Ympäristöjärjestö WWF kirjoittaa tiedotteessaan, että se pitää erittäin uhanalaisen ahman kaatolupien myöntämistä vääränä päätöksenä. WWF:n mielestä nyt päätetyn kiintiön mukaisia lupia ei tule missään tapauksessa myöntää Natura-alueille, joiden suojeluperusteena ahma on, eikä niihin paliskuntiin, joissa ylitetään asetuksen mukainen suurin sallittu poromäärä.
– Viime talven ahmanmetsästys osoitti, että viranomaisten resurssit metsästyksen valvontaan ovat täysin riittämättömät. Lisäksi alkukevääseen asti jatkuva metsästys uhkaa imettäviä naaraita ja niiden vastasyntyneitä pentuja, WWF perustelee tiedotteessaan.
WWF kirjoittaa, että heidän tietojensa mukaan ahman metsästyksen valvontaan ei viime talvena osoitettu lisäresursseja, vaikka ministeriö tiedotti, että metsästystä valvotaan erityisen tarkasti ja erävalvontaa tehostetaan.
MMM: Metsästyksen valvonnassa on kyse luvallisen metsästyksen valvonnasta
Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Jussi Laanikari kertoo Yle Sápmille, että viime vuonna selvitettiin, voiko petovahinkojen korvaamiseen ja estämiseen tarkoitettua määrärahaa käyttää erävalvonnan tehostamiseen. Se ei ollut mahdollista, sillä samaa toimintaa rahoitetaan jo budjettivaroin.
– Erävalvonta samoin kun Rajavartiolaitos, poliisi sekä riistanhoitoyhdistyksen metsästysvalvojat valvovat siten myös tulevaa ahmanpyyntiä niillä resursseilla, joita heillä on käytettävissään, kirjoittaa Laanikari Yle Sápmille sähköpostiviestissään.
Hän myös lisää, että valvonnassa on kyse luvallisen metsästyksen valvonnasta, jossa lähtökohtaisesti on aina tiedossa, mitä, missä ja miten metsästetään.
Ministeriön Suomen riistakeskukselle osoittaman ohjeen mukaan saalisilmoitus tulee tehdä myös tekstiviestitse viranomaisille, erätarkastaja mukaan lukien, välittömästi tapon tapahduttua, ja saalisilmoitukseen tulee liittää tieto pyynnin aloituspaikasta. Jos pyynti kohdistuu Natura 2000 -alueelle, pitää poikkeusluvasta ja saadusta saaliista ilmoittaa myös ELY-keskukselle.
Viime vuoden pyyntiluvissa Suomen riistakeskus oli asettanut ehdon, että ennen pyyntiin ryhtymistä, ja jokaisesta pyyntiin lähdöstä, on osallistuvien nimet sekä pyyntialue ilmoitettava etukäteen Suomen riistakeskukselle, alueen poliisilaitokselle ja Metsähallituksen erätarkastajalle. Lisäksi jokaisen pyyntipäivän jälkeen tulee tehdä ilmoitus jahdin päättymisestä edellä mainituille tahoille. Jos pyyntialue oli kunnassa, jossa on rajavyöhykettä, edellä mainitut ilmoitukset oli tehtävä myös rajavartiostolle.
Reviiripohjainen korvausjärjestelmä vaihtoehdoksi metsästykselle?
Ministeriö vetoaa tiedotteessaan tutkimukseen, jonka mukaan yksi ahma tappaa kaksi poroa kuukaudessa, mutta 15 poroa tappaviakin yksilöitä on.
– Kahdeksan ahman poiston vaikutus olisi siten vähintään 192 porovahinkoa vähemmän vuodessa ja säästäisi noin puoli miljoonaa euroa vahingonkorvauksia, ministeriön tiedotteessa arvioidaan.
WWF:n mukaan ahman ja porotalouden yhteensovittamiseksi on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin tappaminen. WWF on toistuvasti esittänyt, että tärkein toimenpide ahman ja poronhoidon yhteensovittamisessa olisi siirtyä reviiripohjaiseen, ahman onnistuneiden pesintöjen määrän perusteella paliskunnalle maksettavaan porovahinkojen korvaukseen.
– Maakotkan kohdalla on käytössä reviiripohjainen korvausjärjestelmä. Maakotkan esimerkki osoittaa, että reviiripohjaisen korvausjärjestelmän myötä lajiin kohdistuva vaino on käytännössä loppunut ja asenteet maakotkaa kohtaan muuttuneet positiiviseen suuntaan. Ruotsissa siirryttiin reviiripohjaiseen ahman aiheuttamien porovahinkojen korvaukseen jo 1990-luvulla, ja sen jälkeen Ruotsin poronhoitoalueen ahmakanta on kasvanut merkittävästi, kirjoittaa WWF tiedotteessaan.
Maa- ja metsätalousministeriön mielestä reviiripohjainen korvausjärjestelmä ei ole toimiva ratkaisu.
– Korvausjärjestelmän vaihtaminen ei kuitenkaan vähennä ahmojen aiheuttamia vahinkoja eikä se ole Ruotsissakaan poistanut ahmojen poiston tarvetta. Lisäksi reviiripohjaista korvausjärjestelmää vastustetaan laajasti poronhoitoalueen paliskunnissa, Maa- ja metsätalousministeriön tiedotteessa todetaan.
WWF: Ahmakanta ei ole moninkertaistunut poronhoitoalueella
Luonnonvarakeskuksen vuoden 2017 arvion mukaan Suomessa on noin 220–250 ahmaa. Arviossa vedetään johtopäätös, että ahmakanta on moninkertaistunut viimeisen 15–20 vuoden aikana. Maa- ja metsätalousministeriö perustelee ahman metsästystä tämän tiedon pohjalta.
WWF puolestaan vetoaa tiedotteessaan RKTL:n arvioon, jonka mukaan 2000-luvun alussa Suomen ahmakannassa oli noin 120 ahmaa, eli noin puolet nykyisestä.
– Suuri osa ahmakannan kasvusta on 2000-luvulla tapahtunut poronhoitoalueen ulkopuolella, joten poronhoitoalueelle esitettävän ahman metsästyksen kannan moninkertaistumisella on harhaanjohtavaa. Poronhoitoalueen ahmakanta, johon metsästys kohdistuu, on viimeisten 15 vuoden aikana kasvanut vain hieman, ei moninkertaistunut, WWF toteaa tiedotteessaan.
Maa ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Jussi Laanikari vastaa, että Luonnonvarakeskus arvioimasta 220–250 ahmasta noin sata liikkuu poronhoitoalueella.
– Suomen ahmakannan yksilölukumäärän arvioitiin selvästi runsastuneen kuluneiden 15 vuoden aikana. Kannan runsastuminen oli voimakkainta poronhoitoalueen ulkopuolisessa Itä-Suomessa, sanoo Laanikari.
Maa ja metsätalousministeriön 6.2.2017 päivätyssä muistiossa kirjoitetaan, että ahmojen lukumäärät ovat viime vuosina runsastuneet etenkin Itä-Suomessa ja riistakolmiotarkastelun kohteena olevalla osalla poronhoitoaluetta (Kuva).
WWF pelkää metsästyksen ajankohdan olevan haitallinen Suomen ahmakannalle
WWF:n mukaan nyt päätetty metsästyksen ajoitus on väärä, sillä ahman poikaset syntyvät lumipesään helmi‐maaliskuussa.
– Esitetty metsästys osuu osittain aikaan, jolloin ahmanaaraalla voi jo olla pennut pesässä. Ahman sukupuolen ja lisääntymistilan varma määrittäminen ennen ampumista on käytännössä mahdotonta.
Suomen riistakeskuksen lupaehdoissa on edellytys, että pyynnissä tulee pyrkiä varmistamaan, ettei saaliiksi kohdennu ahmanaaras, jolla on poikaset pesässä tai jota alle vuoden ikäinen poikanen seuraa. WWF kuitenkin pelkää, että poikkeusluvalla voidaan tappaa myös imettävä naaras, vaikka lupaehdoissa sitä määrättäisiinkin välttämään.
– Lisääntymisikäiset naaraat ovat kannan arvokkainta osaa, joten erittäin uhanalaisen lajin kyseessä ollessa erityisesti niitä tulee suojella, kirjoittaa WWF.
Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Jussi Laanikari kertoo, että uusi asetus annettiin tarkoituksellisesti viime vuotta aiemmin, jotta metsästys voisi käynnistyä aiemmin ja osaltaan vaikuttaa pienentävästi siihen riskiin, että arvio ahman sukupuolesta ja poikasista ei menekään oikein.
– Ilmeisesti lupaehdoissa ollut kohdentaminen kuitenkin toimi viime vuonna, sillä Suomen riistakeskus myöntämillä poikkeusluvilla saaliiksi saatiin maaliskuun puoliväliin mennessä kuusi urosta ja kaksi naarasta. Lisäksi Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan saaliiksi saadut naarasahmat olivat nuoria yksilöitä, jotka eivät ole lisääntyneet, Laanikari sanoo.
WWF on kerännyt yhdessä BirdLifen, Luonto-Liiton ja Animalian kanssa nimiä ahman metsästystä vastustaneeseen vetoomukseen, jolla vastustetaan poikkeuslupien myöntämistä. Vetoomukseen nimiä kertyi yhteensä 16 675. WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen kertoo, että vetoomus on toimitettu maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle.
WWF:n tiedote asiasta: WWF tuomitsee erittäin uhanalaisen ahman tappoluvat.
Maa- ja metsätalousministeriön tiedote asiasta: Maa- ja metsätalousministeriön asetus sallii kahdeksan ahman rajoitetun metsästyksen porovahinkojen vähentämiseksi.
Lisätietoa Ahman metsästyksestä poikkeusluvilla:Maa- ja metsätalousministeriön asetus poikkeusluvilla sallittavasta ahman metsästyksestä metsästysvuonna 2017–2018.