Perämeren rannikolla Kokkolan pohjoispuolella viime sunnuntaina kelluneet suuret jääpallot ovat monelle outo ilmiö. Kyse lienee pitkälti siitä, että pallojen syntymistä satutaan todistamaan harvoin. Vedenalaisvalokuvaaja Teemu Lakka Vääksystä on kuitenkin seurannut pallojen muodostumista jo useana talvena lähivesistöissään Vesijärvessä ja Päijänteessä.
Lakan havainnot vahvistavat sen, että pallojen synty vaatii juuri oikeat olosuhteet: veden on oltava aavistuksen verran pakkasen puolella ja ilman reippaasti pakkasella. 5–8 metrin tuuli on olennainen tekijä, sillä ilman tuulta pallon "siemen" ei muutu pyöreäksi, vaan jäätyy. Kun tuuli tyyntyy yöksi, seuraavana päivänä pallosta on jäljellä enää sohjomatto. Senkin Lakka on itse seurantakäynnillä havainnut.
Jääpalloja muodostunee siis säännöllisesti, mutta olosuhteet ovat kohdallaan harvoin. Vedenalaiskuvaajan näkökulmasta sopivia päiviä on vain yksi tai kaksi talvea kohti. Täksi talveksi Lakka opetteli ennakoimaan sopivat ajankohdat seuraamalla veden lämpötilaa, pakkaslukemaa ja tuuliennustetta.
– Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun pääsin ennusteen pohjalta kiinni oikeaan hetkeen, sanoo Lakka.
Niinpä mies vietti kaksi tuntia vedessä jouluaattona. Toisen järven h-hetki osui viime viikonloppuun.
Rannikolla ennustaminen on Lakan mukaan vaikeampaa kuin sisävesissä, joissa veden lämpötila on tasaisempi.
Pallon sisällä kasvillisuutta tai hiekkaa
Jääpallot syntyvät Teemu Lakan kokemuksen mukaan kahdella tavalla: siemenenä voi olla vesikasvin osanen, joka alkaa kertyä palloksi ja nousee pintaan. Pallo voi syntyä myös kivien tai pikemminkin hiekan ympärille. Jääpallo kasvaa vauhdikkaasti: 3–4 sentin aihio ehtii parissa tunnissa parikymmensenttiseksi.
Vielä pohjassa pallo pysyy hahtuvaisena ja melko pehmeänä, kuten Lakan videosta näkyy. Vasta pintaan noustuaan se alkaa kerryttää ympärilleen kovempaa jäätä.
Ohtakarin pallojen synty riippuu Lakan arvion mukaan pohjanlaadusta. Hän uskoo kuitenkin, että pallojen sisällä on todennäköisimmin kasvin osia.
Lakan kotijärvistä Vesijärvellä on hiekkapohja, joten pallot muodostuvat kasvillisuuden ympärille. Päijänteellä taas kivipohja luo olosuhteet kiven ympärille kasvavalle jääpallolle. Ohtakarin pallojen hän veikkaa syntyneen kasvien ympärille.
Talvisin mies sukeltaa yksin
Teemu Lakka on kala- ja ympäristötalouden asiantuntija, koulutukseltaan iktyonomi. Kiinnostusta vedenalaiseen luontoon on vahvistanut työ veden lämpötilojen ja ominaisuuksien seuraamisen parissa.
Lakka sukeltaa kameroineen siis myös talvisin. Kun jääkansi ei ole vielä muodostunut, sukellukset voivat kestää parikin tuntia. Jääkannen tultua aika jää alle tuntiin. Sukelluspäiviä on talvella silti vain saman verran kuin talvioloissa vedenalaiskuvaajia Suomessa: kourallinen.
Sukelluspuvun alla miehellä on lämpöliivi ja paksu lämpöhaalari.
– Ei siellä muuten tarkene. Vähänhän sitä on kuin Michelin-mies, luonnehtii Lakka.
Talvireissut hän tekee yksin.
– Ei kukaan muu ole niin hullu, että viitsisi lähteä.
Yksinäisyys ei pelota, sillä kokemus on tuonut taitoa ja tiedon siitä, missä menee hölmöilyn raja.
Palkinto tekee hommasta kannattavaa, vaikka vesi vie voimat
Ennen veteen pääsyä tarvitaan pohjatyöt. Sukelluspäivänä pelkästään jääkappaleiden välistä vääntäminen painavien kamojen ja omien painojen kanssa saa välillä kyseenalaistamaan koko harrastuksen.
– Että onko tämä sen ryynäämisen arvoista? Mutta kyllä se on.
Parin tunnin sukellus hyisessä vedessä vie voimat. Palkinto odottaa vasta kotikoneella.
– Kyllä siinä on fyysisesti ja henkisesti loppu, kun pääsee ylös. Mutta kun pääsee kotiin lämpimään katsomaan, mitä kameraan tarttui, niin tulee voittajafiilis. Varsinkin, jos on löytänyt jotain uutta.
Ohtakarilla nähty palloaihioita jo joulukuussa
Elisa Lindgren bongasi jääpalloja Ohtakarin rannassa joulukuun puolivälissä. Ne olivat tuolloin nyrkin kokoisia ja Lindgren pohti aluksi, voisiko kyse olla samoista palloista. Vedenalaiskuvaaja Teemu Lakka ei teoriaan usko. Pallot tuskin ovat samoja, mutta ilmiö toki on.
– En jaksa uskoa, että samat pallot kelluvat kolme viikkoa. Ehkä ilmiö on alkanut aiemmin, mutta katkennut jostain syystä, esimerkiksi tuulen suunnan muututtua. Sitten se on alkanut myöhemmin uudelleen ja olot ovat sillä kertaa mahdollistaneet pallojen kasvamisen suuriksi.
Lindgren on opiskellut geofysiikkaa, joten hänellä on fysikaalinen lähestymistapa vesistöihin: veteen, lumeen ja jäätiköihin. Jääpalloihin hän törmäsi ensi kertaa. Palloissa ei ollut näkyvissä juurikaan jäätymistä, vaan lähinnä ensijääkiteitä. Lindgren arvelee pallojen kasvaneen lähellä rantaa ja pyörineen sopivasti hiljalleen liikkuvassa vedessä.
Lindgren kulkee erityisesti merenrannalla, missä kohtaa usein iloisia yllätyksiä. Melko yleisiä ovat niin sanotut pannukakkulautat, joita löytää liikkuessaan rantojen suuntaisesti meren alkaessa jäätyä.
– Merenrannat vetävät puoleensa erityisesti silloin, kun jää on muodostumassa, sanoo Lindgren.
Jääpalloilmiö on tuttu myös esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, paljon Suomea laajemmassa mittakaavassa. Yhdysvalloissa sijaitsevalla Michiganjärvellä palloja on nähty jopa satamäärin. Myös tälle talvelle havaintoja on tehty, kertoi paikallislehti Muskegon News uudenvuodenaattona.
Artikkelissa todetaan järven jääpallojen syntyvän kahdella tapaa: kun jäälautoista hajoaa kimpaleita tai kun jääsohjo tai vastasatanut lumi tiivistyvät vedessä.
Lue lisää: Omituiset ilmiöt saavat jatkoa Perämeren rannoilla: nyt kummastuttivat kelluvat jääpallot