Suomen kunnissa ollaan vasta havahtumassa jättimäiseen korjauksen tarpeeseen, jota ikääntynyt katuverkko ja erityisesti sen alle sijoitetut putket vaativat. Enemmistö kunnista ei edes tiedä, missä kunnossa katuverkkoon kiinnitetty omaisuus on.
Tarkkojen tilastojen maassa on täysin yllättävää, että vertailukelpoista tietoa kuntien katuverkon kunnosta ei ole saatu kerättyä.
Alle 10 000 asukkaan kunnista varmaan yhdessäkään ei ole tätä asiaa selvitetty. Paavo Taipale
Viime vuosina sekä julkiset että yksityiset asiantuntijaryhmät ovat kehittäneet ja kokeilleet sopivia keinoja kuntoarvioiden tekemiseksi, mutta kaikkia kuntia koskevaa yhtenäistä menetelmää ei toistaiseksi ole syntynyt.
– Valitettavasti vielä ei olla tämän pidemmällä, myöntää yhdyskuntatekniikan päällikkö Paavo Taipale Kuntaliitosta.
Kaupungit edelläkävijöinä
Taipaleen mukaan Kuntaliitossa on sovittu, että vuoden 2018 aikana kaikilta kunnilta yritetään saada vastaus ainakin kahteen peruskysymykseen. Siihen, tiedetäänkö kunnassa katuverkkoon ja kunnallistekniikkaan kiinnitetyn omaisuuden arvo. Sekä siihen, onko kunnassa arvioitu hintaa, jolla paikat saadaan korjattua tyydyttävälle tasolle.
– Alle 10 000 asukkaan kunnista varmaan yhdessäkään ei ole tätä asiaa selvitetty. On muistettava, että katuverkkoa saattaa niissä olla vain vähän, joten ehkä ei ole koettu tarpeelliseksi ryhtyä tällaista selvitystä tekemään, Taipale sanoo.
Sen sijaan suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa korjauksen tarpeen arviointi on jo käynnissä. Osassa arviointeja käytetään Kuntaliiton tarjoamaa mallia, osa kunnista päätyy käyttämään työn tehneen konsultin suosittelemaa laskentatapaa.
Laskentatapojen erojen vuoksi kaupunkien keskinäinen vertailu ei ole mahdollista. Kaupungeille itselleen katuverkoston kuntoarvio on kuitenkin järeä ja tarpeelliseksi tiedetty työkalu. Sen perusteella luodaan suunnitelmaa katujen kunnostamisesta vuosiksi ja vuosikymmeniksi eteenpäin.
Vain välttämättömin saadaan tehdyksi
Uusimpana katuverkostonsa kunnon arvioineiden kaupunkien luetteloon on liittynyt Lappeenranta. Runsaan 70 000 asukkaan maakuntakeskuksessa on yhteensä 500 kilometriä katuja ja 300 kilometriä kevyenliikenteen väyliä.
Kiireimmin korjausta huutavat kadut ja niiden alaiset putkistot on rakennettu tyypillisesti 1960-luvulla. Mutta myös joillain 80-luvulla saven päälle rakennetuilla asuinalueilla tiedetään olevan katuremontin tarvetta.
– Mitään uutta raportin tiedoissa ei meille ole mutta nyt, kun tilanteesta on mustaa valkoisella pystymme paremmin perustelemaan päättäjille rahantarpeen, sanoo kaupungin rakennuspäällikkö Mikko Tamminen.
Tammisen mukaan tätä ennen katujen kunnostamisessa on edetty vuosi kerrallaan ja sen mukaan, miten rahaa työhön on liiennyt. Loppuvuodesta valmistunut järjestyksessään ensimmäinen Lappeenrannan katuverkon korjausvelkaraportti on vakavaa luettavaa. Katuverkon korjausvelka on 60 miljoonaa euroa.
– Tämän velkasumman vähentäminen ei ole realistista, Tamminen kertoo.
Realistista on ainoastaan sen varmistaminen, ettei korjausvelka enää entisestään kasva. Tavoite saavutetaan, jos kaupunki ohjaa aina vuosittain kolme miljoonaa euroa katuremontteihin.
– Sillä summalla pystytään laittamaan muutama kilometri vuodessa peruskorjausta vaille olevaa katuverkkoa uutta vastaavaksi, Tamminen sanoo.
Mistä oikein puhutaan?
Korjausvelka ei ole ihan helppo käsite. Se on terminä melko uusi eikä sen täsmällinen merkitys ole yksiselitteinen. Sen vuoksi yhdyskuntatekniikan päällikkö Paavo Taipale Kuntaliitosta epäilee, ettei kunnissa aina puhuta samasta asiasta, kun ryhdytään selvittämään korjausvelan suuruutta.
Korjausvelka kuvaa rahamäärää joka vaikkapa tieverkkoon on menneinä vuosina jäänyt investoimatta, jotta ne olisivat käytön kannalta hyvässä kunnossa. Hyvä kunto taas voidaan määrittää kunnan parhaaksi näkemällä tavalla. Usein se tarkoittaa vaikkapa 70 tai 80 prosenttia siitä arvosta, joka täysin uuden kohteen tekemiseen tarvitaan.
Velkasumman vähentäminen ei ole realistista. Mikko Tamminen
Lappeenrannan 60 miljoonan euron korjausvelka on Paavo Taipaleen karkean arvion mukaan melko tyypillinen vastaavankokoisten kaupunkien tilanteeseen verrattuna.
– Ei se huono ole mutta ei ole hyväkään.
Katutyö kiinnostaa aina
Lappeenrannassa Liinakonkadun ja Reippaankadun risteyksessä katu on kaivettu auki koko leveydeltä. Ammottavan aukon varrella seisoo kadun täydeltä omakotitaloja, joihin kuljetaan työmaan laitaa erilaisia polkuviritelmiä pitkin.
Rakennuspäällikkö Mikko Tamminen tietää kokemuksesta, että katutöistä jos jostain tulee kaupungille asiakaspalautetta tulvimalla.
Ensinnäkin työn alla olevan kadun käyttäjillä on asiaa ja oma lukunsa ovat ne yhteydenotot, joissa kuntalainen kertoo näkemyksensä korjaukseen valikoituneiden katujen tärkeysjärjestyksestä.
– Kiitetään kauniisti. Tarvittaessa käydään tutkimassa ilmoituksen kohteena olevan kadun kunto, Tamminen kertoo.
Katujen kunnostusjärjestystä ei Lappeenrannassa voi kaupunki yksin päättää. Vastuu vesi-, kaukolämpö- ja viemäriputkista on Lappeenrannan Energiaverkot Oy:llä, jolta myös on löydyttävä korjausrahat ennenkuin katu voidaan avata.
– Aina yritetään saneerata niin, että kaikilla osapuolilla on valmius työnsä tehdä, ennenkuin kadun pinta avataan, Tamminen sanoo.