin Reinin tietojen mukaan Helsinkiin asti. Poliisi kävi joskus särkemässä laittomia pontikankeittovälineitä metsissä, mutta kuulustelut osoittautuivat pulmalliseksi.

– Jos jostakusta meni kysymään jotain kielteistä, kukaan ei tiennyt mitään. Tai ei halunnut puhua, vaikka tiesi, Reini toteaa.

Minulle jäi mielikuva, ettei kellään Pihtiputaalla ollut ennakkoluuloja tulijoita kohtaan. Erkki Reini

Hän tulkitsi, että kyseessä ei ollut vihamielisyys poliisia kohtaan, vaan kyläläisten tapa puhaltaa yhteen hiileen.

Jos joku kyläläisistä aiheutti häiriötä, hän lähti konstaapelien matkaan. Niin teki Tauno Pasanenkin erään kerran, kun konstaapelit Reini ja Turpeinen kävivät noutamassa hänet kotoaan rettelöinnin takia, kaksi vuotta ennen surmanluoteja. Silloin Pasanen oli riehunut juopuneena oman kotinsa saunassa, ja Pasasen Liisa-vaimo oli soittanut virkavallan hätiin.

Tuota tilannetta Reini joutui muistelemaan myöhemmin poliisikuulusteluissa.

Surmien tutkintapöytäkirjasta selviää, että kylillä huhuttiin yleisesti Pasasen poliisia kohtaan tuntemasta kaunasta, ja miehen kerrottiin uhkailleen erityisesti konstaapeli Turpeista. Turpeisen vaimo kertoi myöhemmin poliisille, että hänen miehensä oli pohtinut, milloin joutuu lähtemään Pasasen tilalle viimeisen kerran.

Erään todistajan mukaan Pasanen oli sanonut saunavälikohtauksen jälkeen naapurilleen: “Eivät toista kertaa hakkaa.” Hänen mielestään poliisit olivat tehneet hänelle saunassa väkivaltaa.

Mutta aamuun mennessä Pasanen oli rauhoittunut. Poliisille hän väitti myöhemmin, ettei kukaan osapuolista kantanut kaunaa tapauksen jälkeen.

Vuonna 1968 Reini sai kutsun Karstulan poliisivoimiin. Tilalle palkattiin konstaapeli Mauno Poikkimäki. Reini oli kotona, kun vuoden päästä, maaliskuisena pakkaspäivänä radiosta kantautui murskaavia uutisia.

Pihtiputaan rauha oli peruuttamattomasti revitty rikki.

Musta perjantai koittaa

Maaliskuun toinen viikko alkoi Pasasen tilalla huuruisena.

Lunta oli kirotusti.

34-vuotiaan Tauno Pasasen niskassa painoivat mökkivelka, työttömyyskortisto, niukkuus. Neljä lasta piti hoitaa ja lehmille saada heinää.

Keskusrikospoliisin tutkintapöytäkirjan mukaan syyte pontikan laittomasta valmistuksesta tuli alkuviikosta. Pasanen oli valmistellut alkoholia jo pari viikkoa sitten kahden muun kyläläisen kanssa.

Pontikkaämpäri aukesi maanantaina.

Tiistaina Pasanen kävi kirkonkylässä ja nappasi siellä valtion viinaa. Sen jälkeen jatkui pontikalla tissuttelu joka ikinen päivä.

Torstaiyönä ei Pasasilla nukuttu. Yksi tilan kolmesta lehmästä osoitti merkkejä siitä, että se oli aloittamassa poikimisen.

"Kuka mies olisi valvonut lehmän poikimisen tähden koko yön navetassa. Tauno valvoi", Pasasen äiti Martta Pasanen kertoi Helsingin Sanomille muutama päivä myöhemmin.

Pontikkaa kului.

Perjantaiaamu valkeni.

Perjantaina aamupäivällä Pasasen vaimo Liisa oli laittamassa ruokaa ja vanhin poika oli talossa. Kolme muuta lasta olivat naapurissa ja sukuloimassa. Oli hiihtolomaviikko.

Pasanen palasi naapurista, jossa oli ollut irrottamassa lumeen juuttunutta traktorinrekeä.

Riita syttyi jostain – Liisan myöhemmän kertomuksen mukaan perheen pojan heitettyä lapasensa uunille.

Tauno Pasanen kimmastui ja nousi pöydästä.

Liisa ja poika pakenivat talosta. Pasanen otti tuvan seinältä kiväärinsä ja etsi käsiinsä patruunat. Hän ampui eteisen lattiaan ja toisen kerran pihalla ilmaan tarkoituksenaan pelotella perheenjäseniään, jotka olivat jo sadan metrin päässä viipottamassa pitkin tietä.

Sitten Tauno Pasanen lähti perheensä perään.

Tutkintapöytäkirjan mukaan Liisa Pasanen pakeni poikansa kanssa Tyynelän taloon, lähistöllä olevan maanviljelijän ja tämän vaimon luo. Hän kielsi ketään soittamasta poliisia. Liisa tiesi vanhastaan, että miehensä rauhoittuisi, kun saisi olla yksin. Äiti ja poika menivät Tyynelän talon uunin taakse piiloon.

Tauno Pasanen kävi ovella, mutta kun häntä ei päästetty sisään, hän palasi kotiinsa.

Pontikkaa kului jälleen.

Vanha tuttu kävi Pasasen kodin ovella. Pasanen pyysi, ettei poliiseja hälytettäisi paikalle, mutta hänen kädessään olevasta kivääristä ei puhuttu.

Tyynelän talon emäntä oli kuitenkin sillä välin soittanut poliisit. Liisa kertasi tapahtumat neljälle konstaapelille ja kehotti heitä varomaan aseistautunutta miestään.

Tutkintapöytäkirjassa Liisa kertoi poliisien vastanneen naurahtaen: Kyllä he tällaisella joukolla pärjäävät.

Puolen tunnin kuluttua tuttunsa lähdöstä Tauno Pasanen katsoi ulos ikkunastaan. Useita miehiä oli tulossa pihapolkua pitkin talolle päin. He olivat peräkkäin jonossa ja lähekkäin toisiaan.

Pasanen näki heti, että miehet olivat Pihtiputaan poliiseja. Konstaapeli Onni Saastamoisella oli päässään poliisin virkalakki, mutta muutoin poliisit olivat siviiliasuissaan.

Pasanen latasi kiväärinsä.

"Soita nimismiehelle, että tulee hakemaan nuo raatonsa pois"

Pasanen survaisi kiväärinpiippunsa eteisen ikkunalasin läpi.

Ensin hän ampui kymmenien metrien päästä 33-vuotiaan Pentti Turpeisen, joka kaatui Veikko Riihimäen kanssa polulle kuin saman laukauksen lävistämänä. 37-vuotias Onni Saastamoinen hyppäsi polulta sivuun.

Seuraavaksi hän ampui 53-vuotiaan Riihimäen. Myöhemmin lääkärinlausunnossa selvisi, että Turpeinen ja Riihimäki kuolivat heti.

31-vuotias Mauno Poikkimäki pyrki ampumista pakoon ryömimällä lumessa yksinäisen kuusen taakse. Pasanen siirtyi eteisestä kamariin ja ampui Poikkimäkeä.

Pasanen latasi aseensa uudelleen ja käveli pihalle. Siellä hän ampui uudestaan Poikkimäkeä ja Saastamoista. Myöhemmin hän kertoi poliiseille, että Saastamoinen oli laukauksen kajahtaessa ähkäissyt. Pasanen oli tähdännyt tätä rintakehään.

Sekään ei riittänyt. Pasanen kävi jälleen ampumassa puun juurella olevaa Poikkimäkeä lähietäisyydeltä päälakeen.

Sitten Pasanen kävi katsomassa maassa makaavia miehiä.

Hän kertoi myöhemmin kuulusteluissa tunnistaneensa silloin kasvoilta juuri ampumansa Turpeisen ja Saastamoisen. Saastamoisen kanssa hän oli hiihtänyt lapsena kilpaa. Turpeisen kanssa hän oli joutunut asioimaan aikaisemminkin pontikankeiton takia ja riehuttuaan kotisaunassaan.

Kiväärinsä Pasanen iski konstaapeli Turpeisen viereen hankeen ja asetti panoslippaan tämän hartioille. Sitten Pasanen eteni Tyynelän taloon.

Poliisit eivät olleet ampuneet laukaustakaan.

Tyynelän isäntä kertoo tutkintapöytäkirjassa havahtuneensa keskipäivällä ammuskelun ääniin. Pian Pasanen saapui tuvan ovelle, joka avattiin hänelle.

Pasanen totesi isännälle:

– Kuule, meillä ei ole ollut mitään vihaa.

– Ei ole ollut, vastasi Tyynelän isäntä.

Silloin Pasanen sanoi:

– Soita nimismiehelle, että tulee hakemaan nuo raatonsa pois, siellä on neljä poliisia syrjällään.

Kylä menee sekaisin

Nimismies Reijo Heikkinen soitti Tyynelän isännälle takaisin kaksi kertaa. Hän ei ollut uskoa tämän ilmoitusta tapahtuneesta.

Viranomaisia odotellessaan Pasanen istui rauhallisena ja tekoaan katuvana Tyynelän tuvassa. Maanviljelijän pojan todistuksen mukaan Pasanen oli itkenyt jatkuvasti. Kiväärin hän kertoi jättäneensä konstaapeli Turpeisen viereen ja lisäsi talon isännälle: "Siinä on pyssy jos tarvitset."

Sairaankuljetusauto kurvasi paikalle, ja sen nuori kuljettaja kävi tutkimassa maassa makaavat kylän konstaapelit. Kaikki neljä poliisia todettiin kuolleiksi. Heidät kuljetettiin hangelta pois hevosvaunuilla.

Lopulta paikalle saapui vanhempi konstaapeli Väinö Viinikainen.

Hän oli Pihtiputaan ainoa elossa oleva poliisi.

– Nyt kyytiin!

Nuorempi konstaapeli Heikki Häyrinen oli viettämässä vapaapäivää Jyväskylässä, kun törmäsi partiokaveriinsa, joka huudahti poliisiautosta. Häyrinen napattiin partion mukaan, ja pian hän oli matkalla Pihtiputaalle.

Matkan varrella poliisiradiosta kerrottiin, että surmaaja oli otettu kiinni ja viety Pihtiputaan poliisiasemalle.

Pelko hiipi nuoren konstaapelin mieleen. Mistä hän olisi voinut ennustaa, että vapaapäivä katkeaisi Suomen verisimpiin poliisisurmiin?

Partio ajoi suoraan Pihtiputaan poliisiasemalle. Kylässä oli täysi tivoli päällä.

Poliisiaseman pihassa oli autoja, väkeä, kuvaajia. Partion noustessa autosta ja edetessä asemalle he huomasivat, että paikalle ehtineet virkaveljet olivat lukinneet oven.

– Tilanne siellä oli aika kireä, muistelee nyt 75-vuotias Häyrinen kotonaan Konnevedellä.

Häyrinen päätyi viettämään paikkakunnalla noin kuukauden päivät komennuksella. Surmattujen poliisien tilalle tarvittiin miehiä.

Koko Suomi kuulee Pihtiputaasta

Keskusrikospoliisin tutkijaryhmä saapui Pihtiputaalle. Näky Pasasen tilalla oli järkyttävä: lumessa oli neljä kuoppaa, joihin oli valunut valtavasti verta.

Poliisit kävivät kuulustelemassa vielä tokkuraista ja jonkin verran juopunutta Pasasta sellissä. Surmatöistä ei ollut ehtinyt kulua kuin pari tuntia.

Tutkintapöytäkirjan kirjoittaneen komisario Arto Hokkasen kysyessä Pasaselta, hänkö oli tappanut ihmisiä, Pasanen vastasi kierrellen: "Niin kait ne minua syyttää."

Kuulusteluissa Pasanen kiisti, että hänellä olisi ensimmäisen laukauksen ampuessaan ollut tarkoitus tappaa ketään. Kertomansa mukaan hän ei aluksi tähdännyt tarkoin eikä ketään erityisesti. Hän oli olettanut poliisit ikkunastaan nähtyään, että he olivat tulossa tappamaan hänet.

Miksi hän jatkoi ampumistaan?

Poliisien lesket kysyivät surmaajalta samaa poliisiaseman sellissä. Paikalla ollut Apu-lehden reportteri kirjoitti tuolloin Pasasen miettineen asiaa itsekin.

Miten hän saattoi tehdä sellaisen teon?

Sitä Pasanen ei osannut selittää.

Uutinen surmatöistä tavoitti koko valtakunnan. Poliisien vaimojen taloihin sateli suruvalitteluja. Presidentti Urho Kekkonen lähetti osanottonsa.

Neljä naista oli jäänyt leskeksi, kahdeksan alaikäistä lasta menetti isänsä.

Tapahtuman syytä alettiin kuumeisesti kartoittaa.

Tutkintapöytäkirjassa eräs Pasasen tuttavista kertoi, että miehen ammuntataidot olivat hämmästyttävät. Kerran Pasanen oli ampunut lentoon lähteneen sorsan noin sadan metrin päästä kiväärillään.

Useita todistajia kuultiin, ja Pasasesta piirtyi yksimielinen kuvaus. Selvin päin mitä parhain mies, perheelleen hyvä ja avulias – humalassa ennalta-arvaamaton ja aggressiivinen.

Pasasen humalatila oli lääkärien mukaan ollut tekohetkellä keskivahva, 1,21 promillea. Tosin hän oli karaistunut alkoholin käyttäjä: poliiseille Pasanen oli kertonut ottaneensa viinaa kymmenenvuotiaasta saakka (Ilta-Sanomat). Helsingin Sanomat uutisoi surmien jälkeen Pasasen saaneen aikanaan potkut Kymi-yhtiöltä juopottelun takia.

Kuulusteluissa Pasanen kertoi, että oli ennen kohtaamista poliisien kanssa harkinnut itsensä surmaamista. Syynä olivat toistuvat huolet viinan kanssa.

Huhut kaunoista jatkuivat. Pari vuotta ennen poliisisurmia sattunut välikohtaus Pasasen ja konstaapelien välillä kotisaunassa nostettiin esiin. Helsingin Sanomissa kerrottiin, että Erkki Reinin ja Pentti Turpeisen hakiessa miestä saunasta riehumasta oli jompikumpi lyönyt Pasasta nyrkillä laittaessaan tätä rautoihin.

Reini kertoo, ettei väite pidä paikkaansa. Pasanen harasi vastaan saunan ovella, mutta käveli lopulta itse saunalta pukeutumaan.

– Me emme lyöneet, eikä lyönyt Pasanen, Reini muistaa yhä.

Pasasen mielentilatutkimus valmistui vuosi surmien jälkeen. Vuoden 1996 Ilta-Sanomat raportoi tutkimuksen löytäneen Pasasesta “primitiivisenä ilmiönä voimistuvan paranoidisen vihamielisyyden." Sen mukaan poliisit olivat Pasaselle vihollisia, vastapuolen joukkoa.

Mutta Pasanen kiisti kaunan kerta toisensa jälkeen surmien jälkeisissä kuulusteluissa.

Vielä silloinkin, kun asia nostettiin esiin 40 vuotta tapahtumien jälkeen (Alibi), Pasanen kielsi poliisivihan. Siitä ei saatu syytä teolle.

Tauno Pasanen tuomittiin Pihtiputaan välikäräjillä elinkautiseen kuritushuoneeseen sekä maksamaan lukuisia korvauksia. Tapauksesta kertovassa kirjallisuudessa hänen kerrotaan katuneen tekojaan syvästi niin oikeudenkäynnissä kuin vankeudessa, ja hän kertoi myöhemmin Alibin haastattelussa sovittavansa tekojaan loppuelämänsä.

Pihtiputaan poliisisurmien jälkinäytös oli kuitenkin vasta alkamassa, kun Pasaselle luettiin tuomiota.

Tauno Pasanen saa armahduksen

Viina se ol' kaiken pahan alku meijän perreessä.

Sanat ovat elokuvan Kahdeksan surmanluotia _-_motto (Elonet).

Kun Pihtiputaasta tuli surujen kylä keskellä kirkasta päivää, oli elokuvaohjaaja Mikko Niskanen vierailulla lähipitäjässä. Entisen elokuvaprojektinsa takia kriisiytynyt Niskanen kuvaili surmauutista kuin sähköiskuksi itselleen. "Tajusin, että tässä oli taustalla kokonainen ongelmakenttä, sen maasto oli minulle tuttu", Niskanen oli todennut (Elonet).

Hän halusi kuvata tapahtumat elokuvaksi – eikä voinut aavistaa, miten valtava vaikutus sillä olisi Pihtiputaan surmien puinnissa.

Paikkakuntalaiset ja poliisit suhtautuivat filmin tekemiseen varsin varauksellisesti. Niskanen oli kuitenkin päättänyt, ettei kuvaisi elokuvassaan poliiseja yksilöinä. Konstaapeleista tehtiin kasvoton ja nimetön virkavallan käsite, jota vastaan elokuvan päähenkilö, Pasi, taistelee.

Niskasen tulkinnassa köyhä pienviljelijäperhe pyristelee jatkuvassa ahdingossa, ja viinankeitosta tulee yhteiskunnallinen protesti, erityisesti poliiseja kohtaan (KAVI). Päähenkilö Pasi on sosiaalisesti ja taloudellisesti jatkuvassa epätoivon loukussa. Pasi ampuu neljä poliisia pihalleen, ja Niskanen käytti elokuvassaan aitoa materiaalia Saastamoisen, Riihimäen, Poikkimäen ja Turpeisen hautajaisista. Myös tapauksen tutkintapöytäkirja oli Niskasen hallussa.

Elokuva sekoittui todellisuuteen.

Pasanen oli saanut ymmärrystä osakseen lehtien keskustelupalstoilla jo ennen elokuvaa olosuhteidensa takia. Julkinen myötätunto tuntui vain kasvavan elokuvan myötä.

"Filmin nähtyään tuskin kukaan ajattelee Pasasta murhamiehenä, vaan pikemminkin kärsivänä ihmisenä", muotoiltiin Apu-lehden elokuvakatsauksessa 1981. Seuraavana vuonna lehti kutsui Pasasen tekoa mielipuoliseksi teoksi, mutta myös yhteiskunnalliseksi protestiksi.

Kahdeksan surmanluotia oli käännekohta, jonka jälkeen tappajan kuva muuttui "pahan ruumiillistumasta rikkinäiseksi ihmiseksi", olosuhteiden uhriksi, arvioi puolestaan sosiologi Matti Virtanen Mikko Niskasen töistä kertovassa kirjassa.

Myötätuntoa herui presidentiltäkin. Vuonna 1982 Apu kertoi Urho Kekkosen kirjoittaneen Pasaselle yksityisen kirjeen tapahtumien jälkeen.

Hän oli kertonut ymmärtäneensä Pasasen kovaa elämänkohtaloa.

Kahdeksan surmanluotia näytettiin Tauno Pasaselle Turun vankimielisairaalassa huhtikuussa 1971, kaksi vuotta surmien jälkeen.

Niskaselle Pasanen oli sanonut elokuvasta: "Tää on niin totta, että minua välillä naurattaa ja itkettää. Näin se ol elämä siellä. Se ol niin tarkkaan kuvattu tuo minun elämänkohtalon, että se on ku suoraan minun sielustan revästy." Elokuvasta kertovassa kirjassa tosin todetaan, että Pasanen myöhemmin kritisoi yksityiskohtien ristiriitaisuutta Kahdeksan surmanluodin ja oman elämänsä välillä.

"Olen allekirjoittanut armahdusanomuksen tekemällä elokuvan", sanoi Mikko Niskanen lehdistölle vuosia myöhemmin, kun elokuvaa näytettiin taas televisiossa (Ilta-Sanomat). Armahdusanomuksia tehtailivat muutkin: Pasasen perhe, vankitoverit, ja Pasanen itse.

Vuonna 1982 silloinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto armahti Tauno Pasasen.

Pihtiputaan poliisisurmaaja oli vapaa.

Paluu kysymyksiin

Vanhojen lehtitietojen mukaan Pasanen eli hiljaiseloa pitkään vapautuksensa jälkeen. Pihtiputaan tilan oli Liisa jo myynyt, ja talo purettiin myöhemmin.

Vuosien varrella Pasanen erosi Liisasta, mutta kaksikko pysyi tiiviissä väleissä. Pasanen sai Liisasta usein myös seuraa jatkuvalle juomiselleen.

14 vuotta vapautumisensa jälkeen, vuonna 1996, Ilta-Sanomissa uutisoitiin Pasasen hälyttäneen kotiinsa poliisin.

Hän oli kuristanut Liisan hengiltä 2,4 promillen humalassa molempien ryyppyputken jälkeen ja riidan tuloksena. Itse kuristamista Pasanen ei muistanut ja kiisti tappaneensa Liisan tahallaan. Pasanen sai tuomion taposta, ja vapautui 2000-luvun alussa (Ilta-Sanomat).

Tapausta käsittelevässä kirjassa todetaan Pasasen myöntäneen, että humalapäissään hän saattoi olla aggressiivinen ja kiihtyä helposti.

"Ja silloin menee vintti pimeäksi."

Mustasta perjantaista on kulunut viisikymmentä vuotta. Pihtiputaalla pidetään jälleen muistotilaisuus. Lesket ovat iäkkäitä, lapset aikuisia. Hautausmaalla on vastikään kunnostettu muistomerkki, jossa on neljä nimeä.

Miksi?

On palattava 85-vuotiaan Tauno Pasasen ovenpieleen. Hän on kärsinyt tuomionsa ja sovittanut tekonsa, mutta kysymys on edelleen vastaamatta. Sitä on esitetty vuosikymmenten aikana lukemattomia kertoja.

Olivatko surmat pitkän tapahtumaketjun räjähdyspiste, jossa maaseudun olosuhteet, työttömyys ja niukkuus, näyttelivät pääosaa?

Vai oliko kaikki sittenkin pontikkaperkeleen tulosta, jolloin viina vei viimeiset rippeetkin toivosta tulevaisuuteen?

Saammeko Suomea repineelle tapahtumalle lopullisia vastauksia?

Pasanen päästää kotinsa kynnyksen yli ja istahtaa tuolilleen.

Mutta haastattelua ei voida tehdä.

Tauno Pasanen kertoo luvanneensa lapsilleen, ettei enää puhu julkisuudessa tapahtumista. Ei nyt, ei huomenna, ei koskaan. Ei vaikka moni on pyytänyt.

Pihtiputaan uhriluku on korkea.

Ovi pitää sulkea.

Katso elokuva Kahdeksan surmanluotia Yle Areenassa.

Verijäljet ja ruumishuone olivat leskelle tarjottu kriisiapu – 33-vuotias Riitta Turpeinen jäi lasten kanssa yksin. Lue juttu tästä.

Juttu, joka tulee julki myöhemmin tänään: Konepistooli ei suojannut Pihtiputaan surmilta – Poliisi voi yhä yllättyä hälytystehtävissä: "Kotiinsa linnoittautunut on kuin villieläin". Lue juttu tästä.

Jutussa on käytetty lähteinä Pihtiputaan poliisisurmien tutkintapöytäkirjaa, artikkeleita vuoden 1969 Helsingin Sanomista ja Apu-lehdestä, artikkeleita vuoden 1981 sekä vuoden 1982 Apu-lehdestä, artikkeleita vuoden 1996 ja 2017 Ilta-Sanomista, artikkelia vuoden 2009 Alibista, Hannes Markkulan kirjaa Suomalainen murha 1953-1990 sekä Sakari Toiviaisen kirjaa Tuska ja Hurmio – Mikko Niskanen ja hänen elokuvansa.