Suomessa järjestetään tänä viikonloppuna down-urheilijoiden avoimet EM-kilpailut. Tampereella kilpaillaan yleisurheilussa ja pöytätenniksessä. Perjantaina alkaneet ja sunnuntaihin jatkuvat kisat ovat ensimmäiset down-urheilijoiden arvokilpailut Suomessa.

Omien kisojen järjestäminen urheilijoille, joilla on downin oireyhtymä, on melko uusi asia. Yleisurheilussa ensimmäiset down-urheilijoiden MM-kilpailut järjestettiin Meksikossa vuonna 2010 ja down-urheilun katto-organisaatio SU-DS perustettiin vuonna 2012.

Suomessa pidettävien arvokisojen toivotaan lisäävän tietoa down-urheilusta.

Tampereen EM-kisoissa on noin 70 osallistujaa ja he tulevat kymmenestä eri maasta. Suomalaisia down-urheilijoita on mukana yhdeksän. Tapasimme kisojen aattona heistä kuusi.

Eliel Nikkola, Tampere

Tamperelaista Vehmaisten Urheilijoita edustava Eliel Nikkola on downien yleisurheilun kolmiottelun MM-pronssimitalisti. Valmistautuminen Tampereen EM-kisoihin alkoi jo syksyllä. Harjoituksia on viitenä päivänä viikossa. Nikkolan lajit ovat 100 metrin juoksu, kuula, pituus, kolmiottelu ja 4X100 metrin viesti. Nikkola tavoittelee omia ennätyksiään ja mitaleita, mutta aikoo myös nauttia kaverien seurasta.

– Olen aina saanut liikunnasta paljon iloa. Kisoissa olen tavannut monia ystäviä muista maista. Se on tosi kivaa.

Roosa Kukkumäki, Kankaanpää

Kankaanpääläiselle Roosa Kukkumäelle Tampereen EM-kisat ovat ensimmäiset kansainväliset arvokilpailut. Hän osallistuu 100 metrin juoksuun, pituushyppyyn ja kuulantyöntöön. Kukkumäki on harjoitellut tavoitteellisesti yleisurheilua vasta alle vuoden. Viikossa harjoittelukertoja kertyy 1–3.

– Tykkään kuulantyönnöstä. Odotan innolla saada hyviä tuloksia. Osallistuminen on tärkeintä.

Jani Töyrylä, Iitti

Iittiläinen Jani Töyrylä on jo konkari kansainvälisissä kilpailuissa, EM-kisat ovat hänelle kahdeksannet isot mittelöt. Mitaleita on vuosien aikana kertynyt paljon, viime vuonna Töyrylä nappasi kultaa Mosaic-luokan kolmiottelusta, joka koostui kuulantyönnöstä, pituushypystä ja 100 metrin juoksusta. Töyrylän päälaji on keihäs, muut lajit ovat kuula, kiekko ja kolmiottelu.

– Kisoissa on hienointa kavereiden tapaaminen ja iloinen jälleennäkeminen.

Veeti Mustalahti, Seinäjoki

Seinäjokelaisen Veeti Mustalahden päälaji on keihäs. Kansainväliset kisakentät ovat hänellekin tuttuja, viime syksynä Mustalahti heitti MM-kultaa keihäästä. Kolme kertaa viikossa harjoitteleva Mustalahti osallistuu myös pituuhyppyyn, kuulantyöntöön, kolmiotteluun ja miesten pikaviestiin. Hän odottaa kisoja innolla.

– Nautin kavereista ja pitää kannustaa kavereita, se on mun bravuuri.

Samuel Jalo, Huittinen

Huittislainen Samuel Jalo on harrastanut yleisurheilua vasta noin vuoden ja Tampereen EM-kisat ovat hänelle ensimmäiset kansainväliset arvokisat. Salon lajit ovat 100 ja 200 metrin juoksu, pituus, kolmiottelu ja 4X100 metrin viesti.

– Innolla kisoja odotan. Ei yhtään jännitä. Vahvin lajini on pituushyppy. Ennätystä yritän saada ja tietysti mitalia myös.

Juho Oksman, Kotka

Kotkalainen Juho Oksman on hänkin jo kokenut kisakävijä.Hän sanoo, että kansainväliset kisat jännittävät hiukan enemmän kuin kansalliset kisat. Oksman osallistuu 100 ja 200 metrin juoksuun, pituushyppyyn, kuulantyöntöön ja 4x100 metrin viestiin. Oksmanin vahvin laji on kuula, mutta ehkä eniten hän odottaa yhtä juoksumatkoista.

– Nostan ykköslistalle meidän viestijoukkueen, koska juoksen ankkuriosuudessa ja vien sen maaliin saakka.

Suomen joukkueeseen kuuluu kaikkiaan 9 urheilijaa. Yleisurheilussa mukana ovat myös turkulainen Oliver Patama ja veteliläinen Elmeri Siirilä. Pöytätenniksessä Suomea edustaa espoolainen Bea Westerstråhle.

Kisojen avajaispäivänä huipputuloksia

Heti kisojen avajaispäivänä perjantaina tampereen Eliel Nikkola toi Suomelle kultaa kolmiottelussa maailmanennätyspisteillä 2407. Veeti Mustalahti toi keihäskullan tuloksella 32,64 ja Jani Töyrylä voitti useita kultamitaleja Mosaic-sarjassa. Suomen miesten viestijoukkue sijoittui toiseksi. Kilpailun tulosluettelon löydät täältä.

Yleisurheilukilpailut käydään Tampereella Ratinan stadionilla ja pöytätennistä pelataan Varalan urheiluopistolla. Lauantaina kisatapahtumat Ratinassa alkavat kello 18. Kilpailuihin vapaa pääsy ja järjestäjät toivovatkin, että paikalle saapuu yleisöä kannustamaan kilpailijoita.

Kilpailun pääsihteeri Jukka Lahti uskoo, että kisoissa nähdään iloisia suorituksia ja urheilijoita.

– Paljon riemun rämäyksiä. Varmasti on suupielet korvissa monissa lajisuorituksissa.

Tarkemmat tiedot tapahtuman aikataulusta löytyvät täältä (tapahtuman kotisivut).

Lue myös:

21-vuotias EM-mitalisti löysi valmentajan pitkän etsinnän jälkeen – kaikki eivät ole yhtä onnekkaita: ''Urheilijamme ovat lähinnä vanhempiensa valmennuksessa''

Juttua täydennetty kello 9.20 ensimmäisen kisapäivän tulostiedoilla.

Tulevaisuudessa älykäs pesukone menee päälle, kun aurinkoa piisaa

Aurinko- ja tuulisähkön yleistyminen tekee energiasään ennustamisen yhä tärkeämmäksi. Energiasää kertoo, kuinka paljon tuulivoimala tai aurinkopaneeli tuottaa sähköä lähipäivinä. Energiasää voi olla pian rahanarvoista tietoa myös kuluttajille, sillä tulevaisuudessa älykäs pesukone menee päälle juuri silloin, kun aurinko paistaa.

Yhdysvaltain korkein oikeus näytti vihreää valoa rajamuurille

Yhdysvaltain korkein oikeus on hyväksynyt puolustusministeriön varojen käyttämisen rajamuurin rakentamiseen Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalle. Presidentti Donald Trumpin hallinto voi käyttää saman tien rahoja muurin rakentamiseen. Oikeusistuimet voivat kuitenkin vielä myöhemmin päättää, että Trumpin hallinnon toiminta on lainvastaista.

Mistä Moskovan vaalikapinassa on kyse?

Venäjän oppositio jatkaa tänään mielenosoituksia Moskovassa vaatien reilua kohtelua syyskuun paikallisvaaleissa. Vaaliviranomaiset ovat sulkeneet vaaleista pois opposition kärkiehdokkaita ja syyttäneet heitä muun muassa väärennetyistä nimikirjoituksista kannatuskorteissa. Oppositiojohtajia on myös pidätetty.

Hellelukemia luvassa tänäänkin

Sää on tänään aurinkoinen ja hellelukemia mitataan Pohjois-Lappia lukuun ottamatta koko maassa. Etelässä ja lännessä lämpötila kohoaa paikoin selvästi 30 asteen yläpuolelle.

Lue lisää Ylen sääsivuilta.

Aamiaisesta puhutaan usein päivän tärkeimpänä ateriana ja myös tutkimukset kertovat sillä olevan useita terveydellisiä hyötyjä. Jotkin tutkimukset taas osoittavat, ettei aamupalan merkitys ole niin suuri kuin on uskottu (HS).

Joka tapauksessa moni suomalainen jättää aamupalansa syömättä. Esimerkiksi jotkin koulut ovat huolestuneet opiskelijoidensa aamupalan syömättömyydestä ja tarjonneet heille ilmaisen aamupalan (Aamulehti).

Aamupalan syömisen on tutkittu helpottavan painonhallinnassa ja aamupalan väliin jättävien ihmisten olevan todennäköisemmin ylipainoisia.

Toisaalta Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm kertoi aikaisemmin Ylelle, että ruokavalion kokonaisuus on kellonaikaa tärkeämpää. Jos päivällä syö vähän, illalla on varaa syödä enemmän.

Hänen mukaansa ei ole kuitenkaan havaittu, että syömisen ajalla olisi tekemistä painon kanssa.

Fogelholmin mielestä on järkevää syödä hyvä aamiainen ja kevyt illallinen, mutta ei ole mahdotonta tehdä toisinpäin. Hänen mukaansa ei ole olemassa yhtä ainoaa ruokarytmitystä, joka sopii kaikille.

Oli aamupalan merkitys mikä tahansa, se selkeästi jakaa mielipiteitä. Yhdelle se on vuorokauden tärkein ateria, jonka syömättä jättäminen pilaa koko päivän. Toista jo pelkkä ajatus aamulla syömisestä voi kuvottaa.

Teemme juttua aamupalatottumuksiin liittyen. Haluamme selvittää, miksi joillekin aamupala ei kerta kaikkiaan maistu ja herättääkö aamiaisen väliin jättäminen paheksuntaa muissa ihmisissä.

Jaa kokemuksesi täyttämällä alla oleva lomake.

Lue seuraavaksi:

"Suurin osa asiakkaistani ei tiedä, että heidän aamiaisensa on liian pieni" – Asiantuntijan vinkit syömiseen: lisää salaattia, muuta rytmiä

Vaasalainen opettaja Elina Virta on huomannut työssään, että lasten keskittymiskyky on huonontunut.

Kiire ja stressi ovat lisääntyneet nykypäivänä myös lasten elämässä. Välituntien jälkeen oppilailla kestää pitkään ennen kuin he pystyvät rauhoittumaan tunnille.

– Tunneilla selvitellään välituntien riitoja. Elämän rytmi on muuttunut kiireisemmäksi. Ihan niin kuin me aikuiset koetaan stressiä, niin lapset kokevat stressiä.

Virta innostui opettajille järjestetyn Terve oppiva mieli -tietoisuustaitokoulutuksen myötä järjestämään oppilaille pieniä rauhoittumishetkiä ennen oppitunteja. Lopulta oppilaat ryhtyivät itse vaatimaan hiljentymishetkeä.

– Käännän pöydällä olevan tiimalasin hiljentymisen merkiksi. Kun melutaso alkaa luokassa olemaan kova, käyvät välillä oppilaatkin kääntämässä sitä. Oppilaat nauttivat hiljaisuudesta.

Muut opettajat kuulivat myös Virran ideasta ja ovat pyytäneet häntä vierailemaan tuntien alussa luokissa. Jopa villimmätkin luokat ovat rauhoittuneet harjoitukseen. Tämän vuoden alusta lähtien hän on sivutoimenaan järjestänyt lapsille ja aikuisille mindfulness-tunteja.

Keskittymiskykyä ja vuorovaikutustaitoja

Mindfulnessin kehitti vuonna 1979 yhdysvaltalainen professori Jon Kabat-Zinn ja se on levinnyt maailmanlaajuisesti. Sen vaikutuksista aikuisiin onkin tutkimusta jo usean vuosikymmenen ajalta, mutta viimeisen 10-15 vuoden aikana tutkimuskiinnostus on suuntautunut yhä enemmän myös lapsiin ja nuoriin.

Lasten tietoisuustaitoja tutkineen ja kehittäneen Terve oppiva mieli -hankkeen johtajan Salla-Maarit Volasen mukaan tutkimusnäyttö tietoisuustaitojen kehittämisen hyödyistä on hyvin kattava. Harjoittelu parantaa keskittymistä, stressaavien tilanteiden sietokykyä, tarkkaavaisuutta ja vuorovaikutustaitoja.

Lapsen omien vahvuuksien tunnistaminen lisääntyy ja lapsi voi sisäistää keinoja käsitellä haastavia tilanteita. Menetelmien viemisestä kouluihin on tullut hyvää palautetta niin opettajilta, vanhemmilta kuin lapsiltakin.

– Olosuhteet kouluissa ja koko yhteiskunnassa ovat täynnä ärsykkeitä ja virikkeitä. Ne korostavat monen asian samanaikaista tekemistä ja hajottavat keskittymiskykyä. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo on vastavoimaa tälle kehitykselle.

Koska koulujen resurssit ja ajankäyttö ovat rajalliset, pitää harkita tarkoin, mihin kannattaa panostaa. Volasen mukaan menetelmien suosio johtuu myös siitä, että ne toimivat.

.

Elina Virta kertoo, että mindfulness lisää tietoista läsnäoloa ja antaa lapsille paikan, missä voi kertoa ja puhua tunteista.

– Miltä se tuntuu kun jännittää, miltä tuntuu, kun jokin asia pelottaa ja miltä tuntuu, kun harmittaa. Täällä nimetään niitä tunteita ja annetaan kaikille tunteille lupa tulla.

Palveluntarjoajia riittää

Koska kiinnostus on kasvanut ja tuloksetkin ovat hyviä, lasten ja nuorten tietoisuustaidoista on tullut myös bisnestä. Erilaisia kursseja, verkkokursseja, kirjoja ja oppaita on paljon.

Salla-Maarit Volasen mukaan alan toimijoilla on ollut ajatuksena luoda alusta, joka kokoaisi kouluttajat yhteen.

Paljon riippuu siitä, mihin esimerkiksi tietyllä kurssilla pyrkii tai mitä lupaa. Pääsääntöisesti mindfulness-ohjaaja käy ensin kahdeksan viikon mittaisen oman kurssin ja sen jälkeen noin vuoden mittaisen ohjaajakoulutuksen. Volasen mukaan ohjaajalla olisi hyvä olla pitkä oma harjoittelu taustalla.

– Tärkeimpiä asioita on, miten monen vuoden harjoittaminen ohjaajalla itsellään on taustalla. Se antaa usein syvimmän ymmärryksen tai pätevyyden reflektoida, mitä harjoituksissa tapahtuu.

Pitkä kokemus on erityisen tärkeää silloin kun aikuinen ohjaa aikuista. Esimerkiksi Terve oppiva mieli -hankkeen koulutuksissa opettajat käyvät ensin itse kahdeksan viikon kurssin, ja tämän jälkeen koulutuksen toisessa vaiheessa tuetaan opettajaa tuomaan taitoja koululuokkiin.

Jos jokin kurssi tai muu asia tietoisuustaitoihin liittyen mietityttää, Volanen kannustaa ottamaan yhteyttä vaikkapa heihin Terve oppiva mieli -yhdistykseen.

"Parasta on, kun saa rauhoittua"

Elsa ja Edvin Öling sekä Nea lähteenmäki ovat käyneet tunneilla viikoittain kesän aikana. Tunnin aluksi kysellään kuulumiset, mutta sitten aloitetaan hengitysharjoituksilla. Harjoitellaan paikallaan olemista, välillä liikutaankin leikinomaisesti.

– Aikuisille on luonnollisempaa olla paikallaan pidempiä aikoja. Lasten kanssa harjoitellaan vähän enemmän keskittymistä ja paikallaan hiljaa olemista, Virta kertoo.

Miltä harjoitukset tuntuvat lapsista?

– Parasta on, kun saa rauhoittua, kertoo Nea Lähteenmäki.

Vanhemmat ovat huomanneet lapsissa muutoksia jo lyhyessä ajassa. Anu Forsbacka kertoo tyttärensä Nean oleva kova murehtimaan erilaisia asioita.

– Hän on itse sanonut, että on rauhallisempi olo ja uskaltanut kertoa minulle asioita, joita on aiemmin vain pyöritellyt mielessään, Forsbacka kertoo.

Aliisa Ölingin lapset Elsa ja Edvin harrastavat mindfulnessin lisäksi jalkapalloa. Öling toivoo, että uudesta harrastuksesta olisi apua erityisesti tunteiden käsittelyyn.

– Tuntuu, että ne tunteet on välillä ihan ääripäitä. Toivottavasti apua olisi myös keskittymiseen, Öling kertoo.

Kukkasia ja ilmapalloja

Lasten kanssa harjoitellaan paljon hengitykseen keskittymistä.

Elsan, Edvinin ja Nean lempiharjoitukset ovat nimeltään kukka ja ilmapallo.

– Ilmapallossa maataan selällään ja pidetään käsiä mahan päällä. Hengittäessä sisään kuvitellaan, että ilmapallo täyttyy. Sitten kun hengitetään ulos, ilmapallo tyhjentyy, Edvin Öling kertoo.

– Kukassa pitää ensin pitää käsiä yhdessä. Sitten ne avataan, kun hengitetään sisään ja kun hengitetään ulos, niin se kukka menee kiinni, Elsa Öling kertoo.

Salla-Maarit Volasen mukaan lyhyenkin hengitysharjoituksen aikana tapahtuu paljon: parasympaattinen hermosto aktivoituu jolloin elimistön ylivireystila rauhoittuu eli verenpaine laskee, kortisolihormonin määrä kehossa vähenee ja pulssi rauhoittuu. Tämä rauhoittaa koko elimistöä ja aivoja.

Lapset ovat tehneet harjoituksia myös kotona.

Virran mukaan kotona jo päivittäisten kuulumisten vaihtaminen toimii mindfulnessina.

– Mitä teit koulussa, mitä teit päiväkodissa. Se jo riittää. Se on jo hyvä, että vanhemmat ovat kiinnostuneita ja tullaan koko perhe tietoisiksi, että mitä kukin tekee.

Lue lisää:

Opettajat Ylen kyselyssä: lasten keskittymiskyky on huonontunut selvästi – Keskittymistä pitää harjoitella, asiantuntija neuvoo miten

Mindfulnessia ei voi pakottaa, se vaatii lempeyttä itseä kohtaan – tällä harjoituksella pääset alkuun

Hetkittäin näkö lähti, eivätkä korvat kuulleet mitään. 23-vuotias Eveliina seisoi Tampereen keskustorilla, eikä oikein tiennyt miksi.

Hän oli juuri tullut bänditreeneistä ja muusikkokaverit huikkasivat hyvästeiksi, että nähdään sitten huomenna häissä.

– Kysyin, että missä häissä. He katsoivat minua epäilevästi. Olimme juuri olleet harjoittelemassa kappaleita häitä varten. En vain muistanut sitä tai koko hääparia, nyt 34-vuotias Eveliina Sydänlähde kertoo.

Hiekkaharjun rinteellä seisovan talon terassilla Sydänlähde näppäilee bassoaan. Lämpö lähentelee Pirkanmaalla 30 astetta ja kuumuus värisee terassilta näkyvän järven päällä. Auringon paahtamat vaaleat hiukset takertuvat hikipisaraan.

Kymmenen vuoden takaisten muistojen läpikäyminen on läikyttänyt tunteita esiin.

Mutta kun sormet liukuvat soittimen kielillä, Sydänlähde ei tunne kuumaa eikä tunnu edes muistavat vieraiden läsnäoloa.

Olemme täällä, koska Sydänlähde tahtoo kiittää hoitohenkilökuntaa, joka pelasti hänen henkensä kymmenen vuotta sitten.

Kuuliainen kuorotyttö

Eveliina Sydänlähde kasvoi viljapeltojen keskellä Pohjanmaalla. Äiti ja isä tekivät tavallisia töitä.

Perhe oli syvästi uskova. Kotona laulettiin paljon hengellisiä yhteislauluja ja radiosta kuunneltiin hengellisiä kanavia.

Äiti, isä ja lapset olivat musisoiva luterilainen seurakuntaperhe. Pyhäkoulua ja lapsikuoroja vetäneestä äidistä tuli myöhemmin kanttori.

Eveliina Sydänlähde oli näsäviisas ja kurinalainen tyttö, joka tahtoi olla hyvä. Sääntöjen noudattamisen ja kuuliaisuuden tarve liukui niin pitkälle, että jopa opettaja huomautti asiasta.

20 vuotta sitten Sydänlähde ei voinut kuvitella, että tarve olla hyvä veisi kuilun partaalle ja halvaannuttaisi hänet.

Sydänlähde tarttui jo kymmenvuotiaana äitinsä vanhaan poikkihuiluun. Hän esiintyi paljon kirkoissa ja seurakunnan muissa tapahtumissa, pellavaiset hiukset kiharalla, polvimittaisessa hameessa.

Sydänlähde olisi halunnut nuorena alkaa soittaa bassoa, mutta äidin mielestä soitin kuului “aikuisille, isoille äijille”.

Teini-ikäisenä Sydänlähde koki entistä voimakkaamman uskoontulon. Usko syveni ja Sydänlähde siirtyi vapaisiin suuntiin, luterilaisuudesta erillisiin kristillisiin liikkeisiin.

Karismaattiset johtajat ja profetiointi kuuluivat uskonyhteisöön.

– Ja sielläkin musiikki oli pelkkää ilosanomaa, ylistyslauluja duurissa, Sydänlähde kertoo.

Hän muutti teini-ikäisenä Savonlinnaan, kun taidelukion ovet avautuivat. Suurimman osan ajasta Sydänlähde soitti ja sävelsi.

Täydellisyyden tavoittelu ja kontrolloinnin tarve näkyi myös suhteessa kehoon. Kun hieman pyylevä tyttö söi irtokarkkeja, vastaus syyllisyyteen oli olla syömättä pari päivää tai vaikka viikon.

Lukion jälkeen Sydänlähde tuli valituksi Tampereelle silloiseen Pirkanmaan ammattikorkeakouluun klassisen musiikin säveltäjän linjalle. Valittuja oli sinä vuonna vain kaksi.

Pakko pärjätä yksin

Lukioikäisestä Sydänlähde oli elänyt yksin vieraissa kaupungeissa. Pintapuolisesti kaikki oli hyvin, oli unelmien koulupaikka, työ muskarissa ja musiikkikerhoissa sekä yhteisöllisyyttä. Silti ahdistus kasaantui ja alkoi saada suhteettomia mittasuhteita.

Hän olisi tarvinnut apua jo tuolloin, mutta kiltin tytön syndrooma pakotti pärjäämään yksin. Koska Sydänlähde ei osannut olla surullinen tai vihainen, tunteet tulivat esiin kehossa.

Yhtenä päivänä Sydänlähde katsoi kalenterimerkintää. Kalenterin sivulla luki omalla käsialalla kirjoitettuna Ilves.

– Soitin siskolleni, että tietääkö hän, mitä merkintä tarkoittaa. Selitin, että kun en jääkiekkoakaan seuraa, niin on tämä outoa. Sisko vastasi, että etkö muista, sinä käyt Autokoulu-Ilveksessä teoriatunneilla.

Sydänlähdettä pyörrytti. Kun bussi keskustan mukulakivillä heilahteli, hän ei päässyt penkistä ylös ja käytävää pitkin ulos linja-autosta. Keho oli vieras ja pyörryksissä. Samaan aikaan alkoivat hetkittäiset näönmenetykset ja kuulon katoamiset.

– Muusikolle se voisi olla lopullinen järkytys, mutta oireita oli niin paljon muitakin, että ajattelin sen olevan stressiä.

Testin mukaan minun pitäisi olla jo mielisairaalassa Pitkäniemessä. Eveliina Sydänlähde

Koululääkäri määräsi Sydänlähteen sairauslomalle korkeakoulusta ja tapaamaan koulupsykologia. Säännöllistä terapiaa, tutkimuksia tai hoitopolkua ei silti tarjottu.

Leposyke näytti 120 lyöntiä minuutissa eikä laskenut.

Parikymppinen nainen ei vieläkään itse tajunnut, että jotakin häikkää oli ja nyt ollaan luisumassa nopeasti kohti kuilun reunaa.

– Nautin minulle tärkeistä asioista ja ihmisten seurasta. Ajattelin, että en tietenkään ole oikeasti mitenkään sairas.

Sydänlähde tapasi koulupsykologin. Hän osasi artikuloida asiansa, selittää tilanteensa ja olla kuin kuka tahansa muukin. Psykologi kätteli jo hyvästiksi, mutta muisti masennustestin.

Vasta siinä kohtaa psykologi vakavoitui.

– Hän sanoi, että testin perusteella minun pitäisi olla jo mielisairaalassa Pitkäniemessä, että jatketaan nyt sittenkin näitä käyntejä.

Padotut tunteet vyöryivät yli

Jouluna 2008 Sydänlähde romahti.

Yksiön seinät kaatuivat päälle. Jotakin muistoista kai ryöpsähti esiin, tunkeutui uniin, muutti valveella olon unen kaltaiseksi.

Painajaiset olivat jatkuvia, väkivaltaisia, ajatukset valtaavia. Herätessä oli vaikeaa rimpuilla unimaailmasta irti, saada kauhua ravisteltua pois.

Muisti pätki. Hän ei enää tiennyt, oliko vain suunnitellut, vai jo käynyt kaupassa. Hän unohti syödä ja käydä suihkussa.

– Kaikki elämäni vastoinkäymiset, myös suurimmat ja pahimmat, olivat jääneet käsittelemättä. En koko elämäni aikana käsitellyt surua, vihaa tai muita vaikeita tunteita tai trauman tyylisiä kokemuksia. Väsyneenä itsekontrolli petti, pato vyöryi yli.

Eveliina Sydänlähde asettelee varovasti sanojaan.

– En halua, että kaikki elämäni tragediat tulevat vastaan kahvipöytäkeskustelussa.

"En selviä tästä päivästä"

Kahden kuukauden sairausloman jälkeen koulupsykologi tarjosi paikkaa Tampereen psykiatrisesta päiväsairaalasta. Sydänlähde tahtoi paikan. Joulun ajan päiväsairaala oli kuitenkin kiinni, ja tiedossa oli ainakin kuukauden jakso yksin.

Sydänlähde yritti soittaa koulupsykologille, mutta tämä ei vastannut puhelimeen.

– Minulle alkoi tulla hyvin syviä, itsetuhoisia impulsseja. Että ei mitään pientä viiltelyä, vaan suunnitelmissa oli lopullinen, varma ja brutaali loppu.

Samalla hänen oli vaikea ajatella, että uskovainen, hyvä ja kiltti tyttö suunnitteli omaa kuolemaansa.

– Sinä yhtenä päivänä ymmärsin, että kuolen ennen iltaa. Tajusin, että minun on pakko yrittää etsiä apua.

Olisi pitänyt osata vaatia tietynlaista hoitoa tietynlaisiin oireisiin. Eveliina Sydänlähde.

Sydänlähde muistaa kävelleensä Hatanpäälle psykiatrisen osaston oville. Hän luikahti sisään, kun joku työntekijöistä avasi oven.

Ilman lähetettä apua ei löytynyt. Viereisessä rakennuksessa päivystyksen nuori lääkäri lähetti Sydänlähteen ulos ovista, takaisin kotiin.

– Vaikka sanoin, että en selviä tästä päivästä, lääkäri ei ymmärtänyt hätääni.

Yksin yksiön pienissä neliöissä kuoleman ajattelusta tuli lohdullinen olo. Sydänlähde lähti jo kerran viimeistelemään suunnitelmansa, mutta havahtui painajaismaisesta olostaan viime hetkellä.

– Seuraavista päivistä en muista mitään. Kun havahduin hereille, tajusin, että en voi jäädä enää yksin.

Hän pakkasi tavaransa muovikassiin ja kiersi tuttujen ja sukulaisten luona ensin päiviä, lopulta parin kuukauden ajan. Ajatuksena oli, että mitä tahansa, kunhan pysyisi elossa.

Koulupsykologin työsopimus loppui ennen uutta tapaamista. Sydänlähteen onneksi psykologi oli kirjannut koneelle, että hän tarvitsee apua. Sydänlähde tapasi lukuisia mielenterveystyöntekijöitä, joita ei tavannut enää koskaan.

– Ei riittänyt, että en pärjännyt. Olisi pitänyt osata vaatia tietynlaista hoitoa tietynlaisiin oireisiin.

Sydänlähde ei ole epäonnistuneen ja hitaan hoitonsa kanssa yksin. Kansalaisaloite mielenterveyspalvelujen terapiatakuusta keräsi juuri yli 50 000 nimeä ja etenee siten eduskuntaan.

– Siinä kohtaa mielenterveyspuolen hoito näytti ikävät kasvonsa. Kenenkään ei pitäisi joutua siihen tilanteeseen.

Diagnoosit toivat helpotuksen

Lopulta Sydänlähde sai paikan päiväsairaalasta. Päiväosastolla oli ryhmä- ja harrastusterapiaa, lämmin ruoka, keskusteluja oman hoitajan kanssa ja yhteisöllisyyttä.

Juuri päiväsairaalan musiikkihuoneen nurkasta Sydänlähde löysi viimein basson, jonka soittamisesta oli haaveillut lapsuudesta saakka.

Hänen oireensa ymmärrettiin ja niille osattiin antaa selitys ja nimi: ahdistuneisuus ja dissosiatiiviset oireet.

Usein dissosiaatiohäiriö on traumaperäinen ja voi esiintyä hyvinkin kehollisena. Esimerkiksi hetkellinen sokeutuminen ja pyörrytyksen tunne voivat olla kehon oireita, joiden takana on dissosiaatiohäiriö.

Sydänlähde ei ollut diagnooseista järkyttynyt. Viimein joku kuunteli ja osasi jopa nimetä syyt, miksi hänestä tuntuu siltä.

Hän kävi päiväsairaalassa kahdella eri jaksolla. Siellä hänelle hoidettiin myös seuraaviksi vuosiksi intensiivinen Kela-terapia, jonka hakuprosessi yksin voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta.

Moni joutuu hakurumbaan kunnossa, jossa paperisotaan ei pysty.

Idyllistä puuttuu enää kultainennoutaja

Talon lähellä viljapelto aaltoilee helteisessä tuulessa. Eveliina Sydänlähde kuljettaa sormiaan kultaisessa kaurassa, kuin lapsuuden Pohjanmaalla, melkein edellisessä elämässä.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana elämään on tullut aviomies, kaksi poikaa, uusi työ ja oma koti. Sydänlähde auttaa muita nyt koordinoimalla seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöitä.

Vuosien terapia opetti käsittelemään asioita. Aiemmin äärimmäiseen hyvyyteen pyrkinyt tyttö osaa ja uskaltaa nyt tuntea ja käydä läpi myös epämiellyttävät ja häiritsevät tunteet.

Sormet hipaisevat käsivarren vaalenneita viiltoarpia. Haavat ovat siististi arpeutuneet, parantuneet kuten mielikin. Koska muistot eivät enää ole padottuina, niistä voi puhua ilman, että mieli järkkyy.

Kaikki mielenterveyskuntoutujat eivät elä kertomaan tarinaansa. Kaikki eivät myöskään halua avata elämäänsä julkisuudelle. Sydänlähde mietti kuukausia aktiivisesti, ehkä vuosia alitajuisesti, miten voisi kannustaa muita ja kiittää heitä, jotka auttoivat takaisin elämään.

– Voin vain aavistaa, miten paljon hoitotyössä voi saada kuraa niskaan. Siksi haluan antaa julkisesti kiitokset. Vaikka silloin en osannut olla kiitollinen, nyt osaan. Osastojakso oli käännekohta, jota ilman en olisi tässä nyt.

Kun Sydänlähde vakinaistettiin vuosi sitten, henkilöstöpäällikön sanat jäivät kaikumaan mieleen. Papereiden allekirjoituksen hetkellä pomo onnitteli, että nyt Eveliinan elämästä ei puutu enää kuin kultainennoutaja.

– Se oli pysäyttävästi sanottu. Jos olisin kymmenen vuotta sitten voinut nähdä edes vilahduksen siitä, missä olen nyt, selviäminen olisi ollut paljon helpompaa. Sen ajatuksen haluan välittää heille, jotka ovat vasta toipumisensa alussa.

Lue lisää: Terapiatakuu-kansalaisaloite keräsi 50 000 nimeä ja etenee eduskuntaan – kaikille halutaan nopea pääsy mielenterveysapuun

Yli 100 000 nuorta kärsii mielenterveyden häiriöistä, ja hoito ruuhkautuu – "Jos on itsetuhoisia oireita, kolme kuukautta on pitkä aika"

Astma puhkeaa miehillä useimmiten alle yhdeksän vuoden iässä, naisilla vasta 40–49-vuotiaana. Tämän osoittaa Tampereen yliopiston sekä Seinäjoen ja Vaasan keskussairaaloiden kesäkuussa julkaistu kyselytutkimus. Myös aiemmat tutkimukset tukevat tuoreita tuloksia.

Kyselyyn vastasi vuonna 2016 noin 4 000 satunnaisotannalla valittua ihmistä Länsi-Suomen alueelta. Vastaajista yli 400:lla oli lääkärin diagnosoima astma.

– Puhkeamisajankohdan eroja selittävät ainakin osin hormonaaliset tekijät. Naisilla astmariski lisääntyy vaihdevuosien aikana, Itä-Suomen yliopiston keuhkosairauksien professori Heikki Koskela toteaa.

Koska aikuisikä on lapsuutta pidempi, suurimmalla osalla kaikista astmaatikoista sairaus puhkeaa kuitenkin vasta aikuisiällä.

Sukutausta ja allergia vaikuttavat

Koskelan mukaan astman merkittävin riskitekijä on sukutausta. Jos henkilön vanhemmilla tai sisaruksilla on astmaa, todennäköisyys astman puhkeamiseen on moninkertaisesti suurempi kuin jos suvussa sitä ei olisi.

Toinen tärkeä syy liittyy potilaan omaan allergiseen oireiluun. Koskelan mukaan aiemmin ajateltiin, että allergiset oireet, kuten nuha, silmätulehdus ja ihottuma, lisäävät etenkin lasten riskiä sairastua astmaan.

– Eräs toinen tuore suomalaistutkimus kuitenkin osoittaa, että allerginen oireilu lisää voimakkaasti myös aikuisten astmariskiä, Koskela huomauttaa.

Koskelan mukaan muita astman riskiä lisääviä tekijöitä ovat äidin tupakointi raskauden aikana, lapsuudessa koettu passiivinen tupakointi, potilaan oma tupakointi, ylipaino, närästys sekä altistuminen kosteusvauriorakennuksille.

Myös tietyt ammatit lisäävät astmariskiä. Eniten astmaa esiintyy maa- ja metsätalouteen, kalastukseen, puutavaran ja puutuotteiden valmistukseen sekä elintarvikkeiden, juomien sekä tupakan valmistukseen liittyvillä aloilla.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan dosentti ja lasten allergologi Anna Pelkonen kertoo, että Suomessa astmaa sairastaa noin kymmenen prosenttia aikuisista ja noin kuusi prosenttia lapsista.

Noin viidellä prosentilla vaikea astma

Pelkosen mukaan astman ensimmäiset oireet ovat yleensä yskä ja limaneritys. Myöhemmin mukaan tulee tyypillisesti myös hengenahdistusta, hengityksen vinkunaa sekä yöllä heräilyä.

Lapsilla oireet ovat samat, minkä lisäksi lapsi saattaa vetäytyä leikeistä ja liikunnasta rasituksen sietokyvyn alenemisen takia.

Jos yskäpotilas kokee kylmän ilman pahentavan oireitaan, yskän taustalla on professori Koskelan mukaan usein astma.

Lievimmillään astmaatikolla on astman oireita muutaman kerran kuukaudessa ja vaikeimmillaan lähes joka päivä ja yö. Astmalle on tyypillistä oireiden jaksoittaisuus, eli oireilu painottuu esimerkiksi tiettyyn vuodenaikaan tai siitepölykauteen.

– Oireet myös usein hankaloituvat tavallisen virusinfektion yhteydessä, Koskela sanoo.

Koskelan mukaan noin viisi prosenttia astmaatikoista kärsii vaikeasta astmasta. Vaikea astma määritellään niin, että asianmukaisesta hoidosta ja maksimaalisesta lääkityksestä huolimatta se ei ole kontrollissa: oireita on enemmän kuin kahtena päivänä viikossa, niitä on yöllä tai ne rajoittavat päivittäisiä toimia.

Säännöllinen liikunta parantaa elämänlaatua

Allergologi Pelkosen mukaan valtaosalla astmaatikoista sairaus pysyy kohtalaisen helposti hallinnassa lääkityksellä. Lievässä astmassa voi olla myös pitkiä oireettomia kausia, jolloin lääkitystä ei välttämättä tarvita lainkaan.

Sisään hengitettävät eli inhaloitavat lääkkeet ovat Pelkosen mukaan astman tehokkain paikallishoito. Suurin osa astmaatikoista tarvitsee kahta lääkettä: päivittäiseen käyttöön ärtyneitä keuhkoputkia hoitavan lääkkeen sekä tarvittaessa käytettävän, keuhkoputkia avaavan lääkkeen.

– Jälkimmäistä käytetään oireiden hankaloituessa tai esimerkiksi rasitusoireiden estämiseksi jo ennen rasitusta.

Pelkosen mukaan viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että säännöllinen liikunta lisää astmaatikon suorituskykyä ja elämänlaatua. Ylipainoisilla painonpudotus vähentää astman oireilua ja lääkkeiden tarvetta.

Myös ruokavaliolla on merkitystä, ja sen pitäisi sisältää riittävästi hedelmiä ja vihanneksia. Astmaatikko hyötyy tupakoinnin lopettamisesta, ja myös tupakansavua tulisi välttää. Perussiisti koti, jossa on mahdollisimman hyvä sisäilma, on tärkeä astmaatikolle.

Koskela kertoo, että viime vuosina astman hoitoon on tullut myös uusia biologisia lääkkeitä, joita annostellaan pistoksina. Niitä käytetään kuitenkin vain sellaisessa vaikeassa astmassa, johon tavanomainen hoito ei ole tehonnut riittävästi.

Nyt on syytä saunoa, sillä koko kesän kestänyt Saunapäivä-kampanja huipentuu tänään.

Saunapäivän tarkoituksena on juhlistaa ainutlaatuista suomalaista saunakulttuuria ja tuoda suomalaisia yhteen saunomisen avulla.

Saunapäivään on ilmoittautunut mukaan lähes 1 000 saunaa ympäri Suomea. Mukana on niin julkisia kuin yksityisiäkin saunoja.

Tänään voi siis kiusaantumatta astella tuntemattoman ihmisen löylyihin tämän kotiin. Monet kotisaunaansa tarjoavat toivovat kuitenkin, että saunojat ilmoittavat tulostaan etukäteen.

Voit katsoa mukaan ilmoittautuneet saunat kartasta klikkaamalla tästä. Mahdolliset ennakkoilmoittautumisohjeet löydät klikkaamalla kartalla näkyvää saunaa. Voit myös lähettää kuvan meille saunahetkestäsi.

Ainutlaatuisia löylyjä yleisöltä suljetuissa saunoissa

Miltä kuulostaisi ilmaiset löylyt Rajavartiolaitoksen saunoissa Kuhmossa, Kuusamossa tai Suomussalmella?

Lapin ja Kainuun rajavartiolaitokset avaavat nimittäin Saunapäivää varten yhteensä kuusi saunaa, joihin yleisöltä on normaalisti pääsy kielletty.

Yksi näistä on Kuhmossa sijaitseva Urho Kekkosen veljen Jussi Kekkosen partiomajan sauna.

Mikäli mielii itse presidentti Kekkosen saunaan, on mahdollista suunnata Helsingissä Tamminiemeen. Saunaa ei kuitenkaan lämmitetä, mutta saunaan pääsee tutustumaan vaatteet päällä.

Saunominen kulttuuriperinnön listalle?

Saunapäivän tarkoituksena on myös edistää Suomen hanketta saada saunominen Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Saunominen on ensimmäinen asia, jota Suomi hakee kyseiselle listalle.

Tuoreimpia listalle lisättyjä aineettoman kulttuuriperinnön kohteita ovat muun muassa jamaikalainen reggae-musiikki ja sveitsiläinen sekä itävaltalainen lumivyöryn torjunta.

Yle Radio Suomi saunoo 24 tuntia

Ylellä Saunapäivää juhlitaan niin radion, television kuin Areenan puolella.

Yle Radio Suomella vietetään 24 tuntia löylyissä. Lähetyksessä kuljetaan ympäri Suomen, ja saunalähetykseen voivat osallistua myös paikan päälle sattuneet kanssasaunojat.

Television puolella Saunapäivä huipentuu kello 19.30 kaksituntiseen suoraan lähetykseen Tampereen Ratinalta, josta otetaan yhteys saunoihin ympäri maata.

Saunapäivä-kampanja on yksi Ylen kesän 2019 kärkihankkeista.

Lue lisää

Onko saunassasi tunnelmaa? Kerro se kuvalla ja lähetä meille! – saunakuvat voit katsoa tästä jutusta

Me suomalaiset väitämme tietävämme saunasta kaiken. Kuitenkaan ei ole olemassa oikeaa vastausta siihen, mikä on oikea saunalämpötila tai onko sähkökiuas parempi kuin puulämmitteinen kiuas.

Monesta muusta sauna-asiasta onkin sitten tarkat oikeat vastaukset.

Nyt on oikea hetki asettua tekemään Saunapäivän Saunavisa. 15 kysymyksen avulla selvität, oletko kaikkien aikojen saunanero.

Onnea matkaan. Visa alkaa tästä:

Olet nyt saanut Saunavisan tehtyä. Jos meni huonosti, tee se uudelleen. Jos pärjäsit hyvin, suuret onnittelut vielä kerran.

Muista haastaa myös ystäväsi mukaan saunatiedon kiehtovaan maailmaan.

Tänään on Ylen Saunapäivä

Tänään lauantaina 27.7.2019 vietetään Ylen Saunapäivää, joka huipentuu koko Suomen yhteiseen löylyttelyyn. Luvassa on kahden tunnin suora tv-lähetys ja yli 24 tunnin suora radiolähetys.

Yle TV1:ssä kello 19.30 alkavassa lähetyksessä nähdään, miten Saunapäivää vietetään eri puolilla Suomea. Pääpaikkana ovat Tampereen Ratinanniemi ja Helsingin Sompasauna, joiden lisäksi lähetyksessä liikutaan muun muassa suolentopallon MM-kisoissa Haukivuorella, Jämsän saunakylässä, Oulun Qstockissa, Mikkelissä, Jyväskylässä sekä Tankavaaralla kullankaivajien saunalla.

Lähetyksen välissä kello 20.30 on uutiset ja Urheiluruutu, mutta sen jälkeen Saunapäivän vietto jatkuu ensistä hikisempänä kello 21.15–22.15.

Yle Radio Suomi juhlistaa Saunapäivää huikealla 24 tunnin lähetyksellä, jossa saunotaan ympäri Suomea – jokaiselta Radio Suomen alueelta tulee noin tunnin verran lähetystä Saunapäivänä.

Saunapäivän nettisivuilla yle.fi/saunapaiva voi tutustua karttaan, josta löytyy satoja Saunapäivänä avoimia saunoja ympäri Suomea!

Nettisivujen Löylymittariin voi ilmoittaa päivän aikana omat saunomiskertansa ja seurata, kuinka moni muu suomalainen saunoo ja mikä on Suomen kuumin kunta!

Mukavaa ja hikistä Saunapäivää ihan kaikille!

Helsingissä Taivallahden rannalta on löytynyt ruumis, kertoo Helsingin poliisi Twitterissä.

Vainaja on poliisin mukaan keski-ikäinen mies. Poliisi ei ole vielä saanut selville miehen henkilöllisyyttä.

Poliisi jatkaa asian tutkimista kuolemansyyntutkimisena, eli se ei tällä haavaa epäile rikosta.

Pelastuslaitos sai hälytyksen ihmisen pelastustehtävästä kello puoli yhdentoista jälkeen aamupäivällä. Vainaja löydettiin kuivalta maalta läheltä suosittua Hietaniemen uimarantaa.

Hannu Peltolan, 58, karkumatka Toijalan edesmenneestä yövankilasta ei mennyt kuin amerikkalaisessa rikosviihteessä.

Eletään 80–90-lukujen vaihdetta. Toijalan yövankilassa vangit nukkuvat suljetuissa selleissä, päivisin opiskellaan tai työskennellään valvotusti.

Yhtenä kesäiltana Peltolan ahdistus kasvaa liian suureksi.

Rakkauselämässä on ryppyjä, eikä kaipuu kohdistu vain kumppaniin. Koska alkoholia ei vankilasta saa, täytyy sitä lähteä hakemaan laitoksen ulkopuolelta.

– Vartija oli päivystämässä, mutta ei siinä paljon strategioita tarvittu, Peltola muistelee.

Pakoreissu päättyi lyhyeen, mutta vuosia myöhemmin Peltola sai pitkän vankilakierteen poikki. Nyt hän antaa keskusteluapua vangeille.

Takavuosiin verrattuna vankilasta karkaa enää harva. Vuonna 1990 muurien sisältä pakeni 78 vankia, kun taas tämän vuoden kesäkuuhun mennessä karanneita on kirjattu vain yhden vangin verran.

Pakojen vähenemiseen ovat vaikuttaneet monet tekijät, kuten vankiloiden kehittynyt tekniikka ja tiedonhankintatyö.

Jos palaamme takaisin 90-luvun alun kesäyöhön, voisimme kuvitella Peltolan laskeutuvan pitkin Toijalan entisen yövankilan seinää valkoisen rievun varassa.

Tämä on kuitenkin väärä kuvitelma, jonka vuoksi mies epäröi tarinan kertomista.

– Siihen ei liittynyt sen kummempaa dramatiikkaa tai liinavaatteita, hän toteaa.

Peltolan karkumatka eteni sellin läheisiä palotikkaita pitkin. Tämän jälkeen luvaton retki kohti Tamperetta alkoi hiljaisessa kesäyössä tutun toverin kyydissä.

Katumus mielessään Peltola kuitenkin soitti vankilan tutulle ylivartijalle laitoksen ollessa riittävän kaukana.

– Jos olisin kääntynyt heti takaisin, seuraamuksia ei olisi tullut. Olin kuitenkin jo avannut pullon, joten mitään ei ollut tehtävissä, Peltola kertoo.

Hän muistaa edelleen, millainen sekamelska tapahtumasarjasta seurasi kolme päivää myöhemmin.

– Virkavalta tunnisti minut Tampereen keskustassa ja kuulutti nimeäni kovaäänisistä. Siellä oli häslinkiä sitten kerrakseen.

"Kyllä sen näkee omasta peilikuvasta, miksi vankilaan joudutaan"

Toisen kerran Peltola livahti luvattomasti siviiliin 90-luvun alussa Hämeenlinnan entisessä lääninvankilasta, kun mies jätti palaamatta laitokseen sovitun ajan puitteissa.

Nykyisin useat vapauteen haluavat vangit lähtevät omille teilleen juuri Peltolan tavoin. Toinen tapa on poistua luvatta avovankilasta. Näitä pakotyylejä ei määritellä rikoslaissa kuitenkaan vankilasta karkaamiseksi.

Karkaamisesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi, kun taas avolaitoksesta poistumisesta voidaan rangaista korkeintaan kurinpitorangaistuksella.

Vuonna 2018 suljetusta vankilasta karkasi 11 vankia, kun taas avolaitoksesta poistui luvatta 60.

– Luvatta poistumiset ovat 2000-luvun alusta lisääntyneet, mikä johtunee myös avolaitosvankien määrän kasvamisesta, arvioi turvallisuusjohtaja Ari Juuti Rikosseuraamuslaitokselta.

Peltolan luvattomien vapauskokeilujen jälkeen häneen kohdistuvia turvatoimia kiristettiin. Syitä karkaamiseen on yhtä monia kuin vankejakin, mutta Peltolaa motivoi addiktio.

– Aina ollessani siviilissä retkahdin päihteisiin. Kyllä sen näkee omasta peilikuvasta, miksi vankilaan joudutaan, Peltola sanoo.

Hänen vankilakierteensä alkoi 1980-luvun Ruotsista, jonne mies oli matkustanut uudesta alusta toiveikkaana. Lupaava reissu ja unelma nyrkkeilyurasta tyssäsi kuitenkin päihteisiin myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Vankilaputki kesti seitsemän vuotta ja rangaistuksia tuli vuosien mittaan niin pahoinpitelystä kuin huumausaineistakin.

Kun Peltola puhuu vankeusajastaan, hän käyttää itsestään termiä "hyvä lusija".

Se tarkoittaa vankia, joka pitää huolen omista asioistaan. Vankilassa kategorian määrittäjänä toimi kunnioitus, jonka määrä riippui myös tehdystä rikoksesta.

Arki vankilassa oli kohtuullista, kunhan välit muihin vankeihin olivat kunnossa.

Peltola kertoo taistelustaan erään vanginvartijan kanssa. Yksi riidoista liittyi sellistä löytyneeseen pölyhiukkaseen, jonka vimmastunut vartija oli teipannut tarralappuun.

"Vanki, mikä tämä on?" viestissä luki.

Peltola oli vastannut vanginvartijan suoraan kysymykseen kertomalla kyseessä olevan tekstiileistä koostuva nöyhtä.

– Sen jälkeen seisoimme molemmat asennossa kuin partiopojat ylivartijan kansliassa. En tule koskaan vartijoita rakastamaan, kyllähän siinä oli alituista kettuilua ja jäynää.

Kohti avoimempia rangaistuksia?

Sekä Rikosseuraamuslaitos että Kriminaalihuollon tukisäätiö ovat ehdottaneet, että lyhyitä tuomioita pitäisi suorittaa nykyistä vähemmän vankeusrangaistuksina. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi yhdyskuntapalvelun lisäämistä, jolloin myös vankilakierteiden pituus voisi lyhentyä.

– Suomessa lyhyitä tuomioita annetaan paljon. Suurin osa niitä suorittavista palaa vankilaan yhä uudelleen. Näin vankilassa istutaan lyhyissä jaksoissa, ja kuntoutus jää saamatta, sanoo kehittämisjohtaja Maarit Suomela Kriminaalihuollon tukisäätiöstä.

Suomela kuitenkin korostaa, ettei avoin rangaistus sovi kaikille. Pidempään vankeuteen tuomitun vangin tulisi Suomelan mukaan vapautua askeleittain: ensin avolaitoksen ja sen jälkeen valvotun koevapauden kautta.

– Yhden vankipäivän hinta on tällä hetkellä keskimäärin 214 euroa, kun taas yhdyskuntaseuraamukset kustantavat joitain kymppejä per vuorokausi. Uskon, että yhden vankilapäivän hinnalla olisi mahdollista tarjota esimerkiksi lyhyttä tuomiota suorittavalle päihdekuntoutujalle tarvittavaa hoitoa avointen rikosseuraamusten piirissä, Suomela sanoo.

Peltola hakeutui päihdekuntoukseen vankilakierteensä loppumetreillä 2000-luvun vaihteessa. Viimeisen tuomion aikana entisessä sellien kiertäjässä tapahtui muutos.

Seitsemän vuoden mittainen tie kohti pimeyttä oli vienyt Peltolan pohjalle. Jotenkin sieltä oli päästävä ylös.

– Monet ovat kysyneet, miten elämänsä löytää uudelleen. Ei siihen ole mitään yksittäistä kliseistä keinoa. Tässä tapauksessa motivaatio löytyi iän karttumisesta ja siitä, että keho ja mieli eivät jaksaneet enää.

Peltola opiskeli vankilassa tutkinnon liikunta- ja terveystieteistä sekä viritteli jo nuoruusvuosilta tuttua nyrkkeilyharrastusta. Oppikirjat hän tilasi vankilan kautta kirjastoilta.

"Nöyryys on hyvä pitää mielessä"

Vankilasta vapautumisen jälkeen kuvioissa pyörivät taas samat ongelmat. Addiktion kourissa jokainen retkahdus oli toista raskaampi, mutta tällä kertaa Peltolalla oli lujuutta tapella vastaan saamansa kuntoutuksen avulla.

– Päivä kerrallaan. Nyt olen ollut kuivilla noin kahden vuosikymmenen verran, Peltola sanoo.

Myös vankilakierre on jäänyt hamaan menneisyyteen, mutta Peltola ei arastele kertoa kokemuksistaan. Hän kiertää nykyään Suomen vankiloissa tarjoamassa vangeille keskusteluapua.

Vankilassa solmitut ystävyyssuhteet on kuitenkin pitänyt jättää taakse.

– Kuntoutumisen jälkeen täytyy olla itsekäs, mitä entiset porukat ovat kyllä kunnioittaneet. Jos menen eräällekin vanhalle kerholle, niin siellä isketään heti vissypullo kouraan.

Nykyisin Peltola työskentelee pitkiä päiviä nuorten päihdekuntoutusyksikössä Pirkanmaalla. Vapaa-ajalla hän valmentaa nyrkkeilysaleilla.

– Nöyryys on aina hyvä pitää mielessä, mies muistuttaa.

Lue lisää:

Kymmenen kertaa vankilassa olleelle elämä ilman rikoksia oli vaikeaa: “Kaikki esteet synnytti pääni sisällä oleva vankila”

Poliisi on joutunut ampumaan uhkaavasti käyttäytynyttä miestä kotihälytystehtävän yhteydessä Käpylässä, poliisi tiedottaa. Mies kuoli asunnossa.

Poliisille tuli lauantaina kello 12.30 jälkeen ilmoitus, että yksityisasunnosta Kullervonkadulla kuuluu tappelun ääniä.

Poliisipartio meni paikalle ja sisään asuntoon. Poliisien saapuessa asunnosta poistui kaksi naista. Asunnossa ollut mies sen sijaan ei lähtenyt naisten mukaan, vaan alkoi käyttäytyä uhkaavasti poliiseja kohtaan.

Poliisi yritti aluksi rauhoittaa miehen etälamauttimella.

Mies kuitenkin uhkasi edelleen poliisia aseella, minkä seurauksena poliisipartion toinen jäsen joutui ampumaan miestä kohti kaksi laukausta.

Kahta asunnosta poistunutta naista ei ole toistaiseksi tavoitettu, joten poliisilla ei ole toistaiseksi tarkkaa tietoa, mitä asunnossa on tapahtunut ennen kuin poliisipartio tuli paikalle.

Asunnossa suoritetaan teknistä ja taktista tutkintaa. Paikalla on useita poliisipartioita.

Poliisi tekee vuodessa reilut tuhat voimankäyttöselvitystä, joissa ase on ollut mukana 70–80 tapauksessa. Ampumaan joutuu vain murto-osassa tapauksia.

Poliisi joutuu ampumaan Suomessa vain harvoin

Käpylän ampumisen lisäksi 2000-luvulla poliisin aseenkäyttöön on menehtynyt yhteensä kahdeksan ihmistä.

Poliisin tilastoista selviää, että poliisi tekee vuodessa reilut tuhat selvitystä tilanteista, joissa on käytetty voimankäyttövälinettä. Ase on ollut mukana 70–80 näistä tapauksista ja vain murto-osa on päätynyt ampumiseen.

Suurimmassa osassa tapauksista ampuma-aseen käytössä on kyse aseen käytöstä varoittamisesta tai aseella uhkaamisesta.

Poliisilain mukaan ampuma-asetta voidaan käyttää vain, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen, eikä lievempää keinoa ole.

Tarkennus: Poliisi korjasi ajankohtaa myöhemmässä tiedotteessaan. Ilmoitus tappelun äänistä tuli poliisille 12.30, ei 13.30, kuten poliisin ensimmäisessä tiedotteessa ja tässä jutussa aiemmin kerrottiin.

Lue lisää:

Kymmenisen luotia vuodessa – poliisi ampuu Suomessa harvoin

Helle on totta – etenkin Pohjois-Suomessa.

Sen tietävät ainakin rovaniemeläiset, kun paikalliselle uimarannalle ilmestyi viime tiistaina yllättäviä veiraita viilentymään paahteelta.

Ounaskosken uimarannalla makoili nimittäin kaksi poroa.

Johanna Koivisto sattui olemaan paikalla ja sai ikuistettua kaksi varjossa loikoilevaa sarvipäätä puhelimensa kameralla.

Koiviston mukaan ihmiset reagoivat porojen läsnäoloon rauhallisesti ja porotkin ottivat tilanteen rennosti.

– Paljon ihmiset kävivät niitä kuvaamassa ja ei se tuntunut kyllä poroja häiritsevän. Lapsetkin leikkivät vieressä, eivätkä ne häiriintyneet, Koivisto kertoo ja nauraa hieman.

Koivisto ei sano yllättyneensä poroista uimarannalla.

– Näin niitä täällä viime kesänäkin.

Siis normaali kesäpäivä Rovaniemellä.

Koiviston mukaan paikalle soitettiin kuitenkin poronhoitaja hakemaan porot pois rannalta. Koivisto ei ehtinyt nähdä, haettiinko porot pois rannalta vai ei.

Poroista on revitty pohjoisessa tällä viikolla huumoria enemmänkin.

Helteen piinaamat porot ilmestyivät Inarissa Kelan toimipisteen edustalle "jonottamaan". Asiasta kertoi Helsingin Sanomat.

Korkeimmillaan elohopea kipusi Rovaniemellä tiistaina 28 asteeseen.

Saunapäivä huipentuu tänään, ja haluaisimme tietää, miltä se näyttää. Lähetä meille kuvasi saunastasi tai saunahetkestäsi. Tästä pääset lukemaan Ylen kuvajoukkoistuksen pelisäännöt.

Lisää kuumaa huumaa on tarjolla Ylen Saunapäivä-sivulla, jossa voit muun muassa ilmoittaa saunalukemasi Löylymittariin.

Lisäksi Yle TV1:ssä alkaa kello 19.30 kaksituntinen suora lähetys, jonka aikana seurataan Saunapäivän viettoa eri puolilla Suomea.

Lue myös:

Saunapäivä-kampanja huipentui lauantai-iltana Ylen suoraan lähetykseen – katso Areenasta, kuinka Suomen ainutlaatuista saunakulttuuria juhlistettiin ympäri maata

Tampereelle avataan tänään uusi julkinen sauna – katso kuvat

Oletko sinä saunanero? Testaa saunatietämyksesi hauskassa Saunapäivän Saunavisassa

Ylen Saunapäivä on mukana kunnostamassa Jämsän saunakylän historiallisia savusaunoja

Lauantaina voit ottaa löylyt vaikka Kuhmossa Kekkosen partiosaunassa, jonne ei muutoin ole asiaa

Lapin tiettävästi ainoa yleinen sauna lämpiää joka päivä Kemijoen rannassa Rovaniemellä

Katri Haavikko ei voi sietää saunomista: "Tulee inhottava olo, eikä löyly ole ikinä sopiva" – Yhä harvempaan asuntoon rakennetaan sauna

Muovilaatikosta puskee esiin rivistö parsan versoja. Mittaa niillä on muutama sentti. Viereisissä laatikossa kasvaa saman pituisia retiisin, puupinaatin ja auringonkukan versoja sekä tutumman näköisiä veijareita: herneenversoja.

Ne kasvatetaan syötäväksi, mutta niitetään ennen kuin niistä ehtii kasvaa oikeita parsoja tai retiisejä. Oikeastaan ne leikataan jo ennen kuin mittaa on viisi senttiä, sirkkalehtivaiheessa eli ennen kuin ensimmäiset varsinaiset lehdet ehtivät puhjeta.

Kyse on niin sanotuista miniversoista, tai mikrovihanneksista, kuten Helsingin Latokartanossa sijaitsevan liiketilan takahuoneessa niitä viljelevä Riikka Kallio rakkaita lapsiaan kutsuu.

Kallio perusti yrityksensä Latokartanoon kesäkuun alussa. Tarkoitus olisi myydä syömävalmiita miniversoja, mutta ennen kaikkea järjestää kursseja, jotta myös muut voisivat harrastaa versoviljelyä kotona. Ihmisiä on kävellyt ohi ihmetellen, mutta toistaiseksi Kallio ei tee mikrovihannesten kasvatuksella elantoaan.

– Ja olen välillä miettinyt haluanko edes. Parasta olisi se, että saisin opetettua eteenpäin sen, miten näitä viljellään kotona. Ja että ihmiset huomaisivat, että ruoan ei aina tarvitse tulla kaupasta, vaan kotona voi oikeasti tehdä itse asioita.

Kallio ei ole ainoa miniversoja kasvattava yrittäjä Suomessa. Samalla kentällä yrityksiä on muutamia ja ne toimittavat versoja esimerkiksi ravintoloihin, joissa värikkäät ja voimakkaan makuiset versot päätyvät annosten koristeeksi.

– Moni asiakas todennäköisesti siirtää versot lautasen sivuun, vaikka niissä olisi älyttömästi kaikkea terveellistä, Kallio huomauttaa.

Mutta miksi?

Mutta eikö voisi odottaa siihen saakka, että parsa on kasvanut parsaksi ja punajuuri punajuureksi? Miksi on pakko leikata heti alkuunsa?

Vastaus on hyvät ravintoarvot: pienessä kasvinalussa siemenen sisältämät ravinteet ovat vielä tiiviinä pakettina. Maailmalta löytyy jonkin verran akateemisia artikkeleita aiheesta. Yksi yhdysvaltalainen tutkimus selvitti A, C, E ja K1 -vitamiinien pitoisuuksia 25 eri versovaiheessa syötäväksi myytävissä lajeissa. Tulos oli, että vitamiinipitoisuudet vaihtelivat suuresti eri lajien välillä, mutta kaikkiaan versovaiheessa syötävissä kasveissa oli huomattavasti enemmän kyseisiä vitamiineja kuin samojen kasvien “aikuisissa” versioissa.

Frontiers in Nutrition -tiedejulkaisussa ollut artikkeli puolestaan väittää, että parsakaalin miniversot sisälsivät huomattavasti enemmän esimerkiksi kaliumia, magnesiumia, sinkkiä, rautaa ja kalsiumia kuin täysikasvuiseksi kasvaneet lajitoverinsa. Tutkimus ehdottaa melko lennokkaasti, että sirkkalehtivaiheessa syötävistä parsakaalinversoista voisi olla jopa apua yrityksessä ratkaista raudan- ja sinkinpuutoksen ongelmaa siellä päin maailmaa, missä nähdään nälkää.

Lannoitteihinkaan ei oikeastaan kulu tutkimuksen mukaan kovin paljoa rahaa, koska kasvi ei ehdi kauaa mullassa aikaa viettää itämisen jälkeen. Saman seikan nostaa esiin Hyötykasviyhdistyksen puutarhuri Satu Sainio.

– Siemenessähän on se alkuvoima, että jos ihan minikokoisena ne versot syö, niin silloin kaikki energia on isosti siitä siemenestä peräisin. Mutta mitä kauemmin kasvattaa, sitä enemmän kasvi haluaa ravinteita ja sitä enemmän sitä pitää lannotella ja se puolestaan maksaa.

NASA kiinnostui

Kiinnostusta miniversoihin on osoittanut myös Yhdysvaltain avaruusviranomainen, NASA, joka on kartoittanut miniversolajitelman kasvattamista kansainvälisellä, pysyvästi miehitetyllä avaruusasemalla (ISS). Syy NASA:n kiinnostukseen on juurikin kasvatuksen nopea sykli ja versojen hyvät ravintoarvot. Nopea sykli ja kasvattaminen avaruudessa mahdollistaisivat myös sen, että maan päälle voitaisiin tehdä vähemmän ruoan täydennyshakureissuja, ehdottaa Frontiers in Plant Science -julkaisuntutkimusartikkeli.

Pitkään avaruudessa olevilla ihmisillä tuppaa esiintymään erilaisia haittavaikutuksia, kuten ongelmia ihon, lihasten ja silmien kunnon kanssa. Miniversojen nähtiin tutkimuksessa saattavan olla hyödyllinen lisä astronauttien ruokavalioon. Asiassa on kuitenkin mutta: avaruusasemilla kasveilla on muitakin tehtäviä kuin vain tarjota ravintoa. Niiden on osallistuttava hapen tuottamiseen ja hiilidioksidin sitomiseen yhteyttämisen kautta. Tähän tarkoitukseen minimaaliset versot eivät olleet ideaaleja.

On toinenkin mutta: tutkimus huomauttaa, että kaupan hyllyllä, ainakin isossa maailmassa miniversot maksavat usein enemmän kuin tavalliseen kokoonsa kasvaneet versiot kasveista.

Uutta Suomessa? No ei oikeastaan

Hyötykasviyhdistyksen näkökulmasta miniversot eivät ole mikään uusi muotijuttu, vaan tarkoitukseen soveltuvilla siemenillä on ollut kysyntää yhdistyksen puutarhuri Satu Sainion mukaan tasaisen kasvavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Miniverso on uusi käsite, mutta asia, johon se viittaa ei ole mitenkään uusi tai ihmeellinen.

– Verso on silloin mini, kun se korjataan hyvin pienenä. Useimmathan niistä (miniversoista) on lajeja, joita avomaalla viljellä ihan normaalisti kesäisin isoksi, Sainio huomauttaa.

Hyötykasviyhdistykseltä tilatuimpia sieminiä ovat parsakaalin ja punajuuren siemenet. Myös retikkaa menee. Miniversojen terveellisyyteen Sainio ei ota kantaa, mutta muistuttaa kotiviljelijälle, että tässäkin lajissa puhtaus on puoli ruokaa.

– Kaikessa elävässä materiaalissa, orgaanisessa aineessa voi olla bakteerien riski. Säilytysastioiden pitää olla puhtaita ja astiat pitää puhdistaa ennen kuin uutta satsia rupeaa kasvattamaan ja jos kasvattaa mullassa, niin aina pitää käyttää puhdasta multaa, koska mullassakin voi olla taudinaiheuttajia.

Betoniviidakon viherpeukaloille?

Kaupungistumisen yhteydessä erilaiset viljelyn ja viherpeukaloinnin muodot, kuten palstaviljely ja kattopuutarhat ovat yleistymään päin. Puutarhanhoidon uskotaan myös lievittävän stressiä.

Myös miniversojen kasvatusta voi ajatella keinona päästä nauttimaan kasvatuspuuhista kerrostaloviidakossa.

Riikka Kallio on optimoinut valaistuksen, ilmavirran ja valinnut kasvualustaksi mullan sijaan kookoskuitumaton, mutta hänen mukaansa kotioloissa jo pikkuinen muovirasia ja ikkunalauta tai pöytä riittää harrastuksen aloittamiseen.

Ja niin kuin iduissa, irti leikatuissa versoissa säilyvyys ei ole kovin pitkä. Kallion mukaan paras säilyvyys saadaan säilyttämällä miniversoja ilmatiiviissä rasiassa ja mahdollisimman viileässä jääkaapissa. Parhaassa tapauksessa ne voivat säilyä hänen mukaansa jopa viikon tai yli.

– Mutta tässäkin asiassa paras mittari on nenä, joka kyllä kertoo sitten, kun ne ovat pilalla.

Kun salaisista patokaupoista uupui rahaa, Jasper Pääkkönen soitti kalakavereilleen – nyt Suomeen syntyy uusi, ainutlaatuinen lohijoki

Hiitolanjoella on hierottu patokauppoja toistakymmentä vuotta. Nyt Suomeen tulee toinen Tenojoen kaltainen lohijoki. Näyttelijä Jasper Pääkkösen avulla kerättiin viimeiset puuttuvat rahat, joiden avulla koko hanke saatiin vietyä päätökseen. Hän päätyi mukaan hauskan sattuman kautta.

Suomessa on tehty ensimmäinen vahvistettu sakaalihavainto – "Eurooppalaiset tutkijat tunnistivat välittömästi"

Kuopiolainen Jarmo Korhonen ajeli rautavaaralaisella metsätiellä tiistaina illalla, kun hän huomasi tien laidassa punertavaturkkisen eläimen. Korhonen luuli eläintä kauempaa ketuksi, mutta lähempänä alkoi epäilyttää. Eurooppalaiset sakaalitutkijat tunnistivat sen varmaksi sakaaliksi. Tulokaslajin nopea saapuminen Suomeen ei yllättänyt suomalaisprofessoria.

Kebab on hyvää ruokaa, jolla on turhan huono maine – vasta lihan laittaminen leivän väliin teki kebabista pikaruokaa 50 vuotta sitten

Iskender Efendi keksi nostaa vartaan pystyyn Turkin Bursassa vuonna 1867, sillä jotain oli pakko keksiä. Karmean käryn takia lampaanlihaa ei saanut enää pyörittää suoraan tulisten puuhiilien päällä.

Loppu on historiaa ja kebab on Suomessa entistä suositumpaa. Suosikkiruualla on myös turhan huono maine.

Sillan alla asuvan Markku Korhosen tarina herätti tuntemattomat auttamaan: mies on saanut vaatteita, makuupusseja – ja asuntotarjouksen

Kodittoman oululaisen Markku Korhosen elämä nousi julkisuuteen, kun Yle julkaisi hänestä jutun heinäkuun puolivälissä. Tarina on aktivoinut tuntemattomat ihmiset auttamaan Korhosta.

Asta Lepän kolumni: Eikö millekään saa enää nauraa?

Onko huumori kuollut, jos ei saa enää hekottaa itseään heikommille? Voitaisiinko huumorissa mennä jo eteenpäin, pohtii tietokirjailija Asta Leppä.

Vili-Valtteri Lemmetyinen koki perjantai-iltana harvinaisen kohtaamisen Suomen luonnossa. Pohjois-Pohjanmaalla, Pulkkilassa isänsä kanssa iltahämärässä liikkunut Lemmetyinen intoutui matkimaan suden ulvontaa.

Pian hän sai vastauksen metsän syvyyksistä.

– Ensin vastasi yksi susi. Kohta metsän täytti koko lauman kuoro. Minuutin ulvonnan jälkeen ääni loppui kuin seinään. Mitään ei kuulunut.

Ahkerana luonnossa liikkujana ja metsästäjänä Lemmetyinen arvioi, että sudet olivat tuolloin vielä noin 300 metrin päässä. Tilanne kuitenkin muuttui vähitellen.

Kuiva metsänpohja alkoi rutista lähellä. Lepikosta alkoi kuulua selvästi, että sudet lähestyvät miehiä.

– Niiden läähätysäänet kuuluivat ensimmäiseksi. Kaksi sutta tuli vierekkäin kohti ja ne hyppivät. Halusivat kai nähdä, mikä niille ulvoo. Kolmas näkemäni susi oli hieman kauempana kahdesta muusta.

Yhtäkkiä sudet tallustelivat jo noin viidentoista metrin päässä.

– Yksi susi jäi haukkumaan meille kuin koira. Kaksi muuta liikkui taustalla ja olivat hiljaa. Haukkumista kesti puoli tuntia ja susi liikkui 15–30 metrin säteellä meistä.

Eikö teitä yhtään pelottanut?

– Karmaisevin kokemus oli se, että monta aikuista sutta ulvoo yhtä aikaa. Se salpaa hengen ja tulee sellainen mahtava olo, adrealiinia veressä.

Tilanne raukesi, kun miehet käskyttivät sutta puolen tunnin haukkumisen jälkeen.

– Sanoimme sille, että alahan painua muun lauman mukaan siitä räksyttämästä. Kun useamman kerran ihmisäänellä sanottiin ja huudettiin, niin se hiljeni ja hävisi paikalta.

Lemmetyinen ja isä polttivat vielä tupakat, ja lähtivät kävelemään takaisin autolle.

Tutkija: Videolla ulvovat pentusudet

– Harvinainen tilanne, ja todella hyvin mies matkii susien ulvontaa. Täysi ammattilainen, hehkuttaa Suomen Luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro nähtyään Lemmetyisen videon.

Videolla esiintyvät sudet ovat Lumiaron mukaan nuoria susia, koska ne vastaavat ja haukkuvat iloisesti takaisin. Pentusudet ovat uteliaita, koska ne eivät osaa vielä pelätä ihmistä.

– Uskon, että susien vanhemmat olivat poissa paikalta, koska muuten ne olisivat siirtäneet lauman pois paikalta. En kuullut videolla emojen ulvontaa.

Lumiaro arvioi, että emot olisivat luultavasti vastanneet myös ulvontaan, mutta ihmisten lähelle ne eivät olisi tulleet.

Lue lisää

Suomessa on nyt noin 200 sutta pentuineen – Katso kartalta, millä alueilla sudet liikkuvat

Susikannan uusi hoitosuunnitelma tähtää vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja susien parempaan sietämiseen

Riita susista on repinyt Suomen kahtia – nyt on ratkaisujen aika: “Susi ja ihminen ovat aina olleet samoilla apajilla”

Susi, susi – Mitä tehdä, kun sellaisen näkee?

Lomalla tuli aina romahdus. Joensuulainen Inkeri Tiitinen, 33, ei kestänyt sitä, että kalenterissa ei ollut yhtään merkintää. Kun äärimmilleen ohjelmoitu arki hellitti, ahdistus vyöryi hyökyaaltona päälle.

Se heitti Tiitisen vuosien takaisiin tapahtumiin, tiputti mustaan aukkoon, josta ei ollut ulospääsyä. Menneisyys oli Tiitisen sisällä tiukassa paketissa sinetöitynä. Se tikitti kuin aikapommi. Aina, kun loma koitti, pommi räjähti.

Kotimetsään tuli tuntematon mies

Yhdeksänvuotias Inkeri oli leikkimässä kesäpäivänä ystävänsä kanssa kodin lähimetsässä. Kaveri lähti käymään muualla, ja Inkeri jäi yksin. Paikalle tuli tuntematon mies, joka alkoi jutella Inkerille: “Nyt leikitään leikkiä, joka täytyy pitää salassa.”

Metsässä tapahtui asioita, jotka saivat nimen vasta vuosia myöhemmin. Pienen tytön sisälle jäi möykky ja varmuus siitä, että hän on tehnyt jotakin todella väärää ja kiellettyä. Inkeri ei kertonut asiasta kenellekään, mutta kirjoitti tapahtumat paperille ja survoi paperin huoneensa avaimenreikään.

Sieltä äiti löysi paperin. Hän säikähti kovin. Voisivatko tapahtumat olla totta? Tytöllä oli niin vilkas mielikuvitus. Vanhemmat hakivat Inkerille apua, mutta tyttö itse kehitti oman selviytymiskeinon.

Möykky sisältä ei hävinnyt, mutta pikkuhiljaa Inkeri oppi. Ahdistavia asioita ei ehdi ajatella, kun tekee mahdollisimman paljon kaikkea mukavaa: harrastaa teatteria ja järjestää tapahtumia pikkupaikkakunnalle.

Portugalista tuli painajainen

Tuli nuoruus, ja vastaan käveli pyörryttävän ihana Teemu. 17-vuotias Inkeri Tiitinen oli vastarakastunut, mutta lähti silti vaihto-oppilaaksi Portugaliin, kuten oli suunnitellut.

Siellä pimeällä bussipysäkillä hän joutui uudelleen väkivallan uhriksi. Hauskan illan päätteeksi ystävä hyppäsi ensin linja-autoon, ja Tiitinen jäi odottamaan omaansa. Hän kertoo, että mies ja nainen pakottivat hänet aseella uhaten mukaansa ja vaativat rahaa. Lopulta mies raiskasi hänet.

Tiitinen ei voinut laittaa hanttiin. Hän katsoi aseen piippuun, lamaantui kauhusta ja oli varma, että kuolisi. Tapahtumista jäi tunne, että henki säilyi, koska Tiitinen suostui kaikkeen ja lopulta onnistui puhumaan itsensä ulos tilanteesta.

Tällä kertaa Tiitinen ei salaillut tapahtunutta. Hän teki rikosilmoituksen ja palasi kesken vuoden Suomeen. Traumaa hän pui terapiassa sekä yksin että yhdessä poikaystävän kanssa. Suunta oli eteenpäin, ja elämässä tapahtui paljon nopeaan tahtiin. Terapia jäi, kun Tiitinen alkoi odottaa esikoistaan. Hänestä tuli äiti 18-vuotiaana, ja muutaman vuoden välein perheeseen syntyi kaikkiaan kolme lasta.

Pikkulapsiperheen elämä oli ihanaa, mutta täyttä. Aikapommi sisällä ehkä tikitti, mutta Inkeri Tiitisellä ei ollut aikaa kuunnella sitä.

– Kun lapset olivat pieniä, traumat eivät vaivanneet. He pitivät minut niin tiukasti kiinni nykyhetkessä, Tiitinen sanoo.

Kohtaus tiputti toiseen maailmaan

Kun Tiitisen nuorinkin lapsi oli jo parivuotias, menneisyys kolkutti oveen. Ensimmäinen kohtaus oli raju. Eräänä yönä kotonaan Inkeri Tiitinen joutui kauhun valtaan. Hän oli varma, että joku on tunkeutumassa taloon ja haluaa satuttaa.

Tärisevä ja hysteerisesti itkevä Tiitinen lukitsi itsensä autoon. Kun kohtaus viimein meni ohi, Tiitinen nukahti, eikä muistanut jälkikäteen tapahtumista mitään.

Kokemus oli pelottava. Läheiset epäilivät, että Tiitinen oli sairastunut psykoosiin.

– Ajattelin itsekin, että olen tullut hulluksi, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Kyse oli kuitenkin jostain muusta. Tiitisen keho ja mieli alkoivat elää menneitä traumoja uudelleen. Kohtauksen tullessa hän tipahti toiseen maailmaan, jossa hätääntynyt lapsi ja lamaantunut teini pelkäsivät suunniltaan.

Mieli yritti suojautua liian voimakkailta tunnetiloilta, kun ahdistus läikkyi yli. Tiitinen ei muistanut kohtauksista mitään jälkikäteen. Psykiatriassa tilaa kutsutaan dissosiaatiohäiriöksi. Sen oireita voivat olla esimerkiksi muistinmenetys, ajan ja paikan tajun katoaminen tai kokemus itsestä vieraantumisesta.

Dissosiaatio tarkoittaa mielen eriytymistä. Lievänä se on normaali psyyken reaktiotapa. Esimerkiksi hypnoosi perustuu suggestiolla aikaan saatuun tilaan, jossa ajatukset, tunteet, muisti ja käytös eriytyvät toisistaan.

Mielenterveyden ongelmasta on kyse silloin, kun dissosiaatiotilat ovat rajuja ja haittaavat potilaan elämää. Häiriö on yleisin toistuvan kaltoinkohtelun, väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreilla.

Kodista tuli lomalle pelottava paikka

Dissosiaatiohäiriölle voi olla tyypillistä, että se ilmenee vain joillakin elämän osa-alueilla. Inkeri Tiitinen ei ole esimerkiksi koskaan kärsinyt kohtauksista töissä ollessaan.

Oikeastaan traumaattiset kokemukset tekivät hänestä kenen tahansa piiskuripomon unelmatyöntekijän. Pahinta, mitä Tiitinen tiesi, oli saada huonoa palautetta tai joutua konfliktiin. Tiitinen sanoi aina “kyllä” sekä työssä että vapaa-ajalla.

Silti koskaan ei tuntunut siltä, että olisi tehnyt tarpeeksi.

Kyse ei kuitenkaan ollut pelkästään pakonomaisesta suorittamisesta. Tiitinen kertoo olevansa luonteeltaan utelias, menevä ja tekevä ihminen. Ongelmaksi suorittaminen muodostui sen vuoksi, ettei tekemistä ohjannut oma halu vaan pelko.

Mieli pysyi kasassa niin pitkään, kun ei ollut aikaa rauhoittua.

– Usein lomalla vointi romahti, ja kohtauksia tuli jatkuvasti. Kun tilanne oli pahimmillaan, päädyin sairaalaan psykiatriselle osastolle. Siellä hoitajat eivät uskoneet kalenteriani todeksi. Ei yksi ihminen voi tehdä näin paljoa, he sanoivat.

Vapaapäivät saattoivat kulua niin, että Tiitinen makasi täristen sängyssä, eikä häneen saanut kontaktia. Kohtauksen aikana hän itki tai hyperventiloi niin paljon, että lopulta pyörtyi tai nukahti. Mieli luuppasi traumaattisia tapahtumia. Kohtauksen jälkeen olo oli hetken normaali, kunnes mikä tahansa pieni ärsyke saattoi laukaista uuden kohtauksen.

Esimerkiksi kerran dissosiaatiokohtaus alkoi täysin yllättäen, kun jonkun kännykkä soi. Puhelimessa oli sama soittoääni, joka oli ollut Tiitisellä käytössä Portugalissa raiskauksen aikaan. Joskus läheiset saivat puhuteltua Tiitistä kohtauksen aikana vain englanniksi, kielellä, jota hän Portugalissa asuessaan käytti eniten.

Ajat olivat synkkiä ja huumori mustaa: Jaha, loma on tulossa. Lähtisikö reissuun vai kirjautuisiko osastolle? Jos Tiitinen päätyi sairaalaan, kohtaukset loppuivat saman tien, sillä ympäristö ja ihmiset olivat vieraita.

Myöskään lomareissuilla kohtauksia ei tullut koskaan. Eikä silloin, kun Tiitinen puuhasi perheensä kanssa jotakin uutta ja innostavaa.

– Meidän perhe on kokeillut kaikki mahdolliset elämykset ja uudet urheilulajit. Siinä on positiivinenkin puolensa, Tiitinen sanoo.

Lomilla kodista tuli pelottava paikka. Joskus Tiitinen seisoi kyynelsilmin eteisessä ja hoputti perhettään: lähdetään pian mökille – tai ihan mihin tahansa – ettei kohtaus ehdi alkaa.

Puoliso auttoi lenkkivaatteet päälle

Apua oli vaikea saada, sillä oikean diagnoosin löytymisessä meni pitkään. Tiitisellä epäiltiin milloin ahdistuneisuushäiriötä ja milloin kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Viimein yksi lääkäri osasi tunnistaa traumataustan ja oireilun dissosiaatiohäiriöksi. Mutta varsinainen paraneminen alkoi siitä hetkestä, kun Tiitinen päätti lähteä juoksulenkille.

Hän oli kyllä käynyt terapiassa ja pukenut ongelmiaan sanoiksi kerta toisensa jälkeen. Se tuntui kuitenkin siltä kuin olisi selostanut elokuvan käsikirjoitusta, jossa asiat tapahtuivat jollekin toiselle.

Aikapommi oli kehossa ja vain kehon kautta siihen pääsi oikeasti käsiksi.

Tiitinen ajatteli kohottaa kuntoaan aloittamalla säännöllisen lenkkeilyn, mutta metsäpoluilla tapahtui jotakin tärkeämpää. Juostessa voima virtasi jalkoihin. Keho oli vahva eikä lamaantunut, kuten väkivaltatilanteissa.

– Lenkillä avautui joku uusi yhteys. Se tuntui valtavan parantavalta.

Hankalimpina aikoina puoliso puki Tiitiselle juoksutrikoot, jos hän ei itse kyennyt, sillä liikunnalla oli niin suuri vaikutus vointiin. Joka kerta olo parani lenkillä.

Huimia harppauksia paranemisessa tapahtui myös sen jälkeen, kun Tiitinen vaihtoi puhumiseen perustuvan psykoterapian keholliseen traumaterapiaan. Siellä tuskallisia muistoja kohti mentiin turvallisessa ympäristössä ja kehon tuntemusten kautta. Dissosiaatiokohtauksia tuli edelleen, mutta nyt Tiitinen oli niissä itse läsnä ja muisti ne jälkeenpäin. Mielen traumatisoitunut ja terve puoli alkoivat lähestyä toisiaan.

– Tällä hetkellä minusta tuntuu, että ne ovat jo melkein yhtä. Traumat ovat osa elämäntarinaani ja pystyn tulemaan toimeen niiden kanssa, Tiitinen sanoo.

Rajat löytyvät harjoittelemalla

Tiitinen kokee, että liikunta pelasti hänet. Myöhemmin siitä tuli myös ammatti. Tiitinen opiskeli personal traineriksi ja lasten liikunnanohjaajaksi. Hän perusti yrityksen, joka tarjoaa erityisesti perheille tukea muutoksiin kohti terveellisempiä elämäntapoja.

Liike on Tiitisen mielestä lääke moneen vaivaan, mutta hän on vakuuttunut, ettei pysyviin tuloksiin päästä ulkoapäin sanellun ruokavalion tai treeniohjelman avulla.

– Entä jos ihminen on vaikka niin ahdistunut, ettei uskalla poistua kotoaan? Ei silloin voi lähteä salille. Pienten muutoksen askelien täytyy sopia omaan arkeen, Tiitinen sanoo.

Sen jälkeen alkaa vaihe, jossa elämän kaikissa muutoksissa Tiitisen mielestä oikeastaan on kyse: uuden opetteleminen. Harjoitellaan ja kokeillaan, onnistutaan ja välillä epäonnistutaan.

Samaa metodia Tiitinen soveltaa myös omaan elämäänsä. Viime aikoina hän on opetellut erityisesti rajojen vetämistä: nykyisin Tiitinen ei tee töitä kellon ympäri, uskaltaa välillä sanoa “ei” ja kertoo mielipiteensä, vaikka joku saattaa olla eri mieltä.

Kun Joensuussa järjestettiin Pride-tapahtuma toukokuussa, Tiitinen postasi Instagramiin kuvan ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavan tekstin. “Jos sinulla on jotain sitä vastaan, että ihminen rakastaa toista ihmistä, niin tämä ei ole sinun tilisi”, postaus päättyi.

Aikaisemmin vastaavan kirjoituksen julkaiseminen ei olisi ollut mahdollista, koska Tiitistä olisi ahdistanut liikaa se, että joku saattaa suuttua hänelle. Nyt Instagram-päivityksen tekeminen oli tietoinen harjoitus: Tiitinen haluaa tuoda entistä enemmän esiin omia arvojaan, vaikka ne eivät kaikkia miellyttäisi.

Turvassa hammaslääkärissä

Harjoittelun tulosta on myös se, että nykyisin dissosiaatiokohtauksia ei juuri enää tule. Kun Tiitinen tunnistaa ennakoivat merkit ja tuntee kehossaan tutun uhkaavan olon, hän purkaa tilanteen auki jollekin toiselle ihmiselle. Useimmiten pelko väistyy.

– Identiteettini on pitkään perustunut siihen, että menen karkuun tiettyjä tunnetiloja. Nyt yritän mennä niitä kohti.

Se tarkoittaa pelkojen kohtaamista arkisissa tilanteissa. Tiitinen vältteli vuosia hammaslääkärillä käyntiä. Ajatus makaamisesta vastaanotolla liikkumatta ja muiden armoilla tuntui mahdottomalta, sillä tilanne muistutti traumakokemuksista.

Viime keväänä Tiitinen varasi ajan hammashoitoon. Hammaslääkärin tuolissa traumamuistot aktivoituivat, mutta nyt Tiitisellä oli keinoja käsitellä pelkojaan.

Hän kiersi kätensä ympärilleen ja halasi itseään lempeästi. Pienellä tytöllä sylissä ei ollutkaan mitään hätää.

Tänä viikonloppuna lepakoiden bongailu voi onnistua tavallista helpommin.

Lepakot ovat aktiivisia, kun sää on lämmin ja tyyni. Loppukesästä lepakoita on paljon liikkeellä myös siksi, että poikaset ovat oppineet lentämään. Yhdyskunnat alkavat hajota, kun nuoret lepakot lähtevät omille teilleen.

Lepakoiden näkeminen tosin vaatii valvomista.

– Jos lepakoita tarkkailee silmämääräisesti, on hyvä aloittaa puoli tuntia auringonlaskun jälkeen, sanoo lepakkotutkija ja Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen varapuheenjohtaja Anna Blomberg.

Tänä viikonloppuna järjestettävässä Lepakkobongauksessa voi havainnoida lepakoita tunnin ajan itse valitsemassaan paikassa, vaikkapa kesämökin pihalla, puistossa tai järven rannalla. Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen järjestämään tapahtumaan voi osallistua kuka tahansa.

Anna Blomberg pitää todennäköisenä, että tunnin mittainen tarkkailu tuottaa tulosta.

– Jos vain kiinnittää huomiota, lepakoita kyllä näkee. Istuskelin itse eilen Turun Puolalanpuistossa, ja siellä lenteli kaksi pohjanlepakkoa, Blomberg sanoo.

Havainnot voi halutessaan ilmoittaa Suomen lajitietokeskuksen retkilomakkeella.

Kaupunkipuistoissakin lentelee lepakoita

Millaisissa paikoissa lepakoita sitten näkee? Suomessa on tavattu kolmeatoista eri lepakkolajia, joiden elintavat ovat keskenään erilaisia.

Yleisimmän lepakon, pohjanlepakon, voi Anna Blombergin mukaan nähdä melkein missä tahansa. Niitä on kaupunkipuistoissakin.

– Jos taivaalle katsoessasi näet lepakon lentämässä ympyrää jollakin aukealla paikalla, se on monesti pohjanlepakko, Blomberg sanoo.

Toisen yleisen lepakon, vesisiipan, voi puolestaan bongata järvellä.

– Vesisiippa tykkää saalistaa vesistöjen äärellä ja napsia saalista veden pinnalta.

Metsätiellä kävellessä ohi voi puolestaan sujahtaa esimerkiksi viiksisiippa tai isoviiksisiippa.

Jos lepakoiden tarkkailu kiinnostaa enemmänkin, niiden bongaamisessa ja lajien erottamisessa auttaa lepakkodetektori. Se muuntaa lepakoiden lähettämät ultraäänet ihmiskorvin kuultaviksi.

– Lepakkodetektorin avulla monesti huomaa, että lepakoita on ympärillä paljon. Vaikka niitä ei näkisi, niitä kyllä kuulee, Anna Blomberg toteaa.

Blomberg muistuttaa, että lähtökohtaisesti lepakkoa ei ikinä saa koskea. Se on rauhoitettu eläin ja voi myös levittää rabiesta, vaikka riski Suomessa onkin pieni.

Suomen vanhin lepakko asustaa Liedossa

Vaikkapa lintuihin verrattuna lepakoista tiedetään toistaiseksi hyvin vähän. Edes niiden määrästä Suomessa ei ole luotettavaa tietoa. Esimerkiksi metsissä elävä viiksisiippa voi Anna Blombergin mukaan olla harvinaisempi kuin tähän asti on luultu, ja se saattaa olla herkkä ympäristön muutoksille.

Lepakot ovat muihin pieniin hyönteissyöjiin verrattuna hyvin pitkäikäisiä. Ikää on voitu selvittää rengastusten avulla.

Suomessa havaittu vanhin lepakko elelee tällä hetkellä Liedon Nautelankoskella.

– Siellä on vesisiippakoiras, joka täytti tänä kesänä vähintään 18 vuotta. Se tunnetaan Nautelankosken nestorina, Anna Blomberg sanoo.

Aivan tarkasti Suomen vanhimman lepakon ikää ei tiedetä, sillä se rengastettiin aikuisena. Lepakko voi elää vielä paljon vanhemmaksikin. Kaikkein iäkkäin on ollut siperialainen, yli nelikymmenvuotiaaksi elänyt isoviiksisiippa.

Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen Lepakkobongaus jatkuu sunnuntaihin 28. heinäkuuta asti.

Helteiset kesälomapäivät ja viikonloput täyttävät Suomen uimarantoja. Eniten köllötellään hiekalla, mutta lämmin vesi houkuttelee monia myös pulahtelemaan. Se on hauskaa, mutta se voi olla myös vaarallista, ellei ymmärrä kunnioittaa vettä sekä omasta että lastensa puolesta.

–Me suomalaiset yliarvioimme oman uimataitomme, niin kuin muuallakin yleensä, tuumii Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton SUH:n viestintäasiantuntija Niko Nieminen, joka työnsä lisäksi myös kouluttaa vapaa-ajallaan uimaopettajia ja hengenpelastajia.

Pohjoismaisen määritelmän mukaan uimataitoa on vasta se, jos syvään veteen pudottuaan tai pulahdettuaan pystyy uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selkäuintia.

Toissavuotisen tutkimuksen mukaan sen selvittää 76 prosenttia kuudesluokkalaisista, 12–13-vuotiasta. Kolmella neljänneksellään he päihittävät aikuiset: aiemmassa tutkimuksessa vastaava taito oli vain kahdella kolmesta aikuisesta.

Kuudesluokkalaisten uimataitoa tutkimuksessa selvitettiin siksi, että perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan heillä pitäisi olla tuo pohjoismaisen määritelmän mukainen taitotaso.

Yli neljäsosa peruskouluista ei opeta kuudesluokkalaisille enää uintia, ja on sellaisiakin kouluja, joista uintiopetus puuttuu kokonaan.

Uimataidon testaaminen uimahallissa on yksi juttu, luonnonvedet usein aivan toinen.

– Vesi on yleensä kylmempää, ja kylmä vesi kangistaa. Uiminen ei tietenkään ole samanlaista kuin hallissa. Jos vesi on 15-asteista, et ehkä pystykään uimaan samaa metrimäärää, eikä näkyvyyskään aina ole yhtä hyvä kuin hallissa, sanoo Niko Nieminen.

Nieminen arvioi näppituntumalta, että ehkä puolet uimataitoisiksi luokitelluista suomalaisista pystyy uimaan testimatkan verran myös avovedessä. Mutta se, että tullaan rannalle nauttimaan kesäpäivästä, on silti se ykkösjuttu, hän korostaa.

Jotta päivä myös päättyisi onnellisesti, Nieminen antaa muutaman vinkin.

– Ei mennä yksin uimaan, vaan on aina kaveri mukana. Uidaan rannan suuntaisesti, jotta jalat ulottuvat pohjaan, jos jotakin tapahtuu. Uimataidottoman on hyvä ottaa jokin kelluke mukaan, ja lapsille voi laittaa pelastusliivin myös rannalla.

Ikäviäkin asioita kuitenkin tapahtuu. Tänä vuonna on hukkunut 54 suomalaista.

Tyypillinen hukkuja on edelleen keski-ikäinen mies, ja alkoholilla on usein osuutta asiaan, mutta tänä kesänä on hukkunut myös poikkeuksellisen paljon lapsia. Henkensä on menettänyt kuusi lasta. Viime vuonna luku oli kaunis nolla.

Useimmat meistä ovat nähneet veden varaan joutumisen onneksi vain elokuvissa. Sen takia meillä voi toisaalta olla siitä aivan väärä kuva. Hukkuminen on hiljaista, ei rajua ja äänekästä henkiinjäämikamppailua, Nieminen muistuttaa.

Hukkuva yrittää ensisijaisesti saada suunsa ja nenänsä vedenpinnan yläpuolelle, jotta saisi hengitettyä. Hän painuu välillä pinnan alle, ja kun hän tulee pinnalle, hän vetäisee keuhkoihinsa ilmaa. Samaan aikaan ei voi huutaa.

– Kädet ovat veden alla, kun hän yrittää painaa vettä alaspäin. Näyttää siltä kuin hän kiipeäisi näkymättömiä tikkaita ylöspäin.

Uimaopetus- ja hengenpelastusliitolla on muistisääntö, jolla hukkuvaa voi auttaa vaikkei mikään superuimari olisikaan – "H-rap".

H = hälytä eli soita tai pyydä jotakuta soittamaan hätänumeroon.
R = vedä henkeä eli rauhoitu ja rauhoittele myös avun tarvitsijaa.
A = etsi apuväline eli jotakin kättä pitempää ja mielellään kelluvaa.
P = pelasta eli ojenna apuväline itsensi ja pelastettavan väliin.

Apuväline on erittäin tärkeä, sillä ilman sellaista yhden hukkuminen voi muuttua kahden hukkumiseksi. Autettava voi vetää auttajan mukanaan veden alle pyrkiessään saamaan henkeä hinnalla millä hyvänsä.

– Jos hän saa jostakin kiinni, hän ei mieti, onko se isä, äiti, kaveri, vaan vaistomainen reaktio on ottaa kiinni ja yrittää ponkaista vedestä ylös, Nieminen sanoo.

Helsingin Hietaniemen uimarannalla, Hietarannassa, Hietsussa ottaa aurinkoa uumana kesäpäivänä jopa kymmenen tuhatta ihmistä. Täällä ja muilla isoilla kaupunkirannoilla on myös valvojia turvallisuutta silmällä pitämässä.

Yksi heistä on Topias Tuononen. Mitä hän rannalla erityisesti seuraa?

– Etenkin juuri pikkulapsia, varsinkin jos ei ole vanhempia lähellä. Silmä on yleensä pikkulapsissa, jotka menevät kellukkeilla tai vastaavilla vähän syvemmälle.

Tuononen kertoo hakeneensa muutaman rannalle, mutta hengenvaarallisia tilanteita ei ole ollut.

– Ei ole ollut, koska on ollut valvoja hereillä.

Sama ohje ammattilaisilla on myös vanhemmille.

– Ollaan ihan lähellä lapsia rannalla, ihan käden mitan päässä. Vedessä jätetään lapsi aikuisen ja rannan väliin. Annetaan aikaa lapselle eli jätetään kännykät ja lehdet kassiin ja katsotaan heitä herkeämättä, sanoo Niko Nieminen.

Rantapallo, uimarengas tai muu rantalelu ei riitä lapsen turvaksi edes rantavedessä.

– Kellukkeet käsissä tai lötköpötkö ovat parempi kuin ei mitään, mutta eivät välttämättä estä hukkumista. Jos oma kelluntaväline lähtee tuulen mukaan, niin lapsi lähtee perää. Jos hän on uimataidoton, voi käydä ikäviä asioita, jos vanhempi on rannalla ja tekee päivitystä someen.

Lopuksi vielä Niemisen tiivistetyt vinkit hyvää kesään: Pidetään toisistamme huolta, ollaan rannalla lasten lähellä, puetaan pelastusliivit päälle, kun lähdetään vesille, ja muistetaan, että alkoholi ei vesille kuulu.